TPS kaudella 2019–2020

  • 588 853
  • 2 358

Oskar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Turkulaiset joukkueet, Rantasmikko, Gordon Bombay.
Mistä sä nyt keksit tämän jutun?

Mä kannatan omaa joukkuettani koko runkosarjan ajan eli 60 matsia. Perussarjan jälkeen nähdään jatkuuko kausi pudotuspeleissä vai ei. Nykyisellä systeemillä kausi jatkuu vain, jos runkosarjasijoitus on 1.-6. Jos TPS ei noille sijoille selviä, mun kauteni päättyy siihen ja alan valmistautua seuraavaan kauteen. Glory hunter?

Matsipäivien lisäksi kannatan omaa joukkuettani yhteensä 365 päivää vuodessa - karkausvuosina jopa 366 päivää.

Miten voit kannattaa joukkuetta 365 päivää, jos lopetat sinun kautesi, vaikka itse tps:n kausi jatkuu?
 

Mr.Fox

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS respektit: HIFK ja Ässät
Miten voit kannattaa joukkuetta 365 päivää, jos lopetat sinun kautesi, vaikka itse tps:n kausi jatkuu?
TPS on kannattamani joukkue joka päivä. Se ei ole mistään menestyksestä tai menestyksettömyydestä kiinni. Joukkuettaan voi kannattaa myös varsinaisen sarjakauden ulkopuolellakin.
 

MustaHaukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, #24
Mä kannatan omaa joukkuettani koko runkosarjan ajan eli 60 matsia. Perussarjan jälkeen nähdään jatkuuko kausi pudotuspeleissä vai ei. Nykyisellä systeemillä kausi jatkuu vain, jos runkosarjasijoitus on 1.-6. Jos TPS ei noille sijoille selviä, mun kauteni päättyy siihen ja alan valmistautua seuraavaan kauteen. Glory hunter?

Matsipäivien lisäksi kannatan omaa joukkuettani yhteensä 365 päivää vuodessa - karkausvuosina jopa 366 päivää. Arvostan helvetisti jätkien loppukauden taistelua. Arvostaisin helvetisti jätkien loppukauden taistelua, vaikka sijoitus olisi tällä hetkellä viidestoistakin. Sitä teennäistä kauden jatketta (säälipleijarit) en arvosta pätkääkään. Jos se saa kuitenkin jätkät tsemppaamaan ja taistelemaan loppukauden, olkoon sitten niin. Toisaalta se tsemppi ja taistelu pitäisi löytyä joka jätkän sydämestä siinä vaiheessa, kun vetää mustavalkoisen paidan päälleen. Taistelu ja tsemppi tulee logosta - ei mistään säälipleijareista. Arvostan taistelua - halveksin sitä teennäistä porkkanaa.

Seuraan Palloseuran otteita totta kai myös kauden jälkeen. Toisin sanoen seuraan myös säälipleijareita (jos TPS niihin joutuu). Seuraan myös Pitsiturnausta, harjoitusotteluita ja jopa pronssiottelua. Itse asiassa pidän jopa Pitsiturnausmestaruutta arvokkaampana kuin jotain pronssiottelun tai säälipleijarisarjan voittoa.

Sääleistä jatkoon? Tulisinko hallille? Tätä ei ole kovin montaa kertaa tarvinnut miettiä. Keväällä 2009 TPS väänsi kymppisijalle sääleihin, pudotti sääleissä HIFK:n ja haastoi puolivälierissä runkosarjavoittaja JYP:n. Olinko puolivälierissä hallilla? En! Mun kauteni päättyi jo runkosarjaan.

Boldaukset omia. Eli sun kausi siis päättyy runkosarjaan ellei olla sijoilla 1-6, mutta seuraat kuitenkin joukkueen menestystä säälipleijareissa? Et kuitenkaan arvosta joukkueen menestystä mikäli eivät ole 1-6 parhaan joukossa runkosarjan jälkeen. Ei millään pahalla, mutta itselle ei tuo sun logiikka nyt oikein avaudu. Tai siis en oikein ymmärrä miten voi kannattaa joukkuetta, kuitenkaan samalla toivomatta sille menestystä? Tuollaisen käsityksen itse sain tekstistäsi.

Harmin paikka muuten, ettet ollu 2009 hallilla seuraamassa Jyp sarjaa. Oli ainakin omasta mielestä ihan hyvä sarja.

Lisättäköön nyt vielä, että en itsekään pitänyt kauden alussa säälipleijaripaikkaa minään juhlan taikka tyytyväisyyden aiheena.

Säälipleijareihin voi nyt sen verran tarttua, että aiemmin pääsi 6/12 joukkuetta, tämän jälkeen 8/12 joukkuetta ja nyt pääsee 10/15 eli prosentuaalisestihan tuo on täysin sama määrä kuin niinä vanhoina hyvinä aikoina jolloin 8 joukkuetta pääsi mukaan. Tuolloin kuin 6 joukkuetta pääsi mukaan pelattiin ikään kuin karsinta joukkueiden 3-6 välillä siitä mitkä joukkueet pääsivät lopulta haastamaan sijoille 1-2 sijoittuneet välierissä. Olisiko silloin pitänyt sijoittua sijoille 1 taikka 2, että kausi olisi ollut mielestäsi onnistunut?
 

Enjoy

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Seuraan runkosarjaa. Seuraan pudotuspelejä. En seuraa säälipleijareita. En seuraa pronssiotteluita.
Seuraan Palloseuran otteita totta kai myös kauden jälkeen. Toisin sanoen seuraan myös säälipleijareita (jos TPS niihin joutuu). Seuraan myös Pitsiturnausta, harjoitusotteluita ja jopa pronssiottelua. Itse asiassa pidän jopa Pitsiturnausmestaruutta arvokkaampana kuin jotain pronssiottelun tai säälipleijarisarjan voittoa.
Koittaas nyt arvon Kettuherra päättää seuraatko niitä säälipleijareita vai et.

Mä kannatan omaa joukkuettani koko runkosarjan ajan eli 60 matsia. Perussarjan jälkeen nähdään jatkuuko kausi pudotuspeleissä vai ei. Nykyisellä systeemillä kausi jatkuu vain, jos runkosarjasijoitus on 1.-6. Jos TPS ei noille sijoille selviä, mun kauteni päättyy siihen ja alan valmistautua seuraavaan kauteen. Glory hunter?
Vähän laukalle kaikin puolin lähtenyt tää sun juttu, kovin vaikea pysyä kärryillä. Sun kautesi päättyy nykyään siihen, jos TPS ei sijoitu 15 joukkueen sarjassa kuuden parhaan joukkoon. Aiemmin se jatkui, jos TPS sijoittui 12 joukkueen sarjassa kahdeksanneksi. Ristiriitaista. Eikö edes seitsemäs tai kahdeksas sija riitä kautesi jatkumiseen, kun kuitenkin vanhojen hyvien aikojen sääntöjen mukaan ne sijat riittävät oikeaan pleijaripaikkaan? Ja nykyään vieläpä kahdeksan joukkoon pääseminen on huomattavasti vaikeampaa, kun joukkuemäärä on noussut 12 joukkueesta peräti 25 prosentilla.
 

Mr.Fox

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS respektit: HIFK ja Ässät
Eli sun kausi siis päättyy runkosarjaan ellei olla sijoilla 1-6, mutta seuraat kuitenkin joukkueen menestystä säälipleijareissa? Et kuitenkaan arvosta joukkueen menestystä mikäli eivät ole 1-6 parhaan joukossa runkosarjan jälkeen. Ei millään pahalla, mutta itselle ei tuo sun logiikka nyt oikein avaudu.
En seuraa joukkueen menestystä säälipleijareissa. Tiedostan, että on ottelu, jossa oma suosikkijoukkueeni pelaa. Voin seurata sitä esim. kuuntelemalla radiota taustalla tai vähintään tarkastan - mahdollisesti vasta seuraavana päivänä - ottelun tuloksen, muut merkittävät tapahtumat, otan talteen pelaavan kokoonpanon, maalintekijät, syöttäjät jne. Suhtaudun säälipleijareihin siis täysin vastaavalla tavalla kuin johonkin merkityksettömään harjoitusmatsiin jossain hevon kuusessa.

Toivottavasti nyt avautui vähän paremmin?

Tai siis en oikein ymmärrä miten voi kannattaa joukkuetta, kuitenkaan samalla toivomatta sille menestystä? Tuollaisen käsityksen itse sain tekstistäsi.
On tilanteita, joissa järjestelmävastaisuus ajaa oman suosikkijoukkueeni voiton edelle. Säälipleijarit on yksi. Pronssiottelu on toinen. Molemmissa tapauksissa ainakin osittain toivon TPS:n tappiota. Kannatan joukkuetta, mutta aina en toivo voittoa.

Pari vuotta sitten Tampereen Tappara voitti TPS:n välierissä 4-0. That's it - se kausi oli siinä. Hieno runkosarja, vaisu SAI-puolivälieräsarja ja lopussa Tapparalta turpiin välierissä. Miksi kyseinen kausi ei voinut päättyä siihen? Ei, kun väkisin pitää pelata vielä yksi ottelu, jossa selvitetään kahdesta hävinneestä joukkueesta se vähemmän huono. Kuuntelin kyseistä pronssimatsia sivukorvalla radiosta noin toisen erän loppupuolelta eteenpäin. En ole koskaan kironnut yhtä kovaa TPS:n tekemää maalia, kun jatkoajalla (?) Ilari Filppula pommitti tolppaan (?) vai mitä siinä tapahtuikaan. Maalia ei kuitenkaan syntynyt/hyväksytty, ja hetken päästä HIFK teki jatkoaikamaalin. Mä vedin voitontanssit TPS:n tappiosta! Miksi?

Missään nimessä en halua, että tuo hieno kausi muistettaisiin "pronssikautena". Se on edelleen vaan se kausi, kun tiputtiin välierissä. Tämän kehtaa sentään sanoa ääneen - toisin kuin jotkut urpot juhlisivat ja hehkuttaisivat vuosien päästäkin "voitettiin pronssia". Jos logiikkani ei avaudu, niin sitten se ei vaan avaudu.

Harmin paikka muuten, ettet ollu 2009 hallilla seuraamassa Jyp sarjaa. Oli ainakin omasta mielestä ihan hyvä sarja.
Keväällä 1995 ja keväällä 2010 oli myös ihan hyvät JYP-sarjat. Olin molemmissa näissä hallilla.

Säälipleijareihin voi nyt sen verran tarttua, että aiemmin pääsi 6/12 joukkuetta, tämän jälkeen 8/12 joukkuetta ja nyt pääsee 10/15 eli prosentuaalisestihan tuo on täysin sama määrä kuin niinä vanhoina hyvinä aikoina jolloin 8 joukkuetta pääsi mukaan. Tuolloin kuin 6 joukkuetta pääsi mukaan pelattiin ikään kuin karsinta joukkueiden 3-6 välillä siitä mitkä joukkueet pääsivät lopulta haastamaan sijoille 1-2 sijoittuneet välierissä. Olisiko silloin pitänyt sijoittua sijoille 1 taikka 2, että kausi olisi ollut mielestäsi onnistunut?
Alunperin runkosarjassa oli kymmenen joukkuetta. Perussarjan jälkeen neljä parasta jatkoi pudotuspeleihin eli välieriin.

Kaudelle 1988-89 joukkueiden lukumäärää kasvatettiin kahteentoista. Samalla tehtiin säälipleijareita vastaava surkea päätös: päästetään kuusi joukkuetta "pudotuspeleihin". Runkosarjan ykkönen ja kakkonen huilaavat - kolmonen ja kuutonen sekä nelonen ja viitonen kalistelevat "puolivälierissä" välieräpaikasta. Tuolloin tämä pelleily kesti onneksi vain neljä kautta. Kaudesta 1992-93 eteenpäin pelattiin kahdentoista joukkueen sarja, josta kahdeksan parasta pääsi oikeisiin pudotuspeleihin. Vielä kun silloin olisi välittömästi tajuttu käyttää paras seitsemästä -sarjaa, käsissä olisi ollut täydellinen - ja silti simppeli - sarjasysteemi mestaruuteen saakka.

Viimeiseen kysymykseesi vastaukseni on kyllä!
 

Mr.Fox

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS respektit: HIFK ja Ässät
Koittaas nyt arvon Kettuherra päättää seuraatko niitä säälipleijareita vai et.
Selvensin edellisessä viestissäni ajatusmaailmaani. Käytin erittäin epäselvästi seurata-verbiä. Pahoitteluni siitä. Toivottavasti seurantalogiikkani avautuu nyt edes aavistuksen paremmin.

En seuraa joukkueen menestystä säälipleijareissa. Tiedostan, että on ottelu, jossa oma suosikkijoukkueeni pelaa. Voin seurata sitä esim. kuuntelemalla radiota taustalla tai vähintään tarkastan - mahdollisesti vasta seuraavana päivänä - ottelun tuloksen, muut merkittävät tapahtumat, otan talteen pelaavan kokoonpanon, maalintekijät, syöttäjät jne. Suhtaudun säälipleijareihin siis täysin vastaavalla tavalla kuin johonkin merkityksettömään harjoitusmatsiin jossain hevon kuusessa.

Sun kautesi päättyy nykyään siihen, jos TPS ei sijoitu 15 joukkueen sarjassa kuuden parhaan joukkoon. Aiemmin se jatkui, jos TPS sijoittui 12 joukkueen sarjassa kahdeksanneksi. Ristiriitaista. Eikö edes seitsemäs tai kahdeksas sija riitä kautesi jatkumiseen, kun kuitenkin vanhojen hyvien aikojen sääntöjen mukaan ne sijat riittävät oikeaan pleijaripaikkaan?
Wanhalla kunnon sarjasysteemillä seitsemäs ja kahdeksas sija riittivät. Niiltä sijoilta pääsi puolivälieriin. Tänä päivänä niiltä sijoilta ennemmin joutuu säälipleijareihin. Säälipleijarithan nimenomaan heikentää tänä päivänä sijojen seitsemän ja kahdeksan arvostusta.

Ja nykyään vieläpä kahdeksan joukkoon pääseminen on huomattavasti vaikeampaa, kun joukkuemäärä on noussut 12 joukkueesta peräti 25 prosentilla.
Ehkä se joukkuemäärän nostaminen ei ollutkaan hyvä ratkaisu? Kahdeksan joukkoon meneminen riittäisi tänäkin päivänä 15 joukkueen sarjassa, JOS siitä olisi palkintona puolivälieräpaikka. Mutta kun ei, niin ei!
 

Mas@

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Lassi Etelätalo
Ok. Summa summarum; nimimerkki Mr. Fox ei arvosta säälipleijareita. Tässä mielestäni on olennainen osa edellisistä noin 999:stä viestistä. Jutellaanko välillä aiheesta?
 

septi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Itse asiassa mä arvostan hyvää runkosarjamenestystä lähes enemmän kuin pudotuspelimenestystä - ellei paineta finaaliin saakka.

Hyvä menestys runkosarjassa on merkki pitkäjänteisestä työstä. Runkosarjan kärkisijoja (hm... 1-4?) ei saavuteta vahingossa. Harvemmin paras seitsemästä -sarjojakaan voitetaan "vahingossa". Pudotuspeleissä on kuitenkin enemmän muuttujia lyhyellä aikavälillä - loukkaantumiset, kunnon ajoitus, flunssaepidemiat jne. Paras kolmesta -sarjat (lue: säälipleijarit) ovat täysin haista paska -sarjoja. Sarja voi ratketa vaikka aloittavan maalivahdin tyttöystävän kuukautiskiertoon.

2009-10: TPS runkosarjassa 6. - pudotuspeleissä mestari
2017-18: TPS runkosarjassa 2. - pudotuspeleissä välierissä 0-4 kuokkaan

En paljoa valehtele, jos sanon, että mä arvostan jälkimmäistä saavutusta enemmän. Kyseisellä kaudella pelattiin 30 kotipeliä, ja sarjasijoitus oli käytännössä koko kauden TOP3. Tämä tuo yleisöä katsomoihin, jonka varaan on hyvä lähteä rakentamaan menestyvää joukkuetta. Mitä kevään 2010 "vahinkomestaruudesta" jäi käteen muuta kuin laatta pokaalin kyljessä?

Jos noin ajattelee niin jokainen urheilusaavutushan on vain "laatta pokaalin kyljessä". Mikä sitten on parempaa? Voitto runkosarjassa ja puolivälieristä lauluun?

Oliko TPSn 2. sija osoitus pitkäjänteisestä työstä?

Toisaalta puhutaan pelien merkityksellisyydestä. Jos runkosarja ratkaisisi mestarin, tällä hetkellä merkityksellisiä pelejä pelaisivat vain Kärpät ja Tappara. Mahdollisesti myös muutama tyvipään jengi jos karsinnat palautettaisiin. Tämäkö toisi jengiä hallille?

Totta on että pleijareissa on sattumalla suurempi rooli, mutta se on myös niiden suola. 10lle joukkueelle kausi alkaa ikäänkuin alusta. TPS käytti tämän 2010, kun pääsi lähtemään altavastaajana ja ensimmäisenä vastaan tuli syöksykierteessä Vehasen myynnin jälkeen ollut Lukko. Tuosta 0-4 jatkoon, lepoetu ja momentum ja loppu on historiaa. Samoin kyllä HPKn mestaruus viime kaudella oli Liigalle piristysruiske, koska helvetin tylsäähän se olisi jos Kärpät ja Tappara jakaisivat mestaruudet, vaikka menestyksensä ovat toki ansainneet.

Pronssiotteluista olen kanssasi täysin samaa mieltä, joskaan en juhli sitä jos TPS niissä häviää. Pronssiottelut ovat poikkeksetta kahden pettyneen joukkueen pakkopullanyhjäys, jonka voisi lopettaa. Itsekään en niitä katso, ainoana poikkeuksena Selänteen viimeinen majuottelu Sotshissa. Siinäkään voittajalla ei ollut suuremmin merkitystä itselleni.
 

Sphinx

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Alunperin runkosarjassa oli kymmenen joukkuetta. Perussarjan jälkeen neljä parasta jatkoi pudotuspeleihin eli välieriin.

Kaudelle 1988-89 joukkueiden lukumäärää kasvatettiin kahteentoista. Samalla tehtiin säälipleijareita vastaava surkea päätös: päästetään kuusi joukkuetta "pudotuspeleihin". Runkosarjan ykkönen ja kakkonen huilaavat - kolmonen ja kuutonen sekä nelonen ja viitonen kalistelevat "puolivälierissä" välieräpaikasta. Tuolloin tämä pelleily kesti onneksi vain neljä kautta.
Tätä täytyy korjata tai tarkentaa sen verran, että pudostupeleissä pelasi kuusi joukkuetta myös kausilla 1980/81-1983/84. Noina neljänä kautena oli siis käytössä täsmälleen samanlainen pudotuspelijärjestelmä kuin kausilla 1988/89-1991/92. Neljän joukkueen pudotuspelit pelattiin vain kausina 1975/76-1979/80 ja 1984/85-1987/88. Eli neljän joukkueen pudotuspelit on SM-liigan historiassa pelattu yhdeksänä kautena ja kuuden joukkueen pudotuspelit kahdeksana kautena. Kahdeksan joukkueen pudotuspelit on pelattu yhtenätoista kautena ja nyt on menossa seitsemästoista kausi kymmenen joukkueen pudotuspeleillä.

Finaalithan siirryttiin pelaamaan paras seitsemästä -sarjana jo keväällä 1986, mutta paras viidestä -systeemiin palattiin seitsemän kauden jälkeen keväällä 1993. Muutamana kautena (keväät 1989-1992) homma meni siis niin, että puolivälieristä pääsi jatkoon kahdella voitolla, välieristä kolmella ja finaaleissa vaadittiin mestaruuteen jo neljä voittoa. Eli seuraavalla pudotuspelikierroksella vaatimuksena jatkoonpääsyyn oli aina yksi voitto enemmän kuin edellisellä kierroksella.

Miksi sitten finaaleissa palattiin paras viidestä -systeemiin keväällä 1993? Seitsemän kauden aikana finaalisarja oli kuudesti päättynyt voitoin 4-1 ja kerran voitoin 4-2. Yleisesti todettiin, että on turha pelata neljästä voitosta, kun mestaruus ratkeaa aina ennen seiskapeliä ja ensimmäisenä kolme voittoa saavuttanut joukkue oli aina vienyt mestaruuden. Finaalisarjat tuppasivat latistumaan loppua kohden ja neljästä voitosta pelaaminen nähtiin sarjan näennäisenä ja turhana pitkittämisenä. Samalla kun vielä pudotuspelejä laajennettiin kuuden joukkueen pudotuspeleistä kahdeksan joukkueen pudotuspeleiksi, myös puolivälierien arvostusta nostettiin ja alettiin vaatia sielläkin jatkoonpääsyyn kolme voittoa aiemman kahden sijaan. Samalla oli loogista palauttaa finaalitkin pelattaviksi kolmesta voitosta niin, että systeemi oli samanlainen kaikilla kierroksilla. Koko 1990-luvun lopun muuten kuultiin jupinaa siitä, että sarjasysteemi on järjetön, kun 12 joukkueen sarjassa peräti kahdeksan pääsee pudotuspeleihin, mitä arvoa runkosarjalla enää on?

Sitten tuli kevät 2001 ja runkosarjassa kahdeksanneksi sijoittunut sarjanousija Kärpät pudotti puolivälierissä runkosarjan voittajajoukkueen Jokerit voitoin 3-2. Tämän jälkeen tällaisten vahinkojen estämiseksi päätettiin pikavauhtia nostaa puolivälieristä jatkoonpääsyn vaatimus neljään voittoon. Seuraavalle kaudelle tätä ei enää ehditty toteuttaa, mutta kevääksi 2003 kylläkin. Siinähän oli sitten muutaman vuoden ajan aivan älytön systeemi, että puolivälierissä pelattiin neljästä voitosta ja siitä eteenpäin kolmesta voitosta. Taustalla oli nimenomaan tuo Jokerien putoaminen kevään 2001 pudotuspeleissä. Tällaiset vahingot haluttiin estää, jossa runkosarjassa heikosti sijoittunut joukkue voi tuurilla pudottaa kärkipään jengin. Puolivälierät oli nimenomaan se kriittinen kohta tässä. Välierissä oli joka tapauksessa mukana enää neljä parasta joukkuetta, joten ei olisi ollut yhtä suuri vääryys jos heikompi joukkue olisi tuurilla voittanutkin sarjan, kun joukkueiden väliset tasoerot eivät olleet enää oletettavasti niin suuria kuin puolivälierissä, ja kaikki mukana olevat joukkueet olivat jo joka tapauksessa ansainneet paikkansa mitalipeleissä, eli mikä tahansa tulos oli oikeutetumpi kuin Jokerien putoaminen nousijajoukkueelle.
 

Tarasenko

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, St. Louis Blues, Manchester United
Holm siirtyy Skellefteå:n. Aika mielenkiintoista että jahdannut SHL-sopparia monta vuotta hyvillä statseilla ja vasta nyt Liigan häntäpään poppariosastolta sai siirron varsin kovaan SHL-jengiin.

e. Hyvä että saatu pari turhaketta nyt siivottua jengistä.
 

Slaigard

Jäsen
Suosikkijoukkue
Mottipäisillä pelaavat
Suurin muutos parantuneiden otteiden ja ihan viime aikojen voittojen taustalla on hyökkääjien parantuneet ajoitukset ja haut lyhyeksipuolustamisen tuottamiin roiskaisuihin ja keskialueen purkuihin. Näistä päästään nyt aivan erilaillla hyökkäämään kuin aikaisemmin. Äijät näyttää jo nälkäisiltä, kun kiekko jää meille.

Kallen aikanahan jokainen paikka piti kiekotella neljällä syötöllä ensin omien kautta ja sen jälkeen päätypelin kautta viivaan ja sieltä ehkä vedon kautta tai taas päädyn kautta ja..
 

Suurmestari

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Illan positiiviset:

- Ei Tepsin pelaaminen ollut mitenkään loistavaa tai näyttävää. Viime aikoina on ollut parempiakin pelejä, mutta vakuuttava lopputulos. Ehdottomasti kelpaa. Pelicans hallitsi ja pyöritti, mutta ei Tepsillä ollut missään vaiheessa oikein todellista hätää. Pelicans pyöritti ennen Tepsin 3-0 maalia varmaan pari minuuttia, mutta siitäkin selvittiin lopulta ihan hyvin ja olihan se Pärssisen esityö Väyrysen maaliin mainio. Sanoisin, että tämä oli pelin kulminaatiopiste. Minusta tämä jo kertoo joukkueesta jotain, että pystytään latomaan tauluun 6-0 lukemat, vaikka ei hallittaisi peliä mielin määrin. Edelleenkin hyökkäyksiin lähteminen ja vasustajan alueelle pääseminen tuottaa välillä tuskaa, mutta nyt on tehokasta meininkiä, mistä lopputulos kertoo. Mietin pelin aikana sitä, että onko tämä myös pelitavallinen tai taktinen asia, että vastustajalle annetaan näennäinen hallinta. Pelicans piti enemmän kiekkoa ja pyöritti enemmän Tepsin alueella, kuin Tepsi vastaavasti Pelicansin alueella. Millaisia näkemyksiä on muilla on tästä?

- Tepsin pelaaminen on nyt suoraviivaisempaa ja vastustajan maalille mennään selkeästi enemmän ja sinne toimitetaan kiekkoa enemmän. Tepsin 1-0 maali oli hyvä esimerkki siitä, että joskus riittää vain kiekon toimittaminen suoraviivaisesti maalille. Aina ei tarvitse pyörittää ensin puolta päivää kulmassa, jonka päätteeksi haetaan monimutkaisen syöttöketjun päätteeksi sitä vuosisadan maalia. Nyt minusta Tepsi on selvästi yksinkertaistanut pelaamista. Ei se nyt edelleenkään ole mitään silmiä hivelevän loisteliasta, mutta huomattavan paljon parempaa ja ennen kaikkea tehokkaampaa. Nyt muutenkin Tepsiltä on nähty enemmän näitä maaleja, että suoraviivaisesti hyökätään ja toimitetaan kiekkoa niille paikoille, josta maaleja nyt yleensä tehdään. Ei maalien aina tarvitse olla mitään erityisen näyttäviä. Hienostella voidaan sitten selkeässä johtoasemassa.

- Tepsin YV on parantunut ja selvästi huomaa, että on tullut siihen monipuolisuutta. Nyt hyödynnetään surutta sitä, että vastustaja ottaa Pajuniemen tarkasti ja muille jää enemmän tilaa.

- Källgren on erinomainen maalivahti ja hänestä kirjoitinkin toisessa ketjussa.

- Korpikosken pelaaminen on kyllä parantunut huomattavan paljon. Onkohan tilanne sellainen, että Korpikoski on nyt vasta ruvennut pääsemään hyvään kuntoon ja sellaiseen tilanteeseen, että pystyy ylipäätään pelaamaan hyvällä tasolla. Filppula on myös nyt selvästi herännyt tähän kauteen ja 1.ketju on kyllä hyvä.

- On tätä Tepsin pelaamista nyt paljon kivempi katsoa, kuin vielä kuukausi sitten. Paljon on joukkue parantanut ja jokainen pelaaja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on nostanut tasoaan. Tepsihän näyttää todellakin jo jääkiekkojoukkueelta.

Yksi negatiivinen asia.

Kyllä Tepsillä olisi oltava joku Fraser tyyppinen pelaaja joukkueessa, kun näitä sikailijoita liigassa riittää. Mankiselta täysin turha temppu teloa polvitaklauksella Pajuniemi mahdollisesti pidemmälle sairaslomalle. Olisi taklannut kunnolla niin kuin aikuinen mies taklaa, eikä tuollaista vastenmielistä polvitaklaus meininkiä. Sitten, kun näistä ei saa edes mitään kunnon rangaistusta, vaikka Mankinenkaan ei kunnioita yhtään vastustajaa. Minä niin toivoin, että joku Olsson olisi käynyt tappelemassa Mankisen kanssa ja vetänyt kunnolla turpaan. Kovaa saa pelata, mutta en ymmärrä tätä, miksi vastustajan pelaajia pitää vahingoittaa tahallaan ja tarkoituksellisesti. Ikävä kyllä näitä poliiseja edelleen tarvitaan, kun näitä sikailijoita ei liigan toimesta laiteta kuriin. Harmi, jos Tepsin noususuhdanne katkeaa nyt tähän Pajuniemen loukkaantumiseen. Kun joukkuessa olisi yksi Fraser, niin vastustajan sikailijat kaksi kertaa miettisivät, että kannattaako sikailla. Korpikoski kävi hiukan ojentamassa Mankista, mutta se nyt oli ihan pientä.
 
Viimeksi muokattu:

Snacilep

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans, Leijonat, Ukraina
Kyllä Tepsillä olisi oltava joku Fraser tyyppinen pelaaja joukkueessa, kun näitä sikailijoita liigassa riittää. Mankiselta täysin turha temppu teloa polvitaklauksella Pajuniemi mahdollisesti pidemmälle sairaslomalle. Olisi taklannut kunnolla niin kuin aikuinen mies taklaa, eikä tuollaista vastenmielistä polvitaklaus meininkiä. Sitten, kun näistä ei saa edes mitään kunnon rangaistusta, vaikka Mankinenkaan ei kunnioita yhtään vastustajaa. Minä niin toivoin, että joku Olsson olisi käynyt tappelemassa Mankisen kanssa ja vetänyt kunnolla turpaan. Kovaa saa pelata, mutta en ymmärrä tätä, miksi vastustajan pelaajia pitää vahingoittaa tahallaan ja tarkoituksellisesti. Ikävä kyllä näitä poliiseja edelleen tarvitaan, kun näitä sikailijoita ei liigan toimesta laiteta kuriin. Harmi, jos Tepsin noususuhdanne katkeaa nyt tähän Pajuniemen loukkaantumiseen. Kun joukkuessa olisi yksi Fraser, niin vastustajan sikailijat kaksi kertaa miettisivät, että kannattaako sikailla. Korpikoski kävi hiukan ojentamassa Mankista, mutta se nyt oli ihan pientä.
Mankinen kävi pelin jälkeen pyytämässä anteeksi Pajuniemeltä TPS:n pukukopissa.
 

Saksipotku

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Viime kausista opittu sen verran, että nyt lätkittiin syksy vaan sinne päin ja kunnonajoitus onkin tähdätty keväälle? Kun muistelee menneitä kausia niin vaan 15–16 kaudella on pleijareissa nähty edes lähes kauden parasta Tepsiä.

Nyt nähty kokoonpano vaikuttaa oikein hyvältä. Olsson vähän epäilyttää ja Janatuinen toki tuo hyvin lisäarvoa myös. Yksi kokenut pakki lisää tuohon niin hyvältä näyttää.

Myös Tirrosen loukki ja Källgrenin saapuminen taisi kääntyä kuitenkin Tepsin voitoksi. On tässä semmoista vaikeuksien kautta voittoon -meininkiä ollut, että luulisi joukkueen olevan kevääksi tavallaan aika hienollakin tavalla yhteenhitsaantunut. Tepsi voi olla vielä hyvinkin vittumainen vastus keväällä kelle tahansa.
 

Rote Sau

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS + länsirannikko
Tepsin otteet ovat ikäänkuin parantuneet samoihin aikoihin, kun Holm ja Suoranta pistettiin ulos ringistä. Huonon ilmapiirin luojia? Omaa oletusta, mutta jokin vaikutus noillakin on ollut.

Pelaajahankinta ollut todella surkeaa, mutta se on täällä jo puitu tuhanteen kertaan. Nyt jo Lukka, Suoranta ja Holm pistetty ulos. Tuolla on vielä lisäksi Salonen, Sund, Olsson ja Lehtinen. Windlert vedenjakalla, otteet ovat parantuneet selvästi. Hänellä kuitenkin ensimmäinen kausi pääsarjatasolla (täysi kausi). Ei silti tarvita ensi kaudella.. Wirtanen ja Tukonen ovat tason jo näyttäneet, mutta otteet ovat aika vaisuja, vielä. Näiden kahden kokemus tulee tarpeeseen mahdollisissa pleijareissa.

Kokonaisuutena peli sujuu nyt erittäin hyvin. Lukolta voisi ottaa pisteet pois.
 

Kanada-malja

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, NYR, COL
Ilmeisesti meillä on nyt reservissä Lehtinen ja Janatuinen, joista varmaan Jana on kokoonpanossa, jollei ole loukissa. Nyt näyttää siltä, miltä pitäisikin: maalivahti ottaa kiinni, top6 tekee valtaosan pisteistä, ja bottom6 osuu myös maaliin. Ylivoima näyttäisi myös pelittävän. Harmi, että ollaan vajottu näin alas, että 9. sija taitaa olla maksimisuoritus loistavallakin loppukaudella. Tepsin nykykunto kyllä mahdollistaisi korkeammankin runkosarjasijoituksen, jos aiemmin olisi herätty. Mutta joka tapauksessa vastaan tulisi puolivälierissä Kärpät tai Tappara, tätä tuskin vältetään.
 

RajatOn

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Tepsin otteet ovat ikäänkuin parantuneet samoihin aikoihin, kun Holm ja Suoranta pistettiin ulos ringistä. Huonon ilmapiirin luojia? Omaa oletusta, mutta jokin vaikutus noillakin on ollut.

Pelaajahankinta ollut todella surkeaa, mutta se on täällä jo puitu tuhanteen kertaan. Nyt jo Lukka, Suoranta ja Holm pistetty ulos. Tuolla on vielä lisäksi Salonen, Sund, Olsson ja Lehtinen. Windlert vedenjakalla, otteet ovat parantuneet selvästi. Hänellä kuitenkin ensimmäinen kausi pääsarjatasolla (täysi kausi). Ei silti tarvita ensi kaudella.. Wirtanen ja Tukonen ovat tason jo näyttäneet, mutta otteet ovat aika vaisuja, vielä. Näiden kahden kokemus tulee tarpeeseen mahdollisissa pleijareissa.

Kokonaisuutena peli sujuu nyt erittäin hyvin. Lukolta voisi ottaa pisteet pois.


En ymmärrä Lehtisen dissausta sitten alkuunkaan. Meinasitteko, että kaveri hankittiin ykkösen laitaan tekeen tulosta...? Lehtinen on mun käsittääkseni alempien kenttien voimahyökkääjä, kuten vaikka Otto Karvinen Kärpillä. Uskoisin että Lehtisestä tulis erinomanen kaveri tähän kastiin, kunhan saa aikaa näyttää. -6 Alkukauden matseistakaan ei oo paha, sellasta kuraa TPS:n peli on kuitenkin ollu.. Lehtisen hintakaan ei varmasti oo kova, pisteitä tehny 1+2, otteluita 19.

Uskoisin, että täyttäis ruutunsa erinomasesti tulevaisuudessa
 

W124

Jäsen
Nyt on iso vaihde silmässä. Tämä on niitä kausia, kun runkosarjan voittaja tai kakkonen pannaan ahtaalle heti ensimmäisessä sarjassa.
 

M.O.R.O

Jäsen
Suosikkijoukkue
1922
Tulevalla viikolla vieraissa kaksi ottelua, keskiviikkona Kookoo, perjantaina HIFK.
Jo ennalta vaikeaa ohjelmaa ei helpota se että Pajuniemi on samaan aikaan maajoukkueen matkassa.
Lukko peleissä oli aikamoinen tasoero joukkueiden välillä ja kun rostereita vertailee niin onhan Lukko huomattavasti paremman joukkueen pystynyt kokoamaan lähes samanlaisella pelaajabudjetilla (Lukko +100k).
Radikaalisti paremmin on Sahlstedt onnistunut joukkueen kokoamisessa kuin meidän ex-Antero.
 

A - P

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
No eipä noissa peleissä ihmeellistä tasoeroa näkynyt, perjantain pelissä Tepsillä oli aivan tarpeeksi paikkoja voittoon asti, eilen Lukolla enemmän paikkoja.
 

M.O.R.O

Jäsen
Suosikkijoukkue
1922
Perjantain pelin 1. erä oli Tepsiltä hyvä, kakkos- ja kolmaserä mentiin jo Lukon komennossa, puhumattakaan lauantain pelistä, siitä saadusta pisteestä käy kiittäminen maagista Källiä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös