Dissonanssi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Moderaattorit
Otetaan nyt vaikka esimerkiksi Evgeni Malkin, joka solmi oman 5 vuotisen sopimuksensa ELC:n jälkeen, jolloin Malkin vei joukkueen capista 15,5% (vuosi 2009). Auston Matthewsin sopimus tehtiin oletuksella, että salary cap on 83 miljoonaa ja se olisi ollut 14% capista. Nyt se on 14,25%, eli aikalailla linjassa se on nuoren tähtisentterin ansioihin ELC:n jälkeen. Toki olisihan se Toronton kannalta ollut parempi, jos sopimukseen olisi saatu ainakin vuosi tai kaksi lisää pituutta. Nylanderin sopimus on myös cap hitin puolesta melkolailla linjassa, ehkä n. 0,5 miljoonaa ylihintainen, jos olisi jätetty tekemättä ja tiputtu ensimmäisellä kierroksella, niin olisiko ollut sen arvoista? Kuinka surkealta se olisi näyttänyt?
Tässä menee nyt kyllä menee aika monta kohtaa pieleen.
Malkin on erittäin huono esimerkki monestakin syystä. Ensinnäkin hänen cap hittiinsa vaikutti aivan älyttömästi tuo Crosbyn aikaisempi sopimus. Se laitettiin täsmälleen samaksi lähinnä joviaalisuussyistä. Malkinin sopimus on myös nimenomaan cappiin suhteutettuna täysin poikkeava.
Kaikki aikaisemmin listaamasi sopimukset (eli Kane, Toews, Kessel ym.) olivat cap hitiltaan 9-12 prosentin välissä palkkakatosta. Palkkakaton noustessa myös noiden prosenttien luoma absoluuttinen ero kasvaa entisestään. Ja vaikka kyse on "vain" keskimäärin noin 3 prosenttiyksikön erosta, on kyse prosenttiyksikköiden välillä noin 20-25 prosentin erosta, mikä on erittäin merkittävä ero. Puhumattakaan sitten siitä, että moni eliittitalentti teki vielä pidemmänkin sopimuksen huomattavasti alemmalla suhteellisella cap hitilla (kuten vaikka sellainen kaveri kuin Tavares…).
Tässä on vielä erona se, että Matthews ei ollut saavuttanut lähellekkään sitä, mitä moni noista pelaajista saavutti. Esim. Stamkosin sopimus oli suhteelliselta cap hitiltaankin huomattavasti alhaisempi, vaikka hänen näyttönsä olivat huomattavasti kovemmat. Samoin Kane/Toews-kaksikko oli jo nostellut maljaa jne.
Minkä lisäksi täytyy vielä sanoa se, että jos Dubas tosiaan neuvotteli Matthewsin kanssa 83 miljoonan palkkakatto-olettamalla, on hän aivan helvetin pihalla hommassaan. Noiden neuvotteluiden aikaan jopa tällainen jatkoaika-höpisijä oli tietoinen siitä, että on suuri todennäköisyys sille, että palkkakatto ei välttämättä nouse riippuen escalaattorista. Ilmeisesti Dubas sitten tämänkin riskitekijä vain otti kannettavakseen saamatta mitään lisähyötyä siitä.
Joukkue on kyllä fanin näkökulmasta vahvistunut, kun kokonaisuutta katsotaan. Oletuksella että Marnerin kanssa saadaan sopimus aikaan. Kadrin avulla saatiin Barrie kaudeksi ja lisäksi saatiin Kerfoot korvaamaan miehen minuutit. Kadri oli kolmoskentässä luksusta, johon ei ollut varaa. Lisäksi koko runko on yksi NHL:n nuorimmista, joten voisi olettaa että pääosin kehityskäyrä pelaajilla osoittaa ylöspäin. Rungosta lähti advanced statseilla melkolailla heikoimmat pelaajat mm. Marleau ja Brown olivat tätä osastoa.
Puolustuksesta Gardiner ja Zaitsev menetettiin, mutta tilalla on Barrie, Muzzin ja Ceci. Muzzin hankittiin jo siirtotakarajalla pitkälti korvaamaan Gardiner, joka hinta jäi paljon luultua alhaisemmaksi. Ceci on mielenkiintoinen arpa ja jos homma ei toimi, niin capissa on ensi kesänä tilaa yhden laatupakin sopimukseen. Ottawassa minuutit olivat hankalia, mutta Torontossa miestä voidaan peluuttaa fiksummin.[/QUOTE]
Mikäli näkökulma on keskivero HFboards leaferin, niin olet varmasti oikeassa. Siis ottaen huomioon se, että siellä nähdään Kadrin ja Gardinerin lähteminen vain joukkuetta vahvistavana asiana.
Brown oli joukkueen paras puolustava hyökkääjä, kun mittarina on se, kuinka paljon hänen ollessa kentällä joukkue päästi maaleja pelattua 60 minuuttia kohden 5v5. Esimerkiksi ero Matthewsiin oli noin yhden päästetyn maalin. Minkä lisäksi hän keskimäärin voitti match-uppinsa, siinä missä esim. Matthews hävisi. Kadri oli myös samalla mittarilla joukkueensa paras puolustava sentteri. Ihan jo otteluita katsomallakin selviää nopeasti, että Kadri oli joukkueen paras sentteri omaan päähän. Minkä lisäksi hän pystyi muita haastavammassa roolissa ihan kohtuulliseen pisteiden tekoon.
Kerfoot varmasti tulee samaan osittain Kadrin minuutit. Hieman kuin Vladimir Sobotka sai Ryan O'Reillyn minuutit. Kerfoot pelasi Coloradossa suojattuja minuutteja, mutta siitä huolimatta hän hävisi match-uppinsa sekä päästi omiin pelattuja minuutteja kohden joukkueen keskiarvoa enemmän. Vai ihanko tosissaan porukka luulee, että Sakic vaihtoi päikseen kaksi saman tason pelaajaa, joista otti toki kalliimman ja antoi vaihdossa Barrien 50% palkanpidätyksellä?
Barrie on eliittiluokan ylivoimapuolustaja ja kovan tason offensiivinen puolustaja muutenkin. Ongelma on vain siinä, että hän on puolustussuuntaan heikko. Toronton puolustuksen suurimmat puutteet eivät ole olleet ylivoiman QB tai kiekon liikuttaminen. Barrien hankinta oli toki tilanteeseen nähden ihan perusteltu ratkaisu, mutta ei kyllä sitä, mitä lääkäri määräsi.
Pois lähtenyt Gardiner taas päästi mainitulla mittarilla vähiten maaleja Toronton puolustajista. Hän aloitti enemmän omassa päässä kuin Rielly, mutta päästi silti vähemmän omiin. Hän oli hieman parempi kuin jopa Muzzin. Gardinerin pelasi tärkeätä roolia ja pärjäsi siinä hyvin. Barrie ei tule pärjäämään samassa roolissa ja Barrien saamat ylivoimaminuutit ovat pois Riellylta ja toisin päin.
Zaitsev oli ylipalkattu, mutta kuitenkin omaan päähän Toronton parhaimmistoa. Ceci ei ole lähelläkään samaa tasoa. Hainseylta rupesi olemaan jo bensalopussa, mutta hän silti kykeni pelaamaan rajattuja top-4-minuutteja.
On aika helppo todeta, että Toronton suurimmat ongelmat ovat olleet puolustuspäässä ja nimenomaan sen puolen osaamista joukkueesta lähti erittäin paljon. Korvaavat ovat nimenomaan hyökkäyssuuntaan lisäarvoa tuovia, mitä joukkue ei nyt ensisijaisesti tarvitse.
Ei Toronton tilanne tietenkään optimaalinen ole, mutta kyllä tämän tilanteen kanssa elää mieluummin, kuin Buffalon. Kahta kriisiseuraa kun verrataan, niin Toronto on ihan hyvin onnistunut omassa jälleenrakennuksessaan. Marnerin tilanne on surkea, kun oletettavasti miehelle on tarjottu vähintään Patrick Kanen toisen sopimuksen prosentteja capista. Marneria mairitteleva verrokki, mutta paljon lähempänä, kuin Auston Matthews.
En oikein tiedä, mitä tekemistä Buffalon tilanteella on Toronton kanssa, mutta tartutaan nyt silti.
Toronton tilanne on synkistynyt merkittävästi melko lyhyessä ajassa. Joukkue ei ole toistaiseksi saavuttanut mitään, mutta se on erittäin suurissa cap-ongelmissa, puolustus on helvetin kapea, sen prospect pool on hyvin ohut ja sieltä ylipäänsä puuttuu kärkitason prospectit (vaikka muutama hyvä prospect toki siellä on), sillä ei ole ensi vuodeksi(kaan) 1st rounderia ja joukkueen nuoresta iästä huolimatta sen sisäinen kasvupotentiaali rupeaa olemaan pääosin realisoitu. Merkittäviä kasvuharppauksia ei voine odottaa kuin ehkä Dermotilta sekä Kerfootilta, ja kummankaan osalta tämä ei ole varmaa. Samoin rupeaa enemmän ja enemmän näyttämään siltä, että Babcock on yksinkertaisesti egonsa vanki ja muut valmentajat ovat ajaneet hänen ohitseen.
Toronton ehdoton vahvuus on siinä, että siellä on kaksi eliittitason offensiivista sentteriä ja Marner on yksi parhaista laitureista.
Buffalolla on "vain" yksi eliittisentteri eikä Skinner ole Marnerin tasoa (vaikka maalintekijänä onkin parempi). Toisaalta, mikäli Mittelstadt ja Cozens pääsevät edes lähelle ennustettaan, tasoittuu tilanne merkittävästi. Reinhart on taas monipuolisuutensa takia Nylanderia parempi. Buffalon salary cap -tilanne on erinomaisessa tilassa, joskin osa syy on siinä, että sieltä on isoja sopimuksia vasta tulossa. Mutta ainakaan vielä sitä ei ole sössitty kuten Torontossa on hieman käynyt.
Buffalon prospect pool on syvempi ja siellä on myös Cozensin muodossa kärkeä. Lisäksi Buffalolla on edelleen korkeat pickit jäljellä.
Andersen on tasonsa vakiinnuttanut ja parempi vahti kuin kumpikaan Buffalolla. Toisaalta Ullmarkilla on edellytykset olla top-10 maalivahti ja hänen kehityksensä on ollut tasaisen nousujohteista.
Merkittävin ero onkin sitten puolustuksessa, jonka uskallan väittää olevan Toronton vastaavaa selkeästi vahvempi jo nyt ennen muuta syvyyden ansiosta. Dahlinista myös suurella todennäköisyydellä tulee sen tason palanen puolustukseen, josta Toronto ei voi kuin haaveilla. Puolustusta myöten joukkueessa on myös realisoitumatonta potentiaalia Torontoa enemmän. Joskin tämä tarkoittaa myös sitä, että välttämättä se potentiaali ei realisoidu.
Lyhyesti voisi sanoa, että joukkueet ovat aika erilaisessa tilanteessa. Buffalolla on huomattavasti enemmän kysymysmerkkejä verrattaessa Torontoon, mutta toisaalta mahdollisuudet huomattavasti tasapainoisempaan, mutta silti riittävät palaset omaavaan joukkueeseen. Toki viimeisiä vuosia katsellessa on ihan perusteltua ajatella, että nämä mahdollisuudet ei Buffalossa realisoidu sen enempää kuin tähänkään saakka. Sen toki sitten aika näyttää.