Täältä nousee kyllä hattu Kyle Dubaksen suuntaan, sillä aika paljon on Toronton kohdalla puhuttu siitä, että kaudesta 2019-2020 tulee capin takia välikausi. Itsekin olin hyvin vahvasti sitä mieltä, että näin tulee väistämättä käymään. Keskustelua laajemminkin seuranneena aika harva uskoi, että Marleuasta päästäisiin eroon, mutta Dubas onnistui hävittämään sopimuksen ilman mitään vaikutuksia ensi tai seuraavien kausien cappiin. Ykköskierroksen varaukset ovat seuralle arvokkaita, mutta nyt se mielestäni käytettiin oikein. Zaitsevin sopimuksesta eroon pääseminen oli myös liike, joka yllätti hieman ja kauppa näyttää Maple Leafsin kannalta oikeinkin mainiolta. Ceci on lyöty maan rakoon joka puolella, mutta itse odotan mielenkiinnolla miten mies pärjää paremman joukkueen takana. Pelasi kuitenkin hyvin siihen asti, kun Ottawa pärjäsi edes kohtuullisesti. Viime kaudet ovat olleet melko toivottomat ja kaveri pelaa kuitenkin sopimuksestaan ensi talvena. Nyt rooli on nelos- tai vitosruudussa, jos vastassa on vastustajan ykköskenttä, niin edessä on todennäköisesti Tavaresin johtama koostumus ja vierellä todennäköisesti Rielly tai Muzzin. Sopimus ei ole kovin hyvä, mutta toisaalta antaa joustavuutta jatkoa ajatellen. Toronto olisi ollut Zaitsevin kanssa jumissa useita vuosia, mutta toki pidän venäläistä näistä kahdesta potentiaalisempana onnistujana.
Nazem Kadri oli pitkään se pelaaja, joka herätti edes jonkinlaista toivoa, kun organisaation pahimmat katovuodet olivat käsillä. Miehestä saatiin pätevä kakkosketjun keskushyökkääjä, mutta valitettavasti miehen kovuus näkyi enemmän tyhmyyksinä, kun sytytyslanka paloi loppuun. Taistelu yhdistettynä taitoelementtiin, kuitenkin voitti puolelleen ja olihan siinä tuhlaajapojan uran kääntymisessä hölmöilyjen jälkeen jotain sympaattista. Kadri meni valitettavasti hukkaan Torontossa ja tuntui, että identiteetti oli hukassa Tavaresin ja Matthewsin takana. Pelaaja ei ollut vielä urallaan siinä vaiheessa, että kannattaisi suosiolla soittaa kolmosviulua, mutta käytännössä keskikaistan laadukkuus pakotti siihen. Uskon että tämä oli oikea aika siirtyä eteenpäin, sekä seuralle että pelaajalle. Kadrin taso olisi todennäköisemmin laskenut Torontossa, kuin noussut ja sitä kautta myös kauppa-arvo. Coloradossa Kadri pääsee pelaamaan omimmassa roolissaan ja olemaan selkeästi joukkueen toiseksi tärkein keskushyökkääjä. Miehen sopimus oli loistava, mutta nyt se takasi sen, että ensi kaudeksi saatiin hyvä kakkopuolustaja ja Colorado oli valmis pitämään puolet Barrien palkasta itsellään.
Itse olen luottavainen puolustuksen suhteen, kun Rielly otti askeleen ykköspuolustajaksi ja on profiloitunut kahden suunnan puolustajana. Niin näen Barrien menevän hyvin kauden verran kakkosviulussa, tuskin pelaavat samassa parissa kuin ottelujen lopussa tasoitusta hakiessa, mutta täydentävät silti toisiaan. Ylivoimien rakentaminen helpottuu entisestään. Lisäksi Muzzin ja Ceci ovat lähtökohtaisesti puolustavia puolustajia, jotka täydentävät hyvin kaksikkoa. Nyt tämä mahdollistaa myös Dermottin järkevän sisäänajon, eli loukkaantumisen jälkeen voidaan edetä järkevästi ja Dermott ottaa kauden aikana pakistosta sen paikan, joka miehelle kuuluu. Itse näen joulun jälkeen tilanteen sellaisena, että Rielly pelaa ne isot minuutit ja mies vierellä vaihtelee tilanteesta riippuen. Dermott voi pelata oikealla tarvittaessa ja siitä voidaan hakea lisäminuutteja jos taso riittää. Ceci ei tule Riellyn kanssa pelaamaan samoja minuuttimääriä. Viisi miestä ovat kuitenkin sellaisia, että kutospakin tontilla voidaan kierrättää näitä uusia halpoja kavereita ja katsoa kenen taso riittää pelaamaan luotettavat 8-10min / ottelu.
Syvyyshankinnat menivät kyllä nappiin, eli nyt on paljon liigan minimipalkalla pelaavia roolipelaajia, joista valita sopiva koostumus tilanteen mukaan. Spezza oli sopimuksensa kanssa iloinen yllätys, ilmeisesti raha ei merkinnyt mitään, kun bonuksienkaan kanssa ei kikkailtu. Mies halusi Torontoon ja on esimerkki siitä, että Toronto alkaa kaupungissa kasvaneita veteraaneja kiinnostaa. Nick Shore oli mielenkiintoinen haku ja Agostino täyttänee Brownin jättämän ruudun. Hieman tuo kolmoskenttä heikkenee, mutta toisaalta Torontolla on heittää sitä sentteröimään, vaikka sellainen herra kuin William Nylander, jos hyökkäystä halutaan levittää. Leirille on tulossa kuitenkin Mikheyev ja Korshkov, joilta voi jotain odottaa. Rooleja on tarjolla Matthewsin ja Tavaresin laidalla, jos vain taso riittää. Lisäksi Bracco on kehittynyt farmissa, mutta toisaalta ei ole profiililtaan ihan sellainen pelaaja, jota nyt kaivattaisiin.
Puolustus menee täysin uusiksi ensi kauden jälkeen, mutta toisaalta silloin Marliesin junnupuolustajat ovat vuoden vanhempia ja heitä voi alkaa ajamaan sisään kolmospariin. Katon noustessa voidaan katsoa onko mahdollista kiinnittää Barrie tai Muzzin pitemmäksi aikaa, jos Ceci onnistuu Torontossa, niin Dubas voi koittaa sorvata lyhyttä jatkoa miehelle. Kaikki tärkeimmät hyökkäyspään palaset tulevaisuutta ajatellen on pystytty pitämään ja joukkueen syvyys kokonaisuudessaan on ihan eri tasolla, kuin draftin aikaan. Tulevaisuutta on annettu pois viimeisen puolen vuoden aikana, mutta tärkeimmät lupaukset on pystytty pitämään. Ensi kauden jälkeen voidaan katsoa, miten näitä kavereita aletaan ajamaan sisään. Toivotaan että esimerkiksi Kivihalme, Lindgren, Borgman tai Duszak pystyy yllättämään.
Katon kanssa on vielä haasteita riippuen Marnerin sopimuksesta, joka vaikuttaa eniten Kerfootin tilanteeseen. Dubas on kuitenkin näyttänyt, että rohkeutta löytyy ja luulen, että joku pieni syvyyssiirto saattaa olla vielä tulossa. Esimerkiksi Kerfoot tai Ceci saattaa jatkaa matkaa eteenpäin. Lisäksi kauden alussa Torontolta LTIR listalle menevät Dermott, Horton ja Hyman, eli tuokin vaikuttaa jonkin verran kun pelataan katon kanssa.