En epäile hetkeäkään, etteivätkö pelaajat olisi jo pitkään halunneet UFA-vuosien rahat ja mahdollisuuden testata markkinat niin pian kuin mahdollista.
Ennen Matthewsia yksikään pelaaja ei ole tähän vain pystynyt (okei, hänen sopimus kattaa yhden UFA-kauden...). Silloin on joko otettu UFA-vuodet rahassa ja 8-vuotinen sitoutuminen tai lyhyempi sitoutuminen ja RFA-vuosia rahassa. McDavid ja Eichel edustavat ensimmäistä ja esim. Pastrnak jälkimmäistä.
Tällä hetkellä tilanne näyttää olevan se, että onko Dubaksen housuun paskomisen johdosta syntynyt uusi, pelaajien kannalta erittäin edullinen trendi vai jääkö Matthewsin (ja myös Marnerin) sopimus yksittäiseksi yhden GM:n pöppelöinniksi.
Tuota noin, kuinka varma olet tästä, että haluat hirttäytyä tähän viiden vuoden pituuteen ja sanoa, että se on Dubaksen idea?
Jos katsotaan huippupelaajia vuoden 2007 jälkeen, niin ELC:n jälkeen mahdollisimman pian UFA-markkinat ovat halunneet testata mm. Sidney Crosby, Evgeni Malkin, Steven Stamkos, Patrick Kane, Jonathan Toews, Phil Kessel, Ilya Kovalchuk, Ryan Getzlaf ja Corey Perry.
Toki kun verrokiksi otetaan pelkästään Eichel, McDavid ja Draisaitl, niin tilanne näyttää erilaiselta. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että ei ole montaa vuotta, kun puhuttiin että capin nousu hidastuu. Nyt Las Vegasiin laajentumisen jälkeen tulot ovat nousseet ja on realistista odottaa että uusi tv-sopimus nostaa tuloja entisestään. Lisäksi Seattle on tulossa mukaan ja jos sen kanssa onnistutaan yhtä hyvin, niin cap nousee jälleen. Ei agentit tai pelaajat tyhmiä ole, jos näyttää että cap nousee, niin lyhyemmässä sopimuksessa on puolensa. Chiarelli onnistui ajoittamaan sopimukset oikein ja tämän osin Dubasin aiheuttaman kaaoksen takia, jopa Jack Eichelin sopimus näyttää hyvältä.
On kuitenkin naurettavaa väittää, että tämä viiden vuoden trendi olisi Torontosta lähtöisin. Draftin ykkösvarauksista viiden vuoden sopimuksen ovat solmineet myös Kane, Crosby, Stamkos ja Kovalchuk. 2009 ja 2010 draftien jälkeen drafteista ei muutamaan vuoteen tullut ihan kärkitalenttia, joka olisi lyönyt samalla tavalla läpi, kunnes tuli McDavidin vuoro 2015. Hall solmi seitsemän ja John Tavares kuuden vuoden sopimuksen. Sen jälkeen mm. MacKinnonilla meni ELC:n jälkeiseen aikaan varsinainen kunnon läpimurto. Samoin Barkov on tehnyt tasaista nousua, mutta nyt vasta McDavidin ja muutaman muun myötä solmitaan taas näitä megasopimuksia. 2011 - 2014 drafteista ei noussut samanlaisia supertähtiä, kuten ennen sitä tai sen jälkeen, mutta tasaisia suorittajia ja samalla hieman huonoja verrokkeja edellä mainituille pelaajille.
Yleisesti huippupelaajien sopimuksen pituus ELC:n jälkeen on vaihdellut viidestä - kahdeksaan vuoteen melko tasaisesti hieman seuran ja liigan tilanteesta riippuen.