Tämän päivän (6.3.) Ilta-Sanomissa toimittaja Tuomas Nyholm kolumnoi kriittisesti Maple Leafsista, mikä on tietenkin oikein mukavaa. Nyholmin tekstissä on kuitenkin muutama vakava ajatusvirhe, joista voisi tässä ketjussa taittaa peistä, jos halukkaita tähän askarteluun löytyy.
Nyholm kirjoittaa nyky-Leafsista: "...voittamisen kulttuuri on alistettu liiketoiminnalle", ja toteaa hieman edempänä kolumnissaan, että "...jokainen ymmärtää, mikä on pelin henki, jos omistajan ensisijainen intressi ei ole voittaa pelejä, vaan saada lisää fyrkkaa". Yltääpä Nyholm kirjaamaan myös mielipiteekseen näkemyksen, jonka mukaan "...NHL:n palkkakattosysteemi parantaa joukkueen kannattavuutta entisestään, joten paineita muutokseen ei ole". Ja vielä myöhemmin: "Katu on vaihtunut kassakoneeksi, eikä kaukalossa voittamisella ole enää niin kamalasti väliä".
Kriittistä tekstiä, mutta Nyholm perustaa johtopäätöksensä hienoiseen ajatusharhaan. Eihän Leafsin ongelma tällä(kään) hetkellä ole se, etteikö organisaatio pyrkisi voittamaan Stanley Cupia - ongelmahan on se, että tätä urheilullista menestystä on haettu jo useamman kauden ajan väärillä konsteilla, eli (ajalla ennen palkkakattoa) joko ostamalla isolla rahalla vanhoja, raihnaisiakin sotaratsuja tai treidaamalla tulevaisuutta lyhyen tähtäimen voitonhalussa (vrt. Immonen -> Leetch). Tämänkaltaiset kaupat viestivät nimenomaan organisaation halusta saavuttaa himoittu Stanley Cup, ei ainoastaan kyynisestä rahan tekemisestä.
Palkkakatto on saattanut parantaa Leafsin taloudellista tulosta, mutta kriittisyyspuuskassaan Nyholm unohtaa myös mainita sen, että työsulkukauden aikana käydyissä omistajien välisissä keskusteluissa Leafs oli yksi niitä organisaatioista, joille kovan palkkakaton saavuttaminen ei ollut päätavoite. Monista luotettaviksi tulkituista lähteistä valui tietoa, jonka mukaan nimenomaan Leafsin johdolle olisi riittänyt myös NHLPA:n esitys erityisestä luksusverosta, ellei jopa jatkaminen "vanhaan malliin" - nimenomaan siksi, että Leafs oli tottunut yrittämään saavuttamaan menestystä isolla rahalla. Jos "voittamisella" ei ollut/ole Leafsin omistajille merkitystä, miksi ihmeessä pelaajien palkkoihin sitten pumpattiin enemmän rahaa kuin yksikään taloustohtori määräisi?
Nyholmin analyysi Leafsin tilasta sopisikin NHL-joukkueista Torontoa paremmin esimerkiksi Chicagoon, jossa pappa Wirtz on pitänyt jo vuosikausien ajan kukkaronsa nyörejä tiukalla vähät välittäen joukkueensa kilpailullisesta menestymisestä siirtäen Hawksin mahdolliset taloudelliset "tappiot" vain osaksi imperiuminsa verovähennyksiä. Leafsin johtoa voi kritisoida vääristä strategisista ratkaisuista (esimerkiksi ennen palkkakattoa järjettömien liksojen maksamisesta ja palkkakaton jälkeen panostamisesta nyky-NHL:ssä vääräntyyppisiin pelaajiin), mutta kilpailullista menestystä niilläkin ratkaisuilla on haettu.
