Pascal Lemoix
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara
On sekin vähän kummaa, että huonopäisellä Mannisella, jota vaivaa voittamisen pelko, on näitä piirikunnallisia mc-voittoja niinkin paljon kuin 42. Pohjoismaisista hiihtolajeista enemmän cup-voittoja on vain Dähliellä (46), Nykäsellä (46) ja Välbellä (45). Ahosella on 32 osakilpailuvoittoa.
Lehdistössä Mannista kritisoitiin siitä, ettei hän ollut riittävän pettynyt. Olisihan se ollut mukavaa nähdä hänet kaulakiikussa ja jalassa lappu: "No, olinko nyt tarpeeksi pettynyt?"
Ahosta kehuttiin, että oli tarpeeksi pettynyt. Niin pettynyt, etteivät toimittajatkaan ilenneet mennä vittuilemaan.
Ennakkosuosikin asema on urheilussa vaikea. Suomalaiset ovat usein tulleet olympiakisoissa juuri sieltä takavasemmalta mitaleille. Sehän on yksi urheilun suoloista, että varmimmatkin voittajat töpeksivät olympiakisoissa todella raskaasti.
Matti Hautamäki itse on yleensä se urheilija, jolla on fyysiset edellytykset vaikka mihin, mutta rentous puuttuu. Hänen takavasempansa mahdollisti tällä kertaa Janne Ahonen, johon kaikki suuntasivat katseensa. Samasta takavasemmasta tuli Jani Soininen Naganossa. Silloinkin Ahonen oli se niukasti mitaleilta pudonnut. Viimeksi jaetuista viidestä olympiakullasta (siis 2 Naganossa, 2 Salt Lakessa ja 1 Torinossa) vain yksi on mennyt kyseistä kautta hallinneelle hyppääjälle (Funaki Naganossa).
Näin ollen voikin miettiä, onko mäkihyppääjän paras mittari arvokisat, mäkiviikko vai mc-kisat. Kaikki kannat ovat perusteltavissa, joten mielestäni lopullista vastausta ei voi saada. Omasta mielestäni mäkiviikko on hyppäämisen kulta-aikaa ja se paikka, missä ne kovimmat suoritukset tulevat. Maailmancup-kausi on liian pitkä, jotta sama mies hallitsisi syksyn ja kevään ja arvokisoissa on sattuman osuus turhan suuri.
Lehdistössä Mannista kritisoitiin siitä, ettei hän ollut riittävän pettynyt. Olisihan se ollut mukavaa nähdä hänet kaulakiikussa ja jalassa lappu: "No, olinko nyt tarpeeksi pettynyt?"
Ahosta kehuttiin, että oli tarpeeksi pettynyt. Niin pettynyt, etteivät toimittajatkaan ilenneet mennä vittuilemaan.
Ennakkosuosikin asema on urheilussa vaikea. Suomalaiset ovat usein tulleet olympiakisoissa juuri sieltä takavasemmalta mitaleille. Sehän on yksi urheilun suoloista, että varmimmatkin voittajat töpeksivät olympiakisoissa todella raskaasti.
Matti Hautamäki itse on yleensä se urheilija, jolla on fyysiset edellytykset vaikka mihin, mutta rentous puuttuu. Hänen takavasempansa mahdollisti tällä kertaa Janne Ahonen, johon kaikki suuntasivat katseensa. Samasta takavasemmasta tuli Jani Soininen Naganossa. Silloinkin Ahonen oli se niukasti mitaleilta pudonnut. Viimeksi jaetuista viidestä olympiakullasta (siis 2 Naganossa, 2 Salt Lakessa ja 1 Torinossa) vain yksi on mennyt kyseistä kautta hallinneelle hyppääjälle (Funaki Naganossa).
Näin ollen voikin miettiä, onko mäkihyppääjän paras mittari arvokisat, mäkiviikko vai mc-kisat. Kaikki kannat ovat perusteltavissa, joten mielestäni lopullista vastausta ei voi saada. Omasta mielestäni mäkiviikko on hyppäämisen kulta-aikaa ja se paikka, missä ne kovimmat suoritukset tulevat. Maailmancup-kausi on liian pitkä, jotta sama mies hallitsisi syksyn ja kevään ja arvokisoissa on sattuman osuus turhan suuri.