Esitän tähän yhden tulkintavaihtoehdon Hazardin kolumnin sisällöstä, jotta kaikki voisivat sopivissa määrin olla vihoissaan kaikille.
Hazard leikkii kolumnissaan tosikkoa ja vääntää rautalankamallilla tunteiden joukkoon moraalia.
Kysymys on toisaalta siitä, että Hazard pitää ihmisiä tyhmempinä kuin itseään (mikä varmasti on fakta), ja että he eivät hiffaisi ilman pinnasänkyyn asti ulottuvaa hoivapalvelua ja puuron lusikointia miettiä edes omien mielipiteidensä perusteita. Ja samaan aikaan Hazard tajuaa tehtävänsä toivottomuuden, kolumni muuttuukin vain oikeamielisten keskinäiseksi "cheerleedaukseksi", jossa oikeamielinen voi tuntea oikeutettua ylemmyyttä häntä suppeampia näkemyksiä omaavia kohtaan.
Hazardin tunneäly pettää kuitenkin siltä osin kun hän Halmetta ja Halmetta äänestäviä halveksii näiden vähemmän positiivisten ominaisuuksien takia, sillä julistaessaan ylemmyyttään, Hazard menee itse asiassa pidemmälle "vierauden tunteessaan" kuin Halme ja hänen kannattajansa. Siivoustalkoot pitäisi aloittaa ehkä ihan toisesta päästä, erityisesti ajatellen viime vuosisadan saldoa ja hieman vaiheessa olevaa historiankäsitystä?
Ja jotta Hazardin oma rooli saataisiin oikeisiin mittasuhteisiin, niin Iltalehden kolumnistien tarkoitus on laidasta laitaan vain herättää huomiota, kukin omalla tyylillään, ja varmasti Halmeen perikunnan kiusaamisella on saatu muutama läpyskä myytyä enemmän. Lehden linjahan on pelkistetty oivallisesti ja ilmeisen itseironisesti siinä ao. läpyskän markkinoinnissaan käyttämässä piirroskuvassa, jossa koira kusee jonkun ihmishahmon jalkoihin.
Erinäköisille negatiivisille tunnetiloille on kysyntää (tosin voisin väittää, että vähemmän kuin sata vuotta sitten) ja varmasti nyt erityisen "loukkaantuneet" arvostavat tätä työtä ainakin silloin kun myyntiä ja levikkiä edistetään muiden ihmisten ja asioiden varjolla.
Saada loukkaantua jonkin puolesta on tämän postmodernin ajan pintajulkisuuden sisältö, tosin se on monelta osin hyvin harhaanjohtavaa, jos ei pidä varaansa. Massamediat ovat tarinatehtaita, ja joskus sadan vuoden päästä tulevaisuudessa niitä ei nykyisessä mielessä ole edes olemassa, mikä ei suinkaan tarkoita sitä, että tarinat maailmasta katoaisivat.