Myönnetään, että itseäni osittain vituttaa vieläkin, kun Kovanen näytti syksyllä 2007 vähän kapteenin mallia. Tapauksesta voi lukea vaikkapa
tästä KSML:n kolumnista. Lisäksi myös Kovanen "kuittasi" myöhemmin Jyväskylässä saadut vihellyskonsertit kutsumalla JYP-faneja vaimonhakkaajiksi.
Mutta se siitä, nimittäin itselläni on valitettavasti kokemusta ihmisistä, jotka kärsivät mielenterveysvaikeuksista ja ovat yrittäneet itsemurhaakin. Mielelläni kertoisin paljonkin yksityiskohtia, mutta taidan jättää tällä kertaa väliin. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että oikeasti vaikeat mielenterveyssairaudet johtuvat pitkäaikaisista ja/tai erittäin traumaattisista kokemuksista. Esimerkiksi koko lapsuusaikasi seitsemän päivää viikossa juopottelevista vanhemmista, tai vaikkapa läheisen ihmisen/-sten yllättävästä kuolemasta. Tommi Kovanen yritti itsemurhaa, kun hän joutui lopettamaan jääkiekkouransa 37-vuotiaana. Ennen kuin joku ehtii sanomaan mitään, niin eivät ne pysyvät aivovammatkaan a) tee elämää mahdottomaksi ja b) ole mitenkään uniikkeja. Niihin löytyy takuuvarmasti monenlaista tukea, jota Kovanen on mitä ilmeisimmin nyttemmin saanut. Vähän kuitenkin haiskahtaa siltä, että heti uran päättymisen jälkeen ei sitä hakenut, tai mahdollisesti jopa kieltäytyi ottamasta vastaan. En todellakaan tiedä tätä varmaksi, ainoastaan spekuloin, mutta voin kertoa siitä omasta valitettavasta kokemuksesta, että tällainen ei todellakaan ole harvinaista.
Pakko myös todeta, että samaisena vuonna 2013 uransa joutui lopettamaan Ville Mäntymaa, vieläpä lähes identtisellä tavalla, joskin 10 vuotta(!) nuorempana. Tällä hetkellä mies toimii Kärppien A-junioreiden päävalmentajana.