Viime aikoina Ässien luistin on liikkunut hyvin, ilmeisesti syksyllä on vedetty kova fysiikka jakso, mikä näkyi liikkeessä. Loukkaantumiset sotkivat suunnitellun rotaation, fysiikkajaksot on jouduttu toteuttamaan pelaaville pelaajille.
Tämä sopisi hyvin Selinin kommenttiin Satakunnanviikossa, että odottaa pelin olevan paremmassa kunnossa joulun tienoilla.
Olisi vähän outoa, että valmentaja osaisi arvioida ajankohdan, jolloin viisikkopeli, ylivoimapeli, maaliteko tai muu pelillinen asia yhtäkkiä loksahtaa kohdalleen. Pelaajien suorituskyky tietyssä ajankohdassa taas voidaan melko hyvin arvioida harjoitusohjelman pohjalta. Tai toisin päin eli suunnitella harjoitusohjelma sen mukaan, mihin halutaan paras suorituskyky. Kovan harjoitusjakson aikana tehon irtiotto- ja suorituskyky kärsivät, mutta harjoittelun keventyessä kroppa palautuu ja suoritukyky nousee uuteen huippuunsa.
Tämä uusi strategia pelaajien kehittämisestä ja pitkäjänteisyydestä on mielestäni oikein hyvä. Pelaajien kehittäminen ja pitkäjänteisyys eivät kuitenkaan toimi aivan samalla kaavalla kuin menestyksen hakeminen lyhyellä tähtäimellä eli aina seuraavan pelin voittaminen keinolla millä hyvänsä. Kyse on optimaalisesta tasapainosta pelaajien kehittymisen ja lyhyen tähtäimen urheilullisen menestyksen välillä. Jos pelaajien optimaalinen kehittyminen on janan vasemmassa päässä ja oikeassa pelikohtainen sarjapistetavoite niin mihin kohtaan tälle janalle asetutaan. Tätä voidaan havainnollistaa esimerkillä.
Stenquistin heikkous on fysiikka ja se rajoittaa hänen kehittymistään kiekkoilijana. Sarjapisteiden keräämisen kannalta hänen kannattaisi tehdä kehittävää fysiikkaharjoittelua 4 kk kesällä, jolloin harjoittelun rasitus ei vaikuta heikentävästi suorituskykyyn peleissä. Kauden aikana 8 kk vain fysiikkaa ylläpitävää harjoittelua prioriteettina hyvä palautuminen sekä hyvä vireystila ja suorituskyky peleissä. Stenquistin rajoittavan heikkouden eli fysiikan kannalta hänen tulisi panostaa fysiikan kehittämiseen. Kehittävää fysiikkaharjoittelua ympäri vuoden, vaikka se heikentäisikin hänen peliotteitaan ja joukkueen hyöty hänestä olisi hyvin vähäinen. Vähän mutkia oikomalla voidaan sanoa, että 12/12 kk kehittävä harjoittelu vie pelaajan fysiikkaa eteenpäin vuodessa sen, mitä harjoittelu 4/12 kk kolmessa vuodessa. Nopea kehitys olisi eduksi ainakin Stenquistin NHL-haaveiden ja kasvattajakorvauksien kannalta. Tämän tyylisiä asioita Kerttulan, valmennuksen ja pelaajien pitää punnita ja tehdä valintoja painotuksien suhteen. Mikä on parasta kokonaisuuden, pelaajan ja joukkueen kannalta.
Toisten kannattajien tyytyväisyys ja toisten tyytymättömyys Kerttulan tekemisiin johtuu varmasti suurelta osin siitä, että porukalla on eri odotukset ja toiveet. Toiset painottavat lyhyen tähtäimen menestystä ja toiset pitkäjänteistä rakennustyötä. Itse olen tyytyväinen Kerttulan tekemisiin, mutta en näe aihetta mihinkään "puolustuspuheisiin". Ymmärrän kyllä tyytymättömyyden, jos odotukset menestyksen ja pelaajahankintojen suhteen ovat olleet korkealla, mutta mielestäni vika on silloin kohtuuttomissa odotuksissa. Pitkän tähtäimen kehitykseen tähtääviä ratkaisuja ei pidä arvioida lyhyen tähtäimen menestyksellä.
Joukkueen kokoamista arvioidessa on hyvä ottaa huomioon, että budjetti oli vaatimaton. Rahaa oli käytössä noin 350 000 € vähemmän kuin mestaruuskaudella. Pelaajarinki on kuitenkin hyvin suuri eikä koko budjettia ole edes käytetty. Kerttula myös pääsi aloittamaan joukkueen kokoamista liian myöhään, että olisi päässyt samoille apajille muiden joukkueiden kanssa. Totesi itsekin aloittaessaan jotenkin siihen suuntaan, että kiirettä pelaajahankintojen suhteen ei enää ole, koska parhaat pelaajat ovat jo sopimuksensa tehneet.