Pääasiassahan Lukko tekee juurikin noin, uusi kierros ja hyökkääjät hakee etäisyydet kuntoon. Mutta, jos pelikello alkaa olemaan täynnä, niin kuin tässäkin tapauksessa oli, niin ihan fiksuakin vaan heittää päätyyn ja apinana perään.
Syitä miksi etäisyydet venyivät voi olla monta, eikä yhtä syyllistä kannata tähänkään etsiä. Suurin syyllinen taitaa kuitenkin olla se vastustaja, joka osasi pelata tilanteen niin, että pelaajien eväät loppuivat. Mutta, nythän sitä treenataan ja mielenkiinnolla ainakin itse odotan, löytyykö tähän lääkkeet vai ei.
Avauspelaamisessa yleisesti ohjeistetaan pakkia syöttämään heti kun paikka on. Jos vähäänkään viivyttelee, paikka syöttää kuihtuu pois ja ongelmat alkaa. Hyökkääjien toiminta täytyy myöskin rakentua sen varaan, että syöttö tulee heti ja jos se ei tulekaan, niin sitten ne etäisyydet venyy.. Ei ole siis helppoa, mutta toistojen ja yhteisten kokemusten kautta täysin hiottavissa oleva asia.
Tuosta avauspelaamisesta näkee pirun hyvin sen millä tasolla pelaajien itseluottamus on. Kun peli kulkee ja tulosta tulee, niin sitä uskalletaan syöttää hyvinkin pieneen tilaan. Peksin aikana se avauspelaaminen oli ihailtavaa katseltavaa ja pienen tovin myös Veltsun aikana.