Toimitusjohtajia kotisohvilta – seurantaketju virtuaalimanagereille

[Stark]

...jatkoa

Huhtikuu 2019 (2-4-0)
Pudotuspeleistä pudottiin lopulta jopa selkeästi, kun huhtikuu toi vain kaksi voittoa. Pettymys oli suuri. Ero repesi lopulta kymmeneen pisteeseen ja idän pudotuspelijoukkueet olivat selvillä jo monta kierrosta ennen runkosarjan loppua. Panthersin loppusijoitus oli 13. Pistemäärä oli tasan sama, kuin edellisellä kaudella. Minkäänlaista parannusta ei siis voida katsoa tapahtuneen. Tämä on todella huolestuttavaa ja kesällä on tarkasteltava mahdollisia muutoksia todella analyyttisella otteella.

Joukkueeseen täytynee saada pari veteraanipelaajaa houkuteltua antamaan esimerkkiä muuten nuorelle joukkueelle. Pienet marginaalit tuntuivat jatkuvasti kääntyvän vastustajan hyväksi. Tämä voidaan laittaa ainakin osittain kokemattomuuden piikkiin. Lisäksi valmennusjohdon osalta on tarkastettava, että jokainen valmennuksen jäsen on samalla linjalla joukkueen pelitavan suhteen. Päävalmentaja Hartley suosii hyökkäävää pelitapaa, jollaista itsekin mielelläni näkisin joukkueen pelaavan. Sen sijaan mm. puolustajien peluutuksesta vastaava Scott Stevens on puolustavan pelityylin kannattaja ja tiukkaa kuria pitävän ex-pelaajan vaikutusta nuoreen joukkueeseen ei pidä aliarvioida. Lisäksi sekoilu puolustajien kanssa pitää lopettaa ja päättää heti kauden alussa, mikä linja pakkien peluuttamisen suhteen otetaan. Nyt rohkea nuorten kehittäminen suuren vastuun kautta vaihtui näiden coburnien peluuttamiseen ja pian oli jokainen puolustaja pelannut vähän jokaisessa parissa.

Vähän kommenttia pelaajien otteista: Nick Bjugstad oli ehdoton valopilkku voittaen joukkueen sisäisen pistepörssin omalla piste-ennätyksellään 28+49=77. Kolmenkymmenen maalin raja jäi tällä kaudella Nickilta saavuttamatta, mutta syöttöjä tuli sitäkin enemmän. Jonathan Huberdeau jäi tällä kaudella saldoon 30+40=70 eli laskua edelliskaudesta oli viisi pistettä. Huby rikkoi joka tapauksessa 30 maalin rajan ensimmäistä kertaa urallaan. Kolmossijan joukkueen pörssissä nappasi Alexander Barkov omalla piste-ennätyksellään 22+41=63. Hienosti neljäntenä oli tulokaspörssin kolmen pisteen erolla Jesse Puljujärveen voittanut Patrik Laine tehoilla 27+30=57. Yllättäin kahdesta supertulokkaasta enemmän maaleja mätti Puljujärvi. Mainitaan hyökkääjistä vielä niin ikään omaan ennätykseensä yltänyt Anthony Mantha, joka teki komeasti tehot 28+22=50. Mantha pelaa ehdottomasti taitojensa ylärajalla kakkosketjussa Bjugstadin rinnalla. Ketjun kolmas lenkki Jason Zucker jäi 38 pisteeseen. Henkilökohtainen ennätys toisaalta sekin. Puolustajista mainittakoon pakkien pörssissä nelossijalle sijoittunut Jake McCabe (7+53=60) sekä Aaron Ekblad (7+38=45). Muilla puolustajilla kausi meni valitettavassa ketjuruletissa enemmän tai vähemmän penkin alle. Maalivahdeista ei oikein mitään mainittavaa voi sanoa. Ensi kaudella on Denis Godlan viimeinen mahdollisuus ottaa ykkösvahdin tontti haltuunsa. Hutchinson kirittäköön pätevänä kakkosena. Pettymyksien joukkoon pakkien ja maalivahtien ohella putoaa muutama pienemmän roolin hyökkääjä. Alexander Dergachyovin tulokaskausi oli odotettua heikompi ja venäläisellä oli hankalaa siirtää tehot ja kokonaisvaltainen peli AHL:n puolelta ylös. Alexander Barabanov pelasi myös itsensä vapaille markkinoille. Koko joukkueen huonoin tehosaldo -22 ja vaivaiset 10 pistettä olivat venäläiseltä heikko suoritus. David Backes ei pisteillä mässäillyt, mutta toisaalta kokeneen sentterin rooli oli todella puolustava nelosketjussa ja alivoimassa.

NHL:n pudotuspelit ovat hyvässä vaiheessa ja Portland jatkaa AHL:ssä pantterivahvistusten kera pudotuspelejä. Myös MM-kisoissa on vahva Panthers-edustus. Seuraavassa tekstissä sitten loppuvuoden himinät, varaustilaisuus ja vapaiden agenttien markkinat.

 

[Lazion]

Tampa Bay Lightning 1992-1993 (FHM2)

Aloitin pelin simuloinnin aina tuolta 30-luvulta, joten historia on vähän muuttunut.
Montrealin dynastia hallitsi 50-luvulle saakka voittaen 15 mestaruutta. 50-70 luvuilla pienemmät dynastiat veivät mestaruuksia: Rangers 4, Chicago 4, Detroit 4 ja Montrealin uusi tuleminen 4.
Mestaruudet jaeltiin aikalailla eri osoitteisiin 80-luvun puoleenväliin, jolloin Kurrin, Bourquen ja Murphyn Minnesota nousi suurten joukkoon voittamalla kaksi mestaruutta (87 & 89).
Gretzky johdatti Winnipegin kahteen perättäiseen mestaruuteen (90 & 91) ja viimeisimmän mestaruuden voitti Boston, jossa pelaa mm. Messier, Bondra, Stevens ja Coffey.
Nousevia joukkueita ovat Quebec (Lemieux, Hull & Hawerchuk), sekä Edmonton (Brodeur, Blake, Yzerman, Sakic, Lindros, Flery & Bure). Edmonton on tosin kyntänyt koko olemassaolonsa ajan ja on päässyt aina varaamaan TOP-5 pelaajan, joista taisi olla peräti 7 ykkösvarausta.

Mutta sitten siihen itse asiaan, eli joukkueen rakentamiseen Floridan aurinkoon.

1992 NHL Draftista sain poimittua seuraavat pelaajat: Brian Rafalski, Aaron Gavey, Sergei Brylin, Andrei Nazarov ja Brantt Myhres

Expansion Draftin ja muutaman vapaan pelaajan signauksen jälkeen 91-92 joukkueesta muodostui tällainen:
Pat Murray 22 - Corey Millen 28 - Bob Kudelski 29
Michel Goulet 32 - Raimo Helminen 28 - Justin Duberman 22
Mikael Andersson 26 - Danton Cole A 25 - Jocelyn Lemieux 24
Brian Lawton 27 - Christian Ruuttu A 28 - Jean-Marc Routhier 24
Daniel Gauthier/Steve Rucchin/Marc Potvin/Tie Domi

Bryan Fogarty 23 - David Shaw 28
Rich Pilon 24 - Reijo Ruotsalainen C 32
Bob Beers 25 - Jeff Bloemberg 24
Tomas Jonsson/Dean Malkoc

Curtis Joseph 25 - Darcy Wakaluk 26

Suurimmat tähdet ovat Vancouverista poimitut veteraanit Ruotsalainen ja Goulet, mutta muuten joukkue koostui väliinputoajista ja yhden kauden ihmeistä.
Eipä tuolla köörillä ihmeitä voinut saavuttaa, vaikka kiusattiin isoja poikia väliin ihan mallikkaasti.

Kauden lopullinen tulos oli 21-53-10 48pts, mikä oli vain viisi pistettä jäljessä Tampan oikeasta laajennusjoukkueiden ensimmäisen kauden ennätyksestä.
Joukkueen sisäisen pistepörssin voitti Ruotsalainen (12+51=63), jonka jälkeen tasapisteissä Goulet (31+26=57) ja Helminen (14+43=57). 40 pistettä ylittivät Murray, Kudelski, Millen, Cole ja Fogarty. Uutta Brian Bradleytä ei löytynyt, mutta pelaajilta pisteissä mitattuna ihan kelvollinen vuosi.
Pelaajien tehotilastot olivat jarruketju Andersson-Cole-Lemieux lukuunottamatta todella surullista luettavaa, mikä osaltaan kertoi hyökkäysketjujen yksiulottuvuudesta.

Stanley Cupin voitti Winnipeg kolmannen kerran historiassaan ja Lemieux vei maali -ja pistepörssin tehoilla 73+102=175

Kauden jälkeen Tampan ykköspyssy Goulet ripusti luistimet naulaan, kuten myös pääsääntöisesti nimellisessä ykkösparissa pelannut Shaw.
Gouletin lopettaminen kirpaisi, sillä mies pelasi hyvin Raipen kanssa yhteen.. kuka tekee kakkoskauden maalit?

1993 vuoden drafti oli jälleen heikko ja poimittiin mm. Alexandre Daigle, Viktor Kozlov, Shean Donovan, Niklas Sundström, Frank Banham, Jamie Allison, P.J. Stock ja Billy Tibetts

1993-94 kaudesta sitten myöhemmin lisää

 

[Lazion]

Tampa Bay Lightning 1993-1994 (FHM2)

Kesän aikana sain hankittua muutaman lupaavahkon pelaajan kun haaviin tarttuivat A.Irbe, F.Potvin, T.Simon, A.Aucoin, J.Jönssön, S.Staios, P.Nummelin, P.Varis, S.Grimson ja V.Bure.

Joukkue kaudelle 93-94:
Pat Murray 24 - Raimo Helminen 29 - Bob Kudelski 29
Corey Millen 29 - Todd Simon 21 - Justin Duderman 23
Mikael Andersson 27 - Danton Cole 26 - Jocelyn Lemieux 25
Christian Ruuttu 29 - Steve Rucchin 22 - Tie Domi 23
J-M Routhier/Marc Potvin

Bryan Fogarty 24 - Rich Pilon 25
Bob Beers 26 - Jeff Bloemberg 25
Dean Malkoc 23 - Reijo Ruotsalainen 33
B.Rafalski/T.Richards

Curtis Joseph 26 - Darcy Wakaluk 27


Suurimmaksi ongelmaksi nousi kunnollisen sentterin puute, kun Helminen oli Gouletin lopettamisen jälkeen täysin hukassa, eikä todella taitava Simon pystynyt lunastamaan odotuksia. Simonin loukkaannuttua pahasti lähdettiin sitten hakemaan uutta sentteriä.
Edmontonin kanssa kävin keskusteluja kolmikosta Lindros, Yzerman ja Sakic, mutta eihän meillä ollut tarpeeksia liikuteltavia palasia ilman, että olisin luopunut parista ykköskierroksen varausoikeudesta. Lopulta sitten Washingtonista löytyi vaikean pelaajan maineessa oleva Jimmy Carson. Carsonin kyljessä saapui myös Greg Parks, joka osoittautui hyväksi nelosketjun sentteriksi. Noh, lähtihän tuota potentiaalia Aucoinin ja Nummelinin muodossa, mutta ei mitään sellaista jota en pystyisi korvaamaan.
Kauden aikana nähtiin myös läjä muita treidejä, joissa pois liikkuivat C.Ruuttu, M.Potvin, D.Wakaluk, P.Varis, B.Lawton, S.Millen sekä S.Rucchin ja sisään tulivat D.Felsner, M.Barnaby, K.Astashenko ja läjä pickejä.
Quebecin farmissa pelanneesta Felsneristä yritin leipoa Raipelle uutta tutkaparia, mutta eivät vielä vastanneet kunnolla huutoon.

Tampan kauden tulos parantui edelliskaudesta ja lopulliseksi tilastoksi jäi 23-53-8 54pts. Tuolla tuloksella jäätiin sijalle 25. vain Ottawan jäädessä taakse.
Taktiikoita rukkasin enemmän puolustavampaan peluutukseen, mikä näkyi pelaajien tilastoissa. Sisäisen pörssin voitti Carson 37+28=65, Murrayn ollessa toisena tehoilla 12+44=56 ja hidastunut Ruotsalainen kolmantena 15+38=53 pisteillä.
Loput pisteet jakaantuivat tasaisemmin eikä muita 40 pisteen rajapyykin rikkonutta löytynyt.

Quebec marssi ensimmäiseen mestaruuteen Lemieuxin viedessä pistepörssin voiton 59+91=150 tehoilla.

Rexa lopetti uransa ja jäi historiankirjoihin kaikkien aikojen neljänneksi tehoikkaampana puolustajana.

1994 Draftista kiinnitetyt pelaajat: Patrick Elias, Joakim Eriksson, Randy Robitaille, Brett Lindros, Eric Boulton, Jan Nemecek

Seuraavaksi sitten tynkäkaudesta

 

[Lazion]

Tampa Bay Lightning 1994-1995 (FHM2)

1994 Kauden päätyttyä ilman sopimusta jäivät mm. Routhier, Duberman, Parks ja Irbe.

Hullut markkinat aloitin hillitysti signaamalla omia varauksia, kunnes jysähti - Pierre Turgeon Tampa Bayhin!
Turgeonin oikeudet omisti tiukan pelaajabudjetin kanssa painiva Chicago, joka ei lopulta pystynyt matchaamaan aivan mottipäiseen tarjoukseen. Sopimustarjous oli 4 vuotta ja $16m, jolla Turgeon pääsi yhdeksi arvokkaimalla lapulla pelaavaksi pelaajaksi.
Loppukesästä allekirjoitin sopimuksen 37 vuotiaaan Mike Bossyn kanssa. Eihän Bossylta voinut liikoja odottaa, mutta täytti pienen rotaatio roolinsa (hurjat 3 ottelua) ihan kohtalaisesti.
Kauden aloituksen venyessä tammikuulle tein odotellessa vielä yhden pelaajakaupan, jossa Tampaan saapuivat Bruce Driver ja Tim Sweeney, kun Chicagoon siirtyivät Dean Malkoc ja Dan Kesa.

Kauden aloituksen kokoonpanot:
Tim Sweeney 27 - Pierre Turgeon 25 - Pat Murray 25
Raimo Helminen 30 - Jimmy Carson 26 - Todd Simon 22
Mikael Andersson 28 - Danton Cole 28 - Jocelyn Lemieux 27
Trent Klatt 23 - Joakim Eriksson 18 - Bob Kudelski 30
M.Bossy/T.Domi/A.Daigle/D.Felsner

Bob Beers 27 - Jeff Bloemberg 26
Rich Pilon 26 - Bruce Driver 32
Travis Richards 24 - Bryan Fogarty 25
J.Heward/B.Rafalski

Curtis Joseph 27 - Felix Potvin 23

Siirtotakarajan lähestyessä unelma pudotuspeleistä nosti päätään, joten äkkiä kaupoille..
Tarkoituksena oli hakea laidalle lisää hyökkäysosaamista siksipä Dallasista ostettiin Ray Sheppard. Vaihdossa lähtivät Raipe, Domi, parit pickit ja farmissa pelannut Jörgen Jönsson.
Toisessa kaupassa tein tilaa bottom sixiin Klattin ansaitessa pelipaikan kolmosketjussa kauppaamalla Jocelyn Lemieuxin Anaheimiin kakkoskiepin varausoikeutta vastaan.

Kauppa kannatti ja Tampa nousi aina itäisen konferenssin 7. sijalle, tosin playoff kuvioista ulos jääminen jäi vain yhden pisteen päähän.
Joukkueen sisäisen pistepörssin voitti odotetusti Turgeon 22+29=51 tehoin, Sheppardin ollessa toisena merkkauttaen 19+21=40 ja kolmenneksi nousi Carson tehoilla 9+16=25. Runkosarjassahan pelattiin siis vain 48 ottelua.

Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella vastaan asteli Devils, jossa pelasivat mm. Selänne, Oates, S.Thomas ja Barrasso.
Ottelusarja hävittiin 2-4 pitkälti huonon pelin avaamisen ansiosta, sillä lähes jokainen takaiskumaali tuli harhasyötöstä.. ensikaudelle pitäisi sitten tuota asiaa saada laitettua kuntoon. Ottelusarjassa osakkeitaan nosti Sweeney, joka takakarvasi kiekkoa ahkerasti ja onnistui luistelullaan luomaan useita läpiajotilanteita.

Kauden jälkeen lopettamisestaan ilmoittivat Danton Cole, Bob Beers ja Bob Kudelski.

95 draftin antia: Tom Poti, Michal Handzus, Daniel Tjärnqvist, John Tripp, Tomi Kallio, Trent Whitfield, Maxim Kuznetsov, Georges Laraque ja Esa Pirnes

 

[Lazion]

Tampa Bay Lightning 1995-1996 (FHM2)

Tosiaan 95 Stanley Cupin voitti St. Louis Blues, jonka edellisestä mestaruudesta vierähti kymmenisen vuotta. Mestaruus meni kolmannen kerran St. Louisiin joukkueen historiassa.
95 pistepörssin voitti Wayne Gretzky seitsemännen kerran urallaan tehoin 34+38=72 48 otteluun.

Heinäkuussa Tampan päättyneitä pelaajasopimuksia: Daniel Gauthier, Mike Bossy, Jimmy Carson, Jamie Heward ja nippu farmipelaajia.
Jimmy Carson sitten siirtyi Anaheimiin kompensaatiota vastaan, vaikka mielellään olisin pitänyt Tampassa vielä vuoden tai pari.

Vapailla markkinoilla liikuin maltillisesti hankkimalla ei omista varauksista vain rotaatiota ja täytettä farmiin. Nimekkäimmät pelaajat olivat Murray Baron ja Teppo Numminen, jonka NHL ura ei koskaan auennut, vaikka yritti läpimurtoa Hartfordissa ja Minnesotassa/Dallasissa.
Ennen kauden alkua treidailin turhaksi käyneet Bryan Fogartyn ja Jamie Hewardin pois, kun vaihdossa saapuivat Mike Grier ja Mark Parrish.

95-96 kauden kokoonpanot:
Ray Sheppard 29 - Pierre Turgeon 26 - Pat Murray 26
Tim Sweeney 28 - Todd Simon 23 - Alexandre Daigle 20
Mikael Andersson 29 - Joakim Eriksson 19 - Trent Klatt 24
Andrei Nazarov 21 - Trent Whitfield 18 - Shean Donovan 20
J.Belanger/A.Gavey/V.Kozlov/M.Barnaby/N.Sundström/S.Washburn

Tom Poti 18 - Teppo Numminen 27
Travis Richards 25 - Bruce Driver 33
Rich Pilon 27 - Brian Rafalski 21
T.Richards/J.Bloemberg/M.Baron

Curtis Joseph 28 - Felix Potvin 24

Kausi sujui ailahtelevasti ja siirtotakarajalla oli jo pientä laskua nähtävissä, joten joukkuetta herätelläkseni Aaron Gavey vaihdettiin Brent Fedykiin, joka toi monipuolisuutta ja johtajuutta nelosketjuun. Lisäksi kolme kautta pelannut Todd Simon vaihdettiin Jason Arnottiin. Simon ei koskaan pystynyt lunastamaan odotuksia, vaikka taitoa miehellä piisasi tarpeeksi. Arnottin potentiaali ja mentaali on vähän kyseenalainen, mutta ainakin Calgaryssä pelit olivat sujuneet todella hyvin.
Kolmannessa kaupassa siirron uuteen joukkueeseen sai myös ykkösvahtina aina tähän kauteen asti toiminut Curtis Joseph. Vaihdossa saapui kolme ykköskierroksen varausoikeutta.

Noin viikko deadlinen jälkeen uudeksi ykkösvahdiksi noussut Potvin kuitenkin loukkaantui koko loppukaudeksi, eivätkä Kidd tai Hirsch pystyneet nostamaan joukkuetta takaisin pudotuspelikamppailuun.
Alle omien odotusten joukkueen lopulliseksi saldoksi jäi lopulta 31-43-8 70 pts. Tampa sijoittui itäisessä konferensissa sijalle 10.
Sisäisen pistepörssin voitti Turgeon 35+53=88, Sheppard toisena 43+43=86 ja Poti kolmantena 14+42=56 tehoilla.

Edmonton voitti vihdoin kauan odotetun mestaruuden ja tulee varmasti vielä voittamaan useita Stanley Cup pokaaleja lähivuosina.
Vastikään Quebecistä Denveriin muuttanut Mario Lemieux tehtaili taas kovat pisteet 66+91=157 voittaen pistepörssin neljännen kerran urallaan.

Draftista valittuja pelaajia: Tomas Kaberle, Derek Morris, Niko Kapanen, Arron Asham, Steve Begin, David Aebischer, Jonathan Hedström ja Scott Parker


1996-1997

Seuraavaan kauteen lähdettiin hyvin pienin muutoksin. Vapaiksi pelaajiksi siirtyivät pienessä roolissa pelanneet Baron ja Barnaby sekä Belanger lopetti uransa.
Vapaista hankin paluumuuttaja Jamie Hewardin.. muita muutoksia ei sitten omien varausten signaamisen lisäksi sitten nähtykkään.

96-97 ketjut:
Ray Sheppard 30 - Pierre Turgeon 27 - Alexandre Daigle 21
Pat Murray 27 - Jason Arnott 21 - Niklas Sundström 21
Mikael Andersson 30 - Joakim Eriksson 20 - Trent Klatt 25
Tim Sweeney 29 - Steve Washburn 21 - Shean Donovan 21
B.Fedyk/A.Nazarov/V.Kozlov/F.Banham/S.Brylin/M.Grier

Teppo Numminen 28 - Brian Rafalski 22
Rich Pilon 28 - Tom Poti 19
Travis Richards 26 - Jeff Bloemberg 28
B.Driver/J.Heward

Felix Potvin 25 - Corey Hirsch 24

Tarkoituksena oli viettää pienimuotoinen välivuosi ja tavoite vahvistui Daiglelle syyskuussa sattuneen loppukauden kestäneen loukkaantumisen jälkeen.
Joukkue ei kuitenkaan lannistunut, vaan pyöri siirtotakarajan lähestyessä konferenssin sijoilla 4-6, joten Penguinsista treidattiin John MacLean tuomaan kovuutta ja maalintekotaitoa, kun vaihdossa lähtivät Sweeney, Robitaille ja 2. kierroksen varaus vuoden 98 draftiin. Muita lähtijöitä olivat sitten Nazarov, Fedyk ja Driver, jotka vaihdoin pickeihin ja nuorempiin pelaajiin.
MacLeanin tulo kuitenkin käänsi kurssin tappiolliseksi ja loppukaudesta tuli todellinen pannukakku.
Lopullinen sijoitus oli konferenssin 9. 34-37-11 79pts, eli ei pleijareita Tampassa tänäkään vuonna.
Sisäisen pistepörssin voitti jälleen Turgeon 25+45=70, MacLean toisena 31+34=65 ja Sheppard kolmantena 31+27=58. Yli 40 pisteen rajan rikkoivat Poti, Rafalski, Murray, Arnott, Numminen ja Eriksson.

New Jersey Devils pokkasi Stanley Cupin 15 vuoden tauon jälkeen mestaruuden ollessa joukkueen historiassa toinen. Devilsin tähtipelaajiin lukeutuivat Selänne, Oates, S.Thomas, Nedved, Guerin ja Barrasso. Devilsin tehokkainta playoff ketjua johdatti p/g tahtia vetänyt Brandon Convery laidoillaan Selänne ja Törmänen.
Runkosarjan pistepörssin voitti jälleen kerran ylivoimaisesti muuan Mario Lemieux 65+85=150 tehoilla.

97 draftista poimitut pelaajat: Patrick Marleau, Sergei Samsonov, Jason Ward, Brad Ference ja Petr Schastlivy

1997-98

Taas kohti uutta kautta.. vapaiksi pelaajiksi jäivät Andersson, Kidd sekä Heward ja lopettamisesta ilmoitti kiekkoja niellyt Bloemberg.
Free agent frenzystä Tampaan tiensä löysi jo parhaat päivänsä nähnyt Paul Coffey. Lisäksi Phoenixista treidattiin Sergei Zubov vaihdossa Derek Morrisiin ja 98 ykköskierroksen varausoikeuteen.

Ketjut 97-98 kaudelle
Ray Sheppard 31 - Pierre Turgeon 28 - John MacLean 32
Viktor Kozlov 22 - Jason Arnott 22 - Alexandre Daigle 22
Trent Klatt 26 - Joakim Eriksson 21 - Niklas Sundström 22
Pat Murray 28 - Steve Washburn 22 - Shean Donovan 22
F.Banham/B.Lindros/P.Elias

Sergei Zubov 27 - Teppo Numminen 29
Tom Poti 20 - Brian Rafalski 24
Travis Richards 27 - Paul Coffey 36
R.Pilon/J.Nemecek

Felix Potvin 26 - Corey Hirsch 25

Kausi oli menestys ja itsekkin sain lopulta tunnustusta vuoden tseneräl mänägerina. Runkosarjan tilastoiksi kirjattiin 45-31-6 96pts, millä lohkesi konferenssin 3. sijoitus.
Viimevuodesta oppineena nyt ei nähty yhtään runkopelaaja treidiä, vaikka kyllä vähän kyselin Casselsia Torontosta.
Sisäisen pistepörssin voiton vei jälleen Turgeon 49+48=97 ja Sheppard toisena 22+41=63 ja kolmantena MacLean 30+29=59.
Runkosarjan pistepörssin voitto taas Super Mariolle tehoilla 52+81=133.

Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella vastaan suomalaisia suosiva Capitals, jossa kotimaisista pelaa Ahola, Niinimaa, Alatalo, Kurri, Viitakoski, Lehtinen, Nummelin ja Varis. Kukaan ei tosin avainasemassa, sillä ykkösketjun miehitys on seuraavanlainen Demitra-Straka-Murphy-Johansson-Hatcher-Fuhr.
Hire Finn to win piti paikkaansa, vaikka Tampa sinnitteli aina seitsemänteen otteluun. Viimeisen kuuden minuutin loppukiriltä 0-3->2-3 loppui aika kesken ja Tampan taival jäi lyhyeen.

Mestaruuden lopulta vei Edmontonin tähtisikermä toisen kerran historiassaan.

Nashvillen liittyessä liigaan pidettiin myös expansion draft, jossa Nashville poimi Tampasta kaksi pelaajaa, jotka olivat Ray Sheppard ja Corey Hirsch.
Draftin jälkeen huomasin, että joukkueen asettama pelaajabudjetti oli jatkosopimuksien myötä heilahtanut pahasti punaiselle, joten kalliimpia soppareita täytyi treidata muualle.
Pois treidattuihin kuuluivat Coffey, MacLean, Grier ja Klatt. Takaisin tuli 1. ja 2. kierroksen varaukset, joista ykköskierroksen pikki oikeutti 98 draftin toiseen valintaan.

Draftista huudettiin seuraavat nimet: Vincent Lecavalier, Simon Gagne, Andrew Raycroft, Rico Fata, Antero Niittymäki sekä Kip Brennan.

 

[Lazion]

Tampa Bay Lightning 1998-1999 (FHM2)

Tiukan budjetin ansiosta kesä vietettiin hiljaiseloa (Näyttäisi olevan ihan yleinen ongelma kaikilla joukkueilla näin Milleniumin kieppeillä). Tulevalle kaudelle oli tarkoituksena peluuttaa nuorisoa ja toivoa, että joku tekisi läpimurron.
Vapaiksi pelaajiksi siirtyivät Murray, Washburn ja Pilon.

Ketjut kaudelle
Viktor Kozlov 23 - Pierre Turgeon 29 - Niklas Sundström 23
Patrik Elias 22 - Jason Arnott 23 - Alexandre Daigle 23
Sergei Brylin 24 - Joakim Eriksson 22 - Shean Donovan 23
Sergei Samsonov 19 - Michal Handzus 21 - Brett Lindros 22
T.Whitfield/M.Parrish/G.Laraque

Teppo Numminen 30 - Sergei Zubov 28
Tom Poti 21 - Brian Rafalski 24
Travis Richards 28 - Jan Nemecek 22
T.Kaberle/D.Tjärnqvist

Felix Potvin 27 - Marty Turco 23

Kaudesta odotin todella vaikeaa, mutta prime timea pelanneet Potvin, Turgeon, Zubov ja Numminen nostivat nuorten säestyksellä joukkueen konferenssin ykköseksi. Potvin myös palkittiin vuoden maalivahdin pokaalilla.
Lopullinen saldo 46-27-9 101 pts oli siis Tampan paras kausi tähän mennessä. Joukkueen sisäisen pistepörssin voiton vei Turgeon 34+42=76, Zubovin ollessa toisena 18+52=70 ja kolmannen sijan nappasi Daigle 24+38=62.
NHL pistepörssin voiton vei Selänteen tutkaparikseen saanut Kariya tehoilla 41+70=111.

Ensimmäisellä kierroksella vastaan huonohko Panthers, jonka puolustus oli heikoin lenkki, eikä hyökkäyksestäkään löytynyt suuria uhkia.. Maalilta tosin löytyi kaudella 93-94 Floridassa läpimurtonsa tehnyt Patrick Roy.

Toisella kierroksella vastassa Ottawa, joka on kovaa taklaava ja yksi NHL:n parhaista alivoimajoukkueista. Datsyuk ja Reichel toi kiekollista osaamista ja maalia vartioivat liigan ehkä kovin maalivahtuduo Hackett&Turek.
Tampan nuoriso ei nyt yrityksen puutteeseen kaatunut, sillä laukauksia sateli Ottawan maalille tappavaa tahtia. Kunnoliset maalipaikat jäivät lopulta vähäisiksi ja Tampa siirtyi kesälomille.

Stanley Cupin voitti lopulta Lemieuxin Colorado toisen kerran historiassaan.

Laajennusdraftissa suojaamatta jätin Sundströmin, joka sitten varattiin Atlantaan.

98 drafti jäi Tampan osalta valjuksi, kun suurin osa pickeistä oli jo kaupattu pois.
Entry Draftista valitut pelajat: Ryan Caldwell, Kristian Kudroc ja David Koci

1999-00

Vapaiksi pelaajiksi siirtyivät Tjärnqvist ja Nemecek.
Budjetissa ei ollut taaskaan paljoa liikkumavaraa, joten kesän hankinnat jäivät yhteen treidiin, jossa pois annettiin Arnott, Whitfield, Handzus ja kaksi puolenvälin pickiä 00 draftiin, kun sisään tulivat Sykora (se parempi), DiMaio ja Moran.

Joukku kaudelle
Viktor Kozlov 24 - Pierre Turgeon 30 - Petr Sykora 22
Patrik Elias 23 - Alexandre Daigle 24 - Sergei Samsonov 20
Shean Donovan 24 - Joakim Eriksson 23 - Rob DiMaio 31
Steve Begin 21 - Sergei Brylin 25 - Brett Lindros 23
M.Parrish/G.Laraque/S.Gagne/P.Schastlivy

Teppo Numminen 31 - Sergei Zubov 29
Tom Poti 22 - Brian Rafalski 25
Travis Richards 29 - Ian Moran 27
M.Kuznetsov/T.Kaberle

Felix Potvin 28 - Marty Turco 24

Kauden aikana pois treidattiin Lindros ja Parrish, kun vaihdossa saatiin Scuderi ja 2nd rounderi 00 draftiin.
Runkosarja oli toisinto edellisvuodesta ja lopullinen tulos oli 46-23-13 105pts, millä saavutettiin konferenssin neljäs sija.
Joukkueen pistepörssin voiton vei nimiinsä Turgeon 35+50=85, Kozlov toisena 28+54=82 ja Zubov kolmantena 16+48=64. Yli 40 pistettä rikkoivat Sykora, Daigle, Rafalski, Elias, Samsonov ja Poti.

Pudotuspeleissä eivät rahkeet riittäneet, vaan ennakkoon heikompi Capitals voitti yllättäen ensimmäisen sarjan otteluvoitoin 4-2

Mestaruuden voitti Kings (Hasek, Forsberg, LeClair, Housley, Leetch, Amonte) ensimmäistä kertaa joukkueen historiassa.
Pistepörssin voittoon pienen tauon jälkeen Mario Lemieux 47+57=104 tehoilla.

Kahden joukkueen liittyessä liigaan järjestettiin laajennusdraft, jossa suojaamatta jätin Richardsin, Moranin ja Brylinin, joista Moran poimittiin pois kuleksimasta.

Entry Draftin alla nähtiin pari Tampan treidiä, joissa pois kaupattiin liian kalliiksi käyneet Samsonov ja Daigle. Takaisin erinäisiä pickejä ja 39 vuotias Larionov, joka paikkaa Daiglen jättämän aukon kunnes Marleau tai Lecavalier kehittyvät tarpeeksi.
00 vuoden draftissa varatut pelaajat: Brian Sutherby, Anton Volchenkov, Viktor Fasth ja Tony Salmelainen

2000-01

DiMaion kanssa ei sovittu jatkoa, sillä mies osoittautui vähän heikoksi hauksi. Täytti tosin roolinsa, mutta ei pystynyt tuomaan sen suurempaa panosta hyökkäyspäädyssä. Myös Brylinin sopimus loppui tähän kauteen.

Joukkue kaudelle
Viktor Kozlov 25 - Pierre Turgeon 31 - Petr Sykora 23
Patrik Elias 24 - Igor Larionov 39 - Simon Gagne 20
Jamie Langenbrunner 25 - Joakim Eriksson 24 - Shean Donovan 25
Patrick Marleau 21 - Peter Schastlivy 21 - Vincent Lecavalier 20
J.Ward/G.Laraque

Teppo Numminen 32 - Sergei Zubov 30
Travis Richards 30 - Brian Rafalski 27
Tom Poti 23 - Tomas Kaberle 22
B.Ference

Felix Potvin 29 - Marty Turco 25

Kauden aikana huomioitavaa oli ainakin Turgeonin pieni tasonlasku. Rahakkaan sopimuksen jatkuessa vielä kolme vuotta saattaa kesällä olla buyout edessä.
Potvinin tilannetta tuli myös mietittyä, sillä miksi maksaa vahdille 5 miljoonaa kaudessa, kun puolen miljoonan veskat pelasivat lähes yhtä hyvin. Eihän Potvin nyt mikään huono ollut, mutta ei aivan pysty suoriutumaan ykkösvahdin ottelumäärästä.

Runkosarjan saldoksi jäi hyvä 41-29-12 94pts, millä varmistui konferenssin viides sija. Tampan ollessa yksi hyökkäysintoisimmista joukkueista sisäisen pistepörssin voiton otti Kozlov 19+61=80, Sykoran missatessa tusinan verran otteluita sijoittui silti toiseksi tehoin 33+37=70 ja hiipunut Turgeon kolmas 23+40=63.
Yli 40 pistettä iskivät myös Zubov, Poti, Rafalski ja Larionov.
NHL pistepörssin ykköseksi toistamiseen Kariya 51+57=108.

Tiukkojen ja vähemmän tiukkojen playoff otteluiden jälkeen Stanley Cup saapui vihdoin ja viimein Tampaan, kun matkalla kaatuivat Devils, Canes, Sens ja Avs. Gagne nousi rumban ratkaisevaan rooliin takomalla hurjat 13 maalia. Jo seitsemättä kauttaan pelaava 24 vuotias jarruketjun Eriksson oli myös yksi kevään miehistä. Varmaotteinen Zubov kuitenkin palkittiin lopulta playoffien MVP palkinnolla.

Draftista valittuja pelaajia: Jason Spezza, Tim Gleason, Ales Hemsky, Jay McClement, Nate Guenin, Ryan Carter, John Scott, Tuomas Pihlman ja Antti Uitto

 

[J.Shelley#45]

EHM:ssa kausi 2019-2020 menossa Maple Leafsin puikoissa. Joskus EHM 2007:ssa onnistuin luomaan dynastian Toronton rupusakista, ja nyt keväällä aloitettu peli EHM EA:ssa pyrkii samaan.

Rosteri joulukuussa 2019 näyttää tältä:
Chris Kreider - Steven Samkos "C" - William Nylander
Leo Komarov - Auston Matthews - Kasperi Kapanen
Alexander Dergachyov - Brandon Sutter - Sergei Kalinin
Laine (Babcockin koirankoppi ilmeisesti) - Andreas Nässen - Riley Nash

Morgan Rielly - Kevin Shattenkirk
Torey Krug - Jacob Trouba
Calvin De Haan - Sean Day

Linus Söderström
Brian Elliot

Viime kevät päättyi putoamiseen konfrenssifinaaleissa, ja tavoitteena tällä kaudella on olla Stanley Cup finalisti. Jotain muutoksia joukkueeseen on ehkä tulossa vielä ennen TDL:ia, erityisesti ykkösketjun vasen laita olisi enemmän kuin tervetullut lisä, jolloin Kreider pelaisi kakkosessa ja Komarov kolmosessa, kuten kuuluisikin.

 

[J.Shelley#45]

Ennakoimani ykkösketjun vasen laituri löytyi tiukan etsinnän jälkeen Arizonasta, josta Torontoon siirtyi Max Domi, ja toiseen suuntaan meni Dergachyov, kolme varausvuoroa (tämän vuoden 1st ja kaksi kakkosta, oma ja Montrealin) ja pari lupaavaa junnua, jotka eivät kuitenkaan ole lähelläkään Domin tasoa. Domi osoittautui nappihankinnaksi, paukuttaen lopuissa 30 runkosarjapelissä järkyttävät 25 maalia. Muutenkin joukkue suoriutui runkosarjasta mainiosti, koko kauden roikuttiin konfrenssin kakkosena Capitalsin perässä, mutta 3 viimeisellä kierroksella onnistuttiin jättämään Capsit ihastelemaan numeroita selässä ja samalla kaappiin tuli Presidents' Trophy.

Playoffit alkoivat hieman yskien heikkoa Red Wingsiä vastaan, ja sarja menikin game 7:in josta kuitenkin onneksi kammettiin voitto. Toisella kierroksella vastaan kömpi luolastaan aina ihastuttava Bruins, joka tarjosikin shokkihoitoa viemällä kaksi ensimmäistä peliä. Seuraavat kaksi vietiin Bostonissa, ja vuoronperään napsittiin voittoja game 7:in asti taas. Siellä Söderström pisti shown pystyyn ja 2-0 voitolla jatkoon.

Konfrenssifinaalissa vastaan asettui hieman yllättäen Hurricanes. Onnistuivat jollain poppakonsteilla pudottamaan Capsit ulos pleijareista edeltävällä kierroksella. Kuitenkin onnekseni kyseinen sarja pudotti Läckin kokoonpanosta loukkaantumisen vuoksi, eikä Howard/Burke kaksikosta ollut pysäyttäjää Ontarion mahdille. 4-0 sweep sieltä tuliaisina.

Finaalissa vastaan tuli Jets. Joukkue ei kovin ihmeellinen ole, mutta tasaisen hyvä kuitenkin. Odottelin tästä pitkää ja loukkaantumisten runtelemaa sarjaa, mutta mitä vielä. 4-0 sweep on tosiasia, ja näin Stanley Cup saapui Torontoon!

Jos sitä vielä muutaman Cupin toisi Torontoon, jonka jälkeen siirtyisi uusien haasteiden pariin. Liiga ehkä?

 

[Bad Bob #42]

Olen etsimässä nettimanagerointipeliä. Pelasin aikanaan EHMää ja se oli lystiä mutta onko nykyään joku parempi peli?
Peli saisi olla oikeilla pelaajilla ja vuoropohjainen (eli ei tarvitse olla yhtä aikaa online).
Mikään ei voita treidinevotteluita oikeiden ihmisten kanssa ja oikeista pelaajista. Vinkit ovat siis tervetulleita!

 

[oldcoach]

Mää suosittelen tutustumaan STHS-simulointiin. Se on ilmaista perusmanagerille, ainoastaan se joka pyörittää liigaa joutuu hankkimaan maksullisen pelin. Muut lataa ilmaisen editorin, jolla voi muokata ketjuja ja taktiikoita.
Lähes kaikki liigat pyörivät Jenkeissä ja Kanadassa, joten englannin (tai ranskan) kielellä joutuu neuvottelut tekemään. Liigoja löytyy useitakin, muutamassa on jokin kausimaksu (30-50 dollaria), mutta niissä myös jaetaan tuo raha takaisinpäin menestyksen mukaan. Suurin osa liigoista on kuitenkin ilmaisia.
Pelaajien arvot yleensä tulee edellisen kauden NHL:n tilastojen perusteella, eli nyt syksyllä alkavat liigat perustuvat viime kauden änärin tilastoihin. Matthews, Laine ja kumppanit eivät siis vielä ole pelissä mukana. Koska suurin osa liigoista on ollut jo käynnissä useita vuosia, ei heidän rosterinsa ole samat kuin oikeassa NHL:ssä tällä hetkellä. Mutta yleensä joka syksy aloittaa muutama uusi liiga ja silloin yleensä lähdetään sen hetken tilanteesta.
Itse olen mukana aika monessakin liigassa ja tykkään kovasti. Pelaajakauppojen neuvottelut ovat niin paljon parempia tehdä oikeiden ihmisten kanssa.
Mulla on kyllä itselläni myös tuo maksullinen versio, sillä tarkoitus olisi joskus pyörittää itse liigaa. Toistaiseksi esteenä on ehkä eniten se, etten osaa rakentaa toimivaa nettisivua mihin kaikki tarvittava tieto liigasta kerätään. Eikä Suomesta taida löytyä edes 30 asiasta kiinnostunutta manageria.
Jos kiinnostuit, niin kysele lisää!

Tässä linkki yhteen liigaan, jossa olen mukana. Näyttäisi Coyotes olevan ilman manageria.
DCFHL

 

[jamoooh]

Mää suosittelen tutustumaan STHS-simulointiin. Se on ilmaista perusmanagerille, ainoastaan se joka pyörittää liigaa joutuu hankkimaan maksullisen pelin. Muut lataa ilmaisen editorin, jolla voi muokata ketjuja ja taktiikoita.
Lähes kaikki liigat pyörivät Jenkeissä ja Kanadassa, joten englannin (tai ranskan) kielellä joutuu neuvottelut tekemään. Liigoja löytyy useitakin, muutamassa on jokin kausimaksu (30-50 dollaria), mutta niissä myös jaetaan tuo raha takaisinpäin menestyksen mukaan. Suurin osa liigoista on kuitenkin ilmaisia.
Pelaajien arvot yleensä tulee edellisen kauden NHL:n tilastojen perusteella, eli nyt syksyllä alkavat liigat perustuvat viime kauden änärin tilastoihin. Matthews, Laine ja kumppanit eivät siis vielä ole pelissä mukana. Koska suurin osa liigoista on ollut jo käynnissä useita vuosia, ei heidän rosterinsa ole samat kuin oikeassa NHL:ssä tällä hetkellä. Mutta yleensä joka syksy aloittaa muutama uusi liiga ja silloin yleensä lähdetään sen hetken tilanteesta.
Itse olen mukana aika monessakin liigassa ja tykkään kovasti. Pelaajakauppojen neuvottelut ovat niin paljon parempia tehdä oikeiden ihmisten kanssa.
Mulla on kyllä itselläni myös tuo maksullinen versio, sillä tarkoitus olisi joskus pyörittää itse liigaa. Toistaiseksi esteenä on ehkä eniten se, etten osaa rakentaa toimivaa nettisivua mihin kaikki tarvittava tieto liigasta kerätään. Eikä Suomesta taida löytyä edes 30 asiasta kiinnostunutta manageria.
Jos kiinnostuit, niin kysele lisää!

Tässä linkki yhteen liigaan, jossa olen mukana. Näyttäisi Coyotes olevan ilman manageria.
DCFHL

Tuo saattaisi kiinnostaa alkaa manageroimaan Coyotesia, miten tuohon voi liittyä?

 

[oldcoach]

tuolla sivustolla löytyy ylävalikosta League-kohta ja siitä aukeaa Waiting List-sivu. Laita sinne tiedot itsestäs niin suhun otetaan yhteyttä

 

[Bad Bob #42]

Eikä Suomesta taida löytyä edes 30 asiasta kiinnostunutta manageria.
Jos kiinnostuit, niin kysele lisää!

Kyllähän tuo kiinnostaa.
Mitä kaikkea pelissä pystyy itse säätämään? WebSim Hockeyssa kyllästytti se kun loppujen lopuksi aika vähän pystyi tekemään mitään joka olisi vaikuttanut otteluiden lopputulokseen, esim. ketjujen peliaikoja olisi aika kiva päästä säätämään.

 

[oldcoach]

Tässä pystyy säätään esim. sen miten peliaika jakautuu kentällisten kesken. Esim. ykkösketju pelaa 30% peliajasta silloin kun pelataan 5vs5. Yli-,ali- ja tasavajaakentällisille on omat säätönsä. Lisäksi viimeisen minuutin kentälliset pystyy rakentamaan erikseen eli sekä hyökkäävän kun on pakko saada maali aikaiseksi tai puolustavan jolloin estetään naapuria tekemästä kassia.
Se mikä tästä tekee niin koukuttavan on nimenomaan se kun joudut hieromaan kauppaa oikeiden ihmisten kanssa. Todella harvoin pystyy tekemään ihan puhdasta ryöstöä, sillä managereiden tietämys pelaajista on kohdillaan. Kauppoja hankaloittaa vielä tuo saakelin palkkakatto ja -lattia, jotka täytyy ottaa huomioon. Samoin waiver-säännöt eli täytyy olla tarkkana kenet lähettää farmiin, se saatetaan napata ilman korvausta...
Ite tykkään offseasonista eli kun täytyy rustailla jatkosoppareita, varailla uusia pelaajia ja koittaa tehdä löytöjä vapailta markkinoilta

 

[Bad Bob #42]

Tässä pystyy säätään esim. sen miten peliaika jakautuu kentällisten kesken. Esim. ykkösketju pelaa 30% peliajasta silloin kun pelataan 5vs5. Yli-,ali- ja tasavajaakentällisille on omat säätönsä. Lisäksi viimeisen minuutin kentälliset pystyy rakentamaan erikseen eli sekä hyökkäävän kun on pakko saada maali aikaiseksi tai puolustavan jolloin estetään naapuria tekemästä kassia.
Se mikä tästä tekee niin koukuttavan on nimenomaan se kun joudut hieromaan kauppaa oikeiden ihmisten kanssa. Todella harvoin pystyy tekemään ihan puhdasta ryöstöä, sillä managereiden tietämys pelaajista on kohdillaan. Kauppoja hankaloittaa vielä tuo saakelin palkkakatto ja -lattia, jotka täytyy ottaa huomioon. Samoin waiver-säännöt eli täytyy olla tarkkana kenet lähettää farmiin, se saatetaan napata ilman korvausta...
Ite tykkään offseasonista eli kun täytyy rustailla jatkosoppareita, varailla uusia pelaajia ja koittaa tehdä löytöjä vapailta markkinoilta

Kuulostaa kyllä todella hyvälle. Samaa tehtiin silloin aikoinaan EHM freeware version kanssa. Vaikuttaa että tämä on viety siitä vielä hieman eteenpäin. Etsinpä jostain itselleni liigan ja koitan päästä mukaan! :)

 

[Eugene]

Olipahan mielenkiintoinen kausi. Pakko kirjoitella jotain, pelinä EHM.

Edmonton Oilers 2015-2016

Kauteen lähdettiin ilman mitään odotuksia, tavoite oli lähinnä pysyä pois pohjalta. Joukkueen tärkein uusi pelaaja oli tietysti vastikään varattu Connor McDavid. Ennakkoarvioinneissa Oilersia veikkailtiin sijalle 29, Leafs oli jumbona. Sen sijaan ensimmäiseksi arvioitiin Ottawa Senatorsia, mikä tuli ainakin itselle täytenä yllätyksenä.

Ihan ensitöikseni annoin monoa kolmelle apulaisvalmentajalle (Serdachny, Schwartz, Herbers), ja tilalle palkkasin Sean Burken, Paul Coffeyn ja Glen Hanlonin. Samaten skouttiosasto vahvistui Matti Väisäsellä. Training Campilla kävi pyörähtämässä Jordan Leopold, joka ei kuitenkaan sopimusta Oilersiin eikä mihinkään muuhunkaan seuraan saanut. Leopold ilmoitti myöhemmin maaliskuussa lopettavansa uransa, saatuaan sitä ennen sopimustarjoukset TPS:ltä ja HC Pardubicelta.

Kauteen lähdettiin seuraavilla ketjuilla:

Taylor Hall (C) - Ryan Nugent-Hopkins (A) - Jordan Eberle (A)
Lauri Korpikoski - Connor McDavid - Teddy Purcell
Benoit Pouliot - Leon Draisaitl - Nail Yakupov
Rob Klinkhammer - Anton Lander - Tyler Pitlick
Mark Letestu

Andrej Sekera - Justin Schultz
Oscar Klefbom - Eric Gryba
Griffin Reinhart - Mark Fayne
Andrew Ference

Anders Nilsson
Cam Talbot

Oilersin kausi alkoikin heti kolmella tappiolla, kolmannessa ottelussa Connor McDavid avasi pistetilinsä Dallas Starsia vastaan, mutta ottelu hävittiin 3-4 rankkareilla. Lokakuu meni ensimmäiseen kokonaiseen NHL-kauteen tähtäävien Leon Draisaitlin ja Connor McDavidin puolesta kehnosti, mutta sen sijaan Ryan Nugent-Hopkins paukutti tehoja (12, 7+6=13). Lokakuun rekordina 5-4-3, mikä oli hyvä suoritus ottaen huomioon odotukset ennen kauden alkua. Lokakuun lopulla myös Bakersfieldin puolella kahdeksassa ottelussa esiintynyt Ben Scrivens sai pakata kassinsa, suuntana Winnipeg Jets. Takaisinpäin saatiin Adam Pardy, joka siirrettiin suoraan farmin puolelle.

Marraskuussa hidastui Nugen tahti, mutta McDavid alkoi saamaan jo jonkun verran pisteitä. Marraskuun rekordina 7-5-1. Samassa kuussa nähtiin myös toinen treidi, kun St. Louis Blues kauppasi 17 ottelua kiikareilla pelannutta Scottie Upshallia. Kautensa farmissa aloittanut Luke Gazdic matkasi Bluesin riveihin ja Upshall puki päällensä Oilersin paidan.

Joulukuu meni jo täysin yli odotusten, kun saldona oli 10-3-2. Los Angelesia vastaan pelatussa ottelusta alkoi seitsemän ottelun voittoputki, joka jatkui tammikuun puolelle.

Tammikuun puolella pelattiin vähemmän otteluja, mitä aiempina kuukausina. Saldoksi 7-3-0. Seitsemän ottelun voittoputki katkesi San Josea vastaan, kun hailauma nollasi Oilersin lukemin 0-4. Taylor Hall valittiin myös Team Tavaresiin. All-Stars ottelussa nähtiin myös suomalaisväriä, kun Aleksander Barkov pelasi Team Bobrovskyssä, joka voitti myös lukemin 6-2.

Helmikuun alussa heikosti kauden aloittaneen, mutta jatkuvasti otteitaan parantanut Lauri Korpikoski sai vaihtaa maisemaa. Tarjosin Korpikoskea kaikille, ja Arizonalta tulikin mielenkiintoinen ehdotus. Korpedo siirtyi takaisin Arizonaan, mistä Edmontoniin siirtyi viimeistä sopimuskauttaan pelaava Antoine Vermette. Tämä treidi ei sitten onnistunut kummaltakaan, kun Korpikosken hyvät otteet romahtivat täysin heikossa Coyotesissa. Eikä se Vermetelläkään hyvin mennyt. Arizona tarjosi Vermetteä siinä mielessä oikeaan aikaan, kun olin ajatellut pudottaa heikot tehot lyöneen Draisaitlin hakemaan vauhtia Bakersfieldistä. Kyllähän se onnistuikin, mutta en olisi uskonut, että Vermette pelaa aivan päin helvettiä. Ensimmäiseen 9 peliin 0+1 ja avr 6,03 kolmosketjun sentteriltä, ja nyt kasassa 22 peliin 2+2, avr:n ollessa 6,25. Nostin Draisaitlin takaisin ylös 13 AHL-pelin jälkeen ja Vermette onkin saanut istua poppareilla vuoroin Letestun ja Hendricksin kanssa. Helmikuussa pelit jatkuivat edelleen hyvin, rekordi 9-3-2. Helmikuun lopulla sairastupa sai ruotsalaista sävyä, kun Anders Nilsson ja Oscar Klefbom hajottivat itsensä. Farmista nostettiin Laurent Brossoit ja Darnell Nurse paikkaamaan.

Maaliskuussa Oilers jatkoi käsittämätöntä lentoaan. 11-2-2 saldona ja samalla 50 voittoa rikki koko kaudella, samalla nousten lännen ensimmäiseksi Hawksin ohi. Erittäin hyvin pelannut ja ykkösmaalivahdin tontin ottanut Anders Nilsson kirjoitti nimensä jatkosopimukseen (4v, 3,200,000$). Cam Talbot tuurasi Nilssonia erinomaisesti ja otti kaksi nollapeliä. Brossoit pääsi maalille viidessä ottelussa, mutta ei esittänyt kummempia otteita.

Huhtikuun alussa tärkeään rooliin noussut Justin Schultz rustasi jatkosopimuksen (5v, 4,275,000$). Huhtikuussa pelattiin enää kolme ottelua runkosarjaa, mistä otettiin kaksi voittoa. Runkosarjan loputtua Oilers voitti Lännen konferenssin ja Tyynenmeren divisioonan 113 pisteellä ja hurjalla 52-21-9 tuloksella. President's Trophyn pokkasi kuitenkin Montreal Canadiens (55-19-8) 118 pinnalla ja Oilersia enemmän keräsi myös New York Rangers (51-19-12) 114p.

Playoffeissa vastaan asettuu San Jose Sharks. Oilersin ketjut ja runkosarjan pisteet Oilersissa suluissa:

Taylor Hall (82, 29+34=63) - Ryan Nugent Hopkins (81, 34+39=73) - Jordan Eberle (82, 38+31=69)
Benoit Pouliot (76, 9+15=24) - Connor McDavid (74, 22+27=49) - Nail Yakupov (82, 28+22=50)
Antoine Vermette (26, 2+2=4) - Leon Draisaitl (60, 6+13=19) - Teddy Purcell (72, 15+12=27)
Rob Klinkhammer (73, 5+5=10) - Anton Lander (67, 8+7=15) - Scottie Upshall (57, 5+2=7)
Mark Letestu (47, 3+1=4)
Matt Hendricks (25, 1+1=2)

Andrej Sekera (82, 4+39=43) - Justin Schultz (82, 8+37=45)
Oscar Klefbom (71, 2+30=32) - Eric Gryba (73, 2+27=29)
Griffin Reinhart (82, 4+21=25) - Mark Fayne (57, 1+12=13)
Darnell Nurse (20, 2+6=8)
Andrew Ference (25, 0+3=3)

Anders Nilsson (58, 35-13-6, 2.05, 92.0%, 5 so)
Cam Talbot (29, 17-7-1, 2.71, 89.9%, 3 so)

Pitää kirjoitella playoffeista, draftista ja kesästä lisää myöhemmin. Herää kysymys pelin realistisuudesta, kun Oilers kykenee tuollaiseen suoritukseen tuolla kokoonpanolla..

 

[Eugene]

Edmonton Oilers 2015-2016

San Jose Sharks sijoittui siis Lännen kahdeksanneksi 96 pisteellä ja 42-28-12. Sharksilla vain Thornton (82, 4+49=53) ja Pavelski (73, 28+23=51) ylittivät 50p rajan. Sharks kohdattiin runkosarjassa neljä kertaa, mistä tuloksena kehno 0-3-1. Ketjut San Josella seuraavat:

Matt Nieto - Logan Couture - Joe Pavelski
Patrick Marleau - Joe Thornton - Joel Ward
Tomas Hertl - Christian Tierney - Tommy Wingels
Barclay Goodrow - Ben Smith - Joonas Donskoi
Nikolai Goldobin

Marc-Edouard Vlasic - Brent Burns
Paul Martin - Mirco Muller
Brenden Dillon - Matt Tennyson
IR: Justin Braun

Martin Jones
Alex Stalock

Oilers voitti sarjan 4-2, tehokkaimpina pelaajina olivat Jordan Eberle (6, 3+4=7), Taylor Hall (6, 4+3=7) ja Oscar Klefbom (6, 2+4=6). Nilsson torjui maalissa jokaisen pelin, torjuntaprosentin ollessa 92,9% ja GAA 1,81.

Toisella kierroksella vastaan asettuu Anaheim Ducks, joka kaatoi Calgary Flamesin ensimmäisellä kierroksella suoraan 4-0. Ducks sijoittui Lännen kolmanneksi (50-25-7) 107 pisteellä. Ducksia vastaan pelattiin runkosarjan aikana viisi kertaa, tästä tuloksena 2-2-1. Anaheimin kokoonpano:

Carl Hagelin - Ryan Getzlaf - Corey Perry
Jiri Sekac - Ryan Kesler - Jakob Silfverberg
Patrick Maroon - Rickard Rakell - Sam Gagner
Andrew Cogliano - Nate Thompson - Mike Santorelli
Tim Jackman
IR: Chris Stewart

Cam Fowler - Sami Vatanen
Hampus Lindholm - Simon Despres
Shea Theodore - Kevin Bieksa
Mark Fistric

Frederik Andersen
Anton Hudobin

Etenkin Anaheimin pakisto on pelottavan kova, sieltä löytyy 59p paukuttanut Fowler, 47p Vatanen, 45p Lindholm ja 35p tulokaskaudellaan tehnyt Theodore. Muuten joukkueessa ollut vähän samaa ongelmaa, mikä Oilersilla, eli top-6 takaa ei ole kovin paljon apuja pisteiden muodossa tullut. Sam Gagner teki myös deadlinella Ducksiin siirryttyään 22 pelissä enemmän tehoja (5+5) kuin Phillyssä 54 peliin (6+3). Huhtikuun viimeinen päivä Oilersin organisaatioon liittyy myös kaksivuotisella sopimuksella Roman Horak, cap hitin ollessa $690,000. Jostain syystä Horak myös saa pelata playoffeissa. Horakin liityttyä joukkueeseen Oilers ottaa 7-1 voiton Ducksista Taylor Hallin hattutempun siivittämänä. Oilers pudottaa myös Ducksin jatkosta, tällä kertaa voiton 4-0. Joukkue on tekemässä saman tien jotain aivan järjetöntä. Kapteeni Taylor Hallin tehot 10 playoff-ottelun jälkeen on 11+6=17, Jordan Eberlen 4+12=16 ja kaukana perässä häämöttää Connor McDavid 5+3=8 ja 9 ottelua pelannut Teddy Purcell, 3+5=8. Samaan aikaan idässä Capitals menee Idän konferenssifinaaleihin ottamalla kahdeksannen voittonsa putkeen. Ensin kaatui 4-0 Penguins, nyt Rangers. Jordan Eberle palkitaan myös viikon parhaana pelaajana tehtyään kolmeen peliin tehot 1+7=8.

Konferenssifinaaleissa vastaan asettuu Dallas Stars, joka oli runkosarjassa Lännen toinen (50-27-5) 105 pisteellä. Stars pelaa seuraavalla kokoonpanolla:

Jamie Benn - Tyler Seguin - Nick Foligno
Mattias Janmark - Jason Spezza - Valeri Nichushkin
Radek Faksa - Cody Eakin - Ales Hemsky
Patrick Eaves - Vernon Fiddler - Colton Sceviour
Travis Morin
IR: Patrick Sharp, Antoine Roussel

Alex Goligoski - John Klingberg
Jordie Benn - Julius Honka
Jamie Oleksiak - Jason Demers
Johnny Oduya

Antti Niemi
Kari Lehtonen

Ennen konferenssifinaalien alkua Leon Draisaitl loukkaantuu harjoituksissa ja on arviolta kymmenen päivää pois. Neljän pelatun ottelun jälkeen ja Oilersin johtaessa sarjaa 3-1, Justin Schultzin playoffit on pelattu. Kolme viikkoa pois. Viidennessä ottelussa Oilers kaataa kuitenkin Dallasin lopullisesti ja matkaa suoraan Stanley Cup finaaleihin. Hallilla kasassa 15 ottelun jälkeen 12+8=20, Eberlellä 5+13=18 ja McDavidilla 5+8=13.

Finaaleissa vastaan asettuu Washington Capitals, joka on hävinnyt kokonaiset kaksi peliä koko playoffien aikana, molemmat Montrealia vastaan. Capitals oli Idän kolmas (50-24-8) 108 pisteellä. Myös Leon Draisaitl palaa hetkeksi aikaa Oilersin rosteriin, mutta murtaa sormensa uudelleen heti ensimmäisessä ottelussa. Capitalsin paras pistemies pleijareissa on ollut Alexander Ovechkin, lyötyään 15 peliin 5+12=17. Seuraavana on vasta puolustaja Matt Niskanen, 2+10=12. Vähän tasoitusta antaa ykkösmokke Holtbyn saikku, mutta paluu saattaa olla hetkenä minä hyvänsä. Kaiken lisäksi Grubauer on pelannut ilmiömäisesti. Capitals pelaa seuraavalla rosterilla:

Alexander Ovechkin - Nicklas Bäckström - T. J. Oshie
Marcus Johansson - Jevgeni Kuznetsov - Radim Vrbata
Andre Burakovsky - Jay Beagle - Justin Williams
Jason Chimera - John Mitchell - Tom Wilson
Jakub Vrana

Matt Niskanen - John Carlson
Karl Alzner - Nate Schmidt
Brooks Orpik - Dmitri Orlov
Taylor Chorney

Philipp Grubauer
Justin Peters
IR: Braden Holtby

Vähän pleijarien ulkopuolelta uutisia; Eric Lindros palaa jääkiekon puolelle Itävallan maajoukkueen GM:n tehtäviin. Kuukauden parhaaksi hyökkääjäksi NHL:ssä valitaan Taylor Hall, tämän tehtyä toukokuun 10 peliin 8+4=12. Sen sijaan kuukauden tulokkaan pystin pokkaa Philipp Grubauer, torjuttuaan viiteen peliin yhden nollapelin ja kolme voittoa. Schultz tekee myös yllättäen paluun pelikentille, tosin puolikuntoisena. Ottelusarja on kolmen pelin jälkeen Oilersille 2-1, kunnes Holtby tekee paluun ja pelaa nollapelin. Mark Fayne saa kahden ottelun pelikiellon poikittaisesta mailasta ja on kova menetys Oilersin pakistoon, jossa Schultz pelaa jo puolikuntoisena. Ylös kutsutaan varmuuden vuoksi Brandon Davidson. Oilers häviää molemmat Faynen missaamat pelit, ensin 4-2 ja viimeisessä pelissä Oilersin epäonni jatkuu Nilssonin loukkannuttua kesken pelin, Capitals vie 5-2. Washington Capitals voittaa Stanley Cupin voitoin 4-2 ja Alex Ovechkin pääsee nostamaan kannua ensimmäisenä ilmaan.

Olipahan käsittämättömän huikea kausi. Hall teki lopulta pleijareissa 21 peliin 17+10=27, Eberle 6+15=21, Nuge 3+12=15 ja McDavid 6+8=14.

Kesästä ja syksystä lisää myöhemmin.

 

[Jesyy]

Jatkoin pitkästä aikaa Dallas Stars-tallennusta. Kiva neljän matsin voittoputki oli meneillään, kunnes tapahtui kummia. Alkukauden ensimmäiset 29 peliä kummallisin tehoin 0+23 vetänyt Tyler Seguin iski NY Islandersia vastaan kauden ensimmäisen maalinsa. Hetkeä myöhemmin Seguin loukkaantui 7 kuukaudeksi. Ei kummempia reportaaseja, tahdoin vain avautua tapahtuneesta. Onneksi tuolla on heittää Stamkosia ykkösen keskelle.

 

[lake79]

98-99 EHM-rostereilla aloitetaan kautta 2002-2003. Mestaruuksia takana 3. 99-00 kaudelta ensimmäinen, 00-01 toinen ja 01-02 kolmas.

Rosteri alkavalle kaudelle on seuraava:

Tommy Salo (J-S Aubin)

Roman Hamrlik-Brian Rafalski
Tom Poti-Lubomir Visnovsky
Rob Scuderi-Michal Rozsival
Maxim Galanov

Dany Heatley-Martin Straka-Jaromir Jagr
Jan Hlavac-Rob Niedermayer-Alexander Mogilny
Ilya Kovalchuk-Samuel Påhlsson-Alexei Morozov
Johan Davidsson-Marty Reasoner-Turner Stevenson
Konstantin Gorovikov

Reservistä sitten löytyy herroja kuten:

Ryan Miller, Mike Commodore, Tim Connolly, Janne Pesonen ja Justin Williams

 

[Abdel]

Hyppäsin kuvitteellisesta Bergevinin paikalle Montrealin ylpeyden Canadiensin peräsimeen NHL 19 parissa.

Parhaita lupauksia joukkueessa ovat Noah Juulsen, Nick Suzuki, Jesse Ylönen ja Josh Brook eli tilanne ei siellä suunnalla kovin kaksinen ole.

Avausotteluun Torontoa vastaan lähdettiin seuraavalla kokoonpanolla:

Tatar 83ovr - Domi 85 - Gallagher - 84
Arsi 79 - Jepu 81 - Drouin 84
Byron 80 - Danault 81 - Joppe 79
Deslauriers 76 - Hudon 79 - Shaw 80

Mete 79 - Weber 87
Benn 79 - Petry 85
Kulak 79 - Juulsen 79

Price 91
Niemi 76

YV:t
Gallagher - Domi - Drouin
Weber - Petry

Tatar - Jepu - Joppe
Mete - Juulsen

AV:t
Byron - Danault
Benn - Petry

Hudon - Shaw
Mete - Weber

Avausottelusta ei jäänyt paljon kerrottavaa.. 7-0 Leafsille. Price tykitettiin vaihtoon hyvissä ajoin.

Kadri 2+1
Tavares 2+1
Marner 1+1



Toinen matsi pingviinejä vastaan oli jo parempi, silti 3-2 tappio pilkuilla. Jepu teki byyrin yv:llä.

Price 1.85 GAA 36 SAVES .947 %
Letang 0+2
Geno 1+0

Seuraavaan matsiin kingsiä vastaan nostin Mike Reillyn 78 ovr Kulakin paikalle 3.pariin sekä Meten paikalle ylivoimaan. Tuloksena 4-0 voitto!

Gally 1+2
Price 28 saves so
Domi 1+2

Pelistä saatiin jobinpostia Juulsenin kärsittyä aivotärähdyksen, joka pitää hänet kuukauden päivät sivussa. Nostin hänen paikalleen samaan rooliin farmista Lavalista David Schlemkon 78 ovr.


Seuraava matsi oli kotipeli pingviinejä vastaan, saatiin revanssi 5-3 voiton myötä.

Danault 1+2
Weber 1+1
Byron 1+1

Seuraavaksi Wings kotona, Price vaihtoon Ekassa erässä ja 3-7 turpaan.

Larkin 1+2
Nyquist 1+2
Domi 0+3

Sitten Bluesia vastaan kotona josta hieno 6-2 voitto.

Shaw 2+1
Domi 0+2
Price 27 saves .931%

Seuraavaksi pirteästi kauden aloittanut Senators vieraissa. 4-2 takkiin. Jobinpostia saatiin Drouinin kipeytyneen jalan muodossa, sivussa noin viikon verran. Drouinin paikan ottaa Kenny Agostino 75ovr, ja Jepu nappaa Drouinin tontin yyveellä, tahmeasti kauden aloittanut Lehkonen pääsee Jepun tontille toiseen ylivoimaan.

Tierney 1+2
Gaborik :D 2+0
Ryan 0+2

Sitte Flames kotona. Tuloksena 3-2 voitto Arsin iskiessä kauden avausmaalinsa ylivoimalla!

Gally 0+2
Domi 1+1
Price 26 saves .928%

Ottelun jälkeen kuului kummia Ottawan suunnalta, ehdottivat treidiä jossa Zack Smith siirtyisi meille heidän 2020 kesän 4.kierroksen varauksen kanssa, ja meiltä vastineeksi oma 2.kierroksen vuoro samalta kesältä. Kieltäydyin kohteliaasti.

Seuraavaksi hyvin aloittaneet puhvelit vieraissa. Voitto 2-3! Armian hääriessä ykköstähtenä.

Joppe 1+1
Price 28 saves .933%
Skinner 0+2

Seuraavaksi kova testi Bostonissa. Hieno 1-2 voitto rankkareilla!

Rask 38 saves .974%
Price 29 saves .966%
Jesperi 1+0

Ensimmäisen 10 ottelun jakso päätökseen rekordilla 6-3-1 eli hyvä aloitus saatiin kauteen. Onnistujia tutkapari Domi - Gallagher. Domilla 2+10 ja Gallylla 4+6. Price ollut kantava voima maalissa.



Drouin tekee paluun seuraavan matsiin joka on kotipeli Dallasia vastaan, mies ottaa oman paikkansa ketjuissa ja yyveellä Agostino siirtyessä sivuun. Kakkosyyveeseen laitoin Armian tilalle Lehkosen. Drouin palasikin mahtavasti tehden hattutempun 5-2 voitossa! Benn loukkasi olkapäänsä ja joutuu huilimaan seuraavan matsin. Hänen saappaisiin asetin Brett Kulakin.

Drouin 3+0
Jesperi 1+2
Price 28 saves .933%

Tulikuuma Caps kotona next. Tuloksena hieno 4-3 voitto rankuilla. Niemelle eka peli ja voitto siinä samalla.

Domi 2+0
Tatar 0+2
Eller 1+1

Kovat pelit jatkuvat Tampaa vastaan kotona. Benn tekee paluun. Upea 5-3 voitto!

Tatar 1+1
Danault 1+0
Byron 0+2

Isles vieraissa next. 1-2 voitto!

Lehner 30 saves .937%
Price 26 saves .962%
Clutterbuck 1+0

New Yorkin reissun toinen peli Rangersia vastaan. 4-3 tappio rankuilla. Byron otti nivusiin osumaa ja joutuu huilimaan hetken, hänen paikalleen samoihin rooleihin iskin Matthew Pecan 76ovr.

Kreider 2+0
Zuccarello 0+3
Petry 2+0

Puhvelit kotona. Nihkeä 1-2 tappio.

Price 33 saves .942%
Danault 1+0
Pominville 1+0

Vegas kotona. Hieno 6-1 voitto.

Tatar 1+2
Drouin 2+0
Price 29 saves .966%

Seuraavaan peliin Edmontonissa Sekä Juulsen että Byron ottavat omat paikkansa kokoonpanossa. Peca ja Schlemko siis sivuun. Schlemkon pistin waiwereiden kautta takasin lavaliin. Tuloksena 2-3 voitto.

Niemi 34 saves .944%
Lehkonen 1+0
Weber 1+0

Flames vieraissa. 2-1 tappio rankuilla.

Rittich 32 saves .969%
Price 33 saves .970%
Bennett 1+0

Canucks vieraissa. 3-2 tappio.

Leivo 1+1
Demko 29 saves .935%
Hutton 1+1


20 pelin jälkeen rekordi 12-5-3.
Top 3 pistemiehet:
Tatar 3+18=21
Gallagher 5+14=19
Domi 5+14=19

Tärkein yksittäinen kuitenkin selkeästi Carey Price tilastoilla 10W 5L 1SO .924% 2.40 GAA

jatkuu..

 

[Mr Sharpshooter]

Olen etsimässä nettimanagerointipeliä. Pelasin aikanaan EHMää ja se oli lystiä mutta onko nykyään joku parempi peli?
Peli saisi olla oikeilla pelaajilla ja vuoropohjainen (eli ei tarvitse olla yhtä aikaa online).
Mikään ei voita treidinevotteluita oikeiden ihmisten kanssa ja oikeista pelaajista. Vinkit ovat siis tervetulleita!

Tämä viesti sattui silmääni ja ajattelinkin mainostaa omaa NHL Manageriani. Vedän viimeisen kauden NHL Manageriani täällä jatkoajassa. Aihe löytyy tästä: NHL Manager

NHL Managerissani tosiaan kukin manageri on oikea ihminen ja jokainen heistä manageroi omaa NHL-joukkuettaan. Managereiden ei tarvitse olla yhtä aikaa onlinessa. Kukin manageri saa muokata joukkuettaan mieleisekseen, tekemällä muiden managereiden kanssa vaihtokauppoja pelaajilla. On mukavaa tosiaan neuvotella muiden managereiden kanssa pelaajakaupoista ja lyödä sitten kauppa lukkoon, kun kumpikin osapuoli on kauppaan tyytyväinen. Itse manageroin Anaheim Ducksia.

NHL Managerissani on vielä 15 joukkuetta ilman manageria, joten tervetuloa vain mukaan jokainen. Olisi mukava saada lopuillekin joukkueille managerit mahdollisimman pian. Nyt on menossa varaustilaisuus, jonka jälkeen pääsemme suorittamaan pelaajakauppoja ja aloittamaan runkosarjan.

Osa joukkueista saattaa olla kokoonpanoltaan hyvinkin heikko, ainakin nimellisesti. Siinä on hyvälle managerille haastettakin saada joukkue näyttämään hyvältä, jos pelaajakauppojen teko muiden managereiden kanssa kiinnostaa.

 

[oldcoach]

Tässä liigassa olisi sekä Columbus että Nashville vailla manageria:

SCHL

 

[Jesyy]

Franchise Hockey Manager tuli hankittua korona-arjen tekemiseksi.

Uutta alustaa siis opettelemaan, joukkueeksi valikoitui Montreal Canadiens, koska koin, että siellä on reilusti melko helposti liikuteltavia palasia. Joukkueesta on helppo rakentaa siis mieleinen. Toki Weberin ja Pricen pitkät sopimukset ovat sitten toisella puolella.

Ensimmäistä kautta 2019-2020 on nyt pelattu runkosarjan puoliväliin, ja Habsin saldona 44 ottelusta on 54 pinnaa, joka riittää tasaisen Atlantin divisioonan kärkeen. Reippaasti yli odotusten on siis menty!

Isompia hankintoja en ennen kautta lähtenyt tekemään, vaan enemmänkin halusin mitata joukkueen ja prospectien potentiaalin. Training Campilla erityisesti Victor Mete ja Nick Suzuki vakuuttivat, ja ansaitsivat itselleen paikat ylhäällä isossa roolissa. Suomalaisittain Campin onnistujia olivat Jesperi Kotkaniemi ja Otto Leskinen, jotka pääsivät aloittamaan kautensa ylhäällä. Hieman yllättäen veskariosastolla nuori 22-vuotias Michael McNiven vakuutti ja otti paikan Pricen kakkosmiehenä.

Nuoren McNivenin harjoituspelien otteet eivät kuitenkaan jatkuneet enää runkosarjassa yhtä lupaavina, ja kuuden pelatun pelin tehtiin johtopäätöksiä. Hyvin kautensa aloittanut Ottawa kaupitteli jostain syystä erinomaisesti torjunutta Anders Nilssonia, ja Habs tarttui täkyyn. Pääkaupunkiin matkasivat Dale Weise, Christian Folin ja Jordan Weal, sekä Ralaël Harvey-Pinardin pelaajaoikeudet. Nilsson jatkoi hyviä otteitaan myös Habsissa, ja onkin haastanut tosissaan ajoittain haparoineen Pricen ykköskassarin paikasta.

Myös Carolinan huippuhyökkääjä Sebastian Aho oli jostakin syystä hetken aikaa kaupan, mutta kovasta kaupan hieromisesta huolimatta edelliskesällä offer sheetilläkin haviteltu hyökkääjä jäi Carolinaan.

Nyt vakiintuneet ketjut ja tehot:

Jonathan Drouin 42o, 11+18 - Max Domi 43, 9+30 - Brendan Gallagher 37, 18+18
Tomas Tatar 44, 12+13 - Jesperi Kotkaniemi 44, 3+11 - Nick Suzuki 44, 15+17
Artturi Lehkonen 35, 4+8 - Phillip Danault 44, 3+9 - Joel Armia 44, 9+4
Joseph Blandisi 43, 5+1 - Ryan Poehling 22, 2+2 - Paul Byron 44, 9+9

Victor Mete 42, 6+7 - Shea Weber 43, 7+8
Brett Kulak 44, 2+18 - Jeff Petry 44, 0+13
Ben Chiarot 33, 3+6 - Otto Leskinen 39, 3+12

Carey Price 30o, 17w, GAA 2,91, 91,2%
Anders Nilsson 11o, 7w, GAA 2,42, 92,2% (vain Canadiens-tilastot huomioitu)

Ennen kautta omistajaporras linjasi tavoitteeksi rebuildin, mutta annetaan nyt mennä, kun kerta kulkee. Sikäli mikäli lento jatkuu, suunnitelmissa on vahvistaa ainakin sentteriosastoa mitat täyttävällä kakkossentterillä playoff-runia ajatellen, muussa tapauksessa jatketaan Kotkaniemen sisäänajamista.

 

[Plair]

Pelinä Eastside Hockey Manager, ja joukkueeksi valikoitui lyhyen pohdinnan jälkeen Edmonton Oilers. Ensimmäisen kauden runkosarja on nyt puolessa välissä, ja peli on kulkenut muutamaa notkahdusta lukuun ottamatta varsin mallikkaasti. Rekordilla 25-13-3 irtoaa divisioonan kärkipaikka ja konferessin 2. sija heti Nashvillen jälkeen.

Sain houkuteltua ennen kauden alkua Jesse Puljujärven takaisin Kärpistä parin vuoden sopimuksella, mutta parantuneista puolustustaidoista huolimatta Puljun aika Oilersissa saattaa tulla pian päätökseen vaisuista otteista johtuen. Nappasin lisäksi laituri Nick Lappinin waiverseista. Treidejä olen tehnyt toistaiseksi kolme kappaletta:

Edmonton traded Brandon Manning to Philadelphia for Scott Laughton
Edmonton traded Matt Benning, Zack Kassian and rights to Maxim Denezhkin to Carolina for Joel Edmundson and Brock McGinn
Edmonton traded Alex Chiasson to Los Angeles for Nikolai Prokhorkin

Treidien tavoitteena oli päästä muutamasta pidemmästä ja kalliista sopimuksesta (Kassian & Chiasson) eroon ja vahvistaa samalla joukkueen vasenta laitaa. Carolinan kauppalistalle päätynyt Edmundson on ollut hyvä lisä puolustukseen, jossa alkaa olemaan pian ruuhkaa Adam Larssonin tullessa pelikuntoon. Prokhorkinin visiitti jäi vain kolmen ottelun mittaiseksi (0+0, -7), kun Montreal nappasi hänet yllättäen waiverseista.

Edelliset ottelut ovat menneet seuraavanlaisilla ketjuilla:

Andreas Athanasiou (41GP, 16+30=46, +20) - Connor McDavid "C" (37, 14+21=35, +17) - Leon Draisaitl (38, 15+24=39, +22)
Brock McGinn (40, 11+15=26, +9) - Ryan Nugent-Hopkins "A" (41, 17+23=40, +19) - Kailer Yamamoto (41, 17+20=37, +9)
Jujhar Khaira (38, 5+7=12, -3) - Scott Laughton (31, 1+7=8, -8) - James Neal (37, 13+9=22, -12)
Markus Granlund (25, 2+3=5, -5) - Riley Sheahan (28, 3+3=6, -5) - Jesse Puljujärvi (32, 4+1=5, -3)

Katsomossa: Tyler Ennis (31, 1+3=4, -4) - Josh Archibald (17, 1+0=1, -2)

Oscar Klefbom "A" (31, 3+7=10, +1) - Mike Green (40, 2+12=14, +5)
Darnell Nurse (38, 0+14=14, +3) - Ethan Bear (31, 1+10=11, +5)
Caleb Jones (36, 2+14=16, +8) - Kris Russell (29, 0+7=7, +4)

Katsomossa: Joel Edmundson (35, 4+6=10, +6)
IR: Adam Larsson

Mikko Koskinen (25, 15-8-2, GAA 2.64, SV% 90,7%)
Mike Smith (19, 10-5-1, 2.95, 89,1%)

Athanasiou on ollut aivan pitelemätön ykkösen laidassa, ja mies johtikin pitkään koko liigan pistepörssiä. McJeesuksen pisteet ovat kärsineet hieman lisääntyneistä puolustusvelvoitteista. Kakkosessa Nugent-Hopkins ja Yamamoto ovat muodostaneet tehokkaan tutkaparin. Maalivahtien peluutus jatkui pitkään 50-50, mutta Koskinen on nyt napannut ykkösvahdin paikan aloittaen edelliset 4 ottelua. Tästä on hyvä jatkaa siirtorajaa ja hyvin todennäköisesti pudotuspelejä kohti.

 

[Joope]

Pelinä EHM ja tuli aloiteltua uusi projekti itselleni ennestään melko vieraalla Islandersilla. Ihan perushyvä runko ja muutama lupaava nuori organisaatiossa, mutta vastapainona sitten myös liian kalliita sopimuksia ihan tusinamiehille.

Treidejä on tullut tehtyä useampikin, että saisi tuon ylhäällä pelaavan rungon jotakuinkin järkeväksi ja mieleiseksi. Lähinnä tullut hyödynnettyä muiden hylkimiä ja siirtolistalle asettamia pelaajia, joita on sitten aika edullisesti saanut. Joistakin ylikalliista tai muuten vain turhakkeista on sitten päässyt samalla eroon:

Spoileri

Michael Dal Colle <> Nino Niederreiter (CAR)
Johnny Boychuk <> Kim Nousiaisen oikeudet (LA)
Kyle Burroughs <> Henrik Borgström (FLA)
Seth Helgeson + Jacob Pivonkan oikeudet <> Ivan Barbashev (STL)
Sebastian Aho <> Boston 1st 2021 (BOS)
Tom Kühnhackl <> Calgary 4th 2022 + San Jose 4th 2020 (CGY)
Brock Nelson + Jared Coreau + Tanner Fritz + Christian Krygier oikeudet <> Filip Chytil (NYR)
Cole Bardreau <> Adam Lowry (WPG)
Travis St. Dennis + Mason Jobst <> Matt Benning (EDM)
Lisäksi Peter Cehlarik (BOS) tuli poimittua waivers-listalta

Nelson + muut vaihdossa Chytiliin oli pieni riskiliike, koska Nelson kuitenkin pelasi ihan hyvin 2. ketjun keskellä. Lähinnä palkkojen takia tuli tuo treidi tehtyä, koska mm. Barzalille ja Pulockille piti sorvata uudet reilusti kalliimmat jatkot ja Pageau sentteröi jo kalliilla ja pitkällä sopimuksella ennestään. Chytilillä vielä tulokassopparia jäljellä ja kuitenkin jotain potentiaalia olemassa. Ihan kelvollisesti vetänyt 3. sentterinä ja 2 yv:lla, vaikka Nelson varmaan olisi tällä hetkellä muuten vielä parempi.

Farmissa on varmaan kaikkien aikojen kallein joukkue, kun sinne on haudattu mm. Andy Greene, Casey Cizikas, Leo Komarov ja Matt Martin. Cal Clutterbuck pelasi myös farmissa puoli kautta, mutta on nyt ollut ylhäällä. Andrew Ladd oli alkukauden telakalla ja sen jälkeen enimmäkseen poppareilla ylhäällä, kamala sopimus tasoon ja ikään nähden hänelläkin.

Runkosarjaa on takana reilut 70 peliä ja tulos on ollut kyllä positiivinen yllätys. Ajattelin, että pudotuspelipaikasta taistellaan, mutta tällä hetkellä konferenssin 1. paikka. Tiukka kisa tulee Toronton kanssa kumpi lopulta vie. Parhaillaan taisi olla 11 ottelun voittoputki. Päästettyjä maaleja vähiten koko liigassa ja tehdyissäkin top kympissä. Tiukkoja maalin voittoja todella monta. Saa nähdä miten pudotuspeleissä käy, ihan kauhean kova luotto ei ole hyvästä runkosarjasta huolimatta.

Kokoonpano on näyttänyt nyt loppukaudesta suunnilleen tältä:

Spoileri

Lee - Barzal - Bailey
Beauvillier - Pageau - Eberle
Niederreiter - Chytil - Brassard
Barbashev - Lowry - Clutterbuck
Ladd, Cehlarik, Wahlström (AHL), Bellows (AHL)

Leddy - Pulock
Toews - Mayfield
Pelech - Schmaltz
Benning

Varlamov
Greiss

Ykkönen on ollut aika liekeissä ja molemmat maalivahdit hyviä. Beauvillier, Toews ja Schmaltz suurimmat yllättäjät. Noah Dobson sai alkukaudesta kokeilla muutaman pelin, mutta sai sitten lähteä vielä vuodeksi junnuliigaan. Katsotaan mihin rahkeet tosipeleissä riittää vai kutsuuko kesäloma heti ensikierroksilla.