Mainos

Toimitusjohtajia kotisohvilta – seurantaketju virtuaalimanagereille

  • 158 629
  • 826

Ralph

Jäsen
Mukavaa, että täällä juostaan välillä vihreillä nurmilla!
Sinänsä ei tarvitsisi täällä, koska jalkapallolle on oma ketjunsa.

 

ElManazer

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tepes-valtuusto
Tuli pitkästä aikaa aloitettua uusi tallennus ja tällä kertaa joukkueeksi valikoitui Calgary Flames. Yleensähän näissä on itselläni ollut tapana joko pelata kaikki tai simuloida kaikki ottelut, mutta näissä ongelmaksi muodostuu se, että mielenkiinto ei tahdo enää riittää näihin. Siksi talviloman kunniaksi tuli kokeiltua sellaista, että runkosarjassa pelaan kotiottelun jokaista vastustajaa vastaan kertaalleen. Pudotuspeleissä ajatuksena oli pelata kotiottelut ja simuloida vierasottelut. Näissä pelatuissa kun harvemmin tappioita tulee ja simuloidut ottelut ovat aina villejä kortteja, niin mielenkiinto pysyy paljon paremmin, kun mukana on edes ripaus realistisuutta. Pelinä siis NHL24 ja alustana PS5.

Kausi 1
Vaikka realistisuutta tavoiteltiin (ei siis 82 voiton runkosarjaa), niin aika selkeänä tavoitteena tähän kauteen lähdettäessä oli voittaa Stanley Cup. Muina tavoitteina oli mm. Kadrin, Huberdeaun ja Anderssonin 100 pisteen runkosarjat. Markströmin kohdalla tavoitteet olivat siinä, että perinteisesti kahdeksankympin puolelle tippuvista torjuntaprosenteista päästäisiin ysikympin paremmalle puolelle. Itse rosterille ei ollut tarkoitus tehdä suuria muutoksia, ja tässä myös pysyttiin.

Runkosarja sujui pääosin odotusten mukaisesti ja lopputulemana oli 60 voittoa, 20 tappiota ja 2 jatkoaikatappiota, millä saavutettiin koko NHL:n kärkisija yli 10 pisteen erolla seuraavaan. 100 pisteen runkosarjat jäivät hyvästä kauden alkupuolikkaasta huolimatta haaveiksi, kuten jäi myös Kadrin 50 maalin runkosarja. Simuloinnin esityksiin voi siinä mielessä olla tyytyväinen, että esimerkiksi nollille Flames jäi vain kahdesti koko runkosarjan aikana. Maaleja tehtiin keskimäärin neljä ottelua kohden ja omiin otettiin vain reilu kaksi, joten kokonaisuutena kauteen voi olla hyvinkin tyytyväinen.

Kauden aikana tuli tehtyä treidejä hyvin maltillisesti. Ensiksi kutospakin roolia hoitanut Mark Pysyk (81 ovr) lähetettiin Vegas Golden Knightsiin vaihdossa huomattavasti nuorempaan Korczakiin (75 ovr) ja AHL:stä kutospakin rooliin nostettiin oma lupaus Poirier (77ovr), joka melko nopeasti nousikin top4-pakin minuuteille. Treiditakarajalla tarve oli vahvistaa keskikaistaa alemmissa ketjuissa ja vastaukseksi löytyikin New Jersey Devilsin Michael McLeod (80 ovr), jonka aloitusprosentti lähenteli 60. Vaihdossa Devilsiin lähti jämärooliin jäänyt A.J. Greer (78 ovr) sekä viidennen kierroksen varaus. Tämän jälkeen piti vielä tehdä temput ja lähettää 6. ja 7. kierroksen varaukset Nashville Predatorsiin vaihdossa pieneen rooliin jääneeseen Juuso Pärssiseen (81 ovr), joka sittemmin on hoitanut AHL-joukkue Calgary Wranglersin ykkössentterin viittaa kunnioitettavasti.

Andrey Kuzmenko 86 ovr (79gp, 22+40=62, +34) – Nazem Kadri 86 ovr (82gp, 45+44=89, +79) – Jonathan Huberdeau 87 ovr (82gp, 31+53=84, +67)
Andrew Mangiapane 84 ovr (81gp, 30+32=62, +56) – Mikael Backlund 84 ovr (82gp, 27+34=61, +31) – Yegor Sharangovich 84 ovr (67gp, 19+30=49, +37)
Dillon Dubé 81 ovr (81gp, 13+26=39, +26) – Blake Coleman 85 ovr (82gp, 15+38=53, +40) – Martin Pospisil 81 ovr (82gp, 25+14=39, +30)
Jakob Pelletier 81 ovr (80gp, 15+13=28, +23) – Michael McLeod 80 ovr (81gp, 9+13=22, -13) – Connor Zary 81 ovr (79gp, 16+16=32, +23)
-----
Walker Duehr 76 ovr (65gp, 6+13=19, +20), Matt Coronato 79 ovr (18gp, 4+6=10, +7)

MacKenzie Weegar 87 ovr (82gp, 13+41=54, +96) – Rasmus Andersson 87 ovr (80gp, 19+66=85, +93)
Jérémie Poirier 77 ovr (40gp, 2+9=11, +13) – Christopher Tanev 84 ovr (82gp, 8+23=31, +51)
Noah Hanifin 84 ovr (82gp, 10+21=31, +46) – Oliver Kylington 82 ovr (81gp, 6+21=27, +29)
-----
Jordan Oesterle 78 ovr (5gp, 0+4=4, +4)

Jacob Markström 86 ovr (71gp, 54w, 92,4%, 1,90 GAA)
Dan Vladar 80 ovr (14gp, 8w, 91,0%, 2,41 GAA)

Ketjut elivät läpi kauden eikä esim. ykkösketjuun tutkapari Kadri-Huberdeau -rinnalle löydetty oikein toimivaa kolmatta lenkkiä. Samoin kakkosketju eli hyvin paljon, mutta onneksi laaja-alainen tehokkuus pelasti isoimmilta ongelmilta. Markström maalilla oli aivan jäätävän kova, ja häntä pitkälti saakin kiittää menestyksestä. Plus/miinus -tilastoa on turha tuijotella, mutta aika jäätävän kovia lukemia saatiin aikaiseksi.

Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella tuli vastaan Joe Pavelskin ykköskierroksen varausvuorolla hankkinut Vegas Golden Knights, jonka kanssa pelattiin hyvinkin tiukka seitsemän ottelun sarja. Game sevenissä epäselvyyksiä ei sitten ollutkaan ja Flames paineli toiselle kierrokselle numeroin 6-0.

Toisella kierroksella vastaan asettui McDavidin ja Draisaitlin Edmonton Oilers, jonka kanssa painittiin viisi ottelua. Sarjasta ei juuri kerrottavaa jäänyt, sen verran helpolla päästiin.

Konferenssifinaaleissa pelattiin sitten ennakolta kovinta vastustajaa, Colorado Avalanchea vastaan. Avalanchen kärkikaksikolla (MacKinnon & Rantanen) oli tässä vaiheessa kevyt 2,5 pisteen pistekeskiarvo. Valitettavasti kuitenkaan Avalanchesta ei ollut juuri mitään vastusta ja sarja paketoitiin samaan tapaan viidessä ottelussa maalierolla 27-11. Tässä välissä tuli myös päätettyä, että finaaleissa vaikeustasoa on nostettava pykälällä, jottei mestaruus tulisi aivan ilmaiseksi.

Finaaleissa vastaan haastajaksi tuli Carolina Hurricanes. Sarja alkoi tiukkaakin tiukemmalla 2-3 jatkoaikatappiolla, jota seurasi yhtä tiukka 6-5 kotivoitto. Tämän jälkeen seuraavat kaksi vieraspeliä menikin sitten selvästi Hurricanesin nimiin, joten Flames oli selkä seinää vasten. Kotona vielä otettiin selkeä 4-1 voitto, mutta vieraissa selkä taittui 4-3 tappioon ja näin Hurricanes vei Stanley Cupin Flamesin nokan edestä.

Andrey Kuzmenko 86 ovr (23gp, 4+13=17, +13) – Nazem Kadri 86 ovr (20gp, 9+11=20, +9) – Jonathan Huberdeau 87 ovr (23gp, 12+8=20, +10)
Andrew Mangiapane 84 ovr (23gp, 9+10=19, +18) – Mikael Backlund 84 ovr (23gp, 8+10=18, +20) – Yegor Sharangovich 84 ovr (23gp, 11+10=21, +19)
Dillon Dubé 81 ovr (23gp, 5+3=8, +1) – Blake Coleman 85 ovr (23gp, 5+9=14, +9) – Martin Pospisil 81 ovr (21gp, 6+12=18, +9)
Jakob Pelletier 81 ovr (23gp, 3+0=3, -3) – Michael McLeod 80 ovr (20gp, 2+3=5, -1) – Connor Zary 81 ovr (23gp, 0+1, -6)
-----
Walker Duehr 76 ovr (6gp, 1+0=1, +2), Matt Coronato 79 ovr (2gp, 0+0=0, 0)

MacKenzie Weegar 87 ovr (23gp, 3+12=15, +21) – Rasmus Andersson 87 ovr (23gp, 1+12=13, +16)
Noah Hanifin 84 ovr (23gp, 2+2=4, +3) – Kaedan Korczak 75 ovr (4gp, 0+0=0, 0)
Jordan Oesterle 78 ovr (8gp, 0+0=0, +1) Oliver Kylington 82 ovr (23gp, 2+7=9, +3)
-----
Loukkaantuneet: Christopher Tanev 84 ovr (15gp, 0+3=3, +15), Jérémie Poirier 77 ovr (19gp, 3+3=6, +10)

Jacob Markström 86 ovr (23gp, 14w, 90,2%, 2,34 GAA)
Dan Vladar 80 ovr (1gp, 0w, 89,6%, 3,53 GAA)

Off-season
Kesäkaudelle lähdettiin mielessä vain ja ainoastaan joukkueen vahvistaminen, jotta ensi kaudella kannu tuodaan Calgaryyn. Draftiin lähdettäessä vaihtolistalle päätyivät Kuzmenko, Coleman sekä Vladar. Draftissa Flamesilla oli 26. ja 31. pick. Heti draftiin kärkeen Vladar treidattiin Edmonton Oilersiin vaihdossa nuoreen Olivier Rodriguehen (74 ovr) ja 26.pick lähetettiin Colemanin ja kakkoskierroksen varausvuoron kanssa Chicagoon vaihdossa Kevin Korchinskiin (85 ovr). 31.pickillä ei oikein löytynyt ketään, joten se lähetettiin Flyersiin vaihdossa Islandersin ensi vuoden ykköskierroksen varaukseen. Muuten draftista jäi käteen mm. TPS-veskari Noa Vali.

Jatkosopimuksia tehtiin seuraavasti:
Dillon Dubé / 8v, 2,650m per
Michael McLeod / 1v, 1,600m per
Juuso Pärssinen / 3v, 0,950m per
Jakob Pelletier / 2v, 1,375m per
Martin Pospisil / 8v, 2,675m per
Noah Hanifin / 5v, 4,750m per
Christopher Tanev / 1v, 4,275m per
Dustin Wolf / 1v, 0,875m per

Eli toisin sanoen Jordan Oesterle sekä Oliver Kylington päästettiin pois. Vapaista pelaajista napattiin Jonathan Marchessault (1v / 6,650m per) tuomaan leveyttä hyökkäykseen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös