Toimitusjohtajia kotisohvilta – seurantaketju virtuaalimanagereille

[Gendron]

Arizona Coyotes kesä 2018 (EHM)

Ennen draftia tein totutusti jatkosopimuksia pienemmän roolin sekä farmipelaajien kanssa. Viime kaudella NHL:ssä esiintyneistä pelaajista uudet sopimukset allekirjoittivat Louis Domingue (1v, $0.8milj/kausi), Austin Watson (1v, $0.75milj/kausi), Brendan Perlini (2v, $1.3milj/kausi, 2-way) ja Philip Samuelsson (1v, $0.73milj/kausi, 2-way). Dominguelle tehtiin jälleen ainoastaan vuoden jatkopaperi, koska hänen tilannettaan seurassa tarkkaillaan kausi kerrallaan. Tulevalla kaudella hän tulee olemaan Jake Allenin kakkosmaalivahtina. Watson poimittiin helmikuussa waiverlistalta ja hän esiintyi viime kauden loppupuolella vahvasti tuoden vaihtoehtoja alempiin kenttiin. Watson voi pelata sekä molemmissa laidoissa että keskellä, joka lisää hänen käyttökelpoisuuttaan. Perlini pelasi viime kaudella ensimmäiset ottelunsa NHL:n puolella ja tekikin lupaavasti seitsemään otteluun kolme maalia. Neljän kesän takainen ykkösvaraus tulee taistelemaan tosissaan paikasta ylhäällä ensi kaudella. Samuelsson pelannee farmissa ja paikkaa tarvittaessa ylhäällä loukkaantumisia kuten viime kaudellakin.

Draftissa meille arvottiin viime vuoden tavoin kakkosvuoro. Meillä oli peräti 11 varausvuoroa, joten lupauksia saatiin kivasti lisää organisaatioon. Varaustilaisuus eteni seuraavanlaisesti:

1. Jakob Nilsson, LD → FLA
2. Joe Veleno, C (Saint John Sea Dogs (QMJHL) - 68 gp, 29+40=69, +8, 44 pim) → ARI
Huipputaitava pelinrakentaja, joka on myös nopea luistimilla. Kehittänee puolustuspeliään vielä kauden verran QMJHL:ssä.
3. Frederick Mjelleli, C → DAL
4. Heikki Harju, C/RW → OTT
5. Josh Camper, RW → VAN
32. Chad Barr, LW (MinnesotaDuluth Bulldogs (NCHC) - 47 gp, 5+12=17, +7, 26pim) → ARI
Nopea ja fyysinen laituri. Kiekollisesti hyvin keskinkertainen, mutta toivottavasti hänestä kehittyy hyvä kolmoskentän laituri.
47. Oto Hluch, LD (London Knights (OHL) - 61 gp, 3+26=29, +4, 56 pim) → ARI
Pienikokoinen ja sulavaliikkeinen slovakialaispuolustaja. Kiekollinen peli suurin vahvuus, mutta puolustuspelissä vielä puutteita.
62. Isiah Paramchuk, C (Calgary Hitmen (WHL) - 70 gp, 22+36=58, +6, 28 pim) → ARI
Pienikokoinen sentteri, jolla on terävä rannelaukaus. Omaan päähän pelaaminen heikkoa ja myös fysiikassa kehittymisen varaa.
66. Kent Björkman, G (Luleå HF J20 (S20-1) - 40 gp, 31-8-1, 2.08, 92,7 % → ARI
Henkisesti erittäin vahva ruotsalaisveskari. Maalivahdeista on aina vähän vaikea sanoa, mille tasolle tulevat kehittymään.
79. Ty Smith, LD (Medicine Hat Tigers (WHL) - 46 gp, 2+12=14, +3, 74 pim → ARI
Hyvinliikkuva all-around puolustaja. Laukaus on melko heikko.
92. Haydn Lenko, LW (Ottawa 67s (OHL) - 64 gp, 9+7=16, -2, 29 pim → ARI
Kovalla työmoraalilla varustettu puolustava laituri. Kiekollisesti ei ihmeellinen, kuten OHL-kauden pisteistä näkeekin.
109. Andy Dingle, C (Cedar Rapids RoughRiders - (USHL) 59 gp, 31+32=63, -5, 52 pim → ARI
Nopea ja taitava sentteri, jonka puolustuspelissä puutteita. Henkisesti yllättävänkin valmis pelaaja.
122. Clark Kelley, RW (Ohio State Buckeyes (Big10) - 47 gp, 3+6=9, -1, 32 pim) → ARI
Ihmiskuula, joka pelaa erittäin aggressivisesti. Toivotaan, että kehittyisi neloskentän hämmentäjäksi.
152. Sean Thom, RD (Red Deer Rebels (WHL) - 41 gp, 8+14=22, +18, 34 pim) → ARI
Parimetrinen puolustaja, joka on kokoisekseen todella nopea. WHL:ssä tehdyt pisteet kertovat kiekollisesta potentiaalista, mutta omassa päässä vielä hazardialtis.
182. Igor Konkin, LW/C/RW (Loko Yaroslavl (MHL) - 40 gp, 20+19=39, +5, 56 pim) → ARI
Epätyypillinen venäläishyökkääjä, sillä hän on joukkuepelaaja viimeisen päälle. Laukaus lähtee terävästi, mutta fysikka vielä kaukana NHLtasosta.

Lähteneet pelaajat:
- Eric Comrie
- Marek Langhamer
- Michal Jordan
- Ben Lovejoy
- Julius Honka
- Dakota Mermis
- Brad Richardson
- Jordan Szwarz
- Christian Dvorak

Lähteneissä pelaajissa ei ollut yhtään isompaa menetystä. Richardson oli ensimmäisellä kaudella hyvä, mutta sen jälkeen hänen tasonsa tippui tasaisesti, eikä häntä ollut järkevä pitää. Muutenkin alemmissa kentissä on kova kilpailu pelipaikoista päällä. Jordan ja Lovejoy olivat viime kauden kuutos- ja seiskapakkina, mutta kumpikaan ei vakuuttanut jatkosopimuksen arvoisesti. Loput lähtijät olivat farmijoukkueen pelaajia, joille ei tulevaisuutta seurassa nähdä.

Tulleet pelaajat:
+ Dustin Byfuglien (2v, $5milj/kausi)
+ Zach Trotman (1v, 0.95milj/kausi, 2way)
+ Evan Fitzpatrick, Luke Green, Michael Campoli & Braylon Shmyr (ELC-sopimukset kaikille)

Tämän kauden ainoa isompi hankinta vapailta markkoinoilta oli Dustin Byfuglien. Hän tuo runsaasti kovuutta alakertaan ja hänen kova lämärinsä on pelote hyökkäyspäässä. Viime kaudella hänen pistesaldonsa Edmonton Oilersissa oli melko vaisu (73 gp, 10+15=25), mutta tulevalle kaudelle häneltä odotetaan kovempaa panosta hyökkäyspäähän. Trotman hankittiin farmiin tuomaan kokemusta puolustukseen ja paikkaamaan mahdollista loukkaantumissumaa ylhäällä. Viime kaudella Trotman pääsi pelaamaan Boston Bruinsissa 47 ottelua tehoin 0+5.

Heinäkuun aikana teimme myös varsin mielenkiintoisen ja merkittävän treidin Toronton kanssa:

ARI: Henrik Samuelsson & 2x 4/19 draft pick < --- > TOR: Morgan Rielly

Rielly ilmoitti Maple Leafsin johdolle, että haluaa lähteä seurasta. Kyselin heiltä, millaista pakettia he haluavat vaihdossa ja tällainen ehdotus sieltä tuli. Eipä tarvinnut miettiä hetkeäkään, että hyväksynkö kaupan. Rielly paukutti Torontossa viime kaudella hurjat 60 tehopistettä (6+54) ollen koko liigan parhaita puolustajia. Hänestä saamme loistavan vahvistuksen puolustukseemme. Vaihdossa emme menettäneet mitään hälyttävää. Samuelsson on saman ikäinen kuin Rielly (24-vuotias), mutta lopullinen läpimurto on vielä tekemättä. Viime kaudella syntyi 55 otteluun tehot 8+5. Lisäksi meidän alempiin kenttiin on tyrkyllä kymmenkunta pelaajaa, joten nuoremmasta Samuelssonista luopuminen ei ollut paha takaisku. Lisäksi Torontoon matkasi kaksi neljännen kierroksen varausvuoroa ensi kesälle. Pidän itse tätä kauppaa valtavana ryöstönä.

Kesän toinen kauppa tehtiin elokuun loppupuolella, kun vakavasta polvivammasta toipunut Tobias Rieder päätettiin laittaa kiertoon. Hän matkaa St. Louisiin vaihdossa kahteen varausvuoroon. Saksalaisen rooli ensi kauden joukkueessa olisi pienentynyt melko paljon nuorten kehittymisen myötä. Lisäksi hänen sopimuksensa päättyy tulevaan kauteen, eikä sitä todennäköisesti olisi jatkettu, joten tässä vaiheessa oli sopiva hetki päästää hänet menemään.

ARI: Tobias Rieder < --- > STL: 2/19 draft pick & 4/19 draft pick

Harjoituskausi oli tänä vuonna hyvin poikkeuksellinen, sillä pelasimme neljä ottelua Italiassa paikallisia pääsarjajoukkueita vastaan. Nämä ottelut voitimme maalierolla 20-4, joten saimme ainakin hyvää harjoitusta maalintekoomme. NHL-joukkueita vastaan pelasimme kolme harjoitusmatsia, joista voitimme kaksi ja hävisimme yhden. Pelaajista tehokkain oli yllättäen Tyler Gaudet, joka teki neljään otteluun tehot 2+5=7. Uusista tulokkaista Morgan Rielly aloitti vahvasti tehden viiteen peliin yhtä monta pistettä.

Tulevaan kauteen lähdetään seuraavalla kokoonpanolla:

Jamie Benn - Dylan Strome - Mikkel Bödker
Chris Kreider - Max Domi - Anthony Duclair
Lucas Lessio - Saku Könönen - Brendan Perlini
Kerby Rychel - Tyler Gaudet - Kyle Baun
Antoine Vermette, Austin Watson
AHL: Max Jones, Jordan Martinook, Joel Fleming, Clayton Keller, Nick Merkley, Conor Garland...

Oliver Ekman-Larsson - Michael Stone
Morgan Rielly - Dustin Byfuglien
Christian Ehrhoff - Connor Murphy
Kyle Capobianco
AHL: Philip Samuelsson, Luke Green, Zach Trotman...

Jake Allen
Louis Domingue
AHL: Evan Fitzpatrick

 

[Gendron]

Arizona Coyotes kausi 2018-2019 part 1 (EHM)

Lokakuu (5-4-0)

Pari päivää ennen runkosarjan alkua saimme huonoja uutisia, sillä ykkösmaalivahtimme Jake Allen loukkaantui kolmeksi viikoksi ja häneltä jäi runkosarjan ensimmäiset viikot väliin. Siitä huolimatta pelimme sujui mukavasti ja keräsimme yhdeksästä ottelusta kymmenen pistettä. Louis Domingue paikkasi Allenia pääosin hyvin ja maalinteko ykkösketjun johdolla toimi hienosti. Pelaajista tehokkaimmin aloitti Mikkel Bödker naputtaen lokakuun aikana tehot 3+8. Hänen rinnallaan myös Jamie Benn aloitti erinomaisesti paukuttaen kuusi maalia. Viime kauden alku oli Bennille erittäin vaikea, joten onnistumiset heti kauden alkuun tekevät hänelle hyvää. Suurimmat ongelmat olivat erikoistilannepelissä. Ylivoima oli lännen surkeinta eikä alivoimakaan paljoa paremmin toiminut. Seuraavalle kuukaudelle näihin pyritään saamaan parannusta, sillä playoffs-paikka vaatisi edes kelvolliset erikoistilanteet.

Marraskuu (9-4-0)

Marraskuu alkoi osaltamme erinomaisesti, kun voitimme kuun kuudesta ensimmäisestä ottelusta viisi. Kuun lopussa oli viiden ottelun vieraskiertue, jonka myös selvitimme hyvin saalistaen niistä kolme voittoa. Viime kuussa takunneet yli- ja alivoimapeli toimivat molemmat paremmin pienten muutosten myötä. Joukkueen kapteeni Oliver-Ekman Larsson loukkaantui 13. päivä pelatussa ottelussa San Josea vastaan kolmeksi viikoksi. Tämä ei kuitenkaan peliimme suuremmin vaikuttanut, vaan muut nostivat tasoaan paikaten ison aukon. Bödker ja Benn jatkoivat loistavia alkukausiaan. 22 ottelun jälkeen Bödkerillä on kasassa 27 ja Bennillä 25 pistettä. Marraskuulta nostan esille myös loistavasti pelanneen nelosketjun, jonka muodostavat Kerby Rychel, Tyler Gaudet ja Kyle Baun. Kolmikko saa jatkuvasti paineen vastustajan kenttäpäätyyn ja esimerkiksi Baun iski marraskuun aikana kuusi maalia. Lisäksi Rychel ja Baun saavat painavilla taklauksilla sekoitettua vastustajien peliä.

Joulukuu (8-5-1)

Kuukauden 14 ottelusta peräti yhdeksän pelattiin vieraskentällä, joten odotin tästä erittäin hankalaa jaksoa. Selvitimme sen kuitenkin hienosti ja keräsimme kuun aikana yhteensä 17 pistettä. Parasta pelissämme on tällä hetkellä se, että meillä on neljä ketjua, jotka saavat tehoja hyökkäyspäässä aikaan. Tämän vahvistaa se, että olemme tehneet eniten maaleja koko NHL:ssä. Kun viime kuussa kehuin nelosketjua, niin tässä kuussa kolmosketjun rookie-kaksikko Brendan Perlini ja Saku Könönen esiintyivät erinomaisesti. Perlini kypsyi rauhassa junnuissa ja farmissa muutaman kauden ennen kuin nostin hänet pelaavaan miehistöön. Joulukuussa isokokoinen laituri teki 14 otteluun tehot 4+5. Könönen on toissakesän kakkoskierroksen varaus ja hän kehittyi viime vuoden aikana AHL:ssä valtavasti. Joulukuun saldo parimetrisellä sentterillä oli 3+7. Joulukuussa saimme tehtyä myös yhden erittäin tärkeän jatkosopimuksen, kun Morgan Rielly laittoi nimensä viiden vuoden paperiin ($3.8milj/kausi). Viime kesänä Torontosta hankittu puolustaja on jatkanut käytännössä samaa 60 pisteen tahtia kuin viime kaudella tehden 36 otteluun tehot 2+26.

Vuoden vaihtuessa olemme keränneet 36 otteluun 45 pistettä. Sillä olemme omassa konferenssissamme vasta sijalla kahdeksan kolme pistettä playoffs-viivan yläpuolella. Pacific-divisioona, jossa me siis pelaamme, on ollut tällä kaudella todella kovatasoinen. Divisioonan kolmen kärjessä olevat Anaheim, Edmonton ja Calgary ovat koko NHL:n kolme eniten pisteitä kerännyttä joukkuetta. Pelimme on kuitenkin tällä kaudella ollut sillä tasolla, että uskon vahvasti joukkueeseen pudotuspeleihin pääsyä ajatellen.

Trade deadlinella olisi tarkoituksena hankkia kakkossentteri joukkueeseen. Tällä hetkellä sitä roolia pelaava Max Domi on ollut kauden suurin pettymys tehden alkukaudella ainoastaan 14 pistettä. Hänen luonnollinen pelipaikka on vasemmalla laidalla, joten uskon hänen parantavan otteitaan laituriksi siirtämisen myötä.

Top-5 pistepörssi
1. Mikkel Bödker – 36 gp, 19+21=40, +8, 12 pim
2. Jamie Benn – 36 gp, 16+14=30, +8, 28 pim
3. Morgan Rielly – 36 gp, 2+26=28, +5, 14 pim
4. Chris Kreider – 36 gp, 15+11=26, +5, 26 pim
5. Anthony Duclair – 36 gp, 10+15=25, +0, 15 pim

Seuraavassa päivityksessä käydään läpi runkosarjan loppupuolisko läpi.

 

[Stark]

Laitetaas hyvien tekstien inspiroimana pientä raporttia omasta urasta Florida Panthersin toimitusjohtajana. Menossa tällä hetkellä kausi 2017-2018 ja alustana EHM. Kaksi kautta siis jo takana ja saavutukset eivät hurraahuutoja aiheuta. Pudotuspeleistä ollaan jääty molempina kausina ja vieläpä aika selkeästi. Vaihtuvuutta joukkueessa on ollut ja isoista nimistä joukkueesta ovat poistuneet Jaromir Jagr (lopetti), Willie Mitchell (lopetti), Brian Campbell (kaupattiin Penguinsiin, josta matka jatkunut Canadiensiin), Dave Bolland (kaupattin Maple Leafsiin) Vincent Trocheck (kaupattiin Senatorsiin, jossa otteet olleet todella vaisuja), Reilly Smith (kaupattiin Coyotesiin), Lawson Crouse (kaupattiin Wildiin) ja Derek MacKenzie (päästettiin vapaana agenttina Itävaltaan). Myös Gerrard Gallant sai lähteä ja tilalle hankittiin hyökkäysvoittoisempaa pelitapaa suosiva Calgarysta kengitty Bob Hartley. Kauteen lähdettäessä joukkue näyttää tältä:

Jonathan Huberdeau - Alexander Barkov - Anthony Mantha
Brandon Pirri - Nick Bjugstad - Tomas Jurco
Jason Zucker - Joe Thornton - Radim Vrbata
Jussi Jokinen (A) - Connor Brickley - Rocco Grimaldi

Thomas Chabot - Aaron Ekblad (C)
Dmitri Kulikov - Seth Jones
Michael Matheson - Eric Gudbranson (A)

Darcy Kuemper
Jonathan Bernier

Tuohon Barkovin ja Huberdeaun viereen ei ole tahtonut löytyä sopivaa kolmatta linkkiä. Parhaiten siinä toimi edellisellä kaudella Anthony Mantha, joka hänkin tosin teki vain 21 pistettä 40 ottelussa tällä paikalla. Tomas Jurco on ollut yllättävän vahva maalintekijä (15 ja 18 maalia kahden kauden aikana Panthersissa) ja on pelannut hyvin yhteen Bjugstadin kanssa. Brandon Pirri sen sijaan alisuoritti viime kaudella pahasti (vain 29 pistettä edellisen kauden 43 pisteen jälkeen) ja on siirtohuhujen kohteena. Jason Zucker tuli Minnesotasta kovien odotusten saattelemana, muttei ole saanut juurikaan mitään aikaan ja on jäänyt lähinnä energiapelaajan rooliin. Vapaiden agenttien markkinoilta haettiin tänä vuonna kokemusta isolla K:lla. Joe Thornton ja Radim Vrbata liittyivät joukkueeseen maltillisilla sopimuksilla - Vrbata try-outin kautta. Nelosketju oli viime kaudella yksi joukkueen suurimmista ilonaiheista ja pysyy samana lähdettäessä tähän kauteen. Jussi Jokinen teki nelosketjusta 53 (!) pistettä, Connor Brickley 15 maalia ja Rocco Grimaldi 44 pistettä ensimmäisellä täydellä NHL-kaudellaan. Pelipaikoista hyökkäyksessä taistelevat mm. kesän 2016 oma ykkösvaraus Julien Gauthier, Joonas Donskoi, Shawn Matthias ja muutama tulokaspelaaja. Etenkin Matthias on osoittautunut melko supervaramieheksi. Mantha puolestaan ei näyt kehittyvän odotetunlaisesti.

Puolustuksessa isoin hankinta on ehdottomasti Seth Jones Nashvillesta tämän kauden alkajaisiksi, joka irtosi yllättävän halvalla (Dan Hamhuis + 20-vuotias lupaava sentteri). Thomas Chabot on aikanaan Ottawasta hankittu lupaava liikkuva puolustaja, josta kaavaillaan Ekbladille monivuotista paria. Puolustuksessa kilpailu ei ole ihan yhtä kovaa, kuin hyökkäyksessä ja paikkoja kärkkyvät lähinnä viime kaudella lyhyellä stintillään hyvin esiintynyt Roland McKeown ja joukko lupauksia. Roberto Luongon taso lähti valitettavasti laskuun nopeasti vuosien edetessä ja vapaista agenteista hankittiin Jonathan Bernier avustamaan aikanaan Wildista naarattua Darcy Kuemperia. Farmin puolella yli-ikäisenä joukkueeseen varattu Denis Godla on ottanut valtavia kehitysaskelia ja haastaa pian nykyisen kaksikon.

Joukkueen suurimpia lupauksia ovat Gauthierin ja Chabotin lisäksi Tapparassa vielä tämän kauden kiekkoileva Patrik Laine, menneenä kesänä varattu Maxime Comtois ja maalivahti Callum Booth. Puolustukseen on tulossa joukko lupaavia kiekollisia pakkeja Logan Stanleyn ja Gustav Bourammanin johdolla.

Joukkueen tähtäin ei vielä ole Stanley Cup -finaaleissa, mutta pudotuspeleihin tähdätään vakaasti. Barkov ja Huberdeau tekivät molemmat piste-ennätyksensä edellisellä kaudella. Bjugstad vähän polkee paikallaan, mutta todellista haastajaa kakkossentterin paikalle ei ole ainakaan tällä hetkellä. Ekblad on ollut kaudesta toiseen vahva, vaikkakin tulokaskauden piste-ennätys on edelleen voimassa. Kulikov on myös ollut tasainen suorittaja. Mathesonin kehitys puolestaan tuntuu pysähtyneen ja nuorukainen saattaa olla kaupanteon välineenä vielä kuluvan kauden aikana.

Se siitä pohjustuksesta. Lähdetään suoraan liikenteeseen kauden alusta. Harjoituskausi meni isolla rosterilla ja Vrbata tosiaan hommasi itselleen kahden vuoden sopimuksen. Barkov loukkaantui heti alkajaisiksi ja lupaava pelinrakentaja Nathan Noel istutettiin suurehkoihin saappaisiin. Myös Brickley oli pikkuvamman takia sivussa.

Lokakuu 2017 (7-4-2)
Kausi lähti yllättävänkin pirteästi liikenteeseen. Onnistumisia tuli laajalla rintamalla ja kapteenin natsat itselleen ansainnut Ekblad johti joukkojaan tehokkaalla pelillä. Muita onnistujia olivat Bjugstad, Jurco, Mantha ja Vrbata. Luongo tosiaan haparoi pahasti eikä Jones esittänyt vielä mitään ihmeellistä. Paljon parannettavaa jäi Jason Zuckerille ja Rocco Grimaldille. Barkov otti palatessaan isoa roolia ja eteni piste/peli -tahdissa.

Marraskuu 2017 (4-6-2)
Marraskuu käynnistyi katastrofaalisesti. Ducks perseraiskasi pantterilauman kotikentällään 3-9 -lukemin. Ainoastaan Brickleyn johtama nelosketju sai tuosta ottelusta puhtaat paperit. Kalifornian kiertue jatkui vielä 1-3 -tappiolla Kingsille ja joukkue putosi saman tien pudotuspeliviivan alle ja sijalle 10. Anthony Mantha joutui koko joukkueen puolesta sijaiskärsijäksi ja hänen paikalleen nostettiin AHL:stä Gauthier. Nuorukaisesta ei ollut sateentekijäksi, kun joukkue kahlasi läpi harmaan marraskuun todella ala-arvoisin ottein ja Gauthier iski kymmenessä ottelussa tehot 1+2. Myös muutamat pikkuvammat hidastivat joukkueen menoa ja marraskuun lopussa sijoitus oli synkeä 12.

Joulukuu 2017 (5-10-1)
Joulukuu menikin sitten ihan totaalisen pipariksi. Pari pidempää loukkaantumista avainpelaajille (Jokinen, Kuemper, Bjugstad) ja joukkue vajosi syvään suohon. Maaleja päästettiin keskimäärin 3-4 ottelussa ja viimeistely tökki pahemman kerran. Ongelmat kulminoituivat kaksikon Huberdeau-Barkov peliin ja seitsemän ottelun tappioputken jälkeen kyseinen kaksikko erotettiin toisistaan. Tämä toikin hetkellisen piristyksen, kun voitot irtosivat mm. Blackhawksista ja Lightningista. Etenkin Huberdeaun, loukkaantumisestaan toipuneen Bjugstadin ja kokoonpanoon palanneen Anthony Manthan yhteispeli oli toimivaa ja tehokasta. Barkov alkoi löytää yhteistä säveltä Gauthierin kanssa, joka hurjasteli kaksi erillistä kolmen tehopisteen iltaa joulukuun loppupuoliskolla.

Joulukuun alkupuolella todella alavireisesti esiinynyt Brandon Pirri kaupattiin Dallasiin vaihdossa lupaavaan, hyvin peliä avaavaan ja omassa päässä varmaan venäläispuolustajaan Dmitry Sinitsyniin. Loukkaantumisten ja Pirrin siirron myötä tuli tosin todettua, että organisaatiossa on pahasti syvyysvajetta vasemman laitahyökkääjän tontilla. Kaupoille lähdettiin suosikkikauppakumppaniksi muodostuneen Ken Hollandin kanssa ja Detroitista napattiin kaksi syvyyspelaajaa (Tyler Bertuzzi ja Marek Tvrdon). Takaisinpäin lähti aikanaan waiversien kautta poimittu Tomas Jurco, tällä hetkellä työtön maalivahti Evan Cowley ja ehkä kaupan laadukkaimpana pelaajana Josh Nicholls. Holland meni sitten iskemään Jurcon saman tien waiversiin ja historia toisti itseään. Welcome back Tomas.

Sarjasijoitus vuodenvaihteessa on luonnollisesti surkea 15. Tehdyissä ja päästetyissä maaleissa Panthers sijoittuu huonoimmalle kolmannekselle ja ylivoima on liigan huonointa. Liigaa johtaa hallitseva mestari Pittsburgh Penguins kolmen pisteen erolla Ducksiin ja Starsiin. Pistepörssin kärjessä ovat Starsin James Neal ja Bluesin Tyler Johnson. Maalipörssiä johtaa Tampan Nikita Kucherov. Tulokaspörssiä jopa hieman yllättäin johtaa Wildin Mike Reilly. Panthersin Thomas Chabot on sijalla 8 ja Gauthier sijalla 13. Suomalaisista tehokkain on ollut Mikael Granlund tehtyään 38 ottelussa tehot 12+22=34.

Vuoteen 2018 lähdetään vain ja ainoastaan parantamaan. Tärkeintä olisi löytää alavireiselle Barkoville sopivat laiturit. Kenties ykkössentterin tontti on edelleen nuorelle suomalaiselle liian vaativa.

 

[Tiiviste]

Carolina Hurricanes 2017-2018
EHM

Pelaajat, joiden sopimus Hurricanesissa päättyi:
G Rasmus Tirronen
G Daniel Altshuller
LD Kyle Jenkins
LD Ahti Oksanen
LD Ron Hainsey
RD Danny Biega
LW Brad Malone
LW Erik Karlsson
C Joakim Nordström
C Phil Di Giuseppe
RW Andrej Nestrasil
RW Chris Stewart

Tulokassopimuksen kirjoittaneet varaukset:
G Väinö Alanko
LW Braylon Shmyr
C Gabe Vilardi
C Fabian Zetterlund

FA-hankinnat:
C Pavel Datsyuk 1v $2,200,000

Carolinan toimistolla ei hirveästi hulinaa ollut kesällä, ja eikä tarkoituksena ollut tehdä sen suurempia hankintoja vapaista pelaajista. Nuoreen runkoon kuitenkin haluttiin lisää ikää ja kokemusta, sillä vain paria pelaajaa lukuunottamatta joukkue koostuu alle 30v jannuista. 39 vuotias venäläislegenda Pavel Datsyuk tuo sopivasti leveyttä sentteririntamalle ja sitä tärkeää johtajuutta ja kokemusta. Tervetuloa Carolinaan Pavel!

Tässä muutama mielenkiintoinen siirtyminen kesän aikana muissa NHL-joukkueissa:
D Dustin Byfuglien -> Washington Capitals (2v $4,411,000/y)
LW Patrick Sharp -> Calgary Flames (1v $2,475,000/y)
LW Jamie Benn -> Detroit Red Wings (5v $9,400,000/y)
LW Alexander Steen -> Dallas Stars (2v $8,195,000/y)
LW Brad Marchand -> Buffalo Sabres (3v $4,631,000/y)
LW Thomas Vanek -> Florida Panthers (1v $3,894,000/y)

Yksi iso muutos tapahtui myös Hurricanesin valmentajapuolella. Päävalmentaja Bill Petersin sopimus loppui kauteen 16/17, eikä tätä enää jatkettu. Heinäkuussa uudeksi päävalmentajaksi hankittiin Guy Boucher. Boucherille solmittiin neljän vuoden sopimus.

Pre-season 4-2-0

Jälleen kerran ihan pätevällä rekordilla selvittiin pre-season matseista, mutta nuo matsit ei pahemmin kerro mistään isommasta. On se kuitenkin kiva aloittaa kausi tuolla tavalla. Ennakoissa joukkue rankattiin sijalle 29. joka on sinänsä ihan ymmärrettävää. Suurempia muutoksia ei Datsyukia lukuunottamatta ollut. Pyritään omilla varauksilla rakentamaan sitä tulevaisuuden huippurunkoa. Toisin sanottuna taas eniten suurennuslasin alla ovat nuoret pelaajat, ja heidän kehitysaskeleensa.

Tulevan kauden alustava kokoonpano:
Jeff Skinner – Victor Rask – Elias Lindholm
Chris Kreider – David Backes – Kris Versteeg
Patrick Maroon – Jordan Staal – Patrick Brown
Brock McGinn – Pavel Datsyuk – Steve Suter
Lucas Wallmark, Zack Boychuk

Noah Hanifin - Justin Faulk
Haydn Fleury – Ryan Murphy
Mark Borowiecki – Brett Pesce
Michal Jordán

Eddie Läck
Antti Raanta

Haydn Fleury oli rankattu kolmanneksi NHLn TOP10 tulokkaissa. Viimekauden alussa Fleury pääsi pelaamaan ylhäällä, muttei ollut vielä odotetulla tasolla. Nyt uusi yritys.

Lokakuu 5-5-1

Lokakuu oli siinä mielessä kiinnostava, että tasan yksi ottelu pelattiin kotona, loput vieraissa. Ensimmäinen kotiottelu oli vasta 30.10. Bostonia vastaan. Itse kuukausi oli tietysti melko epätasainen, mutta paljon hyvää löytyy. Puolustus on pääosin ollut hyvä, ja Fleury pelaa vihdoinkin sillä odotetulla tasolla. Hyökkäys on kokenut vähän muutoksia kauden alusta lähtien. Datsyuk on siirretty kakkosen keskelle, Staal ykköseen, Backes kolmoseen. Rask on siirretty Datsyukin laidalle, ja ainakin toistaiseksi Wallmark on saanut pelailla nelosen keskellä. Backes alisuorittaa, Staal pelaa paljon parempaa kautta jo nyt kuin viimekaudella. Rask on ollut myös toistaiseksi todella alisuorittava. Kesän 2016 kolmoskierroksen haku Steve Suter on pelannut varsin vahvan alkukauden, ja mahdollisesti siirtoa ylempiin ketjuihin kokeillaan ensikuun puolella.
Maalivahdit ovat jakaneet tonttinsa melko tasapuolisesti, ja toistaiseksi Raanta on ollut tilastojen valossa se kovempi jätkä. Tästä on hyvä jatkaa.

Marraskuu 5-6-2

Toinen kuukausi meni aika pitkälti samalla linjalla kuin ensimmäinenkin. Ei ole sellaista tasapainoa otteissa, joten sekä voittoja että häviöitä napsuu tilille.
Skinner on ollut kovassa vireessä. Viimeiseen kymmeneen peliin 3+8 tehot eivät ole lainkaan huono saavutus. Myös Victor Rask löysi ailahtelevan lokakuun jälkeen vireensä, ja on lyönyt 4+5 tehot viimeisen 10 ottelun aikana pöytään. Kris Versteegin 5+2 tehoja ei voi myöskään näissä asioissa sivuuttaa.
Toki on asialle nurja puoli. Viiden miljoonan David Backes on tehnyt 25 ottelussa hurjat kaksi syöttöpistettä. Tehotilasto -5, ja siihen päälle 52 minuuttia jäähyboksia. Toivottavasti tämä tästä vielä muuttuu paremmaksi.
Positiivisinta marraskuussa oli lopettaa kuukausi 3 ottelun voittoputkeen.

Joulukuu 5-10-0

Juuri kun kerkesin aikaisemmin Backesin takia turhautumaan, aloitti hän joulukuunsa iskemällä kahteen ensimmäiseen otteluun kaksi maalia. Tosin siihen ne tehot sitten taas jäivät, ja jäähyminuutteja kertyi tähän mennessä jo 78.
Yksi merkittävä takaisku myös kävi alkukuusta, nimittäin Antti Raannan paha loukkaantuminen. Tämä loukkaantuminen vie hänen kaudestaan jopa 4 kuukautta. Vapaista agenteista noukittiin sitten tuuraajaksi ilman seuraa jäänyt Scott Darling (1v $1,410,000). Kolmessa pelatussa ottelussa on syntynyt vasta surkeat tilastot GAA 3.33 87,7%, mutta vielä on aika muuttua.
Eikä tosiaan kuukausi ollut kovin hyvä tälläkään kertaa joukkueelta. Tästä huolimatta olemme yllättäen jopa sijalla 12. itäisessä konferenssissa. Odotin huomattavasti alempaa sijoitusta.
Jos voisin valita aina kuukauden pelaajan, olisi se tässä kuussa Chris Kreider, joka pelasi todella hyvällä tasolla. Kreider keräsi 15 ottelussa kovat lukemat 10+2. Jopa yksi hattutemppu mahtui mukaan Islandersia vastaan. Hyvä Chris!

 

[Hawk #22]

Toronto Maple Leafs - kausi 2016-17

Uusi vuosi jatkui siis konferenssin neljänneltä sijalta, josta lähdettiin hakemaan pudotuspelipaikkaa. Käydäänpä loppukausi läpi kuukausi kerrallaan.

Tammikuu 6-1-3

Oikein erinomainen kuukausi jälleen. Toronto painoi melkein koko kuukauden pisteputkessa, kunnes tammikuun 31. päivä New Jersey otti 3-1 voiton. Tammikuu alkoi 6 ottelun kotiputkella, josta kerättiin hyvä saldo 3-0-3. Loppukuukausi mentiin sitten vieraskiertueella saldolla 3-1-0, joten vieraissa oltiin vieläkin vahvempia. Rankkarikisat ovat olleet todella suuri ongelma joukkueelle, mutta jokainen piste otetaan kyllä vastaan.

Helmikuu 9-0-4

Jos tammikuu meni erinomaisesti, niin helmikuu oli vieläkin parempi. Yhdestkään ottelusta ei lähdetty ilman pisteitä, minkä ansiosta noustiin koko NHL:n piikkipaikalle. Tammikuun lopulla kokoonpanoon nostettu Kasperi Kapanen joutui isoihin saappaisiin, kun Kessel kärsi 2 viikon loukkaantumisen. Kapanen vastasi kuitenkin huutoon ja keräsi kahden viikon aikana 6 otteluun tehot 6+0. Tämän johdosta anstaisi myös paikkansa Matteaun ja Nylanderin rinnalla kakkosketjussa. Helmikuun lopulla Kapasen saldo oli 16 otteluun komea 9+3.

Siirtotakarajalla Toronton tärkein hankinta oli Anaheimissa sopimusvaikeuksiin joutuneen John Gibsonin oikeuksien treidaaminen päittäin pahasti epäonistuneen Cameron Talbotin kanssa. Muita merkittäviä treidejä olivat mm.;

WPG: Matthieu Perreault <-> SJS: right to Michael McLeod ja right to Gustavs Grigals
CGY: Jiri Hudler <-> SJS: Conor Garland, Rourke Chartier, rights to Rudolfs Balcers
NJD: Mike Cammaleri <-> NSH: Andreas Athanasiou, Colton Sissons, right to Matthias From
VAN: Jake Virtanen <-> PHI: Michael McCarron, rights to Colin Grannary

Maaliskuu 10-4-1

Maaliskuussa oli todella raskas ohjelma kun lähes joka toinen päivä oli peli. Pärjättiin kuitenkin erinomaisesti, eikä pistementyksiä juurikaan tullut. Loppukuusta alkoi näkymään vähän pudotuspelipaikan varmistaminen, kun otteista katosi suurin tunne. Kapanen päätettiin myös siirtää takaisin farmiin, kun pisteitä ei oikein tullut enää samaan tahtiin (10 otteluun 3+0). Tämä oli varmasti fiksu päätös, sillä Kapanen painoi ensimmäiseen 10 otteluun pisteputken ja 16 tehopistettä.

Huhtikuu 2-2-0

Huhtikuussa joukkue valmistautui pudotuspeleihin ja peluutti kohtuu tasaisesti kärkipelaajiaan. Toronto sijoittui lopulta konferenssin ja koko NHL:n toiseksi heti Pittsburgh Penguinsin jälkeen saldolla 50-17-15. Phil Kessel varmisti pistepörssivoittonsa tehoin 47+46=93 ennen joukkuekaveriaan James van Riemsdykia 42+43=85. Torontoon siis pistepörssin kaksoisvoitto, mitä ei varmasti ole pitkään aikoihin nähty. Myös Steven Stamkos heräili pelaamaan vuoden vaihteessa ja päätti kautensa tehoin 18+49=67. William Nylander voitti tulokkaiden pistepörssin tehoin 12+49=61, eli Calderia odotellessa. Seuraavaksi valmistauduttiin pudotuspeleihin Ottawa Senatorsia vastaan.

Ottawa Senators - Toronto Maple Leafs 2-4

Senators pääsi ikävästi kiusaamaan alkuvaiheessa, mutta viimeistään 9-1 murskajaiset Kanadan pääkaupungissa varmistivat sen, että Toronto menee tästä jatkoon. Kaikki ottelut päättyivät varsinaisella peliajalla, joten hyvin pienellä rasituksella päästiin jatkamaan toiselle pudotuspelikierrokselle. Sarjan parhaat tehomiehet olivat Torontosta Bozak (3+1), Stamkos (5+3), Matteau (2+3) ja todella isolla yllätyksellä nelosketjun laituri Panik (3+4), joka painoi 6 otteluun yli puolet siitä pistemäärästä, minkä teki koko kaudella (7+6).

Boston Bruins - Toronto Maple Leafs 1-4

Bruins kaatoi ensimmäisellä kierroksella Montreal Canadiensin voitoin 4-3, ja raskas sarja näkyi Torontoa vastaan, jolla ei ollut juurikaan ongelmia. Joukkueen starat Stamkos (3+3) ja Kessel (4+5) näyttivät esimerkkiä, kun joukkue jyräsi vastustajansa yli ilman suurempia ongelmia. Myös kaikki ottelut Bruinsia vastaan päättyivät varsinaisella peliajalla, joten vieläkään ei päästy nauttimaan jatkoajasta.

Washington Capitals - Toronto Maple Leafs 0-4

Capitalsin piti olla kovin vastustaja tähän mennessä, mutta toisin kävi. Capitals riisuttiin täysin aseistaan, kun Toronto otti jokaisesta ottelusta selkeät voitot (3-0, 6-1, 4-1, 5-2), eikä jättänyt mitään sattuman varaan. Yli piste per peli -tahtia pitivät joukkueen johtopelaajat Nylander (5+2), Kessel (1+4), Stamkos (2+4), van Riemsdyk (4+3) ja Cervenka (2+5). Matka jatkui Stanley Cup -finaaleihin Dallas Starsia vastaan.

Dallas Stars - Toronto Maple Leafs 4-2

Sarja lähti todella huonosti käyntiin, kun Stars nappasi molemmista Toronton kotiotteluista 4-1 voitot ja vei sarjan Texasiin 2-0 johdossa. John Gibson laitettiin tässä vaiheessa maaliin Jonathan Bernierin tilalle hakemaan pientä herätystä. Tämä saatiin, kun Toronto nappasi 3-5 voiton kolmannesta ottelusta. Lento ei kuitenkaan jatkunut enää toisessa ottelussa, vaan Dallas vei helpohkon 3-1 voiton toisesta kotiottelustaan. Bernier takaisin luukulle ja tuloksena 3-0 voitto kotiottelusta. Sarja tiukassa 3-2 tilanteessa. Dallasissa ottelu alkoi erinomaisesti, kun joukkue siirtyi 36. minuutilla jo 3-0 johtoon. Vain minuutti tästä eteenpäin Stars kuitenkin sai kavennuksen, mistä lähti valitettava nousu kolmannessa erässä. Dallas tuli ensin tasoihin ja painoi vielä 4-3 johtoon, kun ottelua oli pelattu 53 minuuttia. Tästä ei Toronto enää noussut, vaan joutui pettyneenä poistumaan areenalta tappio niskassaan.

Dallas Stars on siis Stanley Cup -voittaja ja Toronto Maple Leafs joutuu yrittämään uudestaan ensi kaudella.

Positiivista löytyi kuitenkin AHL:n puolelta, kun Toronto Marlies nosti Calder Cupia kauden päätteeksi tulevaisuuden tähtipelaajien Auston Matthewsin ja Kasperi Kapasen johdolla.

Kokoonpano pudotuspelien lopussa:

van Riemsdyk - Stamkos - Cervenka
Matteau - Nylander - Kessel
Komarov - Bozak - Pánik
Eaves - Krüger - C.Brown
Conner

Rielly - Phaneuf
Percy - Gardiner
Müller - Granberg
Marincin

Bernier
Gibson

 

[Siniharmaa]

Colorado Avalanche 2015-2016 (EHM) Osa 1

Kyllästyin Edmonton -saveeni ja päätin aloittaa uudella joukkueella uuden pelin. Joukkueen valinta kesti pitkään, sillä halusin tällä kertaa enemmän haastetta. Vaihtoehtoina pyöri Buffaloa, Vancouveria, Columbusta, Torontoa ja Islandersia, mutta lopulta valitsin lapsuuden suosikkijoukkueeni Colorado Avalanchen tavoitteenani palauttaa joukkue NHL:n kestomenestyjäksi. Oma tyylini pelata on keskittyä enemmän joukkueen managerointiin ja siirtoihin ja jättää pelit ja taktiikat kokonaan päävalmentajan vastuulle. Tähän kuuluu olennaisesti melko hurjat määrät pelaajakauppoja, joten viestit tulevat käsittelemään pääasiassa joukkueen rakentamista eikä niinkään joukkueen otteiden seuraamista

Puikkoihin astuttuani yllätyin rosterin tasosta. Avainrooleihin löytyi mukavasti nuoria ja tasokkaita pelaajia, joilla on valmiiksi jo melko pitkiä sopimuksia. Varlamovin, Barrien, Landeskogin, Mackinnonin ja Duchenen varaan on hyvä rakentaa tulevaisuutta. Lisäksi Rantanen nousi aiemmassa savessa ihan NHL:n kärkeen, joten hänen kehittymiseen luotetaan tälläkin kertaa. Seuraavaksi huomio keskittyi siihen, että sopimuspelaajia oli lähes 50 ja suurin osa reservipelaajista oli auttamatta liian heikkoja kehittymään koskaan NHL-tason pelaajiksi.. Tämä oli ongelma, sillä treidejä varten tulisin tarvitsemaan paljon laadukkaita syvyyspelaajia. Tarkoituksenani oli napata vielä muutamat vapaat agentit ja pelaajat waivereista nostaakseni syvyyspelaajien tasoa, mutta ensin pitäisi päästä eroon muutamista turhista pelaajista. Kolmantena kiinnitin huomioni henkilökuntaan. Skoutteja oli paljon, mutta yli puolet näistä sai lähteä ja tilalle tuli vapaana olleita huippuskoutteja.

Syyskuu

Harjoitusleirin jälkeen käärittiin hihat ja ryhdyttiin hommiin. Pelissä rosterit oli edellisen vuoden lokakuun mukaiset, joten vapaiden agenttien markkinat olivat varsin kuivat. Haaviin tarttui kuitenkin kokeneet Jan Hejda ja Brenden Morrow. Lähtökohtaisesti molemmat tulevat pelaamaan farmissa kirittämässä nuorempia pelaajia. Kauppojen tekeminen oli vielä melko vaikeaa, sillä jokaisella joukkueella oli rosterit vielä täynnä harjoitusleirien jäljiltä. Predatorsilta kuitenkin saatiin erittäin hyvällä diilillä heidän ensimmäisen kierroksen varausvuoro ensi vuoden draftiin. Vuoden 2016 drafti on perinteisesti ollut selvästi tasokkaampi kuin parina seuraavana vuonna, joten tarkoitus on hommata reilusti varausvuoroja tulevaan draftiin. Myös Hishon ja Martinsen vaihdettiin pariin vähäpätöisempään varausvuoroon, koska rosteriin oli pakko saada vähän tilaa. Kauden alun waiver-aallosta napattiin Brian Gionta ja Paul Postma. Gionta jätettiin ylös, sillä Avsien tilanne oikeiden laitureiden suhteen oli varsin heikko. Postma lähetettiin waivereiden kautta farmiin.

Vapaat agentit sisään:
Jan Hejda, 1v, 620 k $/y
Brenden Morrow, 1v, 670 k $/y

Waivereista sisään:
Brian Gionta, 2v, 4.2 m $/y
Paul Postma, 2v, 887 k $/y

Kaupat:
Predators: 1st pick (2016), 3rd pick (2016) < = > Mason Geertsen, Nicolas Meloche (Oikeudet), J.T. Compher (Oikeudet)
Lighting: 2nd pick (2016) < = > Joey Hishon
Islanders: 3rd pick (2016) < = > Andreas Martinsen

Lokakuu (3-6-1)

Lokakuu alkoi pelillisesti aivan järkyttävällä tavalla. Kuudesta ensimmäisestä pelistä tappiot ja itsellekin nousi pieni pelko puseroon. Joukkueen johtokunta ei perinteisesti tule tykkäämään suurimmasta osasta kaupoistani, joten tulosten kaukalossa tulisi pysyä hyvinä, jotta työpaikka säilyisi. Koska vastuu peleistä on päävalmentaja Patrick Roylla, en oikeastaan tiedä mikä pelissä mätti. Onneksi loppukuusta kurssi kääntyi ja neljästä viimeisestä ottelusta tuli kolme voittoa.

Pelaajarintamalla jatkettiin aktiivisina. Matt Bartkowski napattiin waivereista ja jätettiin ylös. Tämän jälkeen nähtiin joukko massatreidejä. Ensi kesän varaustilaisuuteen saatiin ensimmäisen kierroksen vuorot Ducksilta, Lightningiltä ja Red Wingsiltä. Yhteensä 9 pelaajaa sai lähteä uusiin joukkueisiinsa ja lisäksi luovuttiin neljän pelaajan oikeuksista.Yhdelläkään näistä 13 pelaajasta tuskin koskaan tulee olemaan annettavaa NHL-tasolla, joten itse olen ihan tyytyväinen. Waivereista napattiin vielä Brad Boyes, joka lähetettiin saman tien San Antonioon. Loppukuusta nähtiin vielä yksi massatreidi, kun Canucksin 1st pick saatiin vaihdossa peräti neljään pelaajaan ja neljän pelaajan oikeuksiin. Hinta oli selvästi kovempi kuin aiemmista ykkösvuoroista, mutta Canucks on menestynyt selvästi huonommin ja on melko varmasti jäämässä ulos playoffseista.


Waivereista sisään:
Matt Bartkowski, 1v, 1.7 m $/y
Brad Boyes, 1v, 700 k $/y

Kaupat:
Red Wings: 1st pick (2016) < = > Patrick Bordeleau, Troy Bourke, Marc-André Cliché, Samuel Henley
Lightning: 1st pick (2016) < = > Spencer Martin, Cody Corbett, Michael Clarke (Oikeudet), Andrei Mironov (Oikeudet), Nick Magyar (Oikeudet)
Ducks: 1st pick (2016) < = > Colin Smith, Ben Street, Roman Will, Gustav Olhaver (Oikeudet), Will Butcher (Oikeudet)
Canucks: 1st pick (2016) < = > Gabriel Beaupré, Chris Bigras, Mat Clark, Sami Aittokallio, A.J. Green (Oikeudet), Julien Nantel (Oikeudet), Alexis Pépin (Oikeudet), Sergei Boikov (Oikeudet)

Marraskuu (8-5-1)

Marraskuu meni pelillisesti paljon paremmin. Osansa varmaan oli loukkaantumisesta parantuneella Matt Duchenella. Toimiston ovetkaan ei käyneet samaan tahtiin kuin viime kuussa. Waivereista tuli otettua sisään Shawn Horcoff ja Richard Pánik. Horcoff lähetettiin farmiin ja Pánik jätettiin ylös paikkaamaan loukkaantunutta Iginlaa.

Waivereista sisään:
Shawn Horcoff, 1v, 1.7 m $/y
Richard Pánik, 3v, 975 k $/y

Joulukuu (7-4-3)

Joulukuun jälkeen joukkue oli yllättäen noussut jo kiinni playoff-paikkaan. Alkukausi oli niin karmea, että olin jo varautunut jäämään ulos playoffseista. Joulukuussa tehtiin taas pari massatreidiä. Ykkösvaraukset saatiin Capitalsilta ja Jetsiltä. Vaihdossa lähti taas tukku pelaajia. Capitals on pääsemässä playoffseihin ja jälkikäteen katsottuna ykköspickistä maksettiin aivan liikaa. Jetsin tilanne on taas täysin avoinna. Läntinen konferenssi on kärkeä lukuun ottamatta erittäin tasainen ja Jets voi helposti sekä päätyä viimeiseksi että heittämällä päästä playoffseihin. Kauppa Jetsin kanssa olikin ensimmäinen näistä massatreideistä, jossa jouduttiin luopumaan pelaajista, jotka pelasivat ylhäällä eikä farmissa.

Kaupat:
Capitals: 1st pick (2016) < = > Andrew Agozzino, Jan Hejda, Trevor Cheek, Kyle Wood (Oikeudet), 2nd pick (2017)
Jets: 1st pick (2016) < = > Dennis Everberg, Nate Guenin, Zach Redmond, Jean-Cristophe Beaudin (Oikeudet), Connor Bleackley (Oikeudet), Wilhelm Westlund (Oikeudet)

 

[Siniharmaa]

Colorado Avalanche 2015-2016 (EHM) Osa 2

Jatkoa edelliseen viestiin

Tammikuu (7-5-2)

Tammikuu alkoi kehnosti, viisi tappiota kuuteen otteluun. Sen jälkeen tuli onneksi käänne parempaan ja lopuista kahdeksasta ottelusta kuusi voittoa. Siirtomarkkinoillakin jatkettiin aktiivisina. Flyersista lähdettiin hakemaan potentiaalista top10 -varausta. Hinta oli melko kova, sillä toiseen suuntaan lähti viisi pelaajaa ykkösjoukkueesta, ei toki ketään korvaamatonta, mutta silti. Tuon jälkeen Flyers on kuitenkin ajautunut tappiokierteeseen (viimeiset 10 ottelua, 1-8-1) ja on ajautunut Itäisen konferenssin viimeiseksi. Tällä hetkellä näyttää siis, että saatettiin kuitenkin jäädä plussalle tästä kaupasta. Poistuneita pelaajia onnistuttiin korvaamaan uusilla waiver naarauksilla. Muun muassa Raffi Torres saatiin kakkoskentän laitaan paikkaamaan meidän vasempien laitureiden puutetta. Muita waivereista tulleita pelaajia olivat Jared Cowen, Aaron Palushaj ja Jamie Oleksiak. Kynnys poimia pelaaji waivereista oli aika matala, mutta ihan kaikkia pelaajia ei sentään otettu, sillä muun muassa Brooks Orpik ja Brooks Laich jätettiin rauhaan. Reto Berra loukkaantui loppukuusta, joten hankin ainoan vähääkään kelvollisen ilman sopimusta olleen maalivahdin. Kevin Nastiuk tuskin pääsee pelaamaan yhtään peliä, mutta hyvä, että on varmuuden varalta edes joku pistää tolppien väliin.

Vapaat agentit sisään:
Kevin Nastiuk, 2v, 575 k $/y

Waivereista sisään:
Aaron Palushaj, 1v, 575 k $/y
Jared Cowen, 2v, 3.1 m $/y
Jamie Oleksiak, 1v, 875 k $/y
Raffi Torres, 1v, 2.0 m $/y

Kaupat:
Flyers: 1st pick (2016) < = > Francois Beauchemin, Blake Comeau, Alex Tanguay, Mikhail Grigorenko, Jack Skille

Helmikuu (1-9-2)

Helmikuu meni pelillisesti ihan läskiksi. Tiesin, että joukkue oli heikentynyt hieman tammikuun siirtojen jälkeen, mutta en ihan tällaiseen uskonut. Kuun puolessa välissä, kun tappioputki oli 8 ottelun mittainen ja playoff-juna näytti karkaavan, päätin alkaa kaupittelemaan lähes kaikkia jäljelle jääneitä pelaajia. Kuun alussa olin jo ottanut waivereista Nick Schultzin ja Nick Shoren, jotka molemmat jäivät pelaamaan ylös. Lisäksi olin tehnyt idässä viimeisestä playoff-paikasta taistelevan Maple Leafsin kanssa vaihtokaupan, jossa itseltä lähti omia varausvuoroja ensi kausien drafteihin ja Torontosta saatiin ykköskierroksen vuoro tämän kauden draftiin.

Siirtotakarajaa edeltävällä viikolla alettiin tosiaan käymään kunnolla kauppaa. Ensimmäisenä täkyyn tarttui New Jersey Devils, joka Maple Leafsin kanssa taistelee tuosta viimeisestä playoff-paikasta idässä. New Jerseyyn lähti paljon nuoria B-luokan lupauksia ja Ducksien 1st pick tämän vuoden draftiin. Ducks on toisena lännessä, joten heidän varausvuoron kauppaaminen ei ollut mikään suuri menetys. Seuraavaksi liikuteltiin jälleen varauksia. Bruins on ollut pettymys tällä kaudella ja on vasta 13. idässä. Bostonista saatiinkin 1st pick vaihdossa yhteensä kahteen omaan myöhäisempään 1st pickiin ja Red Wingsien 1st pickiin tälle kaudelle. Red Wings johtaa idässä ja uskon, että oma menestys tulee jatkossa olemaan parempaa, joten uskon, että tämäkin treidi jää plussan puolelle.

New York Islanders on todennäköisesti jäämässä runkosarjan viimeiseksi, joten olin jo pitkään yrittänyt saada kalasteltua heidän 1st pickiään. Ongelmana vaan oli se, etteivät he suostuneet kuuntelemaan yhtään tarjouksia meidän pelaajista. Ratkaisuna lähdettiin hakemaan lisää varausvuoroja muilta joukkueilta. Winnipeg Jets, jolla oli paljon tilaa palkkakatossaan, tarttui tarjoukseen, jossa meiltä lähti Jarome Iginla, Carl Söderberg ja Brandon Gormley ja vastineeksi saatiin kaksi ykköskierroksen varausta tuleville kausille. Nämä pickit yhdessä kolmen muun ykköskierroksen varauksen kanssa lähtivät sitten Islandersiin, josta vastineena saatiin heidän 1st pick. Aivan viimeisellä hetkellä kauppasin vielä Nick Holdenin Dallas Starsiin, josta vaihtona sain tukun varauksia.

Waivereista sisään:
Nick Schultz, 2v, 2.25 m $/y
Nick Shore, 2v, 874 k $/y
Patrick Eaves, 1v, 1.15 m $/y
Drew Miller, 1v, 1.35 m $/y

Kaupat:
Maple Leafs: 1st pick (2016) < = > 1st pick (2017), 2nd pick (2018), 3rd pick (2017)
Devils: 1st pick (2016) < = > Freddie Hamilton, John Mitchell, Calvin Pickard, Duncan Siemens, Borna Rendulic, 1st pick (ANA, 2016), 4th pick (2017)
Bruins: 1st pick (2016) < = > 1st pick (DET, 2016), 1st pick (2018), 1st pick (2019)
Jets: 1st pick (2017), 1st pick (2018) < = > Jarome Iginla, Carl Söderberg, Brandon Gormley
Islanders: 1st pick (2016) < = > 1st pick (TB, 2016), 1st pick (WSH, 2016), 1st pick (WPG, 2017), 1st pick (WPG, 2018), 1st pick (2020)
Stars: 1st pick (2017), 2nd pick (2017), 3rd pick (2016) < = > Nick Holden

Trade deadlinen jälkeen Avsien tilanne tulevan draftin suhteen näyttääkin varsin valoisalta. Ensimmäisen kierroksen varaukset ovat seuraavilta jengeiltä: Devils (15.), Jets (17.), Maple Leafs (18.), Canucks (21.), Avalanche (24.), Predators (25.), Bruins (26.), Flyers (27.) ja Islanders (30.) Suluissa joukkueen sijoitus kokonaissijoituksissa helmikuun lopussa. Jonkin verran kauppatavaraakin on jäljellä ja niitä tullaan mahdollisesti käyttämään draft lotteryn jälkeen.

 

[Hawk #22]

Toronto Maple Leafs - 2017 offseason

Aloitetaan suoraan draftista, johon Torontolle oli saatu 8 varausvuoroa. Käydäänpä läpi varaustilaisuuden saldo:

1. Gabe Vilardi -> FLA
2. Jason Robertson -> COL
3. Patrick Nolan -> CHI
4. Owen Tippett -> ARI
5. Elias Pettersson -> CGY
8. Eeli Tolvanen -> VAN
28. Adam Tilander, RD/LD (Luleå U20, SWE), 21. 3+12, -1 -> TOR
- Potentiaalinen hyökkäävä puolustaja erinomaisella luistelulla. Ongelmia kiekonkäsittelyn kanssa, mutta muuten hyvät laukaus- ja puolustustaidot. Tarvitsee paljon kehitystä teknisiin taitoihinsa, jotta NHL-ura voi aueta.
32. Olle Eriksson Ek, G (Färjestad J18, SWE), 40. 22-5-13, 2.13, 92.1% -> TOR
- Varaustilaisuuden potentiaalisin maalivahti. Erinomainen joukkuepelaaja, joka on valmis tekemään töitä kehittyäkseen. Torjuntataidot ovat erinomaisella tasolla 18-vuotiaaksi maalivahdiksi, mutta mailankäyttö on vielä todella alkeellisella tasolla. Tulevaisuuden ykkösmaalivahti, jos kehitys jatkuu samanlaisena (kesän aikana taitoihin +1 räpyläkäteen ja +3 kilpikäteen).
58. David Farrance, LD (U.S.NTDP), 60. 23+75, +35 -> TOR
- USA:n juniorimyllystä noussut hyökkäävä puolustaja, joka takoi junioreissa huipputehot. Jatkaa uraansa NCAA:n puolella Unionin yliopistossa. Paljon kehitttävää puolustustaidoissa ja rannelaukauksen kanssa. Pitkän projektin lupaus kyseessä.
86. Filip Forsmark, LW/RW (Frölunda, SWE), 12. 0+2, +3 -> TOR
- Puhdas hyökkäyspään pelaaja, jolta löytyy henkistä kypsyyttä ja erinomaiset luistelutaidot. Puolustustaidoissa vielä paljon kehitettävää, jotta voi nousta NHL:ään, mutta kiekolliset taidot ovat olemassa.
88. Urho Vaakanainen, RD (Blues B-Jrs, FIN), 40. 7+26, -1 -> TOR
- Todellinen raakile vielä, mutta potentiaalia pitäisi olla ihan ykköspariin asti. Luistelu ja lämäri alkavat olemaan vasta kohtuu hyvällä tasolla, mutta muuten kehitettävää on todella paljon. Kolkuttelee NHL:ää aikaisintaan 5 vuoden päästä, jos kehitys jatkuu odotusten mukaisesti.
148. Brannon McManus, C (Omaha, USHL), 59. 38+43, +14 -> TOR
- Puolustustaidot todella vajavaiset, mutta hyökkäyspäässä erinomainen. Potentiaali 3.ketjun sentterin tasolla, joten vaikea rakentaa pojasta NHL-pelaajaa, jos dramaattisia kehitystä ei tapahdu, Jatkaa uraansa Miamin yliopistossa.
178. Anssi Elo, C (TuTo, FIN), 13. 0+6, +4 -> TOR
- Draftin nopeimpia luistelijoita erinomaisella työmoraalilla ja pelintekijätaidoilla. Puolustustaidot tarvitsevat vielä kehitystä, mutta jonkinlaista potentiaalia löytyy NHL:ään asti.
208. Joey Anderson, LW (USA U-18, USHL), 60. 14+12, -7 -> TOR
- Energiapakkaus, joka on joukkuepelaajan prototyyppi. Ei pelkää mennä tilanteisiin ja antaa aina kaikkensa joukkueen edun eteen. Hyvät puolustustaidot, mutta ei kuitenkaan vielä NHL-tasolla. Muutaman kauden päästä varmasti vahvistaa joukkueen bottom-6 -osastoa.

Vapaiden pelaajien markkinoilla Toronto oli rauhallinen, eikä yhdellekään pelaajalle tehty tarjousta. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että ilman mitään siirtoja olisi selvitty. Merkittävimpiä vapaiden pelaajien kiinnityksiä tässä:

Detroit: Jamie Benn 5 vuotta, 9.328milj./kausi, Kevin Shattenkirk 5 vuotta, 8.769 milj./kausi
Colorado: Thomas Vanek 1 vuosi, 3.944 milj., Patrick Sharp 1 vuosi, 2.862milj.
Florida: Steve Mason 5 vuotta, 3.580milj./kausi
Carolina: Nick Bonino 5 vuotta, 2.210milj./kausi, Martin Hanzal 3 vuotta, 4.565milj./kausi, Scott Darling 5 vuotta, 3.529milj./kausi

Detroitilla siis todella kovat hankinnat, joihin käytettiin aivan järjetön määrä dollareita. Autokaupungin kannalta olisi tärkeää, että molemmat onnistuvat täydellisesti, ettei rahat mene täysin hukkaan. Coloradolta riskittömät laiturihankinnat ja Carolinalta muutama hyvä syvyyshankinta.

Toronto teki muutaman siirron treidien kautta, kun ensin farmiin kolmosveskariksi juuttunut Antoine Bibeau sai pakata tavaransa kohti USA:n pääkaupunkia kakkoskierroksen varausta vastaan. Toisella treidillä hankittiin Bostonissa ongelmiin joutunut Joe Morrow, joka ei useista yrityksistä huolimatta päässyt sopimukseen Bruinsin kanssa. Hänen oikeudet siis treidattiin, jonka jälkeen tein samantien 5 vuoden sopimuksen, joka takaa miehelle 1.798milj./kausi. Vaihdossa lähti kaksi keskitason lupausta, joille en nähnyt roolia joukkueessa. Treidin jälkeen fanit ja omistajat pitivät kauppaa todellisena ryöstönä. Tässä vielä treidit yksityiskohtaisesti:

TOR: Antoine Bibeau <-> WSH: 2nd round pick 2018 (WSH)
TOR: right to Dominic Toninato, rights to Frank Corrado <-> BOS: right to Joe Morrow

Harjoitusleirien jälkeen tavoite on treidata Tyler Bozak lupauksiin ja varausvuoroihin, tai vaihtoehtoisesti kärkipuolustajaan. Katsotaan miten kauppa saadaan aikaan.

Seuraavassa päivityksessä tilannekatsaus tammikuuhun asti.

 

[Gendron]

Arizona Coyotes kausi 2018-2019 part 2


Tammikuu (8-5-0)

Uusi vuosi aloitettiin lupaavasti kolmella voitolla, mutta sen jälkeen tuli kauden ensimmäinen hankalampi vaihe, kun kuudesta ottelusta hävisimme neljä. Saimme kuitenkin rytmistä kiinni jälleen nopeasti, sillä loppukuun otteluista hävisimme ainoastaan yhden. Kuukauden lopuksi olimme läntisessä konferenssissa sijalla seitsemän, kolme pistettä yhdeksäntenä olevaa Minnesotaa edellä. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteenkään tappioputkeen ei ole varaa, mikäli haluamme jatkaa pelejämme runkosarjan jälkeen. Pelaajista tammikuussa tehokkain oli Dylan Strome, joka teki kuun aikana tehot 5+10. Alkukaudesta Strome jäi vähän laitureidensa Mikkel Bödkerin ja Jamie Bennin varjoon, mutta viime aikoina taso on noussut reilusti.

Jatkosopimusrintamalta kuuluu sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyviä uutisia ovat Kyle Baunin (3v, $1.9milj/kausi) sekä Kerby Rychelin (2v, $1.3milj/kausi) jatkosopimukset. Kaksikko on muodostanut loistavan laituriparin neloskenttään. Molemmat ovat taklausvoimaisia ja työteliäitä kahden suunnan hyökkääjiä, jotka ovat tällä kaudella onnistuneet hyvin myös hyökkäyspäässä. Tähän mennessä Baunin tehot ovat 46 otteluun 12+8 ja Rychelillä 44 otteluun 8+11. Huonot uutiset koskevat Oliver Ekman-Larssonia, sillä hän ilmoitti testaavansa vapaat markkinat tulevana kesänä. Toista kautta kapteenina oleva ruotsalaistähti olisi erittäin tärkeä palanen pitkälle tulevaisuuteen ja yritän viimeiseen asti saada hänet pysymään Arizonassa.

Helmikuu (9-2-0)

Helmikuussa otteluohjelmamme oli melko kevyt, sillä pelasimme kuun aikana ainoastaan 11 ottelua. Pelit sujuivat loistavasti, sillä voitimme näistä peräti yhdeksän. Voitoista peräti viisi tuli jatkoajan tai rankkareiden jälkeen, joten suurin osa peleistä oli todella tasaisia. Hyvän kuukauden myötä nousimme läntisessä konferenssissa jo sijalle kolme ja matkaa pudotuspeliviivaan on yhdeksän pistettä, joten todella hyvältä näyttää playoffsit meidän osaltamme. Kuukauden tehokkain oli Bödker, joka teki kuun aikana tehot 6+4. Tanskalainen on pelannut uskomattoman tasaisen kauden, sillä heikompia jaksoja hänelle ei ole tullut yhtään. Koko liigan pistepörssissä hän on sijalla viisi, kuusi pistettä pörssikärki Evgeny Kuznetsovia perässä.

Noin viikko ennen siirtotakarajaa saimme hankittua kaivatun kakkossentterin joukkueeseemme:

ARI: Lucas Lessio < --- > DAL: Jason Spezza

Spezzan myötä saimme runsaasti kokemusta suhteellisen nuoreen hyökkääjistöömme. Kevättä ajatellen se on erittäin tärkeä asia. Spezzan alkukausi Dallasissa ei ole ollut paras mahdollinen, sillä 51 otteluun syntyivät vaatimattomat tehot 3+15. Toisaalta hänen roolinsakin on ollut melko pieni, sillä hän on pelannut keskimäärin vajaat 13 minuuttia per peli. Spezzan kallis sopimus päättyy tähän kauteen, joten on hyvin mahdollista, että hänen stinttinsä Arizonassa jää ainoastaan muutaman kuukauden mittaiseksi. Alku kojoottipaidassa sujui lupaasti, sillä 35-vuotias kanadalainen ehti pelata helmikuussa yhdeksän ottelua tehoin 2+6. Vaihdossa Teksasiin matkasi katsomon puolelle jumittunut Lucas Lessio. Viime kaudella hyviä otteita esittänyt laituri esiintyi tällä kaudella paidassamme 27 ottelun verran, tehden niissä tehot 4+1. Mikäli Lessio nousee takaisin viime kauden tasolleen, Dallas saa hänestä hyvän kolmosketjun laiturin, joka pystyy tekemään 15-20 maalia kaudessa.

Maaliskuu (9-6-1)

Kun helmikuu oli ohjelmaltaan kevyt, niin maaliskuussa saimme pelata peräti 16 ottelua. Näistä saldona oli varsin kelvolliset yhdeksän voittoa. Kuukauden erikoisuus oli se, että vieraspeleistä voitimme yhtä lukuun ottamatta kaikki, kun taas kotona oli nihkeämpää. Kuun alkupuolella koimme myös kolmen ottelun tappioputken, joka oli kauden ensimmäinen yli kahden ottelun mittainen tappiojakso. Tämä vahvistaa sen, että isoja ailahteluja ei tällä kaudella ole joukkueen pelissä ollut. Playoffs-paikka on myös käytännössä varma, kun eroa pudotuspeliviivaan on 12 pistettä ja otteluita on jäljellä kuusi. Se siis tarkoittaa, että tarvitsemme lopuista otteluista tasan yhden pisteen. Pelaajista tehokkain oli totutusti Bödker 18 pisteellä. Tanskalainen on noussut jo pistepörssissä kolmanneksi ja maalipörssin kärkeen tehoin 43+34=77. Pörssikärki Kuznetsov on neljän pisteen päässä, joten tehokkaasti saa Bödker viimeiset kuusi ottelua pelata voittaakseen pistepörssin. Myös NHL:n tulokkaiden pistepörssin kakkonen Saku Könönen pelasi vahvan kuukauden tehden tehot 6+8. Koko kaudella tehopisteitä on syntynyt 48 kappaletta, joka on tulokkaalle erinomainen lukema.

Maaliskuussa solmimme myös vuoden mittaisen jatkon Tyler Gaudetin kanssa ($1milj/kausi). Hän on todella luotettava kahden suunnan sentteri, joka pystyy myös pisteiden tekoon. Käsimurtuma pakotti hänet talvella sivuun pelikentiltä pariksi kuukaudeksi, joten pelejä on kertynyt ainoastaan 46 kappaletta. Niissä ov kuitenkin syntyneet nelossentterille mukavat tehot 10+8.

Huhtikuu (5-1-0)

Huhtikuulle jäi pelattavaksi ainoastaan kuusi ottelua. Ne sujuivatkin erinomaisesti, sillä hävisimme niistä ainoastaan yhden Los Angeles Kingseille lukemin 2-3. Hyvä loppukausi nosti meidät lopulta ainoastaan neljän pisteen päähän konferenssin, ja samalla koko NHL:n, ykkösjoukkueesta Anaheim Ducksista. Pelaajista huhtikuussa tehokkaimmat olivat Dallasista siirtorajalla hankittu Jason Spezza, Anthony Duclair sekä Max Domi, jotka kaikki tekivät viisi pistettä mieheen. Kolmikko muodostaa joukkueen kakkosketjun ja pleijareita ajatellen ketjun peli vaikuttaa lupaavalta. Maali- ja pistepörssin voitosta taistellut Bödker jäi huhtikuussa tehoihin 2+1, joten molemmat menivät häneltä sivu suun.

Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella meille asettuu vastaan Edmonton Oilers. Ensimmäiseen otteluun heitä vastaan lähdetään tällä kokoonpanolla:

Jamie Benn – Dylan Strome – Mikkel Bödker
Max Domi – Jason Spezza – Anthony Duclair
Brendan Perlini – Saku Könönen – Austin Watson
Chris Kreider – Tyler Gaudet – Kyle Baun
Kerby Rychel, Antoine Vermette

Oliver Ekman-Larsson – Michael Stone
Morgan Rielly – Dustin Byfuglien
Christian Ehrhoff – Connor Murphy
Kyle Capobianco

Jake Allen
Louis Domingue

Seuraavassa viestissä sitten käsitellään kojoottien pudotuspelitaival keväällä 2019.

 

[Tiiviste]

Siniharmaan Avalanche save on kyllä mielenkiintoista treiditykitystä! Hihittelen itsekseni ykköspickien määrää. Aikamoista meininkiä. Arvostan.

Carolina Hurricanes season 2017-2018 pt.2
EHM

Tammikuu 4-10-1

Myös tammikuu oli joulukuun tavoin melko kiireinen aikataulun puolesta, ja tulokset ovat myös samanhenkiset. Tällä hetkellä joukkue on kuuden ottelun tappioputkessa. Joukkue ei silti ole ihan mahdottoman huono mitä olen tilastoja katsellut. Joukkue on kaikissa tilastoissa melko lailla keskikastia, ja monet ottelut ratkeavat usein yhden maalin erolla. Se on tulevaisuutta ajatellen ihan positiivista.
Tammikuussa pelaamaan pääsi myös Nick Paul, jonka Ottawasta naarasin ensimmäisellä kaudella mukaan. Kahden ja puolen kauden lämmittelyn jälkeen oli aika käydä ylhäällä, ja tammikuu menikin loistavasti. 12 ottelussa kelpo pisteet 3+2.
Jos Antti Raannan loukkaantuminen ei ollut riittävästi, niin tammikuussa jatkettiin. Noah Hanifin loukkaantui 12.1. ottelussa Jetsiä vastaan, ja on poissa seuraavat 2 kuukautta.

Uudet jatkosopimukset:
G Alex Nedeljkovic (1v $1,000,000/y)
LD Haydn Fleury (2v $1,200,000/y)
RD Josh Wesley (1v $710,000/y)
RD Ryan Murphy (2v $1,040,000/y)
LW Nick Paul (1v $895,000/y)
C Lucas Wallmark (1v $720,000/y)
RW Elias Lindholm (3v $4,750,000/y)
RW Patrick Brown (1v $880,000/y)

Helmikuu 2-2-0

Helmkuussa ei montaa ottelua pelattu Olympialaisten vuoksi. Tammikuussa alkanut tappioputki oli jo venynyt 8 ottelun mittaiseksi kunnes Vancouver Canucks pieksettiin 4-2.

Vaihdot:
CAR: C Nathan Noel, 2019 5th round pick <-> DET: RW Teemu Pulkkinen
CAR: Patrick Maroon <-> CHI: 2018 2nd & 3rd round picks
CAR: Eddie Läck <-> MTL: 2018 1st & 3rd round picks
CAR: Riley Nash <-> MTL: 2018 2nd & 2019 3rd round picks

Koska kausi menee jälleen kerran päin peetä, päätin hommata vähän pickejä tulevaa draftia varten. Maroon ja Läck olivat molemmat hyviä pelaajia, mutta viimeinen vuosi sopparia menossa, joten oli ihan hyvä tilanne laittaa porukka lihoiksi hyvään hintaan. Riley Nash on ollut joukkueessa alakerran duunarina, mutta omat junnut pystyvät toteuttamaan saman homman. Sentteriprospekteissa alkaa olemaan hitusen tungosta, joten päätin laittaa Noelin lihoiksi, ja hommata heikkoa kautta pelaavan Pulkkisen riveihin. Teemu kerkesi pelaamaan helmikuussa jo 3 ottelua Hurricanesissa tehden niihin tehot 2+1. Lupaavaa.

Olympialaisissa nähtiin myös Hurricanes-pelaajia majuedustuksessa:
Suomi: Julius Honka, Teemu Pulkkinen
Tsekki: Michal Jordán
Slovakia: Filip Lestan
USA: Justin Faulk
Ruotsi: Victor Rask, Elias Lindholm

Lindholm ja Rask olivat voittamassa Ruotsille pronssia, sekä Justin Faulk voitti USAn mukana hopeaa.

Maaliskuu 8-7-1

Loppukausi jatkettiinkin sitten vähän paremmalla vireellä jopa vähän yllättäen. Tai no joo, ei hän se että on voittanut ja hävinnyt tasaisesti, nyt niin parempi vire ole, mutta alkukauteen peilattuna helposti. Jälleen kerran niitä häviöitä ja voittoja tulee paljon nimenomaan sillä yhden maalin erolla.
Maaleista tuli mieleen hassu pikkuinfo, ettei Haydn Fleury ole vieläkään tehnyt ensimmäistä maaliaan NHL:ssä.
Chris Kreider on pelaamassa uransa parasta kauttaan ainakin pisteiden puolesta. Kreider on ollut heikon kauden yksi ehdottomia valopilkkuja. Kreider on tätä menoa voittamassa joukkueen sisäistä pistepörssiä, ja samalla rikkoo myös oman henkilökohtaisen piste-ennätyksensä. 75 ottelun jälkeen pistesaalis on komea 28+27.

Huhtikuu 6-1-0

Vaikka pleijarit eivät olleet enää mahdollisuus, haluttiin kausi kuitenkin päättää komealla voittosarakkeella vielä. Heikon kauden pelannut David Backes heräsi myös kauden lopussa tehden kymmeneen peliin tehot 4+5. Antti Raanta palasi myös sairastuvalta takaisin pelikentille, joten lupaava maalivahti Alex Nedeljkovic päästettiin takaisin farmin puolelle. Huhtikuun kohokohtana oli murskavoitto 8-1 Calgary Flamesista. Calgaryn kausi oli myös päättymässä runkosarjaan joten saattoi mielenkiinto matsia kohtaan olla kaukana. Heh. Justin Faulk muuten valittiin myös huhtikuun parhaaksi puolustajaksi, iskien viimeiseen 7 otteluun tehot 0+10.
Noh, näin taas päättyi kausi. Heikostihan se taas meni, mutta ainakin omat varaukset ottavat niitä askeleita kokoajan eteenpäin. Oikeastaan isoin tarve olisi kunnolliselle ykkössentterille. Vähemmän realistisemmalla tavalla sitähän voisi voittaa vaikka joka vuosi, mutta tämän tyyppinen hidas rebuild on oikeastaan aika hauskaa vaihtelua. Innolla kohti kesäkautta ja draftia!

Laitetaan vielä joukkueen sisäisen pistepörssin TOP10 tähän:
1. Chris Kreider 82 32+29=61 -5
2. Victor Rask 81 29+28=57 -5
3. Jeff Skinner 82 26+30=56 -1
4. Justin Faulk 82 2+51=53 +8
5. Kris Versteeg 82 21+23=44 -3
6. Elias Lindholm 70 18+26=44 +2
7. Noah Hanifin 64 1+30=31 -9
8. Haydn Fleury 82 0+30=30 -1
9. Teemu Pulkkinen 77 12+16=28 -9 (joista CAR paidassa 26 10+7=17 0)
10. Ryan Murphy 82 2+26=28 -7

Off-season

Myös tänä keväänä Hurricanes-pelaajat lähtivät edustamaan omaa maatansa MM-kisoihin jos vain mahdollisuus siihen tuli. Muutama pelaaja lähtee kohti Tanskan kisoja:
USA: Noah Hanifin, Justin Faulk, Steve Suter
Kanada: Jeff Skinner, Kris Versteeg
Suomi: Antti Raanta, Teemu Pulkkinen
Tsekki: Michal Jordán
Ruotsi: Victor Rask, Elias Lindholm
Slovakia: Filip Lestan

MM-kisojen finaalissa Ruotsi päihitti Suomen 5-2, eli muutama ’Canes-pelaaja pääsi mitalisijoille jälleen.

NHL:n Stanley Cup finaaleissa kohtasivat Anaheim Ducks ja New York Islanders. Ducks voitti Stanley Cupin pari kautta takaperin ja nyt oli taas siihen mahdollisuus. Ducks kaatoi matkallaan St. Louisin, San Josen sekä Chicago Blackhawksin. Itäisen konferenssin 8. sijoittunut Islanders pääsi ensimmäistä kertaa sitten 80-luvun finaaleihin asti voittamalla tieltään Washingtonin, Pittsburghin sekä Ottawan. Ducks suorastaan jyräsi Islesin jo neljännessä ottelussa Rickard Rakellin hattutempun voimin, ja näin Stanley Cup tuli kolmatta kertaa Anaheimiin.

Haydn Fleury oli runner uppina Calderiin, sekä valittiin tulokkaiden all-star joukkueeseen.

Entry Draft 2018

Top-5 picks
1. Ryan McLeod -> Toronto Maple Leafs
2. Jacob Maxwell -> Detroit Red Wings
3. Aapeli Vanninen -> Carolina Hurricanes
4. Dominic Clafton -> Florida Panthers
5. David Gustafsson -> Columbus Blue Jackets

1st 3. RW Aapeli Vanninen Liiga 44 15+11=26
Oikeassa laidassa alkaa olemaan jo tungosta Hurricanes-rosterissa, mutta olihan se pakko lähteä BPA-mentaliteetilla. Etenkin kun minulle tipahti mahdollisuus poimia ennakoissa ykköspickiksi uumoiltu Aapeli Vanninen. Vanninen takoi Tapparassa tulokaskaudellaan ihan lupaavat pisteet, ja vain aika näyttää onko miehestä isommaksi nimeksi. Scoutit ovat sitä mieltä, ettei kaverista kolmosketjun jyrää parempaa tule, mutta oli Aapeli kaikesta huolimatta ainoa oikea vaihtoehto tässä kohtaa noukkia. Hän myös siirtyy suoraan Carolinan organisaatioon.

1st 26. LW/C Anderson MacDonald QMJHL 69 13+29=42
Isokokoinen MacDonaldin pelinkäsitys, johtajataidot ja rohkeus ovat huippuluokkaa, mutta on toistaiseksi vielä melko raakile. Potentiaalia on Top6 ketjuihin, mutta matka on vielä pitkä.

2nd 38. C Henrik Kemppainen FIN18 36 33+39=72
Potentiaalinen ryöstö kakkoskierrokselta. Pelintekijä, joka omistaa nyt jo hyvän syötön sekä rannelaukauksen. Lähti suoraan junnuista ensikaudeksi NLA:han pelaamaan Fribourgin riveihin. Odotan oikeastaan innolla miten hän pärjää. Kemppaisen soppari vähintään ensikauden jälkeen on melko varma. Jos ensikauden vielä parantelee puolustussuunnan pelaamistaan ja sitten siirtoa rapakon toiselle puolelle.

2nd 56. G Lawton Follmer OJHL 49 35-5-9 GAA 1.93 92,7%
Follmeria uumoiltiin varattavaksi vasta neloskierroksen puolella, mutta näen raakileessa jo jonkin sortin potentiaalia. Päätin laittaa heti sopparia pöytään jotta saan hänet farmiin kehittymään.

2nd 57. LW Mitchell Koules OHL 70 15+24=39
Voimahyökkääjä, josta ei välttämättä tule kolmosketjun duunaria suurempaa pelaajaa, mutta myös heille löytyy aina paikka rosterissa. Rohkea tiimipelaaja, jolla on jo melko hyvät puitteet kehittyä lisää.

3rd 68. RW Dmitri Krasotkin MHL 39 11+11=22
Puhdas sniperi, joka omaa heikot puolustus sekä syöttötaidot. On kehitettävissä. Pelaa ensikauden SKAssa KHL:ssä. Tietynlainen high risk high reward pelaaja.

3rd 86. RW Braden McCabe AJHL 60 21+27=48
Erittäin nopea puolustava hyökkääjä, jossa on potentiaalia myös sinne duunariosastolle. Paljon parannettavaa laukauksessa.

3rd 87. C Tommi Pekka Aaltonen Fin17 21 1+8=9
Hyvin samanlainen pelaaja kuin Braden McCabe. Kolmosketjun potentiaalia omaava puolustava sentteri.

4th 98. LW Lubor Opalek Cze 43 4+2=6
Jatketaan duunariosastolla. Erittäin voimakas hyökkääjä, jolla on hyvät lähtökohdat kehittyä kovaksi kolmosketjun jyräksi. Omaa myös kahta aiempaa varausta paremmat hyökkäyspään taidot, kuten laukaisun.

5th 128. LW Olle Marklund S20-1 8 5+2=7
Alun perin ennakoissa sijalla 64 oleva maalintekijä. Laukaisua lukuunottamatta vielä täysin raakile, jolla on vielä paljon kehittämistä muussa pelissä.

5th 145. LW Nathan Dunkley OHL 69 13+10=23
Maalintekijän jälkeen taas yksi puolustava hyökkääjä. Todella pitkä mutta kevyt kaveri.

6th 158. G Andreas Jolidon Sui Jr. 38 32-2-4 GAA 1.82 93,2%
Viimeisenä vielä maalivahtiprospektia. Sveitsiläisellä on pitkä matka vielä änäriin, mutta ei näistä maalivahdeista ikinä tiedä. Melko pienikokoinen mutta ilmeisesti hyvä sijoittumaan jo nyt.

Semmosta tällä kertaa. Vielä kesäkuun päätteeksi Jacob Slavin, Brett Pesce sekä Sergei Tolchinsky saivat vuoden jatkosopimukset.

 

[Gendron]

Arizona Coyotes - Kauden 2018-2019 Playoffsit (EHM)

Ensimmäisellä kierroksella kohtasimme Edmonton Oilersin, jonka kokoonpano oli runkosarjan viimeisessä ottelussa tämännäköinen:

Taylor Hall – Connor McDavid – Jordan Eberle
Erik Haula – Ryan Nugent-Hopkins – Nail Yakupov
Benoit Pouliot – Leon Draisaitl – Anton Slepyshev
Iiro Pakarinen – Mikael Backlund – Anthony Mantha

Andrej Sekera – Justin Schultz
Griffin Reinhart – Dennis Wideman
Oskar Klefbom – Darnell Nurse

Cameron Talbot
Joe Cannata

Sarjan ensimmäinen ottelu meidän kotikentällämme tarjosi yleisölle hurjan maali-ilottelun. Voitimme ottelun lopulta 6-5 ja maaleista peräti seitsemän tehtiin kolmannessa erässä. Myös sarjan toinen peli päättyi meidän voittoon yhdellä maalilla lukemien ollessa 4-3. Tässä ottelussa saimme myös jobinpostia, kun Anthony Duclair loukkasi itseään sen verran pahasti, että hän joutuu huilaamaan tämän ottelusarjan loppuun. Hän aloitti sarjan tehokkaasti tehden vajaaseen kahteen otteluun tehot 1+2. Kolmas ottelu oli ensimmäinen, jossa vaadittiin jatkoeriä varsinaisen peliajan päätyttyä lukemiin 3-3. Ratkaisun iski kolmannen jatkoerän aluksi ylivoimalla Oilersin Andrej Sekera kaventaen ottelusarjan lukemiin 2-1. Game 4 oli meiltä surkea ja hävisimme sen lukemin 5-2. Laukaukset kertoivat ottelun kulusta, sillä ne menivät Oilersille 56-24. Viides ottelu oli jälleen tiukempi, mutta hävisimme sen kuitenkin maalien 3-5. Tämä tarkoitti sitä, että sarja oli Oilersille katkolla Edmontonissa. Katkon paikan he myös käyttivät voittaen kuudennen ottelun lukemin 4-2 ja koko ottelusarjan myös samoin lukemin.

1. kierros:
Anaheim (1.) – Vancouver (8.) | 3-4
Arizona (3.) – Edmonton (4.) | 2-4
Colorado (2.) – Los Angeles (7.) | 4-1
Minnesota (5.) – St. Louis (6.) | 3-4

Pittsburgh (1.) – Buffalo (8.) | 4-2
Washington (3.) – Carolina (6.) | 4-0
Montreal (2.) – NY Islanders (7.) | 4-2
Tampa Bay (4.) – Boston (5.) | 4-3

Kautemme päättyi näin suureen pettymykseen. Sarjan alku oli lupaava, mutta sen jälkeen Oilers heräsi ja aiheutti meille koko kauden pisimmän tappioputken. Erityisesti alivoimapelimme ei ollut vaadittavalla tasolla, sillä Edmonton teki peräti 11 maalia ylivoimalla kuudessa ottelussa. Meidän tehokkain pelaaja pudotuspeleissä oli Dylan Strome tehoin 5+2=7.

Toinen kierros:
Edmonton (4.) – Vancouver (8.) | 4-2
Colorado (2.) – St. Louis (6.) | 4-0

Pittsburgh (1.) – Washington (3.) | 1-4
Montreal (2.) – Tampa Bay (4.) | 2-4

Konferenssifinaalit:
Colorado (2.) – Edmonton (4.) | 2-4
Washington (3.) – Tampa Bay (4.) | 4-1

Stanley Cup:
Washington (3.) – Edmonton (4.) | 4-3

Viime kaudella finaaleissa häviävänä osapuolena ollut Washington voitti lopulta mestaruuden toisen kerran neljään kauteen. Capitals johti sarjaa jo 3-0, mutta niin vain Edmonton sai venytettyä sarjan aina seitsemännen ottelun jatkoerään saakka. Siellä ratkaisijaksi nousi T.J. Oshie räjäyttäen täyden Verizon Centerin mestaruusjuhliin. Pudotuspelien pistepörssin voitti Oilersin Connor McDavid, joka teki 25 otteluun hienot pisteet 15+20=35.

Runkosarjan piste- sekä maalipörssien voitot menivät Stanley Cup -mestareille. Pistepörssin voitti Evgeny Kuznetsov tehoin 44+45=89 ja Alexander Ovechkin kruunattiin maalikuninkaaksi 46 maalillaan. +/- tilasto meni tänä vuonna Montrealin Brendan Gallagherille lukemalla +40 ja eniten jäähyminuutteja kirjasi 248 minuutillaan Floridan Anthony Peluso.

Sisäinen pistepörssi:
1. Mikkel Bödker - 82 gp, 45+35=80, +24, 26 pim
2. Jamie Benn - 82 gp, 27+33=60, +20, 74 pim
3. Dylan Strome - 75 gp, 18+39=57, +26, 52 pim
4. Saku Könönen - 80 gp, 22+32=54, +15, 20 pim
5. Anthony Duclair - 82 gp, 18+31=49, +6, 37 pim
6. Chris Kreider - 80 gp, 29+19=48, +12, 60 pim
7. Oliver Ekman-Larsson - 72 gp, 6+36=42, +33, 25 pim
8. Morgan Rielly - 71 gp, 4+36=40, +14, 28 pim
9. Max Domi - 78 gp, 18+21=39, +2, 35 pim
10. Dustin Byfuglien - 82 gp, 5+30=35, +17, 83 pim
11. Kyle Baun - 77 gp, 19+15=34, +16, 58 pim
12. Brendan Perlini - 77 gp, 17+15=32, +17, 19 pim
13. Austin Watson - 71 gp, 8+20=28, +16, 16 pim
14. Kerby Rychel - 58 gp, 9+15=24, +9, 46 pim
15. Tyler Gaudet - 52 gp, 12+10=22, +16, 36 pim
16. Michael Stone - 82 gp, 2+20=22, +27, 34 pim
17. Kyle Capobianco - 58 gp, 0+21=21, +17, 30 pim
18. Connor Murphy - 82 gp, 1+16=17, +14, 26 pim
19. Jason Spezza - 28 gp, 3+12=15, +0, 18 pim
20. Christian Ehrhoff - 45 gp, 0+11=11, -1, 12 pim
21. Antoine Vermette - 35 gp, 3+7=10, -4, 30 pim
22. Lucas Lessio - 27 gp, 4+1=5, -1, 20 pim *

1. Jake Allen - 60 gp, 41-19-0, 2.41, 91,7 %
2. Louis Domingue - 22 gp, 12-8-2, 2.76, 90,9 %

* Lähti joukkueesta kesken kauden

Kauden paras pelaaja oli jälleen koko liigan maalipörssin kakkonen ja pistepörssinen viitonen Mikkel Bödker. Hän on nostanut itsensä NHL:n tähtikategoriaan ja saamme nauttia hänen palveluksistaan ainakin seuraavat kaksi kautta todella halvalla ($4,5milj/kausi). Myös tulokassentteri Saku Könönen pelasi uskomattoman hienon tulokaskauden ylittäen heti 50 pisteen rajan. Tulokkaiden pistepörssissä hän sijoittui toiseksi Carolinan Logan Brownin jälkeen. Ylipäätänsä meidän hyökkäyspeli oli kauden aikana erinomaista ja myös alempien ketjujen pelaajat pääsivät hienoihin pistemääriin. Teimme kauden aikana yhteensä 279 maalia, joka oli NHL:n eniten.

Puolustajista Oliver Ekman-Larsson oli jälleen erinomainen, mutta pahasti näyttää siltä, etten saa tehtyä hänelle jatkosopimusta kesäkuun loppuun mennessä. Morgan Rielly ei ollut aivan yhtä säkenöivä kuin viime kaudella Torontossa, mutta hienot pisteet hänkin iski taululle. Puolustuksessa suurin pettymys oli Christian Ehrhoff, joka valahti loppukaudesta seiskapakiksi asti. Hänen sopimuksensa loppuu tähän kauteen aika sitä tulla uusimaan.

Maalivahdeista Jake Allen jatkoi ykkösenä ja hän pelasi taas ihan hyvän kauden. Tosin pudotuspeleissä hän ei ollut tasollaan, mutta myöskään puolustus ei tukenut häntä tarpeeksi hyvin.

 

[Siniharmaa]

Colorado Avalanche 2015-2016 (EHM) Osa 3

Edellisessä päivityksessä jäätiin siihen, että siirtotakarajan lähestyessä haaveet playoffseista haihtuivat, joukkue päätettiin pistää lihoiksi ja haalittiin vastineeksi varausvuoroja.

Maaliskuu (6-5-2)

Maaliskuussa homma taas rauhoittui ja tulokset olivat ihan kelvollisia. Katastrofaalisen helmikuun jäljiltä kurottavaa oli kuitenkin liikaa eikä “ihan kelvollinen” riittäny, joten haaveet playoffseista saatiin kuopata. Kauppoja ei luonnollisesti enää tehty. Muutamia jatkosopimuksia tehtiin. Lähinnä waivereista napatuille pelaajille, joille saattaisi olla kysyntää myöhemmin. Tavoitteena on, ettei yksikään pelaaja lähde seurasta ilman korvausta. En välttämättä muista ihan kaikkia, mutta listataan nyt ainakin muutamat jatkosopimukset. Merkittävimmät jatkosopimukset olivat Nathan MacKinnonin ja Tyson Barrien monivuotiset jatkot.

Jatkosopimukset:
Matt Bartkowski, 1v, 1.535 m $/y
Brad Boyes, 1v, 740k $/y
Jamie Oleksiak, 1v, 879 k $/y
Aaron Palushaj, 1v, 685 k $/y
Patrick Eaves, 2v, 1.3 m $/y
Raffi Torres, 3v, 1.535 m $/y
Nathan MacKinnon, 4v, 4m $/y
Tyson Barrie, 5v, 3.050 m $/y

Huhtikuu (3-2-0)

Huhtikuussa ei ollut enää mitään panosta peleissä, mutta jälleen ihan kelvollista suorittamista reilusti heikenneeltä joukkueelta. Mielenkiinto kiinnittyikin lähinnä seuraamaan sarjataulukon häntäpään tilanteen seuraamiseen. Omaksi harmiksemme tuntui, että esim. Bruins ja Islanders olivat löytäneet uuden vaihteen silmään treidattuaan ykkösvarauksensa pois. Avalanchenlopulliseksi saldoksi jäi 81 pistettä ja 10. sija läntisessä konferenssissa. Ilman helmikuun slumppia oltaisiin käyty kova taisto playoff-paikasta, joka olisi hellinnyt 88 pisteellä. Runkosarjan voitti Blackhawks, joka kuitenkin tippui playoffsien ekalla kierroksella Edmontonia vastaan. Stanley Cupin voitti vähän yllättäen Calgary Flames, joka finaaleissa peittosi New York Rangersin voitoin 4-1.

Coloradon sisäisen pistepörssin (jäljelle jääneiden pelaajien osalta) top10:

1. Nathan MacKinnon, 80 GP, 26+34=60, +12
2. Gabriel Landeskog, 77 GP, 27+32=59, +9
3. Matt Duchene, 71 GP, 21+22=43, +3
4. Erik Johnson, 82 GP, 10+29=38, -3
5. Tyson Barrie, 78 GP, 3+21=24, +3
6. Patrick Eaves, 74 GP, 13+8=21, -3
7. Brian Gionta, 61 GP, 10+11=21, -1
8. Richard Pánik, 71 GP, 11+9=20, -11
9. Aaron Palushaj, 55 GP, 8+10=18, +0
10. Nick Shore, 69 GP, 8+10=18, -7

Eihän tuo nyt erityisen hyvältä näytä. MacKinnon ja Landeskog tekivät ihan kunnon tehot, mutta eivät oikein saaneet tukea muilta. Tosin niinhän sitä sanotaan, että ei mopolla kuuhun. Puolet noistakin pelaajista tuli waivereiden kautta, joten eipä heiltä nyt mitään huipputehoja voikaan olettaa. Toivottavasti kesällä saadaan vapaiden pelaajien markkinoilta kunnon vahvistuksia.

Draft Lotteryssä saatiin voitto, mutta toinen varausvuoro livahti Sabresille ja kolmas vuoro jäi runkosarjan jumbo Coyotesille. Lopputuloksena meillä oli vuorot 1, 4, 7, 8, 9, 11, 12, 13 ja 16. Näitä lähdettiin sitten upgreidaamaan, sillä tavoitteena olisi saada kolmikko Matthews, Chychrun, Laine. Kauppoja lähdettiin siis sorvaamaan. Onneksi oltiin heti melko kärryillä kauppakumppaneiden vaatimuksista, joten ei tarvinnut hieroa turhan pitkään. Coyotesin 3rd Overall saatiin vaihdossa 9th, 12th, 13th ja 16th Overall pickeihin. Sabresin 2nd Overall saatiin antamalla paluupostina 4th ja 8th Overall pickit. Näiden lisäksi hommattiin vielä Flyersilta 32nd Overall vaihdossa ensi vuoden ensimmäisen ja kolmannen kierroksen varausvuoroihin. Muutenhan tuossa ei olisi ollut järkeä, mutta ensi kauden drafti tulee olemaan heikompi, joten toivon jääväni tästäkin plussan puolelle. Samalla periaatteella Coyotesilta hankittiin 61st Overall vaihdossa Dallasin toisen kierroksen pickiin ensi vuodelle. Samanlaisella paketilla saatiin Sabresilta 65th Overall vaihdossa omaan toisen kierroksen varaukseen vuodelle 2019. Muitakin vastaavia paketteja yritettiin saada aikaan, mutta sopivia kauppakumppaneita ei tuntunut löytyvän.


Kaupat:
Coyotes: 1st pick (3rd Overall, 2016) < = > 1st pick (BOS, 9th Overall, 2016), 1st pick (NJ, 12th Overall, 2016), 1st pick (WPG, 13th Overall, 2016), 1st pick (TOR, 16th Overall, 2016)
Sabres: 1st pick (2nd Overall, 2016) < = > 1st pick (NYI, 4th Overall, 2016), 1st pick (VAN, 8th Overall, 2016)
Flyers: 2nd pick (32nd Overall, 2016) < = > 1st pick (DAL, 2017), 3rd pick (NYI, 2017)
Coyotes: 3rd pick (61st Overall, 2016) < = > 2nd pick (DAL, 2017)
Sabres: 3rd (65th Overall, 2016) < = > 2nd pick (2019)

Entry Draft 2016:
1 - 1st Colorado Avalanche = > Auston Matthews, C, 5*, Two-way forward
- Eihän Matthewsia nyt vaan voinut jättää varaamatta. Toiveissa on, että Austonista kehittyisi meidän oma Barkov / Toews. Matthewsin varaaminen tulee todennäköisesti tarkoittamaan sitä, että Duchene pyritään kauppaamaan jossain vaiheessa.
1 - 2nd Colorado Avalanche = > Jakob Chychrun, LD, 5*, Mobile defenseman
- Chychrun on juuri sitä, mitä Avalanchelta on puuttunut vasen pakki, jolla on potentiaalia nousta NHL:n eliittiin.
1 - 3rd Colorado Avalanche = > Patrik Laine, RW, 5*, Offensive power forward
- Tätä valintaa arvottiin jonkin aikaa, mutta lopullisen päätöksen tein, kun näin tätä pelatessani Laineen toisen maalin viidennessä välierässä Kärppiä vastaan.
1 - 4th Buffalo Sabres = > Jesse Puljujärvi, RW/LW, 5*, Goal-scoring forward
1 - 5h Florida Panthers = > Rasmus Asplund, C/LW, 5*, Two-way forward
1 - 6th Carolina Hurricanes = > Mikhail Sergachev, LD/RD, 5*, Offensive defenseman
1 - 7th Colorado Avalanche = > Matthew Tkachuk, LW, 5*, Checking forward
- Totta puhuakseni en ollut ajatellut varaavani Tkachukia, mutta kun ei muutkaan vapaana olleet säväyttäneet kauheasti, päädyin Tkachukiin. Floppiriskin uskon olevan aika pieni, sillä kaverin taidot ovat jo tässä vaiheessa sillä tasolla, että pystyisi pelaamaan alemmissa kentissä.
1 - 8th Buffalo Sabres = > Max Jones, LW, 5*, Power forward
1 - 9th Arizona Coyotes = > Carter Hart, G, 3*, Hybrid style
1 - 10th Minnesota Wild = > Vitali Abramov, LW/RW, 5*, Skilled offensive forward

1 - 11th Colorado Avalanche = > Alexander Nylander, RW/LW, 5*, Skilled offensive forward
- Nylanderin pojalla oli varsin vakuuttavat henkiset taidot ja plussaa myös siitä, että pystyy pelaamaan molemmissa laidoissa.
2 - 1st Colorado Avalanche = > Luke Green, RD/LD, 5*, Offensive defenseman
- Pakki oli tässä vaiheessa hakusessa ja pakki saatiin. Green on teknisiltä taidoiltaan vielä ihan täysi raakile, mutta henkiset taidot ja fysiikka ovat jo varsin hyvällä tasolla
2 - 11th Colorado Avalanche = > Evan Fitzpatrick, G, 5*, Butterfly style
- Meiltä puuttui kunnollinen maalivahtiprospekti, joten 5 tähden Fitzpatrick oli helppo valinta.
2 - 23rd Colorado Avalanche = > Michael McLeod, C/RW, 5*, Flashy forward
- Fysiikka riittäisi jo aikuisten peleihin, mutta muuten aika raakile vielä. Skoutit vertasivat John Tavaresiin, mikä tietenkin lupailee hyvää.
2 - 30th Colorado Avalanche = > Kale Clague, RD, 3-5*, Mobile defenseman
- Skoutit eivät ihan päässeet yhteisymmärrykseen Claguen potentiaalista. Claguesta on kuitenkin ilmeisesti usein kehittynyt ihan pelimies, joten toivotaan niin käyvän tälläkin kertaa.
3 - 6th Colorado Avalanche = > Pat DeSimone, LW, 5*, Defensive power forward
- Pat on lähes kaksimetrinen jässikkä, jolla hyvät fyysiset ja henkiset taidot ja, josta skoutit pitivät. Mielenkiintoista nähdä millaiseksi pelaaja kehittyy.
3 - 8th Colorado Avalanche = > Conrad Larsen, LD, 5*, Offensive defenseman
- Samat sanat kuin DeSimonesta. Ainoa ero näiden kahden välillä on pelipaikka
3 - 11th Colorado Avalanche = > Keaton Geoffrion, RW, 5*, Checking forward
- Keatonin taidot ovat varsin tasapaksut eivätkä varsinaisesti säväytä minua, mutta skoutit olivat kuitenkin vakuuttuneita.
3 - 23th Colorado Avalanche = > Yan Henrieu, RW/C, 5*, Flashy defensive forward
- Yanilla on mentalit kunnossa ja nopeutta riittää. Mielenkiintoista nähdä, mitä tästäkin pelaajasta tulee
4 - 11th Colorado Avalanche = > Kasper Mattanen, C, 4-5*, Flashy offensive forward
- Varsin yksipuolinen hyökkäävä hyökkääjä. Vaikuttaa etukäteen siltä, että Kasper saattaa dominoida AHL:ssä, muttei koskaan onnistu murtautumaan NHL:ään.
5 - 11th Colorado Avalanche = > Boris Katchouk, LW, 5*, Flashy forward
- Skouttien suosikki, ainoa jäljellä ollut pelaaja, jolla viiden tähden potentiaali. Kehitettävää riittääkin, sillä tekniset taidot olivat lähes kaikki punaisella.
6 - 11th Colorado Avalanche = > Krystof Cervenka, RD/LD, 3-5*, Stay-at-home defenseman
- Tästäkään pelaajasta skoutit eivät päässeet yksimielisyyteen. Erittäin yksipuolinen pelaaja. Puolustukseen liittyvät taidot kelvollisia, muut taidot ykköstä ja kakkosta.
7 - 11th Colorado Avalanche = > Jaeger White, C, 3*, Flashy offensive forward
- Tässä vaiheessa jokainen varaus on lähinnä arpapeliä. White nousi edellisessä savessa yhdeksi tämän draftin parhaista varauksista. Tällä kertaa tuskin sama onnistuu, mutta eihän sitä tiedä.
7 - 30th Colorado Avalanche = > Albert Maréchal, RW, 3*, Goal-scoring forward
- Kaksimetrinen kolossi, jolla yllättävän hyvä fysiikka, henkinen puoli ja hyökkäystaidot.

Täytyy olla ihan tyytyväinen varaustilaisuuden antiin. Huippulupauksia saatiin ihan mukavasti ja Avalanchen tilanne prospektien suhteen näyttää nyt erittäin valoisalta. Tiesin, että draftin taso on melko laadukas, mutta en kuitenkaan odottanut, että vielä viidennellä ja kuudennella kierroksella tulisi vastaan 5 tähden potentiaalin junnuja. Seuraavassa päivityksessä sitten käydään läpi kauden vaihde ja mahdollisesti vähän jo ensi kauden alkua.

 

[Sabaton]

NHL 16
Winnipeg Jets

Edelliskerralla saatiin kauden 2016-2017 runkosarja pakettiin, käytiin sitä läpi ja lopuksi hieman ennakoitiin tulevia pudotuspelejä.

Kausi 2: Pudotuspelit

Chicago oli siis ensimmäisellä kierroksella vastassa ja avausottelu kotiyleisön edessä päättyi Jetsin 4-3 voittoon! En tiedä oliko Jets-fanien kova huutomyrsky tuomareille/Blackhawksille liikaa, mutta Jets pääsi ottelussa viidesti ylivoimalle ja verkko soi kolmesti Crawfordin selän takana. Ensimmäisen ottelun sankareita olivat tehot 1+3 kerännyt Mark Scheifele sekä 1+2 tehneet Mike Hoffman sekä Mathieu Perreault. Toiseen kotiotteluun Jets tuli voitosta innoutuneena kovalla ryminällä ja iski taululle 3-0 lukemat heti avauserään. Saatu johto piti loppuun saakka ja 4-2 voitolla otettiin sarjassa 2-0 johto. Pelkkää hohtoa toinen ottelu ei ollut, sillä Chris Wideman sai iskun päähänsä eikä pysty pelaamaan vähään aikaan. Ennestään puolustuksesta puuttuivat jo Byfuglien sekä Chiarot, joten koville joutuu Jets-puolustus ennen kuin sairastuvalta tulee miestä takaisin.

Sarja siirtyi Chicagoon ja Blackhawks otti ensimmäisen voittonsa lukemin 4-3 kaikkien maalien tullessa tasakentällisin. Maaleja ollaan nähty kolmessa ensimmäisessä kamppailussa melko paljon molemmissa päissä, joten pienellä riskilläkin annettiin Connor Hellebuyckille NHL-uran ensimmäinen playoff-kamppailu. Riski ei suoranaisesti kostautunut, mutta voitot silti tasottuivat Chicagon oltua niukasti parempi 3-2 lukemin. Sarja tasatilanteessa takaisin Winnipegiin ja Pavelec palasi maalille. Jets ei antanut vierailijoille mitään mahdollisuutta, vaan viidennen ottelun jälkeen tulostaululla komeilivat tylyt 8-2 lukemat. Kotivoittojen ei annettu jatkua enää Chicagossa, vaan Jets pisti sarjan pakettiin 3-2 jatkoaikavoitolla. Avauserän 2-0 johto onnistuttiin kolmannessa erässä pupeltamaan, mutta jatkoajalla ajassa 76:45 Adam Lowry ratkaisi jatkopaikan.

Lännen välierissä Winnipegiä vastaan asettuu divisioonan voittanut Dallas Stars. Runkosarjakohtaamiset menivät tasan 2-2, mutta viimeisin kohtaaminen oli joulukuun lopulla ja molempien peli on varmasti tuosta kehittynyt. Sarja aloitettiin Dallasissa, jossa ensimmäisessä ottelussa Stars marssi vakuuttavaan 4-1 voittoon ja kaiken lisäksi Hoffman loukkaantui. Toisestakaan ottelusta ei saatu kaivettua haluttua lopputulosta, vaan Stars oli parempi lukemin 4-3. Kolmas ottelu oli sitten onneksi kotikaukalossa ja Jets pysyi edelleen voittamattomana Winnipegissä lopputuloksen oltua 4-1. Sairastuvalta kuului myös iloisia uutisia, kun puolustukseen saatiin tervettä lihaa ja ainoa poissaolija neljännessä pelissä oli sarjan avauspelissä loukkaantunut Hoffman. Kotitaika piti neljännessäkin pelissä, jossa ratkaisua jouduttiin hakemaan jatkoajalta, mutta sen Jets klaarasi. Nousu sarjassa 2-0 asemasta 2-2 tilanteeseen toi selvästi lisäboostia Winnipegille ja viidennestä ottelusta napattiin mainio 1-4 vierasvoitto. Big Buff pamautti playoffien toisessa pelissään kaksi maalia ollen ottelun sankari. Sarja oli katkolla Winnipegissä ja Jets ei ollut vielä playoffeissa hävinnyt kotonaan, joten tilanne oli kutkuttava. Avauserän 1-0 johto kääntyi kuitenkin toisessa erässä 2-4 tappioksi ja sarja venyi seitsemänteen otteluun.

Game 7 Dallasissa alkoi Jetsin painostaessa, mutta ensimmäiselle erätauolle mentiin 0-0 lukemissa, Jetsin vietyä laukaukset 12-6. Toisessa erässä Blake Wheeler vei Jets-lauman johtoon, mutta Antoine Roussel tasoitti hetkeä myöhemmin ja alle minuutti edellisestä Tyler Seguin vei tähtipaidat johtoon ja toiselle erätauolle johtoasemassa. Jets saa kuitenkin heti kolmannen erän alkuun tasoituksen tekijänä Dustin Byfuglien ja ajassa 43:24 Mathieu Perreault vei Winnipegin johtoon. Kokoonpanoon noussut Nic Petan sinetöi Jetsin jatkopaikan tyhjällä maalilla ja konferenssifinaalit ovat kaikkien yllätykseksi tosiasia.

Konferenssifinaaleissa vastaan tulee Minnesota Wild, joka pudotti avauskierroksella runkosarjan voittaneen Edmonton Oilersin voitoin 4-2 ja toisella kierroksella hallitsevan mestarin San Jose Sharksin Winnipegin tavoin seitsemännessä ottelussa. Tässä sarjassa kotietu olisi onneksi Winnipegillä. Kauden runkosarjakohtaamisissa pisteet tasattiin 6-6 (2-1-2). Kotietu ei tuntunut kuitenkaan olevan valttia, vaan Jets kärsi toisen kotitappion putkeen ja joutui sarjassa tappioasemaan. Toiseen peliin saatiin onneksi mukaan Mike Hoffman ja vaikka herra itse jäi pisteittä, otti Jets voiton niukin 2-1 lukemin.

Kolmannessa ottelussa Jets oli tyly vieras ja haki 4-1 vierasvoiton. Sarjan neljännessä kamppailussa Jets iski avauserään 2-0 johtolukemat, mutta Wild kiri toisessa erässä tasoihin. Kolmannessa erässä Nikolaj Ehlers vei Winnipegin johtoon, mutta ajassa 59.18 Zach Parise tasoitti ottelun ja ratkaisua jouduttiin hakemaan jatkoajalta. Jatkoajalla Jared Spurgeonin rangaistus kostautui ja Mike Hoffman vei maalillaan Jetsin sarjassa 3-1 johtoon. Viidenteen otteluun Wild tuli sisuuntuneena eikä antanut Jetsille mitään palaa sarjan katkaisuun, vaan otti vakuuttavan 0-4 vierasvoiton ja vei sarjan takaisin Minnesotaan. Ja tasoihin Wild onnistui sarjassa pääsemään jättämällä Jetsin toista kertaa putkeen nollille ja sarja venyi näin seitsemänteen otteluun.

Seitsemäs peli Winnipegin loppuunmyydyssä MTS Centressä. Kotifanit antavat joukkueelle kovasti uskoa, mutta Minnesota on onnistunut nousemaan kuilusta ottelusarjassa tasoihin ja henkinen yliote on heillä. Avauserä ottelussa on tunnusteleva ja tauolle mennään 0-0 tilanteessa molempien saadessa perille vain 6 laukausta. Toisessa erässä Jets avaa maalihanat ajassa 24:47 Josh Morisseyn iskiessä pudotuspelien toisen maalinsa. Seitsemän erän mittaisen maalittoman putken katkaisu toi selvästi virtaa Jets-joukkoihin ja ajassa 30:12 Auston Matthews huudatti kotiyleisöä uudelleen. Toiselle erätauolle päästiin 2-0 johtolukemista. Kolmannen erän alkupuolella Wildin Mike Reilly onnistuu kaventamaan ja Wildin vimmattu kiri alkaa. Pavelec kuitenkin pysäyttää loput 12 kutia kolmannessa erässä ja Jets etenee pelaamaan Stanley Cupista! Kaksi kovaa seitsemän ottelun sarjaa takana ja Jets on niistä selviytynyt voittajana. Jätetään finaalit seuraavaan osaan.

 

[Gendron]

Arizona Coyotes – Kesä 2019 (EHM)

Tämän vuoden varaustilaisuutta ajatellen meidän tilanteemme oli hyvin poikkeuksellinen aikaisempiin kausiin nähden, sillä ykköskierroksemme vuoro oli vasta draftin 25. Skoutit kertoivat tämän vuoden draftin olevan erittäin syvä, joten päätin treidata ykköskierroksen vuoromme kahteen kakkoskierroksen vuoroon.

ARI: 1/2019 draft pick < --- > SJS: 2x 2/2019 draft pick

Sharksista saadut vuorot olivat numeroille 38 ja 53. Näiden myötä meillä oli kakkoskierrokselle peräti neljä vuoroa ja koko draftiin niitä oli yhdeksän.

NHL Entry Draft 2019:
1. Danko Tateson, C → WPG
2. Nick Jacobs, RW → FLA
3. Mikael Hedström, LD → OTT
4. Pete Balsamo, LW → NYR
5. Gardiner Betts, C → NJD
38. Michael Downing, C (Marshfield (HS-MA) – 68 gp, 57+48=105, +24, 89 pim) → ARI
Nopea sentteri, joka on taitava kiekon kanssa. Omaa erittäin hyvän pelikäsityksen ja myös laukaus lähtee napakasti. Puolustuspelissä suurimmat puutteet. Lähtee ensi kaudeksi Mainen yliopistoon.
49. Mitch Chevrier, G (Portland Winterhawks (WHL) – 56 gp, 32-23-1, 2.43, 91,7 %) → ARI
Isokokoinen maalivahti, joka myös sijoittuu hyvin. Aika tasainen kaikilla osa-alueilla ja hänen toivotaan ottavan vaadittavia kehitysaskelia tulevien kausien aikana.
53. Leo Brown, LW (Lethbridge Hurricanes (WHL) – 65 gp, 7+10=17, +2, 65 pim) → ARI
Duunarilaituri, joka on vahva laitojen lähellä. Erittäin kovan fysiikan ansiosta jaksaa taklata ja vääntää vaihdosta toiseen. Kiekollisessa pelissä kehittämistä.
55. Guy Weismann, C (Brainerd (HS-MN) – 60 gp, 21+31=52, +20, 86 pim) → ARI
Aggressiivinen kahden suunnan sentteri, joka pelaa viimeiseen asti joukkueelle. Kiekonkäsittely aika heikkoa. Skouttien mielestä hän on köyhän miehen Ryan Kesler.
85. Chadd Lafontaine, LW (Victoria Royals (WHL) – 71 gp, 44+39=83, +14, 68 pim) → ARI
Pienikokoinen snaipperi, joka osaa haistella maalipaikkoja hyvin. Luistelu ja puolustuspeli vaatii kehittymistä.
118. Landon Gustafson, LW (Waterloo Black Hawks (USHL) – 54 gp, 24+23=47, -6, 22 pim) → ARI
Hyvin samankaltainen pelaaja kuin edellä varattu Lafontaine. Luistelu hänellä on parempaa, mutta toisaalta hyökkäyspään uhka ei ole yhtä kova.
145. Zack Lindgren, C (Carmel Gold (HS-IN) – 60 gp, 59+54=113, +32, 54 pim) → ARI
Hyökkäyspään taidot ovat huippuluokkaa, mutta todella pieni koko (171/75) tiputti hänet viidennelle kierrokselle asti. Voi kehittyä huipputaspn NHL-pelaajaksi tai jäädä alasarjajyräksi.
175. Nik Bissonnette, C (Peterborough Petes (OHL) – 68 gp, 28+36=64, +2, 36 pim) → ARI
Jo neljäs sentteri tähän draftiin. Luistelee hyvin ja tekee paljon töitä jäällä. Muilta osa-alueilta kuitenkin vielä hyvin kaukana NHL-tasosta.
205. Radomir Sykora, RW (PSG Zlin (Cze) – 9 gp, 0+1=1, -3, 4 pim) → ARI
Viimeisenä varattiin parimetrinen ja yli satakiloinen laituri, joka on kokoisekseen todella nopea. Muuten täysi raakile ja kehittyä pitää paljon.

Lähteneet pelaajat:
- Connor Murphy (RFA)
- Christian Ehrhoff
- Philip Samuelsson
- Darren Raddysh
- Zach Trotman
- Jason Spezza
- Antoine Vermette
- Austin Watson
- Nick Merkley (RFA)
- Conor Garland (RFA)
- Michael Bunting
- Laurent Dauphin

Vapaiksi lähteneistä pelaajista jonkinlaisia menetyksiä olivat ainoastaan Spezza ja Watson. Spezzan palkkapyynti oli edelleen liian korkea eikä hän loppukauden aikana ollut ihan niin hyvä kuin odotin. Watsonin olisin mielellään pitänyt hyvän kauden jälkeen, mutta hänkin vaati paria miljoonaa kaudesta, joka on alempien ketjujen laiturille aika paljon. RFA-kolmikon kanssa luotan siihen, että saan sopimukset tehtyä heidän kanssaan kauden alkuun mennessä. Vermetten ja Ehrhoffin vapauttaminen ei ollut vaikea päätös, sillä kumpikin vietti viime kaudella katsomossa pitkiä aikoja. Loput lähtijät olivat farmipelaajia, joille en tulevaisuutta NHL:n puolella näe.

Oliver Ekman-Larssonin nimeä ei lähteneiden pelaajien listassa näy, sillä sain tehtyä hänen kanssaan viiden vuoden jatkosopimuksen ($9milj/kausi). Kallishan hän on, mutta luotan hänen pelaavan sopimuksensa arvoisesti. Myös maalivahti Louis Dominguelle tehtiin yhden vuoden jatko ($1.1milj/kausi). Todennäköisesti tuleva kausi jää Dominguen viimeiseksi Arizonassa, sillä Evan Fitzpatrick on toivottavasti vuoden päästä valmis NHL:ään.

Tulleet pelaajat:
+ Trevor van Riemsdyk (1v, $0.95milj/kausi, 2-way)
+ Iiro Pakarinen (2v, $1.4milj/kausi)
+ Paul Bittner (2v, $0.975milj/kausi, 2-way)
+ Kent Björkman, Louis Philip Burns & Antoine Morand (ELC-sopimukset kaikille)

Uusista hankinnoista merkittävin oli Iiro Pakarisen kahden vuoden sopimus. 27-vuotias laituri tuo kilpailua alempiin ketjuihin ja käytännössä ottaa Austin Watsonin paikan rosterissa. Viime kaudella Pakarinen teki Oilersissa 67 otteluun tehot 5+10. Bittner ja van Riemsdyk hankittiin pääasiassa AHL:n puolelle.

Heinäkuun aikana RFA-pelaajista Connor Murphy (2v, $0.8milj/kausi) ja Nick Merkley (3v, $1.4milj/kausi, 2-way) kirjoittivat kanssamme uudet sopimukset. Murphyn saimme kiinnitettyä todella halvalla, sillä edellisellä kaudella hän tienasi yli kaksi miljoonaa dollaria. Hänen roolinsa ei tule olemaan ensi kaudella yhtä suuri kuin aikaisemmin, sillä uusia nimiä on ajamassa kehityksessä hänestä ohi. Yhtä kaikki, Murphy on luotettava syvyyspakki, joita tarvitaan aina. Merkleyllä on takanaan kaksi yli 50 pisteen kautta AHL:ssä ja nyt hänellä olisi tavoitteena raivata itselleen paikka NHL-miehistöstä. Kilpailu sinne on kovaa, sillä esimerkiksi Max Jones ja Clayton Keller kilpailevat juuri samoista paikoista ja harjoituskausi tulee olemaan ratkaiseva näiden osalta.

Harjoituspelit menivät tänä vuonna hienosti. Kahdeksan ottelun saldona oli 5-1-2. Ketjuja pyöriteltiin aika paljon ja nuoret lupaukset saivat näytönpaikkoja kokoonpanossa. Harjoituskauden tehokkain oli Dylan Strome tehoin 6+5=11. Myös viime kaudella läpimurron NHL:ssä tehnyt Saku Könönen pelasi hienot harjoitusottelut tehden yhdeksän tehopistettä. Harjoituskauden aikana teimme myös yhden pienen siirron, kun poimimme Petter Granbergin waiver-listalta. 27-vuotias ruotsalaispuolustaja pelasi viime kaudella St. Louis Bluesissa 57 ottelua tehoin 1+8=9. Hänet lähetettiin kuitenkin harjoituskauden päätteeksi farmijoukkueeseemme.

Kauden alkaessa joukkueen kokoonpanomme näyttää tältä:

Jamie Benn - Dylan Strome - Mikkel Bödker
Max Domi - Saku Könönen - Anthony Duclair
Chris Kreider - Joel Fleming - Iiro Pakarinen
Kerby Rychel - Tyler Gaudet - Kyle Baun
Brendan Perlini, Nick Merkley
AHL: Max Jones, Clayton Keller, Robin Kovacs, Antoine Morand, Paul Bittner...

Oliver Ekman-Larsson - Michael Stone
Morgan Rielly - Luke Green
Kyle Capobianco - Dustin Byfuglien
Connor Murphy
AHL: Trevor van Riemsdyk, Petter Granberg, Michael Campoli...

Jake Allen
Louis Domingue
AHL: Evan Fitzpatrick

Viime kaudella erinomaisesti esiintynyt Könönen saa aloittaa kauden kakkossentterinä ja vuonna 2017 koko draftin toisena varattu Fleming nousee farmista kolmossentteriksi. Fleming sai näytönpaikan ylhäällä heti varauksen jälkeisellä kaudella, mutta taso ei vielä silloin riittänyt. Hyökkäyksessä tullaan kierrättämään pelaajia aika paljon, sillä esimerkiksi Perlini teki viime kaudella 17 maalia, eikä hän mahdu avausottelussa kokoonpanoon. Puolustuksessa suurin mielenkiintoni kiinnittyy Greeniin, jonka varasin vuonna 2016 kakkoskierroksella. Hän voitti viime kaudella AHL:n puolustajien pistepörssin tehoin 13+38=51 ja kehitys on ollut viime kausien aikana valtavaa.

Seuraavaan viestiin runkosarjan ensimmäinen puolisko.

 

[Tiiviste]

Carolina Hurricanes 2018-2019
EHM

Sopimus päättyi:
G Scott Darling
D Mark Borowiecki
D Michal Jordán
D Julius Honka
D Tyler Ganly
D Roland McKeown
C Pavel Datsyuk
RW Zack Boychuk
RW Patrick Brown (waivers)

FA-hankinnat:
G Kari Lehtonen (1v $3,000,000)
D Mike Green (2v $4,500,000/y)

Jatkan jälleen samanlaista linjaa: muutamat täsmähankinnat vapaista, ja muuten luotto on omissa varauksissa. Hyökkäyksessä alkaa olemaan tungosta, joten ainoat aukot löytyivät alempaa. Scott Darlingin lähdettyä piti etsiä uusi maalivahti, kun omat varaukset eivät olleet kehittyneet vielä NHL tasolle. Yhden vuoden sopimuksella Antti Raannan kaveriksi hommattiin kokenut Kari ”kärppä” Lehtonen. Tällä parivaljakolla kuvittelisi pärjäävän tämän kauden. Puolustus oli sen verran nuori Faulkia lukuunottamatta, että kokemusta tarvittiin. Mike Green täyttää juuri sopivasti aukon TOP4-pakeissa, joihin Pescellä, Slavinilla ja Murphylla ei rahkeet riitä.

Pre-season 4-0-2

Harjoitteluottelut sujuivat taas ihan hyvin, ja lupaa hyvää ettei yhtäkään tappiota tullut varsinaisella peliajalla. Tällä kertaa Carolina rankattiin ennakoissa jopa sijalle 21, eli jopa kriitikoiden mielestä ollaan menty eteenpäin. Alexander Nylander on myös rankattu NHLn kuudenneksi parhaaksi prospektiksi, ja myös itse odotan häneltä läpimurtoa tällä kaudella.

Tulevaan kauteen alustava kokoonpano näyttää tältä:
Chris Kreider – Victor Rask – Elias Lindholm
Jeff Skinner – David Backes – Teemu Pulkkinen
Alexander Nylander – Lucas Wallmark – Steve Suter
Nick Paul – Jordan Staal – Kris Versteeg
Mathieu Foget, Brock McGinn

Noah Hanifin – Justin Faulk
Haydn Fleury – Mike Green
Jacob Slavin – Brett Pesce
Ryan Murphy

Antti Raanta
Kari Lehtonen

Lokakuu 5-4-0

Tutulla meiningillä kausi starttasi, eli tasaisesti voitetaan ja hävitään pelejä. Nyt on paljon silti positiivista. Kauden avausmaalin teki Alexander Nylander, joka teki siis samalla koko NHL uransa ensimmäisen maalin. Ruotsalaislaituri keräsi ensimmäiseen 9 otteluun mukavat tehot 2+2. Myös Steve Suter ja Nick Paul ovat olleet erittäin hyviä, kokeneiden pelaajien lisäksi.
Pakiston TOP4 porukka on erinomainen, ja tästä tulee olemaan vielä paljon iloa kaikille. Yksi hieno heti tapahtui myös, kun Haydn Fleury iski uransa ensimmäisen maalin pelattuaan ensin 102 ottelua NHLää.

Marraskuu 7-3-4

Nyt alkaa porukan peli sujumaan, ja se näkyy tulostaulussa. Tällä hetkellä ollaan itäisen konferenssin sijalla 6, ja kuukauteen mahtui niin neljän ottelun voitto- kuin häviöputkikin. Eli pientä epätasaisuutta havaittavissa, mutta tärkeintä on että joukkue pärjää pitkästä aikaa.

CAR: C Nicolas Roy <-> ARI: LD Patrick Sanvido, the 2019 4th & 5th round picks

Pieni treidikin kerkesin tapahtumaan tällä kaudella. Nicolas Roy on siis Hurricanesin vuonna 2015 neloskierroksella varaama puolustava sentteri, joka on jostain syystä herättänyt joukkueiden huomiota parikin kautta. Noh, nyt kun sentteristössä alkaa olemaan jonkinlaista tunkua lupauksien suhteen, enkä usko että Roy tuosta enää paranee, olin valmis hyväksymään tarjouksia. Arizona tarjosi parit varaukset sekä 22-vuotiasta stay-at-home pakkia, joten tämä oli ihan hyvä kauppa. Sanvido pelaa farmissa, mutta tuuraa tarvittaessa ylhäällä.

Joulukuu 6-5-3

Joulukuu oli taas pelillisesti melko tasapaksu, mutta riittävä määrä pisteitä napsittiin että pysyttäisiin pudotuspeliviivan yläpuolella. Skinner, Rask, Kreider ja Faulk edelleen tärkeitä pelaajia joukkueessa.

CAR: rights to Braden McCabe <-> TOR: rights to Frédérik Gauthier

Viimekesänä tuli draftissa varailtua melko iso läjä voimahyökkääjiä joten niistä oli helppo luopua. Lucas Wallmark on edelleen potentiaaliaan heikompi pelaaja, joten päätin lähteä sentterimarkkinoille. Toronto ei ollut tehnyt sopimusta Gauthierin kanssa, joten otinpa kaverin talteen lähinnä leveyspelaajana. Jonkin sortin potentiaalia hänessä myös on.

 

[Plair]

Hienoa että tämäkin ketju on jälleen aktivoitunut. Mielenkiintoista ja viihdyttävää luettavaa löytyy. Itse aloitin EHM:n puolella pitkästä aikaa työttömänä ja ensimmäiseksi pestiksi valikoitui Aasian liigassa pelaava Daemyung Sang, joka olikin ainoa seurajoukkue mistä sain työtarjouksen. Lisäksi otin vastaan Etelä-Korean maajoukkueen GM:n tehtävät, vaikka kiinnostusta löytyi myös Liettuan maajoukkueesta sekä Norjan ja Kazakhstanin alle 20-vuotiaiden maajoukkueista. Kausi Daemyungin peräsimessä oli yhtä haasteellinen mitä ennen kauden alkua osasi odottaakin, sillä ensimmäiset 20 ottelua taisivat mennä yhdellä voitolla. Kauden mittaan tulokset kuitenkin lievästi paranivat ja saimme kehitettyä varsinkin nuoria runkopelaajiamme myös maajoukkueen käyttöön. Maajoukkueessa olen päässyt myös kahden Challenge Cupin voiton myötä menestyksen makuun, ja varsinkin voitot Tanskasta & Japanista ovat kertoneet joukkueen potentiaalista. 6 ottelua, 6 voittoa - ja reputaatio nousee kohisten!

 

[Sabaton]

NHL 16
Winnipeg Jets

Kausi 2: Finaalit sekä palkinnot

Pudotuspelien kulku kolmen ensimmäisen kierroksen osalta on luettavissa viime viestistä. Nyt keskitytään kuitenkin finaaleihin! Loppuottelusarjassa vastaan asettuu Montreal Canadiens, joka nappasi runkosarjassa idän viimeisen playoff-paikan, mutta onnistui kaatamaan ensin Capitalsin sekä Penguinsin voitoin 4-2 ja konferenssifinaaleissa toisen yllättäjän Columbus Blue Jacketsin 4-0. Lepoetu on siis Montrealin puolella, sillä pelattuja otteluita heillä on pudotuspeleissä neljä vähemmän kuin Jetsillä. Runkosarjassa Canadiens kohdattiin kahdesti. Tuloksina oli kotivoitto sekä vierastappio samoin 4-2 lukemin ja onneksi sarja aloitetaan kotiedulla Winnipegistä. Wild-sarjan viimeisen ottelun kolmannessa erässä Auston Matthews joutui jättämään pelin kesken ja hän on sivussa ainakin ensimmäisestä finaalista.

Avausfinaali ja finaalipaikasta hurmioitunut Jets pelasi kauden parhaan ottelunsa oikeaan aikaan. Liigan maalivahtieliittiin kuuluva Carey Price joutui kaivamaan kiekon selkänsä takaa viidesti, kun puolestaan Ondrej Pavelec pelasi pudotuspelien ensimmäisen nollapelinsä ja näin tuloksena oli murskaava 5-0 voitto. Jetsin maalihanat eivät tyrehtyneet toisessakaan ottelussa, mutta Canadiens antoi jo huomattavasti tiukemman vastuksen. Tuloksena oli kuitenkin 4-3 voitto jatkoajalla ja finaalisarjassa 2-0 johto. Kolmannessa ottelussa Montrealissa ratkaisu venyi jälleen jatkoajalle. Jets kuitenkin tuntui näissä pudotuspeleissä olevan ratkaisuhetkien joukkue ja klaarasi jälleen jatkoaikavoiton tällä kertaa lukemin 2-1. Näin ollen Winnipeg oli saanut hankittua itselleen neljä mahdollisuutta sarjan katkaiseminen ja himoitun Stanley Cupin voittamiseen. Melkoisen uskomaton tilanne!

Ensimmäistä katkaisupaikkaa Jets ei onnistunut käyttämään, vaan Montreal otti helpohkon 4-1 kotivoiton. Tappiota enemmän harmittaa ykköstykki Mark Scheifelen loukkaantuminen, joka pitää varmuudella miehen sivussa lopuista otteluista. Sairastuvalta Auston Matthews onneksi pääsi mukaan viidenteen otteluun. Viidennessä finaalissa Winnipegin kotikaukalossa Tyler Myers vei ensimmäisessä erässä Winnipegin johtoon, mutta harmittavasti 20 sekuntia ennen erän päätöstä David Desharnais onnistui hyödyntämään Drew Staffordin saaman pelin viivyttämis-rangaistuksen. Toisessa erässä Nikolaj Ehlers vei isännät jälleen johtoon. Tämän jälkeen Jets pääsi vielä kahdesti ylivoimalle, muttei onnistunut käyttämään paikkojaan. Toiselle erätauolle päästiin kuitenkin maalin johdossa. Kolmannen erän alkuun Ben Chiarot otti rangaistuksen kinnipitämisestä, mutta Canadiens ei onnistunut maalinteossa ja liki välittömästi rangaistuksen päätyttyä iski Auston Matthews! Eikä tästä minuuttiakaan, kun Nikolaj Ehlers iski illan toisen maalinsa ja vei Jetsin 4-1 johtoon. Tämä johto piti summerin soittoon saakka ja näin ollen Jets voitti historiansa ensimmäisen Stanley Cupin. Tätä ei olisi kukaan voinut ennustaa ennen kautta!

Pudotuspeleissä Jets oli tehdyissä maaleissa ja tehtyjen maalien keskiarvossa omaa luokkaansa ja puolustuskin piti tilastojen valossa kolmanneksi parhaiten. Ylivoimamaaleja Jets teki eniten ollen prosenteissa neljänneksi paras ja alivoimakin toimi kelvollisesti ollen seitsemänneksi parasta. Mainitaan myös tässä päivityksessä Ottawa Senatorsin otteista, jonka ykkösvaraus siirtyi ennen kautta Winnipegille. Senators putosi pudotuspelien avauskierroksella Detroitille, joten varausvuoro tulee olemaan siinä viidennentoista paikkeilla. Näin ollen ainakin yksi tuleva NHL-pelaaja on mahdollista saada haaviin. Yksilötasolle siirryttäessä playoffien pistepörssin voiton vei ylivoimaisesti Mark Scheifele, joka ratkaisevan finaalin huilista huolimatta repi Blake Wheeleriin seitsemän pisteen kaulan. Scheifelen lopullinen saldo oli 6+21=27 24 otteluun ja 21 syötöllä otettiin myös syöttöpörssi kotiin. Jets-pelaajat maalasivat varsin tasaisesti, joten maalipörssin kärkeen nousi Nick Foligno viidellätoista osumalla ennen Max Paciorettyä. Jäähypenkkiä eniten kulutti viime kauden runkosarjan jäähykuningas Ben Chiarot ja tehotilaston voitti Jacob Trouba. Voittomaalien ykkönen oli Max Pacioretty ennen Mathieu Perreaultia. Yli kymmenen ottelua pudotuspeleissä pelanneista paras torjuntaprosentti oli Petr Mrazekilla (94,40%) Pavelecin ollessa lähin haastaja. Mrazekin PMK (1,69) oli myös omaa luokkaansa.

Palkinnot:

Stanley Cup: Winnipeg Jets
Presidents' Trophy: Edmonton Oilers
Clarence S. Campbell: Winnipeg Jets
Prince of Wales: Montreal Canadiens
Art Ross: Patrick Kane, Chicago Blackhawks
Hart: John Tavares, New York Islanders
James Norris: Erik Karlsson, Ottawa Senators
Lady Byng: Patrick Kane, Chicago Blackhawks (toinen putkeen)
Calder: Michael Dal Colle, New York Islanders
Conn Smythe: Ondrej Pavelec, Winnipeg Jets
Vezina: Martin Jones, San Jose Sharks
William M. Jennings: Cam Talbot&Laurent Brossoit, Edmonton Oilers
Bill Masterton: Connor Murphy, Arizona Coyotes
Frank J. Selke: Patrice Bergeron, Boston Bruins (neljäs putkeen)
Ted Lindsay: John Tavares, New York Islanders
Maurice Richard: Patrick Kane, Chicago Blackhawks (toinen putkeen)

AHL:n mestaruus karkasi toisena kautena peräjälkeen Texas Starsille. Suomalaisittain AHL:sta kuului mukavia uutisia, kun Julius Honka valittiin koko liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi ja luonnollisesti myös parhaaksi puolustajaksi. AHL:n parhaaksi maalivahdiksi valittiin puolestaan Juuse Saros. Seuraavassa osassa paketoidaan upea kausi tilastojen sekä pelaaja-arvioiden muodossa!

 

[Gendron]

Arizona Coyotes – Kausi 2019-2020 part 1 (EHM)

Lokakuu (7-4-0)

Uusi kausi avattiin hienolla 4-1 vierasvoitolla Coloradoa vastaan. Toinen ottelu Chicagoa vastaan toi 4-3 tappion lisäksi muitakin huonoja uutisia, sillä joukkueen ykkössentteri Dylan Strome loukkasi olkapäänsä sen verran pahasti, että hän joutuu huilaamaan kaksi kuukautta. Hänen puuttuminen ei kuitenkaan lokakuun aikana juurikaan näkynyt, sillä seuraavasta yhdeksästä ottelusta voitimme kuusi ja olemme lokakuun jälkeen läntisessä konferenssissa neljäntenä. Viime kauden alussa tökkinyt erikoistilannepeli on tällä kaudella ihan eri tasolla, sillä alivoimamme on koko liigan neljänneksi parasta ja ylivoimakin kymmenennen sijan hujakoilla. Pelaajista tehokkain oli Max Domi, joka näyttäisi viimeinkin tekevän alkukauden perusteella läpimurtonsa NHL:n huipulle. Kuukauden aikana syntyivät komeat tehot 7+6=13. Myös Stromen loukkaantumisen myötä laidasta sentteriksi siirtynyt Jamie Benn pelasi tehokkaasti tehden lokakuussa tehot 3+9=12. Viime kaudella erinomaisesti pelannut nelosketju Kerby Rychel – Tyler Gaudet – Kyle Baun oli alkukaudella suurissa vaikeuksissa ja jokainen heistä vieraili poppariosastolla.

Marraskuu (8-3-2)

Marraskuussa jatkoimme tuloksellisesti hyviä otteita. Pelillisesti meillä ei kuitenkaan mennyt ihan niin hyvin, mitä tulokset osoittavat. Osa voitoista tuli varsin nihkeiden esitysten jälkeen ja menetimme kuukauden aikana useampaan kertaan kahden tai kolmen maalin johtoja. Ilman käsittämättömän kovan alkukauden pelannutta Max Domia meidän saldomme olisi ollut merkittävästi heikompi. Kuukauden aikana Domi tehtaili tehot 11+8=19 ja hän on noussut koko NHL:n pistepörssin kärkipaikalle. Meidän alemmat ketjumme ovat olleet alkukaudesta heikkoja, sillä viime kaudella meillä oli koko ajan neljä maalintekoon kykenevää ketjua. Nyt maalinteko on pitkälti kahden kärkiketjun harteilla ja esimerkiksi viime kaudella 34 pistettä tehnyt Kyle Baun on alkukaudella onnistunut pisteiden teossa ainoastaan neljä kertaa. Alempien ketjujen tehojen löytäminen on vielä selkeä kehityksen kohde, johon etsitään parannusta.

Saimme myös viimein tehtyä sopimuksen koko alkukauden sopimuksettomana RFA-statuksella olleen Conor Garlandin (2v, $1.2milj/kausi, 2-way) kanssa. Pienikokoinen laituri sai marraskuun aikana näytönpaikan ylhäällä ja ehti tehdä viiteen otteluun tehot 1+1.

Joulukuu (10-3-1)

Joulukuussa peli näytti huomattavasti paremmalta kuin marraskuussa. Kuukauden kohokohtana oli 4-0 voitto koko NHL:ää johtavasta Calgarysta. Saimme myös onnistumisia alkukautta laajemmalta rintamalta, mistä kertoo se, että kuukauden tehokkaimman pelaajan titteliin riitti 12 pistettä. Se meni tässä kuussa Chris Kreiderille, joka teki viisi ja syötti seitsemän maalia. Domi hidasti hiukan tahtiaan, mutta kuukauden aikana tehdyt 11 pistettä riittivät pitämään hänet pistepörssin johdossa yhdellä pisteellä ennen Flamesin Sam Bennettiä. Joulukuulta nostan myös esille tulokaspuolustaja Luke Greenin, joka on päässyt vähän hitaan alun jälkeen toden teolla NHL-rytmiin mukaan. Hän teki kuukauteen komeat 11 pistettä. Koko kauden tehot ovat 5+16, joilla johdetaan tulokkaiden pistepörssiä. Green on ollut myös meidän joukkueen tehokkain puolustaja, takanaan sellaiset nimet kuin Oliver Ekman-Larsson sekä Morgan Rielly. Sarjataulukossa tilanteemme näyttää tällä hetkellä loistavalta, sillä olemme vain pisteen Calgarya perässä. Koko konferenssin voitto on siis mahdollinen tarpeeksi hyvällä loppukaudella. Mainittakoon, että Pacific-divisioona on jälleen erittäin kovatasoinen, sillä NHL:n neljästä eniten pisteitä keränneistä joukkueista kolme pelaa siellä.

Kuukauden aikana tein kaksi uutta ja erittäin tärkeää jatkosopimusta sekä yhden treidin. Sain kiinnitettyä joukkueen kärkisentterit Dylan Stromen (3v, $3.1milj/kausi) sekä Saku Könösen (4v, $2.7milj/kausi) mielestäni erittäin halvalla tuleviksi kausiksi. Stromen alkukausi meni piloille loukkaantumisen vuoksi ja hän on ehtinyt pelata ainoastaan 12 ottelua. Niissä ovat kuitenkin syntyneet mukavat tehopisteet 2+9, joten hyvä pistetahti löytyi heti loukkaantumisen jälkeen. Viime kaudella läpimurtonsa tehnyt Könönen on muodostanut tämän kauden tehoketjun Domin sekä Anthony Duclairin kanssa. Isokokoinen sentteri on pelannut joukkueen kaikissa 38 ottelussa ja tehnyt niissä 31 tehopistettä (7+24). Molemmat heistä ovat vasta 22-vuotiaita, joten heidän parhaat vuodet ovat toivottavasti vasta edessäpäin.

Stromen toivuttua loukkaantumisestaan, meillä oli 15 hyökkääjää rosterissa. Ainoat, jotka olisi voinut lähettää farmiin ilman waivereita, olivat Saku Könönen ja Joel Fleming. Vaikka Flemingin alkukausi onkin ollut pieni pettymys, hyökkäyksestä löytyi monta muuta vielä enemmän alisuorittanutta kaveria, joista yksi oli Nick Merkley. Hän sai näyttää osaamistaan 17 ottelussa, joissa syntyivät yksi maali ja yksi syöttö. Lisäksi senttereiden suhteen tie ylöspäin on lähes täysin tukossa, joten hänestä luopuminen ei ollut vaikea päätös.

ARI: Nick Merkley < --- > MTL: 2/2020 draft pick

Joukkueen Top-5 pistepörssi:
1. Max Domi – 38 gp, 26+17=43, +22, 26 pim
2. Chris Kreider – 38 gp, 18+14=32, +5, 19 pim
3. Saku Könönen – 38 gp, 7+24=31, +20, 4 pim
4. Jamie Benn – 38 gp, 8+22=30, -1, 18 pim
5. Anthony Duclair – 38 gp, 7+22=29, +23, 28 pim

 

[Stark]

Sarjasijoitus vuodenvaihteessa on luonnollisesti surkea 15. Tehdyissä ja päästetyissä maaleissa Panthers sijoittuu huonoimmalle kolmannekselle ja ylivoima on liigan huonointa.

Vuoteen 2018 lähdetään vain ja ainoastaan parantamaan. Tärkeintä olisi löytää alavireiselle Barkoville sopivat laiturit. Kenties ykkössentterin tontti on edelleen nuorelle suomalaiselle liian vaativa.

Näin alavireisesti päättyi edellinen raportti. Nyt siis raportti loppukaudesta 2017-2018.

Vuoden alkajaisiksi tuloksia nuorten MM-kisoista: Kanada vei mestaruuden nimiinsä voittaen Ruotsin finaalissa 3-1. Venäjä vei pronssit voittaen Suomen selkeästi 6-3. Kisojen paras pistemies oli CSKA:n Mikhail Meshcheryakov komealla saldolla 4+10=14 kuudessa ottelussa. Panthersin lupauksista kisoihin osallistuivat Patrik Laine, Otto Koivula, Mark Rubinchik ja Maxime Comtois. Laineelle kisat olivat pettymys. Seitsemässä pelissä syntyi vain tehot 2+2. Puolustavampaa roolia pelaava Koivula teki rooliinsa nähden hyvät 1+3. Venäjän riveissä innokkaasti hyökkäävä puolustaja Rubinchik iski 2+1 ja lähinnä Kanadan kakkosketjussa hyökännyt Comtois 2+3. Ei siis mitään loistosuorituksia ja etenkin Laineen tehot nostattavat kysymyksiä siitä, oliko nuorukaisen järkeä jäädä vielä Liigaan yhdeksi kaudeksi.

Tammikuu 2018 (8-6-0)
Vuosi NHL:n puolella alkoi makealla rankkarivoitolla Lightningista ja heti perään kaatui hallitseva mestari Penguins. Tammikuu oli muutenkin joukkueelta hieman parempaa suorittamista. Ykkösketju Huberdeau (6+6) - Bjugstad (10+7) - Mantha (7+4) oli etenkin kovassa vireessä. Tällä tahdilla jokaisella paukkuu henkilökohtaiset piste-ennätykset hyvinkin pian. Myös puolustaja Michael Matheson (1+9 tammikuussa) alkaa pikkuhiljaa lunastaa potentiaaliaan. Edelleen joukkueelle sattuu kuitenkin liikaa ohipelejä ja maalinteko on nyt liikaa tuon uusitun ykkösen varassa. Barkov jatkaa vaatimattomalla pistetahdilla ja kaiken lisäksi Sashalla on joukkueen heikoin +/-. Helmikuussa Barkovin vierellä kokeillaan tunnollista väkkärää Rocco Grimaldia. Myös Darcy Kuemper on edelleen hieman liian ailahtelevainen ollakseen ihan NHL:n eliittiä.

Helmikuu 2018 (3-1-1)
Helmikuu oli vain viiden ottelun mittainen, sillä Olympialaiset katkaisivat kohtuu hyvin alkaneen kuukauden. Panthers otti voitot Kingsista ja Maple Leafsista kahdesti. Detroitille kärsittiin kirvelevä rankkaritappio. Bjugstad ja Barkov tekivät molemmat viiteen peliin kolme maalia. Kauppojen takaraja tuli myös vastaan ja Panthers oli melko hiljaa. Venäjältä SKA:sta hankittiin tulisen laukauksen omaava 23-vuotias Alexander Barabanov. Loukkaantumisherkkyys ja pehmeys voidaan laskea nuoren venäläisen heikkouksiin, mutta maalinteossa Barabanov on terävä. SKA:ssa syntyi kahden kauden aikana yhteensä 55 maalia. Olisiko tässä vihdoin Barkovin laidalle se The Superman? Lisäksi Blue Jacketsin kanssa tehtiin mielestäni suht hyvä kauppa, kun lupaava ja tunnollinen keskushyökkääjä Alexander Wennberg sekä AHL:ssä kovia tehoja mättänyt Petrus Palmu siirtyivät Floridan lämpöön. Toiseen suuntaan liikkuivat joukkueen potentiaalisin maalivahtilupaus Callum Booth sekä neljänellä kierroksella viime kesänä varattu laitahyökkääjä Jacob Bengtsson. Boothilla potentiaalia riittää, mutta nuorukainen on vielä kaukana valmiista. Wennberg sen sijaan on jo jonkin verran kannuksia ansainnut ja huonoimmillaankin kehittynee monipuoliseksi kolmossentteriksi ja av-mieheksi. Jostain syystä Blue Jackets oli hänestä valmis luopumaan melko huokeaan hintaan. Olisiko syynä sitten lähestyvät sopimusneuvottelut.

Olympialaisissa järjestys oli 1. Venäjä 2. Ruotsi 3. Kanada. Panthersiin mitalit kaulassa palaavat Dmitri Kulikov ja Jonathan Huberdeau. Kisojen pistepörssin vei Alexander Ovechkin ja maalipörssin Tyler Seguin. Panthersin pelaajista tehokkain oli Alexander Barkov, joka Suomen paidassa teki viiteen otteluun 2+5. Kuriositeettina mainittakoon, että kisoihin oli selvinnyt veljeskansamme Unkari, joka teki tasan kaksi maalia.

Olympiaurhot saapuivat joukkueeseen takaisin ja pieniä muutoksia oli edessä. Julien Gauthier siirtyi suuremmalle vastuulle Portlandiin ja veteraani Joe Thornton saa huilata, kun Wennberg näyttää uudelle joukkueelleen mikä onkaan miehiään. Thorntonin kausi on ollut huono, kun 58 peliä on tuottanut vain tehot 2+11 laukaisuprosentin näyttäessä karua lukemaa 3.3. Onhan Jumbon veto tosin nykyään ihan nallipyssy.

Maaliskuu (8-5-2)
Maaliskuun ensimmäinen peli Flyersia vastaan ratkeisi rankkareilla, kun uusi hankinta Barabanov oli ainoa onnistuja. Toki Bjugstad piti kahdella maalillaan huolen, että peli ylipäätään jatkui varsinaisen peliajan jälkeen. Barabanovin debyytti olikin vahva ja nuorukainen laukoi ahkerasti, joskin tuloksetta. Wennberg sen sijaan esiintyi flegmaattisesti. Heti maaliskuun alusta vastoinkäymiset iskivät joukkuetta voimakkaasti loukkaantumisten muodossa. Sivuun joutuivat muutamaksi viikoksi ykköskentän Bjugstad ja Mantha sekä kuusi ottelua tehoin 1+2 pelata ehtinyt Wennberg. Maaliskuun saldo oli loukkaantumisista huolimatta joukkueen parasta tekemistä tällä kaudella. Kauden pisin voittoputkikin nähtiin viiden peräkkäisen vierasvoiton myötä.

Jonathan Huberdeau on liigan pistepörssissä parhaana vasempana laitahyökkääjänä sijalla 9. Helmikuussa hankittu Barabanov teki 16 otteluun ihan lupaavat 5+5=10 pistettä. Jälleen saatiin myös yksi suomalainen lisää NHL-tilastoihin, kun ECHL:n Manchester Monarchsissa hyvin pelannut Jesper Piitulainen sai palkkion NHL-ottelun muodossa. Piitulainen kiitti mahdollisuudesta maalilla ja pelasi muutenkin pirteän ottelun Washington Capitalsia vastaan. Maali syntyi pienestä kulmasta Jason Zuckerin loistavasta syötöstä Braden Holtbyn selän taakse. Joukkue on sijalla 12. itäisessä konferenssissa ja pettymykseen on tämäkin kausi päättymässä. Pudotuspeliviiva on karannut 11 pisteen päähän, kun otteluita on jäljellä enää kuusi kappaletta. Jatkosopimusneuvottelut Wennbergin kanssa uhkaavat osoittautua todella hankaliksi. Agentti ja minä olemme melkoisen kaukana toisistamme.

Huhtikuu (4-2-0)
Kausi päättyi Panthersin osalta ihan kohtalaisesti, joskin 11. sija hävittiin viimeisessä ottelussa Sabresille. Bjugstad ehti tehdä kauden 30. maalinsa ennen, kuin loukkaantui uudelleen loppukaudeksi. Big Nickin loukkaantumisherkkyys on noussut pieneksi huolenaiheeksi. Kauden päätteeksi iso osa pelaajista suuntasi maajoukkueen matkaan Tanskaan MM-kisoihin. Jaetaan joukkueelle muutamat plussat ja miinukset nyt kun kausi on päättynyt:

+ Nick Bjugstad: Ehdottomasti joukkueen suuri onnistuja. 64 otteluun syntyi tehot 30+19=49 pistettä, oma piste-ennätys ja joukkueen pistepörssin kakkossija. Oli myös koko liigan maalintekijätilastossa 30. parhaan joukossa. Tehotilastossa Bjugstad oli myös joukkueen paras.
+ Jonathan Huberdeau: Huberdeau innostui Bjugstadin laidalla uuteen piste-ennätykseensä 25+50=75 ja sijoittui koko liigan pistepörssissä 10. parhaan joukkoon. Parannettavaa jäi lähinnä laukaisuprosentissa.
+ Anthony Mantha: Ykkösketjun kolmas lenkki oli alkukaudesta jopa koirankopissa, kunnes teki valmentaja Hartleylle mahdottomaksi pitää miestä pois kokoonpanosta. 59 ottelua tuotti tehot 21+19=40.
+ Darcy Kuemper: Joukkueen ykkösmaalivahti otti askeleen eteenpäin ja torjui pudotuspeleistä jääneen joukkueen maalilla suhteellisen hyvillä tilastoilla.

- Dmitri Kulikov: Kulikov ei saanut maalitiliään auki koko kauden aikana ja pistesaldo jäi edellisiä kausia vaatimattomammalle tasolle. Lisäksi miinuksia kertyi eniten sitten surkean 13-14 -kauden. Jäähyboksissakin yli 600 ottelun veteraani istui lähes 100 minuuttia.
- Joe Thornton: Jumbo hankittiin joukkueeseen tuomaan kokemusta, johtajuutta sekä tasaisesti pisteitä. Tehot 3+12 eivät tyydytä missään mielessä. Aika on ajanut Thorntonin ohi ja loppukaudesta Wennberg onnistui keskinkertaisillakin otteilla viemään miehen pelipaikan.
- Jussi Jokinen: Edellisellä kaudella loistavat tehot iskenyt Jokinen oli suurin pettymys. 3+9=12 ja joukkueen huonoin teholukema -18. Uran huonoin kausi tuli Jussille pahaan paikkaan, sillä sopimus loppuu tähän kauteen eikä uutta ole ainakaan Floridasta tiedossa. Kaiken lisäksi kausi päättyi vakavaan loukkaantumiseen.

Pudotuspelit ja MM-kisat menossa. Lisäksi AHL:ssä Portland jatkaa vakuuttavia otteita ja on matkalla mestaruuteen. Portlandia vahvistamaan pudotuspeleihin siirtyivät Panthersista Thomas Chabot, Tyler Bertuzzi ja Alexander Barabanov.

Seuraavassa raportissa kauden loppuhuminat, kesän meiningit ja varaustilaisuus sekä hieman ennakkoa seuraavasta kaudesta.

 

[Sabaton]

NHL 16
Winnipeg Jets

Kausi 2: Pelaajatilastot sekä -arvostelut

Lyödään kausi pakettiin jokusella sanasella mestarijoukkueen pelaajistosta:

Maalivahdit:

Connor Hellebuyck 41O 21V 2,29PMK 92,60% 2NP (5O 1V 2,83PMK 90,30%)
-Tasonnostoa tulokaskaudesta ja runkosarja läpi kovilla tilastoilla ilman suurempaa notkahtamista. Otteet eivät vielä riittäneet Pavelecin syrjäyttämiseen. Sopimus loppuu, mutta toivottavasti sitä olisi varaa jatkaa. Arvosana: 8

Ondrej Pavelec 47O 25V 2,32PMK 92,30% 4NP (22O 15V 2,01PMK 93,70% 1NP)
-Mahtava kausi jälleen ja Conn Smythe todistaa, että pää kesti tosipeleissä. Sopimus päättymässä. Hieman runkosarjan prosentit tippuivat edelliskaudesta, mutta Pavelec ansaitsee silti arvosanaksi: 10

Puolustajat:

Dustin Byfuglien 62. 18+20=38 +8 64RM 25:17 (16. 4+4=8 +6 10RM 27:22)
-Puolustuksen minuuttihirmu. Loukkaantumiset hieman vaivasivat, mutta iski silti edelliskautta kovemmat pisteet runkosarjassa. Ei ole monena vuonna ollut plussalla tehotilastossa, mutta nyt oli. Arvosana: 9

Ben Chiarot 56. 1+0=1 +8 151RM 16:28 (16. 0+1=1 +4 45RM 15:49)
-Rikkonainen kausi ja vastuu putosi edelliskaudesta. Täytti paikkansa kolmospakkiparissa ollen luotettava puolustava puolustaja. Sopimus päättyy ja jatko on kiikun kaakun. Arvosana: 8

Toby Enström 82. 5+13=18 +9 4RM 18:04 (25. 0+9=9 +6 0RM 21:38)
-Jäi ensimmäistä kertaa täyden kauden pelattuaan alle 20 pisteen. Pudotuspeleissä nähtiin tasonnosto, mikä tiesi lisää vastuuta eikä hänen ollessa kentällä tarvitse ainakaan turhista jäähyistä huolehtia. Arvosana: 8

Brenden Kichton 6. 0+1=1 +1 0RM 15:10 (5. 0+0=0 -3 0RM 4:58)
-Hierarkiassa ysipakki, joka 24-vuotiaana pelasi ensimmäiset NHL-pelinsä. Pudotuspeleissä puettuja otteluita enemmän kuin pelattuja, sillä Myers pelasi parissa kamppailussa kahdessa parissa. Ei ole vielä NHL-tasoa. Arvosana: 6

Josh Morissey 74. 3+1=4 +3 16RM 18:05 (25. 2+3=5 +7 8RM 16:34)
-Sai harjoituspelien ansiosta vakituisen pelipaikan ylhäältä ja käytti paikkansa hienosti. Pudotuspeleissä nousi hienosti esiin myös kiekollisena. Lupaava ura edessäpäin. Arvosana: 9

Tyler Myers 79. 10+7=17 +0 67RM 22:03 (25. 3+4=7 +7 28RM 22:29)
-Tehollisesti vaisu runkosarja, mutta luotettava pelaaja, joka kellotti puolustuksen toiseksi kovimmat minuutit. Myös Myersin taso nousi tosipeleissä. Arvosana: 8

Duncan Siemens 30. 1+2=3 +2 35RM 17:10 (8. 0+0=0 -5 10RM 19:23)
-Uusi tulokas paikkasi hienosti loukkaantumisia runkosarjan lopussa. Playoffeissa ei vakuuttanut, mutta ikää on vasta 23, joten peruspuolustajan parhaat pelit ovat (toivottavasti) edessäpäin. Arvosana: 7

Jacob Trouba 81. 2+5=7 -6 47RM 19:00 (25. 0+3=3 +11 8RM 22:41)
-Missä on miehen tehot? 29-22-10-7 eli tehopistekäyrä on selvästi laskeva. Lisäksi vakipuolustajista ainoa, joka oli runkosarjassa miinuksella. Kuitenkin vastuu kasvoi pudotuspeleissä ja sieltä +/- tilaston voitto. Varsin kaksijakoinen kausi siis. Kovan vaihtoarvon vuoksi jopa mahdollista kauppatavaraa. Arvosana: 7

Chris Wideman 32. 4+1=5 -7 0RM 15:09 (5. 0+1=1 +0 0RM 11:20)
-Hyvän laukauksen vuoksi käyttökelpoinen ylivoimalla, mutta tasakentällisin vaikeuksissa. Vastuu jäi suunniteltua vähemmälle. Sopimus kattaa vielä ensi kauden, joten menee loukkaantumisten paikkaajana. Arvosana: 7

Hyökkääjät:

Alexander Burmistrov 79. 13+32=45 +4 0RM 17:07 (23. 3+5=8 -1 0RM 17:16)
-Iski lähes identtiset pisteet kuin edelliskaudella. Monipuolinen pelaaja. Sai paljon vastuuta erikoistilanteissa ja peliaika nousi varsin korkeaksi. Sopimus päättymässä, mutta jatkoa varmasti tarjotaan. Arvosana: 9

Andrew Copp 82. 9+13=22 -6 12RM 12:31 (25. 3+6=9 +3 4RM 12:46)
-Pelasi tämänkin kauden nelosen sentterinä ja iski hyvät tehot, etenkin pudotuspeleissä. Täytti paikkansa mainiosti. Harmittavasti hänenkin sopimuksensa on katkolla, mutta eiköhän jatkosopimus saada aikaan. Arvosana: 9

Marko Dano 82. 22+32=54 -1 11RM 17:10 (25. 4+10=14 +1 11RM 15:58)
-Ylitti 50 pisteen rajapyykin runkosarjassa ja pelasi kelvollisesti myös pudotuspeleissä. Sai etenkin runkosarjassa paljon vastuuta. Erikoistunut parittomien jäähyminuuttien mieheksi. Myös hänen sopimus päättyy ja roima palkankorotus on tiedossa. Arvosana: 8

Nikolaj Ehlers 82. 13+27=40 +6 12RM 14:01 (25. 6+6=12 +3 0RM 13:02)
-Paransi puolustuspeliään, mutta tehollisesti ei onnistunut ottamaan lisäaskelta urallaan. Nousi kuitenkin pudotuspeleissä esiin kovien pelien ratkaisijana. Arvosana: 8

Mike Hoffman 73. 25+34=59 +10 4RM 17:30 (18. 8+8=16 +5 0RM 18:53)
-Mainio avauskausi Jets-paidassa. Paransi piste-ennätystään yli kymmenellä pojolla ja pelasi myös mainiot pudotuspelit. Oli joukkueelle jopa tärkeämpi pelaaja, kun hankintahetkellä ajateltiin. Arvosana: 10

Adam Lowry 77. 5+17=22 -5 42RM 14:00 (25. 4+5=9 +5 24RM 15:14)
-Runkosarja meni hieman alakanttiin, mutta nousi esiin pudotuspeleissä. Alivoimalla tärkeä palanen, ylivoimalla ei saanut vastuuta. Pelasi finaaleissa loukkaantumisten takia kakkosen keskellä ja hyvin sujui. Arvosana: 8

Auston Matthews 82. 22+21=43 +9 23RM 15:20 (21. 7+7=14 +7 6RM 16:29)
-Tulokaskausi oli onnistunut. Etenkin Matthewsin valmius kahteen suuntaan pelaamisessa yllätti positiivisesti. Hyvät pisteet kakkosketjussa usein vaihtuvista ketjukavereista huolimatta. Arvosana: 9

Chris Neil 11. 0+1=1 -7 11RM 10:05 (1. 0+0=0 -1 0RM 10:00)
-Tärkeä pukukoppipelaaja, huono kentällä. Sopimus loppuu ja uran päättyminen Stanley Cupiin ei yllättäisi. Arvosana: 5

Mathieu Perreault 82. 11+28=39 +1 4RM 14:59 (25. 8+10=18 +2 2RM 16:26)
-Etenkin alkukausi oli todella hankala ja miestä heiteltiin ketjusta ketjuun. Tehollisesti runkosarja meni pahasti alakanttiin. Pudotuspeleissä Perreault oli kuitenkin täyttä timanttia ja tärkeä palanen ykkösylivoimaa. Sopimus katkolla. Arvosana: 8

Nic Petan 19. 2+4=6 -4 0RM 14:57 (11. 3+3=6 +4 0RM 14:22)
-Ei kyennyt AHL:ssä tai NHL:ssä viime runkosarjan tehoihin, mutta pudotuspeleissä näytti osaamisensa. Oli ratkaisevassa loppuottelussa ykkösen keskellä. Ensi kaudeksi vakituinen pelipaikka löytynee NHL:n puolelta. Arvosana: 8

Mark Scheifele 82. 18+49=67 +8 20RM 20:21 (24. 6+21=27 +6 8RM 21:23)
-Joukkueen tärkein hyökkääjä, joka pelaa jokaista erikoistilannetta. Uusi piste-ennätys syntyi ja pelasi myös vakuuttavat pudotuspelit, joista Conn Smythe ei olisi ollut vääryys. Arvosana: 10

Drew Stafford 82. 11+15=26 -3 28RM 11:44 (25. 2+10=12 +8 17RM 12:55)
-Tehot puolittuivat edelliskaudesta, mutta myös Stafford nousi esiin playoffeissa, jossa +/- oli hyökkääjistä paras. Iski ratkaisevassa finaalissa 0+3, minkä johdosta arvosana nousi pykälällä. Jääaika putosi ja Stafford on todennäköinen lähtijä kesällä sopimuksen päättymisen johdosta. Arvosana: 8

Viktor Tikhonov AHL: 64. 24+25=49 +4 14RM 17:15 (2. 0+0=0 -1 2RM 13:30)
-Kauden jo alettua AHL:n puolelle hankittu venäläinen pelasi hyvän kauden alhaalla ja se palkittiin pudotuspeliotteluilla ja nimellä pokaalin kylkeen. Kahden pelin perusteella ei kuitenkaan pysty antamaan arvosanaa.

Chris Thorburn 69. 5+5=10 -7 138RM 09:43 (25. 2+3=5 -1 31RM 09:46)
-Joukkueen sisällä pidetty veteraani. Piti pelipaikkansa nelosen vasemmassa laidassa koko kauden ajan. Pelasi varsin odotusten mukaisen kauden, joskaan ei vieläkään päässyt +/- tilastossa plussalle. Sopimus umpeutuu. Arvosana: 7

Blake Wheeler 82. 10+36=46 +9 40RM 15:43 (25. 8+12=20 +8 4RM 18:53)
-Runkosarjassa kaamea pettymys eikä odotettua 60 pisteen ylitystä nähty. Etenkin 10 maalia oli surkea saavutus vastuuseen nähden. Playoffeissa kuitenkin tärkeä lenkki, mutta heikot runkosarjaotteet mahdollistavat sen, että Wheeleristä kuunnellaan tarkkaan tarjouksia. Arvosana: 7

Seuraavaksi sitten varaustilaisuuden pariin!

 

[Siniharmaa]

Colorado Avalanche (EHM), Osa 4, Kausi 2016-2017, Pre-season ja kauden alku.

Edellisessä päivityksessä saatiin ensimmäinen kausi loppuun. Draftiin saatiin kolme ensimmäistä varausta, ja niillä napattiin Auston Matthews, Jakob Chychrun ja Patrik Laine.

Heinäkuu

Rosteristamme puuttuivat selkeä ykköskentän oikea laituri ja vasen pakki, joten näitä lähdettiin ensisijaisesti hakemaan. Vapaiden agenttien kuumin nimi tänä kesänä oli ehdottomasti Steven Stamkos. Päätinkin lähteä yrittämään Stamkosin signaamista, jolloin MacKinnon voisi siirtyä oikealle laidalle.. Koska meillä oli reilusti tilaa palkkakatossa, olisin ollut mielelläni valmis maksamaan Stamkosin 9,5 m $/y palkkapyynnön. Joukkueen johto valitettavasti ei jakanut näkemystäni ja rajoitti palkkatarjouksen 7,8 miljoonaan dollariin vuodesta. Steven ei tuohon tietenkään suostunut, joten katseet piti toistaiseksi suunnata muualle. Tarjoukset jätettiin muun muassa David Backesille ja Radim Vrbatalle, mutta heidän tiensä veivät muihin joukkueisiin

Onnistuimme kuitenkin signaamaan tukun uusia pelaajia. Ensimmäisenä sopimustarjouksen hyväksyi Boyd Gordon, joka on suorastaan alakentän jyrän prototyyppi. Vaikka ikä on jo vähän hidastanut sentteriä, hänen puolustustaidot ovat erittäin hyvällä mallilla. Seuraavana napattiin yksi suosikeistani, Darren Helm, joka on erinomainen ja halpa all-around hyökkääjä. Helm on erittäin nopea ja pystyy pelaamaan sekä molemmilla laidoilla että keskellä. Kesän isoin naaraus oli Brian Campbell, joka on edelleen ihan huippupelaaja ja täyttää roolinsa ensimmäisessä pakkiparissa ja ykkösylivoimassa. Toinen kesän pakkihankinnoista oli Braydon Coburn, joka on iso, voimakas ja hyvin liikkuva puolustava puolustaja. Loput neljä vapaata agenttia, joiden kanssa tehtiin sopimus olivat kaikki hyökkääjiä. Adam Cracknell, Kyle Chipchura, ja Riley Nash ovat lähes samasta puusta veistettyjä kuin Darren Helm, eli monipuolisia hyökkääjiä, joiden pitäisi osata puolustaa. Nash eroaa hiukan muista neljästä sillä, että on parempi hyökkäyssuuntaan, ja Chipchura taas toisaalta on hitaampi kuin muu nelikko. Viimeinen näistä hyökkääjistä olikin sitten Alex Tanguay, joka edellisellä kaudella oli treidattu pois ja pääsi nyt palaamaan Coloradoon. Kaveri alkaa olemaan jo aika vanha, mutta täyttänee roolinsa kakkoskentässä.

Vapaat agentit sisään:
Boyd Gordon, 3v, 1.680 m $/y
Darren Helm, 3v, 1.970 m $/y
Brian Campbell, 2v, 3.170 m $/y
Braydon Coburn, 3v, 2.290 m $/y
Adam Cracknell, 3v, 1.380 m $/y
Alex Tanguay, 2v, 1.630 m $/y
Kyle Chipchura, 3v, 1.430 m $/y
Riley Nash, 2v, 1.250 m $/y

Elokuu

Kesän aikana seurasimme koko ajan Stamkosin tilannetta ja miehen palkkapyyntöä, joka pikkuhiljaa laski alaspäin. Harmillisesti tosin samalla kun palkkapyyntö laski, loppui myös tila meidän sisäisestä pelaajabudjetista ja samalla laski myös seurajohdon maksimitarjouksen suuruus. Kun Stamkos lopulta kuunteli tarjouksia alle 8 miljoonasta, meillä olikin enää tarjottavana 6 miljoonaa. Lopulta herra hyväksyi Devilsin 7,4 miljoonan tarjouksen, joka oli siis pienempi kuin alunperin tarjoamamme 7,8 miljoonaa. Stamkosin hankkiminen olisi ratkaissut joukkueen suurimman heikkouden ja itseä jäi harmittamaan, että homma kariutui omaan mokaan. Jatkossa vastaavissa tilanteissa pitää jättää enemmän tilaa palkkabudjettiin, kun odotetaan pelaajan palkkapyynnön laskemista. Kyllä niitä kolmos- ja neloskentän jyriä saa vielä myöhempäänkin kesällä.

Syyskuu

Syyskuu kuluikin odottaen vesi kielellä tulevan waiver-aallon tarjontaa. Aina silloin tällöin joku kovapalkkainen tähti yritetään pistää waivereiden kautta farmiin. Tällä kertaa tosin saatiin pettyä. Waivereista jäi haaviin vain Brian Dumoulin ja Jyrki Jokipakka. Vaikkakin ovat jo 25-vuotiaita, ovat molemmat melko potentiaalisia ja jo tällä hetkellä tarpeeksi tasokkaita, jotta pystyivät jäämään ylhäälle.

Waivereista sisään:
Brian Dumoulin, 1v, 800 k $/y
Jyrki Jokipakka, 1v, 900 k $/y

Lokakuu (5-6-0)

Kausiennakossa meidät oli sijoitettu viimeisiksi ja kausi alkoikin nihkeästi kahdeksasta ensimmäisestä pelistä vain kaksi voittoa. Seurajohto oli jo aiemmin vaatinut, että tulosten tulisi parantua, jos haluisin jatkaa pestissä, joten päätin toimia. Kartoitin pikaisesti vapaiden päävalmentajien markkinoita ja silmät osuivat Marc Crawfordiin. Crawfordin statsit vaikuttivat varsin sopivilta ja hän oli ollut Avalanchen päävalmentaja, kun seura voitti Stanley Cupin vuonna 1996. Joukkueen maalivahtina tuolloin kukapa muukaan kuin nykyinen päävalmentaja Patrick Roy. Nopeasti sopimustarjousta Crawfordille, joka hyväksyy tarjouksen ja kenkää Roylle. Royn pois potkiminen ei ollut helppo päätös, sillä kaveri oli kuitenkin yksi omia lapsuuden idoleitani. Päätös oli kuitenkin pakko tehdä, sillä muuten olisin todennäköisesti itse saanut potkut. Huonoa omaa tuntoa helpotti kuitenkin se, että joukkueen tulokset paranivat heti valmentajan vaihdon jälkeen ja seuraavista kolmesta ottelusta tuli voitot.

Myös pelaajarintamalla tapahtui lokakuun aikana. Waivereista napattiin lisää Suomi-taustaisia pelaajia, kun Steve Moses ja Joonas Järvinen liittyivät Avalancheen. Järvinen lähetettiin farmiin, mutta Moses jäi ylös kakkoskenttään. Koska joukkue kaipasi vielä hieman lisää suomalaista väriä, tehtiin vielä sopimus Karri Rämön kanssa. Nyt joukkueessa olisi tarvittaessa kolme NHL-tason maalivahtia. Lokakuun viimeinen sopimus tehtiin ykkösvaraus Auston Matthewsin kanssa. Alunperin olin ajatellut, että Matthewsin annetaan kehittyä vielä kausi Euroopassa ja sitten seuraavaksi kaudeksi ylös NHL:ään. Matthews ei ollut kuitenkin sopinut uutta sopimusta eikä ollut siis pelaamassa peliäkään koko kauden aikana. Tämän takia Matthewsin kanssa tehtiin kolmen vuoden tulokassopimus ja poika lähetettiin San Antonioon kehittymään täksi kaudeksi.

Vapaat agentit sisään:
Karri Rämö, 2v, 1.450 m $/y
Auston Matthews, 3v, 925 k $/y

Waivereista sisään:
Steve Moses, 1v, 1.050 m $/y
Joonas Järvinen, 4v, 2.410 m $/y

Marraskuu (8-4-0)

Marraskuu jatkui siitä, mihin lokakuu loppui. Valmentajanvaihdos piristi selvästi joukkueen peliä. Huomionarvoista oli se, että peräti neljä voitoista tuli jatkoajalla tai VL-kilpailun jälkeen. Pelaajista yllätti Aaron Palushaj. Kaveri tuli viime kaudella waivereista Avalancheen ja on nyt ottanut tuon ongelmallisen ykköskentän oikean laiturin paikan itselleen. Tehoja syntyi marraskuun 12 ottelussa 5+3=8, mikä on varsin hyvin pelaajalta, joka ei edellisellä kaudella vielä ollut oikeastaan NHL-tasoa. Harvinaista kyllä, yhtään siirtoa ei marraskuun aikana tehty.

Seuraavassa päivityksessä katsellaan sitten, miten hyvin alkanut kausi jatkuu ja minkälaisia siirtoja siirtotakarajalla tehdään.

 

[Parker27]

Boston Bruins (EHM) Kausi 2020/21:

Sopimukset tehtiin seuraavien pelaajien kanssa:
- Morgan Heaslip, G, 3-vuotta, 575.000$/kausi (2-way, ELC)
- Kraymer Beauregard, LW/C, 3-vuotta, 685.000$/kausi (2-way, ELC)
- Kirby Dach, C, 3-vuotta, 925.000$/kausi (2-way, ELC)
- Dejan Dahlberg, C/RW, 3-vuotta, 925.000$/kausi (2-way, ELC)
- Anthony Camara, LW, 1-vuosi, 1.050.000$ (2-way)
- Tanner Kaspick, C/RW, 1-vuosi, 715.000$ (2-way)
- Ryan Fitzgerald, C/RW, 1-vuosi, 635.000$ (2-way)
- Mike Kostka, D, 1-vuosi, 821.000$ (2-way)
- Michael McLeod, C/RW, 5-vuotta, 3.500.000$/kausi
- Kale Clague, D, 3-vuotta, 4.300.000$/kausi
- Alexander Khokhlachev, LW/C, 2-vuotta, 1.680.000$/kausi
- Zane McIntyre, G, 1-vuosi, 735.000$ (2-way)
- Zach Redmond, D, 1-vuosi, 821.000$ (2-way)
- Jakob Forsbacka Karlsson, C, 4-vuotta, 1.500.000$/kausi (2-way)
- Louis-Filip Cote, LW, 1-vuoden jatko, 970.000$ (2-way), astuu voimaan kesällä 2021.
- Tomas Soustal, C/RW, 1-vuoden jatko, 760.000$ (2-way), astuu voimaan kesällä 2021.
- Loik Leveille, D, 1-vuoden jatko, 860.000$ (2-way), astuu voimaan kesällä 2021.
- Jon Ross, D, 3-vuotta, 925.000$/kausi (2-way, ELC)
- Darnell Nurse, D, 3-vuoden jatko, 2.000.000$/kausi, astuu voimaan kesällä 2021.
- Hayden McCool, LW/C, 1-vuoden jatko, 970.000$ (2-way), astuu voimaan kesällä 2021.
- Dick Pearson, RW, 3-vuotta, 925.000$/kausi (2-way, ELC)
- Alexej Boqvist, RW, 3-vuotta, 925.000$/kausi (2-way, ELC)

Heidän kanssaan ei tehty sopimusta:
- Patrice Bergeron, C --> UFA
- Brad Marchand, LW --> UFA
- Anthony Bitetto, D --> UFA
- Darcy Kuemper, G --> UFA


NHL Draft:
1. Gabe Ray, C/LW --> New York Islanders
2. Terry Wray, RW --> Los Angeles Kings
3. Lorne Bourdeau, D --> Philadelphia Flyers
27. Dirk Pearson, RW --> Boston Bruins (Victoriaville QMJHL), Checking forward, 1st line potential, 177/85
30. Jon Ross, D --> Boston Bruins (Alabama-Huntsville WCHA), Offensive d.man, no. 1-2 potential, 182/85
57. Johnny Del Zotto, C/RW --> Boston Bruins (Tri-City WHL), Flashy defensive forward, 1st line potential, 181/85
60. Alexej Boqvist, RW --> Boston Bruins (Örebro J20 S20-1), Checking forward, 1st line potential, 179/76
90. Tim Kekäläinen, LW --> Boston Bruins (Ässät A-Jrs Fin20), Flashy offensive forward, 2nd line potential, 177/83
120. Jan Segla, D --> Boston Bruins (Slovan KHL), Stay-at-home d.man, 184/82
150. Ryan Dow, RW --> Boston Bruins (Moose Jaw WHL), Skilled offensive forward, 3rd line potential, 199/94
180. Damian Dobry, RW --> Boston Bruins (Trnava Svk-2), goal-scoring forward, 182/80
210. Robert Case, G --> Boston Bruins (Dartmouth ECAC), Backup goaltender, 178/73

Kauppoja:
- Richard Panik, Boston Bruins --> Anaheim Ducks
- 2.rd pick 2021. Anaheim Ducks --> Boston Bruins

- Jake DeBrusk, Boston Bruins --> Edmonton Oilers
- 3.rd pick 2021, Edmonton Oilers --> Boston Bruins

- Zack Phillips, Boston Bruins --> Arizona Coyotes
- 2.rd pick 2021, Arizona Coyotes --> Boston Bruins

- 3.rd pick 2021 & 3.rd pick 2022, Boston Bruins --> New Jersey Devils
- Aurelien Rondeleux, New Jersey Devils --> Boston Bruins (Samalla Rondeleux allekirjoitti 3-vuoden ELC sopparin. Kyseessä todella
potentiaalinen keskushyökkääjä jolla ikää 18v. Kokoa löytyy 194/95 ja tulee varmasti taistelemaan paikasta ylhäällä jo tulevalla
kaudella. Tämän siirron myötä Phillips pystyttiin kauppaamaan pois. Devilsin toisen kierroksen varaus kesältä 2020)

- Denis Morozov, Boston Bruins --> Columbus Blue Jackets
- 3rd pick 2021, 4rd pick 2021 --> Boston Bruins

- Samuel Srnka, Boston Bruins --> Vancouver Canucks
- 3rd pick 2022, Vancouver Canucks --> Boston Bruins

Kentälliset kauden alkaessa:
Greg Boudriau (22v) - Matt Duchesne (29v) - Jamie Benn (31v)
Louis-Filip Cote (21v) - Michael McLeod (22v) - David Pastrnak (24v)
Alexander Khokhlachev (27v) - Alexander Rondeleaux (18v) - Brayden Schenn (29v)
Tom Wilson (26v) - Jakob Forsbacka Karlsson (23v) - James Parker (20v)
Anton Blidh (25v) - Ryan Hartman (26v)
AHL: Owen Tippett, Alexej Boqvist, Tobias Åhström, Mathias Emilio Pettersen, Ronny Martinsson, Ryan Fitzgerald, Kirby Dach, Hayden McCool

Torey Krug (29v) - Kale Clague (22v)
Josh Morrissey (25v) - Dante Fabbro (22v)
Darnell Nurse (25v) - Joe Morrow (27v)
Loik Leveille (24v)
AHL: Jon Ross, Rafael Medvedev & Jeremy Lauzon

Tuukka Rask (33v)
John Gibson (27v)
AHL: Zane McIntyre

Tarina vedetään nyt vähän pikakelauksella läpi koska ei ole ollut hirveästi aikaa kirjoitella. Runkosarja oli jälleen kerran loistava meillä ja olimme ylivoimaisesti NHL paras joukkue runkosarjassa. Itsellä on vähän huono tapa ajaa välillä raakileita ja nuoria sisään ja tämän huomasin runkosarjan alussa jossa peli vähän takkuili. Nuoret kuten James Parker, Alexander Rondeleaux etunenässään olivat vielä todella raakileita ja Parker pelasikin loppukauden sitten AHL:ssä ja Rondeleaux lähetettiin vielä junioireihin hakemaan osaamista. AHL:ssä pelaavat Tippett, Åhström ja Kirby Dach saivat myös näyttöpaikkoja mutta siinäkin huomattiin että vielä tarvitaan kokemusta ja suurimman osan ajasta he pelasivatkin AHL:ssä. Joten tämä pakoitti tekemään pari täsmähankintaa runkosarjan alun jälkeen ja joukkueeseen hankittiin kovaa kokemusta kahden pelaajan muodossa. Patrice Bergeron ei saanut haluamaansa sopimusta mistään ja päätin tehdä miehelle tarjouksen että vieläkö kiinnostaisi taistella Stanley Cupista ja niinhän siinä kävi että mies teki kahden vuoden sopimuksen meidän kanssa. Palkka vaatimattomat 2.000.000$ kaudessa. Toinen hankinta oli Martin Hanzal joka teki vuoden sopimuksen arvoltaan 1.000.000$. Nämä kokeneet pelaajat käänsivät meidän kelkan ja tosiaan loppukausi meni kuin lentämällä ja runkosarjan saldoksi jäi 59-14-9 ja 127pts.

Pudotuspeleissä kaatuivat ensimmäisellä kierroksella Washington voitoin 4-2. Seuraavalla kierroksella kaatui Tampa Bay suoraan 4-0 ja konferenssin finaaleissa Carolina myöskin 4-0. Stanley Cup finaaleissa vastaan luisteli Edmonton Oilers joka kaatui voitoin 4-2 ja näin Boston Bruins juhlii kolmatta Stanley Cup voittoa peräkkäin!

Pudotuspelien paras pelaaja oli Matt Duchesne joka teki pisteet 11+13 20 ottelussa.

Boston on pelannut viisi kautta minun alaisuudessani ja tässä saldot niiltä vuosilta:
2015/16: 82 ottelua, 48-26-8, 256-208, PP 16.99%, PK 79.30, 104 pistettä. Pudotuspeleihin: Itäisen konferenssin finaalit.
2016/17: 82 ottelua: 41-33-8, 244-223, PP 16.36%, PK 83.44, 90 pistettä. Ei päästy pudotuspeleihin.
2017/18: 82 ottelua: 50-25-7, 271-197, PP 17.50%, PK 81.70, 107 pistettä. Pudotuspeleihin. Itäisin konferenssin puolivälierät.
2018/19: 82 ottelua: 53-19-10, 283-197, PP 13.40%, PK 84.40, 116 pistettä. Pudotuspeleihin. STANLEY CUP VOITTAJA.
2019/20: 82 ottelua: 60-16-6, 302-184, PP 16.30%, PK 82.80, 126 pistettä. Pudotuspeleihin. STANLEY CUP VOITTAJA.
2020/21: 82 ottelua: 59-14-9, 284-192, PP 15.00%, PK 82.30, 127 pistettä. Pudotuspeleihin. STANLEY CUP VOITTAJA.

Runkosarjan onnistujat meillä:
Jamie Benn 79 45+39=84pts +36 51pim
Matt Duchesne 79 30+49=79pts +33 19pim
Greg Boudriau 82 23+41=64pts +26 4pim
Louis-Filip Cote 81 26+13=39pts +14 0pim
Kale Clague 81 9+32=41pts +12 38pim
Toimiva maalivahtipeli. Rask ja Gibson olivat loistavia.

Jäi parannettavaa:
Josh Morrissey 82 2+35=37pts +/-0 30pim
Neloskenttä Blidh/Hartman - Hanzal - Wilson ei löytänyt oikeen kemiaa missään vaiheessa.

 

[Gendron]

Arizona Coyotes – Kausi 2019-2020 part 2 (EHM)

Tammikuu (9-3-0)

Tammikuussa jatkettiin tuloksellisesti hienoja otteita, mutta kuukaudesta jäi silti hieman hapan maku suuhun. Sen aiheutti kotitappiot Vancouverille ja New Jerseylle, jotka molemmat olivat täysin voitettavassa. Nämä olisivat myös nostaneet meidät koko NHL:n kärkipaikalle, sillä olemme edelleen pisteen verran Calgarya jäljessä. Kuukauden tehokkaimmat pelaajat olivat tässä kuussa kymmenen pistettä tehneet Jamie Benn sekä Chris Kreider. Myös Morgan Rielly pelasi pirteästi tässä kuussa tehden tehot 2+5. Rielly on ollut tehojen puolesta pieni pettymys, sillä 50 otteluun hän on tehnyt 20 pistettä. Tahti on heikompi kuin kahdella edellisellä kaudella, jolloin hän tehtaili 60 ja 40 pisteen kaudet. Tammikuuhun mahtui myös yksi jatkosopimus, kun Brendan Perlini jatkoi sopimustaan kahdella vuodella ($1.7milj/kausi). 23-vuotias laituri on pelannut suhteellisen rajallisessa roolissa erittäin hyvän kauden ja hyvien otteiden ansiosta hän on viime aikoina sementoinut paikkansa kolmosketjun vasemmasta laidasta. 38 otteluun ovat syntyneet varsin komeat tehot 13+12=25.

Helmikuu (10-2-1)

Kuukauden kohokohtana oli tietysti siirtotakaraja. Meidän kautemme on ollut tähän mennessä loistava, mutta etsin silti muutamaa vahvistusta kevään pelejä silmällä pitäen. Hankintalistalla oli kokenut puolustaja sekä alempiin ketjuihin sopiva monipuolinen hyökkääjä, jota mielellään pystyisi käyttämään myös alivoimalla. Puolustaja löydettiin pudotuspelihaaveensa jo käytännössä menettäneestä Dallasista ja kauppa saatiin aika kivuttomasti aikaan.

ARI: Jordan Martinook & Robin Kovacs < --- > DAL: Jason Demers & 4/2020 draft pick

31-vuotias Demers on loistava lisä puolustukseemme kevättä ajatellen. Hän on erittäin monipuolinen eikä hänellä ole käytännössä mitään heikkouksia. Alkukaudella Demers ehti pelata Starsin paidassa 58 ottelua tehopistein 3+18=21. Puolustajan noin kolme miljoonaa dollaria kaudessa tuova sopimus kattaa vielä seuraavan kauden ajan. Dallasiin matkasi kaksi tällä kaudella AHL:ssä pelannutta hyökkääjää. Martinookilla on kokemusta myös NHL:n puolelta, mutta edellisestä ottelusta siellä on aikaa melko tarkalleen kolme vuotta. Hänen sopimuksensa olisi myös päättynyt tähän kauteen eikä sitä olisi jatkettu. Martinook teki AHL:ssä tällä kaudella 47 otteluun tehot 24+17=41. 23-vuotias Kovacs on alun perin New York Rangersin varauksia ja hankimme hänen pelaajaoikeudet kolme kautta sitten siirtorajalla. Ruotsalaisen kehitys polki hieman paikallaan ja NHL-kaukaloihin on vielä jonkin verran matkaa. Lisäksi meillä on vasempaan laitaan nousemassa mm. Max Jones, joten pelipaikan raivaaminen ei olisi tulevillakaan kausilla ollut helppo tehtävä. Kovacs teki alkukaudella Springfieldin paidassa 53 ottelussa 28 tehopistettä, joista 13 oli maaleja.

Hyökkääjävahvistuksen saimme kalastettua waiver-listalta, josta poimin Darren Helmin joukkueeseemme. Helm on erinomainen kahden suunnan hyökkääjä, jota voi peluuttaa niin keskellä kuin laidassakin. Helm pelasi alkukauden aikana Calgaryssa 53 ottelua melko vaatimattomin tehoin 4+4=8. Hän kuitenkin säväytti heti ensimmäisessä ottelussaan uudessa seurassa, joka oli juuri Flamesia vastaan. Niissä syntyivät tehot 1+1.

Demersin ja Helmin tulon myötä rosterissamme oli 25 pelaajaa, joten kaksi piti lähettää alas farmiin. Tämän kohtalon kokivat pieneen rooliin jääneet Connor Murphy (11 gp, 0+1) sekä Conor Garland (17 gp, 2+3), jotka lähetin waiver-listan kautta AHL:ään. Valitettavasti molemmat heistä kelpasivat muille joukkueille. Garlandin uusi osoite on Dallas Stars ja Murphyn Columbus Blue Jackets. Jälkiviisaana olisin varmaan saanut treidaamalla molemmista vähintään varausvuoron, mutta tällä kertaa kävi näin. Suuria menetyksiä ei kumpainenkaan ole.

Helmikuun ottelut sujuivat loistavasti, sillä pisteittä jäätiin vain kaksi kertaa. Hyvät otteet nostivat meidät myös läntisen konferenssin ja samalla koko NHL:n kärkeen. Ero kakkosena olevaan Calgaryyn on tällä hetkellä neljä pistettä, joten varsin hyvältä näyttää meidän kannaltamme. Pelaajista tehokkain oli Mikkel Bödker tehoilla 5+9. Viime kauden Hart Trophyn voittaja on ollut pienoinen pettymys tällä kaudella, sillä odotukset viime kauden pohjilta olivat erittäin korkealla. Flopiksi häntä ei voi kuitenkaan missään nimessä sanoa, sillä 63 otteluun hän on tehnyt 51 tehopistettä. Myös Max Domi (9+3) ja Oliver Ekman-Larsson (1+9) esiintyivät kuukauden aikana erittäin mallikkaasti. Alkukaudesta pistepörssiä pitkään johtanut Domi on tällä hetkellä pistepörssin viidentenä 63 tehopisteellä. Pörssiä johtava Pittsburghin Phil Kessel on tehnyt kolme pistettä enemmän.

Maaliskuu (9-4-3)

Maaliskuussa urakoimme yhteensä 16 ottelun verran. Kova pelimäärä näkyi siinä mielessä, ettemme pystyneet esiintymään aivan yhtä vakuuttavasti kuin vuoden kahden ensimmäisen kuukauden aikana. Keräsimme kuitenkin riittävän määrän pisteitä taistelleeksemme konferenssimme voitosta. Huhtikuussa meillä on pelattavana ainoastaan kolme runkosarjan ottelua ja olemme Calgarya neljä pistettä edellä. Heillä on kuitenkin kolme ottelua enemmän pelaamatta, joten runkosarjan voitosta tullaan käymään kova taistelu. Kuukauden aikana maalinteko tökki hieman verrattuna koko kauteen nähden, sillä jäimme kahteen maaliin tai sen alle peräti yhdeksässä ottelussa. Toivottavasti tämä oli vain väliaikainen notkahdus. Pelaajista eniten pisteitä keräsi viime kuukauden tapaan Bödker, joka teki kymmenen maalia ja syötti kuusi. Kuukauden viimeisessä ottelussa San Josea vastaan saimme erittäin huonoja uutisia, kun hienon kauden pelannut Chris Kreider loukkasi polvensa pahasti ja hänen kautensa päättyi hyvin todennäköisesti kyseiseen otteluun. Kreider teki runkosarjassa 79 otteluun tehot 28+37=65, joten hänen tehoilleen olisi todellakin ollut käyttöä pudotuspeleissä. Toivottavasti paikkaajia hänelle löytyy.

Huhtikuu (3-0-0)

Huhtikuun ensimmäisessä ottelussa voitimme Anaheimin kotikentällämme 3-0. Ratkaisija löytyi tällä kertaa nelosketjusta Kerby Rychelin iskiessä kahdesti kiekon Ducksin verkkoon. Runkosarjan kaksi viimeistä ottelua pelattiin Los Angelesia vastaan, ensimmäinen niistä kotona ja jälkimmäinen vieraissa. Kotiottelussamme tilanne näytti jo erittäin tukalalta Mike Hoffmanin vietyä Kingsit 3-1 vierasjohtoon toisen erän lopussa. Kolmannessa erässä aloitimme kovan takaa-ajon, joka tuotti tulosta loppulukemien ollessa 4-3 meidän hyväksi. Dylan Strome oli voiton pääarkkitehti iskettyä kolmanteen erään tehot 1+2. Viimeiseen otteluun lähdettäessä tilanne oli se, että yksi piste riitti varmistamaan meille runkosarjan voiton. Kahden erän jälkeen ottelu oli tasalukemissa 1-1, mutta edellisen ottelun tapaan teimme kolmanteen erään kolme maalia ja 1-4 vierasvoitto tarkoitti sitä, että voitimme NHL:n runkosarjan. Viimeisen ottelun sankari oli kaksi maalia tehnyt Brendan Perlini.

Runkosarjan lopussa teimme myös kahden vuoden jatkon puolustaja Kyle Capobiancon kanssa ($0.9milj/kausi). 22-vuotias kanadalainen pelasi tällä kaudella 58 ottelua tehoin 2+15=17. Mielestäni tämä oli erinomainen sopimus, sillä Capobianco on valmis Top-6 puolustaja ja odotan hänen kehittyvän vielä jonkin verran tulevien kausien aikana.

Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella vastaan tulee San Jose Sharks. Aloitamme pudotuspelit seuraavalla kokoonpanolla:

Jamie Benn - Dylan Strome - Mikkel Bödker
Max Domi - Saku Könönen - Anthony Duclair
Brendan Perlini - Joel Fleming - Iiro Pakarinen
Kerby Rychel - Darren Helm - Kyle Baun
Tyler Gaudet
IR: Chris Kreider

Oliver Ekman-Larsson - Michael Stone
Morgan Rielly - Luke Green
Dustin Byfuglien - Jason Demers
Kyle Capobianco

Jake Allen
Louis Domingue

Kreiderin menettäminen ykköskentän vasemmasta laidasta oli kyllä todella harmittava takaisku. Kauden pääosin kolmosessa pelannut Benn nostetaan sen vuoksi ykkösen laitaan. Benn muodosti hyvän tutkaparin Perlinin kanssa runkosarjassa ja nyt alempien ketjujen ratkaisupotentiaali huolettaa minua hieman. Erittäin luottavaisin mielin lähden kuitenkin pudotuspelejä kohti.

 

[Gendron]

Arizona Coyotes – Kauden 2019-2020 Playoffsit (1/2) (EHM)

Ensimmäisellä kierroksella kohtaamme siis San Jose Sharksin, joka varmisti pudotuspelipaikkansa vasta runkosarjan viimeisellä kierroksella. Viimeisessä ottelussa joukkueen kokoonpano oli seuraavanlainen:

Tomas Hertl – Logan Couture – Gustav Nyquist
Matt Nieto – Nolan Patrick – Barclay Goodrow
Jujhar Khaira – Sonny Milano – Christian Sundberg
Cody Eakin – Jansson Lund – Tommy Wingels

Marc-Edouard Vlasic – Justin Braun
Zach Werenski – Kris Russell
Braydon Coburn – Matt Gilroy

Jonathan Bernier
Scott Darling

Hyökkäyksestä pistää silmään vaarallisen oloinen ykkösketju. Couture ja Nyquist rikkoivat molemmat 60 pisteen rajan ja Hertl olisi sen myös todennäköisesti ilman loukkaantumisia tehnyt. Sharkseilla on kärjen takana todella lupaavan oloisia hyökkääjiä, kuten Patrick, Milano ja Sundberg. Muutaman kauden sisällä San Joselle lienee yksi sarjan kovimmista hyökkäyksistä. Puolustuksessa ykköspari Vlasic-Braun tulee pelaamaan noin 25 minuuttia ottelua kohden, mikäli runkosarjaan on luottaminen. Maalivahtikaksikko pelasi runkosarjassa ottelut aika tarkalleen puoliksi, joten todennäköisesti molemmat heistä nähdään sarjan aikana haipaitojen tolppien välissä.

Ensimmäinen ottelu kotikentällämme alkoi meidän kannaltamme hienosti Max Domin iskettyä johtomaalin jo reilun minuutin pelin jälkeen. 1-0 johto kesti lähes kolmannen erään puoleen väliin asti, kunnes Sharksin Tommy Wingels tasoitti ottelun. Nelisen minuuttia ennen loppua Gustav Nyquist otti turhan väkivaltaisuusjäähyn emmekä jättäneet tilaisuuttamme käyttämättä, kun Dylan Strome lapioi irtokiekosta meille 2-1 johdon. Lopussa teimme vielä kaksi maalia tyhjiin ja voitimme avauksen 4-1. Toisessa ottelussa lukemat olivat samat, mutta tällä kertaa Sharksien hyväksi ja sarja siirtyi Kaliforniaan tasatilanteessa. Kolmas ottelu päättyi varsinaisen peliajan jälkeen 2-2 ja ratkaisu haettiin jatkoeristä. Ajassa 71:07 Logan Couture räjäytti SAP Centerin ja Sharks siirtyi sarjassa 2-1 johtoon. Myös neljäs ottelu oli tasainen ja toiselle erätauolle mentiin 2-2 lukemissa. Kolmannen erän alkuun Sonny Milano vei kotijoukkueen 3-2 johtoon, mutta kojootit eivät olleet sanoneet viimeistä sanaansa. Viimeisen kuuden minuutin aikana iskimme neljä maalia, joista kaksi tyhjään verkkoon. Näin viidenteen otteluun lähdettiin tasatilanteesta.

Viides ottelu oli meiltä erittäin heikko. Ensimmäisessä erässä pelasimme hyvin, mutta emme saaneet kiekkoa maaliin asti. Ja jos et itse tee niin kaveri kyllä tekee. Loppulukemat olivat vieraille 1-3 ja Nyquist vietti kahden maalin iltaa. Kuudenteen otteluun teimme muutoksia kokoonpanoon. Nostin Joel Flemingin ykkösketjuun Jamie Bennin paikalle. Tällä ratkaisulla halusin yhdistää runkosarjassa hyvin pelanneen kaksikon Benn-Brendan Perlini. Muutos tuotti tulosta sillä voitimme vieraissa jo toista kertaa sarjan aikana lukemin 6-3. Perlini teki ottelussa kypärätempun, joten muutos kannatti. Seitsemännessä ottelussa San Josen eväät vaikuttivat syödyiltä, kun Domi siirsi meidät kolmannen erän alussa 4-0 johtoon. Mikkel Bödker päätti kuitenkin laittaa ottelun jännäksi ajamalla polvella Kris Russellin ja ottamalla tilanteesta ulosajon. Sharks teki viiden minuutin ylivoiman aikana kaksi maalia, mutta lähemmäksi he eivät päässeet. 4-2 voitto tarkoitti sitä, että jatkamme toiselle kierrokselle otteluvoitoin 4-3.

Arizona (1.) – San Jose (8.) | 4-3
Calgary (3.) – Anaheim (4.) | 2-4
Minnesota (2.) – Edmonton (7.) | 1-4
Chicago (5.) – Nashville (6.) | 4-1

Washington (1.) – Buffalo (8.) | 4-0
Pittsburgh (5.) – Philadelphia (6.) | 4-1
Montreal (2.) – Tampa Bay (7.) | 4-2
Ottawa (3.) – Boston (4.) | 1-4

Toisella kierroksella vastaan tulee läntisen konferenssin neljänneksi sijoittunut Anaheim, joka pudotti ensimmäisellä kierroksella koko NHL:n toiseksi eniten pisteitä keränneen Calgaryn kesälomille. Sarjan ratkaisseen ottelun kokoonpano näytti tältä:

Jiri Sekac – Ryan Getzlaf – Corey Perry
Alexander Steen – Rickard Rakell – Stefan Noesen
Nick Ritchie – Kevin Hayes – Ben Smith
Garret Ross – Erik Haula – Jakob Forsbacka Karlsson

Hampus Lindholm – Sami Vatanen
Shea Theodore – Jared Spurgeon
Martin Marincin – Marcus Pettersson

Fredrik Andersen
John Gibson

Ducksien hyökkäys ei vaikuta ihan yhtä vaaralliselta kuin Sharksien. Kärki on toki terävä Getzlafin, Perryn ja Steenin johdolla, mutta alemmista kentistä en näe tulevan juurikaan maalinteko uhkaa. Heidän tehokkain pelaaja Flamesia vastaan oli Noesen tehoin 2+4, mutta hänkään ei runkosarjassa pelannut kakkoskentän laiturin tasolla. Puolustuksen Top-4 onkin sitten erittäin loistava ja alakerran täydentää sarjan parhaimpiin kuuluva maalivahtikaksikko. Helppo sarja tästä ei missään nimessä ole tulossa.

Sarjan ensimmäisestä ottelusta meiltä puuttui pelikiellon vuoksi Mikkel Bödker, joka hankki edellisen sarjan hölmöilyllään itselleen yhden ottelun pelikiellon. Hänen tilalleen ykkösketjuun nostettiin pieni jokerikortti, koko kauden puolustajana pelannut Dustin Byfuglien. Big Buff ei tästä häkeltynyt, vaan iski sarjan ensimmäisen maalin. Saku Könösen kahdella maalilla johdimme ottelua toisen erän lopulla jo 3-0. Kolmannessa erässä Ducksit virittivät hyvän kirin, mutta se jäi yhden maalin verran vajaaksi. Sarjan toinen ottelu alkoi kannaltamme hyvin, kun johdimme vartin jälkeen 2-0. Ryan Getzlaf tasoitti kuitenkin kahdella maalillaan ottelun ja toisessa jatkoerässä Stefan Noesen löi Anaheimin voittoon. Kolmas ottelu oli edellisten tavoin tasainen, mutta onnistuimme kairaamaan tärkeän 2-3 vierasvoiton. Saimme ottelussa myös jobinpostia Kyle Capobiancon jäätyä Alexander Steenin jyrän alle. Nuori puolustaja joutuu huilaamaan kolmisen viikkoa. Lisäksi ennen ottelua Jason Demers loukkasi itseään harjoituksissa, joten kutsuin farmista Petter Granbergin paikkaamaan tilannetta. Granbergillä on tilillään toista sataa ottelua NHL:ssä Toronton ja St. Louisin paidasta, joten ihan uuteen paikkaan hän ei joutunut.

Neljäs ottelu oli meiltä hieman vaisumpi esitys. Anaheim ansaitsi voittonsa ja loppulukemat olivat 4-2. Ottelun erikoisuus oli tappelu Iiro Pakarinen vs. Erik Haula. Savolainen antoi tässä taistossa melko kylmää kyytiä porilaiselle. Viidennessä ottelussa maaleja tehtiin varsinaisella peliajalla vuorotahtiin ja jatkoajalle mentiin lukemissa 3-3. Rickard Rakell tasoitti ottelun harmittavasti ilman maalivahtia reilu minuutti ennen loppua. Jatkoerässä meidän sankariksi nousi Mikkel Bödker, joka pääsi ylivoimalla Martin Marincinin nukahduksen johdosta kävelemään vapaasti maalille ja nostamaan kiekon rystyltä kattoon. Ensimmäinen katkon paikkamme oli kuudennessa ottelussa Anaheimissa. Kotijoukkue tuli otteluun erittäin latautuneesti ja punalamppu paloi Jake Allenin takana ensimmäisen kerran jo 53 sekunnin pelin jälkeen. Nopea avausmaali kuitenkin herätti kojootit ja ensimmäiselle erätauolle mentiin meidän 2-1 johtoasemassa. Toinen erä oli maaliton, mutta kolmannen erän alkupuolella ankat saivat kaivatun tasoituksen Haulan maalilla. Tästä kaksi minuuttia myöhemmin Max Domi hiljensi Honda Centerin ja loppulukemat 2-4 iski Dylan Strome kolmisen minuuttia ennen loppua. Näin Arizonassa jatketaan pelejä konferenssifinaalien muodossa.

Arizona (1.) – Anaheim (4.) | 4-2
Chicago (5.) – Edmonton (7.) | 4-3

Washington (1.) – Pittsburgh (5.) | 4-2
Montreal (2.) – Boston (4.) | 2-4

 

[Gendron]

Arizona Coyotes – Kauden 2019-2020 Playoffsit (2/2) (EHM)

Konferenssifinaaliparit ovat siis Arizona – Chicago ja Washington – Boston. Blackhawks oli alkukaudella suurissa vaikeuksissa ja pitkään näytti siltä, että pudotuspelit jäävät heiltä haaveeksi. Loppukaudella he olivat kuitenkin NHL:n kuumimpia joukkueita ja he pelasivat helmi- ja maaliskuun aikana 15 peräkkäistä ottelua ilman tappiota varsinaisella peliajalla. Heidän kokoonpanonsa Game 7:ssä Oilersia vastaan oli seuraava:

Teuvo Teräväinen – Jonathan Toews – Patrick Kane
Artemi Panarin – Marko Dano – Aaron Palushaj
Phillip Danault – Nathan Noel – Riley Nash
Alikhan Asetov – Alex Tuch – Graham Knott

Duncan Keith – Brent Seabrook
Niklas Hjalmarsson – Ville Pokka
Jarred Tinordi – Steven Kampfer

Corey Crawford
Brent Moran

Ykkösketju herättää kyllä suurta kunnioitusta ja tarkkana sen kanssa täytyy olla. Kakkosessa Panarin on vaarallinen, mutta Dano ja Palushaj eivät kyllä ole Top-6 tason hyökkääjiä. Puolustus on jopa Anaheimiakin kovempi. Ainakaan vielä ikä ei hidasta Keithia tai Seabrookia pahemmin.

Chicagon ykkösketju osoitti välittömästi vaarallisuutensa. Pelikello ehti pyörähtää ensimmäisessä ottelussa tasan yhdeksän sekuntia, kun Teuvo Teräväinen latasi kiekon Allenin puikoista sisään. Tasoitusta saatiin odottaa aina kolmannen erän puoliväliin asti, kun Jamie Benn teki kevään kolmannen osumansa. Hawksien ykkönen kuitenkin oli tänään liikaa, sillä Patrick Kane teki 2-1 maalin kaksi ja puoli minuuttia ennen pelin loppua. Loppulukemat ensimmäisessä ottelussa olivat 3-1 Riley Nashin tehtyä kolmas maali tyhjiin. Toinen ottelu oli Chicagolta vakuuttava heidän napattua 1-4 vierasvoitto ja aloimme olla jo varsin tukalassa asemassa. Tuskaa lisäsi myös se, että Saku Könönen loukkasi itseään sen verran pahoin, että hänen kautensa on mahdollisesti ohi. Ainakaan tässä sarjassa häntä ei enää tulla kaukalossa näkemään. Kolmas ottelu alkoi kannaltamme hyvin, sillä johdimme ensimmäisen erän jälkeen vieraissa 2-0. Sitten alkoi kuitenkin Patrick Kane –show. Hän iski kolme osumaa, jotka takasivat Chicagolle 3-2 voiton ja neljä ottelupalloa. Ensimmäinen yritys ei kuitenkaan onnistunut, josta piti huolen Mikkel Bödker kevään toisella jatkoerämaalillaan. Sarja syttyi tästä aivan uusiin liekkeihin.

Sarjan viidenteen ottelun vedin ässän hihastani. Se ässä löytyi ykkösketjun vasemmasta laidasta ja hänen nimensä on Chris Kreider. Kreider loukkasi polvensa runkosarjan lopussa ja hänen kautensa piti olla taputeltu. Hän kuitenkin kuntoutui uskomattoman nopeasti ja oli nyt pelikunnossa. Teräväinen vei Hawksit 0-1 vierasjohtoon kuuden minuutin pelin jälkeen. Ottelun puolen välin hujakoilla Joel Fleming tasoitti ottelun ja kolmannen erän loppupuolella Bödker nousi jälleen kerran esiin ja iski taululle 2-1 loppulukemat. Kuudennessa ottelussa Kreideria ei jälleen kokoonpanossa näkynyt, joten ihan limitillä hänen kanssaan mentiin. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, sillä haimme upean 4-1 vierasvoiton aneemisesta intiaanilaumasta. Olimme siis nousseet kuilun partaalta seitsemänteen otteluun.

Game 7:n kokoonpano oli meillä tismalleen sama kuin kuudennessa ottelussa. Blackhawksit taas joutuivat tulemaan toimeen ilman Jonathan Toewsia ja Teuvo Teräväistä. Kieltämättä karmeat menetykset tähän paikkaan. Toews oli sivussa myös kuudennen pelin. Ratkaiseva ottelu alkoi meidän kannaltamme heikosti Marko Danon siirtäessä vieraat johtoon ensimmäisen kympin aikana. Erän loppuminuuteilla Anthony Duclair onnistui tasoittamaan ottelun ylivoimalla. Toisen erän puolivälissä nähtiin ottelun ratkaisu, kun iskimme kiekon Crawfordin selän taakse kolmesti reilun viiden minuutin aikana. Kolmannessa erässä maaleja ei tehty ja se tarkoitti sitä, että etenemme taistelemaan Stanley Cupista huikean nousun jälkeen otteluvoitoin 4-3.

Arizona (1.) – Chicago (5.) | 4-3
Washington (1.) – Boston (4.) | 1-4

Finaaleihin vastaan tulee siis Boston Bruins, joka marssi aika vakuuttavasti hallitsevan Stanley Cupin voittajan yli konferenssifinaaleissa. Aikasemmilla kierroksilla he kaatoivat Montrealin ja Ottawan. Bostonin kokoonpano:

Loui Eriksson – Patrice Bergeron – David Pastrnak
Colin Wilson – David Krejci – Patrik Berglund
Matt Beleskey – Alexander Khokhlachev – Michael Raffl
Luke Kirwan – Alexander Burmistrov – Nathan Gerbe

Torey Krug – Jakub Zboril
Seth Helgeson – Simon Despres
Kevan Miller – Bobby Sanguinetti

Tuukka Rask
Malcolm Subban

Boston on kyllä pelaajistoltaan aika erilainen vastustaja kuin aikaisemmat joukkueet. Hyökkäys heillä on hurjan kova ja ratkaisuvoimaa löytyy kaikista neljästä ketjusta. Puolustus on taas huomattavasti vaatimattomampi. Siinä on se osa-alue, johon meidän täytyy iskeä.

Ensimmäiseen Stanley Cup finaaliin saimme jalkeille parhaan mahdollisen kokoonpanon. Se siis tarkoitti sitä, että Chris Kreider ja Saku Könönen ovat pelissä mukana. Kaksi ensimmäistä erää pelattiin maaleitta. Paikkoja meillä oli, mutta viimeistely ontui. Heti kolmannen erän alkuun Patrice Bergeron siirsi vieraat 0-1 johtoon, mutta vastaus tuli nopeasti Kreiderin tasoitettua alle minuutti Bergeronin osuman jälkeen. Kolmanteen erään nähtiin vielä yksi maali ja valitettavasti siitä vastasi sama mies kuin pelin ensimmäisestä maalista. Lopussa rynnistimme kuudella neljää vastaan, mutta Tuukka Rask kesti maalillaan. Toinen ottelu oli meiltä koko pudotuspelien heikoin ottelu. Bruins johti viiden minuutin jälkeen jo 0-3 ja loppulukemat olivat vieraille 2-5. Jälleen kerran teimme loppusarjan erittäin vaikeaksi heikolla aloituksella. Kolmannessa ottelussa olimme kuitenkin kuin uudesti syntyneitä ja Bostonista oli tuomisina 4-2 voitto. Chris Kreider alkaa päästä vireeseen, josta osoituksena olivat tehot 1+1. Neljäs ottelu alkoi kannaltamme erinomaisesti Jamie Bennin tehtyä ottelun avausosuma jo parin minuutin pelin jälkeen. Loui Eriksson tasoitti toisen erän alussa, mutta Mikkel Bödkerin osumalla nappasimme johtoaseman takaisin. Kolmannen erän alkuun Michael Raffl toi Bruinsin uudelleen tasoihin ja näytti siltä että ottelu menee jatkoajalle. Kuitenkin, ajassa 58:23 Max Domi tavoitti upealla syötöllä Anthony Duclairin, joka niittasi lähietäisyydeltä ottelun voittomaalin. Viimeisellä minuutilla iskimme vielä kiekon kaksi kertaa tyhjään rysään ja 2-5 vierasvoitolla sarja oli tasoitettu. Tähän asti sarja oli sisältynyt siis pelkkiä vierasvoittoja.

Viidennen finaalin ensimmäinen erä oli molemmilta erittäin tarkkaa pelaamista eikä maaleja nähty. Toisessa erässä maaleja tehtiin yhteensä kolme, kaikki niistä ylivoimalla. Dylan Strome ja Oliver Ekman-Larsson veivät meidät kahden maalin johtoon, mutta Patrice Bergeron kavensi. Kolmannessa erässä karhut nousivat Loui Erikssonin maalilla rinnalle ja oli aika finaalien ensimmäiselle jatkoerälle. Siellä sankariksi nousi Bruinsin kapteeni Bergeron, joka hiljensi kotiareenamme ajassa 71:53. Bostonilla oli siis mahdollisuus voittaa Stanley Cup kotiyleisönsä edessä kuudennessa ottelussa. Se ei kuitenkaan onnistunut, vaan vierasvoittojen sarjaa jatkettiin edelleen. Pelasimme finaalisarjan parhaan ottelumme juuri oikeaan paikkaan ja voitimme maalien 5-2. Max Domi viimeisteli kaksi kertaa ottelussa. Sitten olisi ratkaisevan finaalin aika ja vierastaika pitäisi murtaa, jotta pokaalia päästäisiin nostamaan.

Game 7 alkoi kannaltamme erinomaisesti, kun Simon Despres joutui koukkimaan Domia maalin edessä reilun minuutin pelin jälkeen. Ylivoimaa ehti kulua ainoastaan 15 sekuntia, kun Anthony Duclair täräytti kiekon B-pisteen yläkaarelta etuyläkulmaan. Tasoitus syntyi erän puolivälin jälkeen niin ikään ylivoimalla, kun Patrice Bergeron jatkoi Torey Krugin laukoman kiekon lähietäisyydeltä verkkoon. Tämä oli Bergeronille finaalisarjassa jo kuudes osuma. Erän kolmas maali nähtiin minuutti ennen erän päättymistä. Luke Green laukoi kiekon viivasta maalille ja Joel Fleming jatkoi Tuukka Raskin torjuman kiekon maalin kattoon. Bostonin puolustajapari Jakub Zboril-Kevan Miller nukahti tässä maalissa todella pahasti. Toinen erä eteni meidän hallitessa lievästi peliä, mutta maaleja tässä erässä ei nähty. Kolmannessa erässä jatkoimme vahvasti ja palkinto tuli neljän minuutin pelin jälkeen. Bobby Sanguinettin lähettämä purkukiekko jäi viivalle Oliver Ekman-Larssonille, joka jatkoi kiekon nopeasti maalin eteen Mikkel Bödkerille. Tanskalaisen ensimmäisen vedon Rask onnistui torjumaan, mutta toinen oli liikaa ja siirryimme kahden maalin johtoon. Maali herätti Bruinsin jälleen taistelemaan, mutta Jake Allen pelasi maalillaan erinomaisesti. Pari minuuttia ennen loppua Boston otti kuudennen pelaajan kentälle. Rask ehtinyt olla vaihdossa kuin puolisen minuuttia, kun Michael Stone heitti keskialueelta koko kauden ensimmäisen maalinsa tyhjään verkkoon ja juhlat alkoivat Gila River Arenalla.

Arizona Coyotes on Stanley Cup mestari vuosimallia 2020!

Arizona (1.) – Boston (4.) | 4-3