Toimitusjohtajia kotisohvilta – seurantaketju virtuaalimanagereille

[Luxray]

No niin. Nyt löytyi aikaa myös tälle, ja hyvä sauma onkin kun Arizonan managerointi on alkanut kyllästyttää kymmenen kauden jälkeen. Arizonalla rämmittiin ensin neljä kautta putkeen, jonka jälkeen vakiinnutettiin paikka kärkijenginä. Kirkkain kruunu jäi kuitenkin puuttumaan, kun tiputtiin kolmesti putkeen läntisen konfferenssin finaaleissa ja näistä vieläpä kaksi seiskapelissä. Nyt kuitenkin kokeilemaan taitojani Blue Jacketsilla, katsotaan mitä saan aikaan.

Managerina Sinitakeissa

Osa 1 - Avataan kausi 2015-2016

Ensimmäiseksi mennään luonnollisesti rosterin kimppuun. Ryan Johansenin myymisen jälkeen sentteriosastoa ei paljoa kehua voi, kun ykkössentteri Brandon Dubinskyn jälkeen löytyy nimet Alexander Wennberg, Gregory Campbell ja Michael Chaput. Näistä nimistä Wennbergillä on ainesta tulevaisuuden kolmossentteriksi ja Chaputista voitaisiin saada ihan passeli jarrusentteri, kun omaa vielä korkean kehittyyvydenkin. Lisäksi organisaatiosta löytyy William Karlsson, jolle en nyt näe tulevaisuudessa juurikaan käyttöä ja T.J Tynan, joka voisi toimia alakenttien jarrusentterinä muutaman vuoden päästä.

Laituriosasto vaikuttaakin monta astetta vahvemmalta. Nimien Brandon Saad, Nick Foligno, ja Boone Jenner varaan on hyvä rakentaa tulevaisuutta. Kovan luokan laituriprospecteja organisaatiosta löytyy ilahduttavan paljon. Kerby Rychel, Sonny Milano, Paul Bittner, Oliver Bjorkstand, Nick Moutrey ja ehkä myös Julian Pelletier tulevat olemaan oleellisessa osassa tulevaisuuden joukkuetta. Lupaavia laitureita joukkueesta löytyy niin paljon, että jonkun nimen voisi liittää mukaan osana suurempaa vaihtokauppaa, jossa koitettaisiin hankkia joko tulevaisuuden ykköspakkia tai -sentteriä.

Pakisto vaikuttaa kilpailukykyiseltä ja tasapainoiselta kokonaisuudelta. Ykköspariin on heittää nimet Jack Johnson ja Seth Jones, mutta syvyyttä ja eteenkin offensiivista uhkaa löytyy myös alemmista pareista; Ryan Murraysta ja David Savardista saadaan aimo annos offensiivista uhkaa heikon hyökkäyksen taakse. Kolmosparista löytyvät nimet Fedor Tyutin ja Dalton Prout. Tyutinin tulen lähes pomminvarmasti myymään jo alkukaudella, mutta Proutin voisin pitää organisaatiossa esimerkiksi AHL:n ykkös-kakkosparissa. Prospectpuolella suurimmat odotukset kohdistuvat kiekollisesti rajalliseen, puolustavaan puolustajaan Dillon Heatheringtoniin. Muita lupaavia nimiä ovat hyökkäävä puolustaja Blake Siebenaler, Veeti Vainio sekä Michael Palliotta. Näistä kolmesta nimestä kaikki ovat harmillisesti rightin kätisiä. Hieman kyllä harmittaa, ettei viime kesän 8. varausta Zach Werenskiä löydy mistään.

Maalivahtiosasto vaikuttaa myöskin lupaavalta, kun eliittivahti Sergei Bobrovskyn takaa löytyy tulevaisuuden huippunimi Anton Forsberg sekä Elvis Merzlikins. Lisäksi kakkosveskakamaa ovat myös Joonas Korpisalo, Curtis McElhinney sekä Oscar Dansk.

Kokoonpano ennen kauden alkua näyttää tältä:

Brandon Saad (86) - Brandon Dubinsky (87) - Nick Foligno (87)
- Saadista saadaan kärkilaituri pitkälle tulevaisuuteen ja Dubinsky voisi toimia tulevaisuuden kakkossentterinä, jos saataisiin jollain ilveellä vaihtojen avulla tai sitten vapaista pelaajista kunnon ykkössentteri. Nick Folignolle myös käyttöä tulevaisuuden kärkilaiturina. Tällä kolmikolla lähes identtiset sopimukset, kun jokainen pysyy jengissä lähtökohtaisesti vielä ainakin kuusi kautta. Lisäksi Saad tienaa kuusi milliä kaudessa ja Dub&Fol 5,850M kaudessa.

Boone Jenner (85) - Alexander Wennberg (82) - Cam Atkinson (83)
- Jennerille löytyy varmasti käyttöä tulevaisuudessa maalitykkinä. Wennbergistä olen kaavaillut kolmossentteriä, mutta Cam Atkinsonille en näe käyttöä tulevaisuudessa, kun organisaation laituriprospectit ovat niin kovia.

Scott Hartnell (85) - Gregory Gampbell (80) - Rene Bourque (81)
- 33-vuotias Hartnell saa lähteä osana jotain vaihtokauppaa, mikäli vain mikään jengi huolii häntä. Sopparihan näyttää todella pahalta (4v, 4,750M$). Gambell seilaa tulevaisuudessa NHL:n ja AHL:n välillä Bourquen sopimusta en missään nimessä jatka kesällä.

Jared Boll (77) - Michael Chaput (77) - David Clarkson (81)
- Boll pysynee nelosketjussa rouhimassa tulevaisuudessakin ja saa myös peliaikaa AHL:ssä. Chaputista saadaan jarrusentteri alempiin ketjuihin. Clarksonin soppari on täysi vitsi (5v, 5,250M$), katsotaan jos saadaan vaihdettua jotain prospectia tai myöhäistä varausvuoroa vastaan.

Jack Johnson (87) - Seth Jones (86)
- Johnson pysyy jengissä tulevaisuudessakin top-4 roolissa ja Jonesista saadaan joukkueen ykköspakki, kunhan saadaan kesällä väsättyä miehelle uusi sopimus.

Ryan Murray (83) - David Savard (85)

- Murrayn tilannetta täytyy tarkastella ja miettiä, kun Dillon Heatherington alkaa puskemaan muutaman vuoden sisällä päälle. Savard pysyy kakkosparissa myös tulevaisuudessakin.

Fedor Tyutin (84) - Dalton Prout (80)

- Kaikki oleellinen sanottu jo ylhäällä.

Sergei Bobrovsky (90)
Curtis McElhinney (78)

Aivan kauden alussa en rupea tekemään vielä mitään pelaajakauppoja. Lisäksi simuloin harjoitusottelut nykyisillä kentillä.

Kausi lähtee käyntiin takkuisasti, kun harjoituspeleistä irtoaa kolme voittoa ja tappioita kärsitään yksi enemmän. Seitsemään peliin viisi tehokkainta pelaajaa olivat Cam Atkinson (3+2), Scott Hartnell (3+2), Brandon Dubinsky (1+3), Alexander Wennberg (0+4) ja Seth Jones (1+3). David Savard loukkaantui viimeisessä pelissä Washingtonia vastaan kolmeksi päiväksi polvivamman vuoksi.

Runkosarja aloitetaan back-to-back setillä Rangersia vastaan. Ensimmäinen peli on perjantainen kotipeli, joka saa hyvän alun kun heti 16 sekunnin pelin jälkeen Marc Staal saa jäähyn kiinnipitämisestä. Tämä ylivoima jää kuitenkin hyödyntämättä. Sama herra iskee maalin ajassa 5:16, mutta erä päättyy kuitenkin kotijoukkueen mennessä pukukoppiin 2-1 tilanteessa. Maalintekijöinä David Savard ja Brandon Dubinsky. Toisessa erässä Derek Stepan käy iskemässä 2-2 tasoituksen ja viimeisessä erässä Eric Staal tekee 3-2 maalin, joka jää myös ottelun voittomaaliksi. Ylivoimamaaleja ei ottelussa nähty. Pelin kolmanneksi tähdeksi valittiin Brandon Dubinsky, joka teki ottelussa yhden maalin ja kirjautti viisi taklausta.

Heti seuraavana päivänä on vierasottelu Rangersia vastaan. Tämä ottelu menee jatkoille tilanteessa 1-1, kunnes ajassa 64:24 J.T Miller iskee ottelun voittomaalin. Blue Jacketsin ainokaisen iski Brandon Saad.

Seuraavat neljä peliä tahkotaan recordilla 1-3-0, eli kuuden ottelun jälkeen record näyttää 1-4-1. On siis aika tehdä jo muutenkin odotettuja pelaajavaihtoja. Scott Hartnell on aloittanut kauden ihan mukavasti ollen joukkueen toiseksi paras pistemies tehoilla 2+1. Siitä huolimatta laituriprospecteille tehdään tilaa ja Hartnell liitetään osaksi pelaajakauppaa, joka näyttää tältä:

Fedor Tyutin D, Scott Hartnell LW + 3 muuta
-> Winnipeg Jets

Nic Petan RW, Josh Morrisey D + 3 muuta
-> Columbus Blue Jackets

Päästiin eroon kahdesta vanhasta ja kalliista pelaajasta ja raivattiin myös mukavasti tilaa palkkakatolle. Petan on kehittyvyydeltään eliitti ja omaakin siihen nähden tosi pienen vaihtoarvon ja kaupan muut pelaajat ovatkin puhdasta täytekamaa.

David Clarksonia yritin myös ahkerasti kaupitella, mutta yksikään joukkue ei ollut halukas ottamaan hänen sopimustaan.

Kaupan jälkeen muokkaan ketjut tällaiseen muotoon:

Brandon Saad (86) - Brandon Dubinsky (87) - Nick Foligno (87)
Boone Jenner (85) - Alexander Wennberg (82) - Cam Atkinson (83)
Kerby Rychel (80) - Michael Chaput (77) - Oliver Bjorkstand (76)
Rene Bourque (81) - Gregory Campbell (80) - Jared Boll (77)

Jack Johnson (87) - Seth Jones (86)
Ryan Murray (83) - David Savard (85)
Justin Falk (80) - Dalton Prout (80)

Kolmosketjuun laitoin huippulupaavat laiturit Rychel ja Bjorkstand.

Seuraavaan kuuteen peliin mahtui kaksi voittoa ja neljä tappiota. Erityisesti maalinteko tökkii, eikä otteissa ole tippaakaan tasaisuutta. Toimistolla nyt ollaankin ymmärretty se fakta, että tänä vuonna tankataan ja muutaman vuoden päästä saatetaan nostella kannua.

 

[Sabaton]

NHL 16
Winnipeg Jets

Kausi 2: Varaustilaisuus ja jatkosopimukset

Mestaruusjuhlat on saatu juhlittua ja draftiin lähdettiin Stanley Cupista huolimatta kelvollisista asetelmista, sillä ensimmäisen kierroksen päättävän vuoron lisäksi hallussa oli Senatorsin vuoro paikalta numero 15. Pelaajista Chris Neil päätti odotetusti uransa Stanley-Cup mestarina ja viestikeskuksesta bongasin myös venäläisen suuruuden Pavel Datsuykin sekä ei-venäläisen ja vähemmän meritoituneen Cammallerin lopettamisista. Ykkösvaraus oli arvonnassa päätynyt tällä kertaa Islandersille. Melkoinen tuuri oli saarelaisilla käynyt, sillä Islanders oli runkosarjassa vasta yhdeksänneksi heikoin. Varaustilaisuuden kärkikolmikko oli:

1. Neil Patrick KH, New York Islanders
2. Maxime Comtois VLH, Vancouver Canucks
3. Timothy Liljegren P, Arizona Coyotes
...
Avauskierroksen kärkikolmikon jälkeen nähtiin pieni ja vähämerkityksellinen kauppa Columbuksen ehdottaessa vaihtoa, jota hieman lopulta muokattiin omaa silmää miellyttävämmäksi:

Michael Schumacher, Oskar Steen, 30th overall pick -> Columbus Blue Jackets
28th overall, 3rd round pick-> Winnipeg Jets

Vapaista pelaajista edelliskesänä AHL:n puolelle poimittu entinen 7-kierroksen varaus ja legendaarisen formulakuskin kaima sekä edellisvuoden kuudennen kierroksen varaus Steen poistuivat organisaatiosta vaihdossa varausvuoroihin. Ei mikään tajunnan räjäyttävä diili, mutta jotain säpinää kuitenkin. Jetsin ensimmäisen kierroksen ensimmäinen varaus kohdistui tällä kertaa fyysiseen kanadalaispuolustajaan:

15. Yan Aucoin P Winnipeg Jets (Top 4 -pakki)

Lisäksi toisella ensimmäisen kierroksen vuorolla varattiin isokokoinen jenkkilaituri Austin Pratt:

28. Austin Pratt OLH Winnipeg Jets (Top 9 -hyökkääjä)

Toisen kierroksen aikana nähtiin illan toinen Jets-kauppa. Tällä kertaa edellistä huomattavasti merkittävämpi. Ailahtelevasti esiintynyt Jacob Trouba oli haluttua tavaraa ja lopulta hän sai lähteä. Sopiva kauppakumppani oli Arizona Coyotes:

Jacob Trouba + 6th round pick -> Arizona Coyotes
Michael Stone + 2nd round pick -> Winnipeg Jets

Laadukas puolustaja saatiin vaihdossa takaisin ja Trouballe Jets-organisaatio haluaa toivottaa parempaa onnea pistetehtailuun kenties Oliver Ekman-Larssonin rinnalla? Toisella kierroksella Jets varasi seuraavat pelaajat:

37. Stelio Mattheos KH (Top 6-hyökkääjä)
60. Terry Macias KH (Alin 6 -hyökkääjä)

Loput Jets-varaukset olivat:

88. Sami Osala KH (Alin 6 -hyökkääjä)
120. Cole Carter OLH (Alin 6 -hyökkääjä)
150. Jason Wenzel P (AHL top 4 -puolustaja)
157. Kyle Maksimovich VLH (AHL top 6 -hyökkääjä)
177. Mitchell Balmas KH (Alin 6 -hyökkääjä)
210. Alexandre Fortin KH (AHL top 6 -hyökkääjä)

Sellainen varaustilaisuus. Senttereitä tuli varattua yli tarpeiden, mutta parasta pelaajaa lähdettiin kullakin vuorolla hakemaan, joten minkäs teet. Tyytyväinen saa olla, jos yhdestäkään sentteristä tulee NHL-pelaajaa. Arizonan vuorolla saatu Mattheos vaikuttaa avauskierroksella varattujen pelaajien lisäksi potentiaaliselta kaverilta. Muut joukkueet eivät varaustilaisuudessa vaihdoilla mässäneet. Ainoastaan ongelmasopimuksen omannut Roberto Luongo vaihtoi osoitetta Floridasta Nashvilleen peräti toisen kierroksen varausvuoroa vastaan. Joku voisi sanoa, että melkoisen erikoinen veto Pekka Rinteen Nashvilleltä.

Kesäkausi jatkui jatkosopimuksilla ja niitä oli solmittavina kohtuu mukavasti! Monelta avainpelaajalta loppuivat sopimukset, mutta täysin en haluaisi Stanley Cupin voittanutta joukkuetta räjäyttää. Varaustilaisuuden yhteydessä yritettiin kaupitella muutamaa sopimuksetonta pelaajaa, mutta kukaan ei tarttunut riskiin. Lopulta NHL:n puolella pelaaville saatiin aikaan seuraavanlaiset sopimukset:

Marko Dano 6 vuotta 2.875 milj.
Mathieu Perreault 1 vuosi 2.725 milj.
Alexander Burmistrov 4 vuotta 1.95 milj.
Andrew Copp 3 vuotta 1.025 milj.
Chris Thorburn 1 vuosi 0.925 milj.
Ben Chiarot 1 vuosi 0.9 milj.
Duncan Siemens 1 vuosi 0.8 milj.

Ondrej Pavelec 2 vuotta 1.925 milj.
Connor Hellebuyck 2 vuotta 3.7 milj.

Drew Staffordille tarjottiin vuoden sopimusta ja noin kahta miljoonaa, mutta tähän Stafford ei suostunut, joten hän sai hakea rahakkaampaa sopimusta muualta. Oikeastaan tämä oli molemmille osapuolille hyvä ratkaisu, sillä Matthew Tkachukin odotetaan paikkaavan Staffordin lähdön aiheuttamaa tyhjiötä. Loppujen lopuksi yllättävän helpolla sopimukset saatiin kaikille halutuille. Se on sitten eri asia, miten esim. Conn Smythe -voittaja ja kaksi kautta huikeilla tilastoilla pelannut Pavelec saatiin alle kahdella miljoonalla tai 45-55 pistettä kahdella edelliskaudella tehneet Burmistrov sekä Dano selvästi alle kolmella miljoonalla. Ei välttämättä kovin realistista. Hellebuyckin sopimus oli ainoa, joka oli esitysten valossa hieman ylihintainen. Maalivahdeille tehtiin tarkoituksella kahden vuoden sopimukset, jotta tilanne hetkeksi vakiintuisi. 21-vuotias Eric Comrie saattaa tuolloin olla tarpeeksi kova syrjäyttääkseen jomman kumman, mutta antaa hänen kehittyä AHL:ssä rauhassa ja mahdollisesti parin kauden päästä vaihtoarvon pysyessä korkealla, hän tai Hellebuyck on kauppatavaraa.

Palkkakattoon oli sopimusten solmimisten jälkeen matkaa vielä reilut 14 miljoonaa, mutta vapaista pelaajista päätettiin olla hakematta vahvistusta. Tosin AHL:n puolelle muutama potentiaalinen pelaaja hankittiin. Kovimmat UFA-nimet olivat lopulta Martin Hanzal, Andrei Markov, Michael Del Zotto, Marcus Johansson sekä Jake Allen. Ei siis mikään superkattaus. Kesän aikana Detroit lähestyi kolmeen otteeseen tavoitteenan saada Henrik Zetterberg myytyä Winnipegiin. Vastineeksi he pyysivät tulevan kesän ykköskierroksen varausta tai kuukausi takaperin numerolla 15 huudettua Aucoinia ja kakkoskierroksen varausta. Molemmista luonnollisesti kieltäydyttiin. Jets luottaa edelleen nuoriin pelaajiinsa. Muutenkaan kauppoja ei ennen uuden kauden alkua nähty.

Tulevalla kaudella saa jälleen seurata Jetsin lisäksi toisen joukkueen otteita suurennuslasin kanssa. Divisioonavastus Colorado Avalanche vaihtoi viime kaudella oman ykköskierroksen varauksensa ja Duncan Siemensin Scott Komachukiin sekä Taylor Raddyshiin. Toistaiseksi kaupan voittajasta ei ole epäselvyyttä, sillä Komachukin loppukausi kului AHL:ssä, jossa 73 otteluun syntyi 31 pistettä ja ruma -17 tehosaldo. 19-vuotiaan Raddyshin kanssa Colorado ei ollut vielä tehnyt sopimusta ja vastaaavasti Siemens hyödytti Jetsiä jo menneellä kaudella ja toivottavasti tulevallakin. Kolmas kausi (2017-2018) laitetaan seuraavassa päivityksessä aluille.

 

[Barney]

Tämän ketjun innoittamana tuli itsekin aloitettua pitkästä aikaa Be A Gm änärissä. Aikaisemmissa versioissa tuli enemmän "pelattua" kyseistä pelimuotoa, mutta nämä PS4:n hitaat valikot ovat vieneet vähän mielenkiintoa. Joukkueena minulla on yleensä toiminut rebuild-joukkueet, joten tällä kertaa lähdin hakemaan vähän erilaista projektia. Joukkueeksi osoittautui Washington Capitals, jolle lähdetään metsästämään seuran ensimmäistä Lord Stanleyta. Sinänsä projekti on myös hyvin mielenkiintoinen, että joukkueen prospect pool on suoraan sanottuna surkea, varsinkin kun Samsonov puuttuu pelistä. NHL-kokoonpanon ulkopuolelta ainoita lupaavia pelaajia ovat Madison Bowey ja Jakub Vrana, josta jouduin itse muokkamaan lupaavan.

Joukkueen kokoonpano ensimmäiselle kaudelle:

Maalivahdit:

#31 Philipp Grubauer, 80, korkea varamaalivahti, 23v, 0,750M/17-18
- Joukkueen selkeä backup-maalivahti, jolla on kuitenkin pari kautta halpaa sopimusta jäljellä. Tulee pelaamaan ilman loukkaantumisia todennäköisesti alle 10 ottelua.

#70 Braden Holtby, 92, keskitaso eliittimaalivahti, 26v, 6,100M/20-21
- Holtbeastilla on kyllä erinomainen sopimus. Yksi Liigan parhaista maalivahdeista on sidottu parhaiksi vuosikseen vähän yli kuudella mijoonalla. Joukkueen selkäranka, joka tulee kunnossa pysyessään pelaamaan todennäköisesti yli 70 ottelua.

Puolustajat:

#27 Karl Alzner, 86, keskitaso top-4 puolustaja, 26v, 2,800M/17-18
- Tärkeä top-4 puolustaja, joka tulee kellottamaan etenkin alivoimalla isoja minuutteja. Sopimus on erinomainen ja ainut huono puoli siinä on sen lyhyys. Yksi puolustuksen tärkeimmistä palasista.

#74 John Carlson, 88, keskitaso eliittipuolustaja, 25v, 3,970M/18-19
- Carlsonilla on myös erinomainen sopimus. Joukkueen ykköspuolustaja, joka tulee pelaamaan isoja minuutteja.

#2 Matt Niskanen, 87, tarkka top-4 puolustaja, 28v, 5,750M/21-22
- Sopimus näyttää vähän ylihintaiselta, jos vertaa Alzneriin ja Carlsoniin, mutta se on mielestäni kuitenkin ihan ok. Ainut mikä sopimuksessa harmittaa on sen liian pitkä kesto. Niskaselle on myös luvassa isoa roolia, mutta hän voi olla nopeasti treidilistalla, jos otteet eivät ole odotettuja.

#9 Dmitri Orlov, 82, pieni top-6 puolustaja, 24v, 2,000M/16-17
- Orlovilla on paikka todistaa kuuluvansa osaksi Capitalsin tulevaisuutta. Suhtaudun vähän skeptisesti Orloviin, sillä hän on hyökkäävä puolustaja, joka ei kuitenkaan ole kovin vahva hyökkäyspäässä. Paikka kolmosparissa on kuitenkin melko sementoitu.

#44 Brooks Orpik, 84, tarkka 7. puolustaja, 34v, 5,500M/19-20
- Nätisti sanottuna hirveä sopimus. Orpikin potentiaali kertoo, että taso lähtee todennäköisesti hyvin nopeasti laskuun. Alkukaudesta annan Orpikille mahdollisuuden ihastuttaa minut, mutta todennäköisesti jossain vaiheessa lähden aktiivisesti kauppaamaan häntä, jos joku joukkue suostuisi ottamaan tuon sopimuksen itselleen.

#88 Nate Schmidt, 78, pieni 7. puolustaja, 24v, 0,815M/17-18
- Pakkihierarkiassa sijalla kahdeksan, eikä omaa potentiaaliakaan. Pyörii NHL-joukkueen mukana ja pääsee varmaan jokusen pelin kokeilemaan loukkaantumisten vuoksi.

#20 Ryan Stanton, 80, keskitaso top-6 puolustaja, 26v, 0,575M/16-17
- Taistelee Weberin kanssa viimeisestä paikasta "parhaassa kuusikossa". Uskoakseni ihan hyvä NHL-puolustaja, kunhan peliaika pysyy rajallisena.

#6 Mike Weber, 80, tarkka top-6 puolustaja, 27v, 0,835/16-17
- Vähän samat sanat kuin Stantoniin. Kauteen lähdettäessä on kuitenkin pakkihierarkiassa Stantonin edellä.

Oikeat laitahyökkääjät:

#65 Andre Burakovksy, 82, korkea top-6 hyökkääjä, 20v, 0,895/17-18
- Nuori kaveri, jolta odottelen kolmosketjun roolista tehoja. Tulee varmaan kauden aikana saamaan myös isompaa roolia sekä vastuuta ylivoimalla, jos peliotteet riittävät siihen.

#77 T.J. Oshie, 88, tarkka top-6 hyökkääjä, 28v, 4,175M/17-18
- Monipuolinen hyökkääjä, jolla on erittäin hyvä sopimus. Tulee saamaan ison roolin.

#14 Justin Williams, 84, tarkka top-6 hyökkääjä, 33v, 3,250M/17-18
- Kokenut sotaratsu, joka pääsee aloittamaan kauden kakkosketjusta. Williamsilta odotetaan kuitenkin tehoja, sillä takaa on pari nuorta ja nälkäistä kaveria valmiina tiputtamaan Williamsin pienempään rooliin, jos pisteitä ei tule odotettuun tahtiin.

#43 Tom Wilson, 83, korkea top-6 hyökkääjä, 21v, 0,895M/16-17
- Burakovskyn lisäksi toinen nuori ja lupaava kaveri, joka aloittaa kolmosketjusta, mutta kärkkyy isompaa roolia epäonnistumisten/loukkaantumisten sattuessa.

Vasemmat laitahyökkääjät:

#25 Jason Chimera, 84, tarkka top-9 hyökkääjä, 36v, 2,000M/16-17
- Vanhan konkarin viimeinen kausi? Annettavaa olisi kiekollisesti isompaan rooliin kuin hänelle tarjotaan, mutta nuoret puskevat väkisin ohi. Chimera tulee olemaan kuitenkin etenkin alivoimalla kultaakin arvokkaampi pelaaja.

#90 Marcus Johansson, 85, keskitaso top-6 hyökkääjä, 24v, 3,750M/16-17
- Johanssonilla on myös tärkeä kausi edessä, sillä takaa tulee kovaa vauhtia pari nuorempaa pelaajaa ohi. Jos Johanssonin kausi menee huonosti, niin hän on mahdollinen treidattava deadlinella. Saa kuitenkin ison roolin, toivottavasti onnistuu.

#46 Michael Latta, 81, pieni top-9 hyökkääjä, 24v, 0,575M/16-17
- Joukkueen 13. hyökkääjä, joka pystyy pelaamaan sentterinä sekä laiturina. Haluaisin peluuttaa Lattaa vakituisessa kokoonpanossa, mutta ikävä kyllä hän ei sinne mahdu.

#8 Alexander Ovechkin, 93, tarkka huippuhyökkääjä, 30v, 9,535M/21-22
- Tarviiko edes sanoa mitään? Joukkueen tärkein pelaaja, jonka taso toivottavasti kestää vielä vuosia, sillä sopimus on erittäin iso ja kestää vielä vuosia.

#26 Daniel Winnik, 83, tarkka top-6 hyökkääjä, 30v, 2,250M/17-18
- Hyvä duunarihyökkääjä, jolla voisi olla potentiaalia pelata isommassakin roolissa. Pelaa nelosketjussa ja saa kauden aikana todennäköisesti hyvin alivoimavastuuta.

Keskushyökkääjät:

#19 Nicklas Backström. 90, tarkka eliittihyökkääjä, 27v, 6,700M/20-21
- Yksi erinomainen sopimus lisää. Joukkueen itseoikeutettu ykkössentteri, joka tulee muodostamaan Ovien kanssa erittäin vaarallisen tutkaparin.

#83 Jay Beagle, 82, tarkka alin 6 -hyökkääjä, 29v, 1,750M/18-19
- Tärkeä alempien ketjujen sentteri sekä alivoimapelaaja, sillä on erittäin hyvä aloittamaan. Erittäin hyvä sopimus.

#92 Evgeny Kuznetsov, 87, korkea top-6 hyökkääjä, 23v, 3,000M/17-18
- Nuori ja taitava kaveri, joka saattaa saatta kauden aikana myös mahdollisuuden ykkösylivoimassa ja ehkä jopa ykköskentässä.

#10 Mike Richards, 82, tarkka alin 6 -hyökkääjä, 30v, 1,000M/16-17
- Vaikka ei olekaan enää ihan takavuosien iskussa, niin tuo tärkeää voittamisen kulttuuria nuoreen joukkueeseen. Erinomainen aloittaja, jota hyödynnetään myös alivoimalla.

Kauteen lähdetään ketjuilla:

Ovechkin (93) - Backstrom (90) - Oshie (88)
Johansson (85) - Kuznetsov (87) - Williams (84)
Burakovsky (82) - Beagle (82) - Wilson (82)
Chimera (84) - Richards (82) - Winnik (83)

Alzner (86) - Carlson (88)
Orpik (84) - Niskanen (87)
Orlov (82) - Weber (80)

Holtby (92)
Grubauer (80)

 

[Barney]

Lokakuu 5-5-0

Kausi lähti melko yskähdellen käyntiin. Lokakuun jälkeen kasassa oli yhtä paljon voittoja kuin tappioita. Capitalsilla oli koko sarjan pienin tehtyjen sekä päästettyjen maalien keskiarvo, joten oli aika selvää, missä joukkuueen ongelmat olivat, vaikka Ovie-Bäcks parivaljakko vetikin yli piste/peli tahtia.

Marraskuu 8-2-3

Selkeä parannus lokakuusta. Ykkösketjun takana alkoivat muutkin ketjut heräämään (etenkin kakkosketju) ja puolustus pysyi edelleen kivenkovana.

Joulukuu 8-6-0

Vähän epätasainen kuukausi ja peli oli aika vuoristorataa. Joukkoon sattui pari murskavoittoa, mutta tuloksellisesti ei oltu läheskään riittävän hyviä.

Tammikuu 5-6-1

Erittäin vaikea kuukausi, johon mahtui jonkun verran avainpelaajien poissaoloja. Tipahdettiin jo playoff-viivalle.

Helmikuu 10-2-2

Kuun alussa rukattiin ketjuja vähän uuteen uskoon ja heti alkuun otettiinkin viiden ottelun voittoputki. Erittäin hyvä kuukausi, jonka aikana noustiin divisioonan kärkitaisteluun.

Maaliskuu 9-5-0

Ihan ok. Odotukset olivat hyvin sujuneen Helmikuun jälkeen vähän korkeammalla, mutta pysyttiin kuitenkin tukevasti playoff sijoilla, vaikkakin piste-ero divisioonan kärjessä majailevaan Rangersiin kohosi jo aika suureksi.

Huhtikuu 5-0-0

Olisiko runkosarjaa paremmin voitu päättää? Erinomainen kuukausi, jonka ansiosta noustiin Metropolitanin voittoon yhden pisteen erolla Rangersiin. Koko kauden saldoksi muodostui siis 50-26-6 ja pisteitä yhteensä 106.

Playoffeissa tuli ensimmäisellä kierroksella vastaan Buffalo Sabres, josta olin etukäteen ajateltuna erittäin tyytyväinen. Buffalolla on nuori ja erittäin lahjakas joukkue, mutta en uskonut siitä olevan vastusta vielä tällä kaudella, vaikka nuoret Eichelin ja Reinhartin johdolla olivat nostaneet kovasti profiiliaan.

Round 1: Capitals - Sabres

Kotiedulla lähdettiin sarjaan ja ensimmäinen ottelu Verizon Centerissä päättyi kotijoukkueen 2-1 voittoon. Molemmista maaleista vastasi Ovechkin-Bäckstrom parivaljakko. Pelin jälkeen tuli sitten vähän ikävempiä uutisia, sillä Jason Chimera loukkaantui pariksi viikoksi. Chimeran tilalle vaihdettiin Michael Latta. Toinen peli meni sitten maalintekokilpailuksi. Siihen kilpaan ei Sabresin välttämättä kannattaisi Capitalsia vastaan lähteä, sillä tuloksena heille oli 6-3 tappio. Ykköskentän lisäksi tehomiehenä oli hattutempun iskenyt Evgeny Kuznetsov.

Vieraspeleihin lähdettiin luottavaisena, sillä kotietu pysyi ensimmäisissä peleissä hyvin hanskassa. Ensimmäinen vierasottelu oli tiukkaa maalitonta peliä kolmanteen erään asti, kunnes T.J. Oshie iski ottelun ainokaisen. Ottelun jälkeen tuli lisää ikäviä uutisia, sillä Karl Alzner loukkaantui, onneksi ei kuitenkaan ollut kyseessä mikään vakavempi loukkaantuminen. Nyt sai katsomoon joutunut Dmitri Orlov näyttää mikä on miehiään. Neljäs peli meni maalittomassa tilanteessa viimeiseen erään, jolloin alkoikin maalintekokilpailu. Kuten odotettua, niin se päättyi Capitalsin voittoon, tällä kertaa numeroin 4-2.

Sabresista ei ollut oikein vastusta, kuten osasin jo etukäteen ennakoida. Suoraan 4-0 pojat kesälomalle. Braden Holtby oli sarjassa jälleen itse varmuus, mutta Holtbeastin lisäksi pitää nostaa esille ykkösketju, joka oli aivan huikeassa vireessä (Ovechkin 3+4, Bäckstrom 2+5 & Oshie 1+4). Seuraavalle kierrokselle tuli vastaan Rangers, joka oli ollut paha vastus runkosarjassa. Rangers-sarjasta tuleekin varmasti erittäin tiukka kamppailu.

Round 2: Capitals - Rangers

Kotiedulla päästin jälleen liikkeelle. Ensimmäinen peli oli tiukka kamppailu, joka päättyi sitten ikävä kyllä vierasjoukkueen 2-1 voittoon. Capitalsin ainoan maalin teki jälleen Ovechkin. Ottelun jälkeen saatiin tieto, että Karl Alzner voi palata kokoonpanoon. Alznerin paluusta innostuneena koko joukkue tuntuikin olevan paljon latautuneempi toiseen peliin, joten se otettiin heti ensimmäisessä erässä ykkösketjun johdolla haltuun. Lopulta peli päätty kotijoukkueen 4-2 voittoon.

Kolmanteen otteluun lähdettiin tasatilanteesta. Ottelu olikin erittäin tasainen kamppailu, joka sitten lopulta meni jatkoajalle asti. Kukaan ei ole varmaan yllättynyt, jos paljastan, että ottelun jatkoajalla ratkaisi Mr. Playoffs Justin Williams. Neljäs ottelu oli myös yhtä tasaista vääntöä ja sekin meni jatkoajalle. Jatkoajalla homman ratkaisi kapteeni Ovechkin, joka vastasi vierailijoiden molemmista maaleista tässä 2-1 vierasvoitossa. Kotipeliin lähdettiin ilmeisesti vähän liian luottavaisesti, eikä siitä ottelusta jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa, sillä Rangers haki 4-1 voiton. Kuudennessa pelissä lähdettin hakemaan kolmatta ryöstöjä MSG:ltä, mutta unelmaksihan se jäi, sillä Rangers otti vakuuttavan 6-3 kotivoiton. Game seven siis ratkaisi tämän sarjan kohtalon. Peli oli alusta asti erittäin tarkkaa puolustuskamppailua, mutta Capitalsin kakkosketju kävi Kuznetsovin ja Williamsin johdolla tekemässä pari maalia ja Holtbeast seisoi päällään. Ottelu päättyi kotijoukkueen 3-0 voittoon.

Tiukan sarjan jälkeen tuli lisää ilouutisia, sillä Jason Chimera oli valmiina palaamaan kokoonpanoon. Chimera otti tietenkin oman paikkansa Lattan tilalta, sillä nelosketju oli ollut kahdessa ensimmäisessä sarjassa joukkueen heikko lenkki. Konferenssifinaaliin sitten saatiin vastustajaksi Senators, joka oli ollut koko runkosarjan ajan piikki Capitalsin lihassa. Kovin luottavaisin fiiliksin ei voinut siis sarjaan lähteä, vaikka Rangers kaatuikin game sevenissä hienon esityksen jälkeen.

Round 3: Capitals - Senators

Kotikaukalossa aloitettiin sarja ja pitkään edettiin maalittomassa tasatilanteessa, kunnes Ottawa kävi viimeisessä erässä värkkäämässä yhden maalin, joka riitti 1-0 vierasvoittoon. Toinen kotipeli oli ns. "pakkovoitto", joten taisi siinä mennä lataus vähän yli joukkueelta, sillä Senators otti helpon 5-1 vierasvoiton. Ottawaan siirryttiin siis selvinä altavastaajina ja ensimmäinen peli siellä hävittiinkin 3-1. Ottelusa vielä joukkueen playoffien kolmanneksi paras pistemies Justin Williams loukkaantui, joten alkoi näyttämään, että kausi on hyvin pian ohi.

Neljännessä pelissä oltiin selkä seinää vasten, mutta onnistuttiin ottamaan 3-0 vieravoitto. Seuraava ottelu kotona oli myös erittäin tiukkaa kamppailua, joka päättyi meidän 2-1 voittoon. Vähän siinä alkoi jo toivo heräämään, että olisiko mahdollista nousta 3-0 tappioasemasta vielä sarjan voittoon. Seuraavassa ottelussa kotijoukkue Senators olikin erittäin tyly isäntä, eikä jättänyt paljon jossiteltavaa 5-2 voitollaan. Senators marssii siis finaaleihin, jossa he taipuivat kuitenkin Dallas Starsille voitoin 4-2.

Ottawaa vastaan ei löytynyt sitten playoffeissakaan aseita, eikä Williamsin loukkaantuminen auttanut asiaa yhtään. Vähän pitää kyllä antaa risuja hyökkäykselle, sillä 1,5 maalia/ottelu ei kyllä riitä mitenkään sarjan voittoon. Ykkösketju ei enää tässä sarjassa pystynyt dominoimaan, eikä takaa tullut vain riittävästi apua. Kokonaisuutena kauteen voi olla kuitenkin varmaan ihan tyytyväinen, sillä aika lähelle finaalipaikkaa kuitenkin päästiin. Ensi kaudella on taas muutamat nuoret pelaajat vähän valmiimpia ja kokeneempia, joten ehkä silloin mennään vielä pari askelta pidemmälle.

Pelaaja-arviot (nimen perässä ensin runkosarjan statsit, sen jälkeen playoffien):

Maalivahdit:

Philipp Grubauer - 3gp, 4,880PMK, 85,5%
- Odotettiin hyvää backup-maalivahtia, mutta pari peliä pääsi harjoituskaudella pelaamaan, eikä saanut siellä mitään kiinni. Kauden edetessä pääsi pelaaman vain muutaman ottelun, sillä Grubauerin ollessa maalissa ottelu hävittiin jo ensimmäisessä erässä, eikä Holtbyn huikean vireen takia peliakaa siunaantunut. Arvosana: 4

Braden Holtby - 80gp, 2,340PMK, 92,2% - 17gp, 2,000PMK, 93,5%
- Holtby pelasi erittäin hyvän kauden ja todisti olevansa Liigan parhaimpia maalivahteja. Olisin itse suonut Holtbylle jopa Vezinan, mutta se meni Ben Bishopille. Playoffeissa Holtby pystyi nostamaan taso vielä entisestään, ja koko kauden aikana tulleet ohipelit on laskettavissa yhden käden sormilla. Arvosana: 10

 

[Barney]

Puolustajat:

Karl Alzner - 82gp, 5+10=15, +13 - 15gp, 0+1=1, +1
- Hyvä peruspakki, joka oli puolustuspäässä erittäin hyvä ja läpi kauden osa joukkueen hyvin toiminutta alivoimaa. Alzner sai kuitenkin läpi kauden pelata ainoana puolustaja kakkosylivoimassa, joten siihen nähden tuo 15 tehopistettä on aika surkea suoritus. Ensi kaudeksi pitää saada Alzner ylivoimalta pois, sillä hänen vahvuutensa ovat eittämättä puolustuspäässä. Arvosana: 8

John Carlson - 81gp, 13+39=52, +1 - 17gp 0+2=2, -5
- Odotin Carlsonista täksi kaudeksi puolustuksen johtajaa, mutta puolustuspäässä helisi läpi kauden aivan liikaa hänen ollessa kentällä. Playoffeissa Carlson oli joukkueen suurin pettymys. Hyökkäyspäähän Carlsonin kausi oli onnistunut, sillä hän oli osa erittäin vaarallista ykkösylivoimaa. Ensi kaudella odotan Carlsonilta kokonaisvaltaisesti vahvempaa kautta. Arvosana: 8

Matt Niskanen - 82gp, 9+30=39, +14 - 17gp, 2+2=4, +2
- Jos puhutaan kokonaisvaltaisuudesta, niin oli läpi kauden varmaan joukkuen paras puolustaja. Pisteitä olisi voinut tulla ehkä vähän enemmän, sillä Niskanen pelasi koko kauden kuitenkin ykkösylivoimassa. Jos jatkaa tuolla tasolla, niin on todellakin sopimuksensa arvoinen. Arvosana: 9

Dmitri Orlov - 28gp, 0+0=0, -5 - 2gp, 0+0=0, +1
- Hyökkäävä puolustaja, joka pelasi kauden aikana 30 ottelua saaden myös välillä vastuuta ylivoimalla ja tuloksena on nolla tehopistettä. Jos samaan aikaan tehotilasto on pakkasella, niin kyllähän se aika hyvin kuvaa kuinka kausi on edennyt. Playoffeissa jouduin laittamaan Orlovin pariksi otteluksi kentälle, mutta siellä onneksi selvisi ihan kunnialla, mikä nostaa koko kauden katastrofaalisesta heikoksi. Arvosana: 5

Brooks Orpik - 78gp, 5+0=5, +35 - 17gp, 0+0=0, -1
- Puhuin ennen kautta Orpikin mahdollisesta treidaamisesta, mutta eipä käynyt kauden aikana edes mielessä. Vanha konkari näytti, mikä on miehiään ja runkosarjan tehotilasto +35 on aivan huikea suoritus. Lisäksi joukkueen alivoima oli läpi kauden erittäin toimivaa, eikä varmasti vähiten Orpikin takia. Playoffeissa olisin odottanut vähän enemmän. Arvosana: 10

Ryan Stanton - 59gp, 1+3=4, +8 - 17gp, 1+1=2, 0
- Otti alkukaudesta haparoineen Orlovin paikan, eikä enää luopunut siitä kauden aikana. Muodosti Weberin kanssa luotettavan pakkiparin ja pääsi pelaaman kauden aikana myös jonkun verran alivoimaa. Arvosana: 8

Mike Weber - 82gp, 3+2=5, +10, 17gp, 0+0=0, +3
- Peruspakki, joka piti pelipaikkansa läpi kauden. Aika perusvarmaa ja näkymätöntä suorittamista. Arvosana: 8

Hyökkääjät:

Nicklas Bäckstrom - 80gp, 22+63=85, +22 - 17gp 3+12=15, +3
- Joukkueen ykkössentteri, joka pyöritti myös ylivoimaa ja pelasi aika-ajoin alivoimallakin. Tärkeä palanen ja pelasi aika odotetunlaisen kauden. Arvosana: 9

Jay Beagle - 82gp - 7+21=28, +9 - 17gp, 0+1=1, -6
- Runkosarjassa Beagle vuorotteli kolmos- ja nelosketjussa, kunnes loppukaudesta löytyi toimiva koostumus. Runkosarja oli kokonaisuudessaan Beaglelta erittäin hyvä, sillä hän pelasi koko kauden onnistuneesti ykkösalivoimaa. Playoffeissa Beaglen hyvin toiminut ketju rikkoutui Chimeran loukkaantumisen vuoksi, mutta olisin odottanut silti Beaglen johdattavan ketjunsa parempaan peliin. Arvosana: 8

Andre Burakovksy - 82gp 15+16=31, -5 - 17gp, 4+4=8, 0
- Burakovskylle syksy oli erittäin vaikea, eikä hänelle löytynyt oikein sopivaa ketjukoostumusta. Kevättä kohti peli parani, joten odotukset ensi kaudelle on vähän korkeammalla. Burakovsky pelasi kuitenkin lähes koko kauden kakkosylivoimassa ja pääsi myös välillä vierailemaan kakkosketjussa, joten kyllä nuo tehopisteet vähän pettymykseksi jäivät. Arvosana: 7

Jason Chimera - 82gp, 18+17=35, +10 - 7gp, 2+2=4, 0
- Vanha konkari pelasi kauden melkein kokonaan nelosketjussa ilman ylivoimavastuuta, joten tuo 18 maalia on erittäin kova suoritus. Siihen kun lisätään Chimeran rooli alivoimalla, niin voidaan sanoa kauden olleen erinomainen. Arvosana: 10

Marcus Johansson - 82gp, 12+39=51, +9 - 17gp, 2+9=11, +5
- Johanssonillakin syksy oli vaikea, mutta kevättä kohden hän pääsi vireeseen. Tehopisteet eivät nyt häikäise, mutta ihan kelvolliset, varsinkin kun kakkosylivoima sakkasi vähän läpi koko kauden, johtuen todennäköisesti pääosin Alznerista. Arvosana: 8

Evgeny Kuznetsov - 82gp, 19+40=59, +6 - 17gp, 6+5=11, +3
- Kuznetsovilta odotin tehoja vähän enemmän, sillä hän sai läpi kauden pelata ykkösylivoimassa. Kausi oli kuitenkin kohtuullinen, sillä ei nuorelta mieheltä voi vielä liikoja vaatia. Arvosana: 8

Michael Latta - 16gp, 1+1=2, -2 - 13gp, 0+1=1, -5
- Oli rotaatiomiehenä, eikä minuutteja kauden aikana hirveästi siunaantunut, sillä pelaajisto pysyi hyvin kasassa. Ehkä hyvä niinkin, sillä Latta ei hirveästi tarjonnut joukkueelle kentällä ollessaan. Etenkin playoffeissa Latta oli suuri pettymys. Arvosana: 6

T.J. Oshie - 82gp, 17+40=57, +18 - 17gp, 4+6=10, +4
- Oshie pomppi vähän ykkös- ja kakkosketjun välillä läpi kauden. Pääsi jonkun verran koittamaan myös ykkösylivoimassa, joten tehot jäivät vähän pettymykseksi. Tehotilasto on kuitenkin hyvä ja oli tuollainen perushyvä top-6 hyökkääjä. Arvosana: 8

Alexander Ovechkin - 82gp, 48+37=85, +17 - 17gp, 8+8=16, 0
- Oli syksyllä ja keväällä erittäin kova. Talvella tuli vähän kuivempi kausi, jonka vuoksi Rocket Richard jäi maalin päähän. Playoffeissa oli erittäin kova kaksi ekaa sarjaa, mutta konferenssifinaaleissa sukelsi sitten vähän koko joukkueen mukana. Arvosana: 9

Mike Richards - 68gp, 12+13=25, +1 - 17gp 2+2=4, -1
- Richards oli myös yksi joukkueen alivoimasotureista. Kevättä kohden lämpeni ja runkosarjan lopulla oli lyhyen pätkän ajan jopa joukkueen tehokkaimpia hyökkääjiä. Loukkaantuminen sotki vähän kautta. Arvosana: 8

Justin Williams - 82gp, 25+35=60, +14 - 14gp, 2+9=11, +5
- Runkosarjan tehopisteet olivat aika odotetut. Williams pelasi yhden aika hyvän jakson ykkösketjun laidalla. Williams pelasi läpi kauden kakkosylivoiman viivamiehenä. Playoffeissa Williams todisti jälleen kerran mikä on miehiään. Arvosana: 9

Tom Wilson - 82gp, 6+15=21, -3 - 17gp, 0+6=6, -3
- Sai kauden aikana vastuuta myös kahdesta kärkikentästä ja kakkosylivoimasta, mutta tulos jäi erittäin laihaksi. Siihen päälle vielä tehotilasto pakkasen puolella sekä runkosarjassa että playoffeissa. Heikko kausi, mutta potentiaalia on. Arvosana: 6

Daniel Winnik - 82gp, 11+16=27, +11 - 17gp, 3+0=3, -6
- Hieno runkosarja, mutta playoffeissa oli osana joukkueen surkeinta ketjua. Pelasi myös kauden aikana hyvin toimineessa alivoimassa. Arvosana: 8

Kuten arvioista voi nähdä, niin hirveästi ei epäonnistujia joukkueesta löytynyt. Ei kyllä löytynyt liiemmin erinomaisesti pelanneitakaan, vaan suurin osa pelaajista pelasi odotetulla tasolla kauden läpi. Kesän draftissa päästiin varaamaan kolmanneksi viimeisenä. Varausvuoroja ei ollut ykköskierroksen jälkeen kun vasta neljännellä kierroksella, mutta en kuitenkaan lähtenyt treidailemaan lisää pickejä, vaikka jälkikäteen katsottuna olisi kannattanut, sillä varsinkin kakkoskierroksella oli vielä erittäin hyvää kalaa tarjolla. Kesän varaukset:

1. kierros - J. Kyrou, KH, PR, Keskitaso eliittihyökkäääjä
- Jouduttiin varaamaan ihan perällä, mutta sieltä poimittiin top-10 tasoinen varaus. Kyrou on kyllä pelaajana vielä melko raakile, joten ihan pariin vuoteen ei kannata hänestä NHL-pelaajaa odottaa. Ehkä Bäckströmin hiipuessa Kyrousta saadaan hänelle manttelinperijä. Erittäin tyytyväinen tähän varaukseen.

4. kierros - Y. Tarasov, MV, SEK, Keskitaso aloittava maalivahti
- Neloskierroksella silmään pisti lupaava venäläinen veskari, joten koitin vähän riskillä varata hänet, vaikka en ollut maalivahteja draftiin scoutannutkaan. Riski kannatti, sillä Tarasov oli neloskierroksen varaukseksi suorastaan steal.

5. kierros - C. Carter, OL, PR, Keskitaso alin 6 -hyökkääjä
5. kierros - B. O'Brien, KH, TYÖ, Keskitaso alin 6 -hyökkääjä
6. kierros - D. Muzito-Bagenda, VL, TYÖ, Keskitaso alin 6 -hyökkääjä
7. kierros - D. Sokolov, KH, TYÖ, Pieni alin 6 -hyökkääjä

Näistä varauksista nyt ei mitään helmiä löytynyt, mutta sinänsä positiivista, että jokaisella varauksella on kuitenkin potentiaalia NHL-pelaajaksi. Vähän jälkikäteen harmittaa, että kakkoskierroksen puolivälissä olisi saanut vielä Laineen, jos olisi hommanut itselleen varausvuoron.

 

[Barney]

Jatkosopimukset:

Sean Collins - 1v, 0,700M, 2-way
- Collins pelasi hyvän kauden farmissa ja tarjottiin vuodeksi kahdensuunnan sopimus, sillä loukkaantumissuman iskiessä Collins voi olla ihan kelpo paikkaaja NHL:n puolelle.

Mike Richards - 1v, 0,750M, 2-way
- Vähän yllätyksekseni Richards oli halukas tekemään kahdensuunnan sopimuksen, joten jatko oli aivan selvä. Lisäksi capissa ei ollut liikaa tilaa, joten edullinen kolmos-nelossentteri kelpasi, etenkin kun hänet voi heittää farmiin pelaamaan, jos ei homma luista.

Jason Chimera - 1v, 2,400M
- Chimera haki kahden vuoden sopimusta, mutta en halunnut tarjota konkarille vuotta enempää. Palkka nousi edellisestä kaudesta 0,4 miljoonaa, mutta se nyt ei ole kovin merkittävä muutos. Tärkeä jatko.

Marcus Johansson - 3v, 3,300M
- Vähän aikaan Johanssonin kanssa väännettiin ja tällaiseen lopputulokseen päädyttiin. Johansson halusi itse kolmen vuoden jatkon, johon minulla ei ollut mitään valittamista. Lähinnä vääntö johtui siitä, että yritin nipistää palkasta kaiken mahdollisen ilman pois, eikä jatkosopimukseen voi olla kuin tyytyväinen.

Tom Wilson - 4v, 2,000M
- Wilson pelasi huonon kauden, joten markkina-arvo ei ollut kovin korkealla. Päätin iskeä siihen tarjoamalla useamman vuoden edullisen jatkon. Wilsonilla on kuitenkin sen verran vaihtoarvoa, että löytää varmasti helposti uuden osoitteen, jos peli ei lähde kulkemaan. Erinomainen sopimus.

Michael Latta - 1v, 1,100M
- Vähän aikaa mietin, mutta päätin kuitenkin tehdä halvan jatkon Lattan kanssa. Potentiaalia hänellä on kuitenkin parempaan kuin viime kaudella nähtiin.

Ryan Stanton - 1v, 1,500M
- Stantonin kohdalla pohdin hetken teenkö jatkon vai en. Pelasi kuitenkin ihan hyvän kauden, joten näin järkeväksi tehdä jatkon, sillä Boweyn kehittymisestä ei voi olla vielä varma, eikä vapaista pelaajista välttämättä löydy sopivia puolustajia.

Mike Weber - 1v, 1,300M
- Vähän samat sanat kuin Stantoniin. Hyvän kauden jälkeen ansaitsi jatkosopimuksen.

Vapaista pelaajista poimittiin:

Rinat Valiev - 3v, 0,800M, 2-way
- Lupaava puolustaja, jonka Toronto oli jostain syystä päästänyt vapaaksi. Capitalsin prospect pool on aika köyhä, varsinkin puolustuksen osalta, joten päätin ottaa Valievin vahvistamaan sitä.

Ondrej Kase - 3v, 0,600M, 2-way
- Lupaava hyökkääjä, josta saadaan toivottavasti koulittua muutamassa vuodessa NHL-pelaaja.

Aleksi Saarela - 3v, 0,750M, 2-way
- Vähän sama kuin Kasen kohdalla. Hyvä, nuori ja lupaava pelaaja tarjolla ilmaiseksi, joten ei voi kieltäytyä.

Tom McCollum - 1v, 0,800M, 2-way
- Puhdas AHL-hankinta, sillä AHL:n ykkösmaalivahti Peters päästettiin pois. Hyvällä tuurilla McCollum voisi hyvän AHL-kauden jälkeen nousta joukkueen kakkosmaalivahdiksi.

Christian Ehrhoff, 2v, 4,300M
- Olisin halunnut vuoden sopimuksen, mutta se olisi tullut liian kalliiksi. Hyvä puolustaja, joka on toivottavasti vastaus kakkosylivoiman viivamieheksi.

Oletettu kokoonpano toiselle kaudelle:

Ovechkin (94) - Bäckström (91) - Oshie (88)
Johansson (85) - Kuznetsov (87) - Williams (85)
Burakovsky (83) - Richards (82) - Wilson (84)
Chimera (83) - Beagle (83) - Winnik (83)
Latta (81)

Niskanen (87) - Carlson (89)
Alzner (86) - Ehrhoff (83)
Orpik (83) - Weber (80)
+ Stanton (80) & Schmidt (78)

Holtby (92)
Grubauer (79)

 

[Gendron]

Arizona Coyotes – Kesä 2020 (EHM)

Mennyt kausi päättyi siis Stanley Cupin voittoon. Käydään ensimmäiseksi läpi viime kauden pelaajien tilastoja.

Maalivahdit:
#1 Evan Fitzpatrick – 2 gp, 0-2-0, 4.54, 85,9 %
#31 Jake Allen – 64 gp, 43-14-6, 2.04, 92,8 % | 27 gp, 16-11-0, 2.29, 92,3 %
#35 Louis Domingue – 17 gp, 13-3-1, 2.25, 91,0 %

Allen oli koko kauden loistava ja hänet valittiin Vezina-äänestyksessä toiseksi Montrealin Carey Pricen jälkeen. Domingue pelasi jälleen hyvin ne ottelut, mitä hänelle jäi. Fitzpatrick sai näyttää parin ottelun verran osaamistaan Allenin pienen loukkaantumisen aikana joulukuussa, mutta ainakaan vielä hän ei ollut valmis NHL:ään. AHL:ssa hän kuitenkin esiintyi jälleen vakuuttavasti.

Puolustajat:
#3 Morgan Rielly – 81 gp, 6+22=28, +9, 58 pim | 27 gp, 0+15=15, +17, 6 pim
#4 Kyle Capobianco – 58 gp, 2+15=17, +17, 28 pim | 5 gp, 0+1=1, +0, 2 pim
#5 Connor Murphy – 11 gp, 0+1=1, -2, 4 pim *
#6 Luke Green – 79 gp, 9+33=42, +29, 33 pim | 27 gp, 1+13=14, +18, 4 pim
#8 Petter Granberg – 0 gp, 0+0=0, +0, 0 pim | 5 gp, 0+0=0, -1, 0 pim
#23 Oliver Ekman-Larsson – 79 gp, 7+31=38, +24, 14 pim | 27 gp, 1+5=6, -2, 2 pim
#26 Michael Stone – 81 gp, 0+15=15, +12, 22 pim | 26 gp, 1+7=8, +2, 4 pim
#33 Dustin Byfuglien – 81 gp, 1+16=17, +33, 100 pim | 27 gp, 1+7=8, -2, 48 pim
#55 Jason Demers – 22 gp, 1+3=4, +12, 8 pim | 23 gp, 0+6=6, -1, 10 pim

Puolustuksen suurin onnistuja oli tulokaspuolustaja Green, joka pokkasi kauden päätyttyä Calder Trophyn. Ensimmäiset kymmenen ottelua menivät hänellä NHL-rytmiin totuttautuessa, mutta sen jälkeen hän oli joukkueen paras puolustaja. Ekman-Larsson oli etenkin pudotuspeleissä pettymys. Rielly pelasi runkosarjassa vähän vaisummin, mutta hän nosti tasoaan pleijareihin huomattavasti. Demers oli täydellinen täsmävahvistus kolmospariin siirtotakarajalla ja hän jatkaa meillä myös ensi kaudella.

Hyökkääjät:
#8 Conor Garland – 17 gp, 2+3=5, -7, 8 pim *
#10 Anthony Duclair – 82 gp, 15+43=58, +34, 36 pim | 27 gp, 6+13=19, +2, 16 pim
#11 Joel Fleming – 79 gp, 13+10=23, +9, 54 pim | 27 gp, 6+8=14, +6, 18 pim
#13 Darren Helm – 14 gp, 1+2=3, -2, 16 pim | 18 gp, 0+2=2, -2, 12 pim
#14 Jamie Benn – 82 gp, 20+41=61, +11, 36 pim | 27 gp, 8+7=15, +14, 22 pim
#16 Max Domi – 82 gp, 45+28=73, +37, 46 pim | 27 gp, 10+14=24, -1, 25 pim
#18 Dylan Strome – 56 gp, 17+30=47, +24, 38 pim | 27 gp, 8+14=22, +10, 26 pim
#20 Chris Kreider – 79 gp, 28+37=65, +29, 67 pim | 8 gp, 2+4=6, +3, 16 pim
#22 Nick Merkley – 17 gp, 1+1=2, -1, 18 pim *
#24 Brendan Perlini – 70 gp, 21+20=41, +3, 34 pim | 27 gp, 10+10=20, +11, 4 pim
#30 Max Jones – 4 gp, 0+0=0, -2, 2 pim
#32 Tyler Gaudet – 64 gp, 6+5=11, +1, 48 pim | 14 gp, 1+1=2, -2, 10 pim
#43 Kyle Baun – 58 gp, 4+9=13, -6, 108 pim | 27 gp, 2+2=4, -6, 43 pim
#51 Saku Könönen – 75 gp, 15+37=52, +31, 8 pim | 22 gp, 5+6=11, +1, 2 pim
#61 Kerby Rychel – 60 gp, 5+6=11, -3, 65 pim | 15 gp, 0+0=0, -4, 16 pim
#81 Iiro Pakarinen – 63 gp, 3+14=17, +0, 46 pim | 27 gp, 4+5=9, +4, 22 pim
#89 Mikkel Bödker – 82 gp, 36+34=70, +33, 22 pim | 26 gp, 16+7=23, +6, 29 pim

Domi teki vihdoin ja viimein lopullisen läpimurtonsa NHL:n huipulle iskemällä komeat 45 maalia. Sillä sijoituttiin koko maalipörssin toiseksi Phil Kesselin jälkeen. Myös alkukaudesta hieman vaisusti tehojen puolesta pelannut Bödker paransi loppukautta kohden ja etenkin pudotuspeleissä tanskalainen oli ilmiliekeissä, josta osoituksena oli valinta playoffsien parhaaksi pelaajaksi. Hän teki 16 maalia, joista peräti kuusi oli voittomaaleja. Duclair jatkaa myös nousuaan kohti NHL:n kirkkainta kärkeä. Hän on parantanut jokaisella kaudella piste-ennätystään ja saman tahdin jatkuessa ensi kaudella pitäisi mennä 60 pistettä rikki. Tosin, hänelle pitää saada uusi sopimus tehtyä, joka saattaa olla hieman hankalampi tehtävä. Nelosketju oli tällä kaudella heikko, eikä sinne löydetty toimivaa koostumusta oikein missään vaiheessa. Siirtotakarajalla hankittu Helmkään ei saanut heräteltyä sitä. Ensi kaudeksi tälle osastolle haetaan joitain muutoksia.

* Lähti joukkueesta kesken kauden

Ennen draftia teimme jatkosopimuksia farmipelaajien sekä muutaman tuoreen Stanley Cup voittajan kanssa. NHL-miehistöstä nimensä uusiin sopimuksiin kirjoittivat Joel Fleming (2v, $2.1milj/kausi), Michael Stone (2v, $2.3milj/kausi) ja Louis Domingue (1v, $1.2milj/kausi). Fleming ei pisteiden valossa vielä häikäissyt, mutta hän oli koko NHL:n hyökkääjien taklaustilaston kolmas ja kiekonriistoissa toinen. Kovin odotuksin vuonna 2017 varattu jenkkisentteri on jo kehittynyt NHL:n parhaimpien puolustavien hyökkääjien joukkoon ja tulevilla kausilla kehitystä odotetaan hyökkäyspäässä. Stone on kuulunut luottopuolustajiin jokaisen viiden kauden ajan. Hän suostui myös hieman pudottamaan palkkaansa, mikä on erinomainen juttu. Dominguen suhteen suunnittelin viime kauden olevan hänen viimeisensä seurassa, mutta erinomainen viime kausi kakkosveskarina muutti suunnitelmaa. Katsotaan, joko ensi kesänä Evan Fitzpatrickista olisi syrjäyttämään Domingue.

NHL Entry Draft 2020:
1. Taylor Fisher, LW → LAK
2. Tomas Kolar, RD/RW → DAL
3. Lassi Ahlgren, C → CBJ
4. Kolton Calla, RW → WIN
5. Sandro Gordon, C → FLA
30. Vladimir Ivanyuzhenkov, LD (Lokomotiv Yaroslav Jrs (Rus-Jr) – 22 gp, 13+13=26, +2, 54 pim) → ARI
Hyökkäävä puolustaja, jonka luistelu on loistavaa. Puolustuspeliä on kehitettävä vielä paljon ennen NHL-uraa. Skoutit vertaavat häntä Cam Fowleriin.
58. Maxim Popikhin, C/RW (CSKA-Krasnaya Armiya (MHL) – 40 gp, 10+10=20, -6, 6 pim) → ARI
Toinen venäläinen tähän draftiin. Popikhin on puolustava hyökkääjä, joka voi pelata sekä keskellä että laidassa. Kiekollinen peli on vielä aika heikolla tasolla.
60. Vincent Cunningham, LD (French River Rapids (NOJHL) – 60 gp, 28+53=81, +2, 114 pim) → ARI
Räiskyvä puolustaja, jolla on potentiaalia nousta fanien suosikiksi. Hakee kovia taklauksia ja nousee mielellään hyökkäyksiin mukaan.
90. Bruce Mueller, RW/C (Bloomington Thunder (USHL) – 60 gp, 9+34=43, -15, 54 pim) → ARI
Isokokoinen voimahyökkääjä, joka taklaa kovaa. Laukaus on melko heikko, josta osoituksena viime kauden maalimäärä. Odotan hänestä kehittyvän agitaattorin alempiin ketjuihin.
93. Nick Sicard, LD/RD (Gatineau Olympiques (QMJHL) – 61 gp, 11+33=44, +16, 50 pim) → ARI
Käytännössä on hieman heikompi versio ensimmäisellä kierroksella varatusta Ivanyuzhenkovista. Luistelu ja kiekollinen peli ovat erinomaisella tasolla, mutta puolustuspäässä vielä paljon kehityksen kohteita.
120. Jamie Mazzoleni, C/RW (Aberdeen Wings (NAHL) – 60 gp, 17+11=28, +10, 54 pim) → ARI
Pienikokoinen hyökkääjä, joka ei kuitenkaan aristele pientä kokoaan. Vaikea sanoa, millaiseksi pelaajaksi tulee kehittymään.
150. Jake Terry, C (Notre Dame Fighting Irish (HE) – 50 gp, 8+19=27, -2, 22 pim) → ARI
Yli-ikäinen sentteri, jonka varaamista harkitsin jo viime vuonna. Pelaa vahvasti kahteen suuntaan, mutta voisi käyttää isoa kokoaan vahvemmin fyysisessä pelissä.
180. Louick Lupul, RD (Kootenay Ice (WHL) – 50 gp, 5+21=26, +8, 90 pim) → ARI
Varsin pienikokoinen puolustaja, joka avaa peliä hyvin. Muilta osin raakile vielä, mutta toivotaan kehittyvän tulevien kausien aikana.
210. Douglas Dwyer, RD/LD (Vermont Catamounts (HE) – 50 gp, 6+22=28, +12, 33 pim → ARI
Jälleen kiekollinen puolustaja, joka on omassa päässä vaikeuksissa. On Lupulin tavoin pidemmän tähtäimen projekti.

Seuraavaan viestiin sitten kesän pelaajasiirrot sekä kauden alku.

 

[Luxray]

Managerina Sinitakeissa

Osa 2 - Lähdetään tankkaamaan

Ihan ensimmäisenä kun avasin tallennuksen, huomasin että Jack Johnson pyytää hänen kauppaamistaan pois. Overall oli laskenut 82, ja moraali oli tyytymätön. Tämä johtui siitä, että hänen parannuttuaan loukkaantumisesta olin unohtanut lisätä hänet takaisin kokoonpanoon. Laitetaan hänet nyt pelaamaan isoja peliaikoja ja toivotaan että mies palaa ennalleen.

Marraskuun toinen päivä David Savard palaa takaisin kokoonpanoon loukkaantuneiden listalta, muta heti neljän päivän jälkeen saadaan uutta jobinpostia kun Cam Atkinson loukkaantuu muutamaksi päiväksi. Nostetaan Oliver Bjorkstand kakkosketjuun ja laitetaan Nic Petan kolmosketjuun.

Marraskuu sujuu katastrofaalisissa merkeissä ja record näyttää tässä vaiheessa 6-18-1. Tällaisessa tilanteessa ei paljoa kiinnosta tilastoita kaivella, kun tavoitteena on muutenkin saada vain mahdollisimman hyvä varausnumero. Jack Johnson on saanut viime aikoina runsaasti moraalia peliajan takia, mutta on edelleen tyytymätön ja overall näyttää 82.

Tammikuun kymmenentenä päivänä joukkueella on 43 ottelua pelattuna ja joukkue majailee koko liigan viimeisellä sijalla tasapisteissä Edmontonin kanssa, jolla on yksi ottelu vähemmän pelattuna, Parhaana pistemiehenä häärii tehot 7+15 tehnyt Brandon Dubinsky, eli todella heikosti menee myös yksilöillä. Bobrovskyn torjuntaprosentti on kelvollinen 90.7%, mutta vielä suurempana yllätyksenä tulee kakkosvahti McElhinneyn 95.0%. Otteluita hänelle on kertynyt vasta viisi, mutta lukema on silti erittäin mielenkiintoinen ja hyvä.

Lyön tässä vaiheessa kautta lukkoon myös erikoistilanneketjut, joita en ole tähän asti jaksanut muokata juuri lainkaan kauden luonteen vuoksi. Tällaisilla ketjuilla olisi tarkoitus mennä kauden loppuun asti:

YV

Brandon Saad (86) - Brandon Dubinsky (87) - Nick Foligno (87)
Jack Johnson (84) - David Savard (85)

Boone Jenner (85) - Alexander Wennberg (82) - Oliver Bjorkstand (78)
Ryan Murray (84) - Seth Jones (86)

Alexander Wennberg (82) - Nick Foligno (87)
Jack Johnson (84) - David Savard (85)

Brandon Dubinsky (87) - Cam Atkinson (83)
Ryan Murray (84) - Seth Jones (86)

AV

Michael Chaput (77) - Nick Foligno (87)
Jack Johnson (84) - Seth Jones (86)

Gregory Campbell (81) - Rene Bourque (82)
Justin Falk (79) - Dalton Prout (81)

Kuten huomaatte, Johnsonin overall on noussut muutamalla numerolla ja luultavasti palaa sinne 87 missä oli kauden alkupuolellakin. Muihin ketjuihin en lähde koskemaan.

Siirtotakarajalla ei lähdetä tekemään muutoksia. Joukkueella on nuorekas runko ja esimerkiksi Clarksonin kauppaaminen on niin turhauttavaa hommaa että turha lähteä edes yrittämään.

Kauden edetessä peli parani ja loppujen lopuksi sijoitus oli 24. recordilla 35-41-6. Tehdyissä maaleissa oltiin niin ikään sijalla 24. ja maaleja päästettiin 7. eniten. Joukkueen sisäisen pistepörssin voitti Brandon Saad tehden 49 pistettä ja 21 maalia, jolla irtosi myös maalipörssin voitto. Oliver Bjorkstand pelasi hienon tulokaskauden tehden kolmoskentässä 72 otteluun 33 pistettä. Bobrovskin torjunaprosentti oli loppujen lopuksi 91.2%.

Ensi kerralla päästään draftin ja jatkosopimusten pariin.

 

[Stark]

Pudotuspelit ja MM-kisat menossa. Lisäksi AHL:ssä Portland jatkaa vakuuttavia otteita ja on matkalla mestaruuteen. Portlandia vahvistamaan pudotuspeleihin siirtyivät Panthersista Thomas Chabot, Tyler Bertuzzi ja Alexander Barabanov.

Seuraavassa raportissa kauden loppuhuminat, kesän meiningit ja varaustilaisuus sekä hieman ennakkoa seuraavasta kaudesta.

Kausi 2017-2018 siis lopuillaan ja Panthersin pelit päättyivät jälleen runkosarjaan.

MM-kisat Tanskassa päättyivät Ruotsin juhliin, kun André Burakovskyn kaksi osumaa riittivät voittoon kisojen suurta yllättäjää Sveitsiä vastaan. Sveitsi oli liikenteessä melko nimettömällä joukkueella, mutta niin vain alppimaa ylsi yhteen kaikkien aikojen parhaista suorituksistaan. Suomi taipui pronssipelissä U.S.A.:lle ja näin Rocco Grimaldi oli ainoa pantteri, joka sai kisojen päätteeksi mitalin kaulaansa ripustaa. Grimaldi pelasi hyvät kisat tehden 12 ottelussa 5 maalia. Kisojen pistepörssin vei nimiinsä William Nylander, kun Sasha Barkov oli komeasti kakkosena. Barkovilla kauden maajoukkuepelit ovatkin sujuneet todella paljon paremmin ottein, kun mitä ottelut pantteripaidassa. Kisojen All Stars -joukkueeseen valittiin voittajien riveistä Henrik Lundqvist, Oliver Ekman-Larsson ja Erik Karlsson. Noita nimiä kun katselee, niin ei ole mikään ihme että Ruotsi voiton vei. All Stars -hyökkääjät olivat Brandon Saad, Max Domi ja Alexander Radulov.

NHL:n pudotuspeleissä Stanley Cup -finaaleissa kohtasivat runkosarjan voittaja Anaheim Ducks sekä itäisessä konferenssissa vasta seitsemänneksi sijoittunut Washington Capitals. Capitals oli Alexander Ovechkinin ja Nicklas Bäckströmin johdolla parantanut otteitaan pudotuspeleissä huomattavasti, mutta silti voitoin 4-0 otettu mestaruus tuli kaikille yllätyksenä. Capitals oli murskaavan hyvä ja otti historiansa ensimmäisen Stanley Cup -voiton. Edellä mainittu kaksikko vei pudotuspelien pistepörssin kaksi ensimmäistä sijaa nimiinsä ja Braden Holtby pelasi ilmiömäiset pudotuspelit.

Runkosarjan pistepörssin voitti Oilersin Connor McDavid tehoin 39+49=88. Tyler Seguin jäi pisteen erolla kakkoseksi. Maalipörssin vei nimiinsä peräti 53 kertaa maalipuiden väliin osunut Nikita Kucherov. Todellinen läpimurtokausi venäläiselle. Tehotilastossa loisti Jonathan Toews lukemalla +40. Jäähykuningas oli niin ikään Chicagossa röyhivä Maxim Lapierre. Puolustajien pistepörssin voitto ratkesi sekin yhdellä pisteellä Penguinsin Derrick Pouliotille, joka syötteli itselleen lukemat 5+55=60. Tulokkaiden osalta kausi oli vaatimaton ja tulokaspörssin voitti tehoin 11+28=39 Predatorsin Yakov Trenin. Suomalaisista paras oli toista kautta putkeen Mikael Granlund tehoin 21+36=57. Mikke alkaa vakiinnuttaa itseään tuohon 50-60 pisteen kerhoon. Palkinnoista tärkeimmät:

Hart: Sidney Crosby
Lester B. Pearson: Sidney Crosby
Art Ross: Connor McDavid
Maurice Richard: Nikita Kucherov
Norris: Hampus Lindholm
Selke: Jonathan Toews
Calder: Thatcher Demko
Jack Adams: Barry Trotz
Conn Smythe: Braden Holtby

Thomas Chabot valittiin tulokkaiden All Stars -kentälliseen.

AHL:ssä Floridan farmijoukkue Portland Pirates marssi vakuuttavaan mestaruuteen maalivahtinsa Denis Godlan johdolla. Godla tulee ensi kaudella toden teolla haastamaan Darcy Kuemperia, kun Jonathan Bernierin vaatimaton vierailu Panthersiin saa päätöksensä. Pudotuspeleissä Portlandin tasaisen vahvasta rivistöstä erottui useampi pelaaja. Pistepörssin vei nimiinsä jo harjoituskauden päätteeksi NHL:n portteja kolkutellut keskushyökkääjä Alexander Dergachyov. Kakkoseksi selvisi jatkosopimuksen runkosarjan päätteeksi solminut Christopher Clapperton. Myös Panthers-avut Gauthier ja Chabot olivat varsin tehokkaita vahvistuksia. Kaksikko Dergachyov-Clapperton tulee mahdollisesti saamaan myös näytönpaikan ja todellisen mahdollisuuden murtautua pelaavaan kokoonpanoon NHL:n puolella. Hienoa asia, että farmijoukkueen tilanne on hyvä. Palkintogaalassa Roberto Luongo ja Denis Godla voittivat Harry Holmes -palkinnon vähiten maaleja päästäneen joukkueen kaksikkona. Luongo on ottanut komennuksen Portlandiin vastaan kuin tosi ammattilainen, eikä osoita meikäläistä kohtaan minkäänlaista katkeruutta. Lisäksi Portlandin valmentaja Tom Rowe voitti vuoden valmentajan tittelin.

Varaustilaisuus lähestyy ja ohraisesti kävi arvonnassa. Itäisessä konferenssissa juuri Panthersin taakse jäänyt New York Rangers voitti ykkösvarauksen. Oma varaus valahti sijalle 10. Draftista olisi tarkoitus tehdä hieman omaa listausta ja tarkastella sitten kauppoja. Ainakin Dmitri Kulikov on mahdollista kauppatavaraa. Keskushyökkääjä Joe Veleno näyttää tällä hetkellä omaan silmään mielenkiintoisimmalta tapaukselta. Veleno on rankattu neljänneksi, joten hänen tapauksessaan jotenkin pitää pystyä järjestyksessä nousemaan. Rankkaukset eroavat kuitenkin huomattavasti omien skouttien mielipiteistä, joiden mukaan tietysti varaukset tehdään. Mm. ruotsalainen Måns Haglund on rankattu vasta sijalle 18., vaikka omat skouttini näkevät kaverissa ihan ykkösketjun potentiaalia. On siis myös mahdollista, että oma 10. vuoro pidetään.

 

[Stark]

NHL Entry Draft 2018

#1 NYR: Norm Croft: Ykkösvaraus osui tänä vuonna kanadalaiseen hyökkäävään puolustajaan, jota verrataan pelityyliltään Dougie Hamiltoniin. Varaus oli ennakoitu, vaikkakin kysymyksiä herätti Croftin odotuksia vaatimattomimmissa merkeissä sujunut kausi OHL:n Kitchenerissa.
#2 CGY: Niko Rönkkö: Hyvin samankaltainen pelaaja, kuin edellä varattu Croft. Pelasi menneellä kaudella Porin Ässien liigajoukkueessa sekä A-junnuissa. Moderni hyvin peliä tekevä, liikkuva puolustaja.
#3 CHI: Eliot Schnyder: Blackhawksin kausi oli yllätyksiä täynnä. Ensin putoaminen pudotuspeleistä, sitten kolmosvaraus arvonnasta ja lopulta yllättävä valinta itse tilaisuudessa. Sveitsiläinen Schnyder on kiekollinen laituri, jonka parhaat ominaisuudet löytyvät henkiseltä puolelta sekä ns. kiekkoälystä. Kokoa nuorukaisella on myös mukavasti ja vertailukohtina on väläytelty mm. Artemi Panarinia ja Thomas Vanekia.
#4 NSH: Nino Loe: Predatorsin valinta ei yllättänyt, kun joukkue kuulutti monipuolisen ja kokonaisvaltaisen Nino Loen neljäntenä nimenä. Loe on jo nyt valmis NHL:ään ja potentiaalia on ihan parhaiden kahden suunnan laiturien tasolle. Loen nopeus on lisäksi vailla vertaa.
#5 NJD: Lev Fyodorov: Devils varasi korkeimmalle rankatun venäläistaiturin. Taitava, mutta myös omaan päähän vastuullinen Fyodorov on Loen tavoin jo melkeinpä valmis paketti, joskaan potentiaali ei välttämättä aivan yhtä korkea ole.
#6 TOR: Carlo Alatalo: Kahden suunnan hyökkääjät ovat kovaa huutoa tämän kesän varaustilaisuudessa, kun myös Maple Leafs vahvisti prospect pooliaan tunnollisella ja monipuolisella suomalaissentterillä. Alatalo varattiin jopa hieman ennakkokaavailuja aikaisemmin.
#7 SJS: Justin Grenier: Sharks sai omansa tämän vuoden lahjakkaista puolustajista, kun kanadalainen Grenier huudettiin seitsemäntenä. Kyseessä jälleen yksi koko kentän alueella operoiva ja erityisesti hyökkäyspäässä loistava puolustaja.
#8 COL: Don Poturalski: Avalanche varasi ehkäpä koko draftin hyökkäysvoimaisemman pelaajan. Poturalski on hyvän laukauksen omaava laitahyökkääjä, jota on kuvailtu mm. Kyle Palmierin ja Dmitri Jaskinin paranneltuna versiona.
#9 FLA: Joe Veleno: Silmät kiiluen seurailin, kun huippulupaava Veleno jäi valitsematta vuoro vuorolta ja Coloradon varauksen jälkeen tein siirtoni. Hinta oli suhteellisen kallis, mutta kestettävä. Nousin listalla yhden pykälän, kun 2.-3. parin puolustajaksi jämähtänyt Dmitri Kulikov siirtyi Floridan lämmöstä Arizonan auringon alle ja Panthers varasi omilla listoillaan ykköseksi rankatun kanadalaisen. Toisen Dmitrin eli Sinitsynin kehittyminen AHL:ssä teki siirron mahdolliseksi. Velenoa verrataan monessa raportissa Matt Ducheneen ja onhan pojassa potentiaalia jopa haastaa Barkov ja Bjugstad. Aivan heti tämä ei kuitenkaan tapahdu, sillä Veleno tulee tarvitsemaan pari vuotta aikaa, ennen kuin hyppy ammattilaiseksi on ajankohtaista. Jatkuvuus ja laatu sentteriosastolla on tämän varauksen myötä joka tapauksessa taattu.
#10 ARI: Keijo Jaatinen: Coyotes tyytyi sitten meiltä saadulla vuorolla varaamaan suomalaisen puolustajan, jota oli kaavailtu varattavaksi vasta toisella kierroksella. Kojootit ovat joka tapauksessa kasaamassa pelottavan hyvää puolustusta, kun Kulikovin ja Jaatisen lisäksi joukkueesta löytyy edelleen tietysti OEL sekä Connor Murphy että Kevin Shattenkirk. Jaatisella tosin menee vielä muutama vuosi, että NHL on millään muotoa ajankohtainen.

#39 FLA: Grigori Denisenko: Kakkoskierrokselle Floridalla oli kaksi varausta, joista ensimmäinen käytettiin venäläiseen laitahyökkääjään, joka siirtyy ensi kaudeksi SKA:n KHL-joukkueeseen. Hyvin peliä tekevä, joskin pienikokoinen taiteilijaluonne on pieni kysymysmerkki potentiaalinsa suhteen, mutta onnistuessaan saattaa olla todella hyvä haku.
#49 FLA: Patch Nanne: Floridan listalla korkealla oli maalivahtilupauksen varaaminen, koska Callum Booth menetettiin Columbukseen Wennberg-kaupassa. Joukosta ei kuitenkaan erottunut selkeää tulevaisuuden huippuvahtia, joten toisen kierroksen jälkimmäinen vuoro käytettiin hieman rankingien ulkopuolelta poimittuun yhdysvaltalaiseen Nanneen. Pienikokoinen atleettinen kassari, josta saattaa kehittyä vähintäänkin oiva kakkosvahti NHL-tasolle. Nanne siirtyy tulevaksi kaudeksi Michiganin yliopistoon.
#69 FLA: Cooper Gibbons: Kolmannella kierroksella huudettiin todella korkean potentiaalin omaava voimakas kahden suunnan hyökkääjä. Gibbons ei todennäköisesti tule koskaan kolkuttelemaan pistepörssin kärkisijoja, mutta on jo 17-vuotiaana todella luotettava pelaaja molemmissa päissä kenttään. Kapteeniainesta.
#79 FLA: Jonathon Ross: Kolmannellekin kierrokselle löytyi kaksi vuoroa, joista jälkimmäinen käytettiin taitavaan pitkän tähtäimen projektiin nimeltä Jonathon Ross. Ross on voimakas ja hyvän laukausarsenaalin omaava jenkki, joka teki ensimmäisenä vuotenaan OHL:ssä ihan kohtalaiset tehot.
#99 FLA: Alexis Girard: Panthersin puolustus oli mielestäni tällä hetkellä sen verran hyvissä kantimissa tulevaisuuden suhteen, että vasta neljännellä kierroksella varasin ensimmäisen pakin. Kanadalainen Girard on isokokoinen hyökkäävä puolustaja, jolla saattaa tulevaisuudessa olla käyttöä niin viimeisessä pakkiparissa, kuin ylivoimallakin.
#129 FLA: Eduards Hugo Sarkanis: Latvialainen Sarkanis on pelityyliltään puhdas alempien ketjujen duunari. Pari arvostamistani skouteista antoi kaverille potentiaalia ihan kärkiketjuihin ja vertasivat jopa Loui Erikssoniin, joten viidennellä kierroksella tällainen hieman eksoottisempi valinta oli helppoa tehdä. Massaa pitäisi Sarkanisin saada vielä reippaasti, jos meinaa ammattilaisuralla omalla pelityylillään pärjätä.
#159 FLA: Ross Bartlett: Viimeinen varausvuoro käytettiin Floridassa syntyneeseen taitohyökkääjään, joka on yliopistossa takonut ihan komeita tehoja. Melkoinen arpa vielä tässä vaiheessa.

Ei siis mikään ihmeellinen drafti, joskin Velenon tippuminen yhdeksännelle vuorolle asti lämmittää suuresti. Siinä on tulevaisuutta ajatellen varmasti kova tekijä. Muista varauksista isot odotukset asetetaan Denisenkolle ja Gibbonsille. Kuriositeettina mainittakoon, että Iso-Britanniasta varattiin peräti kaksi pelaajaa sekä Ranskasta yksi. Todennäköisesti en tule pitämään näiden varausten kanssa kiirettä, joskin saatan tarjota Nannelle jo tässä vaiheessa sopimusta, jotta nuorukainen saataisiin kehittymään kunnolliseen ympäristöön.

Kesällä oltiin sitten aggressiivisesti vapaiden agenttien perässä ja joukkue parantui huomattavasti, kun sopimukseen päästiin sekä Evander Kanen että David Backesin kanssa. Kane ja Backes olisi tarkoitus istuttaa ainakin aluksi samaan ketjuun sekä parantamaan joukkueen alivoimapeliä, joka oli liigan huonointa edellisellä kaudella. Näihin kahteen palaa kaudessa 10 miljoonaa dollaria, mutta Backesin sopimus on vain kahden kauden mittainen, siinä missä Kanen sopimus on voimassa neljä kautta. Patrik Laine liittyi joukkueen vahvuuteen Tapparasta ja omat varaukset Maxime Comtois, Cooper Gibbons ja Patch Nanne tekivät niin ikään tulokassopimukset. Lisäksi AHL:ssä alle odotusten esiintynyt Joonas Donskoi vaihtui Markus Granlundiin. Puolustukseen haluaisi joukkueenjohto kovasti parannusta, mutta itse luotan nykyiseen kokoonpanoon enkä esimerkiksi lähtenyt tarjouskilpaan Cam Fowlerista tai Brent Burnsista. Roberto Luongo lopetti uransa kesken meneillään olevan sopimuksen. Tällä ei näyttäisi kuitenkaan olevan negatiivista vaikutusta joukkueen cap hittiin. Muita merkittäviä siirtoja ja sopimuksia:

Artem Anisimov -> Jets
Brent Burns -> Red Wings
Radim Vrbata -> Lightning
Dustin Bufyglien -> Canadiens
Cam Fowler -> Bruins
Brock Nelson -> Flames
Antti Niemi -> Islanders
Tobias Enström -> Red Wings
Tyler Bozak -> Devils
Alexander Burmistrov -> Flames
Mikko Koivu -> Blue Jackets
Paul Stastny -> Predators
Jason Garrison -> Blues
Daniel Sedin -> Rangers
Mike Green -> Sharks
Tomas Plekanec -> Wild
Jaroslav Halak -> Sharks
Patrick Hörnqvist -> Maple Leafs
Henrik Sedin -> Lightning
Trevor Daley -> Wild

Harjoituskaudelle lähdettäessä joukkueessa on muutama kilpailutilanne. Etenkin tuosta nelosketjun sentterin paikasta käydään kova taisto kolmen pelaajan kesken. Connor Brickley joutuu toden teolla puolustamaan paikkaansa, jota on pitänyt nyt kaksi kautta putkeen. Haastajiksi ilmoittautuvat hyvin kehittynyt Alexander Dergachyov ja vasta hankittu Markus Granlund. On myös mielenkiintoista nähdä Maxime Comtoisin panos harjoituskaudella. Viime kesän ykkösvaraus saattaa jopa lunastaa paikkansa joukkueesta Christopher Clappertonin kustannuksella. Maalivahtirintamalla taistelu käydään Darcy Kuemperin ja Denis Godlan välillä. On mahdollista, että kauteen lähdetään tasavahvalla tandemilla. Seuraavassa postissa sitten harjoituskauden meiningit ja alkukausi.

 

[Luxray]

Managerina Sinitakeissa


Osa 3 - Kohti seuraavaa kautta

Kulunut kausi päättyi siis sijaan 24. ja nyt onkin aika kääntää katseet kohti draftia. Sitä ennen seurataan kuitenkin pudotuspelit näin puhtaasti sivustaseuraajana ja käydään läpi hieman tilastoja kauden osalta.

Spoileri: Sisäinen pistepörssi

Brandon Saad 82 21+38= 49 -6
Brandon Dubinsky 82 13+30= 43 -7
Boone Jenner 82 17+23= 40 -9
Alexander Wennberg 82 9+29= 38 -14
Nick Foligno 80 15+22= 37 -7
Cam Atkinson 79 15+21= 36 -11
Oliver Bjorkstand 72 15+18= 33 -13
Michael Chaput 82 11+18= 29 -5
Kerby Rychel 72 11+17= 28 -17
Jack Johnson 79 9+16= 25 4
David Savard 80 7+17= 24 -12
Gregory Campbell 80 9+13= 22 -6
Seth Jones 82 6+16= 22 -8
Rene Bourque 82 7+14= 21 -4
Ryan Murray 80 8+7=15 -27
Jared Boll 82 3+10= 13 -2
Dalton Prout 81 1+9= 10 -11
Justin Falk 76 1+4= 5 -6
David Clarkson 17 1+2= 3 0
Nic Petan 4 0+1= 1 -2
Cody Goloubef 7 0+0= 0

Spoileri: NHL pistepörssi TOP-20

1. Corey Perry 82 53+46= 99 30
2. Jonathan Toews 82 27+69= 96 30
3. Patrick Kane 81 44+49= 93 20
4. Ryan Johansen 82 34+56= 90 23
5. Ryan Getzlaf 82 23+66= 89 19
6. Alexander Ovechkin 82 51+34= 85 6
7. Evgeni Malkin 82 34+50= 84 12
8. James van Riemsdyk 82 33+50=83 12
9. Nicklas Bäckström 82 20+62= 82 17
10. Vladimir Tarasenko 82 48+33= 81 21
11. Steven Stamkos 36+44= 80 24
12. Tyler Seguin 80 46+34= 80 2
13. Pavel Datsyuk 82 30+49= 79 13
14. Anze Kopitar 82 28+51= 79 7
15. Sidney Crosby 80 38+39= 77 5
16. Claude Giroux 82 33+44= 77 4
17. Erik Karlsson 82 20+53= 73 18
18. Jamie Benn 82 20+53= 73 -4
19. Nazem Kadri 82 22+51= 73 13
20. Filip Forsberg 82 16+57= 73 18

Sisäisen pistepörssin voitti siis Brandon Saad vaivaisella 49 pisteellä. NHL:n pistepörssin voitti huikean tykkikauden pelannut Corey Perry 99 pisteellä ja 53 maalilla, joka riitti myös maalipörssin voittoon. Syöttöpörssin voitti Jonathan Toews ja tehotilaston ylivoimaisesti Kevin Shattenkirk lukemalla 46. Tilastollisesti paras maalivahti oli Ben Bishop (93,6%).

Pudotuspelien ennakkosuosikkina voidaan pitää Tampa Bayta, joka vei runkosarjan näytöstyyliin 11 pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen Anaheimiin. Pisteitä Tampa Bay keräsi runkosarjassa 121. Oma mielenkiintoni kohdistuu Winnipeg Jetsiin, jonne kauppasimme aiemmin syksyllä Fedor Tyutinin sekä Scott Hartnellin.

Näin pudotuspelit etenivät:

St. Louis Blues - Dallas Stars 4-3
Nashville Predators - Winnipeg Jets 4-1
Vancouver Canucks - Calgary Flames 4-0
Anaheim Ducks - Colorado Avalanche 4-1

New York Rangers - New Jersey Devils 4-1
Pittsburgh Penguins - Ottawa Senators 4-0
Detroit Red Wings - Buffalo Sabres 4-1
Tampa Bay Lightning - Washington Capitals 4-1

Kotietu oli näissä pareissa valttia. Jokainen sarja meni katki joko neljässä tai viidessä ottelussa lukuunottamatta Blues VS Stars-sarjaa, joka meni aina seitsemänteen peliin asti.

Nashville Predators - St. Louis Blues 4-2
Anaheim Ducks - Vancouver Canucks 4-2

Pittsburgh Penguins - New York Rangers 3-4
Tampa Bay Lightning - Detroit Red Wings 4-1

Rangers pystyi ainoana "vierasjoukkueena" voittamaan sarjan.

Anaheim Ducks - Nashville Predators 4-1
Tampa Bay Lightning - New York Rangers 4-2

Stanley Cup-finaaleissa kaudella 2015-2016 kohtaavat omat konfferenssinsa voittaneet Anaheim Ducks sekä Tampa Bay Lightning!

Tampa Bay Lightning - Anaheim Ducks 0-4

Huhhuh! Runkosarjan näytöstyyliin voittanut Tampa Bay romahtaa finaaleissa totaalisesti ja näin Anaheim Ducks vie Stanley Cup-finaalit puhtaasti 4-0!

Corey Perry jatkoi pudotuspeleissä siitä mihin runkosarjassa jäi ja voitti playoffien pistepörssin tehoilla 14+11= 25. Steven Stamkos oli toiseksi tehokkain pelaaja tehoilla 12+9. Kolme muuta TOP-5 nimeä olivat Jonathan Drouin, Nikita Kucherov sekä Ondrej Palat. Kaikki nimet siis Stanley Cup-finalisti joukkueista.

Palkinnot jaettiin seuraavanlaisesti:

Spoileri: Palkinnot

Art Ross - Corey Perry
Hart - Corey Perry
Norris - Duncan Keith
Lady Byng - Patrick Kane
Calder - Jack Eichel
Conn Smythe - John Gibson
Vezina - Ben Bishop
William M. Jennings - Ben Bishop
Bill Masterton - Zdeno Chara
Frank J. Selke - Pavel Datsyuk
Ted Lindsay - Corey Perry
Maurice Richard - Corey Perry

Corey Perry voitti siis runkosarjan maali- ja pistepörssin, pudotuspelien maalipörssin, Stanley Cupin sekä neljä henkilökohtaista palkintoa. Ihan hyvä kausi häneltä..

Seuraavaksi mennäänkin draftin kimppuun. Pääsemme varaamaan numerolla #8.

NHL Entry Draft 2016

#1 BOS: Max Jones: Draftin ykkösvaraus on isokokoinen vasen laituri London Knightista. Jones on kovasti töitä tekevä voimahyökkääjä, joka ottaa paljon jäähyjä. KESKIT. eliitti.

#2 EDM: Jakob Chychun: Edmontonin valinta kohdistuu erittäin lupaavaan kiekolliseen pakkiin. Chychrun on 188-senttinen ja 88-kiloinen taitava ja hyvin luisteleva moderni pakki, josta voi odottaa yhtä NHL:n parasta pakkia. KESKIT. eliitti.

#3 MIN: Logan Brown Minnesota valitsee 3. vuorollaan valtavan jenkkisentterin, joka pystyy olla dominoiva hyökkäysalueella mutta pitää huolta myös puolustuspelistään. Brown on pelityyliltään voimahyökkääjä, joka ei ole erityisen fyysinen kokoisekseen mutta voittaa kaksin- ja kulmakamppailuja isolla prosentilla. KORKEA Top 6-hyökkääjä.

#4 FLA: Auston Matthews Johan oli aika! Tämä kaveri ei esittelyjä kaipaa. KESKIT. eliitti.

#5 CAR: Jake Bean Pienikokoinen (178-senttinen) hyökkävä pakki, jonka vahvuuksia ovat kiekollisen pelin lisäksi luistelu sekä peliäly. KORKEA Top 4-pakki.

#6 NYI: Brett Howden 189-senttinen sentteri, joka on pelityyliltään työmyyrä. KORKEA Top 6-hyökkääjä.

#7 ARZ: Pierre-Luc Dubois Huippulupaava isokokoinen sentteri, joka kuluttaa paljon jäähyboksia. Hyvä dynaaminen kahden suunnan laituri. KORKEA eliitti.

#8 CBJ: Sean Day Meikän vuoro! Oma valintani kohdistuu isokokoiseen, hyvällä laukauksella varustettuun kiekolliseen pakkiin. Sikäli varma valinta, että otin Dayn myös aikaisemmassa managerissani ja hänestä kehittyi 88 overall pakki. Nyt, kun jengissä ei ole Ekman-Larssonia niin potentiaalia on aina ykköspakiksi asti. KORKEA Top-4 pakki.

#9 NYI: Islandersilla on näköjään kaksi varausta top-10:ssä. Jälkimmäinen valinta kohdistuu väkkärämäiseen vasempaan laituriin, jonka pelityyli on pelinrakentaja. KORKEA Top 6-hyökkääjä.

#10 PHI: Luke Green Koko draftin 10. varaus on 185-senttinen rightin hyökkäävä pakki. KORKEA Top 4-pakki.

...

#67 CBJ: Nolan Volcan Valintani kohdistuu 174-senttiseen ja 88-kiloiseen (!) vasempaan laitahyökkääjään, jonka pelityyli on työmyyrä. Hyvä haku, KORKEA Alin 6-hyökkääjä.

#157 CBJ: Stepan Falkovsky Seuraavaksi varataankin vasta kuudennella kierroksella. Valitsen kaksimetrisen ja 102-kiloisen valkovenäläisen puolustavan pakin, jossa on ainesta kolmospakkipariin. KESKIT. 7. pakki.

#187 CBJ: Kristian Pospisil Viimeiseksi varaan slovakialaisen vasemman laitahyökkäjään, josta voidaan odottaa parhaimmillaan nelosketjun työmyyrää. Ainesta on, KESKIT. alin 6-hyökkääjä.

Koko draftissa saatiinkin haalittua vain neljä pelaajaa, mutta saatiinpahan ainakin yksi kova kiekollinen pakki. Ja sitten jatkosopimusten pariin:

Seth Jones pyytää neljää vuotta ja kolmea ja puolta miljoonaa. Tämähän käy itselleni oikein hyvin, kun palkka pysyy erittäin maltillisena mutta samaan aikaan mies pysyy joukkueessa aina vuoteen 2020-2021 asti.

Joukkueen kutospakki Dalton Prout vaatii kahta ja puolta miljoonaa, ei kiitos. Farmista on nostettavissa ainakin Cody Goloubef. Rene Bourquelle annetaan vuoden ja arvoltaan 800k arvoinen jatkosopimus. Ensi kaudella menisi hyvin kokeneena resurssihyökkääjänä tai farmissa. Justin Falkille tarjotaan kahden vuoden ja 925k jatkosopimusta. Michael Chaputille lyödään kouraan RVP-perustarjous eli tässä tapauksessa vuoden ja 700k arvoinen sopimus.

Heinäkuun 1. päivänä tehdään pieni kauppa, jotta saadaan draftissa varattuja pelaajia solmimaan soppareita:

BLUE JACKETS John Ramage D, Markus Hännikäinen LW, Oleg Yevenko D <-> 2017 - 4. kierr. varaus, 2017 - 5. kierr. varaus CAPITALS

Palkkakattoon on matkaa 12 milj., joten muutamaa täsmähankintaa voisi vapailta markkinoilta yrittää hakea.

Käydään pikaisesti läpi tämänhetkinen kokoonpano:

Saad - Dubinsky - Foligno
Jenner - Wennberg - Atkinson/Bjorkstand
Rychel/X - Chaput/X - Atkinson/Bjorkstand
Bourque/AHL/ - Campbell - Boll

Johnson - Jones
Murray - Savard
Falk - Goloubef

Bobrovsky
McElhinney/Forsbeg/Korpisalo

Selkeästi siis kaivataan syvyyttä hyökkäykseen ja mahdollisesti jotakuta top-6 pakkia puolustukseen. Ensi kerralla paneudutaan vapaisiin markinnoihin ja aloitetaan kausi 2016-2017!

 

[Gendron]

Arizona Coyotes - Kausi 2020-2021 part 1 (EHM)

Lähteneet pelaajat:
- Adin Hill
- Dustin Byfuglien
- Petter Granberg
- Trevor van Riemsdyk
- Anthony Duclair (RFA)
- Darren Helm
- Tyler Gaudet
- Max Jones (RFA)
- Ryan Gropp (RFA)
- Devin Sideroff

Lähtijöistä suurin nimi oli tänä vuonna Dustin Byfuglien, jolle ei enää yksinkertaisesti löydetty roolia joukkueesta. Peliesityksistä tämä ei missään nimessä johtunut, sillä Buff pelasi viime kaudella erittäin hyvin ja keräsi puolustajistamme parhaan +/- lukeman. Vaihtuvuutta on kuitenkin aina hyvä jonkin verran olla ja odotan esimerkiksi Kyle Capobiancon täyttävän Byfuglienin saappaita tulevalla kaudella. Hyökkäyksestä poistuivat Helm ja Gaudet, joille ei käyttöä tulevalla kaudelle nähty. Duclair hakee uutta sopimusta välimieskäsittelyn kautta, mutta toivottavasti saisin tehtyä hänen kanssaan pidemmän jatkon ennen sitä. Jonesin ja Groppin kanssa olisi myös tarkoitus tehdä jatkosopimukset kesän aikana.

Tulleet pelaajat:
+ Joe Morrow (2v, $1.3milj/kausi)
+ Ryan Sproul (1v, $1milj/kausi, 2-way)
+ Charlie Coyle (3v, $1.7milj/kausi)
+ Oto Hluch, Ty Smith, Joe Veleno, Isiah Paramchuk, Andy Dingle, Austin Park & Clark Kelley (ELC-sopimukset kaikille)

Kovin isoja kaloja ei vapailta markkinoilta poimittu. Charlie Coyle tuo monipuolisuutta joukkueen alempiin ketjuihin. Viime kaudella hän teki Minnesotan paidassa tehot 13+12=25 72 otteluun. Coyle on varsin monikäyttöinen pelaaja, sillä hän voi pelata niin keskellä kuin laidassa. Hän on myös riittävän hyvä stunttaamaan kärkiketjuissa tarvittaessa. Morrow hankittiin joukkueeseen seiskapakiksi ja Sproul farmiin.

Teimme heinäkuun alkupuolella myös yhden treidin. Olin päättänyt hankkitua eroon vielä yhdestä alempien ketjujen hyökkääjistä ja liipaisimella olivat Iiro Pakarinen, Kyle Baun ja Kerby Rychel. Tästä kolmikosta päädyin kauppaamaan Pakarisen siitä syystä, että saimme hänestä parhaan tarjouksen. Ykköskierroksen varausvuoro on viime kaudella kolme maalia tehneestä laiturista loistava vastine.

ARI: Iiro Pakarinen < --- > MIN: 1/2021 draft pick

Emme saaneet Duclairin kanssa tehtyä uutta sopimusta ennen välimieskäsittelyä. Välimiehen antama sopimus yllätti kyllä itseni täysin, sillä se ylitti jopa Duclairin korkean palkkapyynnön. Pakko se oli kuitenkin hyväksyä, koska en halunnut päästää häntä vapaaksikaan. Duclairille siis yhden vuoden jatkosopimus ($7.128milj/kausi). Elokuun alussa saimme kiinnitettyä myös Ryan Groppin kahden vuoden sopimuksella ($0.935milj/kausi, 2-way). Isokokoinen ja taitava laitahyökkääjä tulee taistelemaan pelipaikasta ylhäällä ensi kaudelle. Viime kaudella 23-vuotias Gropp teki AHL:ssä Springfieldin paidassa 58 otteluun tehot 26+30=56.

Tulevaan kauteen kokoonpanomme näyttää tältä:

Chris Kreider – Dylan Strome – Mikkel Bödker
Max Domi – Saku Könönen – Anthony Duclair
Brendan Perlini – Clayton Keller – Jamie Benn
Kerby Rychel – Joel Fleming – Charlie Coyle
Jens Lööke, Kyle Baun
AHL: Paul Bittner, Anton Karlsson, Antoine Morand, Isiah Paramchuk, Joe Veleno, Christian Fischer...

Morgan Rielly – Luke Green
Oliver Ekman-Larsson – Michael Stone
Kyle Capobianco – Jason Demers
Joe Morrow
AHL: Michael Campoli, Oto Hluch, Ryan Sproul...

Jake Allen
Louis Domingue
AHL: Evan Fitzpatrick

Aika lailla samalla rungolla jatketaan kuin viime kaudella. Hyökkäykseen nousee kaksi uutta tulokasta, Clayton Keller ja Jens Lööke. Keller taisteli harjoitusleirillä Antoine Morandin kanssa viimeisestä sentterin paikasta ja esiintyi viime kauden AHL:n pistepörssin voittajaa paremmin napaten paikkansa kokoonpanosta. 22-vuotias jenkkihyökkääjä on kesän 2016 ykköskierroksen varauksia. Hän on erinomainen luistelija ja näppärä kiekon kanssa. Viime kaudella Keller teki AHL:ssä tehot 18+38=56. Löökelle en ollut etukäteen suunnitellut paikkaa kokoonpanosta, mutta loistavat harjoitusottelut nostivat hänet NHL-miehistöön mukaan. Ruotsalaishyökkääjä on aika tasaisen oloinen pelaaja, joka jaksaa tehdä töitä kiekottomana. Hänen viime kauden tehot Springfieldissä olivat 12+31=43. Mainittakoon myös, että Ryan Gropp siirtyi juuri ennen kauden alkua waivereiden kautta Washingtoniin. Hän ei onnistunut harjoitusleirillä, joten kovin paljoa en jää häntä kaipaamaan.

Lokakuu (6-3-2)

Uusi kausi avattiin vieraskentällä Los Angeles Kingsiä vastaan. Emme olleet parhaimmillamme kauden avauksessa ja isännät ottivat 4-3 voiton. Muuten kuukausi sujui tuloksellisesti ihan hyvin ja keräsimme 11 otteluun 14 pistettä. Sillä ollaan läntisessä konferenssissa sijalla viisi kaksi pistettä kärkipaikkaa perässä. Peliesitykset eivät kuitenkaan olleet mielestäni niin hyviä kuin tulokset. Olimme monissa otteluissa altavastaajana ja onnistuimme voittamaan otteluita tehokkaan viimeistelyn ansiosta. Oikeastaan ainoastaan 4-1 voitto-ottelussa Detroitia vastaan pelasimme parhaalla tasollamme. Pelaajista kauden aloitti parhaiten Dylan Strome (1+11) sekä Mikkel Bödker (9+2). Myös ykköspakkipari Morgan Rielly-Luke Green aloitti vahvasti ja he tekivät kuusi pinnaa mieheen. Saku Könönen kuului alkukauden pettymyksiin tehoilla 2+1. Myös hänen +/- tilasto oli kolme pykälää pakkasen puolella.

Marraskuu (9-4-1)

Marraskuun ensimmäinen puolisko oli hyvin samantyyppinen kuin lokakuukin. Pelimme ei kulkenut mitenkään loistokkaasti, mutta onnistuimme silti kairaamaan voittoja yllättävän paljon tehokkaalla maalinteolla. 18. päivä pelattu ottelu Winnipegiä vastaan vaikutti olevan käännekohta kaudelle. Kaksi ensimmäistä erää pelasimme aivan surkeasti ja olimme 4-0 tappiolla. Toisella erätauolla joukkue heräsi ja ottelun päätyttyä lukemat olivat meille 7-4. Tämän ottelun jälkeen kuukauteen mahtui vielä viisi ottelua, joista neljä voitimme erittäin hienojen esitysten jälkeen. 4-3 tappio Dallasille oli toivottavasti poikkeus, joka vahvistaa säännön. Pelaajista tehokkaimmin esiintyi Brendan Perlini, joka iski kuukauden aikana tehot 8+8=16. Perlini on alkukaudesta vahvistanut paikkaansa joukkueessa entisestään ja noussut ylivoimaviisikoihinkin mukaan. Tämä kausi vaikuttaisi olevan hänen todellinen läpimurtokautensa. Myös Dylan Strome jatkoi vahvasti tehden tehot 4+11=15. Koko NHL:n pistepörssissä Strome on komeasti kuudentena.

Marraskuun aikana teimme kaksi jatkosopimusta. Luke Green jatkaa joukkueessa seuraavat neljä kautta ($3.3milj/kausi) sekä Clayton Keller kolme kautta ($1.2milj/kausi, 2-way). Greenistä on kehittynyt aivan loistava hyökkäävä puolustaja ja 22-vuotiaana hänen parhaat vuotensa ovat edessäpäin. Tällä kaudella Green on tehnyt 25 otteluun tehot 4+10=14. Keller otti paikkansa joukkueesta hyvän harjoitusleirin ansiosta ja hän on esiintynyt tulokaskaudellaan edukseen. 15 ottelua kojoottipaidassa ovat tuoneet hänelle tehopisteet 3+5=8.

Joulukuu (8-4-1)

Kuukausi lähti käyntiin hieman nihkeästi kahden tappion voimin. Sen pidempää tappioputkea tästä ei kuitenkaan onneksi tullut, sillä seuraavasta seitsemästä ottelusta voitimme kuusi. Koko alkukauden ajan meillä on ollut hieman ongelmia oman maalin puhtaana pitämisessä. Olemme olleet tehokkaita hyökkäyspäässä, sillä olemme tehneet NHL:ssä eniten maaleja alkukauden aikana. Päästetyissä maaleissa olemme kuitenkin sarjan keskivaiheen tuntumassa, mikä ei ole kevättä ajatellen riittävää. Kumpikaan maalivahdeistamme ei ole pelannut viime kauden tasollaan. Jake Allen taisteli vuosi sitten Vezinasta, mutta tällä kaudella siitä ollaan hyvin kaukana. Kenttäpelaajista Brendan Perlini jatkoi loistavaa alkukauttaan ja hän oli jälleen kuukauden tehokkain pelaaja. Kanadalaislaituri iski tehot 7+6=13. Myös alkukaudesta erittäin vaisusti esiintynyt Oliver Ekman-Larsson paransi otteitaan erityisesti hyökkäyspäässä keräten kuun aikana kymmenen tehopistettä. Haluan nostaa esille myös toisen ruotsalaispelaajan, tulokashyökkääjä Jens Lööken. Hän ei pelannut kuin kahdeksan ottelua, mutta teki pienessä roolissa komeasti viisi maalia. Hyvät viimeaikojen otteet ovat sementoineet hänen paikkansa nelosketjussa. Läntisessä konferenssissa olemme joulutauolle lähdettäessä sijalla neljä. Konferenssia johtava Edmonton on vain viisi pistettä edellämme, joten runkosarjan voitto viime kauden tapaan on vielä täysin omissa käsissämme. Hyvää kauden jälkimmäistä puoliskoa se tietenkin vaatii.

Joulukuussa teimme yhden tärkeän jatkosopimuksen, sillä Chris Kreider allekirjoitti neljän vuoden jatkolapun ($6.5milj/kausi). 29-vuotias jenkkihyökkääjä on joukkueen ehdottomia luottopelaajia ja häntä voi peluuttaa roolissa kuin roolissa. Tällä kaudella hän on saanut aikaisempaa isompaa roolia myös alivoimalla. 38 ottelun jälkeen Kreider on onnistunut tekemään pisteet 11+9=20.

Top-5 sisäinen pistepörssi:
1. Mikker Bödker – 38 gp, 21+12=33, +9, 14 pim
2. Brendan Perlini – 38 gp, 18+14=32, +5, 14 pim
3. Dylan Strome – 38 gp, 7+24=31, +9, 36 pim
4. Saku Könönen – 38 gp, 13+15=28, -7, 6 pim
5. Jamie Benn – 38 gp, 8+17=25, +8, 34 pim

 

[Tiiviste]

Carolina Hurricanes 2018-2019
EHM
part 2

Tammikuu 3-5-3

Jooh, tammikuu menikin sitten taas tutumman kaavan kautta, ja pahimmillaan oltiinkin 7 ottelun tappioputkessa. Noh, tämä onneksi saatiin poikki, mutta nyt tipahdettiin jopa sijalle 10. Vielä on aikaa nousta ylös.


CAR: Kris Versteeg <-> OTT: Jean Gabriel Pageau

Inhottavaa luopua Versteegistä, joka on kuitenkin jokaisella kaudellaan ollut 40 pisteen mies. Mutta nyt tällä kertaa pistesaldo jäi pieneksi, ja rooli tippui alemmas ja alemmas kun uutta miestä on tulossa tilalle. Järkevintä oli vain luopua hänestä, ja Ottawasta saatiinkin 26 vuotias sentteri tilalle. Ei lainkaan huono diili yli 30 vuotiaasta laiturista.

Uudet jatkosopimukset:
G Alex Nedeljkovic (1v $1,060,000/y)
D Patrick Sanvido (1v $970,000/y)
D Jaccob Slavin (2v $1,020,000/y)
LW Jonatan Harju (2v $1,090,000/y)
LW Nick Paul (1v $940,000/y)
C Lucas Wallmark (1v $755,000/y)


Helmikuu 3-4-4

Helmikuu ei mennyt kovin hyvin myöskään, mutta siitä huolimatta edelleen taistellaan viimeisistä playoff paikoista. Rask ja Kreider olivat helmikuussa kovassa vedossa, ja tekivät piste per peli tahdilla tuhojaan. Maaliskuusta tuleekin jännä, kun ykkösveskari Antti Raanta loukkaantui helmikuun lopussa 3 viikoksi, ja vastuun ottavat junnut.


CAR: Kari Lehtonen <-> EDM: 2019 1st round & 2020 3rd round picks

Junnujen vastuun syy tuleekin tässä. 35 vuotiaalle kärpälle ei tartu koppi kovin kummoisesti, joten kokeilin myydä. No Oilersille tämä kelpasi jopa yllättävän hyvään hintaan. Oilers on yksi NHLn parhaita joukkueita, joten ensikesän draftiin saatiin sitten kivasti ykköskierroksen loppuun varausvuoro.


Maaliskuu 9-5-1

Huhhuh mikä maaliskuu. Carolinan jengi syttyi sitten ihan kunnolla taistelemaan poffeista, vaikka ykkösmaalivahtikin oli aluksi saikulla. Fitzpatrick ja Nedeljkovic pelasivat ihan kelvollisesti napaten 5 voittoa yhteensä. Nedeljkovic loukkaantui viimeisessä pelissä todella pahasti, ja on saikulla seuraavat 4 kuukautta. Onneksi seuraavaan peliin saatiin Raanta takaisin, ja tästä hyvästä kuukauden viimeiset 4 ottelua voitettiin. Kuukauden viimeinen vastus oli vieläpä Philadelphia Flyers, joka kanssa ollaan nyt tasapisteissä viimeisestä playoff-paikasta. Jännäksi menee huhtikuu!


Huhtikuu 2-5-0

Yllä olevasta tilastosta voikin sitten päätellä miten meni. Viimeisen paikan vei sitten vielä isomman kirin tehnyt Buffalo Sabres, ja Carolina jäi nuolemaan näppejään sijalle 11. Tästä huolimatta selkeää edistystä on joukkueen tekemisessä. Rebuild on ollut todella hitaasti etenevä, mutta tätä on silti ollut jostain syystä ilo pelata. Nyt taas hyvää tekemistä kesällä ja uuteen kauteen.

Uudet jatkosopimukset:
D Noah Hanifin (3v $3,800,000/y)
D Josh Wesley (1v $840,000/y)
RW Filip Lestan (1v $715,000/y)


Joukkueen sisäinen pistepörssi TOP-10:
1. Chris Kreider 82 30+34=64 +18
2. Elias Lindholm 82 31+32=63 +23
3. Victor Rask 82 29+31=60 +25
4. Jeff Skinner 82 30+29=59 +13
5. Alexander Nylander 82 22+30=52 +13
6. Justin Faulk 82 3+37=40 +10
7. Noah Hanifin 73 1+39=40 +6
8. Teemu Pulkkinen 82 18+19=37 -13
9. Haydn Fleury 82 4+30=34 +7
10. Mike Green 82 0+27=27 +6

Off-season

Jeff Skinnerin sopimusneuvottelut jatkuivat aina toukokuun puoliväliin asti, ja lopulta sitten taivuin. 4 vuotta ja $7,950,000/vuosi. Skinneristä taisi juuri tulla joukkueen kallein pelaaja, mutta eipä sopimus itsessään ole mahdottoman pitkä.
Tulokassopimuksia myös solmittiin ja sellaisen saivat puolustajat Alexander Krief ja Ian Mitchell, sekä laituri Matthew Strome.
Myös MM-kisoissa nähtiin taas joukkueen pelaajia. Nyt olen liian laiska listaamaan porukkaa sen kummoisemmin, mutta kultaa voittaneessa Ruotsin joukkueessa pelasi Rask, Lindholm ja Nylander.

Stanley Cup finaaleissa kohtasivat viimevuoden voittaja Anaheim Ducks sekä Pittsburgh Penguins. Pittsburgh jyräsi Ducksin neljässä pelissä, ja nousivat 4. kerran mestareiksi historiansa aikana.


Yksilöpalkinnot:
Art Ross, Frank J. Selke, Hart, Bill Masterton -> Connor McDavid (EDM)
Rocket Richard -> Alexander Ovechkin (WSH)
Vezina, Lester B. Pearson -> Henrik Lundqvist (NYR)
James Norris -> Kris Letang (PIT)
William M Jennings -> Ben Bishop (TB)
Roger Crozier -> Sergei Bobrovsky (CBJ)
Calder -> Alexander Nylander (CAR)
Lady Byng -> Jonathan Drouin (TB)
King Clancy -> Sidney Crosby (PIT)
Lester Patrick -> John Tavares (NYI)
Jack Adams -> Mike Johnston (PIT)
NHL Plus-minus -> Taylor Hall (EDM)
Conn Smythe -> Marc-André Fleury (PIT)

Calderin lisäksi Nylander valittiin tietysti Rookie All-star tiimiin mukaan.

Entry draft 2019

Top-5 picks:
1. LD Truman Wallace -> NY Islanders
2. C/LW/RW Niklas Norman -> Minnesota Wild
3. LD Todd Geragosian -> Colorado Avalanche
4. LW Collin Hanna -> Detroit Red Wings
5. C Kirby Dach –> LA Kings

1st 10. RD Collin Campbell ECAC 46 5+12=17 +7
Isokokoinen stay-at-home pakki. Rankattiin jopa neljänneksi ennakoissa, mutta tipahti näinkin alas. Best player available.

1st 28. LW Jordy Wood HS-ND 60 23+26=49 +9
Isokokoinen voimahyökkääjä. Hyvä puolustuspäähän ja järkyttävän nopea.


2nd 39. RD Lukas Jezek CzeJr 39 9+33=42 +10

Hyökkäävä pakki. Pienikokoinen, nopea, potentiaalia olla siniviivan pelote.

3rd 69. C/LW Morgan Wahlberg S20-1 40 20+28=48 +28

Voimahyökkääjä, kakkosketjun potentiaali. Erinomaiset johtajuuden taidot jo noin nuorena. Potentiaalia ”köyhän miehen Krejciksi”.


3rd 83. RW/LW Janek Valásek Cze-2 50 36+34=70 +5

Pelintekijä. Vahvuuksia rannelaukaus ja syöttötaito. Erinomainen tiimipelaaja.


4th 99. RW Varian Veysey QMJHL 70 18+23=41 +9

Kahden suunnan laituri. Pelaa agressiivisesti ja omistaa potentiaalisen rannelaukauksen.


4th 103. RD Noel Rökke S18-1 40 13+19=32 +15

Kiekollinen pakki. Hemmetin iso.


5th 133. C Robert Barrett HE 49 10+16=26 -12

Hyvällä laukauksella varustettu sentteri. Pelintekijäksi luokiteltu. Hyökkäyspuolen taidot kunnossa, ja on todella nopea.


6th 159. G Ryan Cox

Isokokoinen mutta ketterä maalivahdin raakile. Potentiaalista NHL-tasolle ei tietoa, mutta mv-prospektit tuntuvat olevan voodoota tässä pelissä muutenkin.


7th 189. RD/LD Lubos Slovak

Pienikokoinen hyökkäävä pakki, jolla on todella hyvä rannelaukaus. Puolustustaitoja sitten ei kovin paljoa olekaan.

 

[Gendron]

Arizona Coyotes – Kausi 2020-2021 part 2

Tammikuu (10-2-0)

Tammikuussa keräsimme komean potin pisteitä, kun 24 mahdollisesta nappasimme niitä 20. Kuukauden teemana oli se, että pelit olivat hyvin tasaisia. Peräti kahdeksan ottelua päättyivät yhden maalin erolla suuntaan tai toiseen ja kahdessa ottelussa teimme loppuhetkillä yhden maalin tyhjiin. Kyky kääntää tasaisia otteluita voitoiksi on loistava juttu kevättä ajatellen. Sarjataulukossakin nousimme jo pisteen päähän kärkipaikkaa pitävästä Chicagosta. Meillä on myös kolme ottelua vähemmän pelattuna, joten hyvältä näyttää tässä vaiheessa. Pelaajista tehokkain tässä kuussa oli Anthony Duclair, joka iski tehot 5+7=12. Duclair on ollut koko alkukauden ajan jatkuvasti siirtohuhuissa lähinnä kovan palkkapyynnön vuoksi. Meidän on käytännössä pakko päästää joku kalliimmista pelaajista menemään, koska palkkakatto alkaa kolkutella vastaan. Siirtotakarajaan on kolmisen viikkoa aikaa ja ennen sitä muutoksia todennäköisesti tullaan tekemään.

Vuoden ensimmäisenä päivänä Jens Lööke allekirjoitti uuden kaksivuotisen sopimuksen ($0.725milj/kausi, 2-way). Vähän puskista tämän kauden joukkueeseemme noussut ruotsalaishyökkääjä on pelannut alkukaudesta erittäin pirteästi pienessä roolissa ja onnistunut kasaamaan tehot 9+3=12.

Helmikuu (10-0-1)

Helmikuu oli lähes täydellinen, sillä menetimme kuukauden aikana ainoastaan yhden pisteen Ottawalle, joka on muuten ihan NHL:n häntäpäässä. Pelimme kulki erittäin hienosti ja kuukausi nosti meidät myös NHL:n piikkipaikalle kolmen pisteen erolla Edmontoniin. Ratkaisijoita löytyi laajalta rintamalta ja kaikki neljä ketjua saivat tehoja aikaan hyökkäyspäässä. Tällä kertaa kuukauden tehokkaimman pelaajan titteli meni Jamie Bennille, joka iski taululle tehot 3+7=10. Myös Luke Green esiintyi jälleen vahvasti ja teki kahdeksan tehopistettä kuukauden aikana. Maalivahtimme Jake Allen on myös tämän vuoden puolella nostanut tasoaan hurjasti ylöspäin. Hänen torjuntaprosenttinsa on kohonnut lukemaan 91,9, kun se joulukuussa oli tasan 90.

Helmikuussa oli totutusti siirtotakaraja ja teimme tänä vuonna kaksi kauppaa. Molemmat olivat tavallaan aika merkittäviä seuran tulevaisuutta ajatellen.

ARI: Max Jones < --- > CHI: 1/2022 draft pick & 2/2022 draft pick
ARI: Anthony Duclair < --- > STL: Robby Fabbri

Jonesin ELC-sopimus loppui viime kesänä ja miehen palkkapyynti uuteen sopimukseen oli ihan älytön. Kesällä hän vaati melkein neljää miljoonaa kaudelta, mikä on urallaan neljä NHL-ottelua pelanneelta pelaajalta järjetön pyyntö. No, kauden mittaan hänen pyyntinsä laski jonkin verran, mutta se oli edelleen sen verran suuri, etten nähnyt mitään järkeä tehdä sopimusta hänen kanssaan. Chicago päätti ottaa riskin hänen ja tarjosi hänestä meille kahta kärkikierroksen varausta kesälle 2022. Vähän harmittaa, ettei Jonesista ollut ikinä hyötyä meille, sillä varasin hänet vuoden 2016 draftissa kuudentena pelaajana.

Toinen kauppa olikin sitten pidemmän mietinnän tulos. Duclairin yli seitsemän miljoonan sopimus ja palkkapyynti seuraaville kausille oli kuitenkin sen verran iso, että en voinut miestä enää joukkueessa pitää. Vaihdossa saatiin Duclairin kanssa saman ikäinen Fabbri, joka on St. Louisissa tehnyt viime kausilla hyvin samankaltaisia pistemääriä kuin Duclair. Fabbri on pienikokoinen ja nopea taitohyökkääjä, joka on ehtinyt jo kahdesti rikkoa 30 maalin rajapyykin. Hänen tähän kauteen päättyvä sopimuksensa on myös huomattavasti edullisempi kuin Duclairilla, sillä Fabbri tienaa tällä hetkellä reilut kaksi miljoonaa per kausi.

Maaliskuu (11-2-3)

Maaliskuun ensimmäisen viiden pelin jaksolle osui toistaiseksi kauden heikoin jakso, kun hävisimme näistä ottelusta peräti neljä. Suhdanne saatiin kuitenkin hyvin nopeasti käännettyä, sillä kuukauden päättyessä porskutimme jälleen kahdeksan ottelun voittoputkessa. Olemme myös käytännössä varmistaneet runkosarjan voiton toista kertaa peräkkäin. Runkosarjaa on jäljellä viisi ottelua ja Edmontoniin on eroa kymmenen pistettä. Itäisen konferenssin kärkijoukkue Boston onkin sitten jo 14 pistettä takanamme. Peräti kolme pelaajaa tehoili maaliskuussa piste per peli tahdissa: Max Domi 5+11=16, Jamie Benn 9+7=16 ja Mikkel Bödker 5+11=16. Puolustajista Oliver Ekman-Larsson oli myös tehokkaana pistein 2+11=13.

Siirtotakarajalla hankittu Robby Fabbri allekirjoitti kanssamme viiden vuoden jatkosopimuksen ($2.5milj/kausi). Saamme hänestä pitkäksi aikaa edullisen laiturin kärkiketjuihin, eikä Duclairin kauppaaminen harmita tässä vaiheessa enää yhtään. Fabbri on ehtinyt pelata kojooteissa 18 ottelua, joissa ovat syntyneet pisteet 5+7=12.

Huhtikuu (4-1-0)

Kauden viimeiset runkosarjapelit kahlattiin kunnialla läpi ja päätimme kauden erittäin komeaan saldoon 58-16-8, joka tekee yhteensä 124 pistettä. Voitimme sillä NHL:n runkosarjan ylivoimaisesti, sillä lähimmäksi meitä yltäneet Edmonton ja Vancouver keräsivät 110 pistettä. Itäisen konferenssin voitti Boston, jonka pistemäärä kauden päättyessä oli 108. NHL:n pistepörssin nimiinsä vei Edmontonin Connor McDavid, joka nakutti todella komeat tehopisteet 43+62=105. Maalipörssi meni Chicagoon Patrick Kanelle, joka teki 49 rysää. Parhaimman +/- lukeman keräsi Islandersin Travis Hamonic (+42) ja eniten aikaa jäähyboksissa kulutti St. Louisin Tom Wilson 198 rangaistusminuutilla.

Runkosarjan toiseksi viimeisessä ottelussa Dylan Strome loukkasi itseään ja on sivussa kolmisen viikkoa. Näin ollen häneltä jäänee välistä pudotuspelien ensimmäinen kierros, jossa vastaan tulee Anaheim Ducks. Kokoonpanomme pudotuspeleihin lähdettäessä on tässä:

Brendan Perlini - Max Domi - Mikkel Bödker
Chris Kreider - Saku Könönen - Robby Fabbri
Clayton Keller - Joel Fleming - Jamie Benn
Kerby Rychel - Charlie Coyle - Kyle Baun
Jens Lööke
IR: Dylan Strome

Morgan Rielly - Luke Green
Oliver Ekman-Larsson - Michael Stone
Kyle Capobianco - Jason Demers
Joe Morrow

Jake Allen
Louis Domingue

 

[Gendron]

Arizona Coyotes – Kauden 2020-2021 Playoffsit (1/2)

Pleijareiden avauskierroksella vastaan asettui viime keväältäkin tuttu Anaheim Ducks. Runkosarjan viimeisessä ottelussa he pelasivat tällaisella kokoonpanolla:

Jiri Sekac – Ryan Getzlaf – Corey Perry
Nick Ritchie – Rickard Rakell – Topi Piipponen
Garret Ross – Nicolas Kerdiles – Nick Sörensen
David Backes – Jakob Forsbacka Karlsson – Ondrej Kase

Hampus Lindholm – Sami Vatanen
Shea Theodore – Jared Spurgeon
Martin Marincin – Marcus Pettersson

Fredrik Andersen
John Gibson

Puolustajat ja maalivahdit ovat joukkueella erinomaisissa kantimissa, sanoisin jopa että alakerta on ihan NHL:n parhaimmistoa. Hyökkäys onkin sitten pudotuspelijoukkueeksi todella vaatimaton. Joukkue teki läntisen konferenssin joukkueista kolmanneksi vähiten maaleja. Getzlafilla alkaa jo ikä näkyä, sillä 81 otteluun syntyi hänelle 52 pistettä. Nuoremmista hyökkääjistä Sekac ja Kerdiles pelasivat hyvät kaudet ja ylittivät molemmat 50 pistettä.

Sarjan ensimmäisessä ottelussa olimme täysin unessa. Ducks marssi helppoon 2-0 vierasvoittoon, emmekä saaneet ottelussa aikaiseksi yhtään mitään. Otteiden on syytä parantua seuraaviin otteluihin tai kevät jää erittäin lyhyeksi. Toinen ottelu oli meiltä parempi esitys, mutta häviö oli siitäkin tuomisina. Ducks oli parempi maalein 5-3 ja suurin syy tappiolle oli Jake Allenin hieman heikompi ilta. Kolmannessa ottelussa meillä olikin jo lähes pakkovoiton paikka. Sen onnistuimme ottamaan lukemin 4-2 Mikkel Bödkerin heiluttaessa tahtipuikkoa tehoin 2+1. Game 4 oli sarjan ensimmäinen, jossa näytimme oikeasti parhaimpamme. Pelasimme puolustussuuntaan erittäin hienon ottelun ja lopputulos oli meille 3-0. Vaikean alun jälkeen sarja alkoi näyttää hyvältä.

Viides ottelu olikin sitten täydellinen näytös meiltä. 18 minuutin jälkeen lukemat taululla olivat jo 4-0 ja lopulta voitimme ottelun tennislukemin 6-0. Anaheimin eväät alkoivat näyttää syödyiltä. Ankat kuitenkin heräsivät taistelemaan kuudennessa ottelussa. Varsinainen peliaika päättyi tasaisen ottelun jälkeen lukemiin 2-2 ja oli jatkoerien aika. Niissä olimme hallitsevampi osapuoli, mutta maalinteko oli todellista tervanjuontia. Lopulta ajassa 107:26 Mikkel Bödker lähetti sarjan kuudennella maalillaan Anaheimin kesälomille ja meidät pudotuspelien toiselle kierrokselle. Täytyy kehua joukkuetta, sillä teimme hienon ryhtiliikkeen erittäin vaikean alun jälkeen.

Arizona (1.) – Anaheim (8.) | 4-2
Edmonton (3.) – Vancouver (4.) | 3-4
Dallas (2.) – Los Angeles (7.) | 4-2
Chicago (5.) – Minnesota (6.) | 3-4

Boston (1.) – Buffalo (8.) | 4-2
Tampa Bay (3.) – Detroit (6.) | 4-0
Carolina (2.) – Philadelphia (7.) | 2-4
NY Islanders (4.) – Washington (5.) | 4-0

Toiselle kierrokselle vastaan tuli Vancouver Canucks, joka onnistui hieman yllättäen tiputtamaan Edmontonin jatkosta. Heidän joukkueensa näyttää tältä:

Sven Bärtschi – Jake Virtanen – Julien Gauthier
Brad Marchard – Jared McCann – Alexander Nylander
Brayden Schenn – Sean Couturier – Josh Camper
Adam Erne – Cole Cassels – Brandon Sutter

Alexander Edler – Kevin Shattenkirk
Mirco Mueller – Urho Vaakanainen
Jamie Oleksiak – Kale Clague

Jaroslav Halak
Jacob Markström

Canuckseilla on kyllä todella vaarallisen oloinen ryhmä. Hyökkäyksessä on kolme vaarallista ketjua hyökkäyspäähän ja nelosestakin löytyy rutinoituneita NHL-pelaajia. Puolustus on loistava kombinaatio kokemusta ja nuoruutta, jossa Shattenkirk toimii pelillisenä johtajana. Halak on ollut viime vuosina NHL:n varmimpia ykkösveskareita, joten siihenkään ei pitäisi heidän kaatua. Oilersia vastaan heidän tehokkain pelaaja oli Jake Virtanen tehoilla 5+3=8.

Sarjan ensimmäiseen otteluun saimme tärkeän lenkin takaisin kokoonpanoon Dylan Stromen ollessa jälleen pelikuntoinen. Hän tulikin playoffseihin vahvasti mukaan tehoilla 1+1 ja oli johdattelemassa meitä 4-1 voittoon. Ottelusta saimme kuitenkin myös huonoja uutisia Max Domin loukkaantumisen muodossa ja häneltä jäänee tämän sarjan loput ottelut välistä. Toinen ottelu oli myös puolustuksellisesti vahva esitys meiltä ja tuloksena oli 3-1 voitto. Jens Lööke sekä Joel Fleming iskivät tehot 1+1 mieheen. Kolmas peli oli jälleen hyvin samankaltainen, vaikka pelasimmekin nyt vieraissa. Vahvan puolustamisen seurauksena oli 4-1 voitto ja seuraavassa ottelussa oli jo mahdollisuus katkaista sarja. Se käytettiin hyödyksi ja 5-2 voitto lähetti Canucksit kesälomille. Täytyy sanoa, että huomattavasti kovempaa vastusta heistä odotin.

Arizona (1.) – Vancouver (4.) | 4-0
Dallas (2.) – Minnesota (6.) | 4-2

Boston (1.) – Tampa Bay (3.) | 2-4
NY Islanders (4.) – Philadelphia (7.) | 4-2

Konferenssifinaaleissa kohtaamme keskisen divisioonan voittajan Dallas Starsin. He pelasivat ratkaisevan pudotuspeliottelun Minnesotaa vastaan tällä kokoonpanolla:

Michael Bournival – Tyler Seguin – Valeri Nichushkin
Miro Spångberg – Sean Wilkie – Conor Garland
Nikolai Karpov – Nick Bonino – Brett Ritchie
Jeremy Morin – Ryan Kesler – Evan Weinger

Keith Yandle – John Klingberg
Niklas Hjalmarsson – Dustin Byfuglien
Marc Staal – Rasmus Andersson

Anders Nilsson
Alex Stalock

Ykkösketju on kyllä erittäin kova. Seguin ylitti 90 pistettä viime kaudella ja Bournivalista on kehittynyt yksi NHL:n parhaista puolustavista hyökkääjistä. Kakkosesta löytyy nuoriso-osastoa ja vielä viime kaudella meidän organisaatiossa ollut Garland, jonka Stars poimi viime kauden siirtotakarajalla waivereista. Dallasissa peli on kulkenut, josta osoituksena on tämän kauden 52 tehopistettä. Starsin puolustus on erittäin kokenut ja löytyypä sieltä viime kauden Stanley Cupin voittaja Byfuglien. Maalivahdit ovat Dallasin heikkous, sieltä löytyy kaksi hyvätasoista kakkosveskaria, mutta ykkönen puuttuu kokonaan.

Sarjan ensimmäinen ottelu jatkoi samaa kaavaa kuin edellinen sarja Vancouveria vastaan. Pelasimme vahvan ottelun ja onnistuimme puolustamaan jäähyttömästi. Loppulukemat olivat 5-2, kaksi viimeistä maalia teimme tyhjiin. Kerby Rychel oli ottelun sankari kahdella maalillaan ja hän nosti playoffsien maalimääränsä jo neljään. Runkosarjassa Rychel onnistui maalinteossa ainoastaan kolmesti, joten hän on nostanut tasoaan hienosti. Toiseen otteluun saimme huonon startin, kun vierailijat johtivat ottelua kuuden minuutin jälkeen jo 2-0. Ottelun lopuista maaleista vastasi kuitenkin Coyotes ja peli päättyi voittoomme maalein 4-2. Kolmannessakaan pelissä mikään ei muuttunut ja 5-2 voitolla saimme jälleen haltuumme neljä ottelupalloa. Bödker vietti jälleen kahden maalin iltaa. Tämän ja viime kauden pudotuspeleissä tanskalainen on tehnyt 39 otteluun 26 maalia, mikä on aivan käsittämättömän kova saldo. Neljännessä ottelussa loppulukemat olivat hyvin tutut. 5-2 voitolla etenimme Stanley Cupin finaaleihin ja niihin lähdetään 12 ottelun voittoputkessa. Sarjan ratkaisseessa ottelussa oli Dylan Stromen vuoro viettää kahden maalin iltaa.

Arizona (1.) – Dallas (2.) | 4-0
Tampa Bay (3.) – NY Islanders (4.) | 4-1

Seuraavassa viestissä sitten Stanley Cupin finaalit sekä kauden tilastot.

 

[Gendron]

Arizona Coyotes – Kauden 2020-2021 Playoffsit (2/2) (EHM)

Stanley Cupin finaaleissa kohtaamme Tampa Bay Lightningin, joka on matkalla finaaliin pudottanut Washingtonin, Bostonin sekä viimeisimpänä NY Islandersin. Heidän kokoonpanonsa edellisessä ottelussa oli seuraava:

Ondrej Palat – Tyler Johnson – Jakub Voracek
Jonathan Drouin – Kevin Hayes – Nikita Kucherov
Chris Wagner – Vladislav Namestnikov – Joseph Blandisi
Cedric Paquette – Riley Sheahan – Nail Yakupov

Victor Hedman – Anthony DeAngelo
David Farrance – Jason Garrison
Chad Krys – Beau Zacharias

Ben Bishop
Patrik Bartosak

Tampan hyökkäyksessä on kyllä tulivoimaa aivan järkyttävä määrä. Ykkösketju oli runkosarjassa koko NHL:n parhaimpia ja alemmistakin ketjuista löytyy maalintekovoimaa todella paljon. Esimerkiksi nelosketjun laidassa pelaava Yakupov on parhaalla kaudellaan tehnyt 26 maalia. Puolustuksessa on erittäin laadukas ykköspari, mutta sen jälkeen taso tippuu jonkin verran. Mainittakoon, että pakkikuusikosta peräti neljä on alle 25-vuotiaita, joten kokemusta sieltä ei mitenkään valtavasti löydy. Maalivahtipeli ei ole heillä ongelmana niin kauan kuin Bishop pysyy kunnossa.

Ensimmäinen Stanley Cup finaali lähti käyntiin meidän näkövinkkelistä erinomaisesti. Jo ensimmäisellä minuutilla Robby Fabbri pääsi nostamaan lähietäisyydeltä kiekon verkkoon. Erän lopulla Mikkel Bödker lisäsi ylivoimalla johdon kahteen maaliin. Toisen erän ainoasta maalista vastasi vierailijat, kun Anthony DeAngelo kavensi ylivoimalla erän loppupuolella lukemiksi 2-1. Kolmannessa erässä puolustimme hyvin eikä siinä lisäosumia nähty. Näin otimme sarjan ensimmäisen kiinnityksen. Toisessa finaalissa Tampan kärkihyökkääjät paransivat peliään huomattavasti. Johnsonin 2+1 sekä Voracekin 0+3 tehoilla Tampa lensi hienoon 4-2 vierasvoittoon ja tasoitti sarjan. Chris Kreider loukkasi myös itseään ottelussa ja hänen pelikuntoaan seurataan päivittäin. Kolmas finaali oli alusta asti tasainen vääntö. Kolmannen erän loppupuolella Dylan Strome iski voittomaalin ja ottelu päättyi 3-1 voittoomme. Robby Fabbri on ollut tähän asti finaaleissa erinomainen tehoilla 2+3. Pienikokoinen kanadalainen on korvannut Anthony Duclairin loistavasti.

Neljäs finaaliottelu vaikutti selvältä jo toisen erän alussa Clayton Kellerin iskiessä meidät 3-0 johtoon. Kolmanteen erään kotijoukkue aloitti kuitenkin hurjan rynnistyksen ja he nousivat erän puolenvälin jälkeen jo maalin päähän. Neljä minuuttia ennen loppua Robby Fabbri karkasi läpiajoon ja nosti rystyltä neljännen maalimme. Brendan Perlini naulasi viimeisen iskun tyhjiin, joten 5-2 voiton myötä pääsimme yrittämään ensimmäistä katkaisua Gila River Arenalle. Katkaisuottelu alkoi loistavasti. Jakub Voracek otti kahden minuutin rangaistuksen jo 28 pelin jälkeen ja Jamie Benn iski jäähyn aikana ensimmäisen maalimme. Toisen erän alussa Mikkel Bödker teki ottelun toisen maalin niin ikään ylivoimalla ja unelman toteutuminen alkoi näyttää hyvältä. Kolmannen erän puolenvälin paikkeilla Nikita Kucherov toi Lightningin maalin päähän, mutta se ei riittänyt Bennin lyötyä illan toinen maali tyhjiin. Tampa jatkoi edelleen ilman veskaria ja muutama sekunti ennen loppua Kyle Baun teki NHL-kauden viimeisen maalin ja loppulukemat 4-1 toivat Arizonalle toisen Stanley Cupin putkeen!

Arizona (1.) – Tampa Bay (3.) | 4-1

Maalivahdit:
#31 Jake Allen – 70 gp, 50-12-8, 2.18, 91,9 % | 19 gp, 16-3-0, 1.57, 93,5 %
#35 Louis Domingue – 13 gp, 8-4-0, 3.10, 88,0 %

Vuoden vaihteen jälkeen Jake Allen oli NHL:n paras maalivahti. Alkukausi sujui haparoiden, mutta loppukausi oli häneltä aivan loistava. Kevään kruunasi upeat playoffsit ja valinta pleijareiden parhaaksi pelaajaksi. Louis Dominguelle ei paljoa peliaikaa herunut, eikä hän vähäisissä otteluissaan vakuuttanut ollenkaan. Domingue ei jatka joukkueessa tulevalla kaudella.

Puolustajat:
#2 Michael Campoli – 3 gp, 0+0=0, +2, 0 pim
#3 Morgan Rielly – 80 gp, 7+44=51, +27, 38 pim | 19 gp, 1+6=7, +9, 6 pim
#4 Kyle Capobianco – 60 gp, 0+9=9, +0, 14 pim | 8 gp, 0+3=3, +3, 0 pim
#6 Luke Green – 82 gp, 9+35=44, +19, 38 pim | 19 gp, 3+8=11, +15, 0 pim
#7 Joe Morrow – 55 gp, 1+19=20, +11, 20 pim | 12 gp, 0+1=1, +7, 4 pim
#23 Oliver Ekman-Larsson – 77 gp, 5+36=41, +21, 14 pim | 19 gp, 0+12=12, +15, 8 pim
#26 Michael Stone – 68 gp, 2+15=17, +9, 24 pim | 18 gp, 0+10=10, +9, 6 pim
#55 Jason Demers – 67 gp, 2+9=11, +18, 26 pim | 19 gp, 0+7=7, +9, 6 pim

Puolustuksessa peräti kolme pelaajaa ylitti 40 pisteen rajan, mitä voi pitää erittäin hienona saldona. Morgan Rielly nousi vaisumman viime kauden jälkeen omalle tasolleen ja Luke Green jatkoi kehittymistään kohti tähtikategoriaa. Pettymykseksi lasken Kyle Capobiancon, joka ei pystynyt ottamaan vaadittavia steppejä eteenpäin. Loppukaudesta hän oli pääosin kokoonpanon ulkopuolella seitsemäntenä puolustajana.

Hyökkääjät:
#10 Anthony Duclair – 59 gp, 17+25=42, -4, 32 pim *
#11 Joel Fleming – 79 gp, 11+15=26, +12, 52 pim | 19 gp, 5+2=7, +4, 20 pim
#13 Charlie Coyle – 70 gp, 9+13=22, +10, 46 pim | 16 gp, 3+1=4, +4, 12 pim
#14 Jamie Benn – 82 gp, 22+41=63, +9, 66 pim | 19 gp, 3+8=11, +1, 6 pim
#15 Robby Fabbri – 23 gp, 7+8=15, +3, 10 pim | 19 gp, 7+7=14, +12, 0 pim
#16 Max Domi – 69 gp, 19+31=50, +3, 42 pim | 16 gp, 2+4=6, -2, 14 pim
#18 Dylan Strome – 81 gp, 23+49=72, +28, 68 pim | 13 gp, 6+6=12, +17, 4 pim
#20 Chris Kreider – 82 gp, 17+20=37, +21, 48 pim | 17 gp, 4+4=8, +8, 30 pim
#24 Brendan Perlini – 82 gp, 35+29=64, +22, 30 pim | 19 gp, 7+9=16, +19, 4 pim
#43 Kyle Baun – 56 gp, 9+9=18, +6, 65 pim | 13 gp, 3+4=7, +5, 9 pim
#44 Clayton Keller – 54 gp, 12+14=26, +9, 18 pim | 11 gp, 1+2=3, +5, 4 pim
#51 Saku Könönen – 77 gp, 26+32=58, +0, 10 pim | 19 gp, 5+8=13, +5, 6 pim
#61 Kerby Rychel – 38 gp, 3+7=10, +1, 23 pim | 18 gp, 5+4=9, +5, 12 pim
#77 Jens Lööke – 50 gp, 12+5=17, +3, 18 pim | 10 gp, 1+4=5, +2, 4 pim
#89 Mikkel Bödker – 82 gp, 39+37=76, +28, 20 pim | 19 gp, 14+7=21, +16, 4 pim

Teimme NHL:ssä eniten maaleja aika selkeällä erolla, joten hyökkäyspeliä voi pitää erittäin onnistuneena. Kauden suurin positiivinen yllättäjä oli Brendan Perlini, joka onnistui runkosarjassa maalinteossa peräti 35 kertaa. Dylan Strome sai pelata pitkästä aikaa ehjän kauden ja hän onnistuikin rikkomaan 70 pisteen rajapyykin ensimmäistä kertaa urallaan. Tulokashyökkääjät Clayton Keller sekä Jens Lööke ansaitsevat myös täysin puhtaat paperit kaudesta. Koko hyökkäyksestä nousee esille ainoastaan yksi epäonnistuja ja hän oli Max Domi. Upean 45 maalin kauden jälkeen tapahtui jotain ja hänen tasonsa putosi aika lailla sinne missä se oli ennen viime kautta. Myös pudotuspelit menivät häneltä heikosti ja hän oli joukkueen ainoa pelaaja, jonka tehotilasto oli pakkasen puolella.

* Lähti joukkueesta kesken kauden

Seuraavaksi Draft sekä kesän pelaajasiirrot

 

[Jesyy]

Dallas Stars - Uudella rungolla kohti gloriaa (EHM)

Alkamassa kolmas kausi Starsin peräsimessä. Kahdesta edellisestä kaudesta en jaksa isommin kertoa, ensimmäisenä vuonna runkosarjassa tuli menestystä, mutta playoff-taival tuli päätökseensä heti 1. kierroksella. Toisella kaudella tulos oli sama, tosin sillä erotuksella, että heikomman runkosarjan myötä pudotuspeleihin lähdettiin Lännen 2. wild card-paikalta.

Nyt edessä on isompia muutoksia. Isolla palkalla flopanneen Patrick Sharpin sopimusta ei jatketa, ja myös Ales Hemsky lähtee muille maille. Hemsky olisi tahdottu pitää, mutta 4 millin palkkapyyntö oli liikaa. Maalivahtiosastolla Antti Niemi otti päättyneellä kaudella niskalenkin Kari Lehtosesta, ja Lehtoselle haetaankin aktiivisesti uutta seuraa. Niemen kirittäjäksi hankittiin jo Calvin Pickard Coloradosta.

Alustavat ketjut näyttävät tältä:

Jamie Benn - Tyler Seguin - Valeri Nichushkin
XX - Jason Spezza - Brett Ritchie
Mattias Janmark - XX - Denis Guryanov
Antoine Roussel - XX - Teddy Purcell

Ykkösessä jatkaa viime kaudelta tuttu trio. Vaikeamman kauden jälkeen myös Nichushkin pääsi taas jyvälle, ja on ansainnut paikkansa tuossa. Kakkosta sentteröi Spezza. Miehen kauppaamistakin mietittiin, mutta NTC esti tuollaiset aikeet. Vasemmalle laidalle on hakusessa taitonsa osoittanut vahvistus joko vapailta markkinoilta tai vaihtokaupalla, ja oikealla pelaa päättynellä kaudella 20 maalia pussittanut 23-vuotias Ritchie.

Alaketjuihin etsinnässä on senttereitä. Kolmosen laidoilla pelaavat hyvän tulokaskauden jälkeen heikommin kaudella 16-17 suorittanut Janmark ja vasta 20-vuotias, viime kaudella Ufassa KHL:ssä 25 pistettä tehtaillut Guryanov. Nelosesta on rakenteilla puolustavampi ja rikkovampi ketju.

Puolustusosasto on puolestaan seuraavassa muodossa:

Alex Goligoski - John Klingberg
Dustin Byfuglien - Jason Demers
XX - Ryan Murphy

Melkoisen tutulta näyttää. Big Buff hankittiin toissa kaudella siirtorajalla, ja Murphy tuli viime kaudella waiversin kautta. Viimeistä puolustajapaikkaa lähdetään lähtökohtaisesti täyttämään organisaation sisältä, ja tähän ovat tyrkyllä ainakin Jyrki Jokipakka, Julius Honka ja kauden mittaiselta Ruotsin visiitiltään palannut Esa Lindell. Myös erilaiset liikkeet ovat kuitenkin pakkikalustonkin suhteen mahdollisia.

Tästä lähdetään sitten draftia ja kesän siirtomarkkinoita kohti. Isoja kysymyksiä ilmassa: Mihin suuntaa Lehtonen? Kenet Stars naaraa kakkosketjuun? Mitä tarjoaa draft?

Ainiin, Stanley Cupin on voittanut molemmilla kausilla Washington Capitals. In case you were interested.

 

[Sabaton]

NHL 16
Winnipeg Jets

Nyt on pikku hiljaa saatu Tapparan mestaruusjuhlat juhlittua ja ns. arki koittaa, joten on taas hyvä aika jatkaa Jets-managerointia. Kausi 2016-2017 oli mainio Jetsin voittaessa Stanley Cupin. Kesän tapahtumat ovat nähtävissä tässä viimeisimmässä viestissä ja nyt potkaistaan kolmas kausi käyntiin:

Kausi 3: Onko mestaruuskrapulaa?

Harjoitusotteluissa kierrätettiin jälleen pelaajia melkoisesti eikä kenellekään tullut yli neljää ottelua pelattavaksi. Maalivahdeista Hellebuyck, Pavelec sekä AHL:n ykköstorjuja Eric Comrie pelasivat kukin kaksi ottelua. Lopulta kuudesta harjoituspelistä tuloksena oli kolme voittoa, yksi varsinaisen peliajan tappio ja tappiot myös jatkoajalla sekä rankkarikisassa. Nikolaj Ehlers oli harjoituspelien tehokkain Jets tehden 4 otteluun tehot 2+2 ja hän ansaitsi otteillaan kauden avaukseen paikan kakkosketjusta.

Stanley Cupista huolimatta en pidä Jets-laumaa ennakkosuosikkina. Materiaalin puolesta mielestäni pudotuspelipaikka olisi realistinen tavoite ja divisioonan tason huomioiden tämäkään ei ole helppo tavoite täytettäväksi. Mitään ei toki ole sitä vastaan, jos joukkue tänäkin vuonna yllättäisi etenemällä päätyyn asti!

Runkosarja päästiin avaamaan Nashvilleä vastaan kotikaukalossa seuraavalla ryhmityksellä:

Mike Hoffman - Mark Scheifele - Blake Wheeler
Mathieu Perreault - Auston Matthews - Nikolaj Ehlers
Marko Dano - Adam Lowry - Nic Petan
Alexander Burmistrov - Andrew Copp - Matthew Tkachuk

Tyler Myers - Dustin Byfuglien
Josh Morissey - Michael Stone
Duncan Siemens - Tobias Enström

Ondrej Pavelec
(Connor Hellebuyck)

Omaan silmään kasassa on hyvin tasapainoiset ketjut. Ben Chiarot ja harjoituspeleissä vakuuttanut Brendan Lemieux ovat myös mukana NHL-miehistössä kauden alkaessa kyttäämässä pelipaikkaa. Runkosarja avattiin runsasmaalisella 6-4 voitolla ja ykkösketju tehoili kolme pistettä mieheen. Kausi jatkui toisella kotipelillä Los Angelesiä vastaan, joka oli myös runsasmaalinen, mutta tällä kertaa tuloksena oli 5-4 rankkaritappio. Edelliskausilla hyökkäyspäässä oli ongelmia, mutta puolustus ja maalivahtiosasto olivat liigan parhaimmistoa, joten mitenkään Winnipegille tyypillisiä tuloksia ei avauspelit tuottaneet.

Jo muutaman pelatun ottelun jälkeen näytti vahvasti siltä, että Tkachuk ei ole vielä NHL-tasoa, joten hänen paikkansa kokoonpanosta otti Brendan Lemieux. Muutenkin ketjuja oli hieman sekoitettu kauden avauksesta, mutta tulos oli kuitenkin hyvää, sillä kymmenen kierroksen jälkeen saldo oli 6-3-1. Tämä oli täsmälleen samanlainen aloitus kuin edelliskaudella. Vähemmän yllättäen pelaajista tehokkaimman startin kauteen oli ottanut Mark Scheifele tehoilla 2+11=13 ja koko liigasta Nashvillen Mike Ribeiro 17 pisteellään. Jets-miehistön hyvien otteiden lisäksi ilahdutti Coloradon sijoitus, joka oli piste per ottelu mittarilla katsottuna vasta 26, joten he joutuvat lähtemään playoff-taistoon pieneltä takamatkalta.

Kahdenkymmenen ottelun jälkeen Winnipeg oli pudonnut konferenssin kahdeksanneksi. Heikko marraskuu toi ainoastaan neljä voittoa ja kahdenkymmenen ottelun saldo oli 10-8-2. Puolustus ei pitänyt jä suuri yllätys oli maalivahtien surkeat otteet. Vastuu oli jakautunut Pavelecin ja Hellebuyckin kesken lähes tasan, mutta edelliskausilla itse varmuutena esiintynyt Pavelec oli pelannut alkukauden surkealla torjuntaprosentilla 89,40% eikä Hellebuyckin 90,10% ole myöskään voittavan maalivahdin lukemia. Päästettyjen maalien keskiarvo Jetsillä olikin liigan kolmanneksi huonoin, mutta maalinteko oli onneksi toiminut (liigan paras TMK) ja tämän ansiosta sijoitus on vielä kelvollinen. Maalivahtien lisäksi pettymykseksi voidaan laskea toisen kauden kirouksesta kärsivä Auston Matthews. Isolla vastuulla pelannut Matthews löytyi hyökkääjien sisäisestä pistepörssistä sijalta 12. Onneksi hyökkäyspäästä löytyy kuitenkin kokonaisuutena huomattavasti enemmän onnistujia kuin epäonnistujia. Scheifele jatkaa piste per peli tahtia, Nic Petan on pelannut hienoa alkukautta ja harjoituspeleissä hyvää jälkeä paukuttanut Brendan Lemieux on tehnyt ilman ylivoima-aikaa 16 otteluun 9 pistettä nelosketjun vasemmasta laidasta. Positiivista oli myös, että loukkaantumisilta oltiin toistaiseksi vältytty. Näin sanottuani varmaan seuraavassa pelissä kolisee. AHL:ssä Manitoban materiaalin pitäisi riittää heittämällä pudotuspeleihin, mutta niin sitä vain joukkue majaili pudotuspelien ulkopuolella alkukauden tilastojen näyttäessä 9-8-2. Seuraavassa raportissa on luvassa keskikauden vaiheet.

 

[Jesyy]

Huh, olipahan kesä! Heti kesän alkuun draftista tarttui #15 vuorolla isokokoinen kiekollinen ruotsalaispakki Adam Tilander. Olen tästä kaverista aika innoissani, kävi jo training campilla antamassa näyttöjä, mutta laitoin vielä yhdeksi kaudeksi Skellefteåån kasvamaan korkoa. Lisäksi maininnan ansaitsevat terävällä rannelaukauksella varustettu Louis-Filip Cote ja Moncton-sentteri Ed Pearson. Ykkösenä Boston varasi Patrick Nolanin. Suomalaisista 1. kierroksella menivät Kristian Vesalainen (FLA #3), Urho Vaakanainen (DET #12), Mika Fonselius (PIT #26) ja Eemeli Juntheikki (LAK #27).

Vapailta markkinoilta hankittiin kolme pelaajaa. Ryan Miller kiinnitettiin toiseksi veskariksi, kun halvalla tuli. Kolmosen keskelle naarattiin Nick Bonino, mutta sitten jysähti Texasin aroilla todellinen pommi, kun Steven Stamkos saapui tähtinuttuihin 5 vuoden ja 8,7 miljoonan sopimuksella. Tämä pakotti myös liikkeisiin, ettei palkkakaton kanssa jouduttaisi vaikeuksiin. Miller jatkoi matkaansa harjoitusleirin päätteeksi farmiin, Curtis McKenzien soppari ostettiin ulos ja treidejäkin tehtiin. Kari Lehtonen matkasi Buffaloon vaihdossa Darren Helmiin, Antoine Roussel vaihtoi Capitalsin 1. kierroksen varausvuoroon, Teddy Purcell Oilersin 3. ja 4. kierroksen vuoroihin ja Jyrki Jokipakalle löytyi uusi koti Montrealista vaihdossa Devante Smith-Pellyn oikeuksiin.

Smith-Pellyn kanssa on edelleen neuvottelut käynnissä, mutta näillä näkymin kauteen lähdetään seuraavanlaisin kentällisin:
Jamie Benn - Tyler Seguin - Valeri Nichushkin
Steven Stamkos - Jason Spezza - Brett Ritchie
Mattias Janmark - Nick Bonino - Denis Guryanov
Darren Helm - Radek Faksa - Branden Troock
Jason Dickinson, Remi Elie

Alex Goligoski - John Klingberg
Julius Honka - Dustin Byfuglien
Ryan Murphy - Jason Demers
Mattias Bäckman

Antti Niemi - Calvin Pickard

Tästä sitten uutta kautta kohti!

Edit. Heti toiseen peliin Stamkos heitti kevyet 2+4 Jetsiä vastaan. Ei se Stars-ura huonosti alkanut!

 

[Sabaton]

NHL 16
Winnipeg Jets

Kausi 3: Joulukuu-Helmikuu

Kauden ensimmäinen loukkaantuminen iski vasta joulukuun alussa. Luottovahti Ondrej Pavelecilta pamahti takareisi ja hän olisi alustavien tietojen mukaan sivussa rapiat kaksi kuukautta. Tämän myötä Connor Hellebuyck pääsee näyttämään taitonsa ja Eric Comrie nostettiin haistelemaan NHL-ympyröitä. Hellebuyck ei varsinaisesti noussut esiin, mutta joukkueen joulukuun esitykset olivat kuitenkin riittävän voitokkaita ja kolmenkymmenen ottelun jälkeen saldona oli 17-11-2 ja sijoitus konferenssissa kuudes. Varausvuoron takia seurannassa oleva Colorado Avalanche oli puolestaan vetänyt joulukuussa likipitäen voitosta voittoon ja noussut harmittavasti jo konferenssin viidenneksi.

Joulukuun lopussa alkoi sitten niitä "kaipaamiani" loukkaantumisia tulemaan enemmänkin, kun kolmen pelin aikana sairastuvalle joutuivat Blake Wheeler, Mike Hoffman sekä Alexander Burmistrov eli tärkeät hyökkäyspään palaset. Toisen epäonni on toisen onni ja NHL:n puolelle pääsivät Matthew Tkachuk, J.C. Lipon sekä Chase De Leo. Kahden jälkimmäisen herran kohdalla kyse oli ensimmäisistä NHL-otteluista. Burmistrovin ja Hoffmanin kohdalla ei onneksi puhuttu kuin muutaman pelin huileista, mutta Wheeler joutui sivuun pidemmäksi aikaa ja pakotti pieniin ketjumuutoksiin. Runkosarjan puolessavälissä Jets oli pitänyt asetelmansa ja onnistunut jopa kohentamaan niitä ollen läntisen konferenssin neljäntenä saldolla 24-14-3. Hyökkäys Jetsillä oli edelleen rautaa ja puolustuskin oli onnistunut selvästi vähentämään omiin meneviä maaleja ja päästettyjen maalien keskiarvo oli saatu hieman alle kolmeen per ottelu. Yli- ja alivoimalla Jets oli liigan keskikastia. Liigan kärkipaikkaa piti 41 otteluun ainoastaan seitsemän kertaa ilman pisteitä jäänyt Pittsburgh Penguins, jolla oli viiden pisteen karkumatka lähimpiin haastajiinsa Dallas Starsiin ja New York Islandersiin.

Mark Scheifele oli onnistunut pitämään piste per ottelu -tahdin ja johti sisäistä pistepörssiä selvällä erolla Mike Hoffmaniin, jolla puolestaan oli tasaisesta Jets-nipusta eniten maaleja. Liigan pistepörssissä John Tavares oli ottanut kärkipaikan ja hänen lähimpinä haastajinaan olivat Connor McDavid, Ryan Nugent-Hopkins, Matt Duchene sekä viidentenä majaileva Scheifele. Tehokkain suomalainen oli toistaiseksi ollut 34 pisteen Mikael Granlund. Tavaresilla oli pistepörssin lisäksi myös maalipörssin kärkipaikka ennen Zach Parisea. Chiarotin pudottua Jetsin kuuden pelaavan puolustajan joukosta, ei jäähypörssin kärjestä löydy tällä kertaa Jets-väriä, vaan Los Angeles Kingsin hyökkääjä Kyle Clifford. Puolustajista tehokkaimman alkukauden oli pelannut vähemmän yllättäen Erik Karlsson, mutta maalipörssin kärjestä löytyi 13 maalin Dustin Byfuglien ennen Julius Honkaa ja Olli Määttää! Maalivahtitilastoja hallitsivat Jake Allen, Martin Jones sekä Mike Smith. Hellebuyckin torjuntaprosentti oli voitokkaan tammikuun ansiosta noussut lukemaan 90,80, mutta edelleen kärkipään joukkueessa sen soisi olevan parempi. Jets-pelaajistosta Auston Matthewsilla oli edelleen vaikeaa, mutta hänen vastuutaan ei ole silti lähdetty leikkaamaan, vaan antaa nuoren miehen pelata ja eiköhän niitä onnistumisia ala tulemaan. Matthewsia lukuunottamatta jokainen kenttäpelaaja on onnistunut täyttämään tai ylittämään tähänastiset odotukset.

AHL:ssäkin oltiin nähty melkoinen ryhtiliike, kun Manitoba painoi menemään saldolla 21-13-3. Playoffpaikkaa pukkaa siis sielläkin. Ryhtiliikettä ei kaivattu NHL:n puolella, vaan lähinnä toivottiin saman tason pysymistä. Tämä toive toteutui ja hyvä pistetahti jatkui tammikuun lopussa sekä helmikuun alussa. Helmikuun lopussa alkoi kone hieman yskimään johtuen järjettömästä hyökkäyspään loukkaantumissumasta. Viiden ottelun putkessa sivuun joutuivat järjestyksessä Mike Hoffman, Nikolaj Ehlers, Matthew Tkachuk sekä vain hetkeä aiemmin palannut Blake Wheeler. Viikko ennen siirtotakarajaa oltiin tilanteessa, jossa Jetsin rekordi oli 35-22-4. Puolenvälin katsaukseen verrattuna voittoja ja tappioita oli siis tullut kutakuinkin vuorotahtiin, voittoja ollessa muutama enemmän. Kovimpien kilpailijoiden rämpiessä Jets oli kuitenkin noussut jo divisioonan sekä konferenssin kakkospaikalle. Harmittavasti toinen kovassa vireessä oleva joukkue oli Avalanche, joka oli pitänyt ja vahvistanut asetelmiaan konferenssin viidentenä. Konferenssivoitto voidaan jo likipitäen jakaa Dallas Starsille, joka oli karussa 16 pisteen päässä. Kuitenkin runkosarjan voitosta Stars käy vielä kovan kamppailun Penguinsin kanssa.

Seuraavaksi olisi sitten siirtotakaraja luvassa. Hyökkäyspään loukkaantumisista huolimatta, tarkoitus ei ole lähteä ostoksille tai kauppaamaan ketään. Hyökkäyspää oli kaikkien ollessa terveenä toiminut moitteettomasti ja tehdyt maalit olivat liigan kärkeä, joten en koe tarpeelliseksi hankkia lisävahvistusta sinne. Varmaksi en mene lupaamaan, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä Jets ei tee tänä vuonna muutoksia joukkueeseensa. Maalivahtitilanne on edelleen hieman heikoilla, tai ainakin arveluttavilla kantimilla, mutta tuskin sillekään osastolle lähdetään mitään tekemään. Pavelec onnistui edelliskauden pudotuspeleissä mainiosti ja toivotaan kevään tuovan hänelle samanlaisen vireen.

 

[Rixa88]

Olen päättänyt kieltäytyä tarjouksesta. Haluaisin joukkueeseen, jossa on enemmän pelaajia omalta kotiseudultani.

No huhhuh, tuollainen vastaus tuli kun yritin tarjota sopimusta, ei ole tullut aiemmin vastaan :D Pelaan siis NHL 15:llä Be a GM -peliä Coloradolla, sellaista jossa simuloin kaikki ottelut. Nyt mennään kesäkuussa 2018 jolloin tarjotaan sopimuksia sellaisille, joilla sitä ei ole voimassa ensi kaudeksi. Pelaaja, joka sanoi tuon yllämainitun, on vuoden 2017 draftijunnu, ihan USA:n kansalainen :D

 

[Rixa88]

Pelaan siis NHL 15:llä Be a GM -peliä Coloradolla, sellaista jossa simuloin kaikki ottelut.

Nyt ollaan kauden 2018-19 alkupuolella tässä projektissa ja kauden avausotteluun lähdetään seuraavanlaisilla ketjukoostumuksilla:
Gabriel Landeskog (91) - Nathan MacKinnon (92) - Ryan O'Reilly (87)
Cam Atkinson (81) - Matt Duchene (91) - Zack Kassian (86)
Colin Greening (81) - John Mitchell (80) - Brett Ritchie (82)
Jesse Joensuu (80) - Alexandre Delisle-Houde (80) - TJ. Galiardi (81)

Erik Johnson (86) - Tyson Barrie (87)
Dan Hamhuis (84) - Stefan Elliott (85)
Duncan Siemens (83) - Nick Holden (81)

Semyon Varlamov (89)
Calvin Pickard (81)

 

[Stark]

Harjoituskaudelle lähdettäessä joukkueessa on muutama kilpailutilanne. Etenkin tuosta nelosketjun sentterin paikasta käydään kova taisto kolmen pelaajan kesken. Connor Brickley joutuu toden teolla puolustamaan paikkaansa, jota on pitänyt nyt kaksi kautta putkeen. Haastajiksi ilmoittautuvat hyvin kehittynyt Alexander Dergachyov ja vasta hankittu Markus Granlund. On myös mielenkiintoista nähdä Maxime Comtoisin panos harjoituskaudella. Viime kesän ykkösvaraus saattaa jopa lunastaa paikkansa joukkueesta Christopher Clappertonin kustannuksella. Maalivahtirintamalla taistelu käydään Darcy Kuemperin ja Denis Godlan välillä. On mahdollista, että kauteen lähdetään tasavahvalla tandemilla. Seuraavassa postissa sitten harjoituskauden meiningit ja alkukausi.

Päivitelläänpä omaa tarinaa, kun pitkästä aikaa tuli pelin pariin palattua. Alustana siis EHM ja joukkueena Florida Panthers. Kausi 2017-2018 päättyi runkosarjaan ja siitä lähdetään parantamaan. Koko ajan tavoitteena on ollut pudotuspeleihin pääsy ja jo kolmen kauden osalta ollaan jääty tavoitteesta.

Harjoituskausi toi vastauksia moneen kysymykseen, joskin loi myös muutamia uusia. Harjoitusleirillä aloiteltiin ja joukkueen mukaan kutsuttiin useita ihan kovan luokan pelimiehiä, jotka olivat agenttinsa kautta olleet Panthersiin yhteydessä. Lisäksi mukana oli omia varauksia muutamien viime vuosien ajalta. Harjoitusleiri ei tuonut yhdellekään try-outilla olleelle pelaajalle sopimusta, vaikka Kristian Näkyvä oli todella näkyvä tehden puolustajista parhaat pisteet. Huberdeau näytti olevansa heti kauden alkajaisiksi kovassa vireessä. Muutamia harjoitusotteluita pelailtiin melkoisilla sekametelikokoonpanoilla ja tulokset olivat sen mukaisia. Lähinnä nelosketjun vasemman laiturin paikasta taistelevat Christopher Clapperton ja Maxime Comtois innostuivat näissä peleissä pistetehtailuun. Patrik Laine on ollut vielä melko unessa, kuten myös uusi hankintamme Evander Kane. Joukkue teki myös vierailun Suomeen Tampereelle ja pelasi Sasha Barkovin ja Patrik Laineen johdolla harjoitusottelun Tapparaa vastaan, joka ratkesi vasta rangaistuslaukauksilla. Tapparan riveissä Sean Bergenheim oli vanhaa NHL-seuraansa vastaan hyvässä pelivireessä.

Kun sitten kokoonpanoa alettiin karsia, tarjoutui waivereiden kautta muutama herkullinen mahdollisuus. Ensimmäisenä nappasimme Florida-taustaisen Shayne Gostisbeheren joukkueen riveihin. Gostisbehere tuo mukavasti kilpailua etenkin joukkueenjohdon mielestä epävarmalle vasemman puolustajan tontille. Sitten saatiin todistaa melkoista paukkua, kun Colorado Avalanche jostain kumman syystä iski waivereihin maalivahtinsa Michael Hutchinsonin. Toki joukkueessa on edelleen vahva kaksikko Varlamovin ja Pickardin myötä, mutta erikoiseksi siirron tekee se, että Hutchinson hankittiin Avsiin vasta menneenä kesänä Jetsista melko kovalla hinnalla. Todella erikoista politiikkaa manageri Steve Tambellinilta. En voinut jättää tilaisuutta käyttämättä, vaan poimin Hutchinsonin joukkueeseen sotkemaan maalivahtisoppaa entisestään. Nyt joukkueessa on kolme NHL-tason maalivahtia hyvin pienillä tasoeroilla. Tämä saattaa jopa tietää lähtöä viime kauden ykköselle Darcy Kuemperille, joka on hieman Hutchinsonia atleettisempi, muttei muuten millään tasolla erityisen paljon parempi - jos lainkaan. Denis Godlan edullinen sopimus ja todella rakettimainen kehitys pitävät nuoren slovakin joukkueen riveissä.

Harjoituskauden lähestyessä loppuaan myös isot nimet alkoivat päästä juoneen mukaan. Nelosketjun sentterin kamppailussa kausi kaudelta suuria kehitysaskelia ottanut venäläinen Alexander Dergachyov alkoi ottaa selkeää etumatkaa Brickleyyn ja Granlundiin. Kisa Comtoisin ja Clappertonin välillä ratkesi vasta viimeisissä harjoitusotteluissa. 19-vuotias Comtois osti itselleen 9 ottelua lisäaikaa osoittaa kuuluvansa kokoonpanoon. Comtois teki kauden viidessä harjoitusottelussa tehot 2+1 ja oli tehotilastossa komeasti 7 pinnaa plussalla. Clapperton teki vielä paremmat tehot, mutta ratkaisupeleissä Comtois nosti suoritustasoaan siinä missä Clapperton jäi nollille. Nyt siis tosiaan katsellaan se 9 ottelua, onko Comtoisin hyvä pelata nelosketjussa venäläisduo Dergachyovin ja Barabanovin kanssa vai lähteä vielä vuodeksi dominoimaan junuoreihin.

NHL-ennakossa Winnipeg Jets oli yllättäin rankattu voittajasuosikiksi. Kun Jetsin kokoonpanoa katselee, niin vähän hankala on väitteeseen yhtyä. Onhan Winnipegissa kasattu tasaisen hyvä joukkue, mutta Scott Darling ykkösmaalivahtina herättää kysymyksiä ja sellainen terävin kärki tuntuu puuttuvan. Panthers oli listalla sijalla 19. eli ns. bubble-team. Tänä vuonna olisi vihdoin aika tehdä se tärkeä harppaus pudotuspeleihin. Vaikea kuvitella seurajohdon kärsivällisyyden riittävän jälleen yhteen keskinkertaiseen kauteen. Huolimatta Sasha Barkovin heikohkosta viime kaudesta, on 23-vuotias suomalainen arvostettu joukkueensa tärkeimmäksi pelaajaksi. Ennakoissa tulevan kauden parhaaksi maalivahdiksi arvioitiin Carey Price. Puolustajien osalta arvokkaimmaksi ennakoitiin Drew Doughtya. Rasmus Ristolainen on kehittynyt Sabresin takalinjoilla edelleen ja on samaisessa listauksessa sijalla viisi. Vasempien laitojen suhteen pudotuspeleissä loistanut Alexander Ovechkin on kärkipaikalla, kun Jonathan Huberdeau löytyy sijalta yhdeksän. Oikeat laita on Patrick Kanen valtakuntaa. Todella yllättäin vaatimattoman tulokaskauden pelannut Panthersin Julien Gauhtier löytyy jopa sijalta seitsemän. Chicagon Jonathan Toews on vienyt valtikan Sidney Crosbylta keskushyökkääjien kategoriassa. Jostain syystä viime kauden pistepörssin voittajaa Connor McDavidia ei tästä listauksesta löydy. Parhaan tulokkaan kisasta tulee suomalaisittan mielenkiintoisin kautta aikain, kun Flyersin Jesse Puljujärvi ja Panthersin Patrik Laine ovat ennakossa sijoilla 1. ja 2.

Kauteen lähdettiin seuraavalla kokoonpanolla:

Jonathan Huberdeau - Alexander Barkov - Patrik Laine
Jason Zucker - Nick Bjugstad - Anthony Mantha
Evander Kane - David Backes - Julien Gauthier
Maxime Comtois - Alexander Dergachyov - Alexander Barabanov

Michael Matheson - Aaron Ekblad (C)
Thomas Chabot - Seth Jones
Dmitry Sinitsyn - Erik Gudbranson

Darcy Kuemper - Michael Hutchinson - Denis Godla

jatkuu...

 

[Stark]

...jatkoa

Lokakuu 2018 (6-2-0)
Kausi lähti käyntiin mallikkaasti kahta ennakkoon kenties heikompaa joukkuetta vastaan. Voitot Coloradosta ja Torontosta tulivat suurimaalisesti ja joukkueesta löytyi onnistujia laajalla rintamalla. Nick Bjugstad ja Jonathan Huberdeau aloittivat kautensa ryminällä ja tekivät kumpainenkin kahteen otteluun neljä tehopistettä. Patrik Laineen NHL-ura alkoi kolmen tehopisteen ottelulla. Maali-iloittelu jatkui Sabresia vastaan kauden kolmannessa ottelussa, kun ensimmäiselle erätauolle mentiin Panthersin johtaessa ottelua 5-4. Buffalon kaikki neljä ensimmäistä laukausta upposivat Hutchinsonin selän taakse. Panthers puolestaan käytti hyödykseen kaikki ylivoimansa tehden viisi ylivoimamaalia. Ottelu päättyi lopulta Floridan 7-6 -voittoon. Joukkueesta peräti seitsemän pelaajaa vietti kahden tehopisteen iltaa. Miinuksiakin ropisi etenkin Bjugstadin johtamalle kakkosketjulle ja Hutchinsonin torjuntaprosentti ottelusta oli huikea 70. Voittavalla vahdilla joka tapauksessa mennään, joten tähän mennessä jokaisen ottelun pelannut Hutchinson jatkaa luukulla. Lopulta Wild lopetti komean alkurynnistyksen ja lokakuu kääntyi keskinkertaisuuteen. Tämäkin keskinkertaisuus tosin sai hopeareunuksen, kun kahdesta tiukasta kamppailusta saatiin naarattua rankkarivoitto. Joukkueenjohdon huoli pakiston laadusta osoittautui ainakin osittain perustelluksi, kun Florida päästi keskimäärin eniten maaleja kaikista joukkueista lokakuun aikana. Toki tätä tasapainotti suurin tehtyjen maalien ottelukeskiarvo. Tehokkaimmat pantteripaidat olivat Nick Bjugstad (3+7), Jonathan Huberdeau (4+6) ja Anthony Mantha (5+4). Patrik Laine (3+3) aloitti myös NHL-uransa tehokkaasti ja tuli valituksi kuukauden tulokkaaksi.

Marraskuu 2018 (6-5-3)
Marraskuun avausottelussa paikallisvastustajaa Tampa Bayta vastaan Florida pääsi helpohkon oloisesti 3-0 -johtoon. Lightning ei kuitenkaan myynyt nahkaansa helpolla, vaan nousi tasoihin ennen kolmannen erän puoltaväliä. Panthers oli lopulta onnekas selvitessään jatkoajalle, sillä niin kovaa Lightning painoi päälle kolmannen erän lopussa David Backesin ja Patrik Laineen jäähyjen myötä. Jatkoajalla Huberdeau ratkaisi pelin vierasjoukkueen hyväksi. Jobinpostia panttereille tuli Thomas Chabotin loukkaantumisen myötä. Suomalainen media sai taas hehkutettavaa, kun jälleen Sabresia vastaan Patrik Laine mätti hirmutehot 2+2. Laine on tehnyt Sabresia vastaan pelaamissaan kahdessa ottelussa ujot 3+3 pistettä. Ilonaiheet loppuivat siihen. Joukkueen puolustus ja maalivahtipeli ovat melko sekaisin ja tulivoimainen hyökkäys ei kykene tulokseen joka pelissä.

Hutchinsonin poimiminen waivereista oli kenties virhe ja nyt maalivahtiosastolla on levoton ja epätietoinen tilanne. Tambellinin päätös Hutchinsonin suhteen alkaa näyttää perustellulta, kun miehen otteita katselee. Seitsemän ottelun jälkeen torjuntaprosentti on heikko 86,8. Jotta tilanne hieman rauhoittuisi, niin ikään huonosti pelannut Denis Godla lähetettiin Portlandiin ja puolustukseen hankittiin kokemusta ja oman pään osaamista Braydon Coburnin muodossa. Coburn tuo pientä rotaatiota vasemman puolustajan paikalle ja antaa mahdollisuuden nuorten pakkien lepuuttamiseen pakostikin tulevien huonompien pelien jälkeen. Marraskuu mentiin kompastellen läpi ja sijoitus kuun lopussa oli 8. Kausiennakossa viimeisten joukkoon arvioitu Red Wings johtaa konferenssia. Tasainen nippu sai vielä vahvistusta paluumuuttajan muodossa, kun Valtteri Filppula solmi joukkueen kanssa yhden vuoden sopimuksen. Patrik Laine valittiin jälleen kuukauden tulokkaaksi ja Jonathan Huberdeau johtaa koko liigan pistepörssiä. Parasta suorittamista joukkueelta meikäläisen alaisuudessa tähän mennessä. Joulukuu näyttää vahvasti nuoren joukkueen suunnan.

Joulukuu 2018 (5-6-2)
Nyt alkaa olla managerin usko koetuksella. Joukkue sukeltaa täydellisesti ja alkukauden hyvä peli-ilme on vain suloinen muisto. Puolustus- ja maalivahtipeli vuotaa eivätkä hyökkääjät ole millään muotoa alkukauden ilotulituksen tasolla. Useat pienet loukkaantumiset mm. Patrik Laineelle ja useammalle puolustajalle lisäksi hajottivat joukkueen peliä. Marrakuussa hankittu Coburn ehti pelata kuusi peliä ennen nilkkamurtumaa, joka pitää konkarin sivussa parin kuukauden verran. Puolustukseen etsitään edelleen varmaa oman pään luutijaa. Huberdeau ja Bjugstad jatkavat yli yhden pisteen ottelukeskiarvolla ja Patrik Laine on loukkaantumisestaan huolimatta edelleen tulokaspörssin kärjessä. Jesse Puljujärvi on kuitenkin piristynyt huomattavasti ja vaanii neljän pisteen päässä. Puolustaja Dmitry Sinitsyn on hienosti kahdeksantena. Joukkueen kärkihyökkääjät ovat tehneet tasaisesti pisteitä ja erikoistilannepelaaminenkin on huomattavasti paremmalla tasolla, kuin viime kaudella. Nelosketju on kuitenkin muodostumassa ongelmaksi ja siinä onkin käynyt useampi yrittäjä keskushyökkääjä Dergachyovin rinnalla. NHL-uransa ovat korkanneet mm. suomalaiset Petrus Palmu ja Juho Lammikko.

Puolustajista Erik Gudbranson pelaa viimeisenä sopimusvuotenaan uransa parasta kiekkoa. Jatkosopimusneuvottelut useiden pelaajien kanssa käynnistyivät joulun aikaan. Lupaavan Thomas Chabotin kanssa päästiin ensimmäisenä yhteisymmärrykseen ja syntynyt sopimus toivottavasti piristää hieman alavireisesti esiintyneen Chabotin otteita. Joukkueen sijoitus on vuodenvaihteessa 11. ja pudotuspelipaikka uhkaa karata jälleen kerran. Jotain on pakko tehdä, sillä pudotuspelit ovat ehdoton tavoite tällä kaudella. Seuraavassa viestissä loppukausi.

 

[Stark]

Jaahas, heti päästään jatkamaan edellisten perään. Mitä ihmettä, kesä kauneimmillaan ja jengi ei istu kotona pelaamassa EHM:ää?!

Tammikuu 2019 (6-6-2)
Tammikuun alkuun uutisia U20 MM-kisoista. Kultaa vei Suomi voittaen USA:n finaalissa lukemin 4-2. Kanada vei nimiinsä kolmannen sijan. Panthersin lupaus Maxime Comtois pelasi hienot kisat sijoittuen pistepörssissä toiselle sijalle heti Ruotsin lupaavan Fabian Zetterlundin jälkeen. Maailmanmestareista tehokkain oli Tapparan Ari Valli. Suomen voitto pohjasi jälleen loistavaan maalivahtiin, kun Blue Jacketsin ensimmäisellä kierroksella numerolla 7 varaama Petri Riska torjui loisto-ottein läpi kisat. Muista Panthersin lupauksista kisoissa esiintyivät Latvian Eduards Hugo Sarkanis sekä Venäjän Mark Rubinchik ja Grigori Denisenko. Kolmikon kisat olivat joukkueidensa huonojen esitysten myötä pettymykset. Myös All Stars -ottelu pelattiin tammikuun loppupuolella ja se meni pitkälti ruotsalaisten komennossa, kun kapteeneiksi äänestettiin Filip Forsberg ja Erik Karlsson. Valeri Nichuskin valittiin ottelun parhaaksi ja Floridan Aaron Ekblad pelasi tappion kärsineen Team Karlssonin takalinjoilla ihan hyvän ottelun. Suomalaisista otteluun oli valittu ainoastaan Buffalon Ramus Ristolainen.

Panthersin osalta ei sitten olekaan paljon kerrottavaa ainakaan tulosten osalta. Kaupparintamalla tapahtui, kun maalivahtitilannetta rauhoitettiin kauppaamalla Darcy Kuemper Bluesiin. Takaisinpäin tuli kolme NHL-tason puolustajaa, joista kenties Colton Parayko on lupaavin tapaus. Parayko ei ole pelissä aivan yhtä hyvä, kuin todellisessa maailmassa, mutta nuori potentiaalinen puolustaja yhtä kaikki. Kauden isoin kauppa Panthersin osalta nähtiin, kun Seth Jones siirtyi Dmitry Sinitsynin kanssa Buffaloon. Jonesin sopimusneuvottelut eivät olleet edenneet mihinkään ja joukkueen hierarkiassa Seth tuntui jäävän pahasti Ekbladin varjoon. Toki Jones oli esiintynyt joukkueen riveissä varmasti ja suhteellisen tehokkaasti. Sabresista Panthersiin siirtyi vauhdilla kehittynyt Jake McCabe, joka tuo laatua vasemman puolustajan tontille. Kolmosparin Sinitsyn oli tässä valossa korvattavissa. Lisäksi farmista nostettiin Jonesin paikalle Gustav Bouramman, joka niin ikään oli kehittynyt harppauksittain. Joukkueen puolustus näyttää kaupan jälkeen tasapainoisemmalta, vaikka fanit ja joukkueenjohto pöyristyivätkin Jonesin kauppaamisesta.

Nick Bjugstad meni Jonathan Huberdeaun edelle joukkueen sisäisessä pistepörssissä ja jahtaa jälleen 30 maalin rajapyykkiä. Tulokaspörssissä Patrik Laine johtaa edelleen, mutta Jesse Puljujärvi on vain kahden pisteen päässä. Kisasta tulee juuri niin tiukka, kun ennakkoon arvioitiin. Jatkosopimukset solmittiin Denis Godlan, Anthony Manthan ja Erik Gudbransonin kanssa. Molemmat olivat valmiita jäämään joukkueeseen huokeilla sopimuksilla ja ennen kaikkea Mantha (19+15) on iso osa joukkueen tehoja. Kausi on joka tapauksessa jälleen johtamassa epäonnistumiseen ja sen seurauksena valmennusosastolla tapahtui muutama muutos. Maalivahtivalmennuksesta vastannut John Vanbiesbrouck sai väistyä ja tilalle palkattiin Mike Valley Texas Starsista. Myös Kelly Buchberger vahvisti pukuosastoa tammikuusta alkaen. Liigan voimasuhteet ovat tällä hetkellä erikoiset. Panthers on 53:lla pisteellä konferenssissaan sijalla 12 ja 4 pistettä pudotuspeliviivasta. Läntisessä konferenssissa Canucks on samaisella pistemäärällä sijalla 5 johtuen todella heikkotasoisesta Tyynenmeren divisioonasta.

Helmikuu 2019 (7-4-1)
Helmikuun alkajaisiksi solmittiin Alexander Barkovin kanssa pitkä ja arvokas jatkosopimus. Barkovista on kaikella kunnioituksella sanottava, että ei ole nuorukainen vieläkään onnistunut täysin ottamaan haltuunsa joukkueen ykkössentterin tonttia. Hyviä jaksoja sattuu sinne tänne, mutta Barkov saattaa vaipua myös pitkiksi ajoiksi hiljaisuuteen. Ominaisuudet ovat Sashalla kohdallaan, mutta hyvä ketjukemioita ei näytä löytyvän oikein kenenkään kanssa. Tällä kaudella toki tahti on hyvä ja oma piste-ennätys kiikarissa. Lisäksi jatkosopimus solmittiin yllättävän hyvin pelanneen Joel Edmundsonin kanssa. Edmundson saapui Bluesista tuossa Kuemper-kaupassa. Lähinnä omassa päässä varmasti pelaava Edmundson on tehnyt 15 otteluun 1+5 pistettä ja tehotilasto on komeasti plussalla 8 pykälää. Vastaavat tilastot Bluesissa pelatusta 24 ottelusta olivat 0+1 ja -6, joten maisemanvaihdos teki hyvää 25-vuotiaalle kanadalaiselle. Kauppatakaraja tuli myös vastaan ja Panthers oli jälleen melko hiljaa, sillä tuo suurin siirto tapahtui jo viime kuun puolella. Joukkueesta poistui lähinnä farmipelaajia (Tommy Vannelli, Dylan DeMelo, Jayce Hawryluk, Dylan Sadowy ja Thomas Schemitsch) ja tilalle tuli samantasoista koohottajaa (Jaden Lindo, Joel Armia) sekä varausvuoroja ja lupauksia (David Noel ja George Bird).

Pelillisesti kuukausi oli lupauksia herättävä. Jossain vaiheessa Panthers kävi itse asiassa jopa pudotuspelipaikalla, mutta tappio kuun päättäneestä Islanders-ottelusta pudotti joukkueen taas sijalle 10. ja kahden pisteen päähän pudotuspelipaikasta. Nick Bjugstad komeilee koko liigan pistepörssin kakkosena ja on jo tehnyt oman piste-ennätyksensä. Big Nickin pisteet näyttävät 61 ottelun jälkeen lukemaa 24+41=65. Edellä on vain Tampan Steven Stamkos. Huberdeaun pistetahti on hyytynyt pahasti ja mies on nyt sijalla 12. pistein 24+33=57. Barkov on kahden pisteen päässä omasta ennätyksestään. Anthony Mantha rikkoi edellisessä pelissä oman ennätyksensä. Patrik Laine johtaa Puljujärveä viidellä pisteellä tulokaspörssissä ja Denis Godla on edes jollain tapaa ryhtynyt nappaamaan kiekkoja kiinni. Jake McCabe on osoittautunut loistavaksi hankinnaksi tehtyään 14 ottelussa 11 tehopistettä. Puolustajien pistepörssissä McCabe onkin peräti toisena. Hyvin sujunut helmikuu piti Panthersin vielä pudotuspelitaistelussa, mutta se vaatii kyllä hienoa onnistumista maaliskuussa. Otteluita on jäljellä 21.

Maaliskuu 2019 (5-6-4)
Maaliskuu alkoi supertulokkaiden kohtaamisella, kun Panthers matkasi Flyersin vieraaksi. Aika lailla suomalaisnuorison näytökseksi peli menikin ja loppujen lopuksi Patrik Laineen Panthers vei voiton Jesse Puljujärven Flyersista. Molemmat pelasivat joukkueidensa ykkösketjussa ja tekivät ottelussa kaksi tehopistettä. Laine kunnostautui tehoin 1+1, kun Puljujärvi viimeisteli kaksi maalia. Puljujärvi kulutti lisäksi jäähypenkkiä neljän minuutin verran ja lopulta jäähyily koituikin Flyersin kohtaloksi. Seuraava ottelu oli todella tärkeä kohtaaminen samoista sijoista kamppailevan Sabresin kanssa. Joukkueet pelasivat tarkasti ja ottelu eteni aina rankkareille saakka, jossa Sabres vei Jach Eichelin onnistumisen myötä kaksi pistettä Panthersin joutuessa tyytymään pisteeseen. Kirvelevä tappio, joskin pudotuspelihaaveet säilyivät elossa jatkoille venymisen myötä.

Siihen joukkueen taistelu sitten päättyikin. Tärkeät revanssit Sabresia ja Flyersia vastaan hävittiin ja nuori joukkue ei enää noussut itse aiheuttamastaan sillasta. Kuukasi pelailtiin loppuun katastrofisin ottein. Ahdinko syveni, kun välillä loukkaantumiset takia sivussa oli toinen puolisko vakiopakistosta. Parhaimmillaan kuun alussa Panthers oli sijalla 8 ja kiinni pudotuspelipaikassa, mutta lopullinen sijoitus kuun päätteessä oli masentava 11. Moni otteluista hävittiin jatkoajalla tai rankkareilla ja useampi sen lisäksi yhden maalin erolla. Nämä pienet marginaalit, kun joukkue olisi onnistunut kääntämään hyväkseen, olisi tilanne huomattavasti jännittävämpi. Nyt eroa pudotuspeliviivaan on 5 pistettä ja otteluita jäljellä enää 6.

jatkuu...