Toimitusjohtajia kotisohvilta – seurantaketju virtuaalimanagereille

[Jaws]

Harkkamatsit on nyt pelailtu alta pois ja kokoonpano ylhäälle on muodostettu.

Aloittava kokoonpano kauteen lähdettäessä:

Yakupov - J. Carter - Tatar
Umberger - Vermette - Hudler
Johansen - Olimb - Frolov
Dorsett - R. Carter - Boll
Mayorov

Campoli - Wisniewski
Russell - Tyutin
Moore - Boyle
Methot, Eminger, Thrower

Mrazek, Makarov

Hyökkäyksessä aika helpot päätökset, tosin Frolovin pirteät otteet harkkapeleissä toivat NHL-paikan ainakin alkuun. Saa nähdä, jos valkovenäläinen pelaa hyvin niin miksei jatkaisi. Johansenilta toivoisin parannusta huomattavasti tai muuten kutsuu Springfield.

Pakisto sen sijaan on mielestäni ihan jäätävän kova ja sinne oli hankala tehdä päätöksiä. Campoli on kuitenkin Norris-voittaja viime kaudelta. Wisniewski oli viime kauden paras pakki joukkueessa. Russell - Tyutin pakkipari on ollut loistava nämä kolme kautta ja miksi rikkomaan toimivaa kombinaatiota? Moore oli todella hyvä kahdessa harkkamatsissaan (1+1, +6) joten ei ole mitään syytä miksei voisi nyt tehdä läpimurtoaan. Boyle on silmissäni niin legenda etten voi yksinkertaisesti penkittää. Jäljelle jäävätkin loistokauden pelannut, varmaotteinen Methot, hyvä luutija Eminger sekä viime kauden ykköskierroksen varaus Thrower, joka osoitti harjoitusmatseissa kuuluvansa ylhäälle.

Maalivahdeissa lähdetään näillä kauteen, luottoa siis löytyy nuoriin. Testasin veskareita harjoituspeleissä ja yllättäen Greiss oli aika heikko. Forsberg pelasi hyvin, mutta Mrazek ja Makarov pitivät nollat omissa peleissään. Kauteen siis ylhäällä 21-vuotiaalla Mrazekilla ja 19-vuotiaalla Makarovilla! Farmissa ykkösenä 20-vuotias Forsberg takanaan Greiss ja Leggio. Harvoin on varmaan missään ollut tällaista tilannetta, että kauteen lähdettäisiin maalivahdeilla, joista kellään ei ole yksisuuntaista sopimusta. Ruletti tällä osastolla siis onnistunee mainiosti.

Eiköhän se playoffpaikka näillä jo irtoa. Jos ei, niin pitää miettiä että mitä teen väärin.

 

[punasydän]

Toinen kausi Winnipegissä takana ja pudotuspeleihin kävi toista kertaa tie. Helpolla pudotuspelipaikka ei kuitenkaan irronnut, katastrofaalisen alkukauden jälkeen pudotuspelipaikka oli pahimmillaan jo kahdeksan pisteen päässä, mutta loppujen lopuksi playoffseihin startattiin sijalta 7. Ensimmäisellä kierroksella vastaan asettui Buffalo Sabres, joka olikin suvereenisti parempi ja eteni jatkoon otteluvoitoin 4-1. Pettymys oli suuri, sillä loppukaudesta joukkueen tekeminen näytti todella hyvältä ja voittoja tulikin tasatahtiin sarjakärjen kanssa. Kauden alussa annettu etumatka aiheutti kuitenkin sen, että vastaan tuli niinikään loistavassa vireessä ollut Buffalo, joka etenikin aina Stanley Cupin finaaleihin.

Kauden positiivisimmasta yllätyksestä vastasi ehdottomasti Teemu Selänne. 61 tehopistettä 70 ottelussa ei sinänsä ollut mikään jymy-yllätys, mutta tehotilaston lukema +31 yllätti todella pahasti. Alkukausi ei ollut kuitenkaan Selänteellekään riemujuhlaa, sillä 20 ottelun jälkeen kasassa oli ainoastaan 6 tehopistettä, joista vain yksi maali. Loppukausi meni siis yli piste/peli -tahdilla. Muita suuria ilonaiheita ei sitten löytynytkään, Evander Kane ei päässyt edelliskauden pudotuspelien tasolle ja jäi vain 55 pisteeseen, Wellwood oli myös vain varjo edelliskaudestaan ja loppujen lopuksi kakkossentterinä pelasikin Gaustad.

Kauden tilastot:

Spoileri

Ladd       -      Antropov      -      Selänne
82, 24+39=63   82, 20+48=66       70, 25+36=61

Kane       -      Gaustad       -      Little
82, 18+37=55   82, 11+9=20        72, 15+20=35

Fehr       -     Wellwood       -    Burmistrov
82, 14+9=23    63, 10+27=37       63, 17+21=38

Tootoo     -       Slater       -    Wheeler
82, 11+8=19    55, 4+3=7          68, 5+9=14

Miettinen -    Cormier
76, 6+17=23    25, 2+1=3

       Bogosian    -    Byfuglien
     82, 7+33=40     82, 22+34=56

       Enström     -    Stuart
     82, 6+28=34     76, 3+7=10

       Falk        -     Gill
     55, 2+0=2         60, 0+4=4

       Mara       
      52, 0+0=0

Kauden jälkeen Hal Gill sekä upean paluun tehnyt Teemu Selänne päättivät laittaa hokkarit naulaan ja lopettaa uransa. Draftista löytyi tällä kertaa useampikin kehityskelpoinen pelaaja, jotka voivat nousta jollain aikavälillä NHL-miehistöön. Kuitenkin ensimmäiselle kaudelle tulokassopimus tehtiin ainoastaan puolustaja Ludvig Byströmin (2013, 3. kierros) kanssa. Edelliskauden drafteista sopimukseen päätyivät huikeat kehitysaskeleet ottaneet Marcus McIvor (puolustaja, 2012, 1. kierros) ja Justin Auger (olh, 2012, 6. kierros). Draft tilaisuudessa nähtiin myös kauden ainoa NHL-miehistö koskeva treidi:

Antti Miettinen + 2. kierroksen varausoikeus <---> Clarke MacArthur

Jatkosopimuksia seuraavasti:

Antropov 1v , 4,0m
Burmistrov 1v , 3,5m
Cormier 2v , 0,7m
O'Dell 1v , 0,7m (*)
Orr 2v , 1,1m
Little 5v , 2,8m
Wheeler 2v , 2,5m
Tootoo 1v , 1,3m
Bogosian 3v , 4,0m
Enström 2v , 4,5m
Mara 1v , 1,6m
Falk 2v , 0,9m


Vapailta markkinoilta tähdättiin vielä yhtä korkean profiilin hyökkääjää, jolloin olisi tullut jossain vaiheessa kautta ajankohtaiseksi Wheelerin, Burmistrovin tai Wellwoodin treidaaminen. Yksikään himoituista ei tarttunut täkyyn. Puolustukseen leveyspelaajaksi hankittiin Kurtis Foster. Farmiin tuli muutama lupaavahko prospecti myös.

 

[Hendricks]

Millä rostereilla porukka pelaa? EA:N omilla, umpi epärealistisilla vaiko netistä ladatuilla, lähempänä tosi elämää olevilla? Itsella aika rankasti realisoidut rosterit, varsinkin prospectien osalta. Esim, viime draftin top 10:ssä oli jakupovi,teräväinen,dumba,grierenko,kalnetsukki,murray ja määttä.




Anaheim Ducks 2014-2015

M.Michalek-R.Getzlaf-C.Perry
T.Teräväinen-A.Barkov-B.Ryan
M-Beleskey-T.Oshie-C.Hagelin
N.Palmieri-A.Gogliano-K.Palmieri
C.Thorburn

O.Määttä-R.Suter
M.Carle-A.Pietrangelo
D.Morris-K.Sauer
R.O'byrne

 

[punasydän]

Kausi kolme @ Winnipeg. Kolmannella kaudella luotto omiin, kaksi edellistä kautta hyvin pelanneisiin pelaajiin pelaajiin oli korkealla tasolla läpi kauden ja yhtään treidiä ei nähtykään koko kauden aikana. Kauden alku oli jälleen harmaasävyinen ja joukkue näytti hiipuvan taistoon viimeisistä pudotuspelipaikoista. Piristysruiske tuli kuitenkin joulun jälkeen ja voittoja alkoi napsua tiuhaan tahtiin. Loppujen lopuksi runkosarja päättyi konferenssi neljänteen sijaan. Kauden suurin ongelma oli Antero Niittymäen vire, joka oli suoraan sanoen kammottava. Voittoprosentti oli todella paljon Pavelecia pienempi, myös torjuntaprosentti & päästettyjen maalien keskiarvo oli myös huomattavasti Pavelecia huonompia. Maaleja ja pisteitä joukkue takoi kuitenkin laajalla rintamalla ja kolmossentteri Wellwoodkin teki 82 otteluun tehot 12+35=47. Nelosketjusta oman kylän poika Tootoo-train tekaisi nelosketjuun huikeat tehot 10+13=23 tehotilaston ollessa plussan puolella.

Pudotuspelien avauskierroksella New York Islanders jäi jalkoihin tylysti otteluvoitoin 4-0 maalieron ollessa 15-3. Helpon ensimmäisen kierroksen jälkeen toisen kierroksen Toronto ottikin sitten jo 3-0 -johdon sarjassa kahden jatkoaikavoiton turvin. Henkisesti vahva Jets kuitenkin otti kaksi niukkaa maalin voittoa ja yhden kahden maalin voiton. Sarjan kuudennessa ottelussa nähtiinkin draamaa. Ottelu meni jatkoajalle tilanteessa 0-0 ja ensimmäisessä jatkoerässä Winnipeg otti kolme kahden minuutin rangaistusta, mutta selvitti ne ja jo monena keväänä tasoaan nostanut Evander Kane teki heti toisen jatkoerän alkuun voittomaalin. Seitsemäs ottelu kotona ja momentum kolmen peräkkäisen voiton seurauksena selkeästi Winnipegin puolella. Ja niin oli Toronton itseluottamus jo murskattu ja Winnipeg eteni konferenssifinaaleihin Philadelphiaa vastaan. Philly oli jälleen pelkkä suupala Jetseille ja paikka Stanley Cup -finaaleihin irtosi suoraan neljässä ottelussa.

Finaaleissa, kuten niin usein ennenkin, nousi esiin ne alempien ketjujen raatajat. Ensimmäisen ottelun ratkaisi kolmannen erän puolivälissä Jordin Tootoo tekemällä 1-0 maalin. Loppujen lopuksi ottelu päättyi 2-0 MacArthurin tehtyä toisen tyhjiin. Toinen ottelu noudatti samaa kaavaa, tällä kertaa kolmannen erän alussa voitto-osuman 2-1 iski niinikään kotikylän mies, Eric Fehr. Tästä Nashville ei enää noussut, vaan seuraavat ottelut päättyivät 3-0 ja 3-1. Sarjaan mielenkiintoa toi kuitenkin Pavelecin loukkaantuminen kolmannen finaaliottelun lopussa. Viimeiseen otteluun maaliin siis heikon kauden pelannut Antero Niittymäki. "Nitty" pelasi kuitenkin huikean ottelun torjuen 28/29 laukauksesta ja päätti vaikean kautensa Stanley Cupin ratkaisseen ottelun voittoon. Pavelec päästi siis ainoastaan kaksi maalia finaaleissa ja koko kevään pudotuspeleissä 23 maalia 18 ottelussa. Palkintona suorituksesta oli Stanley Cupin lisäksi Conn Smythe.

Kauden tilastot:

Spoileri

Ladd     -     Antropov     -    Little
82, 23+39=59  82, 38+33=71   82, 19+38=57

Kane     -     Burmistrov   -    MacArthur
82, 27+35=62   82, 20+47=67   80, 17+16=33

Fehr     -     Wellwood     -    Wheeler
72, 8+8=16   82, 12+35=47   82, 10+13=23

Orr       -     Gaustad      -    Tootoo
38, 2+4=6   82, 11+8=19      82, 10+13=23

Slater
57, 4+12=16

       Bogosian    -     Byfuglien
    82, 8+37=45       82, 10+29=39

      Enström     -     Stuart
    82, 9+35=44       72, 1+7=8

       Mara        -     Foster
    82, 3+6=9          82, 4+17=21

       Falk
    10, 2+0=2

Kauden jälkeen Antero Niittymäki päätti lopettaa uransa. Ja mikä olisikaan komeampi tapa lopettaa, kuin voitto ja ykköspalkinto viimeisessä finaaliottelussa. Draftissa löytyi ensimmäiselle kierrokselle yksi mielenkiintoinen nimi, Nathan MacKinnon: pelin- ja maalintekoon kykenevä oikea laitahyökkääjä, jolle ei kuitenkaan tehty sopimusta vielä ensimmäisenä kesänä. Seuraavana kesänä löytää varmasti paikkansa farmiin opettelemaan suuren liigan peliä. Vanhoista varauksista sopimuksen saivat: Etienne Marcoux (MV, 2012, 2. kierros), Frederick Gamelin (KH, 2012, 7.kierros) sekä Chris Carlisle (P, 2013, 1. kierros).

Jatkosopimuksia solmittiin seuraavasti:

Antropov 2v , 4,7m
Burmistrov 5v , 4,0m
Wellwood 2v , 2,5m
Slater 1v , 1,0m
Wahl 2v , 0,6m*
O'Dell 1v , 0,7m*
Kane 5v , 4,0m
Klingberg 1v , 0,7m*
Fehr 4v , 1,7m
Tootoo 3v , 1,3m
Stuart 1v , 2,5m
Mara 1v , 1,9m

Koska mestaruuden voittaneesta rosterista Niittymäkeä lukuunottamatta jokainen jatkaa joukkueessa, hankintalistalla oli ainoastaan kakkosmaalivahti. Loppujen lopuksi haaviin tarttui Henrik Karlsson yhden vuoden ja 1,2 miljoonan sopimuksella.

 

[Lico]

Pieni offtopic sinänsä, mutta ainakin Brodinin, Dumban, Parisen ja Suterin ansiosta tiedän jo nyt millä joukkueella aloitan Be A GM:n tulevassa uudessa änärissä. ;) Suunnitelmiin kuuluu myös hommata Teuvo ja Määtän Olli tietysti prospecteiksi!

 

[Mustakotka]

Torontoa manageroidaan, parhaillaan on alkamassa toinen kausi. Lyhyt selvitys ensimmäisestä lienee ensin paikallaan.

Vapaisiin pelaajiin loin Justin Schultzin, jonka sainasin välittömästi kauden alussa kolmen vuoden entry level diiliin.

Harjoitusottelut sujuivat upeasti, aina siihen asti, kun joukkueen ykköspyssy Phil Kessel loukkaantui kuudeksi viikoksi. Ratkaisijan roolia tarjottiin erityisesti Philadelphiasta kesällä tulleelle James van Riemsdykille, mutta nuori voimahyökkääjä ei pystynyt kannattelemaan joukkuetta ensimmäisen kuukauden läpi, vaan tuo rooli jäi hieman yllättäen Joffrey Lupulin harteille. Joukkue piristyi hiukan Kesselin palattua kokoonpanoon, mutta jo ennen vuoden vaihetta oli selvää, että sen hyökkäys ja maalivahtipelaaminen ei ole pudotuspeleihin riittävällä tasolla. Upeat 39 maalia ja syöttöpistettä kaudessa iskenyt Lupul voitti joukkueen sisäisen pistepörssin selvällä erolla ennen loukkaantumisista kärsinyttä Kesseliä. Kesselin pistekeskiarvo oli kuitenkin ylivoimaisesti joukkueen paras, sillä 49 ottelussa syntyi pisteet 31+30. Puolustuksen johtohahmo ja joukkueen kapteeni Dion Phaneuf (82. 6+50=56, +20) voidaan laskea myös kauden onnistujiin. Nuoret Jake Gardiner ja Schultz eivät vielä lunastaneet heille annettuja kovia odotuksia top-4 pakin rooleissa.

Maalivahdeista Reimer ja Scrivens olivat molemmat tasaisen paskoja.

Runkosarjan sijoitus oli lopulta koko NHL:n toiseksi viimeinen.

2012 NHL Entry Draft

Toronto <-> Phoenix
2013 1st, 2014 3rd <-> 2012 1st

1. kierros - #2 Alex Galchenyuk (KH)
1. kierros - #14 Morgan Rielly (P)
2. kierros - #32 Matthew Finn (P)
2. kierros - #57 Tom Wilson (OLH)
3. kierros - #62 Griffin Reinhart (P)
5. kierros - #122 Brandon Hynes (OLH)
5. kierros - #147 Alexei Khomutov (VLH)
6. kierros - #152 Matt McLeod (OLH)
6. kierros - #178 Oscar Dansk (MV)
7. kierros - #182 Brock McGinn (VLH)

Toronto <-> Anaheim
2014 1st, John-Michael Liles & Tyler Bozak <-> Bobby Ryan

Draft oli varmasti Toronton kannattajille kauden paras päivä, sillä toisella varausvuorolla seuraan hankittiin tulevaisuuden ykkössentteri, Venäjän ja Yhdysvaltojen kaksoiskansalaisuuden omaava Alex Galchenyuk Sarniasta. Phoenixilta treidatulla varausvuorolla poimittiin kiekollinen puolustaja Morgan Rielly ja realistiset pickit jatkuivat toisella kierroksella, kun päivän toinen varaus kohdistui Matthew Finniin.

Isoin pommi oli varmasti Bobby Ryanin liittyminen joukkueeseen. Anaheimin kauppaama voimahyökkääjä hankittiin hintaan, jota voidaan pitää ryöstönä. Ryan tulee ensi kaudella muodostamaan maanmiestensä kanssa joukkueen ykkösketjun, sillä tarkoitus on sijoittaa mies ainakin aluksi ykkösketjun keskelle huippusentterin puutteessa.

Toronto Maple Leafs 2012-2013:

James van Riemsdyk (86) - Bobby Ryan (90) - Phil Kessel (90)
Nikolai Kulemin (84) - Mikhail Grabovski (84) - Joffrey Lupul (87)
Clarke MacArthur (84) - Tim Connolly (83) - Colby Armstrong (82)
Matthew Lombardi (83) - Dave Steckel (81) - Matt Frattin (78)
Mike Brown (79)

Cody Franson (84) - Dion Phaneuf (85)
Justin Schultz (80) - Jake Gardiner (81)
Carl Gunnarsson (80) - Mike Komisarek (82)

James Reimer (84)
Ben Scrivens (78)

Kauden jälkeen on monen pelaajan sopimus katkolla, joten vaihtuvuutta tullaan varmasti näkemään enemmän. Farmista on hyökkäysosastolle tulossa Nazem Kadria ja Joe Colbornea, jotka viimeistään muutaman vuoden päästä ovat osa joukkueen runkoa.

 

[punasydän]

Neljäs kausi ja ensimmäinen Stanley Cupin jälkeen Winnipegissä. Kauden alussa mestaruuskoneessa oli hieman karstoja, mestaruuskrapulaksi nyt ei ehkä kuitenkaan voinut kutsua. Ainakaan vielä kauden alussa, sillä ~20 ottelun jälkeen krapula sitten iski totaalisesti. Sijoitus valahti aina konfernssin 13. sijalle asti. Onneksi erot olivat kuitenkin pieniä ja sairastuvan tyhjenemisen myötä Jets nousi kuin nousikin mukaan pudotuspeleihin sijalta seitsemän. Seitsemäs sija oli ennakkoarvioihin nähden todella paha pettymys, mutta koko kautta katsottaessa täytyi huokaista helpoituksesta, kun pudotuspelipaikka viimein varmistui. Kausi oli täynnä niukkoja tappioita, viime hetkien hyytymisiä ja johtoasemien menetyksiä.

Pudotuspeleissä vastaan asettui Philadelphia Flyers, joukkue joka oli edelliskaudella jäänyt tylysti konferenssifinaalissa Winnipegin jalkoihin. Sarja lähti käyntiin samoissa merkeissä ja Jets haki kaksi tyylikästä vierasvoittoa ja näytti ottavan sarjan haltuunsa. Flyers ei kuitenkaan luovuttanut, vaan haki kaksi voittoa MTS-centreltä. Sama buumi jatkui seuraavassa ottelussa Jetsien voitettua jatkoajalla 3-2. Sitten olikin sarjan ensimmäisen kotivoiton aika, kun Winnipeg otti voiton kotihallissaan jälleen jatkoajalla samoin 3-2 -lukemin. Seuraava sarja Buffaloa vastaan sujuikin vuorotahtiin alusta loppuun asti. Ikävä kyllä ensimmäisen ja viimeisen voiton nappasi Buffalo Sabres ja kausi Winnipegissä oli ohi.

Joukkueesta eniten ihastusta herätti Evander Kane tekemällä runkosarjan piste-ennätyksekseen 28+35=63, mutta etenkin pudotuspeleissä Kane oli jälleen NHL-eliittiä iskien 13 pistettä yhtä monessa ottelussa. Kaikkiaan Kane on kerännyt 53 pudotuspeliottelussa 55 pistettä, kun runkosarjassa 472 ottelua on tuottanut "ainoastaan" 305 pistettä. Suurien pelien mies. Muista pelaajista täytyy nostaa esiin NHL-debyyttinsä tehnyt Sami Vatanen, joka pelasi vain yhdeksän ottelua, mutta ehti kartuttaa pistetiliään kuuden pisteen verran. Tulevalle kaudelle Vataselle tullaan tarjoamaan todellinen mahdollisuus ottaa paikka NHL-kokoonpanossa.

Kauden aikana oli tarkoitus lähteä hakemaan kahta matalaa ensimmäisen kierroksen varausta. Ensimmäinen hankittiin Carolinasta, kun kauden alussa oma peli näytti jo aukeavan ja Hurricanesin touhu näytti todella vaikealta ja jopa top5 -varausoikeus näytti olevan mahdollinen. Ensimmäisen kierroksen varausoikeuden hinnaksi tuli oma ensimmäisen kierroksen varausoikeus + Cormierin ohiajamaksi joutunut Paul Gaustad. Lopulta Carolina otti pienen spurtin ja lopullinen varausnumero oli yhdeksän. Toinen ensimmäisen kierroksen varausvuoro hankittiin siirtotakarajalla pohjamutiin juuttuneelta Calgaryltä. Jälleen liikkui oma ensimmäisen kierroksen varausoikeus seuraavalle vuodelle, lisäksi Calgaryyn matkasi toisen kierroksen varausoikeus ja Maxim Mayorov. Lopulta Winnipegiin tuli vaihdossa myös kolmannen kierroksen picki. Viimeiseksi jääneen Calgaryn varausvuorolla Winnipeg pääsi varaamaan koko draftin ensimmäisenä. Viimeisessä isossa treidissä pahasti flopannut Kurtis Foster vaihtui Bostonin toisen kierroksen varausoikeuteen ja AHL-lupaus Ryan Spooneriin.

Kauden tilastot:

Spoileri

Kane      -      Burmistrov     -     MacArthur
81, 28+35=63   48, 12+28=40         82, 17+19=36

Ladd      -       Antropov      -       Little
82, 23+30=53    82, 26+37=63        73, 19+33=52

Fehr      -       Wellwood      -      Wheeler
82, 9+12=21     78, 18+34=52        82, 14+19=33

Orr       -       Cormier       -       Tootoo
58, 0+11=11     62, 7+12=19          82, 11+7=18

Slater    -      Scheifele      -        Wahl
35, 2+2=4        34, 1+4=5            3, 2+0=2

         Bogosian     -       Byfuglien
      72, 13+32=45          82, 9+29=38

         Enström      -         Falk
      82, 8+32=40            73, 0+5=5

          Stuart       -       Mara
        73, 2+5=7           64, 6+15=21

         Vatanen
        9, 2+4=6

Draft viikonloppu sujui kaksijakoisesti. Molemmat ensimmäisen kierroksen varaukset onnistuivat yllättävänkin hyvin, mutta myöhemmillä vuoroilla ei löytynyt yhtään huippuprospectia.

Vanhoista varauksista sopimuksen saivat: Gustav Possler (vlh, 2013, 2. kierros), Chris Tierney (kh, 2013, 4. kierros), Andreas Athanasiou (vlh, 2013, 4. kierros), Layne Viveiros (p, 2014, 3. kierros). Edelliskesän ykkösvaraus Nathan MacKinnon ei sen sijaan ottanut odotettua harppausta ja näin ollen tulokassopimus solmitaan vasta seuraavana kesänä.

Jatkosopimuksia solmittiin seuraavasti:

MacArthur 2v , 3,5m
Wheeler 4v 3,3m
Orr 2v , 1,2m
Slater 2v , 1,0m
Cormier 3v , 0,8m
Klingberg 1v , 0,8m *
Spooner 1v , 0,7m *
O'Dell 1v , 0,6m *

Enström 2v , 5,0m
Stuart 1v , 2,4m
Falk 2v , 1,7m
Vatanen 3v , 0,9m

Maalivahtiosastolta Henrik Karlsson sai jatkaa matkaansa, puolustuksesta Paul Maran ikä yhdistettynä palkkatoiveeseen, eivät kohdanneet ja näin Mara sai etsiä haasteita muualta. Kakkosmaalivahdiksi palkattiin vuoden ja kahden miljoonan sopimuksella Al Montoya. Seuraavalle kaudelle pohditaan jo mahdollisuutta Chris Gibsonin nostolle kakkosmaalivahdiksi. Puolustuksessa oli jo kauden aikana päätetty antaa mahdollisuus Vataselle ja varaamattomana edelliskesänä signatulle Neil Irvingille. Hyökkäykseen yritettiin parhaan mukaan hankkia Nathan Hortonia, mutta tällä kertaa vetovoima ei riittänyt, joten "näillä mennään".

 

[Mustakotka]

Toisen kauden tavoitteeksi Leafsien sikarimiehet asettivat 44 voittoa ja pudotuspelipaikan. Pessimistit olivat jo lokakuun jälkeen hautaamassa loukkaantumisten riepotteleman joukkueen pudotuspelihaaveita, mutta vuoden vaihteessa tapahtui jotain ja loppu on Maple Leafs historiaa. Itäisen konfrenssin sijalla 12 majaillut joukkue yltyi aivan hurjaan vireeseen voittaen tammikuussa jokaisen ottelunsa. Myös helmikuu oli lähes yhtä juhlaa, sillä tappioita tuli ainostaan kaksi ja niistäkin toinen rankkareilla. Lopulta hurja nousu huipentui runkosarjan viimeiselle kierrokselle, jossa voitolla Tampasta varmistettiin läntisen konfrenssin voitto ennen Bostonia ja Ottawaa, jotka jäivät pisteen päähän.

Pudotuspeleissä vastaan asettui rakas vastustaja Buffalo Sabres. Jobinpostia saatiin heti ensimmäisessä ottelussa, kun kauden aikana selvän ykkösmaalivahdin viitan itselleen pelannut James Reimer loukkaantui ja maalille jouduttiin laittamaan Ben Scrivens. Tästä huolimatta kotietu pidettiin itsellä 3-0 ja 5-4 jatkoaikavoitolla. Buffalossa saatiinkin sitten kaksi rumaa selkäsaunaa ja Torontoon palattiin otteluvoitoissa 2-2. Viides ottelu päättyi riemukkaaseen 6-1 voittoon ja Buffalon selkäranka naksahti poikki, eikä siitä ollut kuudennessa ottelussa mitään vastusta. 4-2 otteluvoitoin Leafs toiselle kierrokselle ja tässä vaiheessa voidaan jo todeta kausi onnistuneeksi.

Toisen kierroksen vastustajaksi selvisi Crosbyn ja Malkinin johtama Penguins. Kotiedusta huolimatta sarjaan lähdettäisiin selvänä altavastaajana, sillä enää ei pelkällä hyökkäämisellä sarjaa käännettäisi voitoksi. Ennakkomerkit pitivät valitettavan hyvin paikkansa ja Penguins marssi sarjasta jatkoon tylysti 4-0. Pettymys oli aluksi suuri, mutta pääasia on se, että Torontossa nähtiin pitkästä aikaa playoff-kiekkoa.

Runkosarjan tilastot:

Bobby Ryan 82. 27+57=84, +15
Phil Kessel 80. 31+49=80, +8
James van Riemsdyk 82. 29+35=64, +20
Mikhail Grabovski 82. 28+35=63, +11
Tim Connolly 82. 12+35=47, +15
Joffrey Lupul 67. 27+17=44, +10
Clarke MacArthur 82. 13+22=35, +6
Nikolai Kulemin 82. 10+24=34, -4
Matthew Lombardi 79. 11+12=23, -2
Colby Armstrong 56. 12+6=18, +7
Dave Steckel 82. 5+13=18, -9
Matt Frattin 82. 10+5=15, -5
Mike Brown 41. 2+3=5, -10
Nazem Kadri 3. 0+1, +1

Cody Franson 82. 8+34=42, +16
Dion Phaneuf 64. 7+25=32, +13
Justin Schultz 74. 10+18=28, +4
Jake Gardiner 57. 7+20=27, +14
Carl Gunnarsson, 82. 5+21=26, +4
Jesse Blacker 33. 3+5=8, +11
Korbinian Holzer 41. 2+2=4, +5
Mike Komisarek 46. 0+4=4, -1
Simon Gysbers 11. 1+1, +4
Nathan McIver 1. 0+0, -1

James Reimer 64. 91,8%
Ben Scrivens 20. 88,5%
Jussi Rynnäs 4. 88,2%

NHL Entry Draft 2013

Toronto <-> Philadelphia
Carl Gunnarsson, Sam Carrick, 2013 3rd <-> Scott Hartnell

Toronto <-> Phoenix
2015 1st, 2014 7th <-> 2013 1st (TOR)

1. kierros - #24 Sean Monahan (KH)
2. kierros - #54 Logan Nelson (KH)
4. kierros - #103 Spencer Turcotte (OLH)
4. kierros - #114 Ryan Kujawinski (KH)
5. kierros - #144 Alessio Bertaggia (OLH)
6. kierros - #174 Danny Vanderwiel (VLH)
7. kierros - #204 Malte Stromwall (OLH)

Draftin aluksi tehtiin off seasonin ensimmäinen peliliike, kun hyökkäysosastolle hankittiin lisää santapaperia Philadelphiasta. Palkkakaton uhriksi joutunut Scott Hartnell oli pelannut koko kauden Flyersien AHL-joukkue Adirondack Phamtomseissa ja seura oli valmis kauppaamaan hänet eteenpäin. Vaihdossa luovuttiin puolustaja Carl Gunnarssonista, jonka kohtalona oli jäädä Torontossa kolmosparin puolustajaksi, vaikka potentiaalia parempaan olisi. Takaa on kuitenkin tulossa Rielly, Percy, Blacker ja Finn, joten Gunnarssonin kauppaaminen näiden nuorten edestä tuntui järkevältä. Flyers sai lisäksi kolmannen kierroksen varausoikeuden ja tusinaprospekti Sam Carrickin.

Itse varaaminen keskittyi tällä kertaa hyökkääjiin. Phoenixista hankittiin sinne aikaisemmin kaupattu oma varausvuoro ja sillä otettiin lupaava keskushyökkääjä Sean Monahan, joka yllätykseksi oli vielä vapaana numerolla 24. Hänen odotetaan kehittyvän hyväksi kahdensuunnan sentteriksi. Loput varaukset ovat näillä näkymin korkeintaan AHL-tavaraa.

Sopimusrintamalla oli hiljaista, kun avainpelaajista ainoastaan Lupulin ja Fransonin sopimukset olivat katkolla. Lupul merkkautti nimensä 4-vuotiseen ($4.25M/v) ja Franson kolmivuotiseen ($3.5M/v) pahviin. Ilman sopimusta jäivät Clarke MacArthur, Matthew Lombardi ja Tim Connolly. Lisäksi Colby Armstrongin kanssa päästiin sopimukseen myöhemmin kesällä miehen suostuessa rajuun palkan alennukseen. Uusi sopimus kestää kaksi vuotta ja on arvoltaan 3.4 ($1.7M/v) miljoonaa dollaria.

Vapaista pelaajista haaviin jäi nyrkkisankari Matt Kassian (1v, 850k)

Toronto Maple Leafs 2013-2014:

Phil Kessel (91) - Alex Galchenyuk (81) - Bobby Ryan (91)
Joffrey Lupul (87) - Mihkail Grabovski (84) - James van Riemsdyk (87)
Scott Hartnell (85) - Nazem Kadri (81) - Nikolai Kulemin (84)
Colby Armstrong (82) - Joe Colborne (80) - Matt Frattin (79)
Matt Kassian (80), Mike Brown (79)

Jake Gardiner (84) - Dion Phaneuf (85)
Cody Franson (86) - Justin Schultz (82)
Morgan Rielly (80) - Mike Komisarek (84)
Korbinian Holzer (78)

James Reimer (87)
Ben Scrivens (78)

Vielä ei ihan todellisesta contenderista voida puhua, mutta kunhan nuoret keskushyökkääjät saavat hiukan enemmän kokemusta, niin hyökkäyksen osalta ollaan aivan liigan kärkeä. Puolustuksessa on ylitarjontaa rightin kiekollista pakeista ja siihen pyritään tarttumaan treidien kautta. Ykköspakin metsästys käy kiivaana koko kauden ajan.

 

[strapat]

Aloitin uran Carolina Hurricanesilla.
Tein alkuun suurimmat treidit rosteriin (mm,Jokinen,Parise,Suter,Cervenka,Staal.yms) ja nostelin ensimmäisen kierroksen draftatut pelaajat vähän ylemmäs potenttiaaliltaan, saa nähdä kuinka realistisiksi osoittautuu.

Heti alkuun katsoin millasia muutoksia tekisin rosteriin. Aika vähällä näyttäis pääsevän.
Seuraavat menee myyntilistalle: LaRose, Spacek, Allen,Corvo ja Boucher +kasa farmissa pelaavia.
Yhden omaa rosteria muokkaavan treidin tein ja loput piti saada joukkueesta pois ja niillä draft-vuoroja.
LaRose, Corvo <NJ> Henrique, Fayne, 5.kierroksen/vuoden-12pick
Terry, Allen, Samson <NYI> 3/12pick
Jenks, Levi ja joku junnu <Col> 6/12pick
Krueger, Shugg, Sova, Sutter <Dal> 6/14pick
Staal, Rissanen, Soryal, Jordan, Blanchard <Edm> 6/13pick
Pistill, Lawson, McNicoll, Stahl, Rask <NJ> 6/15pick
Muutaman pelin jälkeen hankin Bryan McCaben vapaista 3.00milj./1-v sopimuksella. Miehele ei kauheita peliminuutteja tule, muuta kuin loukkaantumisten sattuessa.
Spacek ja Boucher oli myynissä mutta niiden vaihtoarvo on niin heikko ettei kauppa oikeen käy. Spacek pelaa vakituisesti ja Faulk saa odottaa ensi kauteen vuoroaan.

Ja näin ollen joukue näytti tältä:
Jokinen (83) - E.Staal (88)'C' - Ruutu (84)
Tlusty (80) - J.Staal (85)'A' - Skinner (83)
Henrique (81)'A' - Stewart (82) - Nodl (80)
Boychuck (78)- Brent (78) - Dwyer (77)

Gleason (83) - Pitkänen (84)
McBain (80) - Fayne (80)
Joslin (79) - Spacek (81)
McCabe (83)

Ward (88)
Peters (80)

Joukkueelta tuli tavoitteeksi 37-voittoa ja pudotuspeleihin pääseminen olisi mukava yllätys mutta ei pettymys vaikkei päästäkkään.

Kausi sujui siirtojen takarajalle mallikkaasti. Taisteltiin konfrenssin nelos paikasta, välillä nelonen välillä viides. Deadlinella tei pari treidiä joilla halusin tulevaan draftiin ekan kierroksen varausvuoroja.
Ensin Floridan kanssa treidi:
Jokinen (silloin joukkueen pistepörssissä 2. [13+34]), Roy ja Durno vaihdossa McGrattan (jota muokkasin huonommaksi, ettei keiku ykkösketjuissa muissa joukueissa), Huberdeau, Madden ja 1/12pick.
Mielestäni todella iso voitto meille tuossa treidissä. Jokinen oli meillä ykkösketjun mies mutta muut farmista. Tilalle saatiin lupaava Huberdeau ja tulevaan draftiin eka kierroksen vuoro, vaikka Florida oli tuolloin konfrenssin kärkipäässä niin ekan kierroksen vuoro kuiteskin.
Toinen treidi tehtiin Toronton kans:
McCabe (joka oli tehokkain puolusta tuolloin vaikka ei ollu pelannu kuin puolet muita vähemmän) vaihdossa Finger (joka oli farmissa) ja 1/12pick.
Hyvä kauppa, muttei samanlainen ryöstö kuin eka treidi. McCabella yhden vuoden sopimus, samoin kuin Fingerillä. Eka kierroksen vuoro on hyvä varmasti kun Toronto on häntäpäässä sarjataulukossa.

Ketjut pysy muuten samanlaisena kuin kauden alussa mutta Jokisen paikalla pelasi Madden tai Dadonov farmista.

Niin vaan kävi että siirtorajalla tehtyjen treidien jälkeen joukkueen peli sekosi täysin ja tuli järjettömän huono jakso runkosarjan loppuun. 6-voittoa ja 13-tappiota, mutta onneksi ne riitti playoffeihin justiinsa.

Runkosarjan tilastoja:

Spoileri

Calgary 103pistettä
St.Louis 99
San Jose 98
Vancouver 99
Nashville 99
Chicago 98
Minnesota 96
Anaheim 93
----------------------
Detroit 89
Los Angeles 89
Edmonton 87
Dallas 81
Columbus 77
Colorado 74
Phoenix 70

Winnipeg 104
Rangers 98
Buffalo 97
Florida 99
Washington 98
Ottawa 93
Carolina 88
Boston 88
---------------------
Philadelphia 87
Tampa Bay 86
Islanders 85
Pittsburgh 84
Montreal 82
Toronto 82
New Jersey 71

Maalipörssi:
Gaborik 45, Malkin 43, Kessel 42
Pistepörssi:
Stamkos 99, Kessel 97, Hossa 94

Omat pelaajat:
Madden 6+7=13 - E.Staal 31+35=66 - Ruutu 22+34=56
Tlusty 12+23=35 - J.Staal 20+26=46 - Skinner 28+32=60
Henrique 25+25=50 - Stewart 10+11=21 - Nodl 14+10=24
Boychuck 2+5=7 - Brent 3+9=12 - Dwyer 9+7=16

Gleason 3+7=10 - Pitkänen 7+37=44
McBain 2+25=27 - Fayne 1+4=5
Joslin 4+26=30 - Spacek 5+14=19

Ward 2,56 91,03%
Peters 3,21 87,05

Playoffeissa vastassa New York Rangers, pelit meni seuraavasti:
Nyr-Car 3-4, 1-3, 1-2, 0-4, 0-4....1-4 jatkoon!
Seuraavaksi Ottawa:
Ott-Car 1-3, 2-3 (Ward loukkantui viikoksi mutta pystyi pelaamaan), 3-4, 6-5, 2-3........1-4 jatkoon!!
Sitten yllätys vastus kahdeksannelta sijalta Boston:
Car-Bos 1-4, 3-0, 2-3, 4-2, 2-3, 4-2, 2-4....joten Boston SC-finaliin..
Boston sai vastaan Chicagon joka vei 4-2 voitoin pystin.

Adam Henrique sai vuoden tulokas pystin.
Meiltä Spacek ja Madden lopettivat uran.

Draftin ekalle kierrokselle tehtiin treidi Islandersin kanssa:
Gleason meni heille ja Hamonic meille. Pitemmällä tähtäimellä ainakin voitettiin. Nyt vaihtoarvot oli aika tasan, kumpikin puolustavia puolustajia.
Ekalla kierroksella vuorot 7, 20, 27. Huippu pakkia ja hyökkääjää lähdetään hakemaan.

Draft eka kierros:
1. Yakubov 2. Dumba 3. Murray 4.Galchenyuk 5. Rielly 6. Subban 7. Olli Määttä ( [69B] odotetaan kovaa vahvistusta puolustuspäähän, Reinhart oli toinen vaihtoehto mietinnässä) 8. Ceci 9. Duininck 10. Laughton 11. Pouliot 12. Kokkoek 13.Reinhart 14. Teräväinen (Det) 15. Gaunce 16. Maaskant 17. Faksa 18. Samuelsson 19. Wilson 20. Tomas Hertl (odotetaan ykkösketjuun jopa pelintekijää[74B]) 21. Tremaine 22. Lisin 23. Kallela 24. Tardif-Richard 25. Grenier c. 26. Franko 27. Petr Beranek (tästä toivotaan top4 laituria [68B-]) 28. Curtis 29.Houde 30. Lipon
Siinä ensimmäinen kierros. Muilta kierroksilta en laita kuin omat draftit.
Toinen kierros:
Treidi San Josen kanssa: Heille Harrison ja Nodl, meille 2-kierroksen 23 varaus heiltä.
Varaukset: 23. VL Markus Hännikäinen[72B] 27. VL Tanner Pearson[69B]
3.Kierros varaukset: 9. KH Ryan Rupert[70B-] 27. MV Matt Hewitt[67B]
4.Kierros varaukset: 27. OL Mikhail Grigorenko (en löytänyt mistä muokata tämän potentiaalia[71B-])
5.Kierros varaukset: 2. P Derek Holden[72C] 27. P Petr Zamorsky[71C]
6.Kierros treidi Minnesotan kanssa: Meidän Coloradolta saatu 6-kierroksen varaus ja oma 7kierroksen varaus vaihdettuna heidän 6/13 ja 7/14 varauksiin.
6.Kierros varaus: P Jimmy McDowell[69B-]

Aika hyvä drafti. Potenttiaalia on, mutta kova homma kouluttaa kokoonpanoon.
Jatkosopimukset:
Peters 0,905/2v.
Murphy 0,68/1v.*
McBain 1,12m/2v
Tlusty 1,19m/2v.
Boychuk 0,99m/2v.
Dadonov 0,92m/3v*
Bowman 0,92m/2*
Sanguinetti 0,82m/3v.*
Fayne sai perustarjouksen.
Ulkopuolisia hankintoja ei luultavasti tule ellei huippu treidi satu kohille, tai neloseen rouhijaa tarvita.

 

[Aunt Wang]

A
Staal, Rissanen, Soryal, Jordan, Blanchard <Edm> 6/13pick
Pistill, Lawson, McNicoll, Staal, Rask <NJ> 6/15pick

... ... ...

Ja näin ollen joukue näytti tältä:
Jokinen (83) - E.Staal (88)'C' - Ruutu (84)
Tlusty (80) - J.Staal (85)'A' - Skinner (83)
Henrique (81)'A' - Stewart (82) - Nodl (80)
Boychuck (78)- Brent (78) - Dwyer (77)

Miten sulla oli neljä Staalia? :D

 

[Jaws]

Cervenka

Miten olet saanut Cervenkan peliin? Mulla ei ole löytynyt mistään. Yksi suosikkipelaajistani, mistä saan?

 

[Apmp-]

Miten olet saanut Cervenkan peliin? Mulla ei ole löytynyt mistään. Yksi suosikkipelaajistani, mistä saan?

Tsekin maajoukkueesta kai löytyy. En jaksa tarkistaa.

 

[strapat]

Miten sulla oli neljä Staalia? :D

Juu elikkä Jared (joka kaupattiin), Eric ja Jordan oli vaan. Yhdessä tullu virhe Stahl tarkoitan.

Cervenka tosiaa tsekin maajoukkueesta.

 

[strapat]

Jouduin tekemään tarjouksia vielä 5:lle pelaajalle koska sopimuksia pitää olla vähintään 26:lla pelaajalla.

MV Daniel Taylor 1,71m/1v. (palkkalattia häämöttää myös)
KH Samuel Påhlsson 2,0m/1v. (-ll-)
OL Mike Knuble 2,5m/1v. (-ll-)
P Bryce Salvador 2,0/1v. (-ll-)
Mark Fayne sai Winnipegiltä tarjouksen 0,995/1v. Vastattiin tähän tarjoukseen kun korvaustakaan ei olisi saatu ja palkkalattiaan matkaa.

Harjoituspelit meni miten meni, 3-voittoa ja 1 tappio.
Kauden tavoitteeksi tuli 38-voittoa ja pudotuspeleihin pitäisi päästä.

Ketjut kauteen lähdettäessä:
Dadonov (76) - E.Staal (89)'C' - Ruutu (84)
Henrique (82)'A' - J.Staal (88)'A' - Skinner (85)
Boychuk (78) - Stewart (82) - Bowman (76)
Tlusty (81) - Brent (78) - Dwyer (77)

Hamonic (83) - Pitkänen (84)
McBain (81) - Fayne (81)
Joslin (80) - Faulk (74)

Ward (90)
Peters (80)

Ensimmäisessä pelissä Henrique loukkaantui 7:si viikoksi, Påhlsson otti sen paikan.
Sami Vatanen ja Teemu Pulkkinen tuli 3-vuotisilla tulokassopimuksilla joukkueeseen, kun farmissa ei ollu oikeen miehiä.
Nyt Joulukuun loppu, konfrensissa 4. Tilastoilla 22-10-2.
Pelaajista yllätys McBain, joka johtaa joukkueen sisäistä pakkien pörssiä 25 pisteellä ja kaikista pelaajista 3. pistepörssissä.
Ruutu vois nostaa tasoaan tai saattaapi olla että siirtorajalla kysellään onko hyviä tarjouksia hänestä.
Joululoman jälkeen mukava neljän pelin putki neljään päivään..Onneksi selvittiin ilman suurempia loukkaantumisia.
Ja tässä samalla huomaan että palkkalattia ei ole ollu ilmeisesti ylitettynä kun syksyllä se ois pitänyt olla joten kaikkien junnujen palkat noussut 1,3m-1,8m tasolle + muilla pelaajilla tullut palkkoihin lisää 0,5m-1,9m.. Nyt palkkakatto ihan täynnä, aarg!! mm. E.Staal 9,015m, Ruutu 5,515m ja Pitkänen 5,265m..

Siirtorajalla oltiin konfressin 2. Suuria muutoksia ei ollu odotettavissa etukäteen.
Ruutu ja Tlusty oli hilkulla että laitanko myyntiin vai en, päätin laittaa siirtolistalle ja katsoa tuleeko tarjouksia. Tlustysta tulee ainakin ensi kaudeksi turha pelaaja, ei ole enään käyttöä kun junnuja nousee. Ruutu voi olla että saa jatkaa ettei palkkalattiaa aliteta ensi kaudellakin.
Nashville teki tarjouksen jossa pää pelaajat olisi ollut E.Staal ja Legwand. Staal ei ole kaupan vielä tällä kaudella ainakaan. Muokkasin kauppaa seuraavaksi:
Pitkänen, Tlusty ja Stewart <Nas> Weber ja Halischuk.
Yllättäen he hyväksyi treidin, tosin Weberillä loppuu sopimus tähän kauteen joten hänen vaihtoarvo oli liki Pitkäsen luokkaa, palkatkin suunnilleen samat. Uskon voittaneeni kaupassa jos Weber tekee kohtuu hintaan jatkosopimuksen.

3-peliä ennen runkosarjan loppua Cam Ward loukkaantui 5:si viikoksi.
Shea Weber oli kova ottamaan jäähyvä..

Runkosarjan tilastoja:

Spoileri

Vancouver 105
Chicago 103
Dallas 101
Nashville 100
San Jose 98
St.Louis 95
Minnesota 93
Detroit 92
---------------------
Calgary 86
Los Angeles 78
Edmonton 78
Anaheim 77
Columbus 76
Colorado 76
Phoenix 73

Carolina 112 (52-22-8)
Islanders 111
Buffalo 106
Tampa Bay 101
Montreal 95
Rangers 92
Boston 86
New Jersey 85
----------------------
Washington 85
Pittsburgh 84
Toronto 84
Florida 83
Ottawa 80
Philadelphia 79
Winnipeg 75 (Melkoinen romahtaminen edellisestä kaudesta.)

Dadonov (13+13=26) - E.Staal (27+38=65) - Ruutu (23+29=52)
Henrique (12+33=45) - J.Staal (29+27=56) - Skinner (32+29=61)
Boychuk (13+16=29) - Påhlsson (5+16=21) - Bowman (7+13)
Halischuk (2+6=8)- Brent (8+7=15) - Dwyer (9+7=16)

Hamonic (5+33=38) - Weber (9+39=48)
McBain (6+40=46) - Fayne (0+4=4)
Joslin (6+21=27) - Faulk (1+5=6)
Sanguinetti (1+4=5) - Vatanen (0+5=5)

Ward (2,03 93,20)
Peters (3,03 89,69)

Playoffien ensimmäisellä kierroksella vastaan tuli New Jersey. Suurena ennakkosuosikina lähdettiin runkosarjan voiton jälkeen:
Carolina-New Jersey 2-6, 5-6, 2-1, 0-3, 6-3, 0-2... joten Devils pudotti eka kierroksella jo 4-2 voitoin.
Ward, Ruutu ja Dadonov oli loukkaantuneina.
Stanley Cupin finaleissa kohtasi Islanders ja Minnesota. Minnesota vei kannun voitoin 4-2.
Meille tuli Runkosarjan voitto pysti ja Cam Ward vei paras maalivahti pytyn.

Knuble ja Salvador lopettivat uran.
Draftit eteni seuraavasti:
1. kierroksen varaus: 26. VL Gustav Possler (73B-) Odotetaan ykkös miehistöön.
2. kierroksen varaus: 26. P Ludvig Bystrom (74B-) Sama kuin yllä.
3. kierroksen varaus: 26. KH Hunter Garlent (73B-)
4. kierroksen varaus: 26. VL Brent Pedersen (71C-) Iso huti..?
5. kierroksen varaus: 26. OL Brett Ritchie (73B-)
6. kierroksen varaus: 6. P Rasmus Ristolainen (74C) 26. KH Dimitri Butsayev (72C) 30. P Oleg Kasparaitis (72B-)
7. kierroksen varaus: 26. MV Oscar Dansk (74C)
Treidejä ei nyt saatu draftin aikana aikaseksi. Muut oli Eric Staalista ja Cam Wardista kiinnostuneita kovasti, he eivät ole vielä kaupan.
Minnesota tarjosi mielenkiintoista treidiä jonka kuitenkin hylkäsin kun en ollu McBainista valmis vielä luopumaan, eli seuraavaa:
Ruutu, McBain <Min> Heatley.

Sopimuksista seuraavat pääsi vapaalle jalalle:
Påhlsson, Dwyer, Brent, Fayne, Taylor, Murphy ja Boucher.
Jatkosopimuskset:
*Hewitt 0,82m/3v.*
Mahalak 0,79m/3v.*
J.Staal 4,545m/3v.
Weber 6,3m/5v.
Skinner 4,905m/5v.
Hamonic 3,005m/4v.
Henrique 3,12m/3v.
Halischuk 0,92m/2v.
*Hertl 0,9m/3v.*
*Pearson 0,87m/3v.*
*Hännikäinen 0,87m/3v.*
*Määttä 0,87m/3v.*
Hofman 0,845m/3v.*
*Holden 0,79m/3v*
*Zamorsky 0,82m/3v.*
*McDowell 0,82m/3v*
Lowe 0,79m/3v.*
Eka tähti on oma varaus ja jälkimäinen kaksisuuntainen sopimus.

 

[punasydän]

Viides kausi Winnipegissä ja hieno kausi olikin. Jo kauden alussa Winnipeg näytti muille joukkueille, ettei toissakauden mestaruus ollut mikään vahinko. Pitkin kautta joukkue roikkui tiukasti konferenssin kärkikolmikossa, kunnes 50 pelin jälkeen jotain tapahtui. Nimittäin siitä eteenpäin meno oli yhtä juhlaa, loppujen lopuksi kaapin täytteeksi tuli ensimmäistä kertaa runkosarjan voittajalle myönnettävä Presidents Trophy ja vielä selvällä erolla, toiseksi tullut joukkue jäi 8 pisteen päähän. Kauden ainoa vakavampi loukkaantuminen sattui hyvää tulokaskautta pelanneelle Sami Vataselle, joka joutui jalkavamman vuoksi sivuun lähes kolmeksi kuukaudeksi. Ongelma ei ollut suuri, sillä Neil Irving ja Vatanen olivat jakaneet alkukaudella peliaikaa tasaisesti ja Irving vaikutti olleen jopa niukasti niskan päällä taistelussa siinä vaiheessa, kun Vatanen loukkaantui.

Pudotuspeleissä meno oli jo avauskierroksella totutun tiukkaa ja vähämaalista. Avauskierros Ottawaa vastaan vaati seitsemän ottelua ja neljä jatkoaikaa, joista kolme voittoa, ennenkuin jatkopaikka varmistui. Toisella kierroksella Pittsburghia vastaan nähtiin niinikään suurta draamaa, kun neljännessä ottelussa Pittsburghin johtaessa sarjaa 2-1 ja ottelua 2-1 ennenkin pudotuspeleissä esiin noussut Evander Kane teki tasoitusmaalin ajassa 59.59. Jatkoajalla Andrew Ladd ratkaisi ottelun Jetsille ja sarja oli taas täysin auki. Loppujen lopuksi myös tässä sarjassa edettiin seitsemänteen otteluun ja voittajana oli jälleen Winnipeg. Nelosketjun jokainen pelaaja (Tootoo - Cormier - Orr) onnistui maalinteossa ja Jets voitti ottelun 3-0.

Konferenssifinaalit Torontoa vastaan olivat sitä vastoin helpot. Toronto onnistui maalinteossa sarjan neljässä ottelussa yhteensä ainoastaan kaksi kertaa ja Winnipeg otti toisen finaalipaikkansa! Myöskään finaalivastus Los Angeles Kingsistä ei ollut antamaan sen kovempaa vastustajaa, vaan Winnipeg Nik Antropovin ja Patrice Cormierin johdolla ottivat helpolta tuntuneen mestaruuden suoraan neljässä ottelussa. Antropov onnistui finaalisarjassa kolme kertaa maalinteossa ja huikeasti esiin noussut Cormier teki tehot 3+1.

Kauden positiivisimmista esityksistä vastasi ehdottomasti Patrice Cormier. Lähinnä nelosketjua johtanut oma varaus teki kauden aikana 82 ottelussa tehot 13+15=28, tehotilaston ollessa +23 ja pudotuspeleissä 22 ottelussa 5+3=8 +6. Myös Alexander Burmistrov pelasi huippukauden ollen runkosarjan pistepörssissä kolmas. Nik Antropov sitä vastoin oli pudotuspeleissä huippuiskussa voittaen maali- ja pistepörssit. Zach Bogosian voitti runkosarjan tehotilaston ja parhaan puolustajan palkinnon.

Palkintogaala oli kautta linjan Winnipegin juhlaa. Stanley Cup, Presidents Trophy ja Prince of Wales tulivat kaikki Winnipegiin ja myös pelaajille jaettiin kunniaa. Pavelec voitti toistamiseen Conn Smythen ja ensimmäisen kerran William M. Jenningsin sekä Vezinan. Puolustajille jaettava Norris Trophy meni Zach Bogosianille ja kun Burmistrov nappasi vielä Lady Byngin, oli tilaisuus varsin onnistunut Jetsille.

Treidit keskittyivät jälleen lähinnä farmijyriksi jääneiden pelaajien vaihtamiseen varausvuoroksi.

Kauden tilastot:

Spoileri

Kane      -     Burmistrov     -      MacArthur
82, 22+50=72   82, 29+60=89        66, 23+28=51

Ladd      -      Antropov      -      Little
82, 26+26=52   80, 32+33=65        72, 15+32=47

Fehr      -      Wellwood      -      Wheeler
77, 19+11=30   82, 17+24=41        82, 14+19=31

Orr       -       Cormier      -     Tootoo
76, 3+4=7       82, 13+15=28         82, 8+7=15

Baker     -       Slater
16, 2+0=2      23, 2+2=4  

       Bogosian      -      Byfuglien
     82, 9+45=54          82, 8+30=38

        Stuart       -       Enström
     76, 4+14=18          82, 7+39=46

        Irving       -        Falk
     65, 4+11=15          82, 2+4=6

      Vatanen
    17, 0+6=6

Draftista ei tällä kertaa jäänyt käteen käytännössä mitään. Yksi tai kaksi pelaajista tultaneen jossain vaiheessa signaamaan farmiin, mutta NHL-miehistöön ei tällä hetkellä näytä kellään olevan mitään asiaa. Vanhoista varauksista signattiin kaksi. Nathan MacKinnon (olh, 2014, 1. kierros), Jack Palmer (olh, 2015, 1. kierros) ja Samuel Morin (p, 2014, 5. kierros). Heistä varsinkin MacKinnon saattaa kolkutella NHL-joukkueen portteja jo tulevalla kaudella, viimeistään seuraavalla.

Jatkosopimuksia solmittiin seuraavasti:

Ladd 3v , 4,6m
Wellwood 1v , 3,0m
Antropov 1v , 2,0m
Brassard 3v , 1,0m
Scheifele 1v , 1,0m *
Leivo 2v , 0,8m
Lowry 3v , 0,7m
O'Dell 1v , 0,7m *

Byfuglien 3v , 6,0m
Bogosian 5v , 5,4m
Stuart 1v , 4,0m
Byström 1v , 0,6m *

Pavelec 5v , 6,0m
Gibson 3v , 1,2m


Ainoa varsinaisen NHL-joukkueen poistuja oli jo kolmatta vuotta peräkkäin kakkosmaalivahti, kun Al Montoya pakkasi laukkunsa ja jatkoi kohti uusia haasteita. Tilalle nostettiin farmista Christopher Gibson. Joey Baker ei suostunut qualifying offeriin ja jatkoi matkaansa Minnesotaan, josta korvauksena kolmannen kierroksen varausvuoro.

 

[Śmierć]

Florida Panthers

Innostus tätä pelimuotoa kohtaan nousi kuin puskista ja oli pakko aloittaa vääntämään tätä loputonta urakkaa myös itse.

Päätin aloittaa tämän managerointiurakan siis Floridalla ja poikkeuksellisesti Draftista. Syynä oikeastaan se, että saa draftattua muutaman junnun kehittymään (ehkä) ja pääsee hieman vaikuttamaan AHL-jyrien sopimuksiin.

NHL Entry Draft 2011
1. kierros #3 Zach Hall (kh) (61 | B-)
2. kierros #33 Fredric Weigel (kh) (68 | C)
2. kierros #47 Josh Lazowski (ol) (67 | C)
3. kierros #63 Linus Froberg (vl) (68 | B-)
3. kierros #73 Jean-Philippe Mathieu (p) (67 | C)
3. kierros #90 Simon Hrubec (mv) (70 | C)
6. kierros #153 Konstantin Komarov (ol) (66 | C-)

Florida ilmoitti jo hyvissä ajoin ennen draftia, että on valmis luopumaan tietyistä vakiokaluston hyökkääjistä, kunhan tarjoukset on järkevällä tasolla. Vastaavasti hakuosastolla oli uuden ykkösmaalivahdin löytäminen, sillä Theodore-Clemmensen ei kuitenkaan niin vakuuttava NHL-joukkueen maalivahtikaksikkona ollut.

Ensimmäisellä kierroksella tarjouksia alkoi kuitenkin satelemaan Floridan huikeasta puolustajalupauksesta, Dmitri Kulikovista. Dallas tarjosi Kulikovista Lehtonen + Ott, mutta tästä ystävällisesti kieltäydyttiin. Winnipeg heitti myös oman lusikkansa soppaan tarjoamalla Pavelec + Fehr, muttei tämäkään antanut tarpeeksi aihetta edes pohdintaan. Toisella kierroksella Dallas jättäytyi leikistä pois, mutta Winnipeg löi pöytään Pavelec + Wellwood. Tästäkin kieltäydyttiin, sillä vastinetta ei olisi saatu tarpeeksi huippulupauksen menettämiseen.

Kolmannen kierroksen aluksi Winnipeg löi sitten pöytään erittäin mielenkiintoisen kombinaation. Pavelec + Little kutkutti jo sen verran, että pohdinta-aikaa tarvittiin suhteellisen pitkään. Lopulta vaihtoehdotukseen suostuttiin ja uuden ykkösmaalivahdin lisäksi joukkueeseen oli saatu TOP4-laituri. Yksittäinen menetys oli toki suuri, mutta kokonaisuutena jäätiin huomattavasti voitolle. Samalla kierroksella suoritettiin myös ensimmäinen treidi joukkueen puolelta, kun Jack Skille + 4. kierros (2011) <-> Tomas Vincour. Neljännen kierroksen aikana korjattiin kokoonpanovääryys ja Michael Repik lähetettiin Anaheimiin vaihdossa George Parrosiin. Tämän enempää ei treidejä Floridan osalta Draftissa nähty, joten siirryttiin viettämään kesäkautta.

Kesäkauden alussa puolustuspään menetyksiä lähdettiin korvaamaan vapailta markkinoilta, mutta markkinoiden ollessa lähes rutikuivat, ainut haaviin tarttunut oli yksivuotisella ja kaksisuuntaisella sopimuksella Lukas Krajicek. Samalla päätettiin tehdä kolmen vuoden tulokassopimus ainoan puolustajaprospectin, Jean-Philippe Mathieun, kanssa. Muutama viikko tämän jälkeen kiinnitettiin lähinnä AHL-miehistöä varten kaksivuotisilla ja kaksisuuntaisilla sopimuksilla Maxime Gratchev ja Tomas Zaborsky.

Muutaman viikon hiljaiselon jälkeen saatiin Islesiltä mielenkiintoinen ehdotus, jossa tarjottiin monen pelaajan vaihtokauppaa. Pääkauppakohteina tässä olivat Frans Nielsen ja Tomas Fleischmann. Muutaman muutoksen jälkeen saatiin molempia osapuolia tyydyttävä sopimus, jossa Islesiin liikkui lisäksi myös Keaton Ellerby ja joku valmiina ollut prospecti. Florida vastaavasti sai Nielsenin lisäksi 2012 vuodelle 1. kierroksen varausvuoron. Suurin huolenaihe tässä vaiheessa oli yhä edelleen puolustuksessa ollut suuri aukko, jota lähdettiin täyttämään vaihtomarkkinoiden kautta. Chicago paini palkkaongelmien kanssa ja oli valmis tekemään kauppaa Niklas Hjalmarssonista. Vaihdossa Chicagoon lähti lopulta Mike Weaver, Keith Seabrook, joku valmiina ollut prospecti ja 2013 vuoden 2. kierroksen varausvuoro. Mielestäni tämä oli selvä ryöstö.

Näiden muutosten jälkeen joukkue oli enää hienosäätöjä vaille valmis. Matt Bradley löysi uuden kodin Carolinasta, josta vaihdossa saatiin Pat Dwyer. Myös Krys Barch, joka Parrosin tulon jälkeen oli jäädä ilman pelipaikkaa, lähti kohti uusia haasteita öljykaupunkiin yhdessä 2014 vuoden 5. kierroksen varausvuoron kanssa, vaihdossa pakkilupaukseen Colten Teubertiin. Tämän lisäksi AHL-jyrä Erick Selleck yhdessä Iiro Pakarisen oikeuksien kanssa vaihtui Nick Boninoon. Viimeinen treidi nähtiin vain pari päivää ennen harjoituskauden alkua, kun kokoonpanon ulkopuolelle tippunut saksalainen pikajuna, Marco Sturm, matkasi Uniondaleen vaihdossa rymistelijä Matt Martiniin ja 2012 vuoden 6. kierroksen varausvuoroon.

Harjoituskauteen lähdetään siis seuraavalla kokoonpanolla:

Versteeg - Weiss - Little
Wolski - Nielsen - Kopecky
Bergenheim - Santorelli - Samuelsson
Martin - Smithson - Parros
(Madden - Goc - Upshall)

Hjalmarsson - Campbell
Garrison - Jovanovski
Krajicek - Gudbranson
(puolustukseen haetaan vielä leveyttä)

Pavelec
Theodore

Erityisen onnessani olen tuosta nelosesta, jossa molemmat laidat pystyvät murskaamaan vastustajan puolustajia laitoihin. Se aito ja oikea rakenne neloseen.

 

[punasydän]

Winnipeg ja kausi 6. Lopullinen dynastian alku. Loppujen lopuksi Stanley Cup -finaaleihin asti edennyt kausi varmisti sen, että Winnipeg Jetsin toinen tuleminen jää historian kirjoihin. Kuuden kauden aikana joukkue on jokainen kerta selvinnyt pudotuspeleihin ja saldo on huikea: Kertaalleen tippunut ensimmäisellä kierroksella, kertaalleen toisella sekä kertaalleen matka on tyssännyt konferenssifinaaliin. Kolmesti Jets on pelannut Stanley Cupin finaaleissa ja kahdesti onnistunut voittamaan Stanley Cupin.

Kautta itsessään voi kuvailla sanalla tasapaksu. Juna eteni tasaisesti divisioonan kärjessä ja paria satunnaista heittoa, konferenssin toisella sijalla alusta loppuun asti. Myös pelaajistoa voi kuvailla samalla sanalla. 11 pelaajaa ylitti 30 pisteen rajapyykin, mutta kukaan ei rikkonut 60 pisteen rajapyykkiä. Maalivahtiosastolla Christopher Gibson haastoi Pavelecin tosissaan ja hetken aikaa näyttikin jo siltä, että kaksinkertainen Conn Smythe -voittaja jäisi nuorukaisen jalkoihin, mutta Gibsonin loukkaannuttua kesken pahan ottelusuman kahdeksi viikoksi Pavelec otti takaisin paikkansa ykkösenä.

Pudotuspeleissä mentiin taas sarjoja pitkän kaavan mukaan. Washington Capitals taisteli sitkeästi kuudenteen otteluun asti, mutta Pavelec oli jälleen mies paikallaan ja nollasi Capitalsin. Toisella kierroksella New York Rangers jäi sarjassa jo 3-0 tappioasemaan, mutta onnistui nousemaan yhden voiton päähän, kunnes Evander Kane ratkaisi sarjan viimeisen ottelun kahdella maalilla ja yhdellä syötöllään. Seuraavaksi vastaan asettui Buffalo Sabres, joukkue joka oli lähettänyt kahdessa edellisessä keskinäisessä sarjassa Winnipegin kesälomille. Tällä kertaa Jets vei pidemmän korren seitsemän ottelun ja neljän jatkoaikaottelun sarjassa. St. Louis Blues oli sitten liikaa. Blues oli jo 3-2 tappiolla sarjassa, kunnes otti kaksi selvää voittoa ja eteni ensimmäiseen Stanley Cupiinsa. Prince of Wales jäi ainoaksi Winnipegiin matkaavaksi palkinnoksi kauden päätteeksi.

Kauden tilastot:

Spoileri

Kane       -    Burmistrov     -    MacArthur
76, 23+23=46  72, 18+41=59        82, 11+20=31

Ladd       -     Antropov      -      Little
78, 20+29=49   82, 26+29=55       82, 18+34=52

Fehr        -    Wellwood      -    Wheeler   
63, 7+10=17    82, 15+28=43       82, 20+12=32

Orr         -      Cormier      -     Tootoo
82, 7+9=16     82, 8+12=20        82, 5+13=18

Brassard  -                       -      MacKinnon
29, 4+9=13                           10, 2+5=7

         Bogosian      -      Byfuglien
       82, 12+28=40        82, 8+27=35

          Stuart        -      Enström
      78, 3+9=12           58, 6+24=30

          Irving         -     Falk
       44, 2+12=14          82, 4+1=5

        Vatanen
       47, 2+13=15

Seuraavana oli vuorossa toinen peräkkäinen drafti, josta ei todellisia huippulupauksia saatu haalittua. Vanhoista varauksista signattiin neljä peluria: Taylor Tordjman (vlh, 2015, 1. kierros), Marcel Poirier (kh, 2015, 5. kierros), Jan Radivojevic (kh, 2015, 6. kierros) ja Jörgen Johnsson (p, 2015, 7. kierros).

Todellinen pommi tuli kuitenkin kauden jälkeen, kun nelosketjussa ja alivoimalla tärkeässä roolissa ollut Jordin Tootoo päätti laittaa hokkarit naulaan 34-vuoden iässä. Muuten joukkue pysyi mukavasti kasassa. Jim Slaterin palkkapyyntö ei kohdannut roolia ja näin ollen oli pakko luopua jo vuosia seuraa edustaneesta pelaajasta.

Jatkosopimuksia seuraavasti:

MacArthur 2v , 4,0m
Wellwood 1v , 3,5m
Orr 1v , 1,3m
Scheifele 1v , 0,7m
Gamelin 2v , 0,7m
Auger 1v , 0,7m
Antropov 1v , 0,6m

Enström 1v , 6,0m
Stuart 1v , 4,0m
Irving 5v , 3,0m
Falk 5v , 2,4m

Vapailta markkinoilta löytyi 24-vuotias puolustaja Luke Fenske, alunperin Floridan varaus, muttei koskaan saanut sopimusta. Fenske hankittiin tuomaan leveyttä AHL-miehistöön ja mahdollisesti jossain vaiheessa hakemaan paikkaa aina NHL:stä asti.

 

[adetti]

Todella mielenkiintoinen on joukkueesi punasydän. Sinällään ihmetyttää että tuollaisella keskitason joukkueellakin pystyy voittamaan otteluita ja Stanley Cuppeja. Tosin, jos kaikki loksahtaa paikoilleen, voi tehdä ihmeitä aikaan. Mutta näyttäviä kausia olet pelannut.

Itse aloitin pelaamisen Buffalo Sabresilla. Joukkue teki marginaalisia muutoksia heti kauden alkuun treidaamalla Royn ja Boyesin Dallasiin. Sieltä tuli sitten 1st varaus, nuori lupaava pakki sekä Steve Ott. Roy on niin nähty tapaus jo, että hänet oli pois heitettävä, ja Boyesia ei enää tarvittu.

Joukkue kärsi älyttömästi loukkaantumisia kauden aikana, eikä saatu sitä fantasia ketjuja oikeastaan kuin muutaman kerran kauden aikana. Kausi olikin keskitason joukkueelta melko vahva. 104 pistettä = 48 voittoa toi konferenssin voiton neljällä pisteellä Bostoniin. En olisi ihan odottanut näin hyvää runkosarjaa, mutta tottakai tervetullutta. Parhaana maalintekijänä toimi Thomas Vanek, mutta kovin korkealle ei pörsseissä ylletty.

Pudotuspeleissä vastaan asettui Rangers, joka voitettiin niukasti 3-2 voitoin. Seuraavaksi vastaan asettui kauden yllättäjä Panthers, joka tuli riehakkaasti päälle ja voitti Sabresin 1-3 voitoin ja jatkoi menojaan. Mestaruuden voitti yllättäen Calgary Flames.

Kesätauolla odotetaan hieman äijien nostavan kuntoaan ja tasoaan ensi kaudella, että voitaisiin pidemmälle edetä. Kesän draft -tilaisuudessa Sabresilla on kolme ykköskierroksen varausvuoroa, joten paljon on odotettavissa.

Rangers ehdotti vaihtoa, josta ei voinut olla kieltäytymättä. Hagelin <--> Mackenzie (P) & 2 nd kierroksen varausvuoro.

Jochen Hecht lopetti uransa, joten pitkä taival Sabresissa loppuu.

Sabres päätti kokeilla onneaan ja nyt pamahti jymypaukku. Vapaista pelaajista paria varausvuoroa vastaan hankittiin Pavelec kakkoseksi. Mutta Enrothin lupaavan uran takia, Pavelec päätettiin treidata ja ehdotus Predatorsille. Pavelec & Mike Weber <--> Shea Weber. Predators hyväksyi ja vastata tähän "Mietinkö treidiä tarkkaan". No kyllä, ja nyt saatiin jälleen puolustukseen kova luutija.

Joukkue näyttää tältä ennen kauden alkua:

Vanek - Hodgson - Pominville
Stafford - Ennis - Hagelin
Gerbe - Ott - Leino
Armia - McCormick - Kaleta

Myers - Weber
Ehrhoff - Regehr
Leopold - Sekera

Miller & Enroth

Puolustus on kyllä nyt sen verran kova, että maaleja ei omiin pitäisi kovin paljon mennä, ja kun maalissa pelaa yksi maailman parhaista maalivahdeista.

 

[Jesyy]

Täälläkin lähdetään manageroimaan. Alustana EHM07 päivitetyillä kokoonpanoilla. Joukkueeksi valikoitui Devils, sillä uskoisin sen olevan helpohko muokata omannäköiseksi myös tässä pelissä.

Ketjut kaikkien ollessa terveinä:

Kovalchuk - Elias - Parise
Zubrus - Zajac - Ponikarovsky
Tedenby - Henrique - Clarkson
Boulton - Josefson - Bernier
Carter

Volchenkov - Zidlicky
Fayne - Tallinder
Greene - Salvador
Larsson

Brodeur
Hedberg

Melko paljon lupauksiakin jouduttiin treidaamaan, kun farmijoukkueisiin ei enää mahtunut pelaajia ja NHL-joukkueen rosterikin oli täynnä. Vaihdossa saatiin läjä varausvuoroja, joilla lähden sitten kasaamaan sitä omaa Devils-porukkaani!

Seitsemän pelatun ottelun jälkeen ollaan Idän yhdeksäntenä, tasapisteissä viivan päällä keikkuvan Jetsin kanssa. Saldona on tähän mennessä on 3-4-0.

Parhaat pistemiehet ovat hieman yllätys, sillä tehokkain on ollut Mattias Tedenby tehoillaan 1+5. Mark Fayne on säestänyt 0+6-pisteillään. Kapteeni Zach Parise loukkaantui Pre-seasonilla, eikä ole vielä avannut NHL-kauttaan.

 

[Jesyy]

Nyt on sitten vuodenvaihde takana ja Devils on lähes sensaatiomaisesti Itäisen Konferenssin sijalla 5. Joukkueen tärkeimpiä lenkkejä ovat olleet Ilya Kovalchuk, Martin Brodeur ja Patrick Elias. Myös kapteeni Parise, Dainius Zubrus ja Travis Zajac ovat päässeet hyvään vireeseen.

Alkukaudesta nappasin Peter Reginin waiversista, jolloin Jacob Josefson löysi itsensä farmista.

Pisteet ketjuittain:

Spoileri

Ilya Kovalchuk 24+23 - Patrik Elias 15+28 - Zach Parise 20+16
Dainius Zubrus 9+22 - Travis Zajac 8+17 - Alexei Ponikarovsky 10+13
Mattias Tedenby 2+8 - Peter Regin 1+4 - David Clarkson 8+4
Eric Boulton 1+5 - Adam Henrique 1+10 - Steve Bernier 4+6
Ryan Carter 1+3

Anton Volchenkov 1+2 - Marek Zidlicky 2+13
Henrik Tallinder 2+7 - Mark Fayne 1+13
Andy Greene 3+6 - Adam Larsson 2+2
Alexander Urbom 1+5

Martin Brodeur 30gp 18w 11l 1t GAA:2.64 92,0%
Johan Hedberg 9gp 5w 3l 0t GAA:2.91, 89,8%

 

[punasydän]

Seitsemäs kausi Winnipegissä takana ja meno oli jälleen totuttua Jets-laatua. Koko runkosarjan aikana joukkue hävisi varsinaisen peliajan puitteissa ainoastaan 20 ottelua ja runkosarjan voitto napattiin 6 pisteen erolla seuraavaan. Menoa ei hidastanut edes useamman runkopelaajan yhtäaikaiset loukkaantumiset. Pahimmillaan samaan aikaan telakalla olivat hyökkäyksestä MacArthur, Antropov sekä puolustuksesta Stuart ja Irving. Oikeastaan kaikki pahimmat loukkaantumiset sattuivatkin sopivasti juuri saman ajankohdan ympärille ja muutoin loukkaantumiset olivat lähinnä yksittäisiä otteluita siellätäällä. Loukkaantumisten aikana Antropov menetti kolmossentterin paikkansa nuorelle Chris Tierneylle ja näin ollen kolmosketju rakentuikin kahden tulokaspelaajan ympärillen (toinen oli Nathan MacKinnon), jotka kuitenkin pelasivat kohtalaisen mukiinmenevän kauden.

Pudotuspeleissä tahti jatkui vakuuttavana, kun Boston Bruinsilla tai New York Rangersilla ei ollut sanaa sanottavana Winnipegin ylivoiman edessä. Kumpikin sarja päättyi Jetsin 4-0 -voittoon. Konferenssifinaalissa Carolina Hurricanes osoitti kuitenkin vaarallisuutensa ja löi kolmessa ottelussa luun kurkkuun kenties liian helpolla päässeelle Winnipegille. Neljännen ottelun voitto oli pelkkää kosmetiikkaa, kun Hurricanes takoi viidennessä ottelussa selvät 6-2 -lukemat taululle ja matkasi kohti Stanley Cup -finaaleja.

President's Trophyn lisäksi Winnipegin Zach Bogosian voitti uransa toisen Norriksen.

Kauden tilastot:

Spoileri

Kane      -     Burmistrov     -    MacArthur
82, 34+35=69   82, 22+50=72   59, 9+11=20

Ladd      -      Wellwood      -      Little
79, 28+25=53   78, 9+36=45     82, 30+28=58

Fehr       -       Tierney       -    MacKinnon
78, 13+19=32   70, 6+5=11       82, 12+20=32

Orr        -       Cormier        -     Wheeler
82, 2+14=16    82, 7+16=23      82, 10+14=24

Auger     -      Antropov      -      Scheifele
3, 0+1=1        31, 9+4=13         12, 2+3=5

        Bogosian     -      Byfuglien
    82, 9+42=51         82, 15+36=51

        Stuart        -      Enström
    67, 3+6=9            82, 12+30=42

         Irving        -        Falk
    43, 3+23=26         82, 6+4=10

       Vatanen       -     Viveiros
    41, 2+10=12         15, 1+3=4

Kauden jälkeen hienon työn joukkueessa tehnyt, kertaalleen pudotuspelien pistepörssin voittanut Nik Antropov ilmoitti ripustavansa hokkarit naulaan. Draftista ei jäänyt ykköskierroksen varausta, Fitzpatrickia lukuunottamatta yhtäkään todellista prospectia käteen. Bryce Fitzpatrick sen sijaan oli niinkin kiinnostava pelaaja, että hänet signattiin samantien kolmen vuoden entry-level sopparilla. Muut sopimuksen saaneet omat varaukset olivat Aaron Hart (kh, 2016, 5. kierros), Bernd Berger (kh, 2016, 5. kierros) sekä Alex Neil (vlh, 2017, 1. kierros).

Jatkosopimuksia seuraavasti:

Little 3v , 5,0m
Wellwood 1v , 3,0m
Fehr 2v , 2,2m
Orr 1v , 1,5m

Enström 1v , 6,0m
Stuart 1v , 4,2m
Vatanen 3v , 1,5m

Lisäksi joukko farmipelaajia saatiin jatkosopimuksen alle. Vapailta haalittiin Chandler Stephenson, joka liikkui RFA-statuksella. Lopputuloksena oli vuoden sopimus 3,5 miljoonaa arvoltaan ja hinnaksi muodostui nipinnapin pelkästään toisen kierroksen varausoikeus. Näin ollen Wellwood joutui kauppatavaraksi ja loppujen lopuksi hän liikahti suurehkossa treidissä Floridaan:

Wellwood + Kaigorodov + Johnsson + 3rnd pick <----> Devon Upshall + 1st rnd pick

Eli Floridaan matkasi kokoonpanon rajamailla roikkuva veteraani-ikäinen Wellwood, sopimukseton 2. kierroksen varaus edelliskesältä sekä farmipuolustaja yhdessä kolmannen kierroksen varausvuoroon. Vastaavasti Winnipegiin saatiin 1. kierroksen varausvuoro parin vuoden päähän sekä Floridan 1. kierroksen varaus (#13 overall) keskushyökkääjä, jolta odotetaan nousua kokoonpanoon jo mahdollisesti tulevalla kaudella.

 

[voittamaton]

Aloitin uuden be a gm:n ja joukkueeksi valitsin Edmonton Oilersin. Muokkasin prospectien potentiaaleja hieman aidoimmiksi, mm Yakupov, Grigorenko yms. ja lisäsin peliin Justin Schultzin.

Ennen kauden alkua kiinnitin J.Schultzin yhden vuoden kaksisuuntaisella sopimuksella (0.925m). Myös kauppoja käytiin, kun T.Kennedy saapui Pittsburghista Oilersiin ja pingviineihin matkasi L.Omark, B.Eager sekä kaksi kolmannen kierroksen varausvuoroa.

Lisää tarvetta kokoonpanon muutokseen tuli marraskuussa, kun T.Hall, A.Sutton sekä R.Whitney löysivät itsensä pitkäaikaispotilaitten listalta. Ensin kiinnitin Paul Maran yhden vuoden (0.850m) sopimuksella sen lisäksi vielä hankin San Josesta D.Murrayn vaihdossa 2013 vuoden 2. kierroksen varaukseen. Myös hyökkäykseen tuli lisävoimia kun vaihdoin D.Hordichuckin, jonkun prospectin sekä 3. pickin Minnesotaan josta saapui Nick Palmieri ja Torrey Mitchell.

Viimeiset kokoonpanomuutokset nähtiin hieman ennen vaihtotakarajaa kun Karri Rämö allekirjoitti kolmen vuoden kaksisuuntaisen sopimuksen (0.900m) ja Columbuksesta saapui Ryan Johansen vaihdossa Jeff Petryyn sekä Anaheimin 2. kierroksen varaukseen vuodelle 2013.

Runkosarjassa joukkueen tavoitteeksi asetettiin 41 voittoa. Voittoja tuli vain 39 (39-39-4), mutta tärkein saavutettiin, kun playoff-paikka varmistui runkosarjan viimeisen ottelun Vancouver-Edmonton päätyttyä 0-3 Oilersin voittoon ja näin Vancouver jäi sijalle 9 ja pois playoffeista yhden pisteen erolla Oilersiin.

Playoffeissa tie päättyi heti ensimmäisellä kierroksella Detroitin ollessa tiukassa sarjassa parempi voitoin 4-3.

Pelaajistosta esiin nousivat yli piste per peli tahtia pelanneet Ryan Smyth ja Sam Gagner sekä joukkueen maalipörssin voittanut Jordan Eberle. Pettymyksen tuottivat R.Jones, M.Pääjärvi sekä moni puolustaja. Ryan Johansen pelasi suurimman osan peleistään (n. 50) Columbuksessa.

Joukkueen tilastot: (pelaajat: nimi, kokonaisuus, pelatut ottelut, maalit+syötöt=pisteet, +/- maalivahdit: pelatut ottelut, päästettyjen maalien keskiarvo, torjuntaprosentti)
T.Hall 84 (61, 25+33=58, -6) - RNH 84 (82, 21+48=61, -1) - R.Smyth 84 (69, 31+39=70, 5)
A.Hemsky 85 (82, 34+29=63, 9) - S.Gagner 84 (79, 28+55=83, -5) - J.Eberle (82, 38+35=73, 10)
M.Pääjärvi 80 (82, 9+15=24, -17) - Shawn Horcoff 84 (72, 11+22=33, -9) - T.Kennedy 82 (68, 18+22=40, +1)
J.Green 78 (39, 6+6=12, -1) - T.Mitchell 80 (71, 6+16=22, -5) - R.Jones 80 (70, 4+3=7, -20)
L.Petrell 76 (28, 3+4=7, -11) - R.Johansen 80 (56, 5+7=12, -4) - N.Palmieri 79 (45, 4+4=8, -6)

R.Whitney 84 (49, 5+26=31, 3) - N.Schultz 84 (82, 3+30=33, 5)
D.Murray 84 (28, 0+4=4, -7) - J.Schultz 79 (76, 11+26=37, )
L.Smid 83 (71, 2+17=19, -8) - T.Peckham 81 (69, 1+5=6, -12)
P.Mara 82 (37, 1+1=2, -8) - A.Sutton 79 (37, 0+3=3, 8)
C.Teubert 75 (3, 0+0=0, -2)

D.Dubnyk 83 (61, 3.30, 90,39)
N.Khabibulin 83 (29, 3.56, 89,53)

Kauden päätyttyä uransa lopettivat A.Sutton sekä N.Khabibulin.

Varaustilaisuus:
Ainoa kauppa käytiin ennen ensimmäistäkään varausta kun Edmontoniin matkasi koko tilaisuuden ykkösvaraus ja New Jerseyhyn meni 1. kierroksen varaus vuodelle 2013 sekä vuoden 2014 2. ja 3. kierrosten varaukset.
Varaukset: (Varausnumero, nimi, pelipaikka, pelityyli, kokonaisuus, kehittyminen)
1.N.Yakupov VL PR 75 A- B B*
15.N.Duchesne P TYÖ 68 B- A B-
45.G.Jambrosich KH TYÖ 68 B A B-
105.M.Cazzola KH PR 69 C C C
135.M.Gutwald P PP 71 B- B- B-
165.Z.Bell P PP B- B B-
Varauksista sopimuksen sai ainoastaan Yakupov, muiden tilanne katsotaan tulevina kesinä.

Jatkosopimukset:
Gagner 1v 2.7m
Smyth 1v 3m
Jones 2v 1.2m
Mitchell 3v 1.5m
Palmieri 2v 0.650m
Green 1v 1.175*
Peckham 1v 1m
J.Schultz 1v 1.5m
Dubnyk 3v 1.7m

Vapaista agenteista haettiin ykkösveskaa sekä johtavaa pakkia. Palkkakattoon oli noin 20 miljoonaa ja tähtiä ei saatavilla, joten älkää ihmetelkö ylihintaisia sopimuksia.
B.Johnson M 2v 2m
J.Corvo P 1v 4m
L.Stempniak H 1v 3m
S.Hannan P 1v 2m
+AHL-pelaajia
*2-suuntainen sopimus

Näin siis tulevaan kauteen ja ensi viikolla yritän ehtiä kirjoittelemaan miten meni.

 

[Hawk #22]

EHM07 meikäläisellä alustana ja pelaan Chicago Blackhawksin managerina nyt neljättä kautta. Ensimmäisellä kaudella tuli mestaruus niin runkosarjassa kuin play-offeissakin, mutta ykkösmaalivahti Nabokovin lopettaminen pisti pakan aivan sekaisin ja Hawks taisteli kaksi kautta surkean maalivahtipelin kanssa, tuloksena kaksi putoamista play-offien ykköskierroksella (Giguere, Legace ja Karlsson yrittivät vuorotellen). Täksi kaudeksi sain kuitenkin hommattua Varlamovin takaisin jenkkilään Venäjältä, sekä treidattua itselleni Jonas Gustavssonin pelaajaoikeudet Torontolta. Nykyinen kausi on kuitenkin alkanut yllättävän vaisusti (20 ottelua ja 5. sija Läntisessä konferenssissa), mutta kautta on onneksi vielä jäljellä yli puolet. Tällä kaudella maalvahtipeli ei ole kuitenkaan ollut suurin ongelma, vaan kärkipelaajien tehottomuus. Ainoastaan Lucic on pysynyt samalla tasolla kuin edellisillä kausilla, mutta mm. Toews ja Kane ovat kaukana viimeisen kahden kauden pistetahdista (molemmat yli 130 pistettä) ja yltävät tällä hetkellä vain juuri ja juuri ppg-keskiarvoon.

Tämän hetkinen kokoonpano näyttää tältä:

Lucic - Toews - Kane
Sharp - Weiss - Hossa
Torres - Dubinsky - Asham
Stålberg - Halpern - Ortmeyer
(Fiddler - Krüger - Joensuu)

Keith - Seabrook
D.Murray - Visnovsky
Olsen - Stuart
Allen

Varlamov
Gustavsson
Schneider

Tällä hetkellä pakiston seniorit Murray ja Visnovsky ovat jatkuvassa myynnissä ja näiden tilalle yritetään hommata mahdollisimman nuoria puolustajia, tai varausvuoroja. Hyökkäysosasto on käytännössä täysin valmis, eikä tarvitse juurikaan vahvistuksia. Halpernin ikä (38) alkaa kuitekin pikkuhiljaa pelottaa, sillä mies on tärkeä erityisesti alivoimilla, enkä haluaisi hänen lopettavan uraansa ainakaan vielä tämän kauden jälkeen.

 

[#16 Murray]

Viikon verran on EHM:ää nyt tahkottu ja kausi 2013-2014 on lähtemässä käyntiin. SM-liigassa ja IFK:n leirissä ollaan oltu, laihalla menestyksellä. Runkosarja sujuu aina hyvin, mutta pleijareissa saan heti takkiin.

Kokoonpano on kyllä vaihtunut aikalailla.

Lennart Petrell - Aleksander Barkov - Teuvo Teräväinen
Jarkko Ruutu (heh) - Jöel Perrault - Juhamatti Aaltonen
Roope Talaja - Petteri Wirtanen - Niko Kapanen
Antti Tyrväinen - Siim Liivik - Robert Nyholm

..Tuomas Huhtanen, Niko Piiparinen

Ossi Väänänen - Mikko Kousa
Toni Söderholm - Markus Kankaanperä
Daniel Fernholm - Mikko Jokela

..Ville Pokka, Mikko Vainonen, Mikko Kurvinen

Iiro Tarkki
Teemu Lassila

Edes finaaleihin ei olla vielä menty. Runkosarjassa 1-4 sijoilla joka kerta, mutta kerran ollut pronssiottelussa ja senkin hävisin. Tavoitteena olisi saada muutama mestaruus IFK:ssa, jonka jälkeen NHL:ään.

Barkov meni vuoden 2013 Draftissa #2 varauksena Wildiin. Siellä on Granlund nakuttanut 1 P/O:lla ensimmäisen kauden Minnesotassa ja vuoden päästä saa Minnesota toisen kovanluokan sentterin Barkovista. Toivottavasti pääsisi sinne GM:ksi. ;)

 

[adetti]

Toinen kausi paketissa, ja luuhan tästä käteen jäi. Runkosarjan menestys, 50 voitolla ja konferenssin kakkossija tuotti ensimmäisellä kierroksella putoamisen Canadiensille. Kakkosketju Stafford - Ennis - Granlund oli hyvällä peli päällä, mutta ei onnistunut sitten tärkeissä peleissä onnistumaan.

Onnistumisia tuli silti. Paras maalintekijä oli kakkossentterimme Ennis 35 maalilla, joka on kelpo suoritus. TOP-5:

Pominville 75pts, Vanek 66 pts, Ennis 64 pts, Stafford 53 pts & loistavan kauden puolustuksessa pelannut 50 pisteellä Tyler Myers.

Saa nähdä onko pomot kovin tyytyväisiä nyt näihin esityksiin, vaikka AHL:ssä menikin mallikkaasti. Rochester selviytyi finaaliin saakka häviten jatkoajalla ratkaisevassa ottelussa Phantomsille. Myers, Hodgson, Armia, Granlund, Hagelin ja Foligno yritti auttaa joukkuetta, mutta se ei ihan voittoon saakka auttanut. Mutta en yleensä noin mielenkiintoisempaa peliä ole pelannut kuin tuo AHL -finaali.

Ensi kaudelle lähdetään rakentelemaan joukkuetta, ja tuskin nyt hirveästi tule muuttumaan ellei tule päähänpistoksia..

Nyt saatiin sitten kiinnitettyä 4 vuodella Shea Weber joukkueeseen, joka oli erittäin hyvä uutinen. Siinä luutii sitten monta kautta Myers/Weber kaksikko kovia minuutteja. Hodgsonin kanssa saatiin tehtyä myös kahden vuoden sopimus, ja tämä täyttää ykkössentterin roolin. Regehr teki myös sopimuksen, mutta on varmasti kauppatavaraa myöhemmin.

Tehtiin sitten kova kaappaus Coloradosta, vaikka äijiä siirtyikin sinne päin. Regehr, 2nd pick & Hagelin <--> O' Reilly. Tiedossa on että tässä kaverissa on potentiaalia.

Joukkue lähdettäessä kolmannelle kaudelle:

Vanek(88) - Hodgson(85) - Pominville (87)
Ennis (85) - O'Reilly (85) - Granlund (82)
Leino (83) - Ott (83) - Stafford (83)
Gerbe(83) - McCormick(80) - Kaleta(80)
Adam (79)

Myers (87) - Weber (91)
Sekera (83) - Ehrhoff (84)
Persson (77) - Schiestel (79)

Miller (90) , Enroth (84)