Toimitusjohtajia kotisohvilta – seurantaketju virtuaalimanagereille

[Ralph]

Colorado Avalanche 2012-13

Nyt on ensimmäisen kauden runkosarja puolessavälissä, saldolla 21-15-5. 47 pisteellä olen läntisessä konferenssissa sijalla seitsemän.

Tämän jälkeen alkoi pieni todella heikko ajanjakso, jolloin jo oletin jääväni pudotuspelijunasta joten tein muutaman tulevaa kautta koskevaa muutosta kokoonpanoon, mutta niin vain arvoissa mitattuna huonommalla joukkueella nousin huikealla runkosarjan lopulla konferenssin kärkeen ja kotietuun pudotuspeleihin. Nyt siis runkosarja ohi ja pudotuspelit edessä. Saldo 47-27-8 ja 102 pistettä siis loppulukemani, runkosarjan loppuun tuli yhdeksän ottelun voittoputki, mutta se katkesi kun hävisin viimeisen ottelun Detroit Red Wingsille. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella vastaan asettuu läntisen konferenssin kahdeksas, Los Angeles Kings.

Tulevalla kokoonpanolla lähden pudotuspeleihin. Parhaasta mahdollisesta puuttuu Rich Peverley, joka palaa parissa viikossa paikalleen ykkösketjun oikeaan laitaan. Tällöin Steve Downie siirtyy omalle paikalleen kolmosen vastaavaan laitaan ja Alexander Frolov katsomon puolelle.

#9 Matt Duchene - #39 Logan Couture - #27 Steve Downie
#92 Gabriel Landeskog - #90 Ryan O'Reilly - #29 Jason Pominville
#11 Jamie McGinn - #25 David Steckel - #24 Alexander Frolov
#52 Colin Greening - #62 Trevor Smith - #20 Radek Dvorak

#67 Karl Alzner - #6 Erik Johnson
#13 Alex Goligoski - #32 Marek Zidlicky
#44 Ryan Wilson - #60 Wade Redden

#1 Semyon Varlamov
#35 Jean-Sebastien Giguere

Katsomon puolella loukkaantuneena #49 Rich Peverley sekä terveinä hyökkääjä, #10 Patrick O'Sullivan, ja puolustaja, #3 Ryan O'Byrne.

Ja vielä runkosarjan top-5 pistepörssini. Neljä ensimmäistä pelasi täyden kauden, viides sai tililleen yhtä vajaa täyden runkosarjan johtuen heti alkukaudesta tulleesta treidistä. Kaikki pisteet hän kyllä teki Coloradon paidassa.

1. Matt Duchene, 36+45 = 81
2. Logan Couture, 26+37 = 63
3. Gabriel Landeskog, 22+31 = 53
4. Ryan O'Reilly, 15+37 = 52
5. Jason Pominville, 26+24 = 50

Pudotuspeleihin siis, ilmeisesti konferenssi ennakkosuosikkina. Katsotaan nyt mitä tulee, Los Angelesin kanssa tuli vedettyä runkosarjassa pelkästään yhden maalin erolla ratkenneita vääntöjä, runkosarjan loppuunkin kaksi.

 

[Ralph]

Colorado Avalanche 2013-14

Pudotuspeleistä tuli floppi, farssi, tai joku sellainen. Hallitseva Stanley Cup -voittaja, Los Angeles Kings, tiputti Coloradon jatkosta heti avauskierroksella voitoin 4-2.

Ottelu läpikäytynä:

Spoileri

Game 1:
Avalanche - Kings 5-3 (1-0, 1-3, 3-0)
- Duchene, Landeskog, Pominville, Steckel & Wilson

Game 2:
Avalanche - Kings 2-4 (0-0, 1-2, 1-2)
- Matt Duchene & Alex Goligoski

Game 3:
Kings - Avalanche 1-2 OT (0-1, 1-0, 0-0, 0-0, 0-1)
- Steve Downie & Ryan O'Reilly

Game 4:
Kings - Avalanche 5-3 (2-0, 1-1, 2-2)
- Logan Couture, Radek Dvorak & Jamie McGinn

Game 5:
Avalanche - Kings 1-2 (0-1, 1-1, 0-0)
- Jamie McGinn

Game 6:
Kings - Avalanche 6-4 (2-1, 1-0, 3-3)
- Logan Couture, Alex Goligoski, Gabriel Landeskog & David Steckel

Pudotuspelien sisäinen top-5 pistepörssini:

1. Matt Duchene, 2+3 = 5
2. Logan Couture, 2+3 = 5
3. Ryan Wilson, 1+4 = 5
4. Alex Goligoski, 2+2 = 4
5. Gabriel Landeskog, 2+2 = 4

Mestaruuteen marssi lopulta Pittsburgh Penguins, Coloradolle ei yhtään palkintoa suotu tällä kertaa. Joukkuetta lähdettiin hieman muuttamaan tulevalle kaudelle, puolustukseen nousi pari omaa kasvattia mukaan ja yhden treidin tein maalivahtiosastolle. Lisäksi muutama uusi pelaaja tuli UFA-markkinoilta.

#9 Matt Duchene - #39 Logan Couture - #26 Blake Wheeler
#92 Gabriel Landeskog - #90 Ryan O'Reilly - #29 Jason Pominville
#11 Jamie McGinn - #49 Rich Peverley - #27 Steve Downie
#34 Daniel Winnik - #25 David Steckel - #20 Colby Armstrong
#10 Patrick O'Sullivan & #7 Erik Christensen

#67 Karl Alzner - #6 Erik Johnson
#13 Alex Goligoski - #46 Stefan Elliott
#44 Ryan Wilson - #5 Duncan Siemens
#2 Dylan Reese

#1 Seymon Varlamov
#32 Niko Hovinen

Ja sitten vielä pelaajaluettelona samat pelaajat, mukana myös iät, overallit ja sopimuksen päättymisvuodet.

#1 Semyon Varlamov (25v) (84) (2014)
#2 Dylan Reese (29v) (76) (2014)
#5 Duncan Siemens (20v) (82) (2016)
#6 Erik Johnson (25v) (90) (2019)
#7 Erik Christensen (29v) (76) (2014)
#9 Matt Duchene (22v) (89) (2014)
#10 Patrick O'Sullivan (28v) (76) (2015)
#11 Jamie McGinn (25v) (78) (2014)
#13 Alex Goligoski (28v) (84) (2016)
#20 Colby Armstrong (30v) (77) (2015)
#25 David Steckel (31v) (76) (2014)
#26 Blake Wheeler (27v) (83) (2015)
#27 Steve Downie (26v) (80) (2014)
#29 Jason Pominville (30v) (85) (2014)
#32 Niko Hovinen (25v) (80) (2014)
#34 Daniel Winnik (28v) (77) (2015)
#39 Logan Couture (24v) (86) (2014)
#44 Ryan Wilson (26v) (77) (2015)
#46 Stefan Elliott (22v) (76) (2014)
#49 Rich Peverley (31v) (81) (2015)
#67 Karl Alzner (25v) (85) (2019)
#90 Ryan O'Reilly (22v) (82) (2017)
#92 Gabriel Landeskog (20v) (86) (2014)

Joukkueen tulevaisuuden rakentamisen kannalta erittäin tärkeät kesät tulossa seuraavaksi. Ensi kesänä kaikkiaan 12 pelaajaa 23:sta pelaajastani tulevat vapaaksi agentiksi, tosin moni rajoitetuksi, mutta kuitenkin. Joukossa on mm. ykköstykkini, ykkössentteri, kakkosketjun laiturit ja maalivahdit.

 

[punasydän]

Kolmas kausi Floridan auringon alla. Tulos ei edelleenkään tyydytä itseä tai seurajohtoa. Kausi lähti loistavasti käyntiin ja ensimmäisen kymmenen ottelun jälkeen kaikki näytti loistavalta. Huberdeau otti paikkansa ykkösen laidalta, Versteegin maalitahti oli Ovechkinin jälkeen parasta liigassa. Kauden edetessä pistetahti hidastui, mutta pudotuspelipaikka näytti varmalta helmikuun puolessa välissä, kunnes Huberdeau joutui sivuun koko loppukaudeksi. Samaan aikaan loppui Versteegin maalitehtailu ja Weiss vajosi pitkään pisteettömään putkeen. Lopulta ratkaisu nähtiin viimeisellä kierroksella, kun Florida Panthers hävisi oman ottelunsa ja samaan aikaan Pittsburgh Penguins voitti omansa ja Floridan pudotuspelipaikka jäi kahden pisteen päähän.

Kaudesta ei jäänyt käteen siis taaskaan juuri mitään. Suomalaisittain ajateltuna tilanne oli kuitenkin hieno. Sean Bergenheim oli jo vakiinnuttanut paikkansa 3-4 -ketjuissa, mutta hänen lisäkseen Sakari Salminen nousi hyvien otteidensa turvin aina kakkosketjuun asti, Siim Liivik pelasi 60 ottelua runkosarjasta, tulokas Rasmus Ristolainen pelasi lähes täyden runkosarjan ja Mikko Kousa taisteli paikkansa puolustuksen kärkikuusikkoon. AHL:ssä Kousa takoi lähes piste/peli -tahdilla ja ison liigan puolella saavutetut 18 pistettä 52 ottelussa olivat vakuuttavaa jälkeä, varsinkin kun Kousa oli Gudbranssonin ohella ainoa tehotilastossa plussan puolella oleva puolustaja.

Spoileri

Versteeg     -      Weiss      -      Huberdeau
82, 31+24=55    76, 17+29=46         63, 14+44=58

Salminen      -      Mueller    -     Upshall
37, 15+7=23     69, 9+20=29          75, 14+9=23

Vanek       -       Matthias    -    Fleischmann
74, 21+27=48    52, 8+17=25          79, 16+34=50

Kopecky      -     Santorelli   -    Bergenheim
77, 3+7=10      79, 10+12=22         64, 7+7=14

Liivik        -        Skille
60, 5+7=12      75, 5+8=13

             Kulikov     -     Phillips
           79, 8+28=36       71, 3+8=11

              Ellerby    -     Ristolainen
          64, 4+20=24        63, 2+19=21

             Kousa        -   Gudbranson
          52, 5+13=18        80, 3+7=10 

             Robak       -    Petrovic
          15, 2+3=5           71, 4+25=25

Draftin anti oli lupaava, vaikkei yhtäkään läheskään valmista NHL-pelaajaa osunut. Kuitenkin 3-4 pelaajaa, joiden voi olettaa nousevan kolmessa vuodessa kolkuttelemaan ykkösjoukkueen portteja. Jo ensimmäisenä kesänä tulokassopimukseen nimensä rustasi Emmanuel Dion (kh, 2. kierros).

Jatkosopimukset:

Huberdeau 3v , 6,0m
Vanek 2v , 4,6m
Fleischmann 3v , 4,2m
Bergenheim 2v , 2,0m
Upshall 2v , 2,0m
Santorelli 3v , 0,9m*
Skille 2v , 0,8m*
Wright 2v , 0,7m*

Kulikov 8v , 5,7m
Ellerby 4v , 5,0m
Petrovic 3v , 3,6m
Robak 1v , 0,8m*

Markström 8v , 5,6m

Kauden aikana kypsytelty päätös uuden ykkössentterin hankkimisesta sai vielä jäädä, kun vapailta markkinoilta ei juurikaan potentiaalisia pelaajia löytynyt. Tulevan kauden aikana haetaan kuitenkin uutta ykkössentteriä, mielelään jo ennen kauden alkua. Weiss - Mueller - Matthias - Santorelli riittää, kunhan vain Vanek ja Huberdeau pysyvät ehjinä, mutta uusi ykkössentteri voisi nostaa joukkueen suoraan pudotuspelijoukkueeksi.

 

[punasydän]

Neljäs kausi Floridan peräsimessä takana ja ensimmäiset pudotuspelit pelattuna. Harjoituskauden aikana nähtiin muutama joukkuetta suuresti muuttava treidi:

Chris Phillips + 2nd pick <---> Vincent Lecavalier
Peter Mueller <---> 1st + 3rd picks Nashville
Pakkiprospecti Carlsson + 3rd pick <---> Brad Stuart

Weiss oli menettänyt luottamuksen ykkössentterin tontillaan ja uusi ykkössentteri oli haussa jo kesällä. Nyt kuitenkin löydettin sitten sopiva vaihtokumppani Tampa Baysta, kun Lecavalier oli joutunut siirtolistalle. Floridan piti pitää jo ennestään täyttä 23 pelaajan miehistöä ylittääkseen palkkakaton, joten "Vinnien" suuri sopimus ei aiheuttanut päänvaivaa. Tampa kaipaili puolustukseensa varmaa peruspuolustajaa ja näin ollen kauppakumppaniksi löytyi Chris Phillips. Tämä taas jätti yhden peruspuolustajan mentävän aukon Panthersin puolustukseen, jota lähdettiin paikkaamaan Brad Stuartilta vaihdossa yhteen kovimmista puolustajalupauksista ja kolmannen kierroksen varausvuoroon. Peter Muellerille ei enää Lecavalierin hankinnan jälkeen löytynyt paikkaa kokoonpanossa, joten mies joutui siirtolistalle. Äkkiä Nashville tarjosikin hänestä sopivaa pakettia yhden ensimmäisen ja yhden kolmannen kierroksen varausvuoron muodossa. Näin joukkue oli valmis lähtemään uuteen kauteen.

Kausi lähti jälleen loistavasti käyntiin ja runkosarjassa taisteltiin kotiedusta ja puolen välin paikkeilla Panthers oli jopa konferenssin toiseksi eniten pisteitä kerännyt joukkue. Sitten tapahtui kuitenkin edelliskausilta tuttu loukkaantumiskierre. Ensin olivat pahimmillaan poissa hyökkäyksestä samaan aikaan Huberdeau, Weiss, Versteeg ja Vanek. Kun heistä Huberdeauta lukuunottamatta muut olivat jo palanneet, alkoi puolustuksesta pudota miehiä. Pahimmillaan samaan aikaan poissa olivat Petrovic, Stuart ja Ristolainen. Syöksykierre oli valmis ja pahimmillaan joukkue sukelsi jo pudotuspeliviivan alapuolelle. Ratkaisu jäikin lopulta viimeiselle kierrokselle, jossa voitto takasi paikan viimeisenä joukkueena pudotuspeleissä.

Pudotuspeleistä ei jäänyt kuitenkaan paljoa muisteltavaa. Alku näytti jo lupaavalle, kun ensimmäisessä ottelussa jatkoaikatappion kärsinyt altavastaaja yllätti vastustajansa New York Islandersin kahdesti peräkkäin. Neljännessä ottelussa kärsitty jatkoaikatappio katkaisi kokemattoman joukkueen selkärangan ja Islanders marssi jatkoon voittamalla kaksi viimeistä ottelu lukemin 6-2 ja 5-2. Pientä lohtua organisaatiolle toi kuitenkin San Antonio Rampagen voittama Calder Cup. Farmijoukkue kaatoi matkallaan Grand Rapid Griffinsin (Detroitin farmi), Milwaukee Admiralsin (Nashville) sekä Abbotsford Heatin (Calgary). Finaalissa kaatui Providence Bruins (Boston). Suuria yksilöitä Calder Cup ei kuitenkaan nostanut, vaan enemmänkin joukkue tuhosi vastustajiaan kolmen ketjun tasaisella pistetehtailulla nelosen keskittyessä nollaamaan vastustajia.

Kauden tilastot:

Spoileri

Versteeg     -    Lecavalier   -      Huberdeau
72, 18+28=46    82, 28+32=60         44, 16+28=44

Vanek        -       Weiss     -     Upshall
46, 14+19=33    75, 24+30=54         82, 20+17=37

Salminen     -     Matthias    -    Fleischmann
53, 11+9=20     82, 10+13=23         82, 14+39=53

Hunter       -    Santorelli   -    Bergenheim
77, 7+5=12      82, 5+12=17           79, 9+6=15

Liivik       -        Skille
24, 1+1=2        55, 9+5=14

             Kulikov     -     Petrovic
           77, 9+28=37       70, 0+35=35

              Ellerby    -     Ristolainen
          82, 6+29=35        65, 4+22=26

             Stuart      -   Gudbranson
          64, 1+15=16        78, 2+6=8 

             Robak       -      Kousa
          33, 3+4=7           20, 2+2=4

Draftista ei löytynyt taaskaan yhtäkään suoran sopimuksen tasolla olevaa pelaajaa. Vanhoista varauksista sen sijaan löytyi useampia signattavia. Lähinnä heistä, joiden varaus oli menossa vanhaksi. Oldrich Roszival (kh, 1. kierros 2014), Pär Persson (vlh, 1. kierros 2014), Henrik Erixon (kh, 2. kierros 2014), Walter Dwyer (vlh, 2. kierros 2014), Valeri Tyutin (p, 2. kierros 2014), Aaron Ekblad (p, 4. kierros 2014).

Jatkosopimukset:

Versteeg 4v , 3,9m
Salminen 2v , 0,8m *
Trocheck 1v , 0,8m *
Czarnik 1v , 0,7m *

Gudbransson 1v , 2,1m
Kousa 1v , 0,8m *
Robak 2v , 0,7m *
McFadden 2v , 0,6m *

Koskinen 2v , 1,1m
Lundström 2v , 0,6m *

Vapailta markkinoilta haettiin kovuutta alempiin ketjuihin ja ykkösvaihtoehto Brandon Prust tarttui täkyyn ja näin ollen edelliskaudella 20 pistettä ja yli 150 jäähyminuuttia kerännyt Prust rouhii tulevalla kaudella Panthersin paidassa 1,5 miljoonan dollarin vuosipalkalla.

 

[pullopoika]

Kausi 14-15 takana Edmonton Oilersin peräsimessä. Kausi lähti aika mollivoittoisesti käyntiin, mutta kuitenkin n. 15 ottelun jälkeen alkoi tapahtua ja kausi olikin lähestulkoon ylämäkeä, aina pleijareihin asti. Konferenssin kärkikahinoista pääsin play-offsit starttaamaan ja itseluottamus oli korkealla vaikka vastaan tulikin viime kauden Stanley Cup -voittaja (!!) Columbus Blue Jackets. Ensimmäisessä ottelussa tuli sitten sen verran takapakkia, että saatiin ykköspyssy Eberle ja ykkösparin pakki Whitney saikun puolelle. Lopulta taivuttiin jo ensimmäisellä kierroksella otteluvoitoin 4-3. Play-offsien paras pistemies tehoin 6+1 Taylor Hall.

Kauden alulla/offseasonin aikoihin tuli tehtyä yksi treidi;

S. Gagner + Montreal 2nd rd 2015 <-> P. Stastny

ja vapailta markkinoilta isot kalat uivat parempiin verkkoihin, mutta roolipelaajan tontille nappasin Roope Talajan (79 ovr) ja nostin farmista kovasti kehittyneen, huiman 99 laukausvoiman (97/84 wrist) ja 87 tarkkuuden omaavan 21 vuotiaan Kyler Nixonin.

Pääasiassa pitkin kautta kokoonpano näytti tältä

Hall ---- Stastny -- Eberle
59 25+19 82 23+44 --- 78 29+59

Whitney - Subban
76 9+32 --- 68 4+16

Pääjärvi - Nugent-Hopkins - Yakupov
46 14+17 ------ 74 28+28 --------- 68 9+6

Schultz - Nixon
82 4+17 -- 78 7+17

Talaja --- Horcoff - Hemsky
78 17+21 -- 59 10+9 -- 81 8+35

Peckham - Smid
51 3+9 ---- 70 2+9

Hartikainen - Lander - Kopecky
56 3+9 -------- 81 3+7 --- 82 8+10

R. Ullberg
64gp 34w/91,3%

Kauden suurimmat ja positiivisimmat yllättäjät olivat suomalaiset Talaja ja Ullberg, jotka molemmat tahkosivat todella hyvät kaudet, varsinkin Ullbergiin olen äärimmäisen positiivisesti yllättynyt. Miehen overall nousi 77 -> 82 yhdessä kaudessa ja keltaisia tähtiä on 3½, joten kehitystä saattaa vielä tapahtua. Talajalla ei taitojen kannalta kehitystä tullut, mutta 39 pistettä kolmoskentästä on oikein hyvin. Tietysti Eberlen 88 pistettä saa myös pienen hymyn suulle. Farmissa taasen Rajala on kehittynyt kivasti ja on nyt 78 ovr. Pitää kattoa jos antaa vähän vastuuta Yakupovin tilalla ykkösmiehistössä ensi kaudella.

Sitten taas negaa, Nail Yakupov. Mies ei tunnu kehittyvän millään ja taidankin nyt offseasonilla laittaa treidinappulaksi kun on vielä vähän arvoa jäljellä. Kuitenkin ovr vasta 68 ja kaksi kautta nyt häntä olen peluuttanut suht aktiivisesti kakkoskentässä. Ja tietysti harmittaa, että kokoajan on muutama tärkeä jätkä telakalla.

Drafteistakaan ei oikein tunnu tarttuvan ketään, eikä tunnu edes olevan tarjolla mitään ihmeellistä. No, ehkä ensi kaudella. Katellaan lisää myöhemmin kun saadaan kausi startattua.

 

[Letangi]

kuinka paljon simuloitte pelejä vai tahkootteko kaikki pelit itse pelaten? Ite kans alottelemassa managerointia kun tuli yoi NHL 13 hommattua. Mitä vaikeustasoja löytyy käyttäjiltä?

 

[adetti]

Hei!

Buffalo Sabresilla aloitettiin Be a Gm, ja alku ei ainakaan omiin silmiin ole ollut kovin kummoinen. 6-10-2 ovat tilastot alkukaudesta, ja tuolla ei pitkälle mennä. Loukkaantumisia on vain niin paljon koko ajan, että varmaankin ensimmäinen peli oli sellainen jossa ollaan päästy pelaamaan parhaimailla mahdollisella.

Treidi kävi tuossa heti alussa Ducksien kanssa. Kun kaksi suomalaista konkaria tuli Sabresiin Koivu + Selänne vaihdossa Hecht + farmijyrä + 2 kierroksen varaus. Myöhemmin kuitenkin Koivun loukkaannuttua pidemmäksi aikaa, tuli vaihdettua hänet ja ykköskierroksen varaus Detroitin kanssa. Sieltä tuli Pulkkinen + 2 kierroksen varaus. Suomalaisiin luotetaan, kun Sabresissa pelaa Leino ja Selänne, sekä Rochesterissa Armia ja Pulkkinen.

Ketjut:

Selänne - Leino - Pominville
Gerbe - Adam - Stafford
Pulkkinen - Ott - Foligno
Scott - McCormick - Kaleta

Regehr - Ehrhoff
Leopold - Sekera
Sulzer - Pardy

Uskokaa tai älkää, mutta loukkaantumislista on seuraava: Hodgson, Vanek, Ennis ja Myers!

 

[Jesyy]

kuinka paljon simuloitte pelejä vai tahkootteko kaikki pelit itse pelaten? Ite kans alottelemassa managerointia kun tuli yoi NHL 13 hommattua. Mitä vaikeustasoja löytyy käyttäjiltä?

Itse tykkään pelailla kaikki NHL-joukkueen matsit. Suurin osa managereista taitaa kuitenkin olla enemmän simuloimalla mukana.

Sitten itse asiaan. Runkosarjaa on jäljellä 7 ottelua, Predators on sijalla 7. PO-paikka näyttää suhteellisen selvältä, mutta lepsuiluun ei silti ole varaa.

Siirtorajalla tein yhden kaupan, jolla pyrin turvaamaan seuran tulevaisuutta:

Max Görtz + Michael Latta + Nick Spaling <----> Ryan Murray + Nick Holden (CBJ)

Lupaava Murray irtosi mielestäni suhteellisen halvalla. Kaupan päälle saatiin Milwaukeen puolustusta vahvistava Holden.

Seuraavaa raporttia runkosarjan tai kauden jälkeen.

 

[Jesyy]

Runkosarja sitten ohi, puolivälierissä vastaan luistelee St.Louis Blues. Varmasti jännittävä sarja tiedossa, runkosarjapeleissä Bluesia vastaan nähtiin paljon loukkaantumisia puolin ja toisin, joten motivaatiota tuskin tarvitsee hakea.

Runkosarjassa sijoitus oli lopulta Lännen viides. Voittoja tilille tuli 45, tappioita 28 ja jatkoaikatappioita 9. Pisteitä pussiin kerättiin 99. Ylivoima oli liigan parasta, YV päättyi Predatorsin maalituuletuksiin 25,5% tehokkuudella. Tähän osansa kuitenkin tehnee se, ettei YV:lle päästy kauden aikana kuin 94 kertaa!

Loppukierroksilla tuli vielä jobinpostia, kun kauden parhaan Predators-maalintekijän tittelin 31 täysosumalla lunastanut Patric Hörnqvist loukkaantui 8 viikoksi ja tärkeä alivoimapelaaja Matthew Halischuk 3 viikoksi.

Ketjut pisteineen:

Patric Hörnqvist (81, 31+25) - David Legwand (82, 23+39) - Martin Erat (82, 27+26)
Sergei Kostitsyn (82, 14+25) - Mike Fisher (78, 20+24) - Andrei Kostitsyn (82, 27+26)
Craig Smith (82, 9+7) - Paul Gaustad (82, 8+5) - Colin Wilson (82, 15+10)
Matthew Halischuk (81, 5+3) - Chris Mueller (19, 2+1) - Brandon Yip (82, 2+1)

Shea Weber (75, 14+43) - Cam Barker (57, 5+21)
Jonathan Blum (75, 9+23) - Scott Hannan (80, 8+22)
Kevin Klein (74, 4+7) - Hal Gill (82, 0+11)

Lisäksi Preds-paidassa esiintyivät seuraavat pelaajat: (ei poistreidattuja)
Ryan Ellis (23, 1+7), Brian McGrattan (21, 0+2, 32 jäähymin), Mattias Ekholm (7, 0+2), Gabriel Bourque (1, 0+0)

Maalivahdit:
Pekka Rinne (65, 2,11 , 89,75%, 35voittoa)
Jose Theodore (32, 2,39 , 90,55%, 18voittoa)*
Chris Mason (3, 2,31 , 88,89%, 2voittoa)

*Floridan tilastot huomioitu

Sitten vielä koko liigan tilastokärkiä, laitan vaikka TOP5:sen.

Maalipörssi:
1. Alex Ovechkin 50
2. Daniel Sedin 44
3. Claude Giroux 43
4. Rick Nash 43
5. Evgeni Malkin 38

Syöttöpörssi:
1. Nicklas Backstrom 62
2. Henrik Sedin 58
3. Joe Thornton 57
4. Brad Rickhards 56
5. Ryan Getzlaf 54

Pistepörssi:
1. Giroux 43+50=93
2. D. Sedin 44+48=92
3. Ovechkin 50+38=88
4. H. Sedin 27+58=85
5. Richards 26+56=82

Lisäksi +/- tilaston voiton jakoivat Erik Cole ja Scott Hartnell lukemalla +36, jäähypörssin vei Matt Carkner 237 minuutilla, pakkien pistepörssin vei Shea Weber 57 pojolla. Lähes varmasti parhaana veskarina kunnostautui Jimmy Howard (93,83%, 1,78 ja 32 voittoa).

Tästä lähdetään sitten St.Louisin kaatoon! Lisää tulee Pre-seasonin aikana.

Jos yksittäisten pelaajien/joukkueiden tilastot kiinnostavat, vastailen kysymyksiin mielelläni.

 

[Ralph]

Colorado Avalanche 2013-14

Ensimmäinen neljäsosa eli 20 ottelua pelattu toisesta kaudesta. Kauden alku ollut ihan hyvä, 20 voitto ja 20 tappiota saldolla 10-8-2 eli pisteitä 22, sijoitus konferenssissa seitsemäs. Kokoonpano on elänyt kauheasti, sillä on ollut vaikeaa löytää toimivia ketjukokonaisuuksia. Lähes puolet maaleista on tehnyt yksi kaksikko ykköskentässä, joka on ainoa kaksikko joka on pelannutkin koko alkukauden samassa ketjussa. Nyt, 21. ottelu edessä ja kokoonpanoni on:

#9 Matt Duchene - #39 Logan Couture - #49 Rich Peverey
#92 Gabriel Landeskog - #7 Erik Christensen - #29 Jason Pominville
#11 Jamie McGinn - #90 Ryan O'Reilly - #26 Blake Wheeler
#34 Daniel Winnik - #25 David Steckel - #27 Steve Downie
#10 Patrick O'Sullivan & #20 Colby Armstrong

#13 Alex Goligoski - #6 Erik Johnson
#67 Karl Alzner - #5 Duncan Siemens
#44 Ryan Wilson - #46 Stefan Elliott
#2 Dylan Reese

#32 Niko Hovinen
#1 Semyon Varlamov

Alkukauden top-5 pistepörssini, joka kertoo kuinka yksi kaksikko jaksaa tehdä tehopisteitä kun muut ovat heikossa iskussa.

1. Matt Duchene, 20+4 = 24
2. Logan Couture, 5+16 = 21
3. Ryan O'Reilly, 4+7 = 11
4. Gabriel Landeskog, 4+6 = 10
5. Alex Goligoski, 2+8 = 10

 

[Jesyy]

Noniin! Eka kausi Predatorsin peräsimessä päättyi lopulta putoamiseen toisella PO kieroksella San Josea vastaan suoraan voitoin 4-0.

Avauskierroksella vastaan luisteli runkosarjan neljänneksi sijoittunut St.Louis, jonka Predators kampesi tieltään voitoin 1-4. Sarja oli värikäs, esim. avausottelu päättyi Bluesille 7-4 minun johdettuani jo 0-3. Sitten Pekka pisti imuvaihteen päälle ja kohta oltiin tasatilanteessa. Menin heti 3-4 johtoon, mutta Rinne jatkoi seulomistaan. Veskarinvaihtokin tuli mieleen liian myöhään. Tämän jälkeen voitinkin 4 kertaa peräkkäin.

San Josea vastaan avausmatsissa mentiin toiseen jatkoerään nollilla, kunnes Marleu pääsi iskemään kiekon Rinteen taakse. Toisessa pelissä nousin 3-0 tappioasemasta tasoihin, kunnes Moore niittasi neljännen kiekon Rinteen taakse. Tästä ei enää toivuttu. Kolmannessa pelissä San Josen maalilla torjunut Miikka Kiprusoff oli muuri ja ottelu päättyi 3-0 Sharkseille.
Neljäs peli eteni jatkoajalle 2-2 lukemissa, kunnes kukapa muu, kuin Joe Thornton niittasi ratkaisumalin. Kausi ohi.

Stanley Cupiin jyräsi lopulta hieman yllättäen Toronto Maple Leafs.

Drafteista joukkueeseen ei tarttunut mitään ihmeellistä. Nuoret pelaajat olivat kuitenkin kehittyneet ihan hyvin ja mm. Ryan Murray ja Teemu Laakso tulevat ottamaan paikkansa vakiokokoonpanosta alkavalla kaudella.

Ketjuja olen suunnitellut näin:

Patric Hörnqvist 82 - David Legwand 83 - Martin Erat 83
Jan Mursak 82 - Craig Smith 82 - Sergei Kostitsyn 80
Matthew Halischuk 78 - Mike Fisher 81 - Colin Wilson 79

Nelosketjussa Gabriel Bourque, Juuso Puustinen, Brandon Yip (74), Mikhail Grigorenko (70) ja Brian McGrattan (66) taistelevat Paul Gaustadin laituripaikoista. Mahdollisesti myös hankin vapaan pelaajan tähän.

Shea Weber 92 - Cam Barker 82
Jonathan Blum 84 - Scott Hannan 82
Teemu Laakso 80 - Ryan Murray 80

YV:llä muuten kaksi eka ketjua/pakkiparia, mutta Murray hyppää Hannanin paikalle viivaan.

Maalissa Rinne (87) [laski muuten yllättävästi], luukulla Theodore (78).

Jatkosopimuksia sorvattiin Craig Smithin (3v), Jani Lajusen (1v), Juuso Puustisen (1v) ja muutaman farmipelaajan kanssa. Lisäksi kuitattiin St.Louisin, Detroitin ja Coloradon Offersheetit Bourquesta, Halischukista ja Salomäestä.

A. Kostitsyn hylkäsi sopimustarjouksen, joten hankin kakkosketjuun hänen paikalleen Jan Mursakin Detroitista treidillä. Autokaupunkiin matkasivat pakkilupaus Mattias Ekholm ja kokenut pakki Hal Gill, jolle olisi Nashvillessä jäänyt 7. pakin rooli.

Suht' tyytyväinen olen joukkueeseen. Nyt vain miettimään tuota nelosketjua ja simuloimaan kohti tulevaa harjoituskautta!

 

[punasydän]

Viides kausi Floridassa ja taaperrus jatkuu. Jos edellisillä kausilla homma oli lähtenyt mallikkaasti, mutta päättynyt pannukakkuun, oli tilanne kuluneella kaudella lähes päinvastainen. Ensimmäisestä kymmenestä ottelusta tilille napsahti ainoastaan yksi voitto ja paikka liigan jumbosijalla oli taattu. Vastakohta kausi osui myös Huberdeaulle, edellisillä kausilla loistava alku, loukkaantuminen ja vaikeuksia. Tällä kertaa Huberdeau aloitti kauden surkeasti, loukkaantui neljännessä ottelussa keräämättä siihen mennessä pistettäkään ja ollen viisi pykälää pakkasen puolella tehotilastossa. Loukkaantumisen jälkeen oli loistava, mutta kauden loppuun hyytyi taas hieman. Loppukaudesta joukkue otti hienon spurtin ja nousi taistelemaan pudotuspelipaikasta, mutta loppukiri ei aivan riittänyt ja oli tyytyminen kymmenenteen sijaan kolme pistettä pudotuspelipaikasta, vaikka pahimmillaan eroa oli 11 pistettä.

Yksi kauden suuri mysteeri oli Sean Bergenheim, joka sai jokaisen ketjunsa tason laskemaan katastrofaalisesti. Kolmenkymmenen pelin jälkeen pisteitä oli kasassa 4+0 ja tehotilastossa karut lukemat -19. Tasaisella tahdilla kauden lopussa -50 olisi mennyt rikki ja Bergenheim joutui siirtolistalle. Hetken vatvomisen jälkeen saatiin aikaan seuraava treidi:

Bergenheim + 3rd pick <---> Columbus Blue Jackets 1st pick

Blue Jackets ehdotti treidiä 2. kierroksen varausvuoro Bergenheim ja vastatarjous tuotti tulosta. Floridalla kävi tässä treidissä loistava tuuri, sillä Columbus vajosi sillä hetkellä olleelta 7. sijalta aina konferenssinsa viimeiseksi ja koko tapahtuman ensimmäinen vuoro tuli Floridaan! Waiverseista poimittiin kauden aikana Stanislav Galiev sekä Tim Bozon.

Kauden tilastot:

Spoileri

Versteeg     -    Lecavalier   -      Huberdeau
79, 20+23=43    82, 22+32=54         50, 12+26=38

Vanek        -      Weiss      -     Upshall
63, 23+22=45    74, 23+24=47         73, 13+24=37

Salminen     -     Matthias    -    Fleischmann
81, 12+10=20    78, 14+18=32         75, 8+15=23

Prust         -    Santorelli   -     Liivik
82, 7+7=14        82, 5+12=17          53, 4+6=10

Lasu          -       Dion
68, 2+10=12       4, 2+4=6

              Kulikov     -      Stuart
           82, 8+30=38       72, 3+7=10

              Ellerby    -     Ristolainen
           71, 9+26=35        82, 6+27=33

            Petrovic      -   Gudbranson
          62, 2+11=13        82, 3+8=11 

             Kousa      
          41, 0+11=11

Kauden jälkeen Vincent Lecavalier sekä Brad Stuart ilmoittivat lopettavansa. Etenkin Lecavalierin lopettamispäätös tuli puskista ja osui todella pahasti, sillä Lecavalierille oltiin varattu paikka ykkösen keskeltä vielä ainakin yhdeksi kaudeksi. Nyt paikkaan joutuu Emmanuel Dion, toisen kierroksen varaus toissakesältä, joka mätti 55 maalia edelliskaudella AHL:ssä voittaen sekä sarjan piste- että maalipörssin. Draftista saatiin ykkösvaraukseksi Scuderi, joka noussee toisella kaudellaan NHL:n puolelle. Myös muutama muu vanha varaus kiinnitettiin: Karel Hock (vlh, 1. kierros 2015), Sami Tuppurainen (vlh, 1. kierros 2015), Vladimir Mironov (p, 1. kierros 2015).

Jatkosopimuksia seuraavasti:

Weiss 1v , 3,7m
Czarnik 1v , 0,7m *
Trochek 2v , 0,6m *
Vanek 2v , 4,9m
Upshall 1v , 2,0m
Prust 1v , 1,5m
Bozon 1v , 0,8m *
Lasu 1v , 0,7m *
Liivik 1v , 0,6m *
Galiev 5v , 4,2m

Ristolainen 8v , 4,5m
Gudbransson 8v , 5,7m
Kousa 1v , 0,7m *

Organisaation puolustus laitettiin kertaheitolla kuntoon Ristolaisen ja Gudbranssonin kahdeksan vuoden sopimusten myötä. Vapailta markkinoilta lähdettiin taistelemaan yhdestä ykkösketjun pelaajasta sekä stay-at-home -puolustajasta. Molemmat saatiin, ykkösen laidalle löytyi Corey Perry kahden vuoden ja seitsemän miljoonan sopimuksella sekä Adam McQuaid kahden vuoden ja kolmen miljoonan dollarin sopimuksella.

 

[Seppochu]

Carolina Hurricanesilla mennään, kausi 17-18 menossa. Joukkue tällainen:

Skinner 86 - Seguin 86 - Kessel 88
Seabrook 85 - Pitkänen 84

Pesonen 79 - Staal 85 - Zlobin 79*
Vatanen 84 - Falk 82

Joensuu 77 - Tlusty 82 - Ikonen 68
Ristolainen 82 - Sauer 81

Virtanen 70 - Ruutu 81 - Bozak 79

Jarry 85
Kuusela 77

Tilillä on jo kaksi sc-voittoa+yhdet itäisen konfferenssin finaalit. Hurricanesilla menty koko aika.

Joukkuetta vaivannut ikävät loukkaantumiset. Parhaat pistemiehet olivat Skinner 63 41+39=80 ja Kessel 71 29+40=69. Myös Tlusty oli oivassa vireessä ennen loukkaantumistaan, 42 26+17=43. Yhtäkään pörssiä ei voitettu, mutta materiaalin leveydestä voi olla ylpeä. Yli 25 maalin pääsi 5 pelaajaa, Semin (Zlobinin paikalla ennen loukkaantumista), Skinner,Kessel,Tlusty ja Pesonen.

Runkosarja päättyi recordiin 52-16-14, jolla irtosi myös runkosarjan voitto. Takana ensimmäinen playoff-kierros, josta irtosi voitto oman divisioonan joukkueesta Tampa Bay Lightningsista voitoin 4-3. Tällä hetkellä taotaan sarjaa New York Rangersin kanssa, sarja on 2-2.

 

[punasydän]

Kausi kuusi @ Florida ja valoa tunnelin päässä. Viime kauden tapaan kauden alku oli vaikea ja niukat maalin tappiot seurasivat toisiaan. Käännekohdaksi muodostui tavoista poiketen jo alkukaudella tehdyt suuret muutokset ketjuihin. Shawn Matthias otti harjoituskaudella hyvillä otteillaan paikan ykkösen keskeltä, mutta kauden alussa homma ei toiminut tippaakaan ja edelliskaudella AHL:n piste- ja maalipörssit (maalipörssi 18 maalin erolla seuraavaan) voittanut Emmanuel Dion nostettiin ykkösen keskelle Huberdeaun ja Perryn kanssa. Scottie Upshall pelasi loistavasti kolmosessa, mutta kakkosessa Vanek - Weiss - Galiev -ketju keskittyi lähinnä miinusten keräämiseen, joten Vanek putosi kolmoseen ja Upshall nousi kakkosketjuun. Tästä alkoi nousukiito, joka kesti aina runkosarjan lopulle asti. Treidejä ei kauden aikana tehty, mutta waiversista napattiin Markus Granlund sekä Theo Peckham ja samaa reittiä pitkin joukkueesta napattiin pois pahasti flopannut Adam McQuaid. Viimeisestä kahdestakymmenestä ottelusta 16 voittoa ja peli oli hyvällä mallilla.

Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella vastaan asettui Carolina Hurricanes. Runkosarjan lopussa maaleja roppakaupalla mättänyt Panthers olikin ongelmissa maalinteon kanssa sarjan alussa. Ensimmäisen ottelun joukkue hävisi 0-1 ja toisessakin ottelussa kahden erän jälkeen tilanne oli sama. Kolmannessa erässä Weiss herätti joukkueen taistelemaan maalillaan ja perässä Dion sekä Kousa iskivät joukkueelle avausvoiton. Myös seuraavat kaksi ottelua menivät Panthersille ja viidenteen otteluun joukkue tuli katkaisemaan ottelun, mutta toisin kävi. Carolina löi ensimmäiseen erään taululle 5-0 -johdon ja loppu oli kosmetiikkaa. Myös seuraavan ottelun vei Hurricanes ja 7. ottelu oli edessä. Viimeinen ottelu eteni 0-0 -tilanteessa aina toiseen jatkoerään, jossa Huberdeau iski seuran toisen kerran historiassa pudotuspelien toiselle kierrokselle. Toisella kierroksella Montreal Canadiensia vastaan käyty sarja eteni niinikään seitsemänteen otteluun, kun joukkueet ottivat voittoja vuorotellen siihen asti. Viimeisen ottelun ratkaisijaksi nousi jälleen Huberdeau, joka iski ratkaisuottelussa huikeat tehot 2+2 ja Florida voitti ottelun 6-3 ja eteni konferenssifinaaleihin. Konferenssifinaaleissa joukkueen eväät olivat jo syöty, kun Toronto Maple Leafs jyräsi Stanley Cup -finaaleihin voitoin 4-0. Panthers onnistui koko sarjan aikana ainoastaan kolme kertaa maalinteossa, joten putoamisen syitä ei tarvinnut kaukaa hakea.

Kauden positiiviset yllättäjät löytyivät suomalaisista ja nuorista. Emmanuel Dion nakutti 59 ottelussa 46 pistettä ollen paras pistemies tulokkaista vajaasta kaudesta huolimatta. Kuitenkaan vuoden tulokkaan pystiä ei saatu ensimmäistä kertaa Panthersin organisaatioon, sillä palkinto meni Dallasin maalilla loistaneelle Jack Campbellille, jonka nousu isoon liigaan vei yllättävänkin kauan aikaa ja vasta nyt hän pääsi pelaamaan. Siim Liivik oli jo viidettä kautta mukana farmin ja NHL-miehistön välissä roikkuvana pelaajana, jolle loukkaantumisten vuoksi oli siunaantunut ennen kautta jo 152 ottelua Floridan paidassa. Jälleen hän lähti kauteen farmista, mutta nousi loukkaantumisten takia kokoonpanoon loppukaudesta ja oli loistava omassa nelosketjun roolissaan. Myös Mikko Kousa roikkui edelliset viisi kautta organisaatiossa saaden tililleen 135 ottelua. Kolmella edelliskaudella jokaisella noussut loppukaudeksi NHL-miehistöön ja ohittanut nokkimisjärjestyksessä kokeneempia ja "kovempia" pelimiehiä. Sekä Kousalle että Liivikille on varattu tulevalle kaudelle paikka suoraan kokoonpanosta.

Kauden tilastot:

Spoileri

Huberdeau      -       Dion      -      Perry
75, 22+37=59    59, 23+23=46         82, 20+44=64

Galiev         -      Weiss      -     Upshall
82, 15+33=48    82, 21+34=55         76, 14+13=27

Vanek          -     Matthias    -    Fleischmann
82, 25+26=51    81, 11+13=23         79, 11+18=29

Prust          -    Santorelli   -    Versteeg
81, 4+4=8        51, 7+10=17           82, 7+14=21

Lasu           -       Liivik
24, 1+3=4        38, 6+3=9

              Kulikov     -      Ellerby
           82, 5+22=27        82, 10+27=37

              Petrovic    -     Ristolainen
           74, 3+19=22        70, 4+24=27

              Kousa       -    Gudbransson
           42, 7+8=15          79, 2+15=17 

             Robak        -      Peckham      
            9, 0+1=1            11, 0+1=1

Draftista ei löytynyt yhtään superlupausta ja NHL-kokoonpanon paikka on tulevaisuudessakin kiven alla suurimmalla osalla. Edelliskausien varauksista ainoastaan Geoffrey Scuderi, edelliskesän koko varaustilaisuuden ykkösnimi teki tulokassopimuksen ja ottanee paikan isossa liigassa.

Jatkosopimuksia seuraavasti:

Huberdeau 7v , 10,0m
Weiss 1v , 3,7m
Upshall 1v , 2,0m
Ma. Granlund 4v , 2,0m
Bozon 1v , 1,8m
Santorelli 2v , 0,9m
Lazar 2v , 0,8m *
Liivik 3v , 0,6m

Petrovic 4v , 5,0m
Kousa 2v , 0,8m

Kohtalainen joukkopako siis joukkueesta. Matthiaksen kausi oli paha pettymys, toiveissa oli ykkösketjun sentterin paikka ja ~50 pistettä, mutta menetti paikkansa ja loppukausi kolmosen keskellä tuotti ainoastaan reilut 20 pinnaa ja palkkpyyntö lähenteli neljää miljoonaa, joten Matthias saa etsiä työnantajaa muualta. Fleischmannin palkkapyyntö olisi mahtunut nipinnapin joukkueen sisäiseen cappiin, mutta Fleischmannille ei ole tilaa joukkueessa nuorison ottaessa paikkansa joukkueesta. Myös Prust, Sakari Salminen, Robak ja kakkosvahti Mikko Koskinen lähtivät edelliskauden NHL-miehistöstä.

Vapailta markkinoilta koitettiin haalia kärkisentteriä, mutta kukaan tavoitelluista ei tarttunut tarjoukseen ja kauteen lähdetään sentterinelikolla Dion - Weiss - Granlund - Santorelli. Puolustukseen hankittiin Mark Fistric ja farmiin hankittiin Zach Mitchell (ol), Joey Leach (p), Tomas Hertl (kh) ja Tyler Wotherspoon (p).

 

[punasydän]

Seitsemäs kausi Floridassa ja nousukunto jatkuu! Ensimmäistä kertaa seitsemään kauteen joukkue pelasi kauden läpi ilman suurempia notkahduksia missään vaiheessa kautta. Runkosarjassa sijoitukset vaihtelivat konferenssin toisen ja kuudennen sijan välillä. Kolmeen otteeseen oli mahdollisuus ottaa paikka konferenssin kärkipaikalta, mutta jokaisella kerralla ratkaisevasta ottelusta alkoi pienehkö tappioputki ja ykkössija jäi haaveeksi. Lopulta pudotuspeleihin lähdettiin neljänneltä sijalta. Alkukauden ainoa treidi nähtiin heti harjoituskauden jälkeen. Joukkueesta puuttui kokoa ja maalinedustan pelaaja, kun taas Kris Versteeg jatkoi edelliskauden aneemisia otteitaan ja oli vajoamassa jo kokoonpanon ulkopuolelle kokonaan. Philadelphiassa Scott Hartnell oli ajautunut siirtolistalle ja pelaajat vaihtoivat päittäin paikkaa.

Siirtotakarajalla nähtiin taas siirtoja:

Sami Tuppurainen + Walter Dwyer + Vincent Trocheck <---> Nail Yakupov
Tim Bozon <---> Taylor Baier + 1st pick + 5th pick

Ensimmäisessä treidissä Floridasta lähti ensimmäisen kierroksen varaus muutaman kesän takaa, Sami Tuppurainen, joka oli tehnyt NHL-debyyttinsä edelliskaudella ja tällä kaudella haastanut paikasta kokoonpanossa, sekä mukaan kaksi lupaavaa pelaajaa vaihdossa Yakupoviin, joka oli juuttunut farmiin. Farmissa Yakupov pelasi myös kauden loppuun, mutta tulevalle kaudella paikka kakkosketjussa on lähes varma. Toisessa treidissä sitten kakkosketjuun soviteltu, mutta tasoltaan lopulta riittämätön Bozon vaihtui varausvuoroihin sekä AHL-tason lupaukseen.

Pudotuspeleissä New York Rangers jäi ensimmäisellä kierroksella jalkoihin, vaikka onnistuikin avausottelun voittamaan lukemin 4-1. Sen jälkeen alkoi kuitenkin Floridan show ja seuraavat neljä ottelua menivätkin miamilaisille. Seuraavaksi vastaan asettui edelliskaudella konferenssifinaaleissa Panthersin tylysti 4-0 otteluvoitoin pudottanut Toronto Maple Leafs. Myös tällä kertaa Toronto otti vahvan alun ja näytti painelevan jo ratkaisevan tuntuiseen johtoon voitettuaan sarjan kaksi ensimmäistä ottelua. Panthers piti kuitenkin pintansa ja otti seuraavat neljä voittoa omiin nimiin ja eteni toisena vuonna peräkkäin konferenssifinaaliin. Jos edelliskaudella tuli noutaja suoraan neljässä ottelussa, tällä kaudella tilanne näytti olevan aivan eri. Kaksi ensimmäistä ottelua New York Islandersia vastaan oli Panthersin juhlaa. Kaksi voittoa maalierolla 9-0. Takista aukesi yksi nappi liikaa ja Isles vei nimiinsä kolme seuraavaa ottelua. Florida kasasi kuitenkin itsensä ja rivinsä ja taisteli kuudennesta ottelusta voiton ja venytti ratkaisun seitsemänteen otteluun ja toiseen jatkoerään. Lopulta pudotuspelien pistepörssin valtias John Tavares ratkaisi sarjan Islesin eduksi. Katkeraan tappioon päättyi jälleen kerran Panthersin kausi.

Ikävästä lopusta huolimatta kaudesta jäi paljon positiivista käteen. Suurimpana tietysti Jonathan Huberdeaun ensimmäinen menettämättä otteluakaan ja heti tilille napsahti pistepörssin voitto ja Hart Trophy. Emmanuel Dion ei pystynyt pitämään paikkaansa ykkösen keskellä, vaan tilalle nousi kolmosen keskellä alkukauden loistanut Markus Granlund, joka niinikään iski muikeat tehot 19+40=59 kauden aikana. Dion heräsi ilmiliekkeihin, kun Kulikovin ja Kousan loukkantumisten aikana hänet heitettiin ykkösylivoiman viivamieheksi. Se paikka myös jäi Dionille, sillä kauden aikana hän tykitti viivalta 16 ylivoimamaalia. San Antonio Rampage vei Calder Cupin nimiinsä jo toisen kerran muutamaan kauteen.

Kauden tilastot:

Spoileri

Huberdeau      -     Granlund    -      Perry
82, 30+56=86      82, 19+40=59         82, 28+34=62

Galiev         -      Weiss      -     Vanek
82, 25+34=59      82, 26+35=61         73, 22+28=50

Hartnell       -        Dion     -       Scuderi
82, 25+26=51      81, 11+13=23         79, 11+18=29

Liivik         -    Santorelli   -    Upshall
81, 4+4=8         51, 7+10=17           82, 7+14=21

Hertl          -       
43, 3+5=8        

              Kulikov     -      Ellerby
           42, 4+20=24        73, 4+29=33

              Petrovic    -     Ristolainen
           74, 3+19=22        66, 1+10=11

              Kousa       -    Gudbransson
           73, 10+16=26          72, 1+15=16 

             Fistric      -      Gorges
            82, 3+13=16          37, 0+2=2

Kauden jälkeen Stephen Weiss ilmoitti ripustavansa hokkarit naulaan. Kaikkiaan mies vietti 18 kautta Florida Panthersin organisaatiossa pelaten 1190 ottelua, joissa tehot 229+470=769. Kyseessä on siis eniten otteluita seurassa pelannut, eniten maaleja, syöttöjä ja pisteitä tehnyt pelaaja. Draftista ei jäänyt paljoa käteen, vanhoista varauksista Tuomo Blomqvist oli ainoa, joka sai sopimuksen (p, 1. kierros 2017). Blomqvistillä on kokoa vaikka pakkiparilleen jakaa, sillä mies on vielä Zdeno Charaakin kaksi senttiä pidempi. 208 senttinen ja 107 kiloinen järkäle oli kauden 2017 draftissa kaikkiaan 11. varaus.

Jatkosopimuksia seuraavasti:

Perry 1v , 10,0m
Vanek 1v , 5,2m
Yakupov 8v , 4,8m
Dion 8v , 4,1m
Hartnell 1v , 3,8m
Upshall 1v , 1,0m
Hertl 3v , 0,8m *
Mitchell 1v , 0,8m *
Roszival 2v , 0,7m *
Erixon 2v , 0,6m *

Ellerby 3v , 6,4m
Wotherspoon 1v , 1,0m
Ekblad 2v , 0,6m *

St.Arnaud 3v , 1,3m

Oikeastaan paria farmipelaajaa lukuunottamatta kaikille siis jatkosopimus ja vapailta markkinoilta lähdettiin hakemaan kokenutta top3 -sentteriä. Sopivaa ei kuitenkaan saatu naarattua, joten jouduttiin kaupoille ennen kesäkautta:

Tomas Vanek + Curtis Lazar + 3rd pick <---> Patrice Bergeron

Selke -voittaja Bergeron sopii profiililtaan Jonathan Huberdeaun vierelle täydellisesti. Toiselle laidalle asettuu joku kolmikosta Granlund, Yakupov tai Galiev. Kakkossentterin viittaa tarjoillaan Emmanuel Dionille. Vanekille ei ollutkaan loppujen lopuksi tilaa kokoonpanossa, joten hän oli helppoa kauppatavaraa. Curtis Lazar oli nykyisen GM:n ensimmäinen varaus, muttei koskaan yltänyt potentiaalinsa tasolle. Pystyy vielä kehittymään, mutta ei olisi pystynyt ohittamaan helpolla Bergeronia, Dionia, Granlundia, Santorellia ja nousua joukkueeseen tekevää Oldrich Roszivalia.

 

[Ralph]

Colorado Avalanche 2014-15

Toinenkin kausi oli lopulta pettymys, sillä läntisen konferenssin voitin jälleen mutta pudotuspelit meni penkin alle. Toisaalta, nyt menin toiselle kierrokselle, mutta silti. Saldolla 50-20-12 voitin siis konferenssin, saalistin 112 pistettä. Runkosarjan top-5 pistepörssini, mainitaan nyt että Couture pelasi 64 ottelua ja Landeskog 72.

1. Matt Duchene, 57+56 = 113
2. Logan Couture, 22+47 = 69
3. Gabriel Landeksog, 30+30 = 60
4. Ryan O'Reilly, 21+35 = 56
5. Alex Goligoski, 11+37 = 48

Pudotuspeleissä voitin aluksi Calgary Flamesin 4-1, mutta sitten samoin lukemin Dallas Stars lähetti meikäläisen lomille. Ottelut läpikäytynä:

Spoileri

Game 1:
Avalanche - Flames 4-2 (2-0, 1-1, 1-1)
- Colby Armstrong, Stefan Elliott, Jamie McGinn & Blake Wheeler

Game 2:
Avalanche - Flames 4-3 (1-2, 1-1, 2-0)
- Erik Christensen, Logan Couture x2 & Blake Wheeler

Game 3:
Flames - Avalanche 3-0 (0-0, 1-0, 2-0)

Game 4:
Flames - Avalanche 3-6 (1-4, 1-1, 1-1)
- Colby Armstrong, Matt Duchene x3, Ryan O'Reilly & Daniel Winnik

Game 5:
Avalanche - Flames 2-1 (0-1, 2-0, 0-0)
- Logan Couture & Blake Wheeler

Game 1:
Avalanche - Stars 2-3 OT (1-0, 1-1, 0-1, 0-1)
- Jason Pominville & Daniel Winnik

Game 2:
Avalanche - Stars 2-1 OT (0-0, 1-0, 0-1, 1-0)
- Logan Couture & Jason Pominville

Game 3:
Stars - Avalanche 2-1 (0-0, 2-0, 0-1)
- Matt Duchene

Game 4:
Stars - Avalanche 5-4 OT (2-1, 2-2, 0-1, 1-0)
- Logan Couture, Steve Downie, Matt Duchene & Jason Pominville

Game 5:
Avalanche - Stars 1-5 (0-1, 1-2, 0-2)
- Daniel Winnik

Stanley Cupin lopulta nappasi Montreal Canadiens. Nyt sentään tällä kaudella tuli jotain palkintoja Coloradolle, nimittäin Matt Duchene oli palkintotilaisuuden kuningas. Duchene voitti itselleen kaikkiaan viisi palkintoa: Art Ross, Hart, Lady Byng, Ted Lindsay ja Maurice Richard.

Sitten tuli se helvetin heinäkuu. Pitikin mennä tekemättä sopimusta ykköstykeille, sillä nyt nämä RFA-pelaajani saivat helvetin suuria tarjouksia toisilta seuroilta. Lisäksi ennen sitä olin ottanut kalliilla yhden UFA-pelaajankin, jonka pistin lihoiksi. Pistin sitten lihoiksi kasan muitakin kalliita pelaajia, sillä palkkakaton olisin muuten ylittänyt varmaan kolmellakymmenellä miljoonalla. Nyt joukkueen taso on hieman heikentynyt, kunhan säilytin tärkeimmät pelaajani. Lisäksi minulla on julmeton kasa ensi vuoden varaustilaisuukseen varausvuoroja, joita napsin vaihdettuani pelaajiani pois.

#9 Matt Duchene - #39 Logan Couture - #54 Bobby Ryan
#92 Gabriel Landeskog - #90 Ryan O'Reilly - #10 Antti Roppo
#11 Jamie McGinn - #40 Mark Olver - #27 Steve Downie
#16 Tommy Kristiansen - #42 Brad Malone - #22 Burke Gallimore
#24 Alexander Frolov & #12 Christian Sandberg

#13 Alex Goligoski - #6 Erik Johnson
#5 Duncan Siemens - #56 Joonas Järvinen
#7 Joonas Jalvanti - #46 Stefan Elliott
#60 Kristofer Berglund

#1 Semyon Varlamov
#38 Dan Ellis

Ja sitten vielä pelaajaluettelona samat pelaajat, mukana myös iät, overallit ja sopimuksen päättymisvuodet.

#1 Semyon Varlamov (26v) (84) (UFA-2018)
#5 Duncan Siemens (21v) (85) (RFA-2016)
#6 Erik Johnson (26v) (90) (UFA-2019)
#7 Joonas Jalvanti (26v) (79) (UFA-2015)
#9 Matt Duchene (23v) (90) (RFA-2016)
#10 Antti Roppo (25v) (79) (UFA-2017)
#11 Jamie McGinn (26v) (82) (UFA-2016)
#12 Christian Sandberg (26v) (74) (UFA-2016)
#13 Alex Goligoski (29v) (86) (UFA-2016)
#16 Tommy Kristiansen (25v) (78) (RFA-2015)
#22 Burke Gallimore (23v) (74) (RFA-2017)
#24 Alexander Frolov (32v) (75) (UFA-2015)
#27 Steve Downie (27v) (81) (UFA-2020)
#38 Dan Ellis (34v) (76) (UFA-2016)
#39 Logan Couture (25v) (88) (UFA-2019)
#40 Mark Olver (26v) (74) (UFA-2017)
#42 Brad Malone (25v) (76) (UFA-2022)
#46 Stefan Elliott (23v) (78) (UFA-2019)
#54 Bobby Ryan (27v) (86) (UFA-2015)
#56 Joonas Järvinen (25v) (78) (UFA-2017)
#60 Kristofer Berglund (26v) (78) (UFA-2016)
#90 Ryan O'Reilly (23v) (82) (RFA-2017)
#92 Gabriel Landeskog (21v) (86) (UFA-2019)

Nyt sitten jännittämään kuinka kalliita sopimuksia kukin pelaajana seuraavaksi tahtoo. Pahalta näyttää, mutta eteenpäin mennään, sillä se on ensi vuoden ongelma sitten.

 

[strapat]

Millaisilla slidereillä te pelaatte jotka pelaakin ne pelit?

 

[Letangi]

Mistähän syystä mulle ei tule ollenkaan ilmoituksia pelaajan jouduttua waiwer listalle? Johtuuko siitä että mulla on 50 pelaajaa sopimusksen alaisena

 

[Zborik_]

Itse olen aloittanut Be a GM:n Floridalla, pelinä NHL 13. Joukkueessa on/oli muutama kohta, joita yritetään parantaa. Pari siirtoa + yksi vapaa pelaaja ovat muutokset, mitä olen tähän saakka tehnyt.

Chicago Blackhawks saa: Mike Weaver

Florida Panthers saa: Dylan Olsen

Florida haki puolustukseen lisää kokoa ja sitä saatiin nuoren puolustajan Olsenin muodossa. Weaver on kokenut pakki, mutta oli vaikeuksissa alkukaudella. Lisäksi Olsenista voi kehittyä oiva stay-at-home pakki. Olsen pistettiinkin heti pelaavaan kokoonpanoon ja on suoriutunut hyvin.

Chicago Blackhawks saa: Alex Petrovic

Florida Panthers saa: Kent Simpson

Kaupan ideana oli tuoda Floridaan yksi hyvä maalivahtilupaus, joita ei tosiaankaan ole liikaa. Puolustajalupauksia on omasta takaa useita ja kun Simpson on hyvä nuori maalivahti, niin kauppa oli helppo tehdä.

Näiden lisäksi vapaista pelaajista otettiin Nikolai Zherdev, jonka odotetaan tuovan lisää taitoa hyökkäykseen. Maalinteko on ollut hieman liikaa ykkösketjun harteilla, ja Zherdev voi pienellä palkalla olla mainio haku. Saldo tähän asti on neljä voittoa ja kaksi tappiota. Ykkösketju Tomas Fleischmann - Stephen Weiss - Kris Versteeg on ollut todella tehokas ja nelosketju Jack Skille - Shawn Matthias - Jerred Smithson on hoitanut hommansa erinomaisesti: etenkin hyvää puolustuspeliä ilman takaiskuja. Lisäksi tulokas Jonathan Huberdeau ja maalivahti Jose Theodore ovat onnistujia. Haussa on vielä yksi sentteri. Näillä ketjuilla mennään tulevissa otteluissa:

Tomas Fleischmann - Stephen Weiss - Kris Versteeg
Jonathan Huberdeau - Mike Santorelli - Sean Bergenheim
Scott Upshall - Marcel Goc - Nikolai Zherdev
Jack Skille - Shawn Matthias - Jerred Smithson

Brian Campbell - Dmitry Kulikov
Filip Kuba - Erik Gudbranson
Ed Jovanovski - Dylan Olsen

Jose Theodore
Scott Clemmensen

 

[adetti]

Itselläni menossa toinen kausi Washington Capitalsilla. Ensimmäinen kausi oli pettymys, vaikka poffeihin selviydyttiinkin. Toisella kierroksella putoaminen Sabresilla kirpaisi itseäni aika paljon. Runkosarjasijoitus oli ensimmäisellä kaudella 3. Toinen kausi on alkanut huonommin, vaikka joukkue ei ole muuttunut paljon, äijät on ainakin kehittynyt mukavasti.

Ovechkin - Backström - Grigorenko
Perreault - Laich - Pavelski
Brouwer - Hodgson - Johansson
Ward - Sjögren - Hendricks

Carlson - Green
Alzner - Schultz
Ranger - Orlov

Maalissa nuoret Neuvirth ja Holtby, jotka jakavat peliajat. Grigorenkon ensimmäinen kausi NHL:ssä ja melkein piste per peli tahdilla mennyt, johtuen ehkä kovista ketjukavereista, sillä Ovie on toinen pistepörssissä. Tavoite on selviytyä poffeihin tällä kaudella, vaikka takkuista on ollut.

 

[Jaws]

Taas tullut pelailtua, mutta nyt iski eteen aikamoinen ongelma. Jos joku tietää tähän jonkin kikan niin olisi hienoa!

Eli Columbus Blue Jacketsilla mennään, ja palkat ovat yhteensä noin 42 miljoonaa. Eli suunnilleen palkkalattia kolkuttelee, kun palkkakattoon on 15 milliä. Sopimuspaikkoja ei ole, joten en voi tehdä sopimuksia. Mutta se ei ole se ongelma.

Nimittäin "kokoonpanosiirroissa" on mahdoton tehdä haluttuja liikkeitä. NHL-rosteri on 23 pelaajan kokoinen, enkä voi nostaa farmista ketään ylös. Kun koetan pudottaa kaksisuuntaisella sopparilla kulkevan pelaajan, ilmoittaa peli että siirto on mahdoton koska palkkakaton vaatimukset eivät tällöin täyty. En siis voi siirtää pelaajia NHL:n ja farmin välillä. Maalivahdeissa sellainen ongelma, että AHL-veskareita ei voi siirtää ylös kun NHL-kokoonpano on täysi, ja NHL:stä ei voi siirtää veskaria farmiin kun "ammattilaiskokoonpanossa on oltava väh. kaksi maalivahtia".
Sopimuksia ei voi purkaa keltään pelaajalta NHL:n puolella, koska muutoin palkkalattia alittuu. Eli käytännössä en saa siirrettyä pelaajia farmiin enkä farmista ylös. Mikä neuvoksi?

Pattitilanne, vai onko kellään tähän keinoja?

 

[voittamaton]

Taas tullut pelailtua, mutta nyt iski eteen aikamoinen ongelma. Jos joku tietää tähän jonkin kikan niin olisi hienoa!

Eli Columbus Blue Jacketsilla mennään, ja palkat ovat yhteensä noin 42 miljoonaa. Eli suunnilleen palkkalattia kolkuttelee, kun palkkakattoon on 15 milliä. Sopimuspaikkoja ei ole, joten en voi tehdä sopimuksia. Mutta se ei ole se ongelma.

Nimittäin "kokoonpanosiirroissa" on mahdoton tehdä haluttuja liikkeitä. NHL-rosteri on 23 pelaajan kokoinen, enkä voi nostaa farmista ketään ylös. Kun koetan pudottaa kaksisuuntaisella sopparilla kulkevan pelaajan, ilmoittaa peli että siirto on mahdoton koska palkkakaton vaatimukset eivät tällöin täyty. En siis voi siirtää pelaajia NHL:n ja farmin välillä. Maalivahdeissa sellainen ongelma, että AHL-veskareita ei voi siirtää ylös kun NHL-kokoonpano on täysi, ja NHL:stä ei voi siirtää veskaria farmiin kun "ammattilaiskokoonpanossa on oltava väh. kaksi maalivahtia".
Sopimuksia ei voi purkaa keltään pelaajalta NHL:n puolella, koska muutoin palkkalattia alittuu. Eli käytännössä en saa siirrettyä pelaajia farmiin enkä farmista ylös. Mikä neuvoksi?

Pattitilanne, vai onko kellään tähän keinoja?

Vaihda nhl:n puolelta joku (turha) pelaaja johonkin Reddeniin tai Gomeziin. Näin saat liikkumavaraa. Muuta vaihtoehtoa ei taida olla, vittumainen tilanne, mulla on käynyt samalla tavalla

 

[Jaws]

Vaihda nhl:n puolelta joku (turha) pelaaja johonkin Reddeniin tai Gomeziin. Näin saat liikkumavaraa. Muuta vaihtoehtoa ei taida olla, vittumainen tilanne, mulla on käynyt samalla tavalla

Ratkaisu löytyi:

CBJ antaa:
Raphael Diaz
Derrick Pouliot
CBJ 2016 2nd round pick
Jeff Carter (16gp, 1+1)

Yht. lähti n. 6 milliä

TBL antaa:
Vincent Lecavalier (lähes 9 milj)

+3 miljoonaa

 

[Hawk #22]

Kolmas kausi alkaa nyt NY Islandersilla ja takana on kaksi divisioonavoittoa runkosarjasta. Play-offit päättyivät kuitenkin molemmilla kerroilla jo toisella kierroksella, joten ihan parhaalla tavalla ei ole pärjäilty. Nämäkin putoamiset ovat johtuneet tosin enimmäkseen loukkaantumisista, kun molemmilla kausilla Tavares on loukkaantunut pari peliä ennen poffien alkua ja yleensä vielä mennyt muutama avainpelaaja heti ensimmäisellä kierroksella. Kun tällä kaudella on vielä maalivahti ongelmia, koska Nabokov lopetti, niin joudutaan toivomaan jo pientä tuuria, että menestys jatkuisi.

Kokoonpano näyttää ennen kauden alkua tältä:

Grabner (84) - Tavares (89) - Oshie (83)
Moulson (82) - Cizikas (83) - Okposo (84)
Joensuu (82) - Nielsen (80) - Raymond (80)
Caron (76) - Malhotra (77) - Samuelsson (78)

Streit (85) - Pokka (80)
Schultz (84) - MacDonald (83)
Hamonic (81) - Jalvanti (80)

DiPietro (81)
Poulin (78)

Farmin tähdet:

Reinhart (80)
Barkov (72)
Niederreiter (71)
De Haan (71)
Strome (68)

Selvästi kovimmat kehitysaskeleet ovat olleet Pokalla (52->80), Jalvannilla (70->80), Reinhertilla (58->80), Cizikasilla (71->83), Joensuulla (71->82) ja Barkovilla (57->72). Toivon mukaan kaikkien kehitys jatkuu yhtä vahvana ja parin kauden päästä nautitaan erityisesti kovista puolustajista. Lisää päivitystä tulee kun kolmas kausi on saatu simuloitua.

 

[Rapala]

Mie alottelin omaa GM:ää männäviikolla Philadelphia Flyerseilla. 9 peliä saanut pelailtua ja recordi 6-3-0. Ekat 3 hävittiin, minkä jälkeen vähän reviteltiin poppoota hankinnalla ja nyt kulkee. Itse pelaan kaikki pelit, ja pelitahti on tosiaan aika verkkainen. Sellaiset 2 peliä ehtii päivässä pelailemaan. Vaikeusaste toiseksi vaikein ja sliderit omat. Voi joutua vielä vähän muokkaamaan kun viimeiset 6 peliä mennyt aika hulinaksi. Keskimäärin 6 tehtyä ja 1 päästetty..

Joukkue:

Scott Hartnell - Claude Giroux - Jarome Iginla
Wayne Simmonds - Danny Briere - Jakub Voracek
Ruslan Fedotenko - Max Talbot - Matt Read
Jody Shelley - Samuel Pahlsson - Trent Hunter

Chris Pronger - Andrej Meszaros
Kimmo Timonen - Luke Schenn
Niclas Grossman - Hall Gill

Ilya Bryzgalov
Michael Leighton
(Iiro Tarkki / Niko Hovinen)

Iginla tosiaan hankittiin Calgarystä vaihdolla:
Braydon Coburn + Mikhail Grigorenko <-> Jarome Iginla

Palkkakattoon matkaa 0,6 miljoonaa. Farmissa kasvamassa vielä tämän kauden Brayden Schenn ja Sean Couturier, kun paikkaa ylhäällä ei oikein ole.

Tehoja tulee tasaisesti kaikille ainakin tosta kärkikuusikosta.

Jakub Voracek 9+3=12 +15!
Claude Giroux 6+6 =12
Scott Hartnell 4+5=9
Jarome Iginla 4+4=8
Danny Briere 4+4=8
Wayne Simmonds 4+3=7 +12!