En tiedä millä vuosikymmenellä olet, mutta ei tota ole kyllä ollut enää pitkään aikaan. Millaista glamouria tai ylimielisyyttä tossa on? Tasapaksua "tehdään niin kuin muutkin mutta keskimääräisemmin" -asennetta se on ollut monta kautta jo, jopa hävitessä, joka tehdään nykyisin "toivottavasti kukaan ei vaan huomannut" -tyylillä.
Jos oikein kaivaisi muistia, niin ihan päivämääränkin osaiisn sanoa: toimiva johto nosti ennen erästä kautta tän koko perheen HIFK -teeman, ja se valitettavasti, vaikka oli järkevä, pakollinen ja jopa onnistunut hanke, toteutettiin huonosti, siten että se tarkoitti lähinnä värittömyyttä, niin kentällä kuin pelaajien persoonassa.
Ihan pienenä esimerkkinä: Tibbets ostettiin, kun se osasi tehdä HPK:ssa maaleja ja oli sekopäisen erikoinen pelaaja, jolla saatiin myytyä lippuja, nyt Lessio myytiin, kun kukaan keskushyökkääjä ei suostunut pelaamaan niin "paskan", eli omia ratkaisuja tekevän individualistin kanssa.
Pyydän jo anteeksi koko viestin lainausta, mutta en halunnut leikata siitä mitään (yleensä leikkaan kuin Hannibal Lecter, tai Yön Susien Kirurgi).
Vuosikymmeneni, on kultainen IFK-vuosikymmen. Se on se ajanjakso, tuskan ja kidutuksen säestämänä, jolloin elämä tapahtui / tapahtuu. Se on se vuosikymmen jolloin on koettu euforisia hetkiä, jotka nekin jokin ärsyttävän pieni yksityiskohta on yrittänyt pilata. Itse aloin rekisteröidä Helsingin IFK:n niinkuin livenä joskus 80-90 luvun -paikkeilla, joka siis jatkuu edelleen toivottavasti myös seuraavalle 2050-vuosikymmenelle. Jos en ole itse enää läsnä, niin toivon että joku muu on. Fyysisestä perheestä tai täältä Jatkoajasta. Tai muualta. Tai ei mistään. That's IFK.
Kuka v-ttu on Tibbetts tai Lepo-Lasse-vol2-Lessio? IFK:n brändiin kuuluu kiinteänä osana epätoivoiset projektit, joita yritetään puskea läpi harmaan kiven. Meille tullaan tekemään historiaa, kaikki haluavat sen tehdä, välillä menee, välillä ei. Meillä oli se tähtiprojekti, sitten se BigReds -projekti, sitten jotain muuta, ja myös tämä juuri mainuttu koko perheen IFK. Pelaajia tuli ja meni. Suuren maailman ja jopa IFK:n missaama tälentti oli Eric Murano. Wattöfakduud, oikeasti kaverissa oli boltseja, mutta se vain sitten ei materialisoitunut. Toinen tälentti oli Jonathan Zion, jonka kykyjä ei myös tunnistettu loppuun asti. Meillä on ollut myös paljon osumia, suoraan ja mutkan kautta.Gandalff the White? Ei ollut kaukana, tolppa sisään/ulos. Petteri Wirtanen. Darren Boyko. Jack Adams trophy ja selkävaivat. Who the fuck voi pistää vastaavan listan lavalle?
Mutta jos joku projekteja kaipaa, niin mites Kapaset, mites Kortelainen, mites Peltoset (narrin nauru soi tosin vähän korvissa), mites OJ, mitenkäs maailman kaikkien aikojen lahjakkain jääkiekkoilija, Rafalski? Kimmo Kuhta! Maali Kohta! Kotimme ompi Kaj Linnamme. Tim Thomas, Jan Caloun, Simo Saarinen, Iiro Järvi, Jukka Seppo x 2, bröther Granlunds, meillä on historiassa jopa Tommi Satosaari! Siinä on jumalation historian havinaa, glamouria, unohtumattomia elämyksiä, perinnettä! Perinteeseen kuuluu myös paljon tuskaa ja kärsimystä.
Ok. Asiaan. Meillä yritetään aina keksiä pyörää uudelleen. Aina joku uusi projekti, joku teema, joku jotain, kyllähän äijien täytyy jotenkin yrittää palkkansa ansaita. Nou problem. Mutta meillä on kulttuuria mitä muilla ei ole. Sitä ei voi mitata millään mittarilla, sitä vaan on tai ei ole. Suomessa monella sitä ei ole. Joku Tappara tai Ilves voi väittää että heillä on. Ilveksellä on jo niin monta kiinnitystä The Pena Trophyyn että heillä on jopa jotain mahkuja. Mutta.
ON VAIN YKSI Helsingin IFK!
Asiaan liittyen, Pentti Matikainen, Stadin ykköset, Koff, HIFK, Nordis, Matti Hagman, Pertti Lehtonen, 6 x nakit ja muusi, siinä on muilla kiinniotettavaa. Tehkää perässä +7000 katsojan katastrofikeskiarvolla.