HIFKssa on viimeisen ~30 vuoden aikana ollut kaksi kertaa urheilupuolen johtajana / suunnannäyttäjänä rautainen ammattilainen, jolloin molemmilla kerroilla myös saavutettiin mestaruus. Omasta mielestäni näitä herroja, eli Kekäläistä ja Jalosta, voi reiluuden nimissä pitää jonkinlaisena "benchmarkkina", kun arvioidaan Salmelaisen saavutuksia ja työn tuloksia. Kekäläinen tuli ruoriin syksyllä 1995 ja tuon kauden aikana ei joukkueeseen tainnut muutoksia, jos kohta täytyy todeta, että tuohon aikaan pelaajien liikehdintä kauden aikana ei ollut niin tavallista kuin nykyisin. Kausi päättyi tuon ajan perinteitä noudattaen jo puolivälierissä. Kekäläisen ensimmäinen oma rakennelma, eli kauden 1996-97 joukkue lensi suoraan ulos playoffeista, kunnes sitten 1997-98 lopulta tärppäsi. Jalosen urakaari HIFKssa vastaavasti meni, kuten mies itsekin ilmaisi, että ensimmäinen kausi saneerattiin, toisella kaudella opeteltiin pelaamaan ja kolmas kausi toi halutun tuloksen. Tästä syystä annan lopullisen arvosanani Salmelaisen tekemisestä vasta, kun nähdään miten kauden 2019-20 joukkue pärjää. Tuolloin joukkue on valmennusta myöten käytännössä 100% Salmelaisen omaa käsialaa.Alku on siis mennyt nätisti sanottuna Salmelaisella päin vittua. Mutta, Salmelaisen kädenjälki näkyykin vasta vuoden 2021 jengissä, silloin kun ei ole enää rasitteena noita Nybarin tekemiä sopimuksia.
Yleisesti ottaen HIFKn ongelmana ja menestyksen esteenä on organisaatioon pesiytynyt "kategorinen keskinkertaisuus" ja johtajuuden puute. Jos mitataan menestyvän lätkäorganisaation eri osa-alueita ja menestyksen edellytyksiä, niin ainoastaan maalivahtivalmennuksen ja yleisen liikkeenjohdon (ml. talous) voi sanoa olevan erinomaisella tasolla. Selin on keskinkertainen "opistovalmentaja", jonka johdolla kyllä perusasiat tehdään säntillä ja huolellisesti, mikä Törmäsen kolmannen kauden tekemisen jälkeen oli huima harppaus parempaan, mutta mestaruutta tai pidempää menestystä nykyisen valmennusjohdon alaisuudessa on turha odottaa.
Pelaajistossa, pääasiassa pakeissa, on paljon paikallaan junnaavia keskinkertaisuuksia (Eronen, O'Connor, Ulander, Pitkänen), joilla ainoastaan yksittäisinä palasina olisi asiaa menestystä tavoittelevassa organisaatiossa. Lisäksi johtajuuden puute (vrt. Peltonen, Peltola, Kukkonen) näkyy Nordiksen yläpenkeille asti. Kaikki kunnia Lennulle pitkästä HIFK-urasta, mutta nelosketjun jyrän on vaikea johtaa joukkoja edestäpäin ja näyttää mallia varsinkin, kun joukkueessa ei ole ketään "huipun veljestä" kapteenin siipimiehenä, joka tarvittaessa hoitaisi pelejä kotiin omatoimisesti. Johtajuuden puutetta pelaajistossa voisi jotenkin paikata se, jos valmennukseen saataisiin meritoitunut HIFKn mies, käytännössä siis Ville tai Söde, mutta jos Lennu tai Selin hyppää kaivoon ja pyytää muuta joukkuetta seuraamaan, niin aika hiljaista on perässä hyppääjien kanssa.