IFK:ssa ei ole pakkikriisiä? Tekisi mieli laskea tähän, kuinka paljon ollaan aivan turhaan menetetty pisteitä, koska:
- puolustajat panikoivat vastustajan paineistaessa korkealta
- puolustajat eivät kykene antamaan peliä avaavia syöttöjä
- puolustajat koomailevat puolustusalueella ja juoksevat kiekon perässä
Olen väsymiseen asti jankannut sitä, että tässä vaiheessa kautta yksittäisiä pelejä voidaan vielä voittaa tuolla pakistolla, koska väsymys ei ole vielä niin valtaisa. Peliä pystyyään ohjaamaan kulmiin, mutta silloin mennään helposti sellaiseen siilipuolustukseen, josta omaa hyökkäyspeliä on helvetin vaikea rakentaa. Kärppiä vastaan tämä näkyi valitettavan selvästi, kun yritettiin pelata kiekkokontrollia, mutta syötöt omalla puolustusalueella olivat heikkoja, jolloin jokainen syöttö päättyi siihen, että kiekkoa yritettiin ottaa haltuun ja rauhoittaa se kiekko, ja tähän kului aina ne turhat sekunnin osat, jolloin vastustaja pääsi antamaan paineen. Onko epäreilua verrata Kärppiin? Mahdollisesti, mutta nimenomaan kärkijoukkueita meidän pitää pystyä haastamaan ja voittamaan, jos halutaan taistella Ämpäristä tällä kaudella.
En listannut aiemmin tuohon pakkien vajavaisia hyökkäyspään tehoja. Olen varma, että niitä tulee, jos vain saataisiin jengi takaisin saikuttelemasta. Nyt kuitenkin todellisuus on, että meidän kaksi parasta pistemiestä on tehnyt yhteensä yhtä paljon pisteitä kuin pakkien pistepörssin kärki yksin. Samoin meidän top2 kiekolliset puolustajat ovat pelanneet yhteensä 38/86 ottelua tällä kaudella.
Kyllä mä senkin ymmärrän, että tonne ei vaan ostella pelaajia koska fyrk finns, vaan pyritään repimään maksimit irti niistä, ketkä jäälle saakka pääsevät. Mutta realismi pitää myös olla jollain tavalla läsnä. Jos meillä on samaan aikaan pois top3 kiekolliset pakit, ja siihen rooliin edes teoriassa on sen jälkeen jäljellä Teppo, Kaski ja Salmela, niin en mä nyt pidättäisi hengitystä odottaen, että he sen vastuun myös nyt yhtäkkiä kantavat. Ja sitten se toinen tärkeä kysymys on, että kun pelaaja on ollut esim. 3 kk pelaamatta, niin mitä häneltä voidaan odottaa heti paluun jälkeen? Odotetaanko sokeasti sitä samaa tasoa, mitä nähtiin ennen loukkaantumista? Tekeekö pelaaja paluun varmasti täysin kuntoutuneena vai käykö ns. ”o’connorit” tai ”finleyt”? Pakiston suhteen kauteen lähdettiin karsealla riskillä ja nähdäkseni samalla linjalla jatketaan edelleen.