Onhan urheilujohtajia sellaisiakin, jotka ovat myös hallituksen jäseniä. Kuten esim. Matthias Sammer oli Bayern Münchenissä. Oikea tapa rakentaa organisaatio on minusta sellainen, jossa on kaksi kaistaa: urheilupuoli ja talouspuoli. Molemmat osat raportoivat hallitukselle ja joissain tapauksissa molempien osien nokkamiehet voivat olla hallituksen jäseniä.
Hyvä kirjoitus kaikkineen, ja lainaamani osalta sen verran, että tämä on varmasti totta. En pohtinut riittävästi asiaa, koska en tunne futispuolta juuri lainkaan. Lisäksi muistin väärin Kekäläisen aseman Jokereissa. Hänhän oli toimitusjohtajan (urheilu) nimikkeellä, ja raportoi hallituksen puheenjohtaja Harkimolle. Eikä niin, että hän oli UTJ ja raportoi toimitusjohtaja Harkimolle.
Salmelaisen osalta samaa mieltä: paljon riippuu siitä, kuinka kova jätkä hän on, koska hallituksessa ei välttämättä ole ketään urheilupuolesta nykyään ymmärtävää. Näin ulkopuolilsen silmin, HIFK:lta vaikuttaisi puuttuvan strategia, mitä HIFK urheilupuolella tekee. Vaikka A-junnujen kyntäminen Jokerien tapaan ei kaikkea kerrokaan, HIFK ei vaikuta olevan kiinnostava vaihtoehto nuorille edes nyt, kun Jokerit ei enää sitä ole muutamaan vuoteen junnutasolla ollut, eikä Bluesia ole liigatasolla. Miten tämäkin on HIFK:n junnutoiminnan osalta mahdollista?
Ehkä syy on juuri siinä, että Kekäläisen tapainen organisaation sytyttäjä ja puhdistaja puuttuu. Salmelaisella on mahdollisuus nousta sellaiseksi.