Hämeenlinnan Playoffkiekko, nyt oli sitä fyysisyyttä jota ei voi JYP-fanit kiistää, vai? Hieno ottelu, eikä meikäläisen hermo meinannut kestää viimeisessä erässä, jännitin ihan paskat housussa katsomossa. Mutta seitsemän pelaajaa valitsin ottelun aikana, jotka jäivät erityisesti mieleen. Vastustajasta en mitään kerro, näen asiat eri silmin kuin JYP:n miehet, mutta se on nopeasti todettava, että olisiko Kalle Koskisen aika jäädä eläkkeelle kiekkohommista?
Juho Mielonen yllätti. Uskomaton laukaus, loistavasta sektorista helvetin kova veto aivan yläpetiin, upea maali. Tuuletuksesta näkyi, että playoff on hänenkin mielessään ja että onnistuminen maistui melkoisesti. Omassa päässä pari pakollista harardirännitystä, mutta mielestäni varsin mukava esitys kuitenkin Mieloselta. Erittäin itsevarmaa, maali teki hyvää.
Antti Aarnio teki juuri sitä mitä häneltä olen odottanut. Todella useasti todella mojovaa taklausta, miestä lensi seinille, eikä pieni mies Aarnio välittänyt mitä siellä vastustajan selässä luki tai mikä oli vastustajan pituus. Tietysti, tyypillistä Aarniomaista jäähyaltista huitomista ja tönimistä tilanteen ulkopuolella, tänään siitä yksi jäähy. Mutta Aarnio oli positiivinen ilmestys myös kiekollisena, vahvaa vääntö kulmissa.
Tuomas Vänttisen paluuta olen odottanut, mutta petyin. Jo alkulämmittelyssä pelästyin, kun Vänttinen oli vaisu. Ei näkynyt sitä tuttua hymynaamaa, vaan vedot ja syötöt epäonnistuivat ja kirosi paljon, paiskoi mailaakin laitaan. Vielä kun hermostuneena pyöri toisen ketjun hyökkäyksen tiellä, Aarnio hieman ajoi selkään ja se taisi tehdä kipeää. Luulin tässä vaiheessa, että jättää pelin vielä väliin. Onneksi pelasi, monta hyvää blokkia, mutta silti vähän vaisu mielikuva. Ei mennyt kovaa tilanteisiin, vähän aristeli, kiekollinen peli vähän takkuili. Mutta aloituksissa tuttuun tyyliin suu kävi vastustajan korvaan.
Juha Kiilholmaa vaivaa jokin. Runkosarjan lopulla näkyi jo, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Jotain vammaako siellä on, ei vaan uskalleta penkittää? Aristelee, ei mene vääntämään kiekosta vaan tyytyy hakkaamaan maalinedustalla, jossa toki oli hyvä. Vähän unelias kiekollinen peli, joku tosiaan mättää nyt ja pahasti. Mielestäni heikoin lenkki, mutta Vänttisen tavoin blokkasi kuitenkin pari hyvin. Lisäksi lopussa pelasi Abidin pois kentältä ja aloituksen keskialueelle tutulla hakkaamisella.
Ralphin yksi tähti:
Teemu Rautiainen oli erinomainen. Runkosarjan lopun hyvä esitys pysyy yllä, rohkeaa kiekollista haastamista. Tänään jopa kiekot upposivat, ensin toki riparista mutta toinen rohkealla hyvällä luistelulla. Uskalsi haastaa, taklasi jälleen kovasti vaikka pieni mies kyseessä. Innostui playoffkiekosta, hakkasi kovasti mailalla. Valitettavasti tunne purkautui yli, yli-innokas typerä taklaus päähän oli kostautua joukkueelle. Pieni mies ja halusi taklata isompaa miestä ylävartaloon, vai? Lopputulos kaamea, suoraan päähän.
Ralphin kaksi tähteä:
Jordan Henrystä huomasi, että sana playoff tarkoittaa samaa Amerikassa kuin Suomessa. Tiedosti, millainen peli on kyseessä ja pelasi sen mukaan. Kovaa hakkamista, taklasi perkleesti ja kovaa. Väänsi ja käänsi JYP:n miestä nurin kovalla prosentilla. Uskalsi hyökätä, isoksi mieheksi yllättävän nopea. Pakkipari Laakso oli selvästi itsevarmempi, kun rinnalla oli kokenut hyvä Henry, eikä riskialtis nuori Eerola, eli Henry paransi myös Laakson otteita. Henrystä ei näkynyt, että on ollut pari viikkoa pelaamatta, tärkeä nimi HPK:lle.
Ralphin kolme tähteä:
Jaakko Turtiainen, jukolauta mikä peli. Playoffkiekkoa parhaimmillaan, tästä minä tykkään. Miestä nurin, tökkimistä, suu kävi ja rohkeasti kiekollista peliä. Olisi ansainnut maalin, mutta teki omaa duuniaan sitten muuten. Alivoimalla erinomainen, on tuon energiaketjun pisin lenkki ja puolusti pienempiään, jotka toisaalta eivät apua tarvitse. Ei välitä siitä, vaikka vastassa olisikin nimimiehiä. Virtasen kanssa kävi vääntämässä, Perrinin heitti pari kertaa nokilleen. Turtiainen, loistavaa, jatka samaan malliin!
Ottelun jälkeen lähdin myöhään hallilta. Siinä huomasin lenkillä kolme Kerholaista, jotka sitten päästin suojatien yli. Paajanen oli lähimpänä ja moikkasi, hänestä näkyi selvä hyvä fiilis ja tunne. Rinnalla taisi mennä Turtiainen ja Laakso, näin päättelen.
Tästä on hyvä jatkaa.
