Toissakaudella, kun tuli puolitoista kuukautta turpaan, jaksoin koko ajan uskoa, että tästä noustaan vielä kärkeen. Silloin pelitapa oli kunnossa, maalipaikkoja luotiin liukuhihnalta, laukaukset voitettiin joka tappiopelissä vaikka tupraan tulikin. Itse todella pidin tuosta tavasta pelata kiekkoa, vaikka se melkein koko muulta kiekkokansalta kuraa niskaansa saikin. Poffeissa tuli viime vuosina turpaan 2/3, mutta kun aina vaan ei voi voittaa. Vika saattoi olla muuallakin kuin pelitavassa.
Mietin itse eilen pelistä lähtiessä, että yritettiinkö silloinkin jotain muutosta pelitapaan; siitä vaan ei puhuttu ääneen niin isosti kuin nyt ennen kautta. Mutta jos olet varma, että pelitapa oli sama, se oli varmaan kylläisyyttä ja sitä, että ei jaksettu ihan täysillä noudattaa vaativaa pelitapaa.
Nyt taidettiin saada kaksi maalipaikkaa...
Minä laskin vain yhden, toisessa kiekko karkasi jo ennen nostoa. Muuten samaa mieltä kaikesta, mutta Perrinin hyytyminen johtui viime kaudella sormimurtumasta.
Tämä uusi pelitapa, joka kummasti muistuttaa Virran aikaisen Kalpan pelitapaa huonoimmillaan, aiheuttaa omassa päässä ja keskialueella virheitä, joita ei millään viisikkopuolustuksella saa paikattua. Samalla ei saada käyntiin niin nopeaa ja agressiivista karvausta, jolla kolmella viimekaudella parhaimmillaan saattiin paine väkisin painettua vastustajan päätyyn. Tämän takia maalipaikkoja saadaan luotua paljon vähemmän kuin aiemmin. Ja nämä paikat eivät näille käsille riitä. Veikkaan, että kauden lopuksi jokaisen äijän maalisarakkeessa komeilee puolta kurjempi lukema viime kauden loppuun verrattuna.
Ilmeisesti menestys nousi joukkueelle sen verran päähän, että Dufvan koirakoulutyyli ei enää kelvannut. Egojen konfliktien seurauksena ilmeisesti jopa Dufvan lähtö joukkueesta oli lähellä. Risto kumminkin taipui kompromisseihin. Ikävä kyllä. Tällä tyylillä voidaan olla kuuden joukossa, mutta ei kärjessä. Kriisipalavereja tullaan tällä kaudella pitämään.
Tämä on huikean hyvää tekstiä, olen tästä kaikesta täysin samaa mieltä!
Kyllähän eilisestä oli kiekollinen peli kaukana. Meidän ylivoimaisesti paras pelaaja (odotusarvoihin nähden) oli eilen Jari Jääskeläinen. Hän oli ainoa, joka palautteli kiekkoa takaisin pakeille, piti etäisyydet kunnossa ja ehti vielä taklaamaankin. Muiden takaisinsyötöt kusivat siihen, että joukkueella oli hirveä into (paikoitellen), selkäytimessä tykyttänyt vanha pelitapa, yleisön paine ja halu ratkaista (Vatanen), jotka saivat pakit nousemaan nopeasti, eikä ollut kenelle palauttaa. Näkyvä pelasi yhden vaihdoin ylimpänä pelaajana hyökkäyksen kärkenä, Vatanen joka toisen vaihdon. Miten palauttelet, jos pakit ovat noin ylhäällä?
Tämä joukkue ei ole tehty pelaamaan tuolla pelitavalla. Parhaiden yksilöiden parhaat avut menevät täysin hukkaan "Kalpa-tyylillä". Vatanen ei voi nousta hyökkäyksen kärjeksi eikä käyttää nopeuttaan niin hyvin. Nopeisiin suunnanmuutoksiin loistavat pelaajat Tuppurainen, Perrin, Hytönen, Pihlström menevät täysin hukkaan, jos alueelle pitää nousta kiekottelemalla. Hytönen ei ole koskaan pitänyt kiekkoa kahta sekuntia lavassa ja syötöt ovat aina lähteneet ylös - nyt pitäisi pitää ja syöttää alas. Ei oo heleppoo. Kalpa ei ole Suomen lähellekään paras joukkue karvaamaan ja antamaan painetta, mutta emme pystyneet pitämään kiekkoa omalla alueella hallussa tuonkaan karvauksen alla. Miten sitten, kun sinne rynnii kovaa taklaavia, nopeita ja aggressiivisia karvaajia?
Jos RD oikeasti uskoisi tuohon pelitapaan, Asplund olisi ykkössentteri ja kesällä olisi kenties käyty pelaajakauppoja. Minä luulen, että RD antaa nyt "poikien pelata". Pelaillaan, voitetaan ja hävitään. Jos ajaudutaan pitkään tappioputkeen (kuten kaksi vuotta sitten), käydään kovasanainen keskustelu, jonka perusteella valta palaa sille, jolle se kuuluu. Ja loppusyksystä alkaa JYPin robottien nousu kohti liigakärkeä. Mikäli tällä uudella "pelitavalla" tulee voittoja ja tappioita vaihdellen, tuo robottivaihde isketään silmään vasta kevättalvella, jotta ailahtelu saadaan kuriin. Lisäksi tähän tuo mausteensa yleisön paine; ei meillä vaan kestä kupoli katsella Kalpa-kiekkoa kohtalaisella menestyksellä, kun ollaan katseltu pari vuotta huikeaa JYP-kiekkoa huippumenestyksellä.
Kumpi sitten parempi? Minä en jaksa uskoa, että JYP on voittanut runkosarjoja paskasta pelitavasta huolimatta vaan nimenomaan sen loistavan pelitavan ansiosta. Kyllä 60 pelin kiivastahtinen runkosarja on mittari sille, että pelitapa on toimiva. Pleijareissa on käynyt huonosti, mutta ihan yhtä hyvin olisi voinut käydä toisinkin, varsinkin silloin kaksi vuotta sitten. Viime keväänä porukka oli henkisesti liian väsynyt, kun koko kausi oli painettu sata lasissa. Luulen siis, että jos tuo tappioputki koittaa ja pelitapa palaa entiseen jo syyskaudella, taistellaan edelleen runkosarjan kärkisijoista ja mestaruudesta. Voi toki vaikuttaa siihen, että keväällä on taas takki tyhjä kun RD on joutunut puristamaan raskaalla pelitavalla materiaalista kaiken irti. Jos ruuvia käännetään vasta kevättalvella, on riskinä se, että muutos tapahtuu liian myöhään. Toki se voi tuoda työkalupakkiin sen kaivatun toisen vaihtoehdon, jos oikeasti uusi pelitapa kehittyy sille tasolle että sitä uskallettaisiin käyttää ratkaisupeleissä. Kalpa näytti kuitenkin miten paljon olemme jäljessä kiekollisesti pelaten - kolme vuotta suurin piirtein. En jaksa uskoa, että meillä on malttia odotella kolmea vuotta tämän homman toimimista. Varsinkaan kannattajilla, mutta tuskinpa RD:lläkään.
Mahottoman paljon sitä mieleen tuleekin kun 1/60 on runkosarjaa pelattu...