Kyllähän kotimaisista marketeista löytyy paljonkin juomakelpoisia alkoholittomia oluita ja lisäksi niitä vähemmän nihilistisiä ”alkoholittomia”, joissa prosenttejakin saattaa olla peräti puolikas. Eivät ne yksi yhteen korvaa jotain Westvletereniä, kuten ei ole tarkoituskaan, ja kun pääsee irti siitä illuusiosta, että oluessa pitää olla alkoholia, niin maustakin pystyy joissain tapauksissa nauttimaan. Toki Crispit ja muut perusholittomat ovat edelleen vähän sitä itseään, mutta kokeilemalla erilaisia on mahdollisuus löytää myös mieluisa vaihtoehto.
Omassa käytössäni nuo toimivat parhaiten saunan yhteydessä, jos mieli halajaa oluen makua. Ruokapöytäänkin noita voi kokeilla. Sen sijaan illanviettoihin ja muihin sosiaalisiin tapahtumiin en yleensä kanna noita mukanani, vaan silloin pysyn mieluummin vesilinjalla tai max kahden oluen taktiikassa, jonka jälkeen voi vaihtaa limppariin tai vissyyn.
Peruslagereista holittomana toimii mielestäni parhaiten Heineken ja Beck’s Blue. Lisäksi on monia ale-tyyppisiä hyviä vaihtoehtoja. Mieli on kuitenkin jännä, kun siinä hyllyn ääressä alkaa miettimään hintoja; tuntuu jotenkin häiriintyneeltä maksaa esim. 3€ alkoholittomasta oluesta, kun takuulla hyvää aitoa tavaraa saa myös n. 2€ hintaan. Mutta siihen vain pitää asennoitua eri tavalla.