Tuli vietettyä vajaat kuusi viikkoa "tipatonta touko/kesäkuuta", pitkälti hetken mielijohteesta ja edistääkseni vähän ikävämmän liikuntavamman (säärihaava) toipumista. Laskeskelin, että pitää mennä ainakin viiden vuoden taakse, että vastaavan paussin juomiseen olisin pitänyt. Vaikka aiemmin olenkin suhtautunut tipattomaan kuukauteen skeptisesti, pitää myöntää, että takki on tullut käännettyä. Yleinen jaksaminen ja unenlaatu on parantunut havaittavasti. Lisäksi huomioiden oman alkoholinkäytön olleen pitkään riskirajat selvästi ylittävää, pakkohan tämän on ollut olla hyvä terveydelle yleisesti.
Hetki sitten tuli korkattua ensimmäinen prosenttijuoma sitten 5.5, mutta sanoisin alkoholinkäytön selvän vähentämisen tulleen jäädäkseen. Tiedä sitten, kuinka "tyypillinen" suomalainen olen ollut. Päivittäin en alkoholia ole käyttänyt, mutta vapaapäivien iltoina tullut dokattua huolella ja silloin tällöin myös muutamia "after work"-bissejä vetänyt. Päätöksen tehtyäni, tipaton sujui todella helposti ja toden totta tullut tajuttua, että vapaa-ajasta voi ihan yhtä lailla täysillä nauttia myös selvinpäin. Ja nimenomaan täysillä, kun kohmelot ja muut alkoholin negatiiviset jälkiseuraukset ovat olleet tiessään.
Absolutistiksi tuskin olen ryhtymässä, mutta kyllä tästä on muuten tulossa jo tapa.