Tipaton tammikuu 2010 venähti yli 2kkn mittaiseksi. Tänä vuonna tuskin toistan, vaikka raittiuden vaikutus psyykeen oli dramaattisen hyvä. Kahtellaan.
Otetaan nyt tämä yksittäinen lainaus esimerkiksi suomalaisesta juomakulttuurista, koska mielestäni siinä tiivistyy hienosti koko homman paradoksaalisuus. Ei nyt takerruta liikaa yhteen esimerkkiin, mutta on mielenkiintoista lukea kuinka niin moni kertoo kuinka alkoholin vähentäminen on tuonut vain positiivisia asioita elämään. Sama homma on absolutistien suhteen eli moni aina kehuu kuinka paljon arvostavat tuollaista elämäntapaa ja näkevät sen vain positiivisena.
Valtaosa siis tuntuu ymmärtävän kuinka runsas alkoholin käyttö ei tuo elämään sisältöä, mutta silti jatkavat vuodesta toiseen. Muutos alkoholinkäytössä tuntuu olevan todella suuren työn takana. Asian ymmärtäminen ei siis vielä johda yhtään mihinkään ja se on aika huolestuttavaa. Kyse on siis todellakin alkoholi
kulttuurista eli humalahakuinen juominen on todella syvässä meissä. Sairaasta kulttuurista kertoo myös ylipäänsä suhtautumisemme alkoholiin, joka on kaikkea muuta kuin terve: alkoholi nostetaan tilanteessa kuin tilanteessa jalustalle. Tämä jäykkä pohjoisen kanssa vain vaatii kunnon määrän viinaa alle ennen kuin juttu luistaa, naisia uskalletaan lähestyä jne.
Enkä todellakaan halua tuomita humalahakuista juomista, joka silloin tällöin voi varmasti olla tarpeen. Mulla on jonkinlainen toivo näitä uusia sukupolvia kohtaan, jotka toivottavasti osaa kohdata asiat vähemmässä humalatilassa ja kunnioittaa enemmän omaa kroppaansa sekä ylipäänsä elämäänsä. Uskon, että parempaan suuntaan ollaan menossa ja suhtauminen alkoholiin on tulevaisuudessa yhä terveempää.
Ei muuta kuin rohkeesti vain kokeilemaan tipatonta tammikuuta!