Viitsiiköhän tänne edes kirjoittaa, kun heti leimataan alkoholistiksi. Toisaalta sama se, enhän minä nyt oikeasti kuvittele kenenkään olevan niin tyhmä, ettei ymmärrä tipattoman järkevyyttä ja sitä miksi tammikuu on hyvä kuukausi. Ei se tietenkään ihan ainoa mahdollinen kuukausi ole.
Kuukausi on mennyt ihan helposti, pari kertaa on tehnyt mieli mäyrää, toista kertaa en muista mikä se oli, joku asia syletti ja toinen kerta oli treenien jälkeen.
Olen mennyt kahta aamua lukuunottamatta seitsemäksi töihin (vaikka on liukuva työaika) ja muutenkin nukkunut paljon vähemmän, mutta hyvin. Aikaa on siis enemmän, kun ei ole tarvinnut krapulassa maata. Vaimokin on ollut siitä tyytyväinen.
Mutta, mutta. Olotila on semmoinen mitä voitaneen normaaliksi kutsua, vaan ei tämä mitään niin taivaallista ole. Nyt ymmärrän paljon paremmin miksi notkun lähiöpubissa, siellä on yksinkertaisesti kivaa. En ole "bilettänyt" sitten opiskeluaikojen, se ei vaan kiinnosta, mutta jukeboksi ja esimerkiksi biljardin peluu maistuu.
Selvinpäin on ollut ihan kivaa, mutta ei se ole minun juttuni. Joku sitä tässä ketjussa pohti, että voisi ryypätä vieläkin enemmän sen sosiaalisen puolen takia, jos seuraamukset eivät olisi ne mitkä ne olisi. Ehdottomasti samaa mieltä, mutta sen ymmärtää jokainen terve täysi-ikäinen, että koko ajan ei vain voi olla päissään. Tähän voisi melkein lisätä, että harmi sinänsä.
Kahdessa lauantain kiekkomatsissakin olen ollut, ne eivät varsinaisesti mitään niin miellyttäviä kokemuksia olleet. Ainakin demarien paikoilla menoa ei oikein jaksa kuunnella ja erätauot ovat jotain ihan muuta kuin 18 minuuttia. Toisaalta lauantaisin tauko saisi ollakin semmoiset 35 minuuttia, arkena ja tammikuussa riittäisi kolme minuuttia.
Perjantaina on oma peli ja sunnuntaiaamuna treenit. Lauantaina olen varmaankin kotona, mutta sunnuntaina sitten suoraan treeneistä pubiin koko päiväksi ja yöllä katsotaan Super Bowl.
Näin se elämä jatkuu, vaikka onhan sitä tammikuussakin ollut, se on vain ollut minulle epätyypillistä.