Herranjestas, että Ilves oli heikko ensimmäisessä erässä; luistin ei liikkunut, välimatkat olivat leveitä kuin yleisön haukotus ja monikohan punaisen jälkeen annettu syöttö osui omalle? Harvassa olivat. Toisaalta Jokerit pelasi kyllä terävästi ja jopa ihan fiksusti, melkein väittäisin että kauden parasta paikan päällä nähtyä narripakkaa. Tällä kertaa tultiinkin keskeltä läpi, kun Ipan pakit ehkä pikkuisen liikaa pelasivat laitaa. Ja keskeltähän ne tuli kaikki maalitkin. Toiseen erään kavennettiin enemmän ja enää siitä ei tultukaan niin komeasti läpi. No, Louhi tuli, mutta nuo ovat sellaisia kerran kahteenkymmeneen onnistuvia hetkiä, että boxista vapautuva pelaaja pääseekin läpi ja sen maalin tekee.
Tuomaritoiminta on herättänyt keskustelua, mutta kyllä sanoisin, että onnistunutta tuo oli. Jokereiden jäähyt tulivat aivan aiheesta (ok, poislukien Halosen - se oli suorastaan naurettava). Louhelle olisi voinut napsauttaa enemmänkin, eritoten jos Seikola olisi jäänyt pitämään henkeään taklauksen jälkeen. Kuitenkin, Ilves pelasi todella puhtaasti, jopa voisi sanoa että yllättävän ja liiankin puhtaasti (joissaikin tilanteissa olisi ollut mielekkäämpää suorittaa kamppi tai sitominen kun aiheuttaa sivusta katselemalla maalitilanteita - no, mene ja tiedä). Ja enemmän kiekkoa pitävä joukkue yleensä hyötyy, kun vääjäämättä sitä joutuu rikkomaan enemmän. Kauvosaaren maalikin meni sääntökirjan kirjaimen mukaan. On tietysti vallan toinen asia, onko itse sääntö hölmö, kun se sallii tuollaiset maalit? Mutta se ei taida olla tämän ketjun asiaa.
Vuorio ei totisesti hävinnyt tätä peliä Jokereille: Eipä noista maaleista olisi ottanut Riksmankaan yhtään - no, ääritapauksessa Seikolan tasoituksen, mutta Seikolan tasoinen pelaaja ylivoimalla noin läheltä liikkuvaan kiekkoon... Toivonenkin pelasi hyvän matsin, skarpaten eritoten alussa ja lopussa. Kiva nähdä peli, joka ei kaadu veskojen pupellukseen.
Seikola pelaa niin käsittämättömällä itsevarmuudella, että joskus tuntuu lipsuvan hiukan jo ylimielisyyden puolelle. Toisaalta, niin pitkään kun itseluottamuksesta kumpuaa tärkeitä maaleja ja syöttöjä, antakaamme se Markukselle anteeksi. Nickerssonilta kauden paras peli: alkaa hahmottaa tekemistään kiekon kanssa ja jalkakin nousee paljon alkukautta rivakammin. Torkki sen sijaan on jotenkin ihan kipsissä, tuntuu tulevan vääriä ratkaisuja vallan liukuhihnalta. Eikä kyllä ollut Milamillakaan mikään paras päivänsä.
Jokerifaneilta hieno ele palkita Tomek ja kyllähän tuo sitten vastapainoksi laittoikin paljon peliin, joskus näytti että jopa hienoista ylilatautumista saattoi aistia. Onko tuo ollut jo pitkään käytäntönä, että osa faneista on jakautunut sinne ylös, jonnekin 306:n tienoille? Aiemmin yleensä paikat olleet sen verta alempana, etten ainakaan ole ennen noteerannut.
Kaksi pistettä napsahti, kaksi pistettä enemmän kuin odotuksissa oli. On tosi hyvä merkki, että selkäranka ei napsahda 2-0 -tilanteessa eikä 3-1 -tilanteessa, vaan aina vaan kurotaan tasoihin. Tuolla määrällä ylivoimaa olisi voinut kyllä ratkaista jo varsinaisellakin, mutta toisaalta extrapiste tuntuu makealta sen melkoisesti hirvittäneen (ja totuuden nimissä pienellä munkillakin klaaratun) jatkoajan jälkeen. Kiitos Ilves!