Englannissa eletään yhä imperiumin suuruuden aikoja henkisesti. Englannissa ei ole huomattu, että jalkapallossa pelin evoluutio vie lajia koko ajan eteenpäin.
Ihan ansiokas kirjoitus kokonaisuudessaan ja oikeaan osunutkin, mutta ei enää tätä päivää. Itse asiassa Englannissa on viety juniorivalmennusta määrätietoisesti Etelä-Amerikan ja Etelä-Euroopan mallien suuntaan. Pelikäsityksen kehittämisen, ja pelin kautta oppimisen ollessa ykkösjutut.
Tietenkään tuloksia ei voin näkyä heti. Vajaan kymmenen vuoden päästä aikuisikään ehtivä sukupolvi on ensimmäinen "uuden" valmennuspolun käynyt.
Henkilökohtaisen taitotason erot ovat huipulla täysin olemattomat. Se missä britit eivät ole hyviä, ja miksi heidän maajoukkueensa on vaikeuksissa sinänsä loistavista yksilöistä huolimatta on pelikäsitys. Britit eivät todellakaan ole taktisia ja se johtuu siitä, että sikäläisessä valmennuskulttuurissa ei ole juurikaan ollut luovuudelle sijaa kuten itsekin totesit. Pelaajat ovat hyviä tutussa ympäristössä ja siinä omassa roolissaan, jonka ovat vuosien saatossa juniorimyllyissään ja seurajoukkueissaan omaksuneet, mutta kun pelaajat ympärillä, taktiikka ja samalla oma rooli vähän muuttuu, niin sopeutuminen on keskimäärin huomattavasti hitaampaa kun pelikäsitykseltään korkeammalla tasolla olevilla pelaajilla.
Englannin maajoukkue on em. syistä aina vähemmän kuin osiensa summa. Se on taktisesti paska, koska pelaajat ovat epävarmoja itselleen epänormaalissa seurassa. Yksilöt alisuorittavat samasta syystä. Jollain huippupelaajalla kova itseluottamus on varmasti vähintään 50-80% suorituksesta.