Tuohon Saara/Mikko-vastakkainasetteluun yksi ulkopuolisen kommentti. Siis ulkopuolisen sikäli, että en ohjelmaa ole seurannut mutta olen kuullut kumpaakin satunnaisesti törmätessäni olohuoneeseen, kun vaimo on ollut katselemassa ohjelmaa.
Mikolla on oikein hyvä (suomalaisartistien keskitasoon nähden jopa erinomainen) rock-ääni, ei siinä mitään. Vaimo diggaa kovasti, ja minunkin mielestäni loistava omaan genreensä.
Tapaus Saara Aalto. Tässä olisin hivenen eri mieltä Mike Monroen kanssa.
Taustoitan nyt sen verran, että vaikka itsellenikin on kertynyt vuosikymmenien aikana kolminumeroinen luku keikkoja muusikkona (ekan sadan jälkeen lakkasin laskemasta), en varmaan samoihin lukuihin pääse kuin MM, eli en väitä olevani yhtä kokenut. Mutta minulla on se ero taustassa, että minulla on klasarimuusikon koulutus, ja siinä kuunnellaan intonaatiota vähän eri tavalla kuin Monroen piireissä.
Täälläkin jotkut toistelevat jumalansanana Monroen hokemaa Saaran teknistä täydellisyyttä ja täydellisen virheetöntä sävelpuhtautta kautta koko kisan. Tuosta jälkimmäisestä siis olen eri mieltä. Ylärekisterissä Saara kyllä veti ihan ok, mutta keski-/alarekisterissä on ollut kyllä särähtänyt aika pahasti. Siis ei niin, että voisi sanoa sävelen olleen hieman ylä- tai alavireinen, vaan ääni on ollut niin paljon ohi, että pitäisi oikeammin kysyä, mitähän nuottia Saara oikein yritti laulaa.
Ja tämä vain kahden osittain kuullun Saara Aallon esityksen perusteella. Enempää ole kuullutkaan.
Saara on omassa tyylissään hyvä ja teknisesti selvästi edellä useimpia muita kilpailijoita. Mutta aika paljon saa olla vaikkua korvassa, jos hänen sävelpuhtauttaan pitää täydellisenä.
