The Voice of Finland

[Shard]

Minä menen Kimin bandwagonissa. Jokin tuossa esityksessä iski lujasti, kuuntelin sitten alkuperäisen ja totesin pitäväni enemmän Kimin versiosta. Skid Row'n esittämänä kuulostaa vain niin samasta muotista lauletulta muiden aikalaisten kanssa. Herranenkin on loistava, Aalto taas vaikuttaa äärimmäisen vastenmieliseltä ihmiseltä tuntea mutta taitoja en kiistä.

 

[Mace]

Kuuntelinpa tuossa uudelleen tuon Lotta Lenen ja Karoliina Kallion välisen kaksintaistelun ja täytyy kyllä sanoa, että mielestäni korvissa ja/tai asenteessa täytyy olla vikaa niillä, jotka ovat väittäneet, että Karoliina olisi edennyt tuosta parista jatkoon "ammattilaisstatuksellaan" tai Elastisen "saunakaveruuden" takia. Tuolla naisellahan on aivan käsittämättömän upea ääni, joka pääsee täysillä oikeuksiinsa noissa kappaleissa, joissa pitää kyetä laulamaan kovaa ja korkealta. Ei tuo Lottakaan toki missään nimessä lainkaan huono ollut, mutta jäi kyllä armotta jalkoihin tuossa parissa. Täyttä paskapuhetta väittää, että Elastinen roikuttaisi Kalliota mukana vanhojen meriittien perusteella.

 

[Juhaht]

Kuuntelinpa tuossa uudelleen tuon Lotta Lenen ja Karoliina Kallion välisen kaksintaistelun ja täytyy kyllä sanoa, että mielestäni korvissa ja/tai asenteessa täytyy olla vikaa niillä, jotka ovat väittäneet, että Karoliina olisi edennyt tuosta parista jatkoon "ammattilaisstatuksellaan" tai Elastisen "saunakaveruuden" takia. Tuolla naisellahan on aivan käsittämättömän upea ääni, joka pääsee täysillä oikeuksiinsa noissa kappaleissa, joissa pitää kyetä laulamaan kovaa ja korkealta. Ei tuo Lottakaan toki missään nimessä lainkaan huono ollut, mutta jäi kyllä armotta jalkoihin tuossa parissa. Täyttä paskapuhetta väittää, että Elastinen roikuttaisi Kalliota mukana vanhojen meriittien perusteella.

Kalliohan on Aallon jälkeen ihan selkeästi paras naislaulaja skabassa, ei kai tota voi kukaan kiistää?

 

[Surukuku]

... Aalto taas vaikuttaa äärimmäisen vastenmieliseltä ihmiseltä tuntea mutta taitoja en kiistä.

Tästä kommentista tulee mieleen väkisinkin yksi allekirjoitus, jossa mainitaan kampiakseli, syyläri, takapoksi ja herkut parketille - pikkuisen samaan lähtövirtaan heittäytymistä edustaa...

 

[-OO-]

Se, ettei Aalto sytytä tai jättää hieman kylmäksi osan porukasta, johtunee suurelta osin esittämästään tyylilajista kuten "rillit" tuossa ylempänä totesikin.

Veikkaisin että yksi tekijä on myös tuo hyvin teatraalinen esiintymistyyli, näin ainakin omalla kohdallani. Minulla on aina vaikeuksia tuollaisten esiintyjien kanssa joiden jokainen ilme, ele ja liike näyttää todella tarkkaan harkitulta ja ylikorostetulta. Se vaan jotenkin onnistuu peittämään sen aidon tulkinnan täysin alleen. En tiedä, tuo Saara Aallonkin laulu voi tulla ihan täydestä sydämestä mutta se ei vaan "tule läpi" kun huomio kiinnittyy vaan tuohon teennäisen näköiseen esiintymiseen. Vähän sama juttu kuin että minä en voi sietää teatteria, enkä pääse mitenkään niihin esitysten tarinoihin sisään kun ne teatteriesitykset on aina niin helvetin ylinäyteltyjä. Tässä Saara Aallon esiintymisessä on juuri sama juttu, että paljon vähempikin korostus ja alleviivaus riittäisi.

Silloin kun laulajalla on oikeasti kyky tulkita ja välittää biisin sanoma ja tunnetila niin siinä ei tarvita oikeastaan mitään alleviivausta ilmeillä ja eleillä. Esimerkkinä vaikka Jesse Kaikuranta joka ei saatana liikahtanut varmaan senttiäkään koko esityksen aikana mutta pystyi suorastaan vangitsemaan koko yleisön ja sai kylmät väreet selkäpiihin. Ja en minä sitä tarkoita että paikallaan seisominen olisi ainoa tapa tulkita biisiä. Kyllä siellä lavalla voi heilua ja elehtiä vaikka millä tavalla, kunhan se vaan näyttää luontevalta ja näyttää tulevan suoraan "sydämestä ja selkäytimestä" ilman että jokaista liikettä on tarvittu harjoitella ja miettiä etukäteen.

Sitten yksi asia on vielä tuo minkä finnjewel toi esille, eli laulajalla pitää minustakin olla joku sellainen tunnistettava juttu äänessään. Joku poikkeuksellinen vivahde, tai vaikka pieni "vikakin", pääasia että se on selkeästi tunnistettava. Minäkään en oikein löydä tuota Aallon äänestä. Se on kyllä teknisesti virheetöntä ja upeaa laulantaa, mutta siinä ei ole sitä juttua mikä tekisi siitä uniikin ja tunnistettavan.

Mutta katsellaan mihin Aalto jatkossa pystyy, josko sieltä vielä tulisi joku sellainenkin esitys joka iskisi meikäläiseenkin.

Ei tuo Lottakaan toki missään nimessä lainkaan huono ollut, mutta jäi kyllä armotta jalkoihin tuossa parissa.

En kyllä sanoisi että jalkoihin jäi, oli nimittäin niin tasainen ja tasokas pari. Oikeastaan voi sanoa että oli niin tasainen pari että kummankin jatkopaikka olisi ollut ihan perusteltu, ja toisaalta kummankin putoaminen yhtä suuri vääryys, ja oikeastaan ihan makuasia vaan että kumman noista laittoi jatkoon. Minä olisin ehkä Lotan laittanut jatkoon koska tykkään enemmän yleensäkin tuollaisista vähän tummemmista äänistä, ja Kallio HUUTAA vähän liikaa minun makuuni.

 

[Major Julli]

Tämä sama keskustelu käydään jokaisessa laulukisassa läpi, elikkä kauniit tytöt vs. tangomursut. Kuten aiemminkin todettu, tämä on puhdas makuasia. Ja molemmilta osapuolilta on tyhmää dissata habituksen perusteella laulajia. Myönnän olevani enempi tuota ensimmäistä leiriä, tosin en 100-prosenttisesti, esim. Stina Girs oli mielestäni teennäinen ja turha, ja toisaalta tykkään tästä Jessestä, vaikka kaveri näyttää hormoonihoidon aloittaneelta Chris Owenilta.

 

[Juhaht]

Kuka on Jesse Kaikuranta?

 

[turo-urpo]

Kuka on Jesse Kaikuranta?

The Voice of Finland - ESITYS: Juho Räisänen vs. Jesse Kaikuranta - Minä ja hän | Nelonen.fi

Tuo vähemmän hiuksia omistava kaveri tuossa kaksintaistelussa

 

[Jupe]

Veikkaisin että yksi tekijä on myös tuo hyvin teatraalinen esiintymistyyli, näin ainakin omalla kohdallani. Minulla on aina vaikeuksia tuollaisten esiintyjien kanssa joiden jokainen ilme, ele ja liike näyttää todella tarkkaan harkitulta ja ylikorostetulta. Se vaan jotenkin onnistuu peittämään sen aidon tulkinnan täysin alleen.

Tähän vahva puolto myös allekirjoittaneelta. Olen miettinyt samaa mikä Saara Aallossa mättää, taitava kun on laulamaan, soittamaan sekä sovittamaan vielä uusia versioita.
Kun tulee kuunneltua kaikkea suunnilleen Saksalaisista Liedeista Motörheadiin niin ensimmäisenä ei ikinä tule tyrmättyä missään nimessä kappaletta tai tyylilajia vaan arvioida kokonaisvaltaista pakettia. Ja tässä onkin se pointti, lopputulos ei ole pelkkä taitavasti laulettu biisi vaan se mitä se esiintyjä saa siitä biisistä irti ja mikä on sen jälkeen tunne kotikatsomoissa jne. Saaran esitys on vaan jotenkin pirun kylmä ja tarkkaan harkittu. -OO-:n mainitsemat tarkkaan harkitut eleet paistavat myös itselleni läpi suunnattoman paljon, kyllä löytyy paljon oopperalaulajia ja muita poikkeuksellisen taitavia jotka pystyvät säilyttämään yllätyksellisyyden, flirtin ja yleisen kiinnostavuuden esiintymiseen. Pelkkä puhdas ääni ei riitä tulemaan tähdeksi vaan se vaatii lavakarismaa, yllätyksellisyyttä melkein 50/50 sen itse laulamisen lisäksi.

Esiintymiseen viitaten olisin päästänyt helposti Kristan jatkoon. Kritiikit esiintymistä kohtaan tuossa biisissä ontuu sikäli että olen ymmärtänyt valmentajien olevan tuossa vahvasti mukana luomassa esitystä, joten Mike tiesi mitä on tuleman ja millä voimalla vaikka kyse on piece of my heartista. Siihen nähden pidän erittäin outona että jätti valitsematta ja totesi vain tökerösti "olet jo stara". Eli Miken teeseillä jatkossakaan ehkä paras ei voita vaan haluaa antaa tietyille tyypeille mahdollisuuden kehittyä, ymmärrän tämänkin mutta kilpailu on kilpailu.

Kristassa juuri rock-asenne lavalla mihin sisältyy niin vaatetus kuin eleet, ilmeet jne tuo mielenkiintoa biisiin. Perjantainen ei ollut parasta mimmiltä mutta jatkopaikan arvoinen ehdottomasti.


_

 

[Taze]

Kristassa juuri rock-asenne lavalla mihin sisältyy niin vaatetus kuin eleet, ilmeet jne tuo mielenkiintoa biisiin.

Ja siis tuo Kristan esiintyminenkö ei ole teennäistä, harkittua tai suorastaan kopioitua? Minulle tuosta tuli lähinnä myötähäpeän tuntemuksia. Biisivalinta toki epäonnistui myös, tuo meni lähinnä huutamiseksi. Selkeästi kuitenkin Michaelin jengin heikoin veto.

 

[Juhaht]

The Voice of Finland - ESITYS: Juho Räisänen vs. Jesse Kaikuranta - Minä ja hän | Nelonen.fi

Tuo vähemmän hiuksia omistava kaveri tuossa kaksintaistelussa

Ainiin toi, en muistanut koko hemmon olemassaoloa. Jännä nähdä minkä tyyppisiä biisejä jatkossa vetää.

 

[Jasi]

Kylläpä oli upea veto Säntiltä hienoon kappaleeseen. Muutenkin kivannäköinen ilmestys, tulee mieleen Adele.

 

[Tombe76]

Vasta katsottu ohjelma tallenteista läpi ja olihan Herranen ja varsinkin Aalto kovia, voi kiesus sentään. Ei siitä pääse yhtään mihinkään. Oli sitten "teennäistä" tai mitä tahansa muuta, niin eipä ole tuollaista ihan hetkeen nähty Suomessa telkkarissa. Bonuksena vielä tuon Aallon kappaleen sovitus, joka Miken suusta kuultuna oli Aallon käsialaa. Tykkäsin kyllä sen väliosan rummuista.

Kimmo Härmästä täytyy tuoda esiin se kohta kun Beautiful Day muuttui hieman menevämmäksi... tuon miehen esityksen katsoin 10min SU idolsin jälkeen ja vasta kun olin ihmetellyt kuinka paskaa voi olla suomalaisten musiikkikisailijoiden lavaesiintyminen, niin Härmä osoitti samantien, että ei pidä paikkaansa kuin toisessa ohjelmassa.

 

[Jupe]

Ja siis tuo Kristan esiintyminenkö ei ole teennäistä, harkittua tai suorastaan kopioitua?

Itse paljon mielummin tsiigaan Kristan rock-asenteella heitettyä keikkaa esim jossain klubilla kuin Saaran kalkuloitua ja kaavamaista suorittamista. Ei siinä mitään jokaiselle jotakin. Saarahan itseasiassa sai jo mahdollisuutensa Talentin jälkeen, kyllä media sitä pönkitti jo silloin äärettömän taitavana laulajana jne. Vähän epäilen että lähteekö lento tämänkään "talent"-ohjelman jälkeen.

Jos esimerkkiä haetaan vastaavista ympyröistä niin näin Kristan esiintymisessä paljon samaa kuin esim Pete Parkkosella, paljon maneereita mutta paljon myös menoa ja meininkiä minkä vuoksi on kohtuu suosittu cover-keikkojen heittäjä klubeilla. Se on taas kokonaan toinen juttu miksi Parkkoselle ei ole kukaan tehnyt menestyviä omia biiseja ja näin ollen on jäänyt puhtaasti cover-artistiksi.

Tässä on tavallaan maneerit vastaan maneerit, mutta rockissa maneerit eivät haittaa ainakaan mua niin paljon, tietyt maneerit jopa kuuluu siihen tyylilajiin mutta kun yritetään laulaa tunteella ja lopputulema on kylmä niin siinä ollaan enemmän metsässä.

Makuasioitahan nämä.

_

 

[Mace]

En kyllä sanoisi että jalkoihin jäi, oli nimittäin niin tasainen ja tasokas pari. Oikeastaan voi sanoa että oli niin tasainen pari että kummankin jatkopaikka olisi ollut ihan perusteltu, ja toisaalta kummankin putoaminen yhtä suuri vääryys, ja oikeastaan ihan makuasia vaan että kumman noista laittoi jatkoon. Minä olisin ehkä Lotan laittanut jatkoon koska tykkään enemmän yleensäkin tuollaisista vähän tummemmista äänistä, ja Kallio HUUTAA vähän liikaa minun makuuni.

Meidän kannattaa vain sopia, että olemme näistä asioista erimielisiä. Minusta Lotta kuulostaa miellyttävältä, mutta ei ole Kallion tasolla ääneltään. Tuossa kaksintaistelussa se ilmeni siten, että Kallio ns. varasti show'n ja Lotan rooliksi jäi enemmän se pelkkä mukavalta kuulostaminen. Tosin minun kompetenssini musiikin saralla ei ole kummoinen, joten kyse lienee ainakin osittain makuasiastakin. Olisi toki mukava kuulla jonkun alan "ammattilaisen" objektiivinen näkemys noiden kahden laulajan äänistä.

 

[ChosenTwo]

Minä menen Kimin bandwagonissa. Jokin tuossa esityksessä iski lujasti, kuuntelin sitten alkuperäisen ja totesin pitäväni enemmän Kimin versiosta. Skid Row'n esittämänä kuulostaa vain niin samasta muotista lauletulta muiden aikalaisten kanssa.

Täytyy tähän nyt tarttua, kun glam metal on yksi eniten rakastamistani musiikkityyleistä. Skid Rown 18 And Life on todella hyvä biisi, jonka laulusuoritus on ehkäpä yksi upeimmista kyseisen genren saralla. Se täytyy myöntää, että Bachilta kuulemani livevedot eivät ole kauhean kauhean vakuuttavia olleet, mutta esim. tuo 18 And Lifen studioäänitys: DAMN!

Näin ollen siis Koskisen version asettaminen alkuperäistä paremmaksi särähti aika kovasti korvaan... Tai tässä tapauksessa silmään... Tai jotain. En niin pidä tuosta Kimin äänen perussoundista, mutta propsit kuitenkin kovaa ja korkealta vetämisestä. Ihan nyt ok näin muuten tuo suoritus oli, mutta se lopun revittely (jota odottelin pelonsekaisin tunnelmin biisin alusta lähtien) oli sitten jo semmoista kissanraiskausta, että tuli reagoitua siihen semmoisella "olen juuri syönyt jotain todella hapanta"-ilmeellä. Kunnioitusta siitä, että lähtee yrittämään omien kykyjensä äärirajoille, mutta miehen ääni hajosi kyllä tuossa täysin ja lopputulos ei ollut kauhean hienoa kuultavaa.

http://www.youtube.com/watch?v=C2w3cok19jo

Tuossa vielä linkki siihen kuinka Erik Grönwall aikoinaan Idols-koelaulussaan samaisen biisin esitti ja saa tuon lopun revittelyn aiheuttamaan kylmät väreet mahtavuudellaan.

Ja siitä vielä pitää sanoa, että kun täällä on valitettu joidenkin laulajien esitysten menevän liian "huutamiseksi", niin paskapuhetta tuollainen, sanon minä! Karoliina Kallion Alone ja Power Of Love -tulkinnat ovat olleet todella upeaa kuultavaa. Jos on rahkeet pistää tuollaisella voimalla sitä ääntä tulemaan ja noin taidokkaasti, niin tottahan toki se pitää hyödyntää. Ei sillä, että esim. siinä Jessen herkistelyssä olisi ollut mitään vikaa, päinvastoin. Mutta enpä vain ymmärrä näitä "huutamis"-juttuja.

 

[Crapbag]

Veikkaisin että yksi tekijä on myös tuo hyvin teatraalinen esiintymistyyli, näin ainakin omalla kohdallani. Minulla on aina vaikeuksia tuollaisten esiintyjien kanssa joiden jokainen ilme, ele ja liike näyttää todella tarkkaan harkitulta ja ylikorostetulta. Se vaan jotenkin onnistuu peittämään sen aidon tulkinnan täysin alleen. En tiedä, tuo Saara Aallonkin laulu voi tulla ihan täydestä sydämestä mutta se ei vaan "tule läpi" kun huomio kiinnittyy vaan tuohon teennäisen näköiseen esiintymiseen. Vähän sama juttu kuin että minä en voi sietää teatteria, enkä pääse mitenkään niihin esitysten tarinoihin sisään kun ne teatteriesitykset on aina niin helvetin ylinäyteltyjä. Tässä Saara Aallon esiintymisessä on juuri sama juttu, että paljon vähempikin korostus ja alleviivaus riittäisi.

Juu tästä samasta syystä itse pidän pääosin television kiinni, kamalia näyteltyjä sarjoja ja elokuvia tulee ihan liikaa, liian vähän tositeeveetä, esim. big brother, sukari, tuuri tai super-marjo..

Sitten yksi asia on vielä tuo minkä finnjewel toi esille, eli laulajalla pitää minustakin olla joku sellainen tunnistettava juttu äänessään. Joku poikkeuksellinen vivahde, tai vaikka pieni "vikakin", pääasia että se on selkeästi tunnistettava. Minäkään en oikein löydä tuota Aallon äänestä. Se on kyllä teknisesti virheetöntä ja upeaa laulantaa, mutta siinä ei ole sitä juttua mikä tekisi siitä uniikin ja tunnistettavan.

Jaa, minusta Saara Aallon ääni on hyvinkin tunnistettava, koska se on niin helvetin hyvä. Hänen vetojaan ei voi kuin pysähtyä katsomaan, miten jollain voi olla noin upea ja hallittu ääni. Kaikkea te keksittekin yrityksissänne dissata tätä lahjakasta nuorta naista.

Mitä VoF:iin muuten tulee, niin huikea oli ensimmäinen live -jakso. Herrasen veto iski itselle parhaiten, tykkäsin jopa enemmän kuin originaalista. Toni veti myötähäpeän puolelle, en tiedä jättikö 7.1 kotona jotain pois, melkoiselta ripulilta kuulosti.. se yksi tyttömäinen hyppiminen, voi elämä..

Kai sieltä aika oikeat noin muuten meni jatkoon, vaikka Amandan veto tuntui enemmän olevan yleisön kosiskelua tunnetusta ja koskettavasta (ja itselleni äärimmäisen rakkaasta)biisistä. Ei kyllä saanut mitään ihmeitä aikaan vaikka ei nyt täysin epäonnistunutkaan. Sekoili vielä sanoissakin, mikä tosin voidaan painaa villaisella koska lyhennetty versio vedettiin. Kimi myös yleisön valintana etiäpäin, melkoisen epämääräiseksi meni veto loppua kohden vaikka meininkiä olikin. Tuskin kyseinen ukko pystyisi keikalla laulamaan tuossa kunnossa kahta biisiä enempää? Ihan hyviä biisivalintoja pääosin kaikilla vaikka joukkoon mahtuu erikoisiakin valintoja. Sanna Säntillä olisi mielestäni enemmän annettavaa mitä nyt sai Juicen hittiin lykättyä. Samoin Härmä, vähän enemmän särmää ensi kerralla eikä näin löysää biisiä. Kristaa katsoin haltioissani livenä, mutta ketjua luettuani ja uusinnan nähtyäni en enää olekaan vakuuttunut. Eli on näillä jutuilla vaikutusta, Saaraa vastaan tosin en käänny, sanotaan mitä tahansa.

 

[-OO-]

Juu tästä samasta syystä itse pidän pääosin television kiinni, kamalia näyteltyjä sarjoja ja elokuvia tulee ihan liikaa, liian vähän tositeeveetä, esim. big brother, sukari, tuuri tai super-marjo..

Hienosti kyllä missattu koko pointtini. Tarkoitin siis teatteria suhteessa elokuviin yms. näyteltyihin TV-sarjoihin joissa näytteleminen on suurimmaksi osaksi luontevaa ja luonnollista jolloin siihen juoneen "pääsee sisälle" paremmin ja pystyy samaistumaan henkilöihin toisin kuin teatterissa jossa ylinäytellään usein aika reippaasti.

Jaa, minusta Saara Aallon ääni on hyvinkin tunnistettava, koska se on niin helvetin hyvä. Hänen vetojaan ei voi kuin pysähtyä katsomaan, miten jollain voi olla noin upea ja hallittu ääni. Kaikkea te keksittekin yrityksissänne dissata tätä lahjakasta nuorta naista.

Ei tässä ole mitään yritystä dissata Aaltoa, kerron vaan ainoastaan oman mielipiteeni miten minä näen ja koen hänen esiintymisensä ja laulunsa. Ei minulla ole mitään syytä dissata Aaltoa mutta kun ei vaan toimi minulle niin ei toimi.

 

[Shard]

Täytyy tähän nyt tarttua, kun glam metal on yksi eniten rakastamistani musiikkityyleistä. Skid Rown 18 And Life on todella hyvä biisi, jonka laulusuoritus on ehkäpä yksi upeimmista kyseisen genren saralla. Se täytyy myöntää, että Bachilta kuulemani livevedot eivät ole kauhean kauhean vakuuttavia olleet, mutta esim. tuo 18 And Lifen studioäänitys: DAMN!

Näin ollen siis Koskisen version asettaminen alkuperäistä paremmaksi särähti aika kovasti korvaan... Tai tässä tapauksessa silmään... Tai jotain. En niin pidä tuosta Kimin äänen perussoundista, mutta propsit kuitenkin kovaa ja korkealta vetämisestä. Ihan nyt ok näin muuten tuo suoritus oli, mutta se lopun revittely (jota odottelin pelonsekaisin tunnelmin biisin alusta lähtien) oli sitten jo semmoista kissanraiskausta, että tuli reagoitua siihen semmoisella "olen juuri syönyt jotain todella hapanta"-ilmeellä. Kunnioitusta siitä, että lähtee yrittämään omien kykyjensä äärirajoille, mutta miehen ääni hajosi kyllä tuossa täysin ja lopputulos ei ollut kauhean hienoa kuultavaa.

http://www.youtube.com/watch?v=C2w3cok19jo

Tuossa vielä linkki siihen kuinka Erik Grönwall aikoinaan Idols-koelaulussaan samaisen biisin esitti ja saa tuon lopun revittelyn aiheuttamaan kylmät väreet mahtavuudellaan.

Ja siitä vielä pitää sanoa, että kun täällä on valitettu joidenkin laulajien esitysten menevän liian "huutamiseksi", niin paskapuhetta tuollainen, sanon minä! Karoliina Kallion Alone ja Power Of Love -tulkinnat ovat olleet todella upeaa kuultavaa. Jos on rahkeet pistää tuollaisella voimalla sitä ääntä tulemaan ja noin taidokkaasti, niin tottahan toki se pitää hyödyntää. Ei sillä, että esim. siinä Jessen herkistelyssä olisi ollut mitään vikaa, päinvastoin. Mutta enpä vain ymmärrä näitä "huutamis"-juttuja.

Arvasin että joku todellinen glam-fani tarttuisi tähän. Ilmaisin itseäni vähän vajavaisesti. Tarkoitin että pidin Kimin esityksestä alkuperäistä enemmän. En että se olisi parempi. On totta ettei Kimin ääni ole (lähellekään) täydellinen, ja paljon puhtaammin/ylipäänsä varmemmin menee Bachin vetämänä, huomaa ammattilaisen ja nokikolarin eron. Mutta jotenkin vain nautin Kimin äänestä tuossa vedossa. Ei puhettakaan siitä että olisi parempi, minun harjaantumattomaan korvaani kaikki glam metal-laulajat vain kuulostavat melko samalta. Kimin soudissa on persoonaa. Mutta ehkä ei pitäisi sanoa tänne mitään, kun ei tietämys musiikkiasioissa riitä sanomaan paljoakaan :).

 

[palle fontän]

Se täytyy myöntää, että Bachilta kuulemani livevedot eivät ole kauhean kauhean vakuuttavia olleet, mutta esim. tuo 18 And Lifen studioäänitys: DAMN!

Täytyy kyllä myöntää, että ei se Lauri Tähkän naama ehkä ihan täydellisen symmetrinen ole... Ainakin omaan korvaani Bachin laulu livenä on suorastaan karmeaa.

 

[eagle]

Amanda Löfman ollut yksi suosikeistani, mutta oli kyllä huono biisivalinta. Ei kannattaisi lähteä kokeilemaan niin hyvän laulajan jäljillä, koska kisassa kukaan ei siihen pystyisi. Se että "vetää paremmin kuin kukaan Suomessa tuon biisin" on vielä todella kaukana siitä mitä se alkuperäinen on.

Muuten aikalailla oikeat jatkoon ja sinänsä siis Löfmankin hyvä jatkoon menijä, vaikka todella epäonnistunut valinta.

 

[Surukuku]

Amanda Löfman ollut yksi suosikeistani, mutta oli kyllä huono biisivalinta. Ei kannattaisi lähteä kokeilemaan niin hyvän laulajan jäljillä, koska kisassa kukaan ei siihen pystyisi. Se että "vetää paremmin kuin kukaan Suomessa tuon biisin" on vielä todella kaukana siitä mitä se alkuperäinen on.
...

Niin no, pikkuisen turhan isoihin saappaisiin yritti kavuta ja siitäkin, etenkin siitä, voidaan olla montaa mieltä, vetääkö "paremmin kuin kukaan Suomessa" - mielestäni ei tod., mutta jotain positiivista kun valmentajien piti sanoa, niin meni sitten vähän överiksikin.

Tässä ao. linkissä svedujen -09 Idolsissa yllä mainittu Erik Grönwall vetäisee saman biisin ja taitaapi olla jonnii verran tasokkaampi versio kuin Amandalla. Tuossa tehdään mielestäni jo oikeutta niin alkuperäiselle kappaleelle kuin esittäjällekin - ainakin tällaisten formaattien tasolla.

Erik Grönwall - The Show Must Go On

 

[ufon_kaakao]

Ainakin omaan korvaani Bachin laulu livenä on suorastaan karmeaa.

Mä taas maksaisin aika paljonkin jos pääsisin tällaisia vetoja kuulemaan: Youth Gone Wild.

Ja tosta Koskisen suorituksesta. Tuntui, että kaverilta loppui kunto ja tekniikka kesken. Vaikea biisi laulaa, jossa pitäisi olla vokaalisesti joka puolella ja samalla puhkua palkeet tyhjiksi. Mielestäni meni aika haparoiden läpi. Ajoittain lauluääni muistuttaa ikävästi transseksuaalia lammasta, mutta on laulussa paljon hyvääkin, taso vaan heittelee paljon. Varmasti kovalla treenillä pystyisi kehittämään äänenhallintaa ja tekniikkaa paljon.

 

[Shard]

ufon_kaakaon kanssa samaa mieltä tuosta kunnon loppumisesta. Lopun kiljahdukset naurattivat kyllä minuakin, ei ihan ääni riittänyt.

 

[Peltsi #18]

Mä taas maksaisin aika paljonkin jos pääsisin tällaisia vetoja kuulemaan: Youth Gone Wild.

Sama. Vähän kun vertaisi Ferrarin ja Ladan kiihtyvyyttä avoimella moottoritiellä. Ja siltikään Koskinen ei ole huono. Bach vaan on yksi kaikkien aikojen kovimmista, ellei kovin, hardrockin frontman. Järjettömän kova asenne. Eikä tuon herran meno lavalla ole paljonkaan tuosta hidastunut, vaikkei enää ihan Youth Gone Wild iältään olekaan.

http://www.youtube.com/watch?v=G2dei-jM7Mo -> (VoF-dumari Monroe ja Bach yhdessä Whisky a-go-go:ssa viime vuoden lopulla)