Täytyy tähän nyt tarttua, kun glam metal on yksi eniten rakastamistani musiikkityyleistä. Skid Rown 18 And Life on todella hyvä biisi, jonka laulusuoritus on ehkäpä yksi upeimmista kyseisen genren saralla. Se täytyy myöntää, että Bachilta kuulemani livevedot eivät ole kauhean kauhean vakuuttavia olleet, mutta esim. tuo 18 And Lifen studioäänitys: DAMN!
Näin ollen siis Koskisen version asettaminen alkuperäistä paremmaksi särähti aika kovasti korvaan... Tai tässä tapauksessa silmään... Tai jotain. En niin pidä tuosta Kimin äänen perussoundista, mutta propsit kuitenkin kovaa ja korkealta vetämisestä. Ihan nyt ok näin muuten tuo suoritus oli, mutta se lopun revittely (jota odottelin pelonsekaisin tunnelmin biisin alusta lähtien) oli sitten jo semmoista kissanraiskausta, että tuli reagoitua siihen semmoisella "olen juuri syönyt jotain todella hapanta"-ilmeellä. Kunnioitusta siitä, että lähtee yrittämään omien kykyjensä äärirajoille, mutta miehen ääni hajosi kyllä tuossa täysin ja lopputulos ei ollut kauhean hienoa kuultavaa.
http://www.youtube.com/watch?v=C2w3cok19jo
Tuossa vielä linkki siihen kuinka Erik Grönwall aikoinaan Idols-koelaulussaan samaisen biisin esitti ja saa tuon lopun revittelyn aiheuttamaan kylmät väreet mahtavuudellaan.
Ja siitä vielä pitää sanoa, että kun täällä on valitettu joidenkin laulajien esitysten menevän liian "huutamiseksi", niin paskapuhetta tuollainen, sanon minä! Karoliina Kallion Alone ja Power Of Love -tulkinnat ovat olleet todella upeaa kuultavaa. Jos on rahkeet pistää tuollaisella voimalla sitä ääntä tulemaan ja noin taidokkaasti, niin tottahan toki se pitää hyödyntää. Ei sillä, että esim. siinä Jessen herkistelyssä olisi ollut mitään vikaa, päinvastoin. Mutta enpä vain ymmärrä näitä "huutamis"-juttuja.