Tulihan taas katseltua tallenteista Voice of Finland-jaksoja. Ja on kyllä pakko jälleen karran kehua Saara Aallon suorituksia. Varsinkin tuo ensimmäisen livelähetyksen What Hurts The Most osui todella kohdilleen, eikä noissa muissakaan vikaa ole ollut. Jotenkin kummaksuttaa Aallon saama arvostelu, vaikka mielipiteitähän ne on siinä missä omanikin. Kaikkein vähiten ymmärrän näitä "kiertänyt joka laulukisan"-kommentteja. Täytyy kuitenkin muistaa, että esim. Talentista on aikaa jo 5v. On kai hieman eri asia breikata musiikin saralla juuri musiikkiopintonsa aloittaneena 20-vuotiaana, kuin opintonsa päättäneenä 25-vuotiaana ammattilaisena? Miten siis vetää vanhoja Talenteja v.2012 Voice of Finland-keskusteluun. Tai ainakaan dumata niiden mukaan?
Siitä tullaankin kisan väriläiskään, 16-vuotiaaseen Eveliina Tammenlaaksoon, jonka viime viikon esitystä olen tässä kelannut kaikkein eniten. Kylläpä veti tyttö esityksen pöytään. Ja vaikka en ko. genrestä juuri välitäkkään, niin täytyy vain ihailla. Ei ole varmasti helppoa. Tuon esityksen näkeminen (tai kuuleminen, kun muistaa miten ja missä se on vedetty) joistain musikaalisista heikkouksista huolimatta vetää hymyn kasvoille. Ja eikös se ole yksi musiikin tärkeimmistä tarkoituksista.
Jos taas viitataan tuohon Aallon 5v:n takaiseen Talentiin, niin mitä luulette millainen Tammenlaakso on 5v:n päästä, kunhan saa ikää, itsevarmuutta ja lisää musikaallista koulutusta. Se ero tulee olemaan varmasti valovuosia. Siitä voi edelleen vetää johtopäätökset millainen Aalto oli 5v sitten ja mitä se kertoo nykytilanteesta. Ehkä olisi jopa toivottavaa, ettei nykyformaateissa revittäisi näistä alle 20-vuotiaista heti kaikkea markkinoille vaan annetaan aikaa. Aina kaikkea ei saa heti, näin kävi mm. Jenni Vartiaiselle, joka suurinpiirtein Aallon "Talent-ikäisenä" osallistui popstariin ja päätyi tekemään Gimmeltavaraa. 25-vuotiaana rupesi sitten kulkemaan hieman paremmin.
Mikko Herranen, tasaisen varma suorittaja mutta riittääkö päätyyn asti. En usko. Eniten tykkäsin Muse-tulkinnasta vaikka olihan tuo The Kill myös kova. Mikkolan Lauri on kyllä show-mies parhasta päästä (Bad oli loistava), mutta riittääkö. En usko sitäkään. Muistin virkistämiseksi: Elastinen oli AINOA, joka olisi valinnut miehen omaan tiimiinsä ensimmäisessä ääni ratkaisee-jaksossa. Syynä voi olla, että oli ensimmäinen jakso... mutta silti. Elastinen oli myös ainoa jolle Tammenlaakso kelpasi. Kertooko pelisilmästä vai mistä?
Mitä muuta: Sipolasta diggaan, kun tuo mieleen Steve Lukatherin, jonka musiikkia olen aina ihaillut. Jesse Kaikurannan Veden Alla oli todella kova, mutta muuten kaveri ei herätä meikäläisessä yhtään mitään. Kim Koskinen... hyvä mutta ei riittävä, Louhela, Löfman... no joo.
Kyllä kisa taitaa mennä Aallolle eikä se olisi mikään suurempi vääryys. Herranen/Sipola/Mikkola kuuluu omaan b-koriini.