Mä en ollut ennen tätä kisaa kuullut Aallosta mitään kun en ole näitä euroviisuja tai talentteja seurannut. Ekaa kertaa kun näin varmaan siinä kisan alussa ajattelin heti, että onpa taitava ja onpa totaalisen kylmäksi jättävä.
Jotenkin näin keittiöpsykologinen analyysi on, että tyttö on vetänyt koulun keskiarvolla 10.0,
osannut soittaa 14-vuotiaana pianoa jäätävästi ja ylipäätään koko elämänsä suorittanut teknisesti huipputasolla kaikkea mahdollista. Jotenkin kuitenkin ilman sydäntä ja mutkatsuoraksianalyysissäni taustalla on joku suorittamaan piiskannut auktoriteetti (vanhemmat).
Rakkaus tuohon hommaan ei välity. Ja ehkä silloin kun ihminen on noin shaatanan taitava, se laittaa katsojan miettimään että tässä on jotain pielessä (kun on noin shaatanan taitava, että on pitänyt treenata miljoona tuntia, mutta kuitenkaan se rakkaus siihen tekemiseen ei välity vaan kaikki tunteet on "opeteltuja" kliseitä).
Ehkä vähän näpeistä, mutta tällaisin fiiliksiin täällä.