Mukavaa luettavaa edellinen viesti, sillä optimistisia näkemyksiä asioista on aina mielyttävämpää lukea kuin peruspessimistien kirjoituksia, joita on nähdäkseni aivan liikaa keskustelupalstoilla, vaikka toki niitäkin tarvitaan keskustelukokonaisuuksien elävöittämiseksi. Erinnäisiltä kirjoittajilta ei tule koskaan positiivista palautetta vaikka siihen syytä voisi toisinaan ollakin. Eräät nimimerkit eri palstoilla ovat hiljaa silloin kun vaikkapa suomalaispelaaja onnistuu, mutta sitten kun on tappiokierteessä, niin johan tietyt tyypit ovat hyeenan lailla paikalla. Toki moninnaisia syitä ja tarkoitusperiä on kirjoittaa asioista - ei siinä.
Sitten asiaan. Yleisesti on viime vuosina keskusteluissa huokunut sellainen käsitys ja henki, että Jarkko Niemisen uran loputtua Suomen Davis Cup-joukkue jämähtäisi pysyvästi 2.divariin ellei jopa tippuisi kolmoseen.
Viime aikojen junnujen esiinmarssin myötä näen Davis Cup-joukkueen tulevaisuuden parempana kuin koskaan aiemmin! Suomihan oli lähimpänä 16 maan maailmanlohkoa vuonna 1999 -ennen Jarkko Niemisen uraa- porukalla Tuomas Ketola, Ville Liukko, Kim Tiilikainen, Tapio Nurminen, eikä suinkaan Niemisen uran päävuosina, vaikka Jarkko jo tuolloin vuonna 1999 oli joukkueen nelospelaajana muutamassa ottelussa mukana.
Vuonna 1999 Suomi jäi ainoastaan erän päähän DC-maailmanlohkopaikasta vieraskentällä Italiaa vastaan. Joukkueessa olivat tuolloin noin ATP150 kaksikko Ketola ja Liukko päävastuussa. On siis DC-menestyksen kannalta tärkeämpää olla kaksi noin top150 pelaajaa kuin vaikkapa yksi ATP-15 ja toinen joku noin ATP-400. Se on nähty muillakin mailla, vertaa tasainen CH-porukka vs yhden ATP-tähden joukkue.
Nykyisessä melko lupaavassa junnuporukassa ikäluokista 1997, 1998, 1999 on samanlainen lahjakkaan viiden pelaajan rypäs kuin oli aikanaan Nokia-tiimillä 1990-luvulla syntymävuosista 1974-1976. Liukko, Ketola, Nurminen, Tiilikainen, Lenho..
Valmennusosaaminen ja junnumeriitit kuitenkin alkavat olemaan nykyisillä lupauksilla jo toisella tasolla kuin tuolla porukalla, vaikka toki Tuomas Ketola pelasi 18 vuotiaana Tampereen CH-semissä ja Tiilkainen saavutti EM18-pronssia vuonna 1993.
Jos tulevasta viisikosta nousee useampia top200 pelaajia, niin Suomen DC-maajoukkue tulee olemaan vuosina 2018-2025 ja miksei sen jälkeenkin melkoisen kova. Näiden 1974-1975 syntyneiden ennätysrankingit olivat ATP-117, ATP-133, ATP-208, ATP-212 ja ATP-293, tms.. ulkomuistista nuo. En näe mahdottomana, jotta nykyiset 16-18 vuotiaat pääsisivät hieman näitä rankingeja ylemmäskin.
Lisäksi jos ja kun Henri Kontinen pysyy vielä pitkään kovana ATP-nelinpelaajana ja lisäksi Micke Kontinen omaa ainakin mahdollisuuksia CH-tasolle, niin en näe DC-joukkueen tulevaisuutta vaikeana, vaan päinvastoin. Toki vuodet 2016-2017 voi olla tahmeita, ennen kuin Niklas-Salminen ja kumppanit nousevat riittävän ylös.
Edellinen kirjoittaja ennusti suomalaispelaajan saavuttavan tulevan kymmenen vuoden aikana top50 tason sekä miehissä että naisissa. Tuohon en minä vielä aivan lähde mukaan, vaikka hyvinkin mahdolliselta se vaikuttaakin mielestäni, mutta aina terävin kärki voi kärsiä loukkaantumisista tms. Heitän puolestani sellaisen ennustuksen, että Suomi pelaa Davis Cupin 16 maan maailmanlohkossa vuoteen 2025 mennessä. Israel eteni muutama vuosi sitten DC-semiin neljän parhaan maan joukkoon, kun ykköstähti Dudi Sela oli top50 hujakoilla ja kakkospelaaja oli noin ATP200. Miksei Suomi voisi pystyä samaan tai ainakin sinne 16 sakkiin kaiken osuessa kohdilleen.