Tenniskausi 2015

[Keskiviiva]

Arvotat myös junnujen Grand Slameja ihan liikaa. Huomattavasti heikompia turnauksia kuin jotkut pienet challengerit. Tuolla logiikalla Munoz olisi varmaan huonompi kuin Niklas-Salminenkin.

Annan vinkin. Miksiköhän en ole koskaan hehkuttanut Filip Peliwoa tulevaisuuden huippunimenä, vaikka pelasi 2012 kaikissa junnujen GS-kisojen finaaleissa, voittaen kaksi GS-titteliä.
Tuo melko pienikokoinen kanukki syntynyt tammikuussa -94 ja pelasi maksimi-iässä vielä 18v 7kk junnujen GS-turnauksessa.
Siinä on valovuoden ero, että menestyykö junnujen GS-kisassa 18 vuotiaana vaiko 16 vuotiaana. Sanoisin, että olet todellinen huippulupaus jos etenet kaksi vuotta alaikäisenä 16v-kaudella junnujen GS-kisan 3.kierroksellekin, mutta tuskin olet huippulupaus, vaikka voittaisit 18 vuotiaana junnujen GS-kisan.
Historian saatossa vain yksi 18-vuotiaana junnu-GS-kisassa menestynyt on noussut ATP-listan kärkeen ja se suuri poikkeus on Andy Roddick. Sitä vastoin lähes kaikki ATP:n top5 huiput ovat pelanneet junnujen GS-kaaviossa kaksi vuotta alaikäisenä ja menestyneet niissä viimeistään 17 vuotiaana.

Tietynlainen huippupelaajan urapolku on löydettävissä ja tuollaista Mikael Ymer on kulkemassa päivänselvästi.

Niklas-Salminen alkuvuonna syntyneenä GS-semissä 18 vuotiaana ei ole järin lupaavaa, varsinkaan Wimbledonissa, joka heikkotasoisin junnujen GS-kisoista. Mutta suomalaisittain tuo tietty hieno juttu, kun ei näitäkään liiemmin ole ollut. Niklas-Salminen on tällä viikolla ATP-995 rankingilla -1997 syntyneiden 35:s ja keskimäärin yhdestä ikäluokasta top100 ATP-tason urallaan saavuttaa 24 pelaajaa, joten sanoisin Patrikin todennäköisimmäksi ennätystasoksi tällä hetkellä sellaisen ATP150-tason. Jos Patrik olisi loppuvuonna syntynyt ja olisi asemaltaan tälläinen, niin silloin näyttäisikin melkoisen lupaavalta, sillä tilastoja paljon seuraavana on selvästi nähtävillä sellainen kaava, että vuoden neljän viimeisen kuukauden aikana syntyneet(syys-joulukuu) nostavat tasoaan suhteessa muihin saman ikäluokan pelaajiin vasta 19v-kaudesta lähtien, tyyliin Milos Raonic ja kumppanit.

 

[MustatKortit]

Djokovic voitti Tsongan 6-2, 6-4. Kaikkien isojen kisojen turnausvoittaja/finalisti edellisen 12kk ajalta ja pisteet ovat nyt sillä tasolla, joka vastaa 100 metrin juoksussa aikaa 9.55 tai pituushypyssä 9 metrin loikkaa. Lisäksi viime aikojen vire tyrmäävän ylivoimainen, kun kovatkin syöttötykit saavat kyytiä 6-2 erin. Mahdollisesti kaikkien aikojen menestyneimmäksi pelaajaksi menossa jos välttyy loukkaantumisilta...

Djokon ylivoima on tällä hetkellä murskaavaa. Mikäli hänellä on oma "hyvä" päivänsä, niin vastustajan tehtävä on aika mahdoton. Djokovic ottaa pauttiarallaa joka toisessa syötönpalautuksessa vähintään breikkipallon. Kuten Hessu Hedman joskus takavuosina muotoili, niin syöttäjä on vaikeuksissa, mikäli omalla vuorollaan päästää vastustajan ottamaan sen pari pistettä. Djokolle tämä on ihan rutiinia.

 

[Captain K]

Jaahas, Jaken vastus Tukholman 1.kierroksella vaihtunut viime tingassa Almagroon. Ei ollut kovin mieluisa uutinen tämä, kun ihan eri tason pelaaja kovalla kyseessä kuin Munoz De La Nava. Noh, toivotaan että Jakke ottaa tästä perinteisen taisteluvoiton erin 2-1.

 

[Luxray]

Kiitos Jarppa!

 

[MustatKortit]

Aikamoista symboliikkaa tappiossa Almargolle, kuin Jarkon ura pienoiskoossa. Loistavia palloja, loistavia pisteitä, hurjaa taistelua, nousu aivan siihen absoluuttisen huipun tuntumaan, mutta ihan viimeinen ponnistus jäi tekemättä.

Kiitos Jarkolle hienoista hetkistä, etenkin tuossa muutamia vuosia sitten.

 

[Captain K]

Haikeaksi vetää, ja voi vaan kuvitella kuinka haikeaksi siellä Jarkon pääkopan sisällä. Kiitos Jakke!

 

[Fordél]

Aikamoista symboliikkaa tappiossa Almargolle, kuin Jarkon ura pienoiskoossa. Loistavia palloja, loistavia pisteitä, hurjaa taistelua, nousu aivan siihen absoluuttisen huipun tuntumaan, mutta ihan viimeinen ponnistus jäi tekemättä.

Ihan sama tuli itsellä mieleen matsia katsellessa. Tosin poistaisin tuon mutta-sanan jälkeen alkavan osuuden. Jarkkoa kun ei voi syyttää siitä, että hän ei olisi tehnyt kaiken mahdollisen. Nieminen pääsi varmasti ulosmittaamaan kaiken potentiaalinsa uran aikana. Parhaimmillaan taso riitti lähelle TOP10 maailmassa, mikä on huikea saavutus. Sitä lähemmäs kärkeä ei varmasti ollut kuitenkaan asiaa. Näin ollen ura on "helppo" lopettaa, kun kaikki on annettu.

Nieminen on todella hieno ja esimerkillinen urheilija, jonka uraa on ollut hieno seurata. Oli todella tunteellista katsoa tämän iltaisen viimeisen kaksinpeliottelun loppuseremonioita. Haikeaksi tosiaan vetää ja todella iso aukko jää suomalaiseen sekä pohjoismaalaiseen tennikseen. Kiitos Jakke!

 

[MustatKortit]

Ihan sama tuli itsellä mieleen matsia katsellessa. Tosin poistaisin tuon mutta-sanan jälkeen alkavan osuuden. Jarkkoa kun ei voi syyttää siitä, että hän ei olisi tehnyt kaiken mahdollisen. Nieminen pääsi varmasti ulosmittaamaan kaiken potentiaalinsa uran aikana. Parhaimmillaan taso riitti lähelle TOP10 maailmassa, mikä on huikea saavutus. Sitä lähemmäs kärkeä ei varmasti ollut kuitenkaan asiaa. Näin ollen ura on "helppo" lopettaa, kun kaikki on annettu...!

Niin, unohdin nyt täsmentää, että sillä "ihan viimeisellä puristuksella" tarkoitin juurikin top10:n pääsyä, joka muuten oli myös Jaken oma tavoite ja unelma silloin aikanaan. Tottakai jos olet maailmanlistan 13. niin olet huippupelaaja, mutta kyllähän siinä top10-sijoituksessa on sitä tiettyä tenniksen magiaa.

Lähellähän Jakke oli, erävoiton päässä F.Gonzalesin kaatamisesta, joka olisi tuonut 9.sijan seuraavan viikon listalla, jos oikein muistan.

Niemisen uran etenemisen top10:n tai jopa pidemmälle esti eritoten surkea syöttö, jota sentään vähän kompensoi se, että Jarkko oli vasuri. Kakkossyöttö oli tourin huonoimpia top 200 pelaajien joukossa. Niemiseltä puuttui myös "signature-shot" ellei nyt väkisin halua nostaa sellaiseksi Jaken rystyä pitkin linjaa.

Tosin Jarkon "signature" olikin kova ja pidetty taisteliija, kaikkien kunnoittama ammattilainen. Ei ole huono juttu tämäkään.

 

[Captain K]

Oli kyllä hienoa nähdä Robin Söderling taputtamassa katsomossa Jakelle ja pelin jälkeen vielä halailemassa ja juttelemassa. Kertoo aika paljon Jaken arvostuksesta kun tuo entinen pitkäaikainen top-10 pelaaja ja Ranskan avointen finalisti osaa arvostaa toisen pohjoismaalaisen huippupelaajan uraa tuollein. Myös Jaken ex-koutsi Jan De Witt näytti olevan paikanpäällä katsomossa.

 

[Fordél]

Niemisen uran etenemisen top10:n tai jopa pidemmälle esti eritoten surkea syöttö, jota sentään vähän kompensoi se, että Jarkko oli vasuri. Kakkossyöttö oli tourin huonoimpia top 200 pelaajien joukossa. Niemiseltä puuttui myös "signature-shot" ellei nyt väkisin halua nostaa sellaiseksi Jaken rystyä pitkin linjaa.

Tosin Jarkon "signature" olikin kova ja pidetty taisteliija, kaikkien kunnoittama ammattilainen. Ei ole huono juttu tämäkään.

Kyllä, varmasti se aivan terävimmälle huipulle pääseminen kaatui lopulta pitkälti tohon heikkoon syöttöön ja etenkin kakkossyöttöön. Paikan päältä nähtynäkin se näytti kyllä yllättävän heikolta. Vaikea sellasen syötön kanssa on lähteä rakentamaan hyvää peliä.

Sen sijaan "signatureksi" nostan hyvän kahden käden rystyn lisäksi hyvän liikkuvuuden ja miksei myös fyysisen kunnon. Kyllähän Nieminen oli uran loppuun asti tunnollinen ja hyvä treenaaja, joka piti itsensä hyvässä kunnossa.

 

[Jupe]

No niin, aikakausi päättyi. 15 vuotta tässä on tullut spekuloitua niin palstoilla kuin mediassa kehnoa kakkossyöttöä ja mihin riittää Niemisen rahkeet, ei tarvitse enää spekuloida. Tulee itsellekin hiukan tyhjä olo, Nieminen on ollut ainoa suomi-tenniksen sanansaattaja jota olen seurannut koko uran, käynyt useasti kotimaassa katsomassa, sellaiset 5-10 kisaa ja kerran Båstadissakin. Ensinnäkin tulee mieleen persoona, on jopa yllättävänkin positiivinen aina jaksanut olla, pisteet siitä.
Rahkeet riitti pitkälle, kruununa grand slamien hyvät sijoitukset ja pari atp-kisa voittoa, voitto on aina voitto vaikka kisa olisikin ollut pienemmästä päästä. Nuo kakkossijatkin ovat upeita, sinänsä ei suuri yllätys että häviöitä on finaaleissa tullut paljon, monissa skaboissa oli se yksi kaksi top10 pelaajaa jotka tuli kaaviosta toiselta puolelta ja kun viikon verran puserrettu mehuja ulos miehestä niin top1-20 pelaaja on kova pala purtavaksi Niemisen tasolle.

Sanoisin tuosta kakkossyötöstä vielä toisin päin että yllättävän korkealle päästiin vaikka Jakke omasi kohtalaisen kehnot syötöt, jos ykkönenkin olisi ollut hiukan vielä tuhoisampia niin kakkoseen turvautuminen olisi ollut vähäisempää. Eilinen Almagrokin oli hyvä mittari tästä, erittäin kovat lyönnit omaava pelaaja jolla vieläkin rahkeita top20 pelaajaksi. Eiliset statsit kakkossyötöstä taisi olla aika fifty-fifty, eli yllättävän hyvin sanoisin tuollaisella n110kmh kakkosella, nähtiin eilen myös tuollainen kakkonen joka tuli syöttöruudun takarajalle kunnon kick-syöttönä jolloin Almagro oli pulassa ja lyönti heti vituiks, joten siinä sitä miksi Jakke sitten tuohon paljolti on panostanutkin. Ei se Almagronkaan kakkonen ollut kuin jotain 125kmh ja muistaakseni helppo siihen oli Jakken vastata, mutta avainasia olikin Almagrolla se tuhoisa ykkönen, selvästi tuhoisampi kuin Jakkella. En sanoisi että Jakke kakkosessa niin paljon antaa tasoitusta kun monet kärjistää, enemmän pitäisi puhua syötöistä yleensä mukaan lukien ykkönen.

Nyt vähenee mun tenniksen katsominen kun aikataulu on tiukalla muutenkin tv-urheilulle, heräilen sitten jos/kun on suomalaisia taas atp100:n joukossa. Toivottavasti Federer -hassuttelu nähdään tv:stä, voisi katsoa sen parin kaljan kanssa fiilistellen.

_

 

[MustatKortit]

...

Sen sijaan "signatureksi" nostan hyvän kahden käden rystyn lisäksi hyvän liikkuvuuden ja miksei myös fyysisen kunnon. Kyllähän Nieminen oli uran loppuun asti tunnollinen ja hyvä treenaaja, joka piti itsensä hyvässä kunnossa.

Nämä kieltämättä ovat Jaken parhaita puolia, mutta en kuitenkaan laskisi "signatureksi" siis siinä tietyssä mielessä, jota tässä nyt haen: Federerin yhden käden rysty, Henmanin volleyt, Roddickin syöttö...

Hyvin paljon Niemisen kaltainen pelaaja - joka myös nousi maailmanlistan kärkeen - oli Jevgeni Kafelnikov. Hän oli sellainen yleispelaaja, ei mitään supervahvuuksia (ehkä sama kuin Jakella, eli rysty linjaan oli paras lyönti), mutta peruspeli riitti mm. Australian avointen voittoon.

 

[Keskiviiva]

Upea on ura siihenkin nähden kun muistelee Niemisen uran lähtökohtia. Jälkeenpäin eräät tennisihmiset(ex-pelaajat kuten Tuomas Ketola, Janne Ojala etc) lajin ytimestä ovat sanoneet haastattelussa, ettei Jarkko ollut edes suomalaisittain poikkeuslupaus 16 vuotiaana, vaan aivan perustapaus. Niemisen kun oli 16v teini vuonna 1997, niin samalla tasolla pelaavia 16 vuotiaita löytyy Suomen maasta nykyisinkin tasaisella tahdilla. Kysymys siis kuuluukin, mitä maagista Jarkko teki tuolloin, että ryhtyi saavuttamaan tarvittavaa tasoa, ensin kohden junnumaailman kärkeä ja myöhemmin ATP-tasoa.
Urakaaren puolesta Jarkko kuuluu ATP-pelaajissa selvään vähemmistöön tällä kaavalla: 14 vuotiaana EM-turnauksen 4.kierroksella pelaaja(eli tuon ikäisenä Euroopassa sijoilla 9-16). 16 vuotiaana pelaili vielä U18-sarjan 4.kategorian tasolla, kun samaan aikaan -1981 ikäluokan top10 pelaajat olivat 1.kategorian menestyviä pelaajia.

Vuosi 1998 oli Jarkon uran kannalta käänteentekevä ja varsinkin kuukaudet heinäkuu-elokuu. Jarkko voitti heinäkuussa vuonna 1998 Hollannissa ja Sveitsissä kaksi G2-tason kovaa junnukisaa putkeen ja nousi juuri 17v-synttäreiden aikaan ITF100+ tasolta ITF:n top50, joka vei samalla myös mukaan vuoden verran alaikäisenä US Openiin. Sensaatio nähtiin sitten US Openin lämmittelykisassa Kanada Openissa, jossa -1981 syntynyt 17v vielä varsin tuntematon suomalainen kaatoi vuotta vanhempien ikäluokan ITF-1 pelaajan Julien Jeanpierren s.1980, joka oli saman vuoden Australian avointen voittaja.
Tuossa vaiheessa Jarkko oli jo saavuttanut junnumaailman huipun, vuoden verran alaikäisenä. Tason nosto oli vuodessa räjähdysmäinen sieltä G4-tasolta.
Jarkkohan päätti 17v-kautensa suomalaisittain edelleen ennätykselliseen sijaan ITF-13, kun vertaillaan suomalaisia 17 vuotiaita. Vuotta vanhemmista toki Henri Kontinen oli 18 vuotiaana ITF-4 vuonna 2008, kun Jarkko Niemisen parhaaksi lukemaksi jäi 18 vuotiaana ITF-9 US Openin turnausvoitosta huolimatta.

Tuo nro 13. seurannut Jarkkoa läpi uran: 17v-kauden päätösranking ITF-13, ATP-ennätys ATP-13, vaimon sulkapalloranking nro 13. ja pelattuja ATP-finaaleita Jarkolla 13 kpl.




No, palataan vuoteen 1999. Jarkko voitti siis junnu-uransa päätteeksi US Openin GS-tittelin 18 vuotiaana. Kävin läpi US Openin 18 vuotiaana voittaneet vuosilta 1985-2015, niin Jarkko on melkoinen poikkeus ATP-13 ennätyslukemalla. Suurin osa junnu-US Openin tuossa iässä voittaneista ovat jääneet jopa ATP-tason ulkopuolelle sijoille 100-200. Jarkko voisi olla aivan hyvin vain vaikkapa Dusan Lojdan kaltainen pelaaja, joka voitti US Openin vuonna 2006. Andy Roddick toisaalta saavutti ATP-1 rankingin vaikka oli myös myöhäisherännyt junnu, mutta harvinaisia nämä ovat.

Nopeasti tapahtui myös Jarkon nousu ATP-tasolle. 19 vuotiaana ATP300+ sijoilla ja vuotta myöhemmin ATP-61. Ensin 20v-kauden alussa liukuhihnalta CH-turnausvoittoja ja niiden perään karsintojen kautta ATP-finaaliin. Huikea oli tuokin nousu, vastavaan nopeuteen harvat pystyneet.
Nämä nopeat nousut toki kertovat hyvästä pohjatyöstä. Jarkko lienee ollut pitkään valmis ja odotti vain oikeaa hetkeä läpimurrolle.



Näkisin yhtenä suurena seikkana siihen miksi Jarkko saavutti ATP-tason, pelaajan nimeltä Ville Liukko Suomen Turusta. Jarkkohan treenaili junnuna ahkeraan Impivaarassa juurikin Ville Liukon kanssa, joka voitti vuonna 1998 USA:n challenger-turnauksen ja nousi 1999 sijalle ATP-117.
Nuoret pelaajat tarvitsevat kovia treenikavereita ja hyviä esikuvia kasvuympäristöönsä. Vaikkapa Espanjassa ja Argentiinassa junnupelaajat treenailevat säännöllisesti juurikin CH-tason pelaajien kanssa.

Tämän vuoksi onkin loistojuttu, että Jarkko Nieminen treenailllut viime vuosina melko usein oman akatemiansa junnujen kanssa. Jarkko jos kuka sen tietää, että miten tärkeää tuollainen on junnuille. Muistan nähneeni Talissa jo vuonna 2012 kun Jarkko paukutti menemään silloin 15v Patrik Niklas-Salmisen kanssa tunnin ajan treenikentällä. Kolme vuotta myöhemmin Patrik Wimbledonin semissä..




Mitä tulee vielä tuohon Jarkon ATP-13 ennätyslukemaan, niin kun muistelee vuosia 2003-2005 kun Jarkko pyöri sijolla 28-40, niin silloin tuollainen top20, saati top15 taso näytti melko kaukaiselta. Huikea juttu oli kun pystyi nousemaan yhdeksi kaudeksi top20 pelaajaksi, 25 vuotiaana. Niin helposti ennätystasoksi olisi voinut jäädä myös noin ATP-28, eikä Jarkko olisi siinä tapauksessa piirtynyt suomalaisten mieliin näin voimakkaasti. Kuten Jarkko sanoi, nälkä kasvoi syödessä ja aina otti uusia tavoitteita. Alle 16 vuotiaana ei edes kuulemma ajatellut ammattilauran olevan mahdollinen ja vielä US Openin junnuvoiton jälkeenkin ajatteli pelaavan ammatikseen vain vuoden ajan. Moneen kertaan ylittänyt itsensä ja muiden odotukset.

Top10 jäi toki tosi lähelle. Itseäni jäi ehkä vain kaksi tappiota kaivelemaan. 2005 US Openin kvartsi Hewittä vastaan. Jarkko johti erin 2-1 ja oli menossa GS-semiin.. ja se toinen Indian Wellssin Masters-kvartsi 2006 maaliskuussa Srichaphania vastaan. Jarkko hävisi 3.erän 5-7 ja jäi masters-semi ikuiseksi haaveeksi. Kun olisi toisen näistä voittanut, niin ennätysranking olisi vieläkin kovempi kuin ATP-13. Siellä välillä 9-12.

 

[Jupe]

Hyvä pointti tuo 'mitä tapahtui 16-vuotiaana'. Veikkaan että moni kohtalaisen lahjakaskaan ei ole valmis sellaiseen kuntorääkkiin mitä Jakke on tehnyt saadakseen rautaisen pohjakunnon. Tenniksessä jos et ole aivan poikkeuksellinen luonnonlahjakkuus kunto on erittäin suuressa asemassa menestykseen(eikä siitä ole haittaakaan jos olet lahjakkuus), omasta mielestä suurin osa nuorista suomalaisista ja muistakin joita olen nähnyt täällä suomessa IPP-openissa ja Tampereella ovat tikku-ukkoja, rimpuloita, veikkaisin ettei lähelläkään Jakken 18v kuntoa. Moni lahjakkuus menetetään kun unohdetaan riittävä fyysinen harjoittelu, tämä pätee moneen eri lajiin. Ajatellaan kärjistäen ja junttimaisesti että fyysinen harjoittelu tekee jotain bodareita, ja paskat, aamulenkkejä ja omalla painolla tehtävää fyysistä harjoittelua tulisi tehdä joka päivä jo teininä kun luodaan pohjaa esim palloilulajeille. Ei ole sattumaa että tuntemani urheilijat suomen huipulta ovat jo yläasteiässä olleet kovassa tikissä ja urheilleet päivittäin niin aerobista kuin lihastreeniä, tällöin ei ole ainakaan fysiikasta jäännyt kiinni menestyminen. Kun tarpeeksi vahvat ja kestävät pohjat on luotu hyvissä ajoin on helpompi viilata fyysistä kuntoa myöhemmin lajisuuntaisesti. Veikkaan että suomessa mennään yleisestikin metsään korostaen pienestä pitäen vain lajikohtaista harjoittelua.

_

 

[Keskiviiva]

Juoksukunto on tosiaan tenniksessä nykypäivänä todella tärkeää, varsinkin jo olet alle 190 senttinen ilman pommisyöttöä, niin pitkissä palloralleissa pitää löytyä puristuskykyä ehtiä kulmiin ja takaisin. Myös henkistä kykyä puristaa pitkän kaavan kautta pisteet kotiin vaaditaan.
Jarkkohan oli junnuna ahkera käymään pitkillä lenkeillä, oli ilma mikä hyvänsä. Räntäsateessakin painoi menemään 90-luvun löysä tuulipuku vain hulmuten - hirmuisella intohimolla ja nöyryydellä. Tuosta löytyy myös kuvamateriaalia ylen vanhasta dokkarista.

Jotkut ovat luontaisestekin parempia juoksijoita kuin toiset. Kun muistelee viime aikojen suomalaisia junnuja, niin ei näillä ole ainakaan lihasvoimasta jäänyt kiinni, sillä nimet Herkko Pöllänen, Patrik Niklas-Salminen ja Aaro Pöllänen ovat erittäin atleetteja, lihaskimppuja suorastaan, mutta yksikään näistä ei ole kropaltaan juoksijan näköinen kuten vaikkapa J.Nieminen.
Tietty ATP-tasolle nousee monenlaisia pelaajia kropan rakeenteeltaan. Heinäsirkkamainen 70 kiloinen Gilles Simon nousi peräti ATP-6 sijalle saakka. Paikotellen Simon näyttänyt anorektikolta, mutta hänellä on kyllä huikea kosketus palloon ja mainio taktillinen pelisilmä. Sitten toisaalta Argentiinan Eduardo Schwankin reidet ovat kuin parrut ja mieshän on täysin kaulaton. Nousi top50 joukkoon viisi vuotta sitten. Joten sadan joukkoon nousee pitkää, pätkää, laihaa ja ns. tunkkia, kun muistetaan myös 100kg painava Michael Berrer, joka ei ole edes poikkeuksellisen pitkä.

Mutta siltikin, toivoisin näkeväni jatkossa enemmän sellaisia suomalaisjunnuja, joiden fyysiset ominaisuudet näyttävät 800-1500 metrin juoksijalta, eikä 200 metrin pikajuoksijalta, eikä toisaalta maratoonarilta.

Suomen tämän hetken ykkösjunnu, ensi maaliskuussa jo 19v täyttävä Patrik Niklas-Salminen näytti 14 vuotiaana vielä joltain aivan muulta kuin urheilijalta. Saakohan sanoa, että oli lapsena ennen teinivuosia pullukka ja kun aloitti 15 vuotiaana kovan treenaamisen, niin ajautui ns. ylikuntoon 16 vuotiaana ja sen vuoksi joutui pitämään 4 kuukauden tauon vuonna 2013, kun kropalle oli liian suuri shokki yhtäkkinen treenimäärän huima kasvu.
Hyvän pohjatyön tekeminen jo aivan pienestä pitäen tärkeää, vaikka toki kova treenaaminen syytäkin aloittaa vasta hieman myöhemmin.

 

[MustatKortit]

@Keskiviiva : mielenkiintoinen tuo viestisi kokonaisuudessaan.

Ehkä se jollain tavalla tosiaan alleviivaa tenniksen asemaa mailapelien kuningaslajina, että hyvinkin erilaisista fyysisistä lähtökohdista ja viitekehyksistä on mahdollista nousta huipulle, JOS sitten löytyy sitä huippuosaamista joltain osa-alueelta.

Katselin taannoin liukkaan rotan näköisen Thiemin peliä, tämän kohdatessa massiivisen ja täysin syötöstään elävän John Isnerin. Tuolloin tuli juuri mieleen, että herrajumala kun ovat eri lähtökohdista nousseet maailman huipulle.

 

[apulais-GM]

Aikamoinen tyhjiö tosiaan jää Niemisen jälkeen Suomen tennikseen, ja tavallaan myös yksilölajien urheiluun yleisestikin. Muutenkin moni entinen menestyjä kuten Hannu Manninen, Janne Ahonen (melkein), Jari Litmanen, Selänne, Tommi Evilä ja Kiira Korpi ovat lopettaneet.
Mutta Niemisen kanssa on sama kuin Teemu Selänteen kohdalla, että vaikka ura loppui niin pysyy otsikoissa ja lajin parissa näkyvästi esillä.

En ole tennisasiantuntija, mutta pakko ihmetellä miten Suomessa on niin ohut lajikulttuuri tenniksessä. Luulisi että tuollainen palloilun yksilölaji (johon tosin tarvitaan kaksi) olisi Suomessa suositumpaa, talvella olisi vuosikymmenet pelattu liikuntasaleissa ja kesällä ulkona. Ja kun se on niitä harvoja yksilölajeja joista voi saada jopa ammatin. Vaikka toki Tuukka Rask ja Mikko Koivu saavat kaudessa saman verran kun Nieminen urallaan...

On se tennis kyllä siitä erikoinen laji, että kuulemma pitää yläasteikäisestä lähtien "kiertää maailmaa" ja panostaa siihen. Joskus jostakin luin että maksaa kymmeniä tuhansia vuodessa hyvän juniorin pelaaminen. On kyllä ihmeellistä. Mutta tietysti kun lennot ja hotellit maksaa ja kaikki harjoitusvuorot.

 

[Captain K]

Näkökulma: Jarkko Nieminen on 2000-luvun kingi

Nyt täytyy kyllä sanoa että on iltapulun toimittajalta hyvää tekstiä mielestäni.

 

[Mack]

Nämä kieltämättä ovat Jaken parhaita puolia, mutta en kuitenkaan laskisi "signatureksi" siis siinä tietyssä mielessä, jota tässä nyt haen: Federerin yhden käden rysty, Henmanin volleyt, Roddickin syöttö...

Hyvin paljon Niemisen kaltainen pelaaja - joka myös nousi maailmanlistan kärkeen - oli Jevgeni Kafelnikov. Hän oli sellainen yleispelaaja, ei mitään supervahvuuksia (ehkä sama kuin Jakella, eli rysty linjaan oli paras lyönti), mutta peruspeli riitti mm. Australian avointen voittoon.

Oli Kafelnikovilla hyvinä aikoinaan kuitenkin maailman paras palautus ja rysty suorana ihan sama juttu. Syöttö oli myös hyvä. Helvetin tylsä pelaaja, mutta hyvä.

 

[MustatKortit]

Oli Kafelnikovilla hyvinä aikoinaan kuitenkin maailman paras palautus ja rysty suorana ihan sama juttu. Syöttö oli myös hyvä. Helvetin tylsä pelaaja, mutta hyvä.

Niin, tottakai maailman absoluuttisella huipulla pelaava jannu omaa huippuluokan lyöntivalikoiman, mutta lienemme yhtä mieltä siitä, että Kafelnikovin SE ominaisuus oli juuri se tasainen suorittaminen ja hyvä peruspeli. Hivenen tylsää, kuten itse asian ilmaisit.

Tuli muuten tästä ikään kuin kevennyksenä mieleen, että myös legendaarisessa Virtual Tennis- pelissä Kafelnikoville ei muistikuvieni mukaan oltu merkitty yhtä selvää vahvuutta (kuten muille pelaajille), vaan hänellä oli juurikin paras "allround"-peli. :)

 

[Mack]

Kafelnikov näytti myös joskus siltä että ei voisi vähempää kiinnostaa. Siinä varmaan oli pelaaja, joka oikeasti pelasi vain ja ainoastaan rahasta.

Tennispeleistä tuli mieleen, että ovat muuten olleet mielestäni aina genre, jossa ei olla ihan onnistuttu. Selvästi esim. oikeiden pelaajien ja turnausten nimien käyttäminen oli rajoitettua jne.

 

[MustatKortit]

Kafelnikov näytti myös joskus siltä että ei voisi vähempää kiinnostaa. Siinä varmaan oli pelaaja, joka oikeasti pelasi vain ja ainoastaan rahasta...

Todennäköisesti näin myös oli, onhan yleisesti tiedossa, että Kafelnikov kävi joskus jopa turnausten ollessa kesken häviämässä palkintorahansa kasinoilla.

Mitä muuten mahtaa tätä nykyä kuulua Jevgenin uralle pokerinpelaajana, takavuosina kuulin hänen päässeen johonkin finaalipöytäänkin.

 

[Keskiviiva]

On se tennis kyllä siitä erikoinen laji, että kuulemma pitää yläasteikäisestä lähtien "kiertää maailmaa" ja panostaa siihen. Joskus jostakin luin että maksaa kymmeniä tuhansia vuodessa hyvän juniorin pelaaminen. On kyllä ihmeellistä. Mutta tietysti kun lennot ja hotellit maksaa ja kaikki harjoitusvuorot.

Tennis on juuri tuossa seikassa ainutlaatuinen laji. Tennis Europe järjestää kisoja 400 kpl vuosittain, kolmessa eri sarjassa, joista nuorin 12v-sarja. Kun katselee coretennistilastojen kautta viime vuosina maailman huipulle nousseiden tilastoja, niin ovat kiertäneet ahkerasti ympäri Eurooppaa/maailmaa jo 11 vuotiaasta saakka. ATP:n top40 listan tämän hetken nuorin 18v Borna Coric pelasi kotimaansa ulkopuolella 10 vuotiaana seitsemän kisaa, 11 vuotiaana kotimaansa ulkopuolella 9 kisaa ja 12 vuotiaana 15 kansainvälistä kisaa. Näistä osa myös Atlannin toisella puolen.
Youtubesta löytyy vuodelta 2010 tammikuulta U14-turnauksen semifinaali Ranskan Tarbesista, jossa 13 vuotiaat Coric ja Halys takovat palloa 2000 katsojan edessä. Maailmalla siis huippulupaukset pelaavat 13 vuotiaina suurimmille katsojamäärille kuin monet Suomen miesten maajoukkuepelaajat ovat koskaan pelanneet edes aikuisena.
Löytyy youtubesta myös 13v Nadal vs 13v Gasquet, paikkana samainen Tarbes ja katsomo pullollaan. Nuorena on vitsa väännettävä. Mutta onneksi myös poikkeuksia löytyy, jotka ryhtyneet kiertämään maailmaa hieman myöhemmin ja siltikin nousseet huipulle.
Andre Agassi kirjoitti kirjassaan pelanneessa 12 vuotiaana Australiassa 5000 katsojalle U14-turnauksessa. Kyseessä taisi olla talvi 1983, joka oli vielä Australian tenniksen kulta-aikaa. Agassi pääsi tuolloin 12 vuotiaana jenkkien 14v-maajoukkueeseen Australian kiertueelle.

 

[Mack]

Todennäköisesti näin myös oli, onhan yleisesti tiedossa, että Kafelnikov kävi joskus jopa turnausten ollessa kesken häviämässä palkintorahansa kasinoilla.

Mitä muuten mahtaa tätä nykyä kuulua Jevgenin uralle pokerinpelaajana, takavuosina kuulin hänen päässeen johonkin finaalipöytäänkin.

Tietämättä mitään voisi epäillä että sama kohtalo kuin koko pokeribuumillakin? Se lienee romahtanut melko täysin.

Viimeksi kun Kafelnikovista jonkin kuvan näki, niin äijä oli kyllä pokeripöydän lisäksi viettänyt paljon aikaa seisovan pöydän ääressä. Kiloja oli tullut ihan helvetisti.

 

[apulais-GM]

Löytyy youtubesta myös 13v Nadal vs 13v Gasquet, paikkana samainen Tarbes ja katsomo pullollaan. Nuorena on vitsa väännettävä. Mutta onneksi myös poikkeuksia löytyy, jotka ryhtyneet kiertämään maailmaa hieman myöhemmin ja siltikin nousseet huipulle.
Andre Agassi kirjoitti kirjassaan pelanneessa 12 vuotiaana Australiassa 5000 katsojalle U14-turnauksessa. Kyseessä taisi olla talvi 1983, joka oli vielä Australian tenniksen kulta-aikaa. Agassi pääsi tuolloin 12 vuotiaana jenkkien 14v-maajoukkueeseen Australian kiertueelle.

No jaaha, ei ole ihan sellaista Nuori Suomi -meininkiä, että monipuolisesti pitää harrastaa eikä erikoistua liian varhain, ja kilpailu ei ole olennainen asia junioreille. Voisi ehkä käydä Youtubessa katsomassa noita videoita.
Joku aika sitten mietin, että olisi mielenkiintoista lukea tuo Agassin kirja.