Tekijänoikeudet

[varjo]

Ei mitenkään, mutta miten se tähän liittyy? Aika monta kertaa olen tässä yrittänyt selittää, että ongelma ei ole siinä, etteikö tuote kiinnostaisi ihmisiä, vaan nimen omaan siinä, että tuotetta ei osteta, vaan se otetaan ilmaiseksi, kun se on niin naurettavan helppoa nykyään. On aivan typerän puusilmäistä selittelyä yrittää kääntää tätä normaaliksi markkinataloudelliseksi ilmiöksi, jossa ei-haluttu tuote ei mene kaupaksi. Kun warettamisen kanssa on kyseessä sellainen paradoksi, että tuote voi olla erittäinkin haluttu, mutta se ei silti mene kaupaksi, vaan se waretetaan ilmaiseksi.

Mutta eikö ostotapahtuma ole osa kiinnostavuutta?
Juuri siten iPod myy, huolimatta siitä että se "maksaa" verrattuna puoli-ilmaiseen halpikseen.
Minäkin, paatunut warettaja, ostan pelejä ja DVD:tä, jos ne ylittävät oman kiinnostuskynnykseni. Toiset ostavat enemmän, toiset eivät mitään, mutta suurimmalla osalla on samanlainen kynnys, jonka ylittäviä tuotteita ostetaan, vaikka ne olisikin mahdollista warettaa.

Kyse on vain siitä, että immateriaalituotteissa bisneskenttä on muuttunut eivätkä vanhat lainalaisuudet päde suoranaisesti.

Voit jatkaa jauhantaasi aivan miten pitkään tahdot, mutta todellisuus, eli se, että vasta ostohetkellä yksittäinen tuote ylittää sen kiinnostuksen tason, millä myyntiä syntyy. Oli sitten kyseessä peli, jonka saa waretettua, tai virvoitusjuoma, josta löytyy halpisversioita. Onko sitten halpistuotteen hinta puolet alkuperäisestä, kymmenesosa tai sitten waretuksen tapauksessa ilmainen, sillä ei ole sinänsä merkitystä tuotteen kiinnostavuuden kannalta. Jos waretus olisi mahdotonta, mutta Venäjällä toimisi "näennäisen" laillisia yrityksiä, jotka myyvät esim. mp3:ia, ihmiset kääntyisivät sitten niitten puoleen.

Warettaminen ei liity mitenkään markkinatalouteen, eikä sen ilmiöihin, vaan se on itse asiassa aivan markkinatalouden perusperiaatteen vastainen. Markkinataloudessahan on tarkoitus tehdä sellaisia tuotteita/palveluita, joita ihmiset haluavat ja näiden tuotteiden myyjän on tarkoitus hyötyä siitä rahallisesti.

Ilmeisesti olet tässä lanseeraamassa jotain uutta talousteoriaa, johon liittyy tämä mystinen waretalous :)

Markkinataloudessa on tarkoitus tehdä sellaisia tuotteita/palveluita, joista ihmiset ovat valmiit maksamaan. Ylempänä Mr. Fox viittaa hieman vastaavaan tilanteeseen noin markkinoinnin kannalta.

Juuri kysyntä ja tuottavuus määrittää mm. ammattien arvostuksen ja palkat. Näin yliopistotutkijana palkkaus on syvältä, koska työ ei tuota suurelle yleisölle sellaista, mistä he olisivat valmiit maksamaan vrt. ammattiurheilija. Valitan kyllä palkasta, jos on tarve, mutta ei minulle sinänsä ole mitään ongelmaa myöntää, että palkka on pieni sen takia, että työni ei ole tarpeeksi tuottavaa, jotta siitä pitäisi maksaa enempää palkkaa.
Jos taas siirryn teollisuuden puolelle, palkkani samasta työstä nousee, mutta se johtuu, että silloin tuotankin jo enemmän, koska työni hyödyttää suoraan yritystä.

Joten voisitko varjo ystävällisesti lopettaa vertaamisen normaaliin yritysmaailmaan, sillä tässä ei ole siitä kyse. Puhut koko ajan itseäsi enemmän ja enemmän pussiin.

Daespoon toteamusta muotoillen "Show me the money".
Voit aivan vapaasti kuvitella mitä tahdot tästä keskustelusta.

 

[Riz]

Laajakaistat ovat todellisuutta, joten nettikauppojenkin kautta voi kokeilla myydä häviötöntä musiikkia, jos kauppa ei käy, niin mitä siinä on menettänyt.

Kuten lupasin, en enaa jaksa alkaa vaantaa rautalankaa mutta kiitan kuitenkin sydammellisesti paivan parhaista nauruista. Jaksaa taas ilolla koodata kun hykertelee miten yksinkertainen maailma loppujen lopuksi sitten on. Ei ole todellista.

Lahdet varmaan ilomielin rahoittajaksi jos laitetaan jatkoajan porukalla ainoastaan nettijakelua hyodyntava levy-yhtio pystyyn. Ja jos kauppa sitten ei kay, et rahoittajana ole moksiskaan koska eihan kukaan ole mitaan menettanytkaan silla bisnesmallissasi ei vissiin suurta alkurahoitusta edes tarvita. Mitas sellaista nyt häviöttömän musiikin julkaisuun tarvitsisikaan. Aikuisten oikeasti, kylla teikalaisen bisnesaivoilla ei kannattaisi luimia missaan yliopistotutkijan hommissa vaan lahtea uudistamaan musiikkibisnesta tuoreella otteella ja takomaan rahaa. Ja jos et niin rahan paalle ole, niin laita edes bisnesmallisi paperille niin laitetaan taloustieteen Nobel-ehdokkuus hakuun.

 

[MS]

Jos oikein olen käsittänyt, niin suomirapin "valtakausi" alkoi siitä, kun Fintelligens - Voittamaton tuli suuren yleisön tietouteen (kesä 1999?). Tuon musiikkilajin kulta-aika sitten taisikin olla jotain 2001-03, jonka jälkeen suosio on pikkuhiljaa hiipunut. Sen verran mitä pakollisten markkinoinnin kurssien pohjalta osaan sanoa, niin mielestäni tuo kuitenkin vaikuttaa ihan normaalilta tuotteen/palvelun elinkaarelta.

Alkuinnostus => kulta-aika => suosion hiipuminen ja...

Väärin. Hip hop kulttuurin edustajat ostavat huonommin levyjä ja imuttavat ne mieluummin verkosta ilmaiseksi. Ei suosio ole mihinkään hiipunut. Enemmän kaupungilla vastaan kävelee hip hop tyyppejä, kuin jotain farkkuliivi henkilöitä Kissin selkälipulla. Kiss nyt oli vain esimerkki.

 

[varjo]

Kuten lupasin, en enaa jaksa alkaa vaantaa rautalankaa mutta kiitan kuitenkin sydammellisesti paivan parhaista nauruista. Jaksaa taas ilolla koodata kun hykertelee miten yksinkertainen maailma loppujen lopuksi sitten on. Ei ole todellista.

Lahdet varmaan ilomielin rahoittajaksi jos laitetaan jatkoajan porukalla ainoastaan nettijakelua hyodyntava levy-yhtio pystyyn. Ja jos kauppa sitten ei kay, et rahoittajana ole moksiskaan koska eihan kukaan ole mitaan menettanytkaan silla bisnesmallissasi ei vissiin suurta alkurahoitusta edes tarvita. Mitas sellaista nyt häviöttömän musiikin julkaisuun tarvitsisikaan. Aikuisten oikeasti, kylla teikalaisen bisnesaivoilla ei kannattaisi luimia missaan yliopistotutkijan hommissa vaan lahtea uudistamaan musiikkibisnesta tuoreella otteella ja takomaan rahaa. Ja jos et niin rahan paalle ole, niin laita edes bisnesmallisi paperille niin laitetaan taloustieteen Nobel-ehdokkuus hakuun.

Sanoinko, että tässä pitäisi pistää pystyyn levy-yhtiö?
Jos keskittyisit enemmän kehittämään argumenttejasi ja hihittelemään vähemmän, ehkä tämäkin keskustelu etenisi joskus. Sinänsä aika masentavaa nähdä, miten putkiajattelu myös sitten sulkee silmät kaikilta kehitysideoilta.

Se mitä minä sanoin ja vielä aivan suoraan kirjoitin, oli se, että sen sijaan että nykyään levy-yhtiöt myyvät nettikaupoissaan pakattua musiikkia ja sitten toisaalta rikkovat CD-standardia, _estäen_ siis häviöttömän musiikin rehellisen hankkimisen esim. autoosi. Nämä samaiset levy-yhtiöt voisivat halutessaan pistää esim. iTunesiin myyntiin myös häviöttömiä musiikkikappaleita, ei se pari sataa megaa tunnu missään 60 gigan ipodissa, jos äänenlaatu on tärkeää. Tai vaihtoehtoisesti CD:lle poltettuna tietenkään-Itsehän en eroa mp3:n ja cd-laadun välillä kuule, mutta jotkut kuulevat ja itse en tuota ehdotusta häviöttömän musiikin myymisestä ole keksinyt.

 

[JimmyMac]

Mutta eikö ostotapahtuma ole osa kiinnostavuutta?
Juuri siten iPod myy, huolimatta siitä että se "maksaa" verrattuna puoli-ilmaiseen halpikseen.
Minäkin, paatunut warettaja, ostan pelejä ja DVD:tä, jos ne ylittävät oman kiinnostuskynnykseni. Toiset ostavat enemmän, toiset eivät mitään, mutta suurimmalla osalla on samanlainen kynnys, jonka ylittäviä tuotteita ostetaan, vaikka ne olisikin mahdollista warettaa.

Tuo on oikeastikin aika hauska tapa puolustella omaa warettamistaan. Vai, että tuotteen täytyy "ylittää oma kiinnostuskynnys", että siitä on valmis maksamaan, muuten se otetaan ilmaiseksi. Keksit kyllä mitä mielenkiintoisimpia keinoja kiemurrella paskassa.

Kyse on vain siitä, että immateriaalituotteissa bisneskenttä on muuttunut eivätkä vanhat lainalaisuudet päde suoranaisesti.

Ja pyh. Ei bisnes-kenttä ole mihinkään muuttunut. Edelleen bisnes toimii ihan oikeasti niin, että jos kaupallisen tuotteen (tai oikeuden sen kuunteluut/katseluun/pelaamiseen) haluaa omistaa, niin siitä täytyy maksaa.

Voit jatkaa jauhantaasi aivan miten pitkään tahdot, mutta todellisuus, eli se, että vasta ostohetkellä yksittäinen tuote ylittää sen kiinnostuksen tason, millä myyntiä syntyy.

Väärin. Tuote ylittää kiinnostuksen tason siinä vaiheessa, kun joku haluaa sitä käyttää. Jos sitä käyttää luvattomasti ilmaiseksi, niin silloin rikkoo lakia.

Oli sitten kyseessä peli, jonka saa waretettua, tai virvoitusjuoma, josta löytyy halpisversioita. Onko sitten halpistuotteen hinta puolet alkuperäisestä, kymmenesosa tai sitten waretuksen tapauksessa ilmainen, sillä ei ole sinänsä merkitystä tuotteen kiinnostavuuden kannalta. Jos waretus olisi mahdotonta, mutta Venäjällä toimisi "näennäisen" laillisia yrityksiä, jotka myyvät esim. mp3:ia, ihmiset kääntyisivät sitten niitten puoleen.

Miksi TAAAS alat vertaamaan warettamista siihen, että ihmiset ostavat jonkin halpistuotteen merkkituotteen sijasta? Eihän niillä tilanteilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Jos tuote A on kallis ja tuote B halpa, ja ostaja päättää ostaa tuotteen B, niin silloin markkinatalous toimii, rahat saa se yrittäjä, joka pystyy tarjoamaan ostajan mielestä parhaan vastineen rahoilleen. Sen sijaan waretettaessa "ostaja" ottaa tuotteen A, mutta ei maksa siitä. Ei liity mitenkään normaaliin kaupankäyntiin.

Ilmeisesti olet tässä lanseeraamassa jotain uutta talousteoriaa, johon liittyy tämä mystinen waretalous :)

Ei tässä ole mitään uutta ja mystistä. Kyse on niinkin vanhasta ja perinteisestä asiasta, kuin varastamisesta. Warettamisella ei ole MITÄÄN eroa normaaliin varastamiseen, paitsi, että se on huomattavasti helpompaa ja erittäin harvoin siitä joutuu itse vastuuseen. Mikäli warettaminen olisi saatu jo alunperin yhtä hyvin kuriin kuin normaali varastaminen, niin ei täällä olisi porukka varjon johdolla puolustelemassa warettamista. Se, että meidän ikäluokan ihmiset ovat jo nuoresta lähtien tottuneet saamaan musiikin, pelit, yms. helposti ja ilmaiseksi netistä, on kierouttanut näköjään todella pahasti joidenkin ihmisten käsityksen siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.

Juuri kysyntä ja tuottavuus määrittää mm. ammattien arvostuksen ja palkat.

Aivan. PAITSI silloin, kun suurin osa alan kysynnästä toteutuu varastamisena, jolloin kysyntä on suurta, mutta tekijä ei saa siitä tuottoa. Suorastaan markkinataloutta halventava tilanne.

Ja juuri sen vuoksi on aivan turha käyttää tässä asiassa mitään yliopistotutkija - ammattiurheilija -vertauksia. Sekä yliopistotutkija, että ammattiurheilija tekevät töitä sellaisella alalla, jossa tehdystä työstä maksetaan sen ansaitsema palkka.

Vai meinaatko, että jos jalkapallon MM-finaalin katsomoon pääsisi pienellä vilpillä ilmaiseksi sisään, niin siellä olisi silti 80 000 maksavaa katsojaa? Ei varmasti, mutta osa korkean moraalin ihmisistä edelleen maksaisi. Ja samasta syystä tietokonepelien myynti laskee, kun pelin voi saada pienellä vilpillä ilmaiseksikin, vaikka osa korkean moraalin ihmisistä niistäkin edelleen maksaa.

Daespoon toteamusta muotoillen "Show me the money".
Voit aivan vapaasti kuvitella mitä tahdot tästä keskustelusta.

Miksei se riitä rahan näyttämiseksi, että warettamisen (eli varastamisen) takia EHM:n xBox-versio jäi tekemättä? Ja edelleen, jos sinä hyväksyt (kuten aiemmin jo teit), että 10 000 warettajassa on yksikin, joka olisi pelin valmis ostamaan, mikäli warettaminen ei olisi mahdollista, niin siinä on taas sitä rahan näyttämistä.

 

[pekoni]

Lopettaisivat turhat ja loppupeleissä myös kalliit (eivät ne firmat hyväntekeväisyyttä tee, jotka suojauksia väsäävät) kopiointisuojaukset, jotka eivät suojaa ja aiheuttavat haittaa vain rehellisille ostajille. Puhumattakaan korvauksista kuluttajille, kun kopiointisuojaus iskee vasten naamaa (Sony).

Nettikauppoihin panostaminenkin olisi osa tulevaisuutta, keinotekoisten käyttörajoitusten poistolla ja käytön helppoudella saavutettaisiin ehkä jotain, ehkä ei. Kyse on lähinnä siitä, etteivät levy-yhtiöt ole kovinkaan innokkaasti edes kokeilemassa erilaista lähestymistapaa, vaan DRM:ää tungetaan joka paikkaan.

Kyllä ne varmaan lopettaisivatkin jos ne miljoonat jampat lopettaisivat jakamasta ja lataamasta kopioitua musiikkia netissä. Tämä on taas vaan tällainen legendaarinen muna vai kana -syndrooma.

Laajakaistat ovat todellisuutta, joten nettikauppojenkin kautta voi kokeilla myydä häviötöntä musiikkia, jos kauppa ei käy, niin mitä siinä on menettänyt.

Minuakin vituttaa kun en voi esim. iTunesista ostaa suojaamatonta ja häviötöntä musiikkia, koska nuo miljoonat kopiolatailijat ovat saaneet tilanteen tähän jamaan. Että kiitos vaan. Eihän warettamisesta ole kärsinyt kukaan paitsi mm. minä.

Ja kyllä, ihan oikeasti se on ongelma, jos kahden hittibiisin levyä pakkomyydään myös nettikaupoissa kokonaisuutena, ihmiset eivät ole tyhmiä.

Kyllä minä pystyn ihan sujuvasti ostamaan mm. tuolta iTunesista yksittäisiä biisejä. Ei ole tuottanut ongelmia vaikka tumpelo olenkin.

Bisnestähän levy-yhtiötkin vain tekevät, mutta tällä hetkellä ne ovat epäreilussa kilpailuasemassa, koska toisinkuin kansalaisjärjestöillä, heillä on rahaa lobbata päättäjiä tekemään heille suosiollisia päätöksiä, joilla nykyistä kestämätöntä tilannetta pidetään yllä.

Näin on ollut jo tuhansia vuosia. Elämä katsos on.

Sinäkin voit tehdä asian hyväksi vaikka antamalla 1000 euron lahjoituksen joka kuussa noille kansalaisjärjestöille.

Tähän ketjuun on osallistunut lukuisia muitakin keskustelijoita kertomaan ongelmistaan, mutta ne on sivuutettu lähes täysin huomioitta. Näistä muitten kirjoittajien kuvauksista voi jo päätellä jotain parannusehdotuksia.

No tässä tuli taas.

 

[grace]

Kyllä ne varmaan lopettaisivatkin jos ne miljoonat jampat lopettaisivat jakamasta ja lataamasta kopioitua musiikkia netissä. Tämä on taas vaan tällainen legendaarinen muna vai kana -syndrooma.

Irroitan tämän suuremmasta kokonaisuudesta, mutta koko tekijänoikeustaistelu on jämähtänyt tähän "räkänokka-warettaja-latailija-jakelija" -taistoon. Tekijänoikeuksissa on kysymys paljon suuremmasta kokonaisuudesta ja se on sivuutettu täysin tämän hetkisessä keskustelussa. Missä on keskustelu niistä "oikeista" piraattituotteista, joita myydään maailman turuilla ja toreilla? Itseäni on ihmetyttänyt pitkään se fakta, että nämä piraattitehtaat saavat kaikki maailman pelit, levyt ja elokuvat aina ennen niiden virallista julkaisupäivää käsiinsä. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että viihdeteollisuus kääri piraattikaupasta sievoiset voitot joka vuosi.

Koska yksittäisten warettajien löytäminen on äärimmäisen helppoa niin miksi viihdeteollisuus ei löydä niitä tahoja, jotka välittävät esim. uutuus elokuvia firman sisältä piraattien tekijöille? Tuskin uudet julkaisut ovat avoimessa verkossa jollain palvelimella odottamassa julkaisua. Itse veikkaisin, että nämä tallennuspaikat ovat hyvinkin suljettuja ja vain muutamilla henkilöillä on pääsy kyseisiin tiedostoihin. Tämä siis pelkkä arvaus ja nyt odottamaan niitä, joilla "oikeasti" on tietoa näistä prosesseista.

 

[Lawless]

Itse veikkaisin, että nämä tallennuspaikat ovat hyvinkin suljettuja ja vain muutamilla henkilöillä on pääsy kyseisiin tiedostoihin. Tämä siis pelkkä arvaus ja nyt odottamaan niitä, joilla "oikeasti" on tietoa näistä prosesseista.

Totta. Olen itsekin toimittanut useasti waregroupeille julkaisematonta tavaraa. Eihän sitä voi vastustaa, kun maksavat niin hyvin. Vitsi vitsi. "Negative (tai zero) day warez" on todella haluttua tavaraa waregroupien keskuudessa ja he kilpailevat, kuka pääsee julkaisemaan piraattiversion ensin ja ovat siis valmiita lahjomaan työntekijöitä sievoisilla summilla. Suurimmilla ohjelmisto- ja pelitaloilla on nykyisin erittäin tiukat turvatoimet, mutta varsinkin pienemmillä softayrityksillä, jotka karsivat kustannuksissa, on vielä hommassa parantamisen varaa. Heikoin lenkki saattaa siis olla yllättävänkin heikko. Ja tämä kaikki siis pelkkää arvausta.

 

[LaTe_Show]

"Negative (tai zero) day warez" on todella haluttua tavaraa waregroupien keskuudessa ja he kilpailevat, kuka pääsee julkaisemaan piraattiversion ensin ja ovat siis valmiita lahjomaan työntekijöitä sievoisilla summilla.

Minä olen aina ihmetellyt sitä mistä nämä Waregroupit oikein rahansa saavat?

 

[grace]

"Negative (tai zero) day warez" on todella haluttua tavaraa waregroupien keskuudessa ja he kilpailevat, kuka pääsee julkaisemaan piraattiversion ensin ja ovat siis valmiita lahjomaan työntekijöitä sievoisilla summilla. Suurimmilla ohjelmisto- ja pelitaloilla on nykyisin erittäin tiukat turvatoimet, mutta varsinkin pienemmillä softayrityksillä, jotka karsivat kustannuksissa, on vielä hommassa parantamisen varaa. Heikoin lenkki saattaa siis olla yllättävänkin heikko. Ja tämä kaikki siis pelkkää arvausta.

Onko suurilla viihdeteollisuuden yrityksillä siis oikeasti halua puuttua piratismiin vai käydäänkö näennäistä taistelua juuri näitä warettajia kohtaan, jotka ovat pikkutekijöitä. Luulisi, että tällainen lahjottu työntekijä on helposti jäljitettävissä, mutta en ole ainakaan törmännyt uutisiin, että ketään tallaista henkilöä olisi saatettu oikeuteen. Muutenhan jenkeissä MPAA on haastanut oikeuteen erinäisen määrän kansalaisia ja metodi tuntuu olevan puhtaasti arpominen.

 

[varjo]

Kyllä ne varmaan lopettaisivatkin jos ne miljoonat jampat lopettaisivat jakamasta ja lataamasta kopioitua musiikkia netissä. Tämä on taas vaan tällainen legendaarinen muna vai kana -syndrooma.

Niin, kerrotko vielä miten nuo suojaukset vaikuttavat nettilataamiseen?
Normaalisti rikottujen CD:itten kopiosuojausten "murtaminen" kestää sekuntin tai kaksi, riippuen prosessorista ja käytetystä ohjelmasta. Parhaimmillaan vaaditaan niinkin kryptinen temppu kuin SHIFT-pohjaan kun tunkee levyn asemaan.

Kyllä minä pystyn ihan sujuvasti ostamaan mm. tuolta iTunesista yksittäisiä biisejä. Ei ole tuottanut ongelmia vaikka tumpelo olenkin.

Käsittääkseni uusien levyjen biisejä ei myydä yksittäisesti, ei ainakaan juuri näitten tusina-artistien tekeleitä, joitten levyillä tosiaan on vain se yksi biisi.
Tämä siis toisen käden tietona, itse en iTunesia ole koskaan käyttänyt.

Sinäkin voit tehdä asian hyväksi vaikka antamalla 1000 euron lahjoituksen joka kuussa noille kansalaisjärjestöille.

Ehkä jo teenkin jotain asian eteen.

 

[Sundance]

Kyllä ne varmaan lopettaisivatkin jos ne miljoonat jampat lopettaisivat jakamasta ja lataamasta kopioitua musiikkia netissä. Tämä on taas vaan tällainen legendaarinen muna vai kana -syndrooma.
Minuakin vituttaa kun en voi esim. iTunesista ostaa suojaamatonta ja häviötöntä musiikkia, koska nuo miljoonat kopiolatailijat ovat saaneet tilanteen tähän jamaan. Että kiitos vaan. Eihän warettamisesta ole kärsinyt kukaan paitsi mm. minä.

Niin, waretus on ehkä tämän kaiken (suojaukset ja muut) aikaan saanut jo silloin joskus kauan sitten kun ensimmäiset tuotteet kopioitiin. Vai? ehkä joku suojaus olikin ensin. Mutta onko suojaukset saaneet kopiointia loppumaan millään lailla parissa kymmenessä vuodessa? Ei. Saako ne sitä loppumaan? Enpä usko.
En edes usko, että suojauksilla saavutetaan yhtään mitään mikä oikeuttaisi ne ongelmat joista maksavat asiakkaat joutuvat kärsimään. (voi linkittää jos jostain löytyy joku kunnon tutkimus aiheesta)

En näe sille yhtään mitään hyvää syytä miksi minä en voi katsoa ostamaani elokuvaa niin kuin haluan ja ottaa siitä varmuuskopiota... samalla kun monet muut lataa sen saman leffan ilman mitään suojauksia netistä, jopa ennen kuin se on tullut edes myyntiin.

Miksi ostetussa alkuperäisessä tuotteessa pitää pakolla katsoa 1-2min antipiratismimainos?

Minä kyllä ainakin syytän tästä tekijänoikeuksien omistajia, enkä warettajia. Sen takia siis, että en näe suojauksista mitään hyötyä, ainoastaan haittaa. Ihan sama kumpi aloitti, nyt toinen voisi lopettaa ja antaa maksavien asiakkaiden hyötyä (joita voisi myös tulla lisää tämän seurauksena).

Mutta jos joku kauppa alkaisikin myymään häviöttömällä laadulla musiikkia niin millä perusteella se pysyisi suojaamattomana vaikka waretusta ei tapahtuisikaan? Jos waretus loppuisi kokonaan, niin kaikesta päätellen ne kappaleet suojattaisiin edelleen, jotta saataisiin myytyä ne erikseen eri laitteille ja autoon ja nyt olis pakko maksaa moneen kertaan, jos niitä ei mistään ladattuakaan saisi eikä suojausta purettua. Varsinkin kun ei saa edes varmuuskopioita enää tehdä (riippuen suojauksen laadusta ja siitä miten oikeus aikanaan tulee tehokkaan suojauksen tulkitsemaan).

 

[varjo]

Tuo on oikeastikin aika hauska tapa puolustella omaa warettamistaan. Vai, että tuotteen täytyy "ylittää oma kiinnostuskynnys", että siitä on valmis maksamaan, muuten se otetaan ilmaiseksi. Keksit kyllä mitä mielenkiintoisimpia keinoja kiemurrella paskassa.

On aivan oma asiasi, jos et hyväksy erilaisia ajattelutapoja, mutta ei se tee niistä sen vähempiarvoisia. Ei minun vieläkään tarvitse puolustella warettamista, se mitä teen, on valoittaa hieman normaalien suomalaisten ihmisten ajatusmaailmaa. Puhumattakaan sitten Ruotsista.
http://tpbeng.blogspot.com/2006/06/swedish-piracy-culture.html

Väärin. Tuote ylittää kiinnostuksen tason siinä vaiheessa, kun joku haluaa sitä käyttää. Jos sitä käyttää luvattomasti ilmaiseksi, niin silloin rikkoo lakia.

Sehän riippuu paljolti tilanteesta, warettamalla saatu peli on laiton, mutta kaverilta lainattu ei. Pelkkä luvaton käyttö ilmaiseksi ei siis ole laitonta, juuri tämän takia myös lainsäädäntö warettamisen osalta on hieman nurinkurista.

Miksi TAAAS alat vertaamaan warettamista siihen, että ihmiset ostavat jonkin halpistuotteen merkkituotteen sijasta? Eihän niillä tilanteilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Jos tuote A on kallis ja tuote B halpa, ja ostaja päättää ostaa tuotteen B, niin silloin markkinatalous toimii, rahat saa se yrittäjä, joka pystyy tarjoamaan ostajan mielestä parhaan vastineen rahoilleen. Sen sijaan waretettaessa "ostaja" ottaa tuotteen A, mutta ei maksa siitä. Ei liity mitenkään normaaliin kaupankäyntiin.

Olen jo useaan kertaan selittänyt tämän vertauksen taustan, mutta jos ei uppoa niin antaa olla. Korostus minun, jos sattuisit joskus lukemaan omaa tekstiäsi.

Ei tässä ole mitään uutta ja mystistä. Kyse on niinkin vanhasta ja perinteisestä asiasta, kuin varastamisesta. Warettamisella ei ole MITÄÄN eroa normaaliin varastamiseen, paitsi, että se on huomattavasti helpompaa ja erittäin harvoin siitä joutuu itse vastuuseen. Mikäli warettaminen olisi saatu jo alunperin yhtä hyvin kuriin kuin normaali varastaminen, niin ei täällä olisi porukka varjon johdolla puolustelemassa warettamista. Se, että meidän ikäluokan ihmiset ovat jo nuoresta lähtien tottuneet saamaan musiikin, pelit, yms. helposti ja ilmaiseksi netistä, on kierouttanut näköjään todella pahasti joidenkin ihmisten käsityksen siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.

viuhviuhviuh, jos heiluttelet käsiäsi vielä kovempaa, pääset ilmaan.
Waretuskaan ei muutu normaaliksi varastamiseksi, vaikka oikein suljet silmäsi ja toivot sitä. Voit toki perustella tämän väitteesi muutenkin kuin vain "no koska se vaan on niin"-argumentilla.

Aivan. PAITSI silloin, kun suurin osa alan kysynnästä toteutuu varastamisena, jolloin kysyntä on suurta, mutta tekijä ei saa siitä tuottoa. Suorastaan markkinataloutta halventava tilanne.

Kysyntä ei riitä, jos se ei johda ostotoimenpiteisiin. Väittäisin, että kiinnostus Ferrareita kohtaan on suorastaan valtaisaa, mutta ei se tarkoita, että tilauksia tehdään miljoonaa vuodessa. Voit aivan vapaasti taas keksiä jotain ikiomaa talousteoriaa, mutta et silti saa puhuttua waretusta pois markkinataloudesta.
Ihan oikeitten tuotteittenkin varastaminen on osa markkinataloutta, kaupat laskevat hävikkiä ja lisäävät summan tuotteitten hintoihin. Turvallisuusteollisuus kukoistaa, koska sille on tarvetta.

Ja juuri sen vuoksi on aivan turha käyttää tässä asiassa mitään yliopistotutkija - ammattiurheilija -vertauksia. Sekä yliopistotutkija, että ammattiurheilija tekevät töitä sellaisella alalla, jossa tehdystä työstä maksetaan sen ansaitsema palkka.

Määrittele "ansaitsema" palkka, jos syöpätutkijan työ pelastaa miljoonien ihmisten hengen ja lätkäpelaaja tekee 50 maalia kaudessa. Aivan, mikäpäs muu tuon palkan määrittääkään, kuin työn arvostus joka taas heijastuu tuottavuuteen. Tutkimustyötä, oli sen hyöty maailmalle kuinka suurta tahansa, ei määritetä kuitenkaan yhtä tuottavaksi kuin jääkiekkoilijan 50 maalia joukkueelle, joka tuo joukkueelle rahaa. Joukkueen siis kannattaa maksaa pelaajalle miljoonia, siinä missä Yliopiston ja yhteiskunnan kannalta syöpätutkija selviää vähemmälläkin. Jos lisäraha houkuttelee, perustakoon firman ja rahastakoon niiltä, jotka ovat siitä valmiit maksamaan. Helppoa, mutta yksinkertaista.

Vai meinaatko, että jos jalkapallon MM-finaalin katsomoon pääsisi pienellä vilpillä ilmaiseksi sisään, niin siellä olisi silti 80 000 maksavaa katsojaa? Ei varmasti, mutta osa korkean moraalin ihmisistä edelleen maksaisi. Ja samasta syystä tietokonepelien myynti laskee, kun pelin voi saada pienellä vilpillä ilmaiseksikin, vaikka osa korkean moraalin ihmisistä niistäkin edelleen maksaa.

Riippuen pikkuvilpin kiinnijäämisriskistä ja toisaalta siitä "hei, mä olen varannut tän paikan, kukas helvetti sä olet"-ongelmasta johtuen ihmiset varmaankin toimisivat vaihtelevasti.

Miksei se riitä rahan näyttämiseksi, että warettamisen (eli varastamisen) takia EHM:n xBox-versio jäi tekemättä? Ja edelleen, jos sinä hyväksyt (kuten aiemmin jo teit), että 10 000 warettajassa on yksikin, joka olisi pelin valmis ostamaan, mikäli warettaminen ei olisi mahdollista, niin siinä on taas sitä rahan näyttämistä.

Miten jonkun asian tekemättä jättäminen on varsinaisesti tappiota?
Eikö tällöin juuri säästetty käännöskustannuksilta.
Eikä se, että yksi warettaja 10 000:sta saattaisi ostaa pelin aiheuta tappiota, koska ennenkuin tämä henkilö on ostanut pelin, ei raha liiku mihinkään suuntaan. Ei voi menettää sellaista, jota ei ole olemassa.

 

[Jinsui]

Minuakin vituttaa kun en voi esim. iTunesista ostaa suojaamatonta ja häviötöntä musiikkia, koska nuo miljoonat kopiolatailijat ovat saaneet tilanteen tähän jamaan. Että kiitos vaan. Eihän warettamisesta ole kärsinyt kukaan paitsi mm. minä.

Väärin. Vertaisverkot ja warettaminen ovat syy siihen, että levy-yhtiöt ovat ylipäätään joutuneet taipumaan ja aloittamaan musiikin jakelun sähköisessä muodossa. Levy-yhtiöthän ovat parhaansa mukaan mm. lainsäädännön avulla pyrkineet lyömään kapuloita rattaisiin teknologian kehitykselle. Mediajätit saavat suuressa määrin syyttää itseään vertaisverkkojen suosiosta. Napsterit, Kazaat ja WinMX:t eivät koskaan olisi saavuttaneet niin suurta suosiota kuin saavuttivat, mikäli tarjolla olisi ollut kunnollinen kaupallinen vaihtoehto. iTunes on oikeastaan ensimmäinen laillinen menestynyt jakelukanava, ja varsinainen rahasampo onkin ollut. Pornoteollisuus on aina kulkenut askeleen pari muuta mediateollisuutta edellä. Nytkin ko. ala näyttää mallia jättämällä turhat suojaukset pois teoksistaan. Kuka muuten on joskus kuullut pornoteollisuuden valittavan warettamisesta? Ja kun miettii mitä suurin osa netissä liikkuvasta datasta sisältää, niin ilmeisesti erotiikkateollisuus on valinnut oikean tien.

DRM:ää ja muita suojauksia on naurettavaa perustella warettamisella. Suojauksien ainoa tarkoitus on pakottaa kuluttaja maksamaan yhdestä teoksesta monta kertaa. Suojaukset eivät millään tavalla vähennä vertaisverkkojakelua, vaan pikemminkin yllyttävät monia hakemaan musiikkinsa suojaamattomana p2p:llä laillisten kanavien sijasta.

Tässä vielä Don Johnson Big Bandin Tommi Lindgrenin näkemys tekijänoikeuksista ja teknologiasta http://www.digitoday.fi/tekijanoikeus/?m=20060531. Hieman eri näkökanta kuin tällä Steen1:llä.

 

[lihaani]

Levyjä ja kasetteja on kopioitu merkittävästi jo 1970-luvun alusta pitäen. Tekijänoikeusjärjestöt ja levyteollisuus saivat läpi ns. kasettimaksun, eli ALV:n päälle lisätyn veron, jonka tarkoitus oli korvata kopioinnin aiheuttamia tulonmenetyksiä median tuottajatahoille ja artisteille.

Tähän asti kaikki oli ihan OK. Tavallinen Jamppa Tuppurainen tajusi asian eikä kummemmin edes vaivannut sillä päätään.

Sitten Microsoft etunenässä ohjelmointiyritykset keksivät mullistavan idean. Tähän asti ollaan myyty lehtiä ja kirjoja ja äänilevyjä tai videokasetteja hyödykkeinä, joista voi ottaa muutaman kopion ihan laillisesti, koska kopioinnista maksetaan veroa. Mutta ei tämä kelvannutkaan näille veijareille.

Enää ei haluttukaan myydä immateriaalista hyödykettä ennen ymmärretyllä tavalla. Hurjimmillaan esim, Microsoftin käyttäjäsopimuksessa oli rangaistuksen uhalla kielletty miltei kaikki muu paitsi oikeus käyttää softaa yhdessä koneessa. Ja kaiken härskiyden huippu olivat nämä ns. "sellofaanisopimukset", eli sopimus astuu voimaan kun ostaja ottaa tuoteen pois paketista. Tähän hulluuteen edes EU:n byrokraatit eivät sentään menneet.

Ja nyt tätä erittäin radikaalia muutosta ovat lähteneet ajamaan kaikki suuret media-alan yritykset. Yli koko läntisen maailman suurilla summilla lobataan päättäjiä vähentämään kuluttajan oikeudet minimiinsä. Eli kuluttaja ei enää osta levyä tai verkosta peliä tai biisiä. Hän ostaa ikäänkuin pääsylipun, jonka maksamalla hän saa kuunnella kappaletta määrätyssä soittimessa tai tietokoneessa.

Tähän kuuluu myös härski rummutus siitä, että kopioiva kuluttaja on varas, joka vie köyhän artistiparan kerjuulle. (vaikka kopioinnista maksetaan kasettiveroa).

Koska em. veron takia ei voi kopiointia kieltää, niin keksittiin nerokas ajatus: Kielletään kopiosuojatun materiaalin kopiointi. Silloin saadaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Sekä kasettiveron tuotto, että tallenteiden moneen kertaan myynti samoille tahoille. (suojattu CD, suojattu yksittäiskappale MP3-soittimiin)

Vielä kopiosuojauksesta. Tietotekniikkaan perehtyneille harrastajille tai ammattilaisille sekä entisten kommunistimaiden levytehtaille ne kaikki ovat yhtä tyhjän kanssa. Ainakaan minä en ole törmännyt yhteenkään suojaukseen, joka mitenkään haittaa kopiointia. Suurin haittahan suojauksista on lainkuuliaiselle kuluttajalle, joka ei millään voi tajuta, miksi hänen yli kahdenkympin CD:nsä ei soi autossa tai mökkimankassa.

En voi muuta kuin ihmetellä, miten hatarilla tiedoilla uusi tekijänoikeuslaki runnottiin. Jotenkin hellyyttävää oli se episodi, jossa Tanja Karpela valisti meitä tyhmiä, että tulee formaatti, josta voi ottaa vain muutamia kopioita.

Ministeri uskoi tässä levy-yhtiöiden lobbareita ennemmin kuin esimerkiksi Petteri Järvistä. Henkilöä, jonka oppikirjoista rouva ministeri on todennäköisesti saanut IT-alan perustiedot.

 

[maalilaulu soi]

Sehän riippuu paljolti tilanteesta, warettamalla saatu peli on laiton, mutta kaverilta lainattu ei. Pelkkä luvaton käyttö ilmaiseksi ei siis ole laitonta, juuri tämän takia myös lainsäädäntö warettamisen osalta on hieman nurinkurista.

Ei voi kun ihmetellä, miten joku voi heittää noin typeriä vertauksia kehiin. Mitä tekemistä sillä on luvattoman käytön kanssa jos kaverisi lainaa sinulle ostamaansa levyä?

Kysyntä ei riitä, jos se ei johda ostotoimenpiteisiin. Väittäisin, että kiinnostus Ferrareita kohtaan on suorastaan valtaisaa, mutta ei se tarkoita, että tilauksia tehdään miljoonaa vuodessa.

Eh...
Et voi oikeasti laittaa näitä vertauksia tosissasi...?

 

[grace]

Vielä kopiosuojauksesta. Tietotekniikkaan perehtyneille harrastajille tai ammattilaisille sekä entisten kommunistimaiden levytehtaille ne kaikki ovat yhtä tyhjän kanssa. Ainakin minä en ole törmännyt yhteenkään suojaukseen, joka mitenkään haittaa kopiointia. Suurin haittahan suojauksista on lainkuulevaiselle kuluttajalle, joka ei millään voi tajuta, miksi hänen yli kahdenkympin CD:nsä ei soi autossa tai mökkimankassa.

Kopiosuojauksethan johtuvat vain ja ainoastaan warettajista ja heidän toiminnastaan. Ilman näitä saatanan maanpäällisiä kätyreitä kopiosuojauksia, tai muita käyttörajoitteita, ei digitaalisessa mediassa olisi. Näin ainakin jotkut vauhkoavat täällä. Ja kuten sanoit, nykyiset kopiosuojaukset ovat täysin turhia. Ne eivät estä eivätkä edes hidasta kopiointia. Tavallisille pulliaisille ne ongelmat näistä suojauksista aiheutuvat.

 

[varjo]

Ei voi kun ihmetellä, miten joku voi heittää noin typeriä vertauksia kehiin. Mitä tekemistä sillä on luvattoman käytön kanssa jos kaverisi lainaa sinulle ostamaansa levyä?

Mitä eroa sillä on, jos imen levystä tehdyn kopion netin yli?
Eihän mikään estä kaverianikaan tekemästä levyn sisällöstä imagea itselleen, tai no, nykyään laki taitaa estää tämänkin.

Aivan, käytännössä waretuskin on sallittua, koska se ei ole kiellettyä (mikä loistava sanamuoto, mutta noin tuo taitaa mennä laissa) lähipiirissä.

Eh...
Et voi oikeasti laittaa näitä vertauksia tosissasi...?

On valitettavaa, että sinä(kään) et ymmärrä mistä myynti/osto-tapahtumassa on oikeastaan kyse. Toistan yhä, pelkkä kiinnostus johonkin asiaan ei takaa, että tuotetta ostettaisiin.
Toisaalta taas jos puhutaan taas abstraktiona "autosta" niin suurin osa jättää ferrarin ostamatta, luonnollisista syistä ja valitsee toisen automerkin, joka vastaa sijoitettua rahamäärää paremmin.

 

[JimmyMac]

Kysyntä ei riitä, jos se ei johda ostotoimenpiteisiin. Väittäisin, että kiinnostus Ferrareita kohtaan on suorastaan valtaisaa, mutta ei se tarkoita, että tilauksia tehdään miljoonaa vuodessa. Voit aivan vapaasti taas keksiä jotain ikiomaa talousteoriaa, mutta et silti saa puhuttua waretusta pois markkinataloudesta.

Heh, puhut paljon, mutta et sano mitään. Vertauksesi on taas todella typerä. Jos tuon nyt vie vaikka pelimaailmaan, niin jollain pelillä voikin olla se miljoona pelaajaa, mutta myynti on silti 10 000. Missä menee vikaan? Toimiiko kysynnän ja tarjonnan laki?

Eli kyllä se on toisin päin - sinä et millään saa puhuttua warettamista normaalin kysyntä-tarjonta-akselin sisälle. Jos otetaan pikainen lainaus vaikkapa wikipediasta: "Kysyntä ja tarjonta ohjaavat taloutta. Markkinataloudessa jokainen ei tuota vain omiin tarpeisiinsa, vaan henkilöt vaihtavat hyödykkeitä keskenään. Markkinatalous on tällaisten vaihtokauppojen verkosto." Eli normaalissa kaupankäynnissä tämä tarkoittaa sitä, että vaihdetaan hyödykkeitä rahaan. Miten warettaminen tähän taas kuuluu? Mitä pelifirma saa sinulta vaihdossa, kun sinä waretat sen pelin? Toimiiko markkinatalous?

Riippuen pikkuvilpin kiinnijäämisriskistä ja toisaalta siitä "hei, mä olen varannut tän paikan, kukas helvetti sä olet"-ongelmasta johtuen ihmiset varmaankin toimisivat vaihtelevasti.

Jos riski olisi yhtä pieni, kuin warettamisessa, niin mitä meinaat, eikö maksavien katsojien määrä putoaisi yhtään? Sitähän sinä kuitenkin yrität selittää, että warettaminen ei mukamas aiheuttaisi minkäänlaisia tappioita peliteollisuudelle. Tosi asiassa alkaa kyllä enemmän ja enemmän vaikuttamaan siltä, että sinä vain trollaat.

 

[JimmyMac]

Toistan yhä, pelkkä kiinnostus johonkin asiaan ei takaa, että tuotetta ostettaisiin.

Ei pelkkä kiinnostus takaakaan. Mutta se, että joku OMISTAA jonkun tuotteen, pitäisi olla tae siitä, että joku siitä nimenomaisesta tuotteesta on myös jotain maksanut. Silloin tietäisi markkinatalouden toimineen. Silloin se ei toimi, kun tuote onkin imetty ilmaiseksi netistä.

 

[varjo]

Heh, puhut paljon, mutta et sano mitään. Vertauksesi on taas todella typerä. Jos tuon nyt vie vaikka pelimaailmaan, niin jollain pelillä voikin olla se miljoona pelaajaa, mutta myynti on silti 10 000. Missä menee vikaan? Toimiiko kysynnän ja tarjonnan laki?

Yhä, miten moni noista miljoonasta ostaisi pelin, jos sitä ei saisi ilmaiseksi.
Kysynnän ja tarjonnan laki toimii aivan samalla lailla, pitää vain ottaa huomioon se, että on muitakin tapoja saada tuote käyttöön. Tätä tarkoitin sillä, että bisnes on muuttumassa ja nyt pitää panostaa siihen, että tuote on myös kiinnostava ostamiseen esim. että peli tarjoaa sellaista lisäarvoa ostettuna, että se kannattaa ostaa. Tästä on hyvänä esimerkkinä Half-Life, joka lisäosat ovat pitäneet pelimyynnin korkeana vaikka peli itsessään julkaistiin kivikaudella.

Eli kyllä se on toisin päin - sinä et millään saa puhuttua warettamista normaalin kysyntä-tarjonta-akselin sisälle. Jos otetaan pikainen lainaus vaikkapa wikipediasta: "Kysyntä ja tarjonta ohjaavat taloutta. Markkinataloudessa jokainen ei tuota vain omiin tarpeisiinsa, vaan henkilöt vaihtavat hyödykkeitä keskenään. Markkinatalous on tällaisten vaihtokauppojen verkosto." Eli normaalissa kaupankäynnissä tämä tarkoittaa sitä, että vaihdetaan hyödykkeitä rahaan. Miten warettaminen tähän taas kuuluu? Mitä pelifirma saa sinulta vaihdossa, kun sinä waretat sen pelin? Toimiiko markkinatalous?

Hyödykkeitten vaihtaminen keskenäänhän on tietääkseni vaihdantataloutta, eikö?
Eivätkö warettajat vaihda hyödykkeitä keskenään, lataamalla pelin, jaat samalla itse joko samaa peliä (esim. torrentit) tai sitten jotain toista peliä/leffaa jne.

Yhä, markkinataloudessa on muutakin kuin vain tuotteitten vaihdantaa. Ja enhän minä saa peliä pelifirmalta, vaan siltä anonyymiltä jakajalta, tai sitten laillisesti lähipiirin jäseneltä. Se, että pelifirma, eikä jakaja, on alunperin tehnyt hyödykkeen, ei muuta tätä vaihtotapahtumaa.
Tuolla määritelmällä käytettyjen tavaroitten osto/myynti ei ole markkinataloutta.

Korostus taas omani, ehkä nyt uppoaisi.

Jos riski olisi yhtä pieni, kuin warettamisessa, niin mitä meinaat, eikö maksavien katsojien määrä putoaisi yhtään? Sitähän sinä kuitenkin yrität selittää, että warettaminen ei mukamas aiheuttaisi minkäänlaisia tappioita peliteollisuudelle. Tosi asiassa alkaa kyllä enemmän ja enemmän vaikuttamaan siltä, että sinä vain trollaat.

Jos riski olisi pieni, niin tällöin maksavia katsojia varmaankin olisi vähemmän. Mutta kun riski ei ole sellainen ja määrätyt paikat eivät ole samanlainen immateriaalihyödyke, jota voi kopioida rajattomasti.
Waretuksessa taas maksamattomia on "paikoilla" koska paikat eivät ole nimettyjä, stadionille on äärettömän helppo luikahtaa ja stadionissa on äärettömästi penkkejä, eikä katsojamäärien kasvaminen pakota viimeisenä tulleita piippuhyllylle.

Jos tädillä on munat, niin se on setä, mutta tätä ei voi silti käyttää argumenttina veljenpojan historiankokeen huonolle arvosanalle.

Joopajoo, kun paukut eivät selvästikään riitä asioitten käsittelyyn ilman jonkinlaista vallitsevaa paradigmaa, joka estää kaikkien vasta-argumenttien laajemman pohtimisen keskitypä vaikka välillä muitten keskustelijoitten esittämiin pointteihin, olet aika ansiokkaasti missannut kaikki niissä esitetyt "kiusalliset" asiat mm. tuon Tommi Linbgrenin artikkelin. Puhumattakaan siitä, että siinä missä innokkaasti korostat sitä, miten warettajat jättämät ostamatta levyjä/pelejä, jätät huomioitta ne, jotka "opiskelijademon" innoittamana sitten ostavat pelin jälkikäteen tai käyvät artistin keikoilla warelevyn iskettyä kuin tuhat korkeajännitystä, puhumattakaan sitten siitä että ostavat vaikkapa bändin t-paidan keikkapaikalta.

Koska kvantitatiivisia numeroita ei ole, niin on yhtä tyhjän kanssa jauhaa warettajista, jotka eivät osta, kuin warettajista, jotka ostavat waretuksen takia. Kuitenkin osoittaa täydellistä yksisilmäisyyttä jättää toinen ryhmä huomioitta, vain siksi, ettei se sovi omaan ajatusmaailmaan.

 

[JimmyMac]

Yhä, miten moni noista miljoonasta ostaisi pelin, jos sitä ei saisi ilmaiseksi.

Jos sen ostaa yksikin enemmän, niin silloin jo warettaminen aiheuttaa hallaa pelille. Ja minä vakaasti uskon, että joka tilanteessa löytyy vähintään se yksi vaadittava henkilö enemmän sellaisia ihmisiä, jotka jättävät pelin ostamatta warettamis-mahdollisuuden takia, kuin sellaisia, jotka ostavat pelin sen takia, että warettamalla saivat sitä kokeiltua. Mikäli sinä olet tästä eri mieltä, niin silloin on turha jatkaa keskustelua.

Hyödykkeitten vaihtaminen keskenäänhän on tietääkseni vaihdantataloutta, eikö?

Hyödykkeiden vaihtaminen toisiin hyödykkeisiin (tai kuluttajakaupassa yleisemmin rahaan) on markkinataloutta.

Eivätkö warettajat vaihda hyödykkeitä keskenään, lataamalla pelin, jaat samalla itse joko samaa peliä (esim. torrentit) tai sitten jotain toista peliä/leffaa jne.

Heh. En oikeasti uskonut, että voisit ottaa tämän esille. Nyt ainakin olen entistä varmempi, että vain trollaat. Vai oletko sinä itse tehnyt kaikki pelit, leffat ja musiikin, joita vaihdat verkossa?

Yhä, markkinataloudessa on muutakin kuin vain tuotteitten vaihdantaa. Ja enhän minä saa peliä pelifirmalta, vaan siltä anonyymiltä jakajalta, tai sitten laillisesti lähipiirin jäseneltä. Se, että pelifirma, eikä jakaja, on alunperin tehnyt hyödykkeen, ei muuta tätä vaihtotapahtumaa.
Tuolla määritelmällä käytettyjen tavaroitten osto/myynti ei ole markkinataloutta.

Sinulta on tainnut jäädä kansantalouden kurssit väliin, kun tarvitsee tällä tavalla vääntää rautalankaa. Markkinatalouden peruslähtökohta on se, että tuotteen myyjä asettaa tuotteelle jonkin hinnan, jolla mahdollinen ostaja tuotteen sitten ostaa. Eli myyjä päättää, millä hinnalla hän suostuu siitä nimenomaisesta tuotteesta luopumaan - ja ostaja päättää millä hinnalla hän suostuu sen nimenomaisen tuotteen omistamaan. Siitä syntyy kysynnän ja tarjonnan laki, joka on markkinatalouden perusta. Warettamisessahan ostaja vain yksikseen päättää, että hän haluaa tuotteen ilmaiseksi, siinä ei myyjällä ole mitään sanansijaa. Tämä vääristää kysyntää todella pahasti, eikä todellakaan ole mitään markkinataloutta. Uppoaako sinne päin?

Jos riski olisi pieni, niin tällöin maksavia katsojia varmaankin olisi vähemmän.

Noniin! Tulihan se sieltä vihdoinkin. Ja aivan samalla tavalla toimii warettaminen - kun on pienellä riskillä mahdollista saada ilmaiseksi, niin maksavia asiakkaita on vähemmän.

EDIT: Ja Lindgrenin tekstihän on kuittia ennen kaikkea levy-yhtiöiden suuntaan ja syyttelyä niiden ahneudesta. Hän ilmiselvästi haluaisi, että ihmiset voisivat entistä paremmin ladata musiikkia suoraan netistä, jolloin suurempi osa RAHASTA menisi artistille. Kuinka paljon rahaa artisti saa ilmaiseksi waretetusta kappaleesta tai levystä? Itse muuten ostan melkeinpä kaiken musiikkini nykyään netistä lataamalla (euro/kappale ei ole minusta paha).

 

[varjo]

Jos sen ostaa yksikin enemmän, niin silloin jo warettaminen aiheuttaa hallaa pelille. Ja minä vakaasti uskon, että joka tilanteessa löytyy vähintään se yksi vaadittava henkilö enemmän sellaisia ihmisiä, jotka jättävät pelin ostamatta warettamis-mahdollisuuden takia, kuin sellaisia, jotka ostavat pelin sen takia, että warettamalla saivat sitä kokeiltua. Mikäli sinä olet tästä eri mieltä, niin silloin on turha jatkaa keskustelua.

Minä en välitä mielipiteestäsi tai omastanikaan, vaan tahtoisin jotain vakuuttavampaa. Tällaisia lukuja ei tosin taida oikein olla olemassakaan, tai ainakaan sellaisia, joihin voisi suhtautua kovinkaan vakavasti.

Se, että waretus laskee myyntiä jossain määrin, on selvä asia, tämä on mainittu jo kauan sitten muissakin ko. asiaan liittyvissä ketjuissa.
Kyse onkin taas moraalisesti yksittäisen warettajan tilanteesta, jos henkilö ei olisi peliä ostamassa, jos sitä ei saisi ilmaiseksi, niin ei tällöin myöskään tilanteessa ole mitään ihmeempää.
Toisaalta taas kyse on siitä, että budjettiin ei voi kirjata haamutuloja, jotka jäivät saamatta, koska ihmiset eivät ostaneetkaan peliä. Juuri tämän takia kvantitatiivista haittaakaan ei synny, koska vieläkään ei voi menettää sellaista mitä ei ole ollut. Aina voi toki jossitella, että ostamatta jättäminen ilmaisuuden takia on menetys, mutta toisaalta samalla lailla ostamatta jättäminen minkä tahansa muunkin syyn takia on menetys.

Hyödykkeiden vaihtaminen toisiin hyödykkeisiin (tai kuluttajakaupassa yleisemmin rahaan) on markkinataloutta.

Varmaankin, mutta mitä vaihdantatalous sitten on?

Heh. En oikeasti uskonut, että voisit ottaa tämän esille. Nyt ainakin olen entistä varmempi, että vain trollaat. Vai oletko sinä itse tehnyt kaikki pelit, leffat ja musiikin, joita vaihdat verkossa?

Joo-o, luetaanpa sitä tekstiä sitten alaskin päin. Millä lailla hyödykkeen vaihto on sidottuna hyödykkeen alkuperäiseen tekijään vrt. käytetyn pelin myynti, eikä nyt pidä takertua siihen, että tällöin käyttöoikeus vaihtuu laillisesti.

Sinulta on tainnut jäädä kansantalouden kurssit väliin, kun tarvitsee tällä tavalla vääntää rautalankaa. Markkinatalouden peruslähtökohta on se, että tuotteen myyjä asettaa tuotteelle jonkin hinnan, jolla mahdollinen ostaja tuotteen sitten ostaa. Eli myyjä päättää, millä hinnalla hän suostuu siitä nimenomaisesta tuotteesta luopumaan - ja ostaja päättää millä hinnalla hän suostuu sen nimenomaisen tuotteen omistamaan. Siitä syntyy kysynnän ja tarjonnan laki, joka on markkinatalouden perusta. Warettamisessahan ostaja vain yksikseen päättää, että hän haluaa tuotteen ilmaiseksi, siinä ei myyjällä ole mitään sanansijaa. Tämä vääristää kysyntää todella pahasti, eikä todellakaan ole mitään markkinataloutta. Uppoaako sinne päin?

Samalla lailla halpatuotteet vääristävät kysyntää esim. lääkkeitten kohdalla, kun saman tuotteen saa halvemmalla. Kysy tuotekehitystä tekeviltä lääketehtailta, miten iloisia he ovat, kun heidän töittensä hedelmiä käytetään hyväkseen maksamatta heille mitään.
Kysymys kuuluukin, miksi lääkkeitten "tekijänoikeus" on vain parikymmentävuotta, kun yhdentekevä rallatus/peli nauttii suojasta 75 vaiko peräti 100 vuotta. Se, että joku asia on laillista ei silti poista moraalista ongelmaa.

Voit jatkaa oman talousmallisi selittelyä aivan miten pitkään jaksat, todellisuus ei siitä muutu miksikään. Kysyntä ja tarjonta vaikuttavat aivan samalla lailla tilanteessa, jossa yksi ostopäätökseen vaikuttava tekijä on ilmaisuus.

Noniin! Tulihan se sieltä vihdoinkin. Ja aivan samalla tavalla toimii warettaminen - kun on pienellä riskillä mahdollista saada ilmaiseksi, niin maksavia asiakkaita on vähemmän.

Olet ilmeisesti lukutaidoton. Tai siis, valitset sopivasti mitä asioita luet ja mitä et. Ilmeisesti juuri tämän takia missaat myös muitten keskustelijoitten kannanotot ja perustelut.

Itsensä toistaminen alkaa kyllästyttää, joten summataan hieman lopuksi:
1. Warettaminen laskee peli/levymyyntiä
2. Kopiosuojaukset yms. laskevat myyntiä
3. Keskinkertaiset tekeleet laskevat myyntiä.
4. Warettamisen moraalittomuus on aikalailla omasta toiminnasta kiinni, jos ei ole pelejä/levyjä ostamassa, niin joko sitä sitten valehtelee itselleen tai sitten ei ihan oikeastikaan ole aiheuttamassa haittaa teollisuudelle.

 

[JimmyMac]

Samalla lailla halpatuotteet vääristävät kysyntää esim. lääkkeitten kohdalla, kun saman tuotteen saa halvemmalla. Kysy tuotekehitystä tekeviltä lääketehtailta, miten iloisia he ovat, kun heidän töittensä hedelmiä käytetään hyväkseen maksamatta heille mitään.
Kysymys kuuluukin, miksi lääkkeitten "tekijänoikeus" on vain parikymmentävuotta, kun yhdentekevä rallatus/peli nauttii suojasta 75 vaiko peräti 100 vuotta. Se, että joku asia on laillista ei silti poista moraalista ongelmaa.

Tästä voidaankin siirtyä sopivasti lähemmäs ketjun varsinaista aihetta, eli keskusteluun tekijänoikeuksista. Mitä mieltä olet tekijänoikeuksista noin ihan yleisellä tasolla, ovatko ne hyvä vai huono asia? Pitäisikö tekijänoikeudet kokonaan poistaa?

Eli kuuluuko edes sinun mielestäsi esim. tietokonepelin tekijälle oikeus määritellä hinta pelille, jonka maksamalla peliä saa pelata? Näetkö sinä itse warettamista ongelmana? Jos näet, niin mitä sille pitäisi tehdä? Vai onko nykyinen tilanne sinusta hyvä? Miten sinun mielestäsi esim. tietokonepelit, elokuvat ja musiikki tulisi jakaa kuluttajille, jotta laitonta warettamista ei tapahtuisi?

Itse jo muutama sivu taaksepäin tästä puhuinkin, eli kun langattomat tietoverkot tästä kehittyvät hurjaa vauhtia, niin uskon, että tulevaisuudessa pelejä, musiikkia ja elokuvia ei enää osteta kopioina (eli DVD:llä tai CD:llä), vaan niihin ostetaan käyttöoikeuksia, joka oikeuttaa kuuntelemiseen/katselemiseen/pelaamiseen, mutta varsinainen tuote on jossain verkkolevyllä, johon kuluttaja on langattomasti yhteydessä päätelaitteen kautta. Tällöin kuluttaja näkisi ainoastaan tulosteet ja pystyisi antamaan syötteitä, mutta itse data olisi muualla. Tällöin ei olisi kopioimisongelmaa, kun tuotteesta ei edes tarvitsisi alunperinkään tehdä kopioita.

 

[lihaani]

Tällöin kuluttaja näkisi ainoastaan tulosteet ja pystyisi antamaan syötteitä, mutta itse data olisi muualla. Tällöin ei olisi kopioimisongelmaa, kun tuotteesta ei edes tarvitsisi alunperinkään tehdä kopioita.

Eli digitaalisessa maailmassa palattaisiin käytännössä aikaan, jolloin kuluttajalla ei olisi tallenteita, joihin hänellä olisi rajaton katselu/kuuntelu/pelaamis/muu käyttöoikeus kuten on ollut jo vuodesta 1880 tähän päivään asti.

Eli mediayhtiöt keräisivät rahat jokaisesta katselu/kuuntelukerrasta? Oletko varma, että tällä piratismi ja vertaisverkkojen dataliikenne nujerretaan? Älä unta näe!

Niin kauan kun kotirauha ja sananvapaus ovat perustuslaillisia oikeuksia, ei tämä tule onnistumaan muualla kuin mediayhtiöiden omistajien märissä orwellilaisissa unissa.