Riz kirjoitti:
Eli kunhan rikoksesta ei jaa kiinni eika joudu maksamaan korvauksia, mitaan haittaa ei ole syntynyt, koska ei ole olemassa korvauksia jotka ne haitasta aiheutuneet vahingot kattaisivat ? Kysyn edelleenkin siis, miksi tekijanoikeuslaissa sitten edes maarataan maksamaan korvauksia ? Jos warettaja laitetaan tuomiolle, kaydaanko koneelta loytyvat pelit lapi ja jatetaan laskematta sellaiset pelit joista warettaja sanoo ettei olisi ostanut muutenkaan ? Miksi laissa on maaritelty korvauksia vahingoista jotka sinun mukaasi ovat maagisesti hypoteettisia niin kauan kun rikoksesta ei jaa kiinni ?
Korvauksia määrätään rikoksesta, mutta täytyy myös muistaa että varsinaisesti yksittäisen pelin waretus ei mene missään läpi rikoksena, puhumattakaan rikkomuksena. Käytännössä laki on suuremman luokan väärinkäytöksiä varten ja uskoisin, että yhä kyse on paljoltikin tulkinnasta ts. onko toiminnalla todella aiheutettu vahinkoa/tulonmenetystä yritykselle.
Juuri siinä homman juoni onkin, kaikki ovat syyttömiä kunnes todetaan, että toiminnasta on koitunut niin merkittävää vahinkoa, että teko määritetään oikeastikin laittomaksi. Ennen tuomiota kuitenkin nämä korvaukset ovat vain hypoteettisia, koska niitten määrä ei riipu waretettujen "kopioitten" määrästä, vaan vain siitä, tuomitaanko joku.
Edelleen, miksi poydalle jatetyn lehden lukeminen olisi moraaliseettisesti verrattavissa warettamiseen ? Vaikka lehti on vain media, myonnat varmaan myos sen mita useamman kerran taalla on esitetty, etta missaan Ilta-Pulun kayttoehdoissa ei kielleta lehden antamista pois toisten luettavaksi. Ilta-Pulun tapauksessa mikaan laki tai kukaan taho ei kiella sinua tai minua nauttimasta toimittajien tyosta ilmaiseksi sen jalkeen kun joku on jo maksanut lehden irtokappaleesta sen myyntihinnan. Hylatyn Ilta-Pulun lukemisessa ei tarvitse siis edes miettia moraaliseettisia kysymyksia.
Ilmeisesti et muista edes mistä itse olet puhunut.
Yksinkertaistetaan, kun se on näemmä puolipakollista jokaisen, hiemankin käsitteellisemmän vertauksen kohdalla.
A. Hyödytkö Iltalehden toimittajan työstä?
B. Maksatko siitä?
Mitään muuta en sanonut, ainoastaan sen, että maksamatta hyötyminen on varsin yleistä maailmassa. _Moraalinen_ ratkaisuhan olisi ostaa se iltis jolloin tekijät saisivat korvauksen työstään, tai siis tätä aspektia kovasti otat esille, mutta ilmeisesti mikäli asiaa ei kielletä missään, myös sinun moraalisi joustaa ja et enää tunnekaan tarvetta maksaa tekijöille heidän työstään. Samalla lailla vielä viime vuonna musiikkia ja elokuvia sai ladata vapaasti, maksamatta mitään tekijöille, mutta jo tällöin tätäkin toimintaa kyllä moralisoitiin.
Ja tama on siis mielestasi taysin laillinen tapa hankkia kopio cd:sta/dvd:sta toimimaan wareketjun alkuna ? Ai niin....eihan siita aiheudu kenellekaan materiaalista menetysta, right ?
Lähinnä korjasin osittaisen väärinkäsityksen siitä, että pelejä merkittävästi varastettaisiin. Saattaa tulla yllätyksenä, mutta isommat waregroupit ovat kohtalaisen moraalista porukkaa+"lähteen" kiinnijääminen vaikeutuu, kun tavaraa ei katoa inventaarioista yms.
Niin, jos nyt sitten pelifirma on pistanyt pelinsa valmistukseen ja se varastokaveri cd-linjalla tekee imagensa, niin ihmiset imuttavat innolla pelia kun ilmaiseksi saavat. Pelikauppias huomaa etta ennakkotilauksia perutaan ja ilmoittaa etta ei otakaan pelia enaa myyntiin, kun nayttaa silta etta menekki ei tule olemaan ennakkokaavailujen mukaista. Tilanne kuitenkin on siis ruusuinen, eli kukaan ei ole menettanyt sen waretetun pelin takia yhtaan mitaan ja kenellekaan ei tule taloudellisia ongelmia niista myymatta jaaneista peleista. Ongelma onkin juuri siina etta suurin osa niista, joille warettaminen on arkipaivaa, ajattevat juuri tuolla "ei se ole konkreettisesti keltaan pois" mentaliteetilla. Moraalisesti kyseessa pitaisi siis olla samanlainen tilanne, mutta miten kuvittelet yleisen kasityksen tilanteesta paranevan silla etta itsekin julistat taalla etta warettaminen ei ole keneltakaan konkreettisesti pois ?
Niin, vaihtoehto on sitten se, että heti pelin ostamisen jälkeen waregroupit pistävät sen jakoon. Tai koululuokalla yksi ostaa pelin, asentaa no-cd-cräckin ja pistää levyn jakoon muulle luokalle. Näin toimittiin ennenvanhaan ja silloin datansiirron nopeus luultavasti ylitti nykyisetkin laajakaistat kun cd:llinen dataa siirtyi kolmessa sekuntissa (ehkä kymmenessä riippuen tarkistiko omistaja, oliko cd varmasti kotelon sisällä) toiselle käyttäjälle.
Voit toki vapaasti osoittaa korrelaation warejulkaisun ja ennakkovarausten perumisen välillä. Oman kokemuksen mukaan harva alkaa mitään tilaustaan perumaan, jos sellainen on jo tehty.
Toisaalta jotkut saattavat sitten ostaa pelin, kokeiltuaan ensin wareversiota ja todettuaan sen hyväksi.
Asiat näyttävät yleensä aika ikäviltä, jos sulkee silmänsä kaikilta oman näkemyksen kanssa ristiriitaisilta asioilta. Tämän takia puolueettomien tutkimusten tekeminen olisikin varsin hedelmällistä.
Niin, se lakien muoto immateriaalioikeuksien kohdalla naissa asioissa on varmaan saadetty nykyiseen muotoonsa sen takia etta mittakaavat perinteisen "lainaamisen" ja netissa "lainaamisen" valilla ovat aika dramaattiset. Jonipetterilla on laillisesti oikeus ottaa se fyysinen varmuuskopio omaan kayttoonsa ja lainata jopa pelia naapurin Tonijoonakselle, mutta kun Jonipetteri laittaa pelin jakeluun netin valityksella, kopion leviaminen ja saatavuus ovat hiukan eri luokkaa kun kasikytkyssa fyysisia kappaleita lainattaessa. Tietaakseni muuten no-cd crackit ovat edelleen softan kayttoehtojen vastaisia, joten minka ihmeen takia ne piti ottaa mukaan tahan "lainaamis"-keskusteluun ?
Mittakaavat ovat kilometrimäärältään erilaiset, mutta entä vaikutukset?
Miten paljon vaikuttaa pelien keskinkertainen tekninen laatu ts. ostajia käytetään ilmaisina, tai tuloa tuovina, betatestaajina ja sitten on vielä kaikenlaisia "optimoitu sille ja sille"-diilejä, joitten takia "väärän" raudan omistaja ei pääse juurikaan nauttimaan pelikokemuksesta.
Ja kaikista tärkein asia on se, miten moni oikeastaan sitten ostaisikaan pelejä, jos niitä ei saisi netistä/kavereilta. Ennen laajakaistojen aikakautta meidän kolmen pojan perheeseen ostettiin vuodess ehkä 1 tietokonepeli ja 3-5 tuli kavereilta, eikä noita pelejä olisi kyllä ostettukaan, jos niitä ei olisi saanut muualta. Ehkä nyt, tai no ei enää, kun aika ei oikein riitä pelaamiseen, mutta pari vuotta sitten pelimäärät olivat vuodessa (omassa kämpässäni siis) ehkä kymmenessä, mutta tosiasiassa en olisi ikinä maksanut mistää "kohutusta" Postalista yms. , vaan olisi jättänyt senkin tekeleen kokematta.
Kylla, esimerkkia varmasti kaytetty paljon ja usein, koska keskimaarainen warettaja ei tunnu ymmartavan etta tekijanoikeusrikkomuksista on yleensa myos konkreettisia haittavaikutuksia ja seuraamuksia. Mielenkiinnolla kuulisin jos osaat esittaa asiaan paremmin osuvan vertauksen joka menisi warettajakunnallekin lapi ?
Miksi mitään vertausta tarvitsee tehdä? Jos tuote on liian huono, etteivät ihmiset tahdo ostaa sitä, eikö silloin kannattaisi panostaa tuotteen laatuun?
Yhä, vertaa tilannetta rautamarkkinoille, joissa ostaja etsii "mp3-soitinta", "näytönohjainta" tai "digikameraa". Huonot tuotteet eivät myy, mutta eivät ostajat sitten ole ilman "mp3-soitintaan" vaan ostavat sen minkä näkevät rahansa arvoiseksi. Se, että korealainen halpisvalmistaja saa rahan tuosta soittimesta ei lohduta Applea tippaakaan, vaan sen kannalta tilanne on fiskaalisesti sama kuin jos joku olisi "warettanut" soittimen. Paitsi tietenkin oikeuksien kannalta, mutta tekijänoikeudet ovatkin vain abstraktio, kunnes joku tuomio langetetaan.
Oletko muuten koskaan itse saanut aikaan laajempia immateriaalisia teoksia ? (jatkoajan kirjoituksia ei lasketa, vaikka nekin ovat immateriaalisia tuotoksia ja laki turvaa tekijanoikeutesi niihin)
Kyllä olen ja olen saanut siitä silloisessa opiskelijan rahatilanteessa tuntuvan korvauksenkin. Itseäni ei kylläkään myöskään tippaakaan haittaa vaikka joku julkaisikin samaa tekstiä muissa lehdissä, tai jos en olisikaan saanut siitä yhtään rahaa. Toki, en teekään sitä elääkseni, mutta elämähän on valintoja täynnä.