Ainoa uskonnollinen näytelmä, jonka muistan oli yläasteen joulukuvaelma. Muuten oli juuri näin.Juuri mietin yöllä tätä keskustelua lukiessani, että vaikka itse kävin ala-asteen 90-luvun maaseudulla, niin ei meillä ollut muistaakseni juuri yhtään uskonnollisia joulunäytelmiä. Enemmänkin pyörittiin korvatunturilla. Parempi niin.
Samaa meinasin tulla kirjoittamaan, joskin meillä oli etenkin 1-2 luokilla pakotettuna kaikenlaista jeesustelua kun alaluokkien opettajan puoliso oli joku maallikkosaarnaaja tms. ja siellä sitten veisattiin ja rukoiltiin ihan riittämiin. Noilta parilta ensimmäiseltä luokalta sai myös hyviä traumoja varhaisnuoruuteen kun jossain vaiheessa muistelisin miettineeni esim. että katosiko lemmikkikissa minun syntisten ajatusten takia tjsp. että kiitoksia vaan vitusti helvetilläpelottelijat ja "taivaan isä näkee ja kuulee kaiken" muistuttelijat.Juuri mietin yöllä tätä keskustelua lukiessani, että vaikka itse kävin ala-asteen 90-luvun maaseudulla, niin ei meillä ollut muistaakseni juuri yhtään uskonnollisia joulunäytelmiä. Enemmänkin pyörittiin korvatunturilla. Parempi niin.
Ei niin. Ihmettelin siis koko keskustelua, koska luulin, että ei mitään kristillisiä esityksiä olisi ollenkaan, koska eletään kuitenkin 2020-lukua. En tiennyt tämän olevan ongelma. Kait tästä joku opetushallituksen virallinen ohjeistus löytyy?Riippuu rehtorista ja hänen henkilökohtaisista arvoistaan. Noinhan asian ei pitäisi olla.
Hyvä, jos se on mahdollista. Muualta tulleet eivät sitä tunnu vaativan, vaikka heidän piikkiinsä sitä usein työnnetään.Tätä mielipidettä kuulee satunnaisesti, usein myös koulujen henkilöstöhuoneissa. Joulujuhla ilman uskonnollisia vivahteita on helppo järjestää, maailma on täynnä joulunäytelmiä ja -lauluja ilman uskonnollisia vivahteita.
Mä olen ainakin kantasuomalainen, ja vaadin ihan omaa lastani varten, että häntä ei aivopestä valtion toimesta.Hyvä, jos se on mahdollista. Muualta tulleet eivät sitä tunnu vaativan, vaikka heidän piikkiinsä sitä usein työnnetään.
Onhan sitä joulun kristillistä aspektia mahdollista tuoda esiin ilman aivopesua tai edes väitettä siitä, että tämä on sitten totta ja että helvettiin joudat, jos et usko. Mutta ymmärrän oikein hyvin, että kouluille on turvallisempaa keskittyä joulun viihteelliseen puoleen ja tehdä joulujuhlasta kiva ja iloinen, eikä mikään virsienlaulusessio.Mä olen ainakin kantasuomalainen, ja vaadin ihan omaa lastani varten, että häntä ei aivopestä valtion toimesta.
Onhan sitä joulun kristillistä aspektia mahdollista tuoda esiin ilman aivopesua tai edes väitettä siitä, että tämä on sitten totta ja että helvettiin joudat, jos et usko. Mutta ymmärrän oikein hyvin, että kouluille on turvallisempaa keskittyä joulun viihteelliseen puoleen ja tehdä joulujuhlasta kiva ja iloinen, eikä mikään virsienlaulusessio.
Hyvä, jos se on mahdollista. Muualta tulleet eivät sitä tunnu vaativan, vaikka heidän piikkiinsä sitä usein työnnetään.
Minusta kristillinen uskon opetus pitäisi olla valinnainen aine. En ymmärrä alkuunkaan miksi uskonnonopetus pohjautuu automaattisesti kristinuskoon. Uskontoja on hyvä opettaa, mutta tietyn uskonnon tyrkyttäminen ei kuuluisi kuulua yleiseen opetussuunnitelmaan. Mikäli haluaa pelkästään kristinuskoa opiskella voisi sen sitten vaikka erikseen valita.Onhan sitä joulun kristillistä aspektia mahdollista tuoda esiin ilman aivopesua tai edes väitettä siitä, että tämä on sitten totta ja että helvettiin joudat, jos et usko. Mutta ymmärrän oikein hyvin, että kouluille on turvallisempaa keskittyä joulun viihteelliseen puoleen ja tehdä joulujuhlasta kiva ja iloinen, eikä mikään virsienlaulusessio.
En tiedä, enkä tiedä sitäkään, miksi minun pitäisi tietää. Itse karsastan tunnustuksellista uskonnon opettamista huomattavan paljon. Sen sijaan voi tuoda esiin sen, että tähän ja tuohon uskontoon kuuluu tällaisia ja tuollaisia hyviä ja pahoja uskomuksia. Oma jälkikasvuni opiskeli elämänkatsomustiedon, mutta silti kristinuskoon kuuluvat jumala, jeesus, pyhät ja sen sellaiset ovat tiedossa. Koko ajan on ollut oma vapaus päättää, miten niihin suhtautuu.Miten opetat tunnustuksellista uskontoa ilman sen huonoja puolia, esim. paholaista ja helvettiä?
Luterilainen kirkko selittelee kaiken näköistä, mutta raamattu on vaan aika julma kirja. Minusta lapset ja nuoret eivät kaipaa sen varsin ristiriitaista sisältöä perusopetuksessa. Perheissä tapahtuu kaiken näköistä, pidetään julkinen toimi mahdollisimman neutraalina
Kyllä minä ymmärrän, miksi kristinuskon opettaminen Suomessa on isompaa kuin muiden uskontojen. Kristinuskon opettamisella ymmärtää ympäröivää yhteiskuntaa. Kyllä se on ihan perusteltua kertoa lapsille, että minkä takia pääsiäisenä on vaikka vapaapäiviä ja mitä risti Suomen lipussa symboloi.Minusta kristillinen uskon opetus pitäisi olla valinnainen aine. En ymmärrä alkuunkaan miksi uskonnonopetus pohjautuu automaattisesti kristinuskoon. Uskontoja on hyvä opettaa, mutta tietyn uskonnon tyrkyttäminen ei kuuluisi kuulua yleiseen opetussuunnitelmaan. Mikäli haluaa pelkästään kristinuskoa opiskella voisi sen sitten vaikka erikseen valita.
Onko tuo uskonnon, yhteiskuntaopin vai historian opiskelua? Mun mielestä kuulostaa alaviitteiltä kahdessa jälkimmäisessä oppiaineessa.Kyllä minä ymmärrän, miksi kristinuskon opettaminen Suomessa on isompaa kuin muiden uskontojen. Kristinuskon opettamisella ymmärtää ympäröivää yhteiskuntaa. Kyllä se on ihan perusteltua kertoa lapsille, että minkä takia pääsiäisenä on vaikka vapaapäiviä ja mitä risti Suomen lipussa symboloi.
Ei minulle ainakaan opetettu historian tai yhteiskuntaopin tunnilla, että kristinuskon mukaan Jeesus kuoli ristillä ja nousi kolmantena päivänä kuolleista ja uskomalla Jeesuksen ylösnousemukseen ihminen pelastuu ja että tämän kristityn juhlan takia pääsiäisenä on muutama vapaapäivä.Onko tuo uskonnon, yhteiskuntaopin vai historian opiskelua? Mun mielestä kuulostaa alaviitteiltä kahdessa jälkimmäisessä oppiaineessa.
Sanotko tässä nyt, että jonkun uskontosuunnan omaava on automaattisesti epäluuloinen muita suuntauksia kohtaan? Itse olen toiminut samassa tutkimusryhmässä ateistin, hindun, muslimin, kiinalaisen kristityn ja filippiiniläisen katolilaisen kanssa ja eipä ollut mitään ongelmia mihinkään suuntaan vaikka luterilaiselta pohjalta ponnistankin, tietynlaista uteliaisuutta oli moneen eri suuntaan ja monelta taholta. En voi käsittää ajatusta, että erityisesti kristinuskoa harjoittava ihminen olisi heti noinkin ennakkoluuloinen kaikkea erilaista kohtaan, omasta kokemuksesta se menee juuri päinvastoin, kohdataan myös erilaisuus kunnioituksella.Niinpä minulla ei ole ollut kynnystä palkata jehovia, evankelisluterilaisia, uskonnottomia ja islamilaisia. Olen tehnyt sujuvasti töitä myös buddhalaisten ja hindujen ym. kanssa.
En kai mä niin väittänytkään. Lopetetaan uskonnon opetus, niin voidaan ne tärkeimmät sadun kohdat opettaa yhteiskuntaopin tunnilla.Ei minulle ainakaan opetettu historian tai yhteiskuntaopin tunnilla, että kristinuskon mukaan Jeesus kuoli ristillä ja nousi kolmantena päivänä kuolleista ja uskomalla Jeesuksen ylösnousemukseen ihminen pelastuu ja että tämän kristityn juhlan takia pääsiäisenä on muutama vapaapäivä.
Ei minua koskevasta yksittäistapauksesta voi noin suoraan vetää yleispätevää teoriaa siitä, että kaikki uskonnolliset ihmiset olisivat automaattisesti epäluuloisia muiden uskontojen tunnustajia kohtaan. Mutta kyllä eri uskontoja, tällä hetkellä varsinkin islamia ja islamilaisia, kohtaan tunnetaan Suomessa voimakastakin epäluuloa. Ei taida ekumeniakaan olla muodissa varsinkaan pienempien lahkojen parissa, valtionkirkkoon kuuluvien kesken on vaikea sanoa, että onko kyse ekumeniasta vai välinpitämättömyydestä.Sanotko tässä nyt, että jonkun uskontosuunnan omaava on automaattisesti epäluuloinen muita suuntauksia kohtaan? Itse olen toiminut samassa tutkimusryhmässä ateistin, hindun, muslimin, kiinalaisen kristityn ja filippiiniläisen katolilaisen kanssa ja eipä ollut mitään ongelmia mihinkään suuntaan vaikka luterilaiselta pohjalta ponnistankin, tietynlaista uteliaisuutta oli moneen eri suuntaan ja monelta taholta. En voi käsittää ajatusta, että erityisesti kristinuskoa harjoittava ihminen olisi heti noinkin ennakkoluuloinen kaikkea erilaista kohtaan, omasta kokemuksesta se menee juuri päinvastoin, kohdataan myös erilaisuus kunnioituksella.
Koulujen uskonnonopetuksessa pitäisi tehdä hyvin yksiselitteisesti selväksi lapsille, että nykyisen tiedon valossa mitään jumalia ei ole olemassa eivätkä ne täten vaikuta maailmaan millään tavalla, vaikka uskonnot paljon vaikuttavatkin. Eri uskontojen uskomusten kohdalla myös tulisi käydä läpi uskomusten ja tarinoiden kanssa ristiriidassa oleva tieto siitä, miten asiat oikeasti ovat menneet tai ovat tällä hetkellä...
Koulujen uskonnonopetuksessa pitäisi tehdä hyvin yksiselitteisesti selväksi lapsille, että nykyisen tiedon valossa mitään jumalia ei ole olemassa eivätkä ne täten vaikuta maailmaan millään tavalla, vaikka uskonnot paljon vaikuttavatkin. Eri uskontojen uskomusten kohdalla myös tulisi käydä läpi uskomusten ja tarinoiden kanssa ristiriidassa oleva tieto siitä, miten asiat oikeasti ovat menneet tai ovat tällä hetkellä.
Ainakin omalla kohdalla tällaisesta ei 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä puhuttu, vaan vähän ohi mennen sanottiin, että uskonto ja tiede katsovat maailmaa vähän eri kulmista. Opettajien oma vahva usko Jeesukseen paistoi kirkkaasti läpi kaikesta, vaikka juuri ja juuri opetussuunnitelman ja lakien mukaan varmaan mentiinkin.
Kaikissa muissa oppiaineissa puhutaan kriittisestä ajattelusta ja tieteeseen pohjautuvan tiedon merkityksestä, mutta sitten yksi oppiaine saa siitä vapautuksen. Muistan sen olleen hämmentävää ja ristiriitaista. Vie uskottavuutta koko koululaitokselta.