Eipä niitä tarvitse keksiä, koska kaikkien keskeisten hyvinvointia mittaavien mittareiden mukaan miehillä menee huonommin kuin naisilla. Miehet ovat nyky-yhteiskunnan syrjittyjä. Tilastot todistavat tämän täysin kiistatta, mutta feministisessä kulttuurissa miesten ongelmia ei vain oteta todesta. Jos miehet kertovat heikosta asemastaan, heidät lytätään surutta.
Samat feministit, jotka väittävät purkavansa roolimalleja, yrittävät pakottaa miehen urhean suoriutujan rooliin - rooliin, jossa ei valiteta eikä nillitetä eikä kerrota, jos tuntuu pahalta.
Jos nyt ensin saataisiin miesten onnellisuuden kokemus nousemaan naisten tasolle, niin sen jälkeen voitaisiin alkaa tehdä jotain naisten ongelmille, koska onnellisuus on kuitenkin kaikkein tärkein mittari. Niin kauan kuin miehet kokevat olevansa onnettomampia kuin naiset, muu on melko toisarvoista.
Muuta korjattavaa
on näissä. Nuo ovat niin räikeitä epäkohtia, että on täysin käsittämätöntä, kuinka niiden sallitaan jatkua. Kuinka esimerkiksi yksipuolinen asevelvollisuus voi edelleen jatkua ja tasa-arvoyksikkö koostua pelkistä naisista?
Mitä jos lopetettaisiin asevelvollisuus, korvattaisiin se palkka-armeijalla ja rahoitettaisiin palkka-armeija ainakin osittain naisten pakollisella hoivapalvelulla? Ei varmasti tulisi kuuloonkaan. On täysin hyväksyttyä, että miehet lähtevät lukion jälkeen kärsimään pakollista, kun naiset rupeavat hakemaan opiskelupaikkoja. Toisin päin käännettynä ei onnistuisi.