Tämä karulla tavalla kuvaa asenteissa olevaa epätasa-arvoa. Nainen on juhlan arvoinen, mies ei.
Miesten väheksyntä on mediassa ohjelmallista. Esimerkiksi Hesari keksii joka ikiseksi isänpäiväksi jonkin miehiä kielteisesti leimaavan jutun. Tänä vuonna se liittyi miesten kirjamakuun. Se kun ei vastaa feministisiä arvoja, niin siitä täytyi nälvivästi huomauttaa - ja tietenkin juuri isänpäivänä. Juttu siis koski isänpäivän kirjavalintoja.
Suomen Ylioppilaskuntien Liitto on tästä päivästä lähtien virallisesti feministinen. Tällainen päätös tehtiin. Tasa-arvo ei kelvannut, vaan tahdottiin feminismiä.
Kun pohtii meneillään olevaa kehitystä pitemmälle, on helppo ennustaa vastareaktio. Kun yhtä ääntä nostetaan esiin ja muita poljetaan, ajan kanssa tilanne kärjistyy ja kärjistyminen rupeaa näkymään myös käytännössä. Kärjistymistä edesauttaa se, että vastakkain eivät ole pelkästään miehet ja naiset, vaan tasa-arvoa ja erilaisia naisen rooleja toivovat monet naisetkin.
Vesa Linja-ahon blogissa jo joku sukupuolivähemmistön (vai olisiko ollut seksuaalivähemmistön) edustajakin huomautti, että Linja-ahon ja hänen kaltaistensa kärjistäminen rupeaa kyllästyttämään. Kysymys kun ei ole enää siitä, että ajettaisiin oikeuksia, vaan siitä, että tunnustetaan uskoa. Rasmuslainen hyökkääminen hyökkäämisen vuoksi on tullut ensisijaiseksi päämääräksi sen sijaan että oikeasti pyrittäisiin kohtaamaan analyyttisesti todellisuus ja korjaamaan siinä vallitsevia epäkohtia.
Kuvaavaa tälle kehitykselle on, että se ei näytä kasvattavan
naisten onnellisuutta. Koska kysymyksessä on uskonto, tärkeämpää on oikeaoppisuus kuin käytäntö. Naisen on oltava vahva, naisen on kouluttauduttava, naisen on kilpailtava, naisen on menestyttävä. Tällainen feministinen oppi on monien naistenkin mielestä painostava ja alistava, koska kehityksellä on varjopuolensakin niin kuin lehtijutussa todetaan:
"'But what we hear from many mums is: I have no choice, I have to work, I don't love my career, my childminder is taking half my salary and I'd rather bring up my children myself but I can't afford to.
'If you enjoy your job and it's a fulfilling career, that is a positive choice.. but if it's not, it's almost in some ways that we got it all, then found that actually it wasn't quite what we wanted.'"
Milloin olette nähneet feministien viimeksi ottaneen julkisesti kantaa kotiäitiyden, kristillisen naisen roolin ja miehen perhejohtajuuden puolesta? Tuskin pystytte tuollaiseen juttuun linkittämään, koska feministit eivät ole erilaisten naisten asialla vaan ainoastaan oikeaa oppia tunnustavien naisten asialla. Jos kristitty nainen tahtoo toteuttaa omaksi kokemaansa kristillistä perhemallia, niin feministeiltä hän ei siihen tukea saa.