Artikkelissa esiintyvä Lynch toteaa, että "tytöt ovat ajaneet monessa poikien ohi. He pärjäävät koulussa paremmin ja täyttävät yliopistot monilla aloilla”. Todellisuudessa tytöt eivät ole "ajaneet ohi", vaan paremmasta koulutustasosta huolimatta he ovat työmarkkinoilla selkeästi alakynnessä. Tämä asetelma ei ole muuttunut edes aloilla, joissa valtaosa opiskelijoista on tyttöjä/naisia.
Väität siis, että kun mies ja nainen hakevat samaa paikkaa, nainen on alakynnessä? Laita vähän faktaa tiskiin, koska tämä on mielestäni juuri sitä feministien levittämää valetta, joka on suoraan Coenin oppikirjasta. ”Kun jotain valetta hoetaan tarpeeksi sitkeästi, se alkaa näyttäytyä totena.” Nainen saattaa raskautensa takia toki olla joillekin yrityksille riski, mutta nainen tuo työympäristöön myös hyötyjä. Tilastollinen fakta on kuitenkin se, että miehiä on hieman enemmän työttömänä kuin naisia, joten on vaikea nähdä miesten työllistyvän naisten edestä.
Poliittisessa vallassa, johtoasemiin nousun todennäköisyydessä, eläkkeissä tai kertyneessä varallisuudessa pojat vievät keskimäärin selkeästi tyttöjä.
Eläkkeisiin ja varallisuuteen on monta tekijää;
Naiset keskimäärin suosivat enemmän monimuotoisempaa elämää, johon kuuluu työn ohella perhettä ja harrastuksia. Naiset eivät ole valmiita luovuttamaan yhtä isoa osaa elämästään työlle, kuin miehet, ja siksi eivät ole yhtä halukkaita tekemään ylitöitä tai hakeutumaan pidemmän matkan päähän töihin, vaikka rahallinen porkkana olisi olemassa. Naiset eivät ole myöskään yhtä halukkaita hakeutumaan fyysisesti vaarallisille ja haastaville aloille, joille joudutaan houkuttamaan ihmisiä isommilla palkoilla.
Naiset hakeutuvat enemmän julkisille, kuin yksityisille aloille. Ja koska julkisella alalla tienaa huonommin kuin yksityisellä, tämän voi nähdä sukupuoltasyrjivänä asiana. Tämän voi kuitenkin nähdä juuri sellaisena kuin se on, eli markkinataloudellisena asiana. Yksityinen sektori usein tuottaa rahaa, joten heillä on tarve saada itselleen ne parhaat työntekijät, jotta eivät jää kilpailijoittensa jalkoihin. Palkoissa pätee yleensä muutenkin kysynnän ja tarjonnan laki. ”Leppoisaan” duuniin ei tarvitse tarjota niin isoa rahaporkkanaa, kuin epämiellyttävään duuniin. Ja yleisesti ottaen mies ajattelee omaa arvoaan enemmän rahan kautta (elättäjänä) kuin nainen, joten mies on valmiimpi uhraamaan omaa mukavuutta rahan takia, ja suuntaamaan kouluttautumistaankin taloudellisesta näkökulmasta.
Ja kun mietitään vielä noita varallisuuskeskiarvoja, niin niissä isoimmissa eroissa on mitattuna kaikki miehet ja naiset. Ja miehillä sitä keskiarvoa vääristää se itsensä 70 tunnin työviikoilla ennen aikaiseen hautaan ajava eliitti, jotka hamstraavat tulevalle leskelleen omaisuutta. Joka tapauksessa kyseessä on ammatinvalintakysymys. Mikään ei estä naisia hakeutumasta rahakkaimmille apajille. Useimmat eivät vain ole halukkaita elämään ura edellä ja kuolemaan aiemmin.
Poliittinen valta.
Sama kuin edellä. Poliittinen ura vaatii ison osan ja uhrauksen ihmisen elämästä, kuten kaikki voivat varmasti kuvitella. Työviikot ovat erittäin pitkiä. Miesten halukkuus tähän uhraukseen on yleisesti naisia suurempi, koska naiset varttuu erilaisten arvojen kautta. Mutta vaikka huipputason poliitikot tuppaavat enemmän olemaan miehiä, kenellä demokraattisessa järjestelmässä on se todellinen valta? Puolueilla, joiden sukupuolijakauma on tasaisempi? Väitän, että poliittinen valta on loppupeleissä markkinoilla ja niitä palvelevilla etujärjestöillä. Voisi jopa jahdata todellisen vallanpitäjän aina kotitalouksiin, joka on enemmän se naisen valtakunta.
Johtoasemiin nousun todennäköisyys.
Tämä taas on vain uravalintakysymys. Mutta jos kyvykkyydeltään samantasoinen nainen ja mies molemmat ottavat tavoitteekseen johtoaseman, naisella on siihen helpompi todennäköisyys siitä yksinkertaisesta syystä, että naisia on vähemmän tavoittelemassa sitä johtoasemaa (vähemmän kilpailua oman sukupuolen kesken), ja yrityksillä on kuitenkin tarvetta saada johtotehtäviin naisia. Enkä puhu nyt pelkästään yhteiskunnallisesta paineesta, vaan siitä, että yritykset joiden johtotehtävissä on naisia, pärjäävät markkinoilla paremmin. Naisille on johtoportaassa kysyntää, vaikka lasikatto-myytti elää edelleen vahvana. Kyvykkäitä naisjohtajia ei vain ole niin paljon tarjolla, kuin vastaavia miesjohtajia, viitaten jälleen siihen, ettei naisilla ole yhtä suurta halukkuutta uhrata koko elämäänsä työuralle.
Enkä näe tässä koko edellä mainitsemassani mitään rakenteellista systeemiä, joka pyrkii pitämään miehet töissä ja naisen kotona. Se on enemmänkin evoluutiota, joka johtaa lajimme syntyhetkille. Selviytyäksemme lajina fyysisesti, voimakkaampi mies on ottanut elättäjän ja suojelijan roolin, ja empaattisempi nainen on ottanut perheen kasvattajan roolin. Vaikka rajat ovat vuosituhansien saatossa hälvenneet, monelta mieheltä löytyy edelleen se suojelijan roolin sisältään, joka näkee naisen suojelun tarpeessa olevana heikompana olentona. Tämän takia etenkin miesten on vaikea nähdä miehiä heikommassa roolissa. Ongelmat kuitataan usein turhana valituksena ja miesuhriutumisena. Miehillä on kuitenkin ongelmia ja itsemurhatilastot osoittavat sen selkeästi.
