ipamies#41
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New Prague Rangers
Jatkokysymyksenä pitääkin esittää, että tuhotaanko lupauksia, kun heidät nostetaan liigaan liian nuoren? Olisiko sittenkin parempi, että Sopasen mallin mukisesti peluutettaisiin A-junnuissa pitempään ja annettaisiin kehittyä siellä ja saada itseluottamuksensa kuntoon?
Uran tuhoaminen on vahvasti sanottu, mutta ihan varmasti pelaajan kehittymisen kannalta pelaaminen kärsivällisesti A-junnuissa ja Mestiksessä ennen yritystä vakiinnuttaa paikkaa liigassa olisi pääsääntöisesti oikea ratkaisu.
Valitettavasti nuoret ja heidän taustajoukot ovat vain yleensä niin tunteella mukana pelissä, että asioita ei nähdä pitkällä tähtäimellä ja järjen kanssa, vaan päämäärä - liigapaikka - täytyy saavuttaa heti ja sittenkin räväkkäällä otteella ykkös-kakkosketjussa.
Ilves on organisaationa jälleen positiivisen haasteen edessä, kun ikäluokissa 88-89 on useita lupaavia pelaajanaihoita, joista näkee kauas, että potentiaalia löytyy, mutta yhtä selkeästi, että pojilla on vielä pitkä matka tasolle, jolta olisi järkevää lähteä tappelemaan peliajasta kokeneiden urheilijoiden kanssa.
Pelaajat eivät tätä realismia kuitenkaan helpolla pure. Heille pitäisi oikeasti luoda Akatemian ajatusten mukaisesti henkilökohtaiset urakehityssuunnitelmat - ja osata ne vielä siksi asiantuntevasti pelaajien edustajille esittää, että he sitoutuvat malttia vaativiin projekteihin. Tuossa kohtaa kysytään J.Hautamaan auktoriteettia ja osaamista ja jatkossa koko organisaatiolta resursseja pelaajakohtaiseen työhön.
Yksi merkittävä asia on toimivan Mestis-kumppanuuden muodostaminen. Jos LeKi porkkanakytköksineen muodostuu mahdottomaksi yhtälöksi, täytyy kartoittaa mahdollisuuksia laajemmin. Esille nostettu Tuto olisi erittäin hyvä vaihtoehto, sillä heidän ammattimainen valmennus omaa kokemusta ja näyttöjä nuorien kehittämisestä ja seuran arki Ikan aamujäineen on juuri Akatemian hengen mukaista. Poikien henkisellle kasvamiselle etäisyys Tampereelta voisi olla vielä yhteistyön mukanaan tuoma bonus. Tähän korttiin voisi tarvittaessa panostaa ihan reilusti myös talousresurssia. Pelaajabudjetissa muutaman kymmenen tuhannen euron vuosittainen investointi olisi niin pieni siivu, että pitkässä juoksussa se maksaisi itsensä nopeasti takaisin ja tulevaisuudessa vielä moninkertaisella tuotolla.
Sinänsä Ilveksen työ on nyt käsillä olevien A ja B-nuorten kanssa pykälää helpompi, että heillä on esittää tuoreita varoittavia esimerkkejä pelaajista, joiden kohdalla liian nopeasti saavutettu liigapaikka ei taannut kehitystä, vaan johti paikallaan junnaamiseen. Toisaalta Perttu Lindgren ja Tuukka Rask täytyy mieltää tuikiharvinaisiksi poikkeustapauksiksi.