Tässä kohti meillä on pikkusen eri käsitys presidentistä. Vähemmistöt ja tasa-arvo on hänellä tainneet olla agendallaan. Ymmärrän toki, ettei kaikki voi olla tyytyväisiä, koskaan, mutta on tärkeää, että niitä otetaan korostetusti huomioon, joilla ei omaa ääntä vallan ja etuoikeuksien salissa ole. Siinä on eväät yhtenäisen kansan rakentamiseen, niin, että kaikilla kansanryhmillä on tunne siitä, että on osa kansaa, silloin sitä kansaa myös puolustaa ja sen eteen asioita on valmis tekemään. Tämä asia kun ei tunnu itsestään selvä enemmistöille olevan.
Olen kiinnittänyt huomioni siihen, että Halonen on Kekkosen jälkeisistä presidenteistä kaikkein eniten joutunut poliittisten, agitoitujen mustamaalausten ja hyökkäysten kohteeksi, kestäviä todellisiin argumentteihin pohjaavia ne eivät ole kertaakaan olleet ja se on saanut pohtimaan, että onko syynä pelkkä sukupuoli, pelkkä vähemmistöjen esiin tuonti, vaiko nämä molemmat yhdessä. Minkään virkanimitysten osalta ei esim. kokoomuksella, tai oikeastaan millään puolueella, ole mitään uskottavaa pohjaa esittää arvostelua. Persut tietenkään vielä eivät ole ehtineet, mutta samaan junaan astuvat nekin satavarmasti, kun tarpeeksi valtaa saavat. Ulkopolitiikan osalta suhteet on myös hoidettu mallikkaasti ja joillekin niin hapokas Ottawan sopimuskaan ei ole yksiselitteisesti huono, edes niiden asiantuntijoiden joukossa ja kv. tasolla ulottuvuuksia on muitakin kuin puolustuspoliittinen.
Sitten kun asiaa katsastaa suuren kuvan kautta, en minä sen kummempaa tekijää, tai vähemmän haukuttavaa kokelasta näe olevan olemassakaan. Kun pääasiassa ainoa kiinnike mistä saadaan kiinni on kuisaajakansalle tyypilliset avut: ulkonäkö, sukupuoli, puhevika, ym. tuntu on, että halpahintaisesti pikkusieluisella politikoinnilla nostatetaan myrskyä vesilasiin. Ei voi kuin halveksia moista.
Halosella myös varmasti on ollut vikansa ja epäonnistumisensa, täydellistä kun ei ole olemassakaan, mutta perustaltaan ja pyrkimyksiltään ihan tuo on kartalla ollut.