Silloin 1995 Roussonilla oli nivusvamma, joka salli pelaamisen mutta ehkä hän ei sen takia ihan parhaassa terässä ollut TPS-sarjassa. Lisäksi Raumalla Boriksen kanssa koko kauden viihtynyt vaimo oli juuri pudotuspelien alla matkustanut Kanadaan synnyttämään ja varmaan sekin hiukan ajatuksia vei itse jääkiekosta pois.
Paljon olen kyseisestä sarjastakin kirjoittanut sinne tänne, ja varmaan joskus toisella tavallakin mutta nyt olen sitä mieltä etten kovin paljon sille Lehdon loukkaantumiselle painoa pane. Olihan se kova isku, mutta mä olen sitä mieltä että sen sarjan avauspelin voiton se maksoi, ei sen enempää. Pelihän oli muistaakseni 1-0, vai joko TPS oli ehtinyt tasoittamaan, kun Lehto loukkasi, ja sen jälkeen TPS hurjasteli 5-1 johtoon ennen kuin Lukko heräsi uudelleen kolmannessa erässä, nousi vielä maalin päähän kunnes lopullinen niitti tuli tyhjään.
Ja sarjan toisen pelinhän Lukko Turussa jo voittikin. Tiedä miten se sitten olisi mennyt jos Lehto olisi pelannut, kenties niin että avauspeli olisi päättynyt Lukolle ja toinen peli Turussa Tepsille, tai sitten ei. Ei voi tietää.
Paljon pahempana takaiskuna historian varrelta pidän Vahalahden polvivammaa 2015, silloin se oli niin suuri järkytys että tuntui kuin koko Äijänsuo olisi valunut Pertti Lehtosen ikiaikaisen toiveen mukaisesti mereen kun Vaha jätti kaukalon. Siitä olen edelleen varma että elämänsä kevättä pelannut Vahalahti olisi myöhemmässä vaiheessa Tapparaa vastaan yksin ottanut sen tarvittavan kolmannen voiton ja ainakin finaaliin Lukon johdattanut.
Jos nyt hypätään vielä takaisin 90-luvulle ja kevääseen 1996, niin silloin ei Lukolla ollut enää niin kova porukka kuin oli vuotta aiemmin eli 1995. Ei vaikka Jääkiekkolehtikin nosti Lukon silloin ykkössuosikiksi ohi Tepsin ja Jokerien. Koko kauden ajan puolustuspeli oli tuottanut harmaita hiuksia valmentaja Vaclav Sykoralle.
Sykoran väistyttyä omasta aloitteestaan syrjään ja Pentti Matikaisen tullessa valmentajaksi puolustuspeli tiivistyi kyllä jonkin verran mutta ei Lukolla oikeastaan sinä keväänä enää jakoa ollut välierässä, vaikka kai silloinkin yksi peli Turussa voitettiin.
Ja jossittelua tietysti kaikki tyynni, mutta olihan se viimeinen välierä Äijänsuolla suurta draamaa, en muista kaksiko maalia Lukolta hylättiin, yksi ainakin heti ensimmäisessä erässä. Sitten kolmannessa erässä Mikko Peltola keihästi ja Tuomas Grönman filmasi, ja Peltola lensi suihkuun saaden Matikaisen raskaat vittuilut niskaansa. Tämän vitosen aikana Jussi Kiuru pääsi kenttämestarin erikoisesta pompusta yksin läpi, harhautti jo maalivadin puolittain mutta veti ohi. siinä meni tasoitus.
