Tässä fiilistellessä tuli tällainenkin mikä jo edelliseen viestiin tähän ketjuun laitoin. Siis mikä kaikki minua on kannatellut ja valmistanut tähän kaikkeen ja siksi olo on niin kevyt, täyteläinen ja rauhallinen.
Itse omaan melko monen näköistä Lukko-aiheista vaatekappaletta, joita on aina jouluisin, isyyspäivin ja synttäripäivin ilmaantunut lisää. Käytän vaatteita aivan arkitamineina ja ahkeraan ja monet vaatteet ovat jo antautuneet kovasta käytöstä. Saan Lukon vaatteista melko paljon kuittailuja työreissuilla ja muissa paikoissa maata ja mantuja kiertäessä (paitsi nyt Koronan aikana). Jotenkin pidän vähän hassuna (ehkä oma ajatusmaailma jotenkin vinksallaan...), että väki pitää Barcelonan tai jonkun nahilan paitaa päällä, mutta harvoin oman lätkäjoukkueen paitaa ja toisaalta ihmiset saavat kuittailuja suomalaisen lätkäjoukkueen kuittailusta, mutta ei Barcelonan paidan kannattelusta. Tarkoitan tällä, että miksi ihan yhtä hyvin ei aamulla voisi vetästä esim. Lukon paikan päälle ihan vaan arkiasuksi eikä vaikka sitä Real Madridin paitaa? Tai niin mä ainakin teen mieluumin kuin vetäsen vaikka Colorado Avalancen paidan. En tarkoita että olisi tarkoitus muitten ajatus / arvomaailmoja lähteä tässä vääntämään toiseksi. Tämä vaan on mun näkemys maalimaan.
Muistettavimmat hetket kuitenkin tällaisissa on kun olet kokonaan ulkona omalta maantieteelliseltä ja ehkä normi arki elämän alueelta, tulee kuittailuja malliin: "Kuinka sä kehtaat kannattaa Lukkoa kun et te ole edes voittaneet mitään?" Toki tulee positiivisiakin ja kannustavia mietteitä, mutta pääasiassa (tai ainakin ennen tiistaita) tulemaan enempi negatiivispainotteisia tai herjaavia kommentteja. No näihin kaikkiin olen 10/10 päässyt kuittaamaan, kysymyksellä, että missäs on oma kannanottosi asiaan kun ei ainakaan ilman kalsareja tarkastamatta näy tuo mitenkään ulospäin. Joka ikinen kerta vastaus on, että jäi oman seuran sukat/kalsarit/t-paita aamulla laittamatta. Meinasin kyllä laittaa.
Omaa kannattamistani kuitenkin on ja on aina ollut tietyllä tapaa ehdottomuus ja täysillä olo jossain asiassa. (Joskus varmaan on näkynyt myös tällä palstalla.) Ja tässä näitä asioita muistellessa ja fiilistellessä, tulee kierrätettyä mun mielestä yhtä viimeaikojen hienoita musakappaletta (olen enempi konemusiikin ihminen):
Hybrid, I wont back down. Jotenkin mulla on olo, että tällä palstalla on aika moni muukin saman kantapään kautta meille niin rakkaaseen seuraan kasvaneita. Meitä on taivuteltu, meitä on piiskattu, meitä on solvattu, meille on naurettu, meihin ei ole uskottu. Me ei välitetty, me ei annettu periksi. RB:n ihan mielettömän hieno Tifosi katsomossa kuvaa tätä kaikkea niin hienosti:
UNELMAT KUOLEVAT VIIMEISENÄ. Nyt se on saavutettu ja nyt on hyvä olla.
Kiitos vielä kerran teille kaikille, Lukon koko henkilöstölle, kaikille Lukkohenkisille. Nyt on saavutettu jotain sellaista mitä ei voi sanoin kuvailla. Vaikka uskonkin että tämä toistuu vielä lähitulevaisuudessa, niin onhan se eka kerta omassa elämässä kuitenkin se, minkä muistaa parhaiten. Ja kun eka kerta oli täysin suvereeni esitys mitä kehtaa rehvastella kulman kingeille ja lapsille ja mahdollisesti lapsenlapsille.
P.S: Pahoittelut sekavat jorinat, mutta oli pakko laittaa johonkin teille kaikille ihanille ihmisille mitä mulla liikkuu päässä.
P.P.S: Rouva ihmettelee mitä mä taas kaivan silmiäni. Koivuallergiaa, koivuallergiaa.