Jääkiekko 40v sitten
Olen tässä viime aikoina erään paikallisen pankin ohi kävellessäni pysähdellyt lukemaan Länsi-Suomea 40v sitten. Monenlaista on muistunut mieleen.
Nuoremmille vähän kertausta. Helmikuun alkupäivinä vuonna 1965 mestaruussarjasta oli kaksi kierrosta pelaamatta ja neljä joukkuetta (Karhut, Ilves, Lukko ja TPS) tasapisteissä. Kierroksella 17 Lukko-Karhut 1-2, yleisöä 10001. Karhut ja Ilves voittivat myös viimeisen kierroksen pelinsä ja päätyivät uusintaotteluun. Uusintaottelu oli se peli, johon porilaiset lähtivät ilman luistimia. Jalkineet tulivat taksilla perässä Tampereelle ja peli pelattiin jonkun verran myöhässä. Ottelusta oli suora tv-lähetys, taisi olla niitä ensimmäisiä kotimaan sarjasta. Karhut voitti 5-1.
Muistelin näitä jo silloin kun Jyp-fanit ihmettelivät, miksei Jyp vedä katsojia Raumalla ja myös seuratessani jankutusta Lukko-Blues ketjussa. Tämä, siis kausi 1964-65, oli aikaa, jolloin Jyp sijoittui Suomi-sarjan pohjoislohkossa viidenneksi (heti Mäntän Valon jälkeen) ja Tapiolan Honka maakuntasarjan Uudenmaan lohkossa neljänneksi (heti Porvoon Akilleksen jälkeen).
Lehden otteluselostukset poikkesivat nykyisistä melkoisesti. Kutakuinkin jokainen pelaaja mainittiin ja myös arvosteltiin, ottelutapahtumat käytiin läpi aikajärjestyksessä mitään merkittävää unohtamatta. Kehuja ja haukkuja saivat niin omat kuin vieraatkin.
Otteluselostuksia lehdestä lukiessani tuli mieleen, että kaudet 1960-luvun puolivälissä olivat varsinaista murrosaikaa Suomen kiekkoilussa. Silloin luotiin tavallaan pohja nykyiselle ammattilaissarjalle.
Vanhaa oli joukkueiden koko: 2 maalivahtia, 4-5 puolustajaa ja 8-11 hyökkääjää. Oli selkeä ykkösmaalivahti, kolmesta pakkiparista kukaan ei nähnyt edes unta ja kolmas ketjukin pääsi kentälle yleensä vain ottelun alkupuolella, ratkaisuhetkillä ja ratkaisuotteluissa yleensäkin kolmosta ei kentälle päästetty.
Vanhaa oli myös joukkueiden rakenne. Lukko kaudella 1964-65 oli seuraavanlainen. Maalivahti Kaitala oli syntynyt 1941, varamaalivahtina esiintyi useimmiten 1950 syntynyt Elvis, siis 14-15-vuotiaana. Puolustajien joukossa oli todellinen vanhus, 1934 syntynyt Rastio, jolle tuli 31 vuotta täyteen muutama päivä sarjan päättymisen jälkeen. Muut puolustajat olivat 1939 syntynyt Stenvall ja 1941 syntyneet Saimo ja Törmä. Viides pakki oli yleensä 1947 syntynyt Erholm, ei paljon peliaikaa. Ketjut olivat mielenkiintoisempia. Ykkösessä "konkarit" Keinonen (1941) ja Rautalin (1940), keskushyökkääjänä 1947 (ikää siis 17v) syntynyt Esa Isaksson. Kakkosketjussa keskellä Vainio (1935) laidoilla Vehmanen (1945) ja Jylhä (1946) tai Saurio (1946). Muita hyökkääjiä olivat parikymppinen Koivunen ja 1947 syntynyt kesken kauden mukaan tullut Koskimäki. Ei paljon peliaikaa pojille. Hyökkääjistä yli puolet oli alle 20-vuotiaita, kuvitelkaa näin nuorta joukkuetta nykyiseen sarjaan. 40 vuotta sitten tuli kuitenkin pronssia!
Vanhaa oli Lukon joukkueen rakenne muutenkin, maalivahti Kaitalaa lukuunottamatta kaikki olivat oman paikkakunnan poikia.
Uutta aikaa edusti Karhujen joukkue. Ykkösmaalivahti Janssonilla oli Ilves-tausta, samoin ykkösketjun Matalamäellä ja kakkosketjun Erkki Harjulla. Puolustajista Pirskanen ja ykkösketjun toinen laita Koistinen olivat Kuopiosta. Hankittuja pelaajia siis lähes puolet ykkös- ja kakkoskentän pelaajista. Kolmosketjussa esiintyi tuleva tähti, 1948 syntynyt Ketola, ei kuitenkaan ratkaisuhetkillä juuri päässyt kentälle.
Vanhaa oli myös taklaussääntö, koko kentän taklauspeli sallittiin vasta pari vuotta myöhemmin.
Olosuhteet muuttuivat myös, isommilla paikkakunnilla oli tekojää, Tampereelle valmistui halli ensimmäisiä MM-kisoja varten ja Helsinkikin suunnitteli hallia.
Helsingin hallin valmistuminen teki sitten raumalaisen kiekkoilun jatkon vaikeaksi, sillä pelaajahankinta oli aktiivista, HIFK, HJK ja Jokerit veivät jatkossa parhaita pelaajia maakunnista. Tähän raumalaisten yleensä ja Lukon johdon erityisesti oli todella vaikea sopeutua. Näin jälkeenpäin ajatellen on melkoinen ihme, että Rauma säilyi ylimmällä sarjatasolla. Hämeenlinnan tie olisi ollut todennäköisempi.
Loppumuisteluksena erikoisepisodi 1960-luvun puolivälistä. Kotitalouskonetehdasmaaottelu Rosenlew-Upo päättyi porilaisten selvään voittoon, mestaruus 1967.
