Näin joulun kunniaksi...
Täytyy myöntää, että tappelut ja niiden merkitys tämän päivän NHL:ssä ovat sääntömuutosten takia vähenemään päin. Toivottavasti eivät ole loppumassa kokonaan. Olen aina ollut niiden kannattaja varsinkin "likaisten temppujen" karsijana.
Ns. tappelijoita on ollut moneen lähtöön, kuten esim. ehkä legendaarisin mr. Probert joka osasi todellakin käyttää myös mailaa sen varsinaiseen tarkoitukseensa.
Mutta vanhojen aikojen muistoksi haluaisin tuoda esimerkiksi oman suosikkini näkyviin.
Darren Langdonin. Kaverin, jota pidetään todella arvossa edelleenkin hänen urheiluhenkisyytensä vuoksi. Ja todella kovan kuntonsa vuoksi. Darren on n. 185 cm pituinen ja reippaat 90 kiloinen. Tietenkin SM-liigassa todellinen "järkäle", mutta NHL:ssä mielestäni tapellessaan yleensä kovimpia kavereita vastaan ehkä jo hiukan "alipainoinen".
Mielestäni hänen arvonsa muiden vastakumppaneiden silmissä näkyy se, ettei häntä vastaan tullut mitään varsinaisia sucker-puncheja tai vastaavia. Ja monesti näkyy väsyneen kanssamatsaajan hänelle ojentama reilu käden ojennus matsin päätteeksi.
Langdon on mielestäni eräs teknisimmistä ottelijoista (varustettuna todella kovalla kunnolla) mitä viimeisinä vuosina on nähty. Kaveri ei varsinaisesti mikään tyrmääjä ollut, mutta mielestäni otti itsestään Probertista pistevoiton 95-96 kaudella.
Ennen kaikkea hänen matseistaan jää mieleen niiden pitkäkestoisuus ja Darrenin loppupuolien hallinta. Hänen kanssaan on eräskin isompi kaveri saanut mitata kuntonsa kestävyyden. Darren ei todellakaan väistänyt vastuutaan joukkueensa puolustamisessa ja pidän takuulla häntä aina omana suosikkinani. Hieno kaveri josta tulee samankaltaisena pelaajana mieleen Cam Janssen New Jerseystä, mistä joukkueesta tulee muuten Darrenin viimeiset NHL-pelitkin.
Langdon oli sitomisen osaaja, vastustajan paremman käden hoivaaminen kuului hänen tekniikkaansa. Ei minkään varomisen takia vaan yksinkertaisesti hänen peliälyynsä liittyvänä asiana. Yleensä isompi kaveri yrittäisi hallita ottelua ulottuvuutensa avulla mutta Darrenin mukana saattoi yleensä tuntea itsensä "rajoitetuksi". Ja mukaan tuli ehkä joku leukaosuma kaupan päälle.
Esimerkkinä kaverin väsyttämisestä...
http://www.youtube.com/watch?v=wR_SB1H1jjE