Tappelut kaudella 2005-06

[Donald_22]

Kavereilla tuli yksinkertaisesti ikä vastaan, kuten tuli mm. Probertilla jolla oli huomattavasti enemmän ongelmia uransa lopussa kuin Berubella ja Rayllä, vaikka olikin näitä paljon isompi. Berubelle edellytyksen menestyä isompiaan vastaan loivat erittäin nopeat kädet, joiden avulla myös Probertkin sai häneltä kyytiä (parempina vuosinaan). Ray oli erittäin kova lyöntinen. Ray ottikin usean mielestä voiton Brownia vastaan. Vanhoilla päivillään Berube myös tyrmäsi ison miehen, Andy Suttonin 198cm. Tappeluissa on monia muitakin asioita jotka vaikuttavat kuin vain koko

 

[Cobol]

Tappeluissa on monia muitakin asioita jotka vaikuttavat kuin vain koko

Nimenomaan näin. Kehässä pituudella ja massalla on enemmän merkitystä, mutta jäällä asia on toinen. Domi on yksi suosikkini ja suhteessa hyvin hän on matsannut, koostaan huolimatta. Jopa erinomaisesti parhaimmillaan.

 

[Daespoo]

Samoin kuin kaikki top 10 tappelijat ovat lyhyempiä kuin 10'5.
Boogaard 6'6 menee kyllä top kymppiin tällä hetkellä eikä isompia tappelijoita siellä tällä hetkellä pelaakaan.

Toi sun logiikkasi hakee kyllä vertaistaan, palataanko tähän keskusteluun siinä vaiheessa kun NHL:stä (tai mistä tahansa) löytyy 10'5 kokoisia ihmisiä?

Boogaard on siis ainoa 6'5 tai isompi joka on NHL:n top10:ssä ja se jotenkin todistaa väitteesi??? ei hyvää päivää, virta päälle!

 

[mixu]

Daespoo

Ihmisen pituus nyt vaan sattuu olemaan rajallinen ja kaikkein pisimmät hakeutuvat koripallon piiriin.
Siksi on turha vertailla jotain 6'5 tai 6'6 kokoisia pelaajia koska niitä on liigassa niin vähän että tuollaisella otannalla ei ole mitään merkitystä.

Mutta jos katsot kokonaisuutta niin näet että kaikki parhaat Domi pois lukien ovat kokoluokkaa 6'2-6'6.
Ihan loppuun kysymys että onko sinun mielestäsi koolla merkitystä tappeluissa vai ei ja jos ei niin sitten kunnon perustelut.

 

[Freadrich#43]

Isomman tappelijan etuna kaukalossa on hyvä ulottuvuus, pienen kaverin voi olla vaikea saada iskuja perille jos ei ylety lyömään kasvoihin vastustajan pitäessä kiinni. Luistimilla kun tapellaan niin tasapainolla on hyvinkin iso rooli ja sillä miten vastustajan tasapainoa osaa horjuttaa ja itse pysyä pystyssä ja lyödä.Myös voima on toki tärkeää ja sehän ei sinänsä ole riiippuvainen pelaajan fyysisestä koosta. esim. domin tyylihän perustuu paljon vastustajan tasapainon rikkomiseen ja samalla lyömiseen. mies pyörii ympyrää ja retuuttaa samalla kun vasuri laulaa. enemmänkin on siis kyse siitä minkälaisella tyylillä tappelee ja osaako käyttää omia ominaisuuksiaan hyödyksi oikealla tavalla. tottakai jos on kaksi muuten täysin samanlaista pelaajaa joista toinen on isompi, niin isompi voittaa.

 

[mixu]

Kavereilla tuli yksinkertaisesti ikä vastaan, kuten tuli mm. Probertilla jolla oli huomattavasti enemmän ongelmia uransa lopussa kuin Berubella ja Rayllä, vaikka olikin näitä paljon isompi. Berubelle edellytyksen menestyä isompiaan vastaan loivat erittäin nopeat kädet, joiden avulla myös Probertkin sai häneltä kyytiä (parempina vuosinaan). Ray oli erittäin kova lyöntinen. Ray ottikin usean mielestä voiton Brownia vastaan. Vanhoilla päivillään Berube myös tyrmäsi ison miehen, Andy Suttonin 198cm. Tappeluissa on monia muitakin asioita jotka vaikuttavat kuin vain koko

No katso tämän päivän tappelijoita ja heidän kokojaan niin näet ovatko he pieniä vai isoja.
Eikä Ray ollut koskaan mikään erityisen kovalyöntinen.
Jos halutaan lopettaneista pienemmistä kavereista katsoa todella kovalyöntinen niin sellainen oli Joy Kocur.
Domi on pärjännyt kehissä ainoastaan ison päänsä takia josta ei tule verta millään ja sitä saa takoa vaikka kuinka kauan niin kaveri ei ole moksiskaan.

Tottakai tappeluissa on merkitystä monella muullakin asialla kuin koolla mutta turha sitä on vähätellä.

 

[Freadrich#43]

Domi on pärjännyt kehissä ainoastaan ison päänsä takia josta ei tule verta millään ja sitä saa takoa vaikka kuinka kauan niin kaveri ei ole moksiskaan.

tulee mieleeni muutaman kauden takaa ottelu jossa Domi tyrmäsi kaksimetrisen Oliwan ja jos nyt oikeen muistan niin Oliwa ei kyllä saanut yhtäkään iskua osumaan lähellekkään Domin kasvoja. Tämä siis vaan esimerkkinä siitä että huomattavasti pienemmällä pelaajalla voi olla täysin hyvät mahdollisuudet jopa ison pelaajan tyrmäämiseen.

Joey Kocur on hyvä esimerkki nimenomaan tyrmääjänä tunnettuna pienehkönä tappelijana ja jopa legendaarista Tony Twistiä voinee pitää ainakin lyhyehkönä tappelijana. Eli todella kovia miehiä löytyy kaikista kokoluokista ja jäällä mitä tahansa voi tapahtua.

 

[Donald_22]

Eikä Ray ollut koskaan mikään erityisen kovalyöntinen.
Jos halutaan lopettaneista pienemmistä kavereista katsoa todella kovalyöntinen niin sellainen oli Joy Kocur.

Et kyllä tiedä mistä puhut jos väität että Ray ei ollut kovalyöntinen. Kaverilla taitaa kuitenkin olla eniten tyrmäyksiä (ko/tko) Nhl:ssä.

 

[mixu]

Donald_22

Rayn voittoprosentti on luokkaa 51 kun Probertilla se on 59,Dave Brownilla 62,
Laraquella 59,Semenkolla 63,Kocurilla 61 ja listaa voi jatkaa aika pitkälle.
Ray oli keskitasoa hieman parempi, ei koskaan ihan huippu.

 

[Daespoo]

Ihan loppuun kysymys että onko sinun mielestäsi koolla merkitystä tappeluissa vai ei ja jos ei niin sitten kunnon perustelut.

Olen kommentoinut tätä jo monta kertaa tässä ketjussa mutta toistetaan nyt: koolla on merkitystä tiettyyn rajaan asti mutta tietyn pisteen jälkeen sillä ei ole mitään merkitystä. Esim. NHL-tappelijan optimipituus näyttäisi olevan 6'3 tai 6'4, tätä isommilla jätkillä alkaa tasapaino ja hitaus tulla ongelmaksi.

 

[Tami Talk]

Rayn voittoprosentti on luokkaa...

Kertokaapas muuten maallikolle ja pussy-kiekon ystävälle, miten (ja kuka) nämä voittoprosentit oikein määrittää? Onko kyseessä tappelijoiden omat mielipiteet? katsojien mielipiteet? jonkin "virallisen" tahon mielipiteet? Kun noita "fight-cardeja" kerran ihan vakavissaan tietyissä piireissä täytetään, Suomessakin.

Sm-liigaan palatakseni olen katsellut noita näiden sivustojen klippejä ja pussy-puolueettomana on useimmista kähinöistä vaikea sanoa kuka voitti kenetkin. Täällä kirjoittajat löytävät usein oman suosikkinsa voittajaksi tai ainakin vähintään tasapeliksi. Tappelut jaetaan itselle sopiviin osiin "alussa sai pari iskua"..."lopussa sai osumia, vain tuomari pelasti" jne.

Mitenkä tuomitaan "varaslähdöt", sitomiset, tappeluhaluttomuudet jne?

Kun "fight-cardeja" täytetään, voiko samalla tappelulla olla kaksi voittajaa? Voiko sama tappelu olla toiselle voitto ja toiselle tasapeli?

Kumpi voitti Hirsovitsi vai Komarov? Helenius vai Nielikäinen? Lostedt vai Schneider? Ben-amor vai Nickerson? Kuka sen VIRALLISESTI määrää?

 

[mixu]

Olen kommentoinut tätä jo monta kertaa tässä ketjussa mutta toistetaan nyt: koolla on merkitystä tiettyyn rajaan asti mutta tietyn pisteen jälkeen sillä ei ole mitään merkitystä. Esim. NHL-tappelijan optimipituus näyttäisi olevan 6'3 tai 6'4, tätä isommilla jätkillä alkaa tasapaino ja hitaus tulla ongelmaksi.

Näitä tosi isoja on ollut niin vähän että mitään varmaa ei voi sanoa.
Moni tosi kova on ollut isompi kuin 6'4.
6'5 on ollut esimerkiksi Brown ja Grimson.

 

[JoeyKocur#26]

Rayn voittoprosentti on luokkaa 51 kun Probertilla se on 59,Dave Brownilla 62,
Laraquella 59,Semenkolla 63,Kocurilla 61 ja listaa voi jatkaa aika pitkälle.
Ray oli keskitasoa hieman parempi, ei koskaan ihan huippu.

Ihan vaan sanon, että noita dropyourglovesin antamia voittoprosentteja ei kannata kovin tarkkaan syynätä. Kannattaa mielummin puhua vain niistä tappeluista mitä on itse nähnyt.

 

[Taze]

Rayn voittoprosentti on luokkaa 51 kun Probertilla se on 59,Dave Brownilla 62,
Laraquella 59,Semenkolla 63,Kocurilla 61 ja listaa voi jatkaa aika pitkälle.
Ray oli keskitasoa hieman parempi, ei koskaan ihan huippu.

Ja mitenkäs pelkkä voittoprosentti vaikuttaa tyrmäysten määrään? Jos puhutaan pelkästään kovalyöntisyydestä, ei voittoprosentilla ole asiassa juuri mitään merkitystä.

 

[Cairns]

Ihan vaan sanon, että noita dropyourglovesin antamia voittoprosentteja ei kannata kovin tarkkaan syynätä. Kannattaa mielummin puhua vain niistä tappeluista mitä on itse nähnyt.

100% samaa mieltä. Onpa siellä useakin fight-review mennyt juuri päinvastoin kuin mitä on kirjoitettu (= pelaajat menneet arvostelijalla sekaisin keskenään). Tähän hätään esimerkkinä KalPan puolustaja Kyle Rossiter repesi nauruun, kun näki Rossiter vs Kostopoulos tappelun arvostelun. Sen mukaan Rossiter hävisi tappelun, vaikka oli itse kyykyttänyt Kostopoulosin joka ei kertaakaan lyönyt.

 

[Daespoo]

Näitä tosi isoja on ollut niin vähän että mitään varmaa ei voi sanoa.

Niin, olisiko tässä kohtaa syytä miettiä miksi?

 

[C.Simon]

Pitkistä en tiedä mutta menkääpä katsomaan kuinka iso (pelkkää lihasta) Laraque riepottelee May:ta. Löytyy hockeyfights.com:ista. Laraque on mahtava! Melkeimpä yhtä kova kuin Simon.

 

[Donald_22]

Rayn voittoprosentti on luokkaa 51 kun Probertilla se on 59,Dave Brownilla 62,
Laraquella 59,Semenkolla 63,Kocurilla 61 ja listaa voi jatkaa aika pitkälle.
Ray oli keskitasoa hieman parempi, ei koskaan ihan huippu.

En missään vaiheessa sanonutkaan Rayn olevan paras vaan, että parhaimilla kausilla saatettiin laskea top-10:iin. Ei kannata myöskään sokeasti katsoa tuolta sivustolta kukan on paras voittoprosenteilla, koska hyvin monesta tappelusta ei ole raporttia ja suurin osa on yhden ihmisen mielipiteitä. Edelleenkin kiinnostaa tietää mihin perustuu väittämäsi Rayn lyöntivoimasta.

 

[mixu]

Katsokaa clippejä Rayn tappeluista niin näette montako kovaa hän on tyrmännyt, turha tässä niistä on kinastella.En nyt äkkiä muista yhtään nukkumatti tapausta vaikka kymmeniä Rayn matseja olen nähnyt.

 

[Donald_22]

Jos et minua usko voit katsoa tuolta muiden mielipiteitä: http://www.hockeyfights.com/forums/showthread.php?t=34509
Siellä alustavaa listaa ensimmäisen sivun lopussa.

 

[JoeyKocur#26]

Itselläni on noin 100 Rayn tappelua ja kyllä hän tavallista kovempaa lyö. Ei nyt kuuitenkaan samalla tasolla Kocurin tai Twistin kanssa. Yritetään nyt pysyä kuitenkin SM-Liigassa ja sen tappeluissa. Toivottavasti illalla täällä puhutaan jo Nortonin, Heleniuksen, Rossiterin ja Lostedtin edesottamuksista, eikä Rob Raysta.

 

[Donald_22]

Joo, ihan totta, että ei ole ihan kovalyöntisin (menee Twist/Kocur akselille), mutta kovimmasta päästä kuitenkin. Minunkin puolestani voidaan taas palata sm-liigan parin, piti vain korjata muutama väittämä.

 

[R.P.M. 12 000]

Gooniliiga

Tän viikon Kauppalehti Pressossa (ilm. viime viikonloppuna 22.10.) oli laajahko juttu Jukka Suutarilta, "SM-liigasta gooniliiga" liittyen viimeaikojen pelaajahankintapoliitiikkaan. Paras anti jutussa oli lista kaikista SM-liigan historian puhtaiden ulkomaalaisten goonipelaajan kriteerit täyttävistä pelaajista, mutta minua jäi askarruttamaan kysymys siitä, onko kyseisen statuksen omaavia jääkiekkoilijoita ollut aiemmin, eli SM sarjan aikana? Lähinnä tulee mieleen Geoff Wilson, Careyn kovakäisempi broidi.

Eli tietääkö joku onko täällä heilunut näitä alasarjojen mestareita ennen SM-liigaakin?

 

[Cairns]

minua jäi askarruttamaan kysymys siitä, onko kyseisen statuksen omaavia jääkiekkoilijoita ollut aiemmin, eli SM sarjan aikana? Lähinnä tulee mieleen Geoff Wilson, Careyn kovakäisempi broidi.

Kävin tarkasti läpi nämä pelaajat, mm. Wilsonin uran tilastot ovat:
144 peliä, 79 jäähyminsaa.

Ja mistään en löytänyt mitään dataa siitä, että tämä Wilson olisi ketään pahemmin koskaan pieksänyt. Kaikki ulkomaanvahvistukset tuli seulottua tarkasti läpi ja seulaa ei läpäisseet pari pelaajaa - makuasia - Brian Tutt, Derek Mayer, Sean O'Brien.

Seuraavaa artikkelia varten olen jo aloittanut taustatyön - suomikiekon fight-historian selvittämisen tilastojen ja pelaajien/valmentajien kertoman perusteella. Se vie kyllä aikaa.

 

[Isaksson]

Lähinnä tulee mieleen Geoff Wilson, Careyn kovakäisempi broidi.

Geoff Wilson ei ollut mikään tappelija. Careyta kovakätisemmäksi häntä voi toki kutsua, mutta lähinnä siksi, että mailankäsittely oli Careylla huomattavasti pehmeämpää. Eikä Geoff todellakaan tullut Suomeen minkäänlaisella tappelijan statuksella, kuten Cairnsin kaivamista tilastoistakin näkyy.