Dee kirjoitti:
Nickerson on joka tapauksessa tuonut molemmissa peleissään väriä kaukaloon ja on mielestän erittäin tervetullut pelaaja liigaan. Nämä neiti-itkemiset ovat turhinta mitä tiedän. Ensin itketään palstoilla, kun ei ole säpinää peleissä ja sitten kun joku sitä tuo, niin aina joku näistä säpinänhaluajista on täällä huutelemassa neidiksi, kun sai turpaansa. Näillä kahdella asialla kun ei ole mitään tekemistä keskenään.
Jep, juurikin näin. Ihmettelen etenkin kuinka kovalla äänellä Espoon suunnalta huudellaan tänne. Ei sillä, vastaavasti on aina jaksanut lähinnä säälittää omasta leiristä tulevat haukut Lukon Toporowskin suuntaan. Yhtä isoa hiekkalaatikkoahan tämä keskustelu aina on. Ei ihmisille tunnu olevan tärkeintä se, että liigassa ns. sattuu ja tapahtuu, ja että mukana on sellaisia pelaajia, jotka kentällä saavat säpinää aikaan, vaan se, kenen isillä on isoin ja kuka jää näissä surkeissa liigatappeluissa sen yhden lyönnin voitolle. Mitä helvetin väliä? Minulle riittää, että Ässistä löytyy pelaajia, jotka saavat vastustajan pelaajien veret kiehumaan (malliin Forsbacka, ainakin ajoittain), ja toisaalta myös pelaajia, jotka pystyvät vastustajaa kovistelemaan tai nyrkein muistuttamaan (malliin Sheptak, Nielikäinen, Levokari, Nickerson). Täällä jengi vaan jaksaa parkua, että voi-voi-voi kun se Forsbacka ei osaa yhtään tapella, voi-voi-voi, kun se Nielikäinen on tyhmä, voi-voi-voi, kun se Nickerson ei halunnutkaan tapella ja vielä otti Ben-Amorilta kaksi iskua vastaan! Ja samat tyypit ovat joka välissä inisemässä, kuinka liiga on niin tylsä ja täällä ei saa tehdä sitä ja tätä ja kyllä Amerikassa blaablaa. Olisitte nyt tyytyväisiä, kun edes joissain joukkueissa oikeasti on pelaajia, jotka järjestävät sitä viihdettä kentällä. Oli se sitten sen niin vittumaisen vastustajan tai oman joukkueen riveissä.
Itselle on aivan sama osuiko joku Ben-Amor Nickersonin naamaan kahdesti useammin nyhjäyksessään tai eikö Nickerson ole saanut kaikkia vastustajia tyrmättyäkään heti. Riittää aivan hyvin, että Ässistä löytyy tälläkin kaudella pelaajia, jotka ovat valmiita puolustamaan itseään tai joukkuetovereitaan ja jotka saavat tunteita aikaan kentällä ja katsomossa. Ässien peleissä on tällä kaudella tapeltu jo 10 (vai 9?) kertaa, joten itse ainakin olen tyytyväinen näistä sirkushuveista. Varsinkin, kun homma ei mielestäni ole mitenkään ns. "yli" mennyt missään vaiheessa, eikä ole ollut mitään erityisen suunniteltua, peleissä on vain sattunut ja tapahtunut. Miten minusta tuntuu, että vähän joka jengin fani toivoisi omallekin joukkueelleen vastaavanlaisia tapahtumia jäälle, ja sitten kun niitä ei ole eikä tule, tullaan tänne nyyhkimään, kuinka ämmä se Nickerson nyt olikaan ja oikeasti Nielikäinenkin sai 10-0 turpaansa Bluesin harkoissa 10 vuotta sitten?