Ja kyllä - tuon ikäiset havainnoivat ihan kaiken mitä ympärillä tapahtuu ja myös muistavat asiat todella pitkään. He näkevät yleisön reaktion ja kuvittelevat, että tätä pitää ihannoida.
Miksi sitten minä en ole kasvanut kuvittelemaan, että kaikkea lapsena näkemääni väkivaltaan liittyvää tulee ihannoida? En tiedä, mutta voisin kuvitella sen jokapäiväisen kasvatuksen ja saamani roolimallin olleen aika merkittävässä roolissa, ja se on ajanut sen näkemäni "pahuuden" edelle kun olen muodostanut käsitykseni oikeasta ja väärästä.
Aika moneen muuhunkin kansalaiseen uskoisin saman pätevän, eli junnusta asti sitä on katseltu paikanpäällä kiekkoa ja sen nujakoita, nyrkkeilyä ja muita taistelulajeja saati sitten fiktion puolelta tv:stä ja videonauhalta sen satatuhatta veristä selkäsaunaa ja tappoa Van Dammen, Seagalin ja Stallonen tarjoamina, mutta niin vaan täällä mennään kolmekymppisenä edelleen ilman yhtäkään pahoinpitelyä tai minkäänlaisia mielihaluja laittaa porukkaa turpaan.
Muutenkin tässä on mielestäni monella kiekkotappelut ja etenkin lauantain talkoot tuomitsevalla se harhakuva, että valtaosa täällä jotenkin ylenpalttisesti ihannoisi ja kaipaisi lisää näitä tapahtumia ja pitäisi niitä jääkiekon suolana. Voi joku niinkin tehdä, mutta näkisin että aika moni on samoilla linjoilla kuin minä, eli otettiin tapahtunut hieman poikkeuksellisena osana peliä ja lähinnä tässä alkaa ihan älyttömästi rassaamaan tämä kaikki liioittelu ja koko asian paisuttaminen yli kaikkien järjellisten mittasuhteiden. Yhtäkkiä taas lapset turmeltuvat tällaisen yksittäisen tapahtuman takia väkivallan malliin ja hädintuskin sitä uskaltaa perhettä enää hallille viedä, kuten muistaakseni pelättiin edellistenkin kohunujakoiden jälkeen mutta niin sitä on vaan taas hallille herkimmätkin lastensa kanssa uskaltautuneet ja toivottavasti nyt tämä viimeisinkään nähty välikohtaus ei ajanut pikkuviikaria rikollisuuden tai sadistisen väkivallan synkkään maailmaan.
Se mitä tapahtui oli osa peliä, rangaistukset annettiin ja loput tulee huomenna. Olisi saanut jäädä tapahtumatta kun tarkemmin ajattelee tilannetta jälkipuintien ja huonon julkisuuden suhteen, mutta se että asia nostetaan näin suureksi epäkohdaksi ja möröksi koko valtakunnan tasolla on ainakin se mikä minua risoo. Fiksuinta olisi päästä tapahtuneen yli ja keskittyä seuraaviin sarjakierroksiin, tappelu muiden kiekkotappeluiden joukossa ja asian paisuttelun ja yhteiskunnallisen merkityksen vääristämisen voisi itse kukin jättää sikseen. Jos tuollainen jollain tavalla negatiivisesti vaikuttaa yhdenkään lapsen tai aikuisen maailmankuvaan tai henkiseen kasvuun, ollaan mielestäni menty jossain muussakin pieleen.
Tilanteet, myös ristiriitaisia ja hämmentäviä tunteita herättävät sellaiset pitää osata tai ainakin parhaansa mukaan yrittää selittää ja aikuisen johdolla käsitellä niin että lapsikin sen ymmärtää, niin osasivat minun vanhempani tehdä ja niin osaan toivottavasti itsekin tehdä kuukauden kuluttua syntyvän esikoiseni kanssa.
Oli miten oli, kauhea haloo näistä aina saadaan aikaan ja sen vuoksi jääkiekkoilusta syvästi välittävänä en toivo näitä taas hetkeen näkeväni. Turhaa paskaa hienolle lajille, ei ole sen arvoista ja pysytellään niissä yksittäisissä tappelunnujakoissa joista ei koko kansa vedä näkkäriä väärään kurkkuun ja maalilma jatkaa pyörimistä kohti seuraavia matseja.